Seuraa 
Viestejä45973

Minun historian opettaja kertoi koko luokalle että tämä aihe tulee historian kokeeseen torstaina 24.11 jollakin lailla kysyttynä, että tätä pitäsi kotona pohtia ja etsiä tietoa asiasta. No voisko joku sitten kertoo vähän minulle mistä lähteä ja kirjoittakaa asiasta tänne kaikki mitä tiedätte, eli se mitä haluatte tai jaksatte kertoo.

Vertaile laajasti demokratiaa ja diktatuuria erillaisina hallintomalleina.Millaisia eroja niissä käytännössä on? Millaista elämä olisi diktatuurissa ja mitä etua on demokratiasta?

Sivut

Kommentit (25)

Diktatuuri määritellään joko yksipuoluejärjestelmäksi tai henkilödiktatuuriksi, joka tarvitsee vallassa pysyäkseen laajaa poliisi- tai sotilaskoneistoa. Diktaattori on joko määräajaksi asetettu ja rajattomilla valtuuksilla varustettu virkamies tai kuten yleensä nykyisin, rajattoman vallan haltija diktatuurissa. Nykyaikana sillä tarkoitetaan järjestelmää, jossa vain henkilö tai puolue päättää asioista ja pyrkii estämään toisinajattelijoiden ja kilpailijoiden pääsyn valtaan.

Diktatuurissa ei ole mitään takeita siitä, että diktaattori tekisi "oikeita" päätöksiä. Täydellinen vapaus, joka viisaan ja kansan parasta ajavan ihmisen käsissä saattaa olla etu (ns. valistunut diktatuuri), mutta muuttuu kansan tahdosta välittämättömän tai typerän henkilön käsissä taakaksi. Vaikka vahinko on korjattavissa, yksittäisen henkilön kohdalla se on aina lopullinen.

Loptio
Seuraa 
Viestejä1187
Vea
Diktatuurissa ei ole mitään takeita siitä, että diktaattori tekisi "oikeita" päätöksiä. ..

Ei ole demokratiassakaan mitään takeita siitä, että päätkösentekoelimet tuottaisivat oikeita päätöksiä, joskin todennäköisyys on suurempi ja kokonaisuus vakaampi vastustamaan suurimpia virheitä, joka puolestaan kannustaa pitkäjänteiseen kehitykseen, hyvään tai vähemmän hyvään suuntaan. Jälkimmäisestä saanee esimerkin pohtiessaan väkivallan- ja voimankäytön merkitystä kansainvälisissä suhteissa.

Esimerkkinä "vääristä" päätöksistä demokraattisessa järjestelmässä toimikoon maassamme vuodenvaihteessa voimaan astuva tekijänoikeuslaki, jossa korostuu päättäjien kyvyttömyys ymmärtää yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeitä linjoja, hämmästyttävä tiedon puute yhteiskunnan nykytilasta sekä ulkopuolinen taloudellisten intressipiirien painostus, jotka yhdessä tuottivat yhteiskunnan edun ja kansan tahdon vastaisen lain noudatettavaksemme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Demokratian haittapuoliksi voitaneen myös laskea populismi.

Nimittäin kun demokraattisestikin valittu päättäjä haluaa useimmiten turvata ensisijaisesti oman asemansa, teoriassa vaalien pitäisi saada aikaan se, että päättäjien asema riippuisi lähinnä siitä miten hyvää työtä nämä tekevät, mutta käytännössä äänestäjiä voi myös "huijata" lupailemalla yhtä ja toista, tekemättä sitten yhtään mitään asioiden eteen, tai sitten muuten vaan voi luvata montakin asiaa mitkä tietää mahdottomiksi.

Toisaalta tyhjiä lupauksia on kovin vaikea erottaa aidoista lupauksista, jotka on todella yrittänyt pitää, muttei kaikesta yrittämisestä huolimatta vain onnistu, joten ehkäpä poliitikkoja ei voi aina ihan suoralta kädeltä tuomita siitä etteivät he tee mitään, vaikkei mitään tapahtuisikaan, sillä se ettei mitään tapahdu ei aina tarkoita sitä etteikö mitään olisi yritetty.

Vaikka toisaalta eihän yrittämisellä ole mitään konkreettista merkitystä jos ei onnistu missään...

Kaiken kaikkiaan toimivan demokratian edellytyksiä ovat mielestäni "liikkuvat äänestäjät", eli että puoluetta vaihdetaan aina jos on vähänkin syytä, eikä vanhaan takerruta vain jonkin perinteen vuoksi. Tärkeää on myös puolueettomat tiedotusvälineet. Puolueellisilla tai muuten vaan "profiloituneilla" tiedotusvälineillä on demokratiaa heikentävä vaikutus. Jos äänestäjät saavat vain suodatettuja ja/tai "profiloituja" versioita uutisista, niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä on tuloksena liikkumattomia äänestäjiä jotka tukevat sitä yhtä ja "oikeaa" puoluetta vaikka henki menisi.

Myös oma, itsenäinen ajattelu on ensiarvoisen tärkeää. Mikäli "oma mielipide" tarkoittaa samaa kuin puolueen (tai muun ideologisen ryhmittymän) virallista kantaa asiasta, niin eihän sen oman porukan mielipiteestä voikaan löytää mitään väärää. Kun "oma porukka" antaa aina "oikeat mielipiteet", ja "oikeat perusteet" niille, niin muiden mielipiteet ovat aina niitä "vääriä", eikä niitä vaihdeta miksikään vaikka mitä tapahtuisi. Siksi jokaisen olisikin syytä aina silloin tällöin pohtia niitä ehtoja millä suostuisi omaa mielipidettään vaihtamaan.

Ei mielipiteen vaihtaminen ole aina "takin kääntämistä", se voi olla myös itsenäisen ajattelun tulosta.

Noh, tämä saattoi ajautua hienoisesti aiheen sivuun, mutta eikös tuolla pyydettykin käsittelemään aihetta laajasti?

Me emme täällä tiedä, miten historian opesi on demokratian ja diktatuurin ajatellut. Voi olla, että me täällä olemme hänen mielestään useimmat täysiä sekopäitä, joten, jos uskot meitä, se voi johtaa ihan täysin hylättyyn vastaukseen kokeessasi. Ja päinvastoin, vaikkapa minun mielestäni opesi saattaa olla uskossaan vahva kypäräpääpappi, jolta on turha odottaa tosiasioiden tunnustamista.

Demokratian ja diktatuurin kysymys, ja pääselitteisesti " proletariaatin diktatuurin kysymys", sehän oli tärkeä vanhassa " marxismi-leninismin" teoriassa, ja varmaan oli vakiokysymys neuvostolaisen yleisen historian jo keskikoulun kurssin kokeissa. On Suomessakin ollut sen suuntaisia poikkeuksia, mm. joskus 30 vuota sitten herättivät huomiota Pirkkalan
monisteet.

Kyllähän minäkin voisin asiaa käsitellä. Mutta toistaiseksi kerron vain käsitteet käännöksen mukaisina. Diktatuuri on pakkovaltaa, pakkotoimia.
Ja se jokseenkin edellyttää, että sitä johtaa, käyttää, myös diktaattori, perustuipa se minkä ryhmän tai luokan valtaan hyvänsä. Demokratia on sananmukaisesti demoksen, kansan, valtaa. Demokratiassa johtava henkilö ainakin valitaan, ja yleisesti vallan vastuu on jaettu useampienkin valittujen valtahenkilöiden kanssa. Tämä on jo lähinnä periaatteellista: diktatuurissa kansalaisvapaudet on rajattu, demokratiassa ne periaatteessa ovat avoimet kaikille, mutta tämä käytännössä kummassakin on hyvin tulkinnallinen kysymys. Virkamiehistö, sen diktatuurissa on noudatettava diktatuurin ja diktaattorin tahtoa. Demokratiassa, sen PITÄISI olla toiminnassa demokratiaa varten asioiden hoitamiseksi.

Ja sitten lopuksi Leninin ajatelma: Diktatuuri on valtaa, jota mitkään lait
eivät sido. Eli Brezhnevin ajoilta: kun ylin valta ryyppää, siihenkään ei kukaan voi puuttua. Voit liittää nämä kohdat piristämään vastaustasi.
Uskon, että mikäli opesi ei ole taistolainen, hän pitää niistä, vastasit muuten, mitä satutkaan vastaamaan.

Tulihan sittenkin sanottua jotakin, vaikka en aikonut.

Pitää luonnollisesti erottaa demokratia ja edustuksellinen demokratia.

Täydellisessä demokratiassa kansa päättää kaikesta. Esimerkiksi antiikin kreikan mallissa, jossa "vapaat miehet" käsittääkseni kykenivät niin tahtoessaan vaikuttamaan äänestämällä kaikkiin kaupunkivaltioissa tehtyihin päätöksiin. Järjestelmän voidaan katsoa vastaavan täysi-ikäisyyden tuomaa oikeutta äänestää, vaikka kreikkalaisilla olikin orjia jotka eivät tätä oikeutta saaneet.

Edustuksellisessa demokratiassa taas kansa valitsee itselleen johtajiston, jolle annetaan rajatusti "valistuneen diktaattorin" oikeudet.

Näiden ero on käytännöllisyydessä ja hallintokoneiston koossa. Täydellinen demokratia on tietyn koon jälkeen käytännön mahdottomuus, sillä se vaatisi niin paljon byrokratiaa ettei kenelläkään ole siihen resursseja. Lisäksi popularismilla on valtava vaikutus kansan tekemiin päätöksiin ja kansankiihotus on tehokasta poliittista vaikuttamista.

Edustuksellinen demokratia on taas huomattavasti tehokkaampaa, mutta siihen vaikuttaa sekä popularismin, että diktatuurin haittapuolet. Päätökset eivät lähes koskaan ole juuri sitä mitä kansa haluaa, mutta useimmiten päästään kohtuulliseen kompromissiin. Kansan tehtävä on valita itselleen mahdollisimman valistuneet diktaattorit.

Kun siirrytään diktatuurin puoleen, puhutaan autoritäärisestä ja totalitaarisesta hallitsemisesta. Autoritäärinen diktatuuri on tyypillinen poliisivaltio ja/tai monarkia. Se on yleensä konservatiivinen hallinto, joka pyrkii pitämään itsensä vallassa. Sensuuri on yleistä.

Totalitaarinen hallinto on tyypillisimmillään vallankumouksellinen organisaatio joka usein perustuu henkilökulttiin. Totalitarismi vie poliisivaltion käsitteen pitemmälle ja pyrkii toteuttamaan omaa idealismiaan sensuurin ja propagandan voimin, ohjaten yksityisen kansalaisen elämää tarkemmin kuin autoritäärinen diktatuuri.

Demokratia: Antiikin kreikan kaupunkivaltiot
Edustuksellinen demokratia: Suomi, Ruotsi, useimmat länsimaat...
Autoritäärinen diktatuuri: Keisarillinen Venäjä, Antiikin Rooma, Katolinen kirkko
Totalitaarinen diktatuuri: Hitler, Mussolini, Stalin...

Iso Britannia on teoriassa autoritäärinen diktatuuri, mutta kuningattaren valta on annettu demokraattisesti valitulle parlamentille. Parlamentti toimii kuningattaren nimissä. Diktatuurin siitä tekee se, että kuningattarella on ainakin teoriassa oikeus ottaa valta kokonaan omiin käsiinsä.

Mutta muista suoran demokratian ja edustuksellisen demokratian suuri ero myös. Yhteiskuntafilosofi Rousseaun mielestä edustuksellinen demokratia on vain yksi aristokratian muoto.

Siitä sitten vertailemaan.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922
Veikko

Iso Britannia on teoriassa autoritäärinen diktatuuri, mutta kuningattaren valta on annettu demokraattisesti valitulle parlamentille. Parlamentti toimii kuningattaren nimissä. Diktatuurin siitä tekee se, että kuningattarella on ainakin teoriassa oikeus ottaa valta kokonaan omiin käsiinsä.

En usko, silloinhan Britti-impeurimi kasittäisi kaikki valtiot, jotka siihen kuuluvat, Kanadan, Australian ainakin, Ei niissä kuunnellella Elisabethin poliittisia kannanottoja. Niitä ei taida olla emämaassakaan merkittäviä. Ja Elisabeth voisi keljuilla kenelle vaan. Höpö, höpö.

Lierikki Riikonen

Veikko kirjoitti:

> Veikko: Pitää luonnollisesti erottaa demokratia ja edustuksellinen demokratia.

Käytän sanaa puoluedemokratia edustuksellisen demokratian sijasta.

> Veikko: Täydellisessä demokratiassa kansa päättää kaikesta. Esimerkiksi antiikin kreikan mallissa, jossa "vapaat miehet" käsittääkseni kykenivät niin tahtoessaan vaikuttamaan äänestämällä kaikkiin kaupunkivaltioissa tehtyihin päätöksiin. Järjestelmän voidaan katsoa vastaavan täysi-ikäisyyden tuomaa oikeutta äänestää, vaikka kreikkalaisilla olikin orjia jotka eivät tätä oikeutta saaneet.

Orjat ja naiset olivat antiikin mallissa samassa asemassa. Meillä puolueet valitsevat etukäteen ehdokkaat, joita voidaan äänestää. Ehdokkaat ovat sitoutuneet puolueohjelmaan ja niinpä eri puolueet jakavat kansan ryhmiin, joiden etujen ajatellaan olevan ristiriidassa keskenään. Eli kansalla ei puoluejärjestelmän mukaan olisikaan yhteisiä etuja. Vaarana on ja näin on myös käytännössä, että puolueiden keskinäinen ”valtataistelu” ei salli minkään muun puolueen ehdotuksen menevän lävitse, koska se toisi mainetta ko. puolueelle. Alkaa sumplinta ja kähmintä siitä, mihin päätökseen tai nimitykseen mikin puoluejohto suostuu ja mitä vaaditaan vastineeksi. Kansan etu ei näin ole tärkein asia vaan puolueen maineen ja oman aseman varmistaminen ja mainostaminen.
Jos maassamme vallitsisi demokratia, kaikki aikuiset kansalaisluottamusta nauttivat henkilöt olisivat tasa-arvoisia tuomaan mielipiteensä esille. Tästä seuraisi, että vaaleissa ei saisi olla ennakkoon ehdokasasettelua, vaan kaikki olisivat niin äänestäjiä kuin äänestettäviä eli vaalit olisivat täysin vapaat.

> Veikko:… Täydellinen demokratia on tietyn koon jälkeen käytännön mahdottomuus, sillä se vaatisi niin paljon byrokratiaa ettei kenelläkään ole siihen resursseja. Lisäksi popularismilla on valtava vaikutus kansan tekemiin päätöksiin ja kansankiihotus on tehokasta poliittista vaikuttamista.

Vapaisiin vaaleihin kuuluisi myös vaalipropagandan kieltäminen. Niin säästyttäisiin valtavalta byrokratialta. Varat, jotka nyt menevät mainontaan ja voiteluun säästyisivät ja myös kaikkien niiden ihmisten työ, jota vaaliagitaatio ja puolueorganisaatioiden ylläpito vaatii.

> Veikko: Edustuksellinen demokratia on taas huomattavasti tehokkaampaa, mutta siihen vaikuttaa sekä popularismin, että diktatuurin haittapuolet. Päätökset eivät lähes koskaan ole juuri sitä mitä kansa haluaa, mutta useimmiten päästään kohtuulliseen kompromissiin. Kansan tehtävä on valita itselleen mahdollisimman valistuneet diktaattorit.

Diktatuurilta vältyttäisiin kehittämällä hallintojärjestelmää sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti toimivammaksi.
Jos paikallisvaalit olisivat vapaat, niin se edellyttäisi kansalaisten valveutuneisuuden lisääntymistä ja kaikille paikkakuntalaisille vapaiden säännöllisesti kokoontuvien ”kyläkokokousten” luontia, joissa paikkakuntalaiset voisivat tavata, tutustua toisiinsa ja keskustella paikkakuntaa koskevista toivomuksistaan, uudistuksista ja hankkeista keskenään ja siirtää ehdotuksensa hallinnollisille neuvostoille lisätutkintaa ja päätöksentekoa varten.
Koska vaalien järjestämiseen tarvittava byrokratia ja mainonta olisi poissa, olisi myös enemmän aikaa keskittyä varsinaisten asioiden hoitoon. Diktatuurin välttämiseksi vaalit voitaisiin pitää joka vuosi, jolloin ihmisillä säilyisi vireys ja kyky vaihtaa hallinnon jäsenet, jos hallinto osoittautuisi kykenemättömäksi hoitamaan yhteisiä asioita.

> Veikko: Kun siirrytään diktatuurin puoleen, puhutaan autoritäärisestä ja totalitaarisesta hallitsemisesta. Autoritäärinen diktatuuri on tyypillinen poliisivaltio ja/tai monarkia. Se on yleensä konservatiivinen hallinto, joka pyrkii pitämään itsensä vallassa. Sensuuri on yleistä.

Kuvaamassani vapaan vaalitavan mallissa paikkakunnan asukkaat, jotka tuntevat oman asuinseutunsa resurssit, luonnon ja yksilöt, jotka omaavat hallintoon tarvittavan laajakatseisuuden ottavat itse perusvastuun sekä valinnoistaan että kehityssuunnitelmista. Hallinto on ennemminkin asukkaiden ”työrukkanen”. Hallinnon päätökset laitetaan yksimielisesti toimeen, mutta koska vaalit ovat vuosittain, niin suurimmat virheratkaisut saataisiin hallintaan ennen suuria vahinkoja.

Kuvaamaani hallintomalliin kuuluu, että jos hallinnolliset neuvostot olisivat vaikka yhdeksänjäsenisiä, niin kaikki asukkaat kirjoittavat vaalilippuihinsa 9 eri ihmisen nimet. Valituiksi tulevat ne yhdeksän jotka saivat eniten ääniä, kun kaikki äänet lasketaan yhteen. Näin äänten hajonta on mahdollisimman laaja mutta toisaalta ne, joiden katsotaan omaavan hallintoon tarvittavat ominaisuudet, olisivat niitä, joihin mahdollisimman laaja äänestäjäkunta luottaa.

Kansalliset hallintoneuvostot valittaisiin valitsijamiesvaaleja käyttäen vuosittain.
Nykyisellään tulee yhä ilmeisemmäksi, että kaivattaisiin hallintoa myös yleismaailmalliselle tasolle.
Tämän mallin mukaan kaikkien maiden kansalliset hallintoneuvostot voisivat valita samaa vapaata vaalitapaa käyttäen hallinnollisen elimen päättämään ihmiskunnan yhteisistä eduista.

Tiedon ja pitäisi päästä liikkumaan vapaasti niin alhaalta ylöspäin kuin ylhäältä alaspäinkin ja myös horisontaalisella tasolla paikkakuntien ja kansojen välillä aina yleismaailmalliselle tasolle asti.

Tässä mallissa peruspäätöksenteko, joka koskee paikkakuntia ja kansallista tasoa säilyisi mahdollisimman lähellä sitä aluetta, mitä päätöksenteko koskee. Vastuun alueet lisääntyisivät asteittain ja pätevimmiksi osoittautuneet yksilöt valikoituisivat toimimaan viimekädessä koko ihmiskunnan yhteiseksi eduksi.

lierik
Veikko

Iso Britannia on teoriassa autoritäärinen diktatuuri, mutta kuningattaren valta on annettu demokraattisesti valitulle parlamentille. Parlamentti toimii kuningattaren nimissä. Diktatuurin siitä tekee se, että kuningattarella on ainakin teoriassa oikeus ottaa valta kokonaan omiin käsiinsä.



En usko, silloinhan Britti-impeurimi kasittäisi kaikki valtiot, jotka siihen kuuluvat, Kanadan, Australian ainakin, Ei niissä kuunnellella Elisabethin poliittisia kannanottoja. Niitä ei taida olla emämaassakaan merkittäviä. Ja Elisabeth voisi keljuilla kenelle vaan. Höpö, höpö.

Näin onkin teoriassa, mutta käytännössä joka maalla on oma perustuslakinsa ja jos Elisapetti sanoo, he voivat yhtä hyvin haistattaa paskat. Historian vuoksi kuitenkin "tunnustava" kuningatartaan. Mitään laillisesti sitovaa monarkiaa ei ole, koska ei ole mitään päätäntäelintä joka sanoisi että nämä maat eivät saisi erota britti-imperiumista omin päin.

Tilanne on juuri sama kuin Suomen autonomia, jossa Suomi oli virallisesti osa venäjää, mutta käytännössä meillä oli oma raha, oma hallinto ja omat lait. Sitten kun venäjällä tuli vallankumous, niin itsenäisyys tuli kiltisti pyytämällä.

Yhdysvallathan näin aikoinaan teki, ja muuttui United States of Americaksi. Pientä sotaahan siinä käytiin ja sisällissotaa, mutta tuossahan tuo nykyisin keikkuu.

Tietenkin Britannia voi ottaa herneet nokkiinsa, mutta siinäpähän änkyröivät.

ArKos itse

Ja sitten lopuksi Leninin ajatelma: Diktatuuri on valtaa, jota mitkään lait
eivät sido.

Mutta kukas käyttää lainsäädäntövaltaa?

Sitten vielä kannattaa varoa käsitesumutusta, kuten ääriliberaalien puhetta "enemmistödikatuurista". Käsite kusee koska 1) ei ole monoliittista, muuttumatonta enemmistöä joka joka käänteessä kuurmittaisi viatonta vähemmistöä asemansa turvin ja 2) vähemmistöjen suoja on sivistyneenä esiintyvissä maissa turvattu ainakin jollain tavoin.

Yhden määritelmän mukaan demokratia (se kai se oli?) on valitsijoiden mahdollisuus valita, valvoa ja vaihtaa valittavia (siis valinnan kohteita, ei itkijöitä).

Demokratian tunnusmerkkejä:
-äänestys oikeus
-kaikki tasa.arvoisia
-presidentti

Diktatuurin tunnusmerkkejä:
-yksi puolue
-poliisi vakoilee ja ahdistelee kansalaisia
-diktaattori
-kaikki seuraa johtajaansa kyselemättä
-kaikki maan varat ovat diktaattorilla
-ei vaaleja
-kouluissa puhutaan vain hyvää vallanpitäjistä.

tuossa oli nyt joitakin tietoja demokratiasta ja diktatuurista.
korjaathan jos jokin on väärin

kaksoispilari
Käytän sanaa puoluedemokratia edustuksellisen demokratian sijasta.



Ota nyt kuitenkin huomioon, että demokratiasta on useita eri variaatioita, ja hallintorakenteita vaikka minkälaisia... Edustuksellinen demokratia ei tarkoita välttämättä samaa kuin nykyinen järjestelmä. Edustuksellinen tarkoittaa vain sitä että kansalaiset eivät suoraan päätä ihan kaikesta, vaan toisin kuin suorassa demokratiassa, kansalaiset valitsevat itselleen edustajat, jotka tekevät varsinaiset päätökset.

Vapaisiin vaaleihin kuuluisi myös vaalipropagandan kieltäminen. Niin säästyttäisiin valtavalta byrokratialta. Varat, jotka nyt menevät mainontaan ja voiteluun säästyisivät ja myös kaikkien niiden ihmisten työ, jota vaaliagitaatio ja puolueorganisaatioiden ylläpito vaatii.



Sinänsä mielenkiintoinen ajatus, mutta se tuo mukanaan myös joitain ongelmia...

Jos "vaalipropaganda" kielletään, niin pitää osata myös erottaa propaganda kaikesta muusta. Jos "propaganda" tulkitaan äärimmäisen tiukasti, ja kielletään kaikenlainen vaalimainonta ja tiedottaminen, niin ei sekään ole täysin ongelmatonta, sillä vapaata tiedonvälitystä ei kuitenkaan voi kieltää, minkä vuoksi media toimisi jokseenkin samalla tavalla kuin nykyäänkin... Minkä vuoksi ihmiset tuntisivat tietyt ehdokkaat paremmin kuin toiset, tätähän tapahtuu nykyäänkin, ja nykyjärjestelmässäkin eniten ääniä keräävät ne joita nähdään eniten telkkarissa ynnä muissa tiedotusvälineissä. Ns. "takarivin kansanedustajan", kuten ihan uudenkin ehdokkaan on melko vaikeaa saada juuri minkäänlaista julkisuutta muuten kuin ostamalla sitä, eli mainostamalla itseään. Jos tämä kuitenkin kielletään "vaalipropagandana", niin tuntemattomat ehdokkaat pysyvät tuntemattomina, ja on mahdollista että vallanpitäjiksi valittaisiin henkilöitä jotka ovat jo muutenkin tunnettuja.

Käytännössä tiedotusvälineet pitäisi varmaankin velvoittaa kertomaan jotain kaikista ehdokkaista, mutta mahtaakohan sellainenkaan järjestelmä toimia?

Jos paikallisvaalit olisivat vapaat, niin se edellyttäisi kansalaisten valveutuneisuuden lisääntymistä



... Mikä epäilemättä korjaisi myös nykyisen järjestelmänkin puutteita.

Ei muuten, mutta jos järjestelmän toimivuus perustuu toiveeseen siitä että ihmiset alkaisivat yht'äkkiä suhtautua politiikkaan huomattavasti myönteisemmin, niin jotenkin kuulostaa hieman toiveajattelulta.

Kuvaamassani vapaan vaalitavan mallissa paikkakunnan asukkaat, jotka tuntevat oman asuinseutunsa resurssit, luonnon ja yksilöt, jotka omaavat hallintoon tarvittavan laajakatseisuuden ottavat itse perusvastuun sekä valinnoistaan että kehityssuunnitelmista.

Pienuudesta on kieltämättä toisinaan myös etua, kuten myös asioiden ja henkilöiden tuntemisesta... Mutta ei aina. Itse olen saanut huomata että liian pienillä paikkakunnilla päätöksentekoon vaikuttavat aivan liian usein henkilökohtaiset syyt. Ja usein etäisempi ja abstraktimpi hallintokoneisto olisi puolueettomampi, ja päätökset perustuisivat henkilökohtaisuuksien sijasta järkeen.

Unterseeboot kirjoitti:

> Unterseeboot: Edustuksellinen tarkoittaa vain sitä että kansalaiset eivät suoraan päätä ihan kaikesta, vaan toisin kuin suorassa demokratiassa, kansalaiset valitsevat itselleen edustajat, jotka tekevät varsinaiset päätökset.

Kyllä. Mutta jos edustajat lupaavat kansalle asioita, mitä eivät kykene tai aiokaan toteuttaa päästäkseen vain päättäjän asemaan, järjestelmä pitää irrottaa vanhentuneesta käytännöstä ja tällöin sanoilla ei saa hämätä sitä, mitä todellisuudessa tapahtuu. Edustukselliset päättäjät kyllä päättävät, mutta eivät päätöksiä tehdessään edusta koko kansaa.

> Unterseeboot: Jos "vaalipropaganda" kielletään, niin pitää osata myös erottaa propaganda kaikesta muusta. Jos "propaganda" tulkitaan äärimmäisen tiukasti, ja kielletään kaikenlainen vaalimainonta ja tiedottaminen, niin ei sekään ole täysin ongelmatonta, sillä vapaata tiedonvälitystä ei kuitenkaan voi kieltää, minkä vuoksi media toimisi jokseenkin samalla tavalla kuin nykyäänkin...

Mielipiteen ilmaisun vapautta ei tule rajoittaa se on yksi ihmisoikeuksista. Jos periaatteena on, että vaaliagitaatio on kielletty, ihmisissä syntyy itsekontrolli ja myös yhteiskontrolli. Yleinen mielipide on voimakas vaikuttaja.

> Unterseeboot: Minkä vuoksi ihmiset tuntisivat tietyt ehdokkaat paremmin kuin toiset, tätähän tapahtuu nykyäänkin, ja nykyjärjestelmässäkin eniten ääniä keräävät ne joita nähdään eniten telkkarissa ynnä muissa tiedotusvälineissä. Ns. "takarivin kansanedustajan", kuten ihan uudenkin ehdokkaan on melko vaikeaa saada juuri minkäänlaista julkisuutta muuten kuin ostamalla sitä, eli mainostamalla itseään.

Vapaat vaalit, joissa ei siis ole ehdokasasettelua, liittyy moneen muuhun asiaan samanaikaisesti. Paikallistoimintaan kuuluu, että paikkakuntalaiset kokoontuvat kerran kuussa ”kyläkokouksiin”, pohtimaan ja keskustelemaan yhteisistä asioista. Yhdessä päätetyt asiat siirretään Hallinto Neuvoston käsiteltäviksi ja päätettäviksi.
Kokouksella on myös itsellään oikeus päättää ja toteuttaa ilman hallintoakin omaan toimivaltaansa kuuluvia asioita. Eli tämä kokous antaa kenelle tahansa paikkakunnan asukkaalle mahdollisuuden tuoda mielipiteensä esille.
Yksi kokouksen tarkoituksesta on, että voidaan tutustua ihmisiin myös käytännön tasolla. Kerran nähty on parempi kuin sata kertaa kuultu.

> Unterseeboot: Käytännössä tiedotusvälineet pitäisi varmaankin velvoittaa kertomaan jotain kaikista ehdokkaista, mutta mahtaakohan sellainenkaan järjestelmä toimia?

Tässä järjestelmässä kaikki aikuiset ihmiset, jotka nauttivat kansalaisluottamusta ovat tasa-arvoisesti niin äänestäjiä kuin äänestettäviäkin. Eli paikallisissa vaaleissa kaikki paikkakuntalaiset valitsevat oman paikkakuntansa asukkaista ilman vaalipropagandaa Paikallisen Hallinnollisen Neuvoston jäsenet.

Kansalliset Hallintoneuvostot valitaan valitsijamies menettelyä käyttäen. Vaalipiireihin jaetun maan kansalaiset ovat voineet jo käytännön kautta todeta, ketkä ovat luottamuksen arvoisia, ottamaan vastaan tehtävän valita edustajat, Kansalliseen Hallinto Neuvostoon.

Tähän vaalitapaan liittyy myös kaikkien valitsijamiesten yhteinen monipäiväinen kokous, jolloin keskustellaan niistä asioista, jotka katsotaan niin tärkeäksi, että ne annetaan ”evästykseksi” uudelle Kansalliselle Hallinto Neuvostolle. Siten kansan ”tahto” siirtyy Kansallisen Neuvoston tietoon ennakkoevästyksenä, mutta evästys itsessään ei sido Neuvoston päätäntävaltaa ko. asioissa.

> Uterseeboot: Ei muuten, mutta jos järjestelmän toimivuus perustuu toiveeseen siitä että ihmiset alkaisivat yht'äkkiä suhtautua politiikkaan huomattavasti myönteisemmin, niin jotenkin kuulostaa hieman toiveajattelulta.

En uskokaan, että tätä mallia otettaisiin tai voitaisiin ottaa hetkessä käyttöön. Siihen pitää kypsyä. Tämä hallinnollinen järjestelmä on jo käytössä viisimiljoonaa ihmistä käsittävällä maailmanlaajuisella yhteisöllä, johon itsekin kuulun. Uskomme, että se toimii tulevaisuuden hallinnon mallina. Kansalaisten todettua eri maissa, että kun mikään ”pienryhmä”, joka rahan ja mainosten kautta keskittämällä vallan omiin käsiinsä, ei enää toimi toivotulla tavalla, aletaan etsiä uutta ja tasa-arvoista tapaa hoitaa yhteisiä yhteisöllisiä asioita. Tällöin vasta kyetään siirtymään keskitetysti ”ylhäältä päin” johdetusta hallinnosta vastuulliseen itsehallintaan.

>> kaksoispilari: Kuvaamassani vapaan vaalitavan mallissa paikkakunnan asukkaat, jotka tuntevat oman asuinseutunsa resurssit, luonnon ja yksilöt, jotka omaavat hallintoon tarvittavan laajakatseisuuden ottavat itse perusvastuun sekä valinnoistaan että kehityssuunnitelmista.
> Unterseeboot: Pienuudesta on kieltämättä toisinaan myös etua, kuten myös asioiden ja henkilöiden tuntemisesta... Mutta ei aina. Itse olen saanut huomata että liian pienillä paikkakunnilla päätöksentekoon vaikuttavat aivan liian usein henkilökohtaiset syyt. Ja usein etäisempi ja abstraktimpi hallintokoneisto olisi puolueettomampi, ja päätökset perustuisivat henkilökohtaisuuksien sijasta järkeen.

Miten etäiset ihmiset sitten tuntisivat paikkakunnan tarpeet? Eikä tämä malli perustu ylhäältä alaspäin hallitsemiseen. Hallinto Neuvostot ovat kansalaisten ”työrukkasia” eikä ”päällepäsmäreitä”.

Tässä mallissa myös luovutaan yksi äänestäjä yksi ääni periaatteesta siten, että kaikki äänestäjät äänestävät koko Neuvostoa, eli kaikki kirjoittavat vaalilippuihinsa yhdeksän eri ihmisen nimet. Näin äänten hajonta on suuri ja valituiksi tulevat ne henkilöt, joilla on mahdollisimman suuri yhteisön tuki takanaan.
Kansalaiset oppivat, että ei kannata äänestää henkilöitä, jota leimaa nurkkakuntaisuus.

Neuvosto puolestaan voi julkaista päätöksensä, vasta kun on päässyt siitä ensin itse yksimielisyyteen. Neuvostoa ei voida käyttää omien henkilökohtaisten mieltymysten kumileimasimena. Ennen päätöksentekoa Neuvostolla on tietenkin oikeus ja velvollisuus käyttää asiantuntijoita ja erilaisia nimittämiään työryhmiä hyväkseen ja velvollisuus tutustua mahdollisimman tarkoin siihen tilanteeseen ja alueisiin, mitä päätös koskee. Mutta neuvoston sisäinen asioiden käsittely pysyy neuvoston sisäisenä asiana. Eli kokouksen kulkua ei riepotella julkisesti.

Neuvottelu tekniikkaan liittyy myös muutama ohje. Liitän ne vielä tähän oheen:

- Neuvottelutilanteessa jokaisella jäsenellä on oikeus ja velvollisuus ilmaista perustellut näkemyksensä ja kun se on ilmaistu, se mielletään yhteiseksi omaisuudeksi, eli kaikkia mielipiteitä voidaan vapaasti arvioida ilman, että sen lausuja kokisi arvostelun suuntautuvan itseensä.

- Asiaan liittyviä tietoja tai seikkoja pitäisi kerätä kaikista mahdollisista lähteistä, mahdolliset asiantuntijat mukaan lukien, jotta neuvotteluun tuotaisiin erilaisia näkökulmia.

- Toivottavaa olisi että keskustelun aikana löydettäisiin sellainen ratkaisu, mitä ei ehkä kukaan ollut alun perin edes ehdottanut. Näin menetellen ratkaisusta tulisi mahdollisimman laajapohjainen ja olisi samalla kyetty luomaan uutta ajattelua. Hallintoneuvostojen jäsenillä ei ole oikeutta arvostella tehtyä päätöstä tai neuvottelukumppaneitaan äänestäjille, jotta ykseys säilyy.

- Neuvottelijat pyrkivät päätöksissä yksimielisyyteen. Ellei sitä saavuteta, ehdotuksesta voidaan äänestää. On tärkeää ymmärtää se periaate, että kun päätös on saatu aikaan, jokaisen tulee tukea ja noudattaa sitä yksimielisesti huolimatta siitä, miten äänesti päätöstä tehtäessä. Eli päätöksen tulee olla niin hyvin valmisteltu, että neuvosto kokonaisuutena tukee sitä, muuten sitä ei saa julkaista. Jos päätös käytännössä osoittautuu huonoksi, asia käsitellään uudelleen. Hankalat asiat voidaan siirtää Kansallisille Neuvostoille.

kaksoispilari

--------------------------------------------------------------------------------

Jos periaatteena on, että vaaliagitaatio on kielletty, ihmisissä syntyy itsekontrolli ja myös yhteiskontrolli.

Siis mitä?

Crash kirjoitti:

>>kaksoispilari: Jos periaatteena on, että vaaliagitaatio on kielletty, ihmisissä syntyy itsekontrolli ja myös yhteiskontrolli.

Crash: Siis mitä?

Ihminen sopeutuu yhteiskuntansa poliittiseen järjestelmään.
Meillä puolueet valitsevat etukäteen ehdokkaat, joita voidaan äänestää. Heistä on useimmiten vaalimainoksissa kuva ja titteli. Mitä vauraampi ehdokas, tai mitä vauraammat taustaryhmät, sen suurempi kuva ja laajempi teksti siitä, millaiset edut odottavat kansalaista tai sitä kansanryhmää, joka antaa äänensä ehdokkaalle. Eli rahalla saa.

Jos kansalaiset tai paikallisvaaleissa paikkakuntalaiset vaatisivat vapaita vaaleja, joissa kaikki täysi-ikäiset kansalaisluottamusta nauttivat kansalaiset olisivat tasa-arvoisesti niin äänestäjiä, kuin äänestettäviä ja vaali-agitointi kiellettäisiin, niin kansalaiset tottuisivat tähän järjestelmään. Tällöin ketään ei saisi rahan turvin nostettua näkyviin ja lupaamaan, mitä ei voi toteuttaa.

Vapaan vaalitavan kautta kaikki oman itsen mainostaminen ja turhat lupaukset koettaisiin muiden kansalaisten taholta heidän aliarvioimisekseen. Sillä loukattaisiin ihmisten valinnanvapautta ja kykyä päättää itsenäisesti keiden haluasi olla hoitamassa kaikkien yhteisön jäsenten yhteisiä etuja. Yhteiset edut puolestaan tarkoittavat, että hylättäisiin hallinnon jäsenten nurkkakuntaisuus ja keskinäiset ”lehmäkaupat” ja kaikkien tulisi keskittyä miettimään koko yhteisön etua.

Nykyisin ehdokkaat edustavat kuka mitäkin kuppikuntaa ja kalastavat niiden kautta ääniä itselleen. Tällainen yhden kansanosan etujen ajaja ei sovellu koko yhteisön edun ajamiseen, hänelle kun osan edut olisivat tärkeämpiä kuin kokonaisuuden etu, jota hallinnon pitäisi yksituumaisesti edustaa niin paikallisella kuin kansallisellakin tasolla.

kaksoispilari
Miten etäiset ihmiset sitten tuntisivat paikkakunnan tarpeet? Eikä tämä malli perustu ylhäältä alaspäin hallitsemiseen. Hallinto Neuvostot ovat kansalaisten ”työrukkasia” eikä ”päällepäsmäreitä”.



No en väittänytkään ettei paikallistuntemuksesta olisi mitään hyötyä. Kunhan vaan mainitsin että siitä on toisinaan myös haittaakin. Optimitilanteessa tilanne olisi todellakin optimi, ja tuo pätee varmasti melkein mihin tahansa hallinnolliseen järjestelmään aina diktatuuria ja kommunismia myöten, mutta käytännössä harvemmin mikään menee ihanteellisesti.

Tässä mallissa myös luovutaan yksi äänestäjä yksi ääni periaatteesta siten, että kaikki äänestäjät äänestävät koko Neuvostoa, eli kaikki kirjoittavat vaalilippuihinsa yhdeksän eri ihmisen nimet. Näin äänten hajonta on suuri ja valituiksi tulevat ne henkilöt, joilla on mahdollisimman suuri yhteisön tuki takanaan.
Kansalaiset oppivat, että ei kannata äänestää henkilöitä, jota leimaa nurkkakuntaisuus.



Vaikka jokaisella olisi sata ääntä, niin en oikein usko että äänten määrää lisäämällä saavutettaisiin yhtään sen parempia tuloksia, ja jos saavutetaankin, niin äänten määrää voidaan lisätä myös melkein missä tahansa demokratian muodossa.

Ja mitä kansalaisten oppimiseen tulee, niin itse en jaksa olla noin optimistinen, ja on huomioitava että nurkkakuntaisuus hyödyttää joitakin, vaikken siitä itse pidäkään. Jos kansalaisille voitaisiin jotenkin opettaa että joihinkin porukoihin jakaantuminen vain vahingoittaa kansakuntaa kokonaisuutena, niin se varmaan poistaisi suuren osan nykyisenkin järjestelmän ongelmista.

- Neuvottelutilanteessa jokaisella jäsenellä on oikeus ja velvollisuus ilmaista perustellut näkemyksensä ja kun se on ilmaistu, se mielletään yhteiseksi omaisuudeksi, eli kaikkia mielipiteitä voidaan vapaasti arvioida ilman, että sen lausuja kokisi arvostelun suuntautuvan itseensä.



Ongelma onkin juuri siinä, että julkisissa viroissa olevia pitäisi voida arvostella julkisesti. Jos neuvoston jäsenien mielipiteistä tiedetään vain Neuvoston virallinen kanta, niin sitten tavallinen kansalainen ei voi mitenkään tietää kuka ajattelee mitenkin. Ja mitä asioita kukakin ajaa.

Tässä järjestelmässä kaikki aikuiset ihmiset, jotka nauttivat kansalaisluottamusta ovat tasa-arvoisesti niin äänestäjiä kuin äänestettäviäkin. Eli paikallisissa vaaleissa kaikki paikkakuntalaiset valitsevat oman paikkakuntansa asukkaista ilman vaalipropagandaa Paikallisen Hallinnollisen Neuvoston jäsenet.

Tässä järjestelmässä on se huono puoli, että tiedot äänestettävistä perustuisivat "kadulla" saatuun käsitykseen henkilöistä itsestään, sekä "muuhun julkisuuteen". Ihmiset tuntevat yleensä parhaiten omat tuttavat ja sukulaiset. Ja tämä vaalitapa suosiikin lähtökohtaisesti niitä joilla on paljon ystäviä ja sukulaisia. Sekä tietenkin niitä jotka ovat jollain muulla verukkeella päässeet julkisuuteen. Eli jälleen kerran osa ehdokkaista saa paljon ilmaista julkisuutta, kun taas toisilta kielletään julkisuuden ostaminen.

Mielestäni kaikilla äänestäjillä pitäisi olla edes jokseenkin verrannolliset mahdollisuudet tutustua kaikkiin ehdokkaisiin. Ehkäpä ehdottamaasi järjestelmää voitaisiin käyttää "esivaalina".

kaksoispilari
Ihminen sopeutuu yhteiskuntansa poliittiseen järjestelmään.
Meillä puolueet valitsevat etukäteen ehdokkaat, joita voidaan äänestää. Heistä on useimmiten vaalimainoksissa kuva ja titteli. Mitä vauraampi ehdokas, tai mitä vauraammat taustaryhmät, sen suurempi kuva ja laajempi teksti siitä, millaiset edut odottavat kansalaista tai sitä kansanryhmää, joka antaa äänensä ehdokkaalle. Eli rahalla saa.



Puoluejärjestelmään liittyy myös valtion tukia. Eli tokihan rahalla saa, mutta usein suuri osuus rahasta on veronmaksajien rahaa.

Ja puolueiden jäsenet toki valitsevat keskuudestaan omat ehdokkaansa, mutta puolueet ovat jo itsessään demokraattisia järjestelmiä, tai ainakin niiden pitäisi olla(, mikäli minun mielipiteeni mitään merkitsee).

Jos kansalaiset tai paikallisvaaleissa paikkakuntalaiset vaatisivat vapaita vaaleja, joissa kaikki täysi-ikäiset kansalaisluottamusta nauttivat kansalaiset olisivat tasa-arvoisesti niin äänestäjiä, kuin äänestettäviä ja vaali-agitointi kiellettäisiin, niin kansalaiset tottuisivat tähän järjestelmään. Tällöin ketään ei saisi rahan turvin nostettua näkyviin ja lupaamaan, mitä ei voi toteuttaa.

Totta sinänsä, mutta osa kansalaisista on kuitenkin "esillä" jo muutenkin, mikä syrjii muita, sillä nämä eivät saisi edes ostettua sitä julkisuutta.

Toisekseen tietyntyyppisen mainonnan kieltäminen johtaisi melko varmasti jossain vaiheessa myös sensuuriin. Jokatapauksessa pitäisi kyetä vetämään rajoja missä vaiheessa on kyse vapaasta tiedonvälityksestä ja milloin ollaankin levittämässä propagandaa. Maksullisuus voisi tietenkin olla yksi kriteeri, mutta esim. Internetissä on mahdollista mainostaa vaikka ilmaiseksi, ja onhan mahdollista että maksullisuus-sääntöä kierrettäisiin esim. järjestämällä jonkin kolmannen osapuolen kautta "ilmaisia palveluita". Toisaalta jos määritelmät vedetään ihan tiukimmilleen, niin sitten pitäisi lopettaa kaikki poliittiset keskustelut aina yksityisten ihmisten nettipäiväkirjoja myöten. Sillä kyllähän oikein monen mutkan kautta ajateltuna blogikin saattaa täyttää mainonnan kriteerit.

Ja jo se että ehdokkaita ei aseteta ollenkaan tuo omat ongelmansa. Nimittäin koska osa kansalaisista ei kuitenkaan tahdo mihinkään poliittisiin virkoihin, niin jokaiselta ehdokkaalta pitää saada suostumus virkaan. Jos suostumuksia aletaan kysellä vasta jälkeen päin menee melkoinen osa äänistä hukkaan.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat