Onko soveliasta puhua itsetuhoisuudestaan julkisesti?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Osui ja uppos kuin nyrkillä päähän taas kun Balt meni hittolainen tekemään tekosensa ja tälläkertaa onnistui. Jotkut tiesi että on ennekin yrittänyt, joten hän on niistä puhunut..

Mä olen itse kerran nettiin kirjoittanut itsetuhoisista fiiliksistäni, se oli Näkökulmafoorumilla. Joku miespuolinen, ei enää ihan nuori siihen postasi nopeasti kiukkuisen ja käskevän kirjoitelman ettei tuollaista saa puhua!

Pelästyin ihan hirveesti ja poistin viestini.
Mulla ei just siihen hätään ollut ketään kenelle olisin voinut puhua. Jotenkin jopa tuntui että olis ollut parempi puhua asiasta vieraampien ja etäisempien kanssa kun en voi ahdistella lähimmäisiäni, joilla kuitenkin on tunnesiteitä ja ties mitä.

Mielenterveysammattilaiset tottakai on se mihin ahdistuksistaan pitäis päästä puhumaan (kai?) mutta eihän niitä kiinni saa kun on akuutti tilanne. Kun joku hormooniryöppy kiskoo mielen maihin, kun voi tapahtua samaan aikaan vaikka sarjassa vastoinkäymisiä ja muilla ihmisillä on omat murheensa ja huolensa eikä aikaa edes aina kunnolla pysähtyä. Elämä on niin hektistä välillä ja niitä tilanteita joillekin tulee, keillä on taipumusta ahdistua ja masentua ja olla itsetuhoisia.

Mä en siis kaipaa mitään varsinaista lähimmäisyyttä aina ongelmiini. Joskus tai aika useinkin etäisten ihmisten kanssa pääsee paremmpiin juttuihin.. sikshän mä "asun" netissä. Läheisten kanssa asiat pyörii niin käytännön jutuissa ja kun ei voi rasittaa rakkaitaan niin näin se mun mielestä on että pitäis voida puhua kun ahistaa, kun tuntuu että tilanne on epätoivoinen.. Muut voi nähdä tilanteen ihan toisin kuin umpikujassa sätkivä.

Toki siinä aina se vaara on että paikalle osuu joku sosiopaatti kakara, joka alkaa lietsoa että tapa vaan ittes tyhjänpäiväinen paska joka vaan kulutat mutta et tuota senkin plaaplaaplaa.. Mutta jos ei akuutisti ole muuta tarjolla niin sitten?

Lähinnä kiinnostais mitä haittaa vois olla..?
En ole tätä puhki pohtinut, tuli vaan mieleen nyt ja laitan keskusteluun niin että tulee mahdollisimman monta näkemystä..

Sivut

Kommentit (72)

Vierailija

Totta kai se on soveliasta, mutta ei kannata. Joku kumminkin tulee sanomaan, että "älä nyt hyvä ihminen viiltele, EI SULLA OO MITÄÄN SYYTÄ viillellä kun sulla menee niin hyvin, ajattele niitä afriikan nälkääsiä lapsia jne." ja sitten itsetuhoinen masentuu ja hyppää ikkunasta.

Kannattaa mieluummin mennä psykiatrille, sieltä saa kunnon placebot ja itsetuhoisuus lähtee kertaheitolla.

Vierailija

Ei varmaan kannata huudella julkisesti ettei joudu kenenkään keskenkasvuisen kiusaamaksi, turpa kiinni ja terapeutille.

Tosin mielellään heitän kavereiden ja sukulaisten kanssa juttua exäni ongelmista, se vaan on niin vapauttavaa.

Julkisesti en huuda, sillä tämähän on anonyymia.

Vierailija
Onko soveliasta puhua itsetuhoisuudestaan julkisesti?



Jos tuntematon kaupungilla puhuisi itsetuhoisuudestaan, niin hoitoon vietäisi alta aikayksikön. Maallikot tuskin pystyvät auttamaan ketään, joillla on mielenterveysongelmia.

Vierailija

Totta kai kaikista inhimillistä asioista saa puhua.
Vaikka ihmisellä on kuinka hyvin ulkoiset asiat, mutta on ajatusmaailmaltaan kyllästynyt tähän elämään, niin hänellä on mielestäni inhimillinen oikeus päättää elämänsä. Jos tuntee elon kamalaksi kärsimykseksi, niin miksi sitä olisi pakko sietää.
Kemiallisista korjaussarjoista itsetuhoon johtavien asioiden korjaamiseksi elämän haluisuudeksi en osaa sanoa yhtään mitään.

Vierailija

Olen samoilla linjoilla. Varmasti voi puhua jos tahtoo, mutta se ei välttämättä kannata, saattaa vain synkistää entisestään.

Ei ole mitään syytä odottaa että ongelmiinsa saisi netistä apua tai edes myötätuntoa. Ainakaan julkisella keskustelulla. Anonyymiteetti tuo joskus vain ihmisten huonoimmat puolet esiin.

Jos tuntuu siltä ettei yksin enää pärjää, kannattaa apua hakea ammattiauttajalta.

Vierailija
ville-v
Totta kai se on soveliasta, mutta ei kannata. Joku kumminkin tulee sanomaan, että "älä nyt hyvä ihminen viiltele, EI SULLA OO MITÄÄN SYYTÄ viillellä kun sulla menee niin hyvin, ajattele niitä afriikan nälkääsiä lapsia jne." ja sitten itsetuhoinen masentuu ja hyppää ikkunasta.

Kannattaa mieluummin mennä psykiatrille, sieltä saa kunnon placebot ja itsetuhoisuus lähtee kertaheitolla.




Juu juu juu.. mutta mähän just sanoin että silloin kun ei ole akuutisti tarjolla muuta.
Kriisipuhelimia on kyllä. Sellaiseen kannattaa toki soittaa. Viimeistään sen jälkeen kun joku on sanonut että älä nyt höpötä.. (Huh!)..

Mä.. tällainen moniongelmainen, aspergeroireinen ja ties miten traumatisoitunut elämänkolhuista ja vastoinkäymisistä tarvitsen välillä mielenterveysapua ja kerran soitin johonkin kriisipäivystykseen.. mutta Oi Ei! siellä olikin vaan vapaaehtoispäivystys ja totesin että puhun jollekin ihan hölmölle, joka ei ymmärrä neuropsykologiasta mitään ja se masensi lisää.

Netissä on kuitenkin mahdollisuus kohdata vaikka miten hyvää tukea. Parasta on kohdata saman kokeneita, vertaisia.

En mä ole missään nimessä sanonut saati väittänyt että netti korvaa ammattiapua (älkää siitä jankuttako enempää, pliis) ja mä uskon kemian ihmeitä tekevään voimaan. Onneks en ole vielä ainakan tarvinnut vakilääkitystä, vain paniikkihäiriöön satunnaisesti. Nykyisin myös tavallaan mielenterveyden tukena toimii estrogeenikorvaushoito. Vaihdevuosioireilunahan voi olla myös niin rankkaa masennusta kuin muutakin että apu on tarpeen.

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009

Ainakaan en suosittelisi hakeutumaan S24-tyyppisille foorumeille. Siellä haaskalinnut lentelevät, odottaen seuraavaa nääntynyttä.

Pahimpien ongelmien purku vaatii kasvokkain keskustelua ja luottamusta. Mistään muualta kuin terveydenhuollosta ei saa varmuudella jälkimmäistä. (Netistä ei kumpaakaan.)

Vierailija

Mielestäni ihmisellä täytyy olla oikeus päättää oma elämänsä jos sen parhaaksi ratkaisuksi näkee. Tosin ratkaisu ei saa olla hätiköity.

Olen itsekkin lähes päätynyt kyseiseen ratkaisuun ja keskustellut siitä sekä läheisten että ammattiauttajan kanssa. Vielä olen toistaiseksi päätynyt kuitenkin pysyttelemään elävienkirjoissa, mutta jollei tunnelin päässä ala pian näkymään valoa niin... Eli jatkoajalla mennään.

Vierailija
Riemuidiootti
Anonyymiteetti tuo joskus vain ihmisten huonoimmat puolet esiin.



Tällä palstalla olen sen kyllä huomannut kun valtaosa, vai pitäiskö sanoa aktiivisimmat kirjoittajista on keskenkasvuisia kloppeja, joilla on ongelmia pokata pillua.
Toimii kyllä vertaispalstana heille.. jos toimii.. Voi aiheuttaa lisäahdistustakin jos kovin moni lietsoo vääristynyttä kuvaa "vihollisista".. hm..

Olis upeeta kun julkisen terveydenhuollon puolelta olis tarjolla nettikriisiapua ammattilaisten voimin.
Se yks tukisaitti, josa joskus kävin kun oli akuuttiongelmia, se oli aivan kamala kun siellä narsistit ja sosiopaatit hillui huudellen kamalia asioita.. Oon siitä puhunutkin samoin kuin narsistien uhrien tukisaitista ja uskontojen uhrien tukisaitista..

Onhan se aika sattuman kauppaa että osuis kohdalle apua. Vaara on suuri saada lisää paskaa niskaan ja vaikka neuvoja miten lopettaa elämänsä..

Hei! Hyvä että aloitin tämän.. taitaa mieleni muuttua, josta kiitos.. Tästä voi poikia vaikka sellaista tekstiä että sen voi lähettää johonkin terveysministeriöön valiokuntakäsittelyyn..

Vierailija

Ehdottomasti saa ja pitää kertoa vakavista ongelmistaan, koska tämä on myös periaatteessa foorumi, josta saa tukea ja neuvoja avun hakemiseen.

Avunhuuto ei ole koskaan väärin.

Vierailija
Deus Ex
Eli jatkoajalla mennään.



Tässä välissä voimahalirutistusvirtuaalisesti.. vertaisuutta. Mä oon kerran yrittänyt itsaria, olin 17v. Mä olin nii-i-i-iiiiiiiin epätoivoinen.. Jatkuihan se *tutus senkin jälkeen mutta täällä sitä yhä ollaan. Välillä vieläkin maissa toisinaan mutta kun kelaan taaksepäin, mulla on välillä kuin sellaista suoraa janaa monitorilla ja sitten on taas käppyrää niin että hippulat vinkuu..

Monia muuttoja asunnoista toisiin, paikkakunnalta toisille, ihmisiä, erilaisia ympäristöjä.. niihin liittyy usein muutospaniikki ja epätoivoa kun on ajautunut uusiin ympyröihin. Oon huomannut saman omassa lapsessani, huomasin saman veljessäni.. uus paikka, vieraat ihmiset ja aikamoisia sosiaalisia kauhunpaikkoja ja psykoottisuuttakin, mopo ohjauksen ulkopuolella..

Kenellä mitenkin ja välillä sutta pakoon ja karhua vastaan..

Elämä on kuitenkin lyhyt.. mihin mun 52v. on hupsahtanut.. Jessus.. Välillä tuleekin sit havahtuminen siihen että pitäis kääriä hihat ja..
Nyt mä laitan kone kiinni ja kääräisenkin..
Tää netti jo sinällään on välillä yks "pirun ansa"
Avaan taas illemmalla..

Vierailija
Deus Ex
Aattelin että Pönni ehdottaa julkisen terveydenhuollon tarjoavan sitä pillua. Ehdin jo innostua.



Jatketaan tosta myöhemmin!
Mä kerran kun olin ihan oikeesti mielisairaalalassa sairaanhoitoapulaisena aloin jutella hoitsujen kanssa taukohuoneessa kaffeetaulolla että hitto kun vois soittaa sinne pari prostituoitua pojille.. Oli kevättä ja kaks nuorta miestä siellä suljetulla mourus kiimoissaan ja se oli tukalaakin kun olivat välillä melkein ryntäissä kiinni.
Samahan tietenkin pätee naispuolisiin. Kiima on kiima ja luonnolinen ilmiö.
Hoitsut ei nauraneet.
Keskuteltiin ihan vakavasti ja jotkut oli sitä paljonkin pohtineet.

Siellä kuitenkin kyseessä oli suljetu osasto missä ei ole mitään yksityisyyttä ja ne ihmiset on tosi pulassa. Sitten vaan rauhoittavaa naamaan.
Ehkä kornia sanoa mutta täällä vapaana tai "vapaana".. voi kuitenkin jostakin löytää jonkun ja voi paremmin löytää sitä yksityisyyttäkin..

Mutta tästä voi puhua.. Siitä miten yhteiskunnan pitäis tulla vastaan ja järjestää puitteita ja niin ettei se maksa mitään tai että ihminen tunnustettais sosiaalisesti muuksikin kuin syö, kakkaa, nukkuu olioksi. Kaikki tarvii leipää mutta myös "sirkushuveja".

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat