Polygamia ja biseksuaalisuus

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

En tiedä ovatko muut forumin lukijat törmänneet tähän trendikkääseen ilmiöön netissä, että nykyään monet ilmoittavat varsin avoimesti olevansa monogamiaa vastaan ja että biseksuaalisuus on lisääntynyt. Itselleni tuo biseksualisuus ihmisissä ilmenee monen persoonan kohdalla ainoastaan sillä tavalla, että kyse ei ole niinkään sosiaalisesta vapaudesta, vaan halusta jakaa rakkaus ja kykenemättömyys uskomaan jakamattomaan rakkauteen.

Itse olen aivan ymmälläni. Minulle ei näet ole olemassa tällä hetkellä ideaa rakkaudesta, joka sisältäisi välittämisen jaettuna. Se ei siinä tapauksessa sisältäisi mitään intiimiä tai ainutlaatuisuutta. Rakkaus on mielestäni sitä, että saa jakamatonta huomiota. Kaikki palautuu laadullisuuteen ja siihen, että ihmisten ominaisuudet eivät ole puhdasta matematiikkaa. Jos yhä enempi ihmisistä ei saa varhaislapsuudessaan huomiota edes ajoittain jakamattomasti, niin luonnollisesti heillä ei koskaan tule olemaan tajua jakamattomasta ja pyyteettömästä rakkaudesta. Saati, että heillä olisi ymmärrys jakamattomuudesta. Toki sellaisen voi myöhemmin elämässä hankka, vaikka kotoa ei olisi eväitä saanut. En siltikään koe hyvänä tällaista suuntausta.

Tällainen trendi on oman kokemukseni mukaan ilmeisesti vahvimmillaan Britanniassa?

Minua ärsyttää tällainen materialismi ja rationalismi, jossa kaiken pitäisi olla kauppa- ja kulutustavaraa. Voiko itsekyys enää enempää kukoistaa?

Ajatuksia ja faktatietoa otetaan vastaan.

Sivut

Kommentit (23)

salai
Seuraa 
Viestejä7264
Liittynyt17.3.2005

Hankala vastata kysymykseen, josta ei täysin käy ilmi millaista goinimista tarkoitat. Ei kai biseksuaalisuus ole periaatteessakaan samaa kuin polygamia?

Olisiko uusi ilmaisu paikallaan. esim. multigamia? Ehkä suomeksi monenkertainen moniriittoisuus?

Mitä tahansa edellä esitetyistä väitteistä saa epäillä ja ne voidaan muuttaa toisiksi ilman erillistä ilmoitusta. Kirjoittaja pyrkii kuitenkin toimimaan rehellisesti ja noudattamaan voimassa olevia lakeja.

o
Seuraa 
Viestejä1641
Liittynyt16.11.2005

Kääntäenhän jakamattomuus tuntuu tarkoittavan sitä, että et saa rakastaa kuin vain yhtä ihmistä. Onko se sitten jotenkin rakentavampi kuin se, että rakastaisi kaikkia? Eikö kaikkia voi rakastaa ainutlaatuisesti sellaisina kuin he ovat?

Toisaalta onko kyky uskoa jakamattomamaan rakkauteen ensinnäkään fiksua, jos rakkaus silloin on pelkästään uskon varassa? Mielestäni se tarvitsisi enemmän kokemuksellisuutta tai asennoitumista.

Every man is guilty of all the good he did not do. (http://www.youtube.com/watch?v=xaTKDMYOBOU)-Voltaire

Vierailija
o
Kääntäenhän jakamattomuus tuntuu tarkoittavan sitä, että et saa rakastaa kuin vain yhtä ihmistä. Onko se sitten jotenkin rakentavampi kuin se, että rakastaisi kaikkia? Eikö kaikkia voi rakastaa ainutlaatuisesti sellaisina kuin he ovat?



Käsittääkseni tuo on lähinnä välittämistä, mutta rakkaus on jotain enemmän. Itse nyt jokseenkin odotan, että se vastapuoli osaa tarjota jakamatonta huomiota, eli ymmärtää sen, että jos sanoo toista jotenkin ainutlaatuiseksi, niin ainoa keino osoittaa se, on se, että huomion antaminen on jakamatonta. Jos toisen persoonallisuuden ominaisuuksia katsotaan tuijottaen vain yhtä asiaa, niin silloinhan vastapuolesta tulee ikäänkuin jonkun hyödykkeen tarjoaja. Silloin pilkotaan toisen ominaisuudet jaettaviksi ja kulutushyödykkeiksi.

Toisaalta onko kyky uskoa jakamattomamaan rakkauteen ensinnäkään fiksua, jos rakkaus silloin on pelkästään uskon varassa? Mielestäni se tarvitsisi enemmän kokemuksellisuutta tai asennoitumista.



Vihjailetko kenties sitä, että kokemus antaisi auttamattomasti todisteita siihen, että polygamia on jotain todellisempaa kuin monogaamisuus? Kysymys ei ainakaan minun kohdallani ole sitä. Olen kyllä kokenut sen, että saan jakamatonta huomiota ja se tuntuu hyvältä.

Toisaalta käsitän jakamattomuuden ymmärtämättömyyden toisen syyksi. Kaikilla on tietysti oikeus olla sitä mitä he ovat, mutta omaehtoinen juntteus siinä, että pitää esim. monogamiaa pelkkänä mielivaltaisena kirkon säätämänä sosiaalisena normina, vailla mitään kokemuspohjaa, on naurettavaa.

salai
Hankala vastata kysymykseen, josta ei täysin käy ilmi millaista goinimista tarkoitat. Ei kai biseksuaalisuus ole periaatteessakaan samaa kuin polygamia?

Olisiko uusi ilmaisu paikallaan. esim. multigamia? Ehkä suomeksi monenkertainen moniriittoisuus?




Mainitsin biseksuaalisuuden siksi, että se näyttää kulkevat käsikädessä polygamiaan uskovien keskuudessa. Biseksuaalisuus, joka useimpien mielessä näyttää olevan sitä, että yksilö saa 'painaa' ketä haluaa, koska ei voi seksuaalisuudelleen mitään. Eli otetaan se samassa mielessä pelkäksi verukkeeksi ongelmiin kuin voidaan ottaa sukupuoli: "en voi sille mitään, kun olen mies." Minusta nuo trendikkäät biseksuaalinaiset näyttävät enemmän lapsellisilta huorilta, kuin vastuuta ottavilta ja seksuaalisen suuntautuneisuudensa tuntevilta yksilöiltä.

Sille ei tietenkään voi mitään, jos ei rehellisesti sanottuna tiedä omaa suuntautuneisuuttaan tai että se on todellakin sitä, mitä yksilö sen sanoo olevan.

Vierailija

Seksuaalinen vapautuminen on edennyt siihen pisteeseen, että jotkut asiat eivät ole enää yleisesti paheksuttuja, mutta ei vielä niin pitkälle, että kaikki eksoottisuus olisi haihtunut. Trendi varmaan laantuu muutamassa vuodessa oikealle tasolleen.

Vaikka yksiavioisuutta vastustetaan nykyään äänekkäästi jos jonkinlaisilla argumenteilla(luonnonvastaisuus tms.), on kuitenkin hirveän suuri joukko ihmisiä, joiden pää ei kestäisi polygamiaa omalla kohdalla. Itsekin olen ihan tyytyväinen omaan yksiavioisuuteeni, oli syynä sitten mallin paremmuus tai korkeat oksitosiini ja vasopressiinitasot.

o
Seuraa 
Viestejä1641
Liittynyt16.11.2005
Shriek

Vihjailetko kenties sitä, että kokemus antaisi auttamattomasti todisteita siihen, että polygamia on jotain todellisempaa kuin monogaamisuus? Kysymys ei ainakaan minun kohdallani ole sitä. Olen kyllä kokenut sen, että saan jakamatonta huomiota ja se tuntuu hyvältä.



Enemmin, että kokemuksellisuus kertoo siitä mikä on subjektille hyvä paremmin kuin usko. Ymmärrän toki, että yksiavioisuus tuntuu hyvältä, mutta onko se kuitenkin vain yksinäisyyden tuote? Yksinäiselle on taktinen veto sitoa toisen jakamaton huomio itseensä vaikkapa lakiteitse avioliitolla.

On myös seurapiiri/lauma ihmisiä joilla on jatkuvasti kymmenien ihmisten piiri pyöritettävänä. Jo ajan rajallisuuden vuoksi tuo jakaa ihmisten ominaisuudet helposti ja tapaamiset määrittyvät tarpeen mukaan. En väitä, että seurapiiri olisi parempi malli kontaktille kuin pari, koska suuri määrä pinnallisia suhteita ei väkisin korvaa yhden syvemmän laatua tai jatkuvan hierarkisen kilpailun taakkaa. Mutta olettaisin, että seurapiiri luo otollisen alustan polygamialle? Eikö sen voisi jopa ajetella olevan luonnollisempaa laumaeläimellisyytemme näkökulmasta? Muuttuuko seksikin seurapiirissä vain tiedostamattomaksi hierarkian kontrolloimisen välineeksi?

Every man is guilty of all the good he did not do. (http://www.youtube.com/watch?v=xaTKDMYOBOU)-Voltaire

Vierailija
o
Mutta olettaisin, että seurapiiri luo otollisen alustan polygamialle? Eikö sen voisi jopa ajetella olevan luonnollisempaa laumaeläimellisyytemme näkökulmasta? Muuttuuko seksikin seurapiirissä vain tiedostamattomaksi hierarkian kontrolloimisen välineeksi?



Kyllähän tuo sinänsä järkevältä kuullostaa. Kuitenkin, siinä vaiheessa, kun tuollainen muodonmuutos on tapahtunut, koen jalompana pistäytyä helvetissä oman käden kautta kuin jäädä taivastelemaan maailman menoa.

En ainakaan halua itselleni sellaista palvelua, kun olen vanhuuden takia laitoshoidossa, että hoitaja toisi minulle vaginaa perustarpeiden tyydytystä varten. Silloin kun nainen antaa ainoastaan solidaarisuuden tunteesta, eikä intohimosta, ollaan kyllä aika hirveässä tilanteessa.

Taidan olla liian vanhanaikainen?

Niin, enhän minä tiedä muuttuisiko ääni kellossa, jos kymmenen kaunista ja hymyilevää naista tulisi vanhusta(minua) hyväilemään. Mutta uskon olevani sen verran periaatteellinen, että nakki kuitenkin pysyisi löysänä tahdon voimasta, eikä fysiologisen suorituskyvyn heikkenemisestä.

Vierailija

Hyväksyn ihmisten erilaiset näkemykset parisuhteiden rakentamisesta. Kuitenkin tulee outo olo kun jonninlaisessa tv-dokumentissa nainen ilmoittaa että heillä on kihlatun miehen kanssa sellainen harrastus että hypätään orgioissa, mutta mies ei saa saada ejakulaatiota kenenkään muun kanssa kuin tämän kihlatun naisensa. Ilmeisesti kyseinen leidi (britti, muistaakseni) sitten koki että laukeaminen on jotain niin intiimiä että sitä ei saa jakaa kenenkään muun kuin hänen kanssaan. Itse ajattelin tuollaisen säännön aika mielivaltaiseksi, kun kerta kumminkin on lähdetty parittelemaan parisängyn ulkopuolelle kenen kanssa tahansa.

Uskon että pitkässä parisuhteessa voi käydä niinkin että seksi aletaan mieltää enemmänkin "harrastukseksi" jota voi harjoittaa melkein kenen kanssa tahansa (turvatoimet muistaen). Läheisyyden kokemuksia, jopa seksiä syvempiä (sillä parittelu kumminkin on vain parittelua ja orgasmi saattaa olla onanoiden jopa voimallisempi kuin seksissä...) on ehtinyt tulla useita ja monista eri asioista. Itselleni fiilis number one jonka voin kumppanini kanssa jakaa on luonnossa liikkuminen ja siitä nauttiminen. Kävellen, uiden, ollen. Se voi parhaimmillaan olla lähes pyhä kokemus kun kokee olevansa yhtä rakkaimpansa ja koko olemassaolon kanssa. (Toisaalta akti luonnossa on aina parempi kuin koskaan sisätiloissa...)

Mutta miten salliva hyvänsä olisinkin periaatteessa ja teoriassa, niin toistaiseksi en ole kokenut mitään mielenkiintoa lähteä harrastelemaan seksiä sinne sun tänne, eikä toisaalta terveyskään antaisi myöten. Jatkuva sairastelu joka rukkaa seksielämän uusiksi (olemattomaksi) tosin kyllä saa miettimään perusteellisesti mikä elämässä oikein on tärkeää. Onko se se hikinen höyläys ja hetken kujerrus sitten niin merkittävää? En tiedä.

Sellaistakin voisi ajatella että pitääkö ihmisen välttämättä saada elämäänsä useita ihmisiä yhtä ja samaa asiaa varten? Voihan rakkauden johon sisältyy seksi keskittää yhteen ihmiseen; jonkin toisen rakkauden, vaikka toverityyppisen, voi sitten kohdistaa johonkuhun muuhun tärkeään ihmiseen, ja sitten on tietenkin perhe, suku jne. Jopa netissäkin voi tavata kovin mielenkiintoisia ihmisiä joita ei tulisi mieleenkään lähteä "panemaan" (mautonta!) - he ovat parhaimmillaan kun heitä ei ikinä ehkä tule näkemään, voi olla pelkkä näkymätön puhuva pää. Ja täten oma itsensä, jos samaistuu enemmän mieleensä kuin kehoonsa!

Vierailija

Sen verran mielenkiintoinen aihe, että päätin minäkin rekisteröityä ja kirjoittaa muutaman sanan.

Miksi ihmiset niin usein sekoittavat polygamian ns. vapaisiin suhteisiin? Olen itse nelikympinen polyamorinen nainen ja elän suhteessa jossa on kaksi naista minun lisäkseni. Eli meitä on kolme ihmistä, jotka nyt vaan "sattumalta" rakastavat toisiaan, ja olemme myös sitoutuneita suhteeseemme. Polyamorisuudessa ei ole todellakaan kyse mistään vapaasta ja suhteiden ulkopuolisesta seksihurjastelusta, vaan toisiinsa sitoutuneiden ihmisten välisestä rakkaudesta. Minusta ei ole olemassa mitään rajoitusta sille kuinka paljon ihminen saa rakastaa.

En ole vieläkään löytänyt mitään järkevää perustelua sille, miksi ihmisen tulisi olla monoamorinen. Sehän on pääasia että suhteen sisällä kaikki toimii, on siinä kyse sitten kahdesta tai useammasta ihmisestä. Sitäpaitsi jos ihminen olisi tarkoitettu vain monoamorisiin "parisuhteisiin", niin miksi ihmiset eroavat ja hakevat uuden kumppanin, sekä rakastuvat aina vain uudelleen?

Vierailija
Annelique

Miksi ihmiset niin usein sekoittavat polygamian ns. vapaisiin suhteisiin?

...

pääasia että suhteen sisällä kaikki toimii, on siinä kyse sitten kahdesta tai useammasta ihmisestä. Sitäpaitsi jos ihminen olisi tarkoitettu vain monoamorisiin "parisuhteisiin", niin miksi ihmiset eroavat ja hakevat uuden kumppanin, sekä rakastuvat aina vain uudelleen?




Hyvä huomautus. Kyllähän trion jäsenet voivat olla toisiaan kohtaan täsmälleen yhtä rakastavia, välittäviä ja uskollisia kuin duonkin jäsenet.

Sitten taas sellainen tilanne jossa ei ole koskaan tyytyväinen yhteenkään kumppaniin: minkä ihmeen vuoksi edes aloittaa lainkaan parisuhdetta? Parempi olla villi sinkku vain. Ja sitten taas sellainen tilanne että rakastaa kumppaniaan ja sitten kuitenkin rakastuu yhteen toiseen ihmiseen mutta rakkaus kumppaniin ei siitä lopahda - miksi olisi väärin liittää avoimesti ja vastuullisesti uusi rakastettu samaan ruokakuntaan mikäli se sopii vanhalle kumppanille? Olisihan se ehkä parempi kuin sellainen skenaario että hyppää vaikka 20 v salaa 2-kumppanin kämpillä eli pyörittää ns. rinnakkaissuhdetta.

Inhoan termiä rinnakkaissuhde. Se on ikäänkuin hyväksyntä pettämiselle, sille että salaillaan tärkeä osa omaa elämää ihmiseltä jonka kanssa on ollut yhdessä kenties vuosikausia.

Vierailija
Annelique
Polyamorisuudessa ei ole todellakaan kyse mistään vapaasta ja suhteiden ulkopuolisesta seksihurjastelusta, vaan toisiinsa sitoutuneiden ihmisten välisestä rakkaudesta. Minusta ei ole olemassa mitään rajoitusta sille kuinka paljon ihminen saa rakastaa.



Ei ollut tarkoitus nitoa bi-seksuaalisuutta yhteen polyamorisuuden kanssa. Omat havaintoni ovat kuitenkin olleet, että nämä molemmat kulkevat usein käsikädessä. Bi-seksuaalisuus mielletään usein siten, että yksilö on häilyvä, eikä todellisuudessa tiedä omaa seksuaalisuuttaan, mutta haluaa siinä samalla usein jumalallisen oikeuden ottaa asioista selvää. Eli ikään kuin bi-seksuaalinen henkilö on moraalisen arvostelun ulkopuolella, mitä tulee oman seksuaalisuutensa harjoittamiseen. Tällainen ihminen näyttää nauttivan enemmän siitä, että sotii ympäristössä vallalla olevia käsityksiä vastaan, kuin että todellisuudessa haluaisi nauttia jomman kumman sukupuolen kanssa intiimistä seksuaalisesta kanssakäymisestä. Eli ongelma tuntuu olevan siinä, että henkilö ei osaa liittää intimiteettiä kanssakäymistä kumpaankaan sukupuoleen, kun on enemmän huolestunut ympäristön määrittelemistä normeista.

Jos väität, että ei ole mitään rajaa rakkauden määrälle, niin sinun täytyy antaa aivan yhtäläinen oikeutus monogamialle ja monoamorialle. Vai ajatteletko kenties, että tuollaiset ihmiset elävät sokeasti jollekin kristinuskosta lähtöisin olevalle idealle?

En ole vieläkään löytänyt mitään järkevää perustelua sille, miksi ihmisen tulisi olla monoamorinen. Sehän on pääasia että suhteen sisällä kaikki toimii, on siinä kyse sitten kahdesta tai useammasta ihmisestä.



En minäkään, koska kyse ei ole siitä, mitä järki sanoo. Kyse on yksilön tarpeista tunne-elämän tasolla.

Sitäpaitsi jos ihminen olisi tarkoitettu vain monoamorisiin "parisuhteisiin", niin miksi ihmiset eroavat ja hakevat uuden kumppanin, sekä rakastuvat aina vain uudelleen?



Ehkä se johtuu siitä, että viime kädessä, kun joudut rakkaasta ihmisestä luopumaan, sinun on pakko tehdä se, jos haluat osoittaa arvostavasi häntä ihmisenä ja koko kokonaisuudessaan. Muussa tapauksessa, jos otat hänet väkisin, riistät häneltä oikeuden olla mitään sellaista, mikä mahdollisesti näyttäisi sinun silmissä rumalta. Ihaileminen ja arvostaminen ovat kaksi eriasiaa. Toinen on luonteeltaan yksisuuntaista ja toinen noudattaa reaaliteetti periaatetta.

Minulle mies, joka on valmis jakamaan rakkauden kohteen, osoittaa vain seksuaalista laiskuutta ja antautumista voimakkaiden tunteiden edessä. Elämästä voi kyllä ehdoin tahdoin tehdä sosiaalisesti ja intiimielämältä laiskaa ja kompromisseja loputtomiin. Kuitenkin ne, jotka eivät halua mennä sieltä, missä aita on matalin, ymmärtävät sitoutumisen ja jakamattomuuden merkityksen.

Ainoa muoto, jossa voisin sietää polygamiaa on sellainen, jossa olen itse ainoa mies ja minulla on useampia naisia. Muunlaiset ratkaisut eivät tulisi kysymykseenkään. Nimittäin on aivan varmaa, että tällaisessa suhteessa tulisi olemaan yksi nainen, jota rakastaisin yli niiden muiden. Muita rakastaisin sen verran, minkä verran tärkein naiseni antaisi, koska hänen tunteet ovat etusijalla. Muut naiset toimisivat rehellisesti sanottuna mausteina ja kulutushyödykkeinä. Siksi en ymmärrä, kuka suostuisi elämään tuollaisen haaremin naisena sosiaalisessa elämässään. Käsitän, että ainoastaan sellainen tekee sitä, jolla suhteellisuuden taju sosiaalisista suhteista ja käsitys itseydestä, on rajatumpi ja suppea. Miksi tyytyä vähempään, jos haluamisesta ei koidu esim. fysiologista haittaa? Särkynyt sydän epäonnistuneessa monogamisessa suhteessa on elämyksenä sen arvoinen, että ottaisin mielummin vastaan aimo annoksen mielipahaa kuin mielhyvää tasaisessa tahdissa.

Toki uskon myös siihen, että polyamoriaa voi harjoittaa tiedostaen ja vapaasta tahdosta.

Stinger
Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006

En taida biseksuaalisuuskaan sen enempää kuin heteroseksuaalisuuskaan itsessään tehdä kenestäkään polygamista, vaan että jotkut henkilöt yksilöinä riippumatta seksuaalisesta suuntauksestaan ovat erinäisistä syistä johtuen sellaisia "joka paikan höyliä". Eli siis on olemassa niitä, jotka ihastuvat/rakastuvat/hullaantuvat siihen tiettyyn yksittäiseen henkilöön ja toisaalta on niitä, jotka näyttävät hakevan itselleen vain sitä fyysistä aistillista nautintoa mahdollisimman monelta oman suuntaukseensa sopivalta kohteelta. Miksi muunlainen seksuaalinen suuntaus kuin heterous yleensä liitetään helposti pelkkään seksuaaliseen haluun ja pidetään vaikeana kuvitella sitten myös mahdollisuutta siihen, että hekin rakastuisivat/ihastuisivat/hullaantuisivat siihen kohteeseensa myös muussakin kuin pelkästään lihallisessa mielessä?

Itse en näe seksuaalista suuntausta minään syynä polygamiaan tai polyamorisuuteenkaan, vaan siellä saattaa olla monia syitä vaikuttamassa asiaan, jotka sitten polygamisuuteen johtavat. Milloin vaikuttavat kulttuurilliset tai sosiaaliset seikat puhumattakaan kaikenlaisista hihhuliyhteisöistä, joissa näyttää pääosin itsensä jotenkin lähelle jumalan asemaa kohottava miespuolinen johtaja usein vaativan naispuolisilta jäseniltä suurempaa palveluintoa ja on varsin innokas antamaan "pyhiä voiteluitaan" heille. Myöskin taisi olla Nepalissa sellainen kylä, jossa naiset menevät naimisiin koko veljeskatraan kanssa ja syynä on elannon saamisen vaikeus eli yksittäinen mies ei pysty elättämään sitten perhettä niissä melko niukoissa oloissa mitä siellä on.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Vierailija
Stinger
Miksi muunlainen seksuaalinen suuntaus kuin heterous yleensä liitetään helposti pelkkään seksuaaliseen haluun ja pidetään vaikeana kuvitella sitten myös mahdollisuutta siihen, että hekin rakastuisivat/ihastuisivat/hullaantuisivat siihen kohteeseensa myös muussakin kuin pelkästään lihallisessa mielessä?



Yleensä kun olen arvioinut tällaisien - etupäässä naisien - persoonallisuutta, niin se on antanut sellaisen vaikutelman, että henkilö on muidenkin persoonallisuuden piirteiden osalta naiivi/nuorekas/ailahteleva/epävarma jne...

Tai sitten kun on ollut jotain sellaisia, jotka ovat erittäin vakaita tämän asian suhteen, niin he tuntuvat edustavan jykevästi polyamoriaa tai polygamiaa. Ja siinä vaiheessa, kun joku sellainen henkilkö saarnaa asiasta yhtä dogmaattisesti kuin joku toinen monogamian 'oikeallisuudesta', niin olen lähes varma, että tällaiselle ihmiselle muodustuu jotain mielivaltaisia määrityksiä, joiden mukaan hän haluaa asioiden menevän.

Se mitä haluan tälla sanoa, on se, että monogamiaan todennäköisesti liittyy paljon yhtenäisemmät käsitykset sen normienmukaisesta toiminnasta - johtuen sen pitkäaikaisesta harjoittamisesta. Polygamiassa on todennäköisesti enemmän vallalla mielivaltaisia käsityksiä, jolloin siitä tulee luonteeltaan aina enemmän omien nautintojen toteuttamista kuin sosiaalisesta korrektia käytöstä.

Minulla ainakin tulee mieleen, että vaikka henkilö itse haluaisi rakastaa muita omalla tavallaan, eli polyamorisesti, niin tajuaakohan tällainen henkilö lainkaan sitä, että muut ihmiset, jotka tällaiseen toimintaan suostuvat, voivat suostua siihen pelkkää sokeaa ihailuaan? Sosiaalisia normeja vastaan kapinoiva polyamoristi voi hyvinkin nauttia vain lihallisuudesta ja siitä, että saa mielihyvää tällaisen ideologian kannattamisesta. Kukaan ei taatusti lähde avoimesti julistamaan mitään ideologiaa, ellei koe jonkin itsessä tärkeäksi koetun sosiaalisen piirteen hyväksyntää tärkeänä.

Eli rakkaudessa on minun mielestäni tärkeää se, että molemmilla on sama päämäärä tiedostettuna. Tällaisista seikoista ei välttämättä ihmissuhteessa puhuta, kun toinen henkilö on tavallaan se ideologinen auktoriteetti, jolloin ideologia, jossa kapina ja vapaus ulkoisista normeista on selkeä esiin nouseva piirre, aiheuttaa sen, että tämä ihaileva osapuoli liittää tilanteeseen paljon omia kuvitelmia, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä seksuaalisuuden ja intiimiyden kanssa, tai että se kohtaisi polyamoristin tunteet kokonaisuudessa. Kyse voi siitä syystä olla aina enemmän tai vähemmän itsekäistä tarpeista kuin vuorovaikutuksesta ja tasa-arvoisesta välittämisestä.

Muutos ei varmaan voisi lähtä liikkeelle, jos ei olisi henkilöitä, jotka vaatisivat jonkin normin yleistä hyväksyntää. Minua silti mietityttää, että onko jonkin uuden aatteen edustaja aina lopulta enemmän kiinnostunut omien ajatuksien levittämisestä kuin - tässä tapauksessa - oman seksuaalisuutensa toteuttamisesta?

En ainakaan itse ymmärrä, että miksi yksilö muuten valittaisi julkisesti, ellei olisi tyytymätön siihen, miten muut yksilöt kokevat henkilökohtaisen nautinnon? Julkinen mielenilmaus on kai siis jonkilainen eläimellinen avunhuuto, jolla on tarkoitus houkutella samanlaisiksi koettuja ihmisiä luokseen, eikä se, että toteuttaa jotain eläimellistä viettiä tyytyväisenä.

Vierailija
Shriek
Mainitsin biseksuaalisuuden siksi, että se näyttää kulkevat käsikädessä polygamiaan uskovien keskuudessa.

Lähde?

Ainakaan maailman mittakaavassa tuo ei nimittäin pidä paikkansa. Suurin osa maailman ihmisyhteisöistä sallii polygamian, ja yksiavioisuuden ihanne on enimmäkseen länsimaalaista touhua.

Vierailija

Itseäni on aina ihmetyttänyt sellaiset seuranhakuilmoitukset joissa kaavamaisesti toistuu se että etsitään naista aviomiehen pantavaksi ja aviovaimokin muka tykkää bimppailla. En millään jaksa uskoa että naisissa on läjäpäin biseksuaaleja tai salalesboja, varsinkaan avioliittoon asti erehtyneissä. Eli helposti tulee mieleen että nämä naiset alistuvat miehensä oikkuun pitääkseen miehensä. Itse en voisi ajatellakaan "syöväni mirriä" vain sen vuoksi että mieheni ei lähde nostelemaan.

No, jos ne kaikki aviovaimot ihan oikeasti haluavat vaihtelua ja heitä ei haittaa että se äijänrutkukin on uuden "tyttöystävän" kimpussa, niin... Mutta noinkohan vain?

En edes muista että olisin koskaan nähnyt ilmoituksen jossa etsitään miespuolista kolmatta pyörää yhteiseksi leluksi naiselle ja miehelle.

Vierailija
Shriek
Rakkaus on mielestäni sitä, että saa jakamatonta huomiota.



kas... köh...

rakkaus on mielestäni sitä
ettei tarvitse miettiä mitä se on...
"jakamatonta huomiota"...

entäs lapset...
kun on kaksikin lasta...
eikö toista näistä rakasta...

rakastan vaimoani samoin kuin lapsiani...

minulla ei ole montaa rakkautta...
vain yksi..

se The rakkaus...
seksi sitten onkin jotain ihan muuta...
ja sitä on turhaa sekoittaa rakkauteen...

en ole homoheterolesbobii...
olen ihminen...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat