Järjestys vs. kaaos

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kaksoispilari kirjoitti:

Nyt haastankin sinut ”arvo ja tulevaisuuden visio kamppailuun”. Esitä, ne eettismoraaliset pääperiaatteet, jotka eivät pohjaudu uskontojen fiktiivisten hahmojen opetuksiin, mutta joiden varaan voidaan rakentaa sellainen sosiaalishallinnollinen järjestelmä, mikä ajaa koko ihmiskunnan hyvinvoinnin ja turvallisuuden asiaa ja minkä hallinnollinen johto valitaan täysin vapailla vaaleilla, jotta jokaisella yksilöllä olisi sen mukaan yhtäläinen mahdollisuus toimia sekä äänestäjänä, että äänestettävänä.

Kun kerran minut haastoit...

Mikä tuossa on tavoittelemisen arvoista ja miksi? Miksi meidän tulisi välittää koko ihmiskunnan edusta tai vaalien vapaudesta?

Minun näkökulmastasi ehdotuksesi tappaisi kehityksen siihen paikkaan toteutuessaan. Ilman eriarvoisuutta ja konflikteja ihmiset eivät näe syytä kehittää itseään ja ympäristöään, vaan jumittuvat siihen mitä jo on.

Kehitys on huomattavan kaoottinen asia, ja vaatii täten kaoottiset olosuhteet edetäkseen. Näin minä näen asian.

Odotan sinun - tai jonkun muun kiinnostuneen - vastausta.

Sivut

Kommentit (45)

Vierailija

Kaaos voi tuottaa kehitystäkin, mutta kyllä se niin vain menee, että uusi koje taikka organisaatio suunnitellaan ennen kuin laitetaan toimeen. Eivätköhän yrityksetkin ole melkoisen suunnitelmallisia kaikessa toiminnassaan. Yrityksen omistajat suunnittelevat miten saisivat mahdollisimman suuren voiton. Sitten ne suunnitelmallisesti lobbaavat kansanedustajien suuntaan, että lait muutettaisiin yrityksien kannalta suotuisiksi. Raha on vallassa. Suunnitellusti.

offmind
Seuraa 
Viestejä14539
Liittynyt19.8.2008
Dark Shade
Miksi meidän tulisi välittää koko ihmiskunnan edusta tai vaalien vapaudesta?

Oletko osa ihmiskuntaa?

Minun näkökulmastasi ehdotuksesi tappaisi kehityksen siihen paikkaan toteutuessaan. Ilman eriarvoisuutta ja konflikteja ihmiset eivät näe syytä kehittää itseään ja ympäristöään, vaan jumittuvat siihen mitä jo on.

Kehitys on huomattavan kaoottinen asia, ja vaatii täten kaoottiset olosuhteet edetäkseen. Näin minä näen asian.


Ihan näin äkkiseltään ei tule mieleen yhtäkään esimerkkiä historiasta jossa tuo pitäisi paikkaansa. Filosofinen ajattelu on edistynyt tilanteissa joissa esim. erilaiset kulttuurit ovat olleet vuorovaikutuksessa keskenään, mutta siinä vaiheessa kun filosofiasta kehittyi tiede, se on vaatinut koko ajan kehittyneempää ja tehokkaampaa organisaatiota tuekseen.

Nykyinen ns. tieteellinen ajatteluhan ei olisi syntynyt Euroopassa silloin aikoinaan keskiajalla ilman kirkon tarjoamaa järjestystä.

Ehkä sekoitat kehityksen ja luovuuden? Taiteellinen luovuushan on kukoistanut kaoottisessakin ympäristössä.

“He was a dreamer, a thinker, a speculative philosopher...or, as his wife would have it, an idiot.” Douglas Adams

Vierailija
Dark Shade

Kun kerran minut haastoit...
Mikä tuossa on tavoittelemisen arvoista ja miksi? Miksi meidän tulisi välittää koko ihmiskunnan edusta tai vaalien vapaudesta?

Lyhyt vastaus olisi, että mikä kohtaa kokonaisuutta, vaikuttaa myös sen osiin. Se mitä tapahtuu ihmiskunnan tasolla vaikuttaa kaikkiin sen asukkaisiin.

Mietitään maailmansotia. Silloin yksilöt, kansojen johtajat, aloittivat keskinäiset valtataistelunsa ja vetivät koko ihmiskunnan sotimaan keskenään. Sadat miljoonat ihmiset kuolivat ja moninkertainen joukko kärsi menetettyään omaisensa ja omaisuutensa. Missä silloin oli yksilövapaus?
Jos taas ajatellaan suuria luonnonkatastrofeja, niin katastrofialueilla asuvat ihmiset eivät selviä pelastustöistä ja uudelleenrakentamisesta yksin. Tällöin kaikki muut kansat voivat tulla apuun kukin omalla panoksellaan.

Yksikään ihminen ei yhteisössään elä vain omillaan. Se millaiseen maahan ja millaiseen järjestelmään synnytään, vaikuttaa ihmisten kohtaloon. Kaikkien ihmisten pitäisi päästä ihmisoikeuksien piiriin. Ja toisinpäin, yksikin ihminen voi saada paljon tuhoa aikaan, vaikka tietokoneohjelmiin murtautumalla ja ”virusten” väsäämisellä.

Mitä tapahtuisi, jos ”talibanit” saisivat atomipommin käyttöönsä tai Pohjois-Korean hallitus tai mikä tahansa muu sellainen ihmisryhmä, joka ajattelisi vain omaa etuaan, haluaisi raivata muut tieltään.
Kaikista joukkotuhoaseista luopuminen on yksi esimerkki siitä, mistä kansojen yhteisön pitäisi päättää. Ja tällöin kansoilla pitää olla yhteinen hallitus, jossa päätökset voidaan tehdä ja myös toimeenpanovalta. Pelkkä asioiden pyörittly ei tuo muutosta.

Vaalien vapaus on hyvin merkitsevää. Voidaan miettiä vaikka irakilaisten kohtelua sekä Saddam Hussein elinaikana ja nyt kun valtataistelut eivät ota laantuakseen ja maassa vallitsee kaaos kuten Afganistanissakin.
Kun vallassa olijat rakentavat sellaisen systeemin, että valta pysyy heidän käsissään, näennäisistä vaaleita huolimatta. Niin kansa, vaikka se haluaisikin muutosta, ei siihen kykenisi ja varsinkaan silloin se ei siihen kykene, jos ei edes huomaa olevansa täysin ”vallan otteessa”.

Dark Shade
[Minun näkökulmastasi ehdotuksesi tappaisi kehityksen siihen paikkaan toteutuessaan. Ilman eriarvoisuutta ja konflikteja ihmiset eivät näe syytä kehittää itseään ja ympäristöään, vaan jumittuvat siihen mitä jo on.

Myös kaaokseen ja jatkuviin ja kasvaviin konflikteihin ja eriarvoisuuteen voidaan jumiutua. Erilaisuus, mikä on suotavaa, jolloin jokaisella olisi mahdollisuus kehittää itselleen ominaisia kykyjä, on eri asia kuin eriarvoisuus, jolloin muut ihmiset voidaan jättää, tai pakottaa, tai alistaa tilanteeseen, missä heiltä viedään kaikki heidän kehitysmahdollisuutensa ja heitä kohdellaan mielivaltaisesti.

Dark Shade
Kehitys on huomattavan kaoottinen asia, ja vaatii täten kaoottiset olosuhteet edetäkseen. Näin minä näen asian.

Otan esimerkin atomimaailmasta. Yksittäiset atomit eivät ”tuota” mitään kaaoksen keskellä, mutta luonnonlain ohjaamina ne voivat ryhmittyä suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja muodostaa vaikka planeettoja biosfääreineen. Yhdelle sellaiselle syntyi myös ihminen aisteineen ja ajatuskykyineen.
Ajattelu on asioiden järjestykseen laittamista. Ajatteluprosessin kautta ihminen oppii ymmärtämään lukuisten erilaisten järjestelmien niin luonnon kuin itse valmistamiensa laitteiden toimintamekanismit.

Jos meillä ei olisi koulutusjärjestelmää, ei olisi myöskään nykykulttuureita. Minkä tahansa alan ja systeemien toiminnan ymmärtämiseksi tarvitaan järjestys ja järjestelmä. Luku- ja laskutaitokin syntyvät kirjaimien ja numeroiden ymmärtämisen ja järjestyksen kautta.
Mitään noista ei voi syntyä jos kaaos olisi kaikenkattavaa. Kaaos toimii kehityksen välivaiheena, jotta sen kautta voitaisiin kehittää uusi järjestelmä laajemmaksi ja paremmin toimivammaksi kuin edeltäjänsä.

Dark Shade
Odotan sinun - tai jonkun muun kiinnostuneen - vastausta.

Hyvä aloitus, aloitit kysymyksillä.

Vierailija

Varsin kiintoisia vastauksia. Yritän esittää selkeän vastineen.

Kehitys kulkee eteenpäin silloin, kun on kilpailua. Antiikin kreikassa kaupunkivaltiot, maailmansodissa kansallisvaltiot, Saddamin Irakissa poliitikot. Kaoottista, mutta kehitys eteni.

Nykyään... ihminen on pysähtynyt. "Kaikki on hyvin, mitään muutosta ei tarvita." Samaan aikaan maailma ympärillämme on katastrofitilassa.

Ihmiset ovat turtuneet, sopeutuneet. Liiankin hyvin. Sillä mitä pitempään asiat pidetään nykytilassa, sitä suurempi on muutos sen lopulta tullessa. Ja se tulee, nykyinen linja ei voi jatkua loputtomiin.

Mikään ei voi jatkua ikuisesti. Ei vaikka kuinka toivottaisiin.

Vierailija

Loppu kyllä on tulossa, kun resurssit vähenevät. Siinä sitä kilpailua vielä tulee, haluttiinpa tahi ei. Kilpailu henkiin jäämisestä, kun pitää kehittää uusia tekniikoita ja infrastruktuureita tarpeeksi nopeasti.

Maailma on taipuvainen kaaottisuuteen. Mutta voisi ajatella, että kehitys kehittyy kaaoksesta huolimatta. Kuitenkaan liika kaaottisuuskaan ei ole hyväksi. Järjestelmät tarvitsevat tiettyä jatkuvuutta voidakseen toimia. Jos kilpailu kiristyy liikaa, ei ole edes kannattavaa tehdä bisnestä. Jos työläisiä kilpailutetaan kunnes kaikki raatavat pitkää päivää niska limassa, niin eihän se oikeastaan ole kehitystä vaan taantumista pitkien työpäivien aikakauteen.

Jos henkilö tuudittautuu vanhoihin kaavoihin, ei hän kehity. Mutta miksi kehitystä pitäisi tapahtua välttämättä kriisienkään kautta? Eikö voisi kehittyä tasaiseen tahtiin eikä ajautua konflikteihin? Toisaalta kriisi pakottaa ihmisen muuttumaan. Mutta toisaalta taas jos jonkun toimenkuva nimenomaan olisi kehittää jotain, kehitystä tapahtuisi.

Vierailija

Erikoinen väite että maailma olisi pysähtynyt? Maailmahan on viime vuosikymmenet mullistunut myös poliittisesti enemmän kuin pitkiin aikoihin, Kiina nousee, internet on tullut keskuuteemme... missä tämä pysähtyneisyys näkyy?

Vierailija
Dark Shade
Kehitys kulkee eteenpäin silloin, kun on kilpailua.



Aika länsimainen näkemys. Maailmassa ja elämässä on muutakin kuin teknologia.

Vierailija
Dark Shade
Kehitys kulkee eteenpäin silloin, kun on kilpailua. Antiikin kreikassa kaupunkivaltiot, maailmansodissa kansallisvaltiot, Saddamin Irakissa poliitikot. Kaoottista, mutta kehitys eteni.

Miten Irak kokonaisuutena loppujen lopuksi kehittyi kun Saddam tuhosi kaikki, jotka hän koki uhkakseen. Tuhottaviin kuului sekä hänen perheensä että puolueen jäseniä puhumattakaan shiioista ja kurdeista.
Kansainvälisessä politiikassa kilpailu on erittäin vaarallista, se johtaa asevarusteluun ja korruptioon. Kilpailu sokeuttaa. Kun keskitytään ”vastustajan” voittamiseen, kokonaisuuden hyvinvointi jää huomiotta. Nykyinen pankkikriisi on malliesimerkki vääristyneestä kilpailusta; laskun maksavat tavalliset kansalaiset ja eniten kärsivät kuten aina kaikkein köyhimpien maiden asukkaat.

Dark Shade
Nykyään... ihminen on pysähtynyt. "Kaikki on hyvin, mitään muutosta ei tarvita." Samaan aikaan maailma ympärillämme on katastrofitilassa.

Monet ihmiset, myös poliitikot tiedostavat uhat, kuten luonnon ylikulutuksen, mutta kun etusija annetaan bruttokansantuotteen kasvattamiselle, niin kulutuksen ylistys jatkuu.

Sukuriidat vaimenivat kun yhdistyttiin heimoksi. Heimoriidat loppuivat kun yhdistyttiin kansaksi.
Nyt ihmiskunta on joutunut tilanteeseen, jossa kansojen johtajien olisi ymmärrettävä, että eripuraisten kansallisvaltioiden, keskinäisten kilpailujen ja valtataistelujen kautta ei päästä sellaisiin tavoitteisiin, mitkä ovat väistämättä edessä eli vastuunkantamiseen koko ihmiskunnan kohtalosta. Puheet ovat mahtavia, mutta teot ovat ristiriidassa niiden kanssa.
Poiminta Shoghi Effendin kirjoituksesta:
”On välttämättä luotava jonkin muotoinen maailmanvaltio, jonka hyväksi maailman kaikki kansakunnat omasta halustaan luopuvat kaikista vaateistaan sotaan, tietyistä veronkanto-oikeuksistaan ja kaikista oikeuksistaan pitää yllä asevoimia, paitsi omien alueidensa sisäisen järjestyksen turvaamiseksi.
Sellaiseen valtioon pitää sisältyä kansainvälinen toimeenpaneva elin, jolla on ylin ja kiistaton käskyvalta jokaiseen kansainyhteisön uppiniskaiseen jäseneen nähden, maailmanparlamentti, johon kaikki ihmiset omissa maissaan valitsevat jäsenet ja joiden vaalin kunkin maan hallitus vahvistaa. Sekä ylin oikeusistuin, jonka tuomio on sitova sellaisissakin tapauksissa, joissa osapuolet eivät vapaaehtoisesti suostu jättämään asiaansa sen ratkaistavaksi. …”

Dark Shade
Ihmiset ovat turtuneet, sopeutuneet. Liiankin hyvin. Sillä mitä pitempään asiat pidetään nykytilassa, sitä suurempi on muutos sen lopulta tullessa. Ja se tulee, nykyinen linja ei voi jatkua loputtomiin.

Noin on asia. Ongelmia ei voida lakaista maton alle ja vetkuttelu vain pahentaa oireita.
En tiedä, miten pitkälti poliitikot tajuavat ratkaisun olevan sen, että perustetaan sellainen maailmanparlamentti, joka huolehtisi pelkästään ihmiskunnan yhteisistä eduista ja jonka kautta yksikään valtio ei voisi ajaa omia etujaan. Missään tapauksessa kokonaisuutta ei voida hallita keskenään eripuraisten valtiomahtien toimesta.
Ihmiskunnalla on edessään suuri askel, suurempi kuin mitä koskaan aiemmin on otettu. Olisi viisasta alkaa pikkuhiljaa totutella ajatukseen jonkinlaisesta maailman liittovaltiosta.

Päämäärää emme voi valita, se on väistämätön. Se, minkä voimme valita on se, miten siihen päästään. Siihen päästään joko yhteisten neuvottelujen kautta tai sitten niin vaikeiden kärsimysten jälkeen, mitä emme osaa edes kuvitella.

Dark Shade
Mikään ei voi jatkua ikuisesti. Ei vaikka kuinka toivottaisiin.

Kunhan nyt mietittäisiin sadan tai tuhannen vuoden pituista ajanjaksoa. Ikuisuus kuuluu toiseen todellisuuteen.

Vierailija
Dredex
Loppu kyllä on tulossa, kun resurssit vähenevät. Siinä sitä kilpailua vielä tulee, haluttiinpa tahi ei. Kilpailu henkiin jäämisestä, kun pitää kehittää uusia tekniikoita ja infrastruktuureita tarpeeksi nopeasti.

Viittaatko kulutuksen loppuun, vai mihin? Luulen että siinä vaiheessa kuin vaikeudet kasaantuvat apu ei ole tekniikassa, vaan neuvottelukyvyssä.

Dredex
Jos henkilö tuudittautuu vanhoihin kaavoihin, ei hän kehity. Mutta miksi kehitystä pitäisi tapahtua välttämättä kriisienkään kautta? Eikö voisi kehittyä tasaiseen tahtiin eikä ajautua konflikteihin? Toisaalta kriisi pakottaa ihmisen muuttumaan. Mutta toisaalta taas jos jonkun toimenkuva nimenomaan olisi kehittää jotain, kehitystä tapahtuisi.

Muutosvastarinta on suurempi kuin muutoshalukkuus. Ehkä ihmiset kokevat, että on parempi pitää kiinni vallalla olevista hallinto- ja ajattelumalleista, vaikka nähdään, että niiden avulla ei maailmanlaajuisia ongelmia kyetä ratkaisemaan. Ajatellaan, että vain hullut luopuisivat saavutetuista edusta, joiden kaikenlisäksi ennustetaan politiikkojen taholta koko ajan lisääntyvän ja keihin ja mihin uskoisimme, jos emme itsellemme vaurautta jauhavaan järjestelmään.

Kysymys kuitenkin kuuluu, mikä loppujen lopuksi on oma etumme.
Voiko se olla sellainen, että planeettamme biosfääri tuhoutuu sen myötä ja me sen mukana.
Voiko se olla sellainen, että kolmasosa planeetan asukkaista sinnittelee toimeentulonsa rajoilla, jolloin tieto, miten vauraammat ihmiset elävät, synnyttää heidän piirissään muutos- ja kapinahenkeä.
Voimmeko oikeastaan ihmetellä kansanjoukkojen levottomuutta kapinapesäkkeissä ja mielenilmauksissa, kun monet ihmiset omassa maassammekin ovat huomanneet ”katastrofien merkkejä ilmassa”.
Voimmeko ihmetellä jatkuvasti lisääntyvää maailmanlaajuista muuttoliikettä, kun ihmiset etsivät itselleen parempia elinolosuhteita.

Ehkä ajatellaan, ettei asia kuulu ”itselle” ja turvallisuuden tuntu painaa vaa’assa enemmän kuin uusien ajatusmallien etsintä ja niiden toimivuuteen tutustuminen.
Ehkä ihmiset luulevat, että aikaa voittamalla ongelmat ratkeavat kuin itsestään – sitä ne eivät tee.

offmind
Seuraa 
Viestejä14539
Liittynyt19.8.2008
Dark Shade
Varsin kiintoisia vastauksia. Yritän esittää selkeän vastineen.

Kehitys kulkee eteenpäin silloin, kun on kilpailua. Antiikin kreikassa kaupunkivaltiot, maailmansodissa kansallisvaltiot, Saddamin Irakissa poliitikot. Kaoottista, mutta kehitys eteni.


Tuossa on nyt jonkinlainen käsitteellinen ongelma. Kilpailutilannehan ei voi tarkoittaa kaaosta, koska se on tarkoituksenmukaista ja päämäärään pyrkivää toimintaa. Usein miten jopa melko tiukkojen sääntöjen puitteissa (jopa sodan kaltaisessa "kilpailussa"). Ja usein miten kilpailussa pärjää se joka kykenee parhaiten organisoitumaan ja kykenee parhaiten yhteistyöhön (erityisesti sodassa).

Ja eikös Saddamin Irak ollut luokiteltavissa lähinnä sotilasdiktatuuriksi. Sellainen yhteiskuntamallihan sietää vähiten erilaisuutta, ruodusta poikkeamista, ja taitaa olla niin kaaoksen vastakohta kuin yhteiskunta voi olla.

Nykyään... ihminen on pysähtynyt. "Kaikki on hyvin, mitään muutosta ei tarvita." Samaan aikaan maailma ympärillämme on katastrofitilassa.

Se että maailma oli pysähtynyt, on vain harhakuva. Kun maailma muuttuu, niin kulttuuri muuttuu aina ja väistämättä siinä samalla. Eivät kaikki kulttuurin muutokset ole äkillisiä ja olen jonkin katastrofin seurauksia ja niiden pienten askeleiden kehitystä ei aina tule noteerattua kovin hyvin.

Mutta esim. se muutos mitä tässä "meidän" länsimaisessa kulttuurissamme on tapahtunut viimeisimmän 30 vuoden aikana on kyllä aika pirun merkittävää. Mikään ei taida viitata siihen, etteikö vastaava muutos jatkuisi myös tulevaisuudessa.

“He was a dreamer, a thinker, a speculative philosopher...or, as his wife would have it, an idiot.” Douglas Adams

Vierailija
offmind

Mutta esim. se muutos mitä tässä "meidän" länsimaisessa kulttuurissamme on tapahtunut viimeisimmän 30 vuoden aikana on kyllä aika pirun merkittävää. Mikään ei taida viitata siihen, etteikö vastaava muutos jatkuisi myös tulevaisuudessa.

Pirun merkittävä muutos on kuitenkin jakanut ihmiskunnan kahtia.
Toisaalla on äärivauras pieni vähemmistö ja toisaalla pari miljardia ihmistä, jotka on käytännöllisesti katsoen jätetty kaiken nykykehityksen ulkopuolelle. Suurin enemmistö keskiluokka on vaurastunut, mutta jääkö sille aikaa miettiä millaisessa maailmassa todella elämme ja haluammeko jatkaa kiihtyvän kilpailun ja aineellisen vaurauden viitoittamalla linjalla.

Nykyisellään on havaittavissa, että meneillään olisi jonkinlainen pudotuspeli, jolloin keskiluokastakin on lyhyt matka toistaiseksi suhteellisen hyvin toimivan sosiaalituen piiriin.

Vierailija
kaksoispilari
Viittaatko kulutuksen loppuun, vai mihin? Luulen että siinä vaiheessa kuin vaikeudet kasaantuvat apu ei ole tekniikassa, vaan neuvottelukyvyssä.



Viittaan käsittämättömiin vaikeuksiin. Kun vaikeudet kasaantuvat, niin tekniikkaan ja vähemmän teknisiin ratkaisuihin panostetaan, mutta tietysti myös neuvottelut alkavat. Rahan ostovoiman aleneminen ei ole oikeastaan neuvottelun tulos vaan kohtalo, joskin nykyinen rahajärjestelmäkin on meille neuvoteltu tavalla tai toisella.

kaksoispilari
Muutosvastarinta on suurempi kuin muutoshalukkuus. Ehkä ihmiset kokevat, että on parempi pitää kiinni vallalla olevista hallinto- ja ajattelumalleista, vaikka nähdään, että niiden avulla ei maailmanlaajuisia ongelmia kyetä ratkaisemaan. Ajatellaan, että vain hullut luopuisivat saavutetuista edusta, joiden kaikenlisäksi ennustetaan politiikkojen taholta koko ajan lisääntyvän ja keihin ja mihin uskoisimme, jos emme itsellemme vaurautta jauhavaan järjestelmään.



Vaikka muutosta haluttaisiinkin, niin mikään ei muuttuisi ainakaan heti. Muutos on hirmu vaikeaa, jos sillä ei ole suunnittelijaa, vetäjää, taustavoimia ja yleistä hyväksyntää. Mutta muutos on mahdollista vain muuttumalla. Kriisi ei välttämättä tuo muutosta vaan vain kriisin, jonka kanssa painitaan vanhan järjestelmän puitteissa tai muuttamalla järjestelmää jopa entistä huonommaksi. Todellisen muutoksen tulee lähteä ihmisistä, ei ihmisten ulkopuolelta, jolloin ihmiset astuvat päärooliin.

kaksoispilari
Kysymys kuitenkin kuuluu, mikä loppujen lopuksi on oma etumme.
Voiko se olla sellainen, että planeettamme biosfääri tuhoutuu sen myötä ja me sen mukana.
Voiko se olla sellainen, että kolmasosa planeetan asukkaista sinnittelee toimeentulonsa rajoilla, jolloin tieto, miten vauraammat ihmiset elävät, synnyttää heidän piirissään muutos- ja kapinahenkeä.
Voimmeko oikeastaan ihmetellä kansanjoukkojen levottomuutta kapinapesäkkeissä ja mielenilmauksissa, kun monet ihmiset omassa maassammekin ovat huomanneet ”katastrofien merkkejä ilmassa”.
Voimmeko ihmetellä jatkuvasti lisääntyvää maailmanlaajuista muuttoliikettä, kun ihmiset etsivät itselleen parempia elinolosuhteita.



Suomalaiset elävät keskimäärin niin leveästi, että tarvittaisiin 3 maapalloa, jotta kaikki voisivat elää yhtä leveästi. Uusia planeettoja ei oikein saada, mutta tekniikkaa ja prosesseja voidaan jonkin verran parantaa. Sitten tulee vielä 3 miljardia ihmistä lisää...

Toisaalta ei haluta laskea elintasoa, joten luotetaan kehitykseen. Kuitenkin kehitys sai meidät tähän jamaan alunpitäenkin. Kehityksen tulisi olla kestävää. Kestävästä kehityksestä on puhuttu, mutta siitä ollaan vielä kaukana.

kaksoispilari
Ehkä ajatellaan, ettei asia kuulu ”itselle” ja turvallisuuden tuntu painaa vaa’assa enemmän kuin uusien ajatusmallien etsintä ja niiden toimivuuteen tutustuminen.
Ehkä ihmiset luulevat, että aikaa voittamalla ongelmat ratkeavat kuin itsestään – sitä ne eivät tee.



Yksittäinen ihminen ei mahda paljon mitään. Hän voi kyllä vaikka vähentää kulutustaan ja tehdä kuluttajavalintoja. Mutta jos yksi ei kuluta paljon, kauppias nostaa hintoja tai otetaan joku pakolainen tänne, joka sitten ostaa vaikka sinun verorahoillasi tavaraa, jos ei saa työtä.

Kaiken kaikkiaan tulisi pyrkiä kestävään kehitykseen. Vihreät - De Gröna voisi toimia siinä suunnannäyttäjänä, mutta Vihreät on vain yksi puolue muiden joukossa. Minulla on Vihreistä sellainen mielikuva, että se on liiaksi yhden asian puolue. SDP kuulostaa työläisten puolueelta ja Kokoomus rikkaampien ihmisten puolueelta. Tarvittaisiin jokin yhteiskuntapuolue tai vastaava, joka olisi koko kansan puolue ja säätäisi asioita oikeaan suuntaan joka asiassa.

Puoluepolitiikassa on kyllä se ongelma, että jos puolueella on vaikka yksikin sellainen kohta, mistä joku ei pidä alkuunkaan, niin tuo henkilö saattaa äänestää toista puoluetta. Ja sitten on melkoisen sekavaa, kun on vaalilupauksia ja puolueohjelmia ja puolueen eri edustajat ajavat eri asioita jne... Mielestäni puolueen tulisi olla täysin yksimielinen. Jos se ei ole täysin yksimielinen, niin sitten istuttaisiin samaan pöytään ja hiottaisiin ja hiottaisiin kunnes yksimielisyys saavutettaisiin. Koko kansan tasolla tuollainen asioiden hiominen ei oikein luonnistu, koska aina voi olla joku vastarannankiiski huutelemassa vastaan vaikka ihan kiusallaan jos ei muuten. Mutta kansan mielipiteitä tulee kuunnella.

Resurssipohjainen hallinta olisi siitä hyvä, että keskityttäisiin konkreettisiin resursseihin ja hallitsemaan ja jakamaan niitä sen sijaan, että keploteltaisiin rahajärjestelmän kanssa.

offmind
Seuraa 
Viestejä14539
Liittynyt19.8.2008
kaksoispilari
offmind

Mutta esim. se muutos mitä tässä "meidän" länsimaisessa kulttuurissamme on tapahtunut viimeisimmän 30 vuoden aikana on kyllä aika pirun merkittävää. Mikään ei taida viitata siihen, etteikö vastaava muutos jatkuisi myös tulevaisuudessa.

Pirun merkittävä muutos on kuitenkin jakanut ihmiskunnan kahtia.

Onko? Eiköhän erialaisia (taloudellisia, uskonnollisia ja poliittisia) jakoja ole ollut olemassa aina. Vai milloin on vallinnut tilanne jossa ihmisiä ei olisi voinut luokitella jollakin perusteella?

Toisaalla on äärivauras pieni vähemmistö ja toisaalla pari miljardia ihmistä, jotka on käytännöllisesti katsoen jätetty kaiken nykykehityksen ulkopuolelle.

Kuka on jätetty? Se, että yhteiskunnallinen kehitys ei etene tasatahtia, ei tarkoita että jokin ihmisryhmä olisi tarkoituksella jätetty jonkin nykymaailman ilmiön ulkopuolelle.

Nykyisellään on havaittavissa, että meneillään olisi jonkinlainen pudotuspeli, jolloin keskiluokastakin on lyhyt matka toistaiseksi suhteellisen hyvin toimivan sosiaalituen piiriin.

Jälkiteollisen yhteiskunnan rakennemuutosta vain. Ei tuossakaan mitään valtavaa dramatiikkaa tarvitsisi yrittää nähdä.

“He was a dreamer, a thinker, a speculative philosopher...or, as his wife would have it, an idiot.” Douglas Adams

Vierailija
Dredex
kaksoispilari
Muutosvastarinta on suurempi kuin muutoshalukkuus. Ehkä ihmiset kokevat, että on parempi pitää kiinni vallalla olevista hallinto- ja ajattelumalleista, vaikka nähdään, että niiden avulla ei maailmanlaajuisia ongelmia kyetä ratkaisemaan.

Muutos on hirmu vaikeaa, jos sillä ei ole suunnittelijaa, vetäjää, taustavoimia ja yleistä hyväksyntää. Mutta muutos on mahdollista vain muuttumalla. … Todellisen muutoksen tulee lähteä ihmisistä, ei ihmisten ulkopuolelta, jolloin ihmiset astuvat päärooliin.

Kyllä vain, muutoksella pitää olla vahva perusta, siihen pitää sisältyä selkeä päämäärä ja keinot, joiden kautta se voidaan toteuttaa. Tunnettavuuden saavuttaminen vie oman aikansa. Jos se osoittautuu oikeudenmukaiseksi, se alkaa "puhua itse puolestaan" ja tällöin ihmiset alkavat kiinnostua laajemmalti siitä ja edistää omalta osaltaan sen toteutumista.

Dredex
Toisaalta ei haluta laskea elintasoa, joten luotetaan kehitykseen. Kuitenkin kehitys sai meidät tähän jamaan alun pitäenkin. Kehityksen tulisi olla kestävää. Kestävästä kehityksestä on puhuttu, mutta siitä ollaan vielä kaukana.

Kehitys ei voi olla kestävää, jos kaiken tavoitteena on aineellisen menestyksen maksimointi, jossa markkinataloudelle on annettu esteetön kilpailuasema ja se on vapautettu sosiaalisesta vastuusta. Tällöin ei tunneta kohtuutta ja samalla keskisuuret ja pienyritykset tuhoutuvat. Seuraavassa osoitteessa on spekulointia sosiaalisesta markkinataloudesta.
http://www.kela.fi/in/internet/liite.ns ... penElement

Ja tässä yksi lause siitä: ”Vain hyvin rajattu tulojen uudelleenjako, joka poistaa äärimmäistä eriarvoisuutta, on yhteensopiva markkinatalouden kanssa. (Lenel 1989, 17-39; Broyer 2001.)”
Noin ei kuitenkaan ole toimittu, vaan tuloerot ovat kasvaneet kautta planeetan ainakin ennen pankkikriisiä.

Dredex
kaksoispilari
Ehkä ajatellaan, ettei asia kuulu ”itselle” ja turvallisuuden tuntu painaa vaa’assa enemmän kuin uusien ajatusmallien etsintä ja niiden toimivuuteen tutustuminen.

Yksittäinen ihminen ei mahda paljon mitään.

Yksittäinen ihminen voi tutustua hallinnolliseen järjestelmään, joka on kokonaisvaltaisesti erilainen kaikkine toimintaperiaatteineen ja vaalikäytäntöineen, kuin nykyiset vallalla olevat monenkirjavat ja korruptoituneet järjestelmät ja opetella tuomaan esille sen periaatteita oman tilanteensa mukaan.

Ongelmien globaalisuus johtaa siihen, että mitkään osaratkaisut, joita pidetään toisistaan riippumattomina, eivät tässä maailmantilanteessa enää riitä. Kun kiinnitetään yhteen asiaan huomiota kerrallaan ja jos kokonaistilanne ei ole hyppysissä yhtä aikaa, niin ei huomata, miten se vaikuttaa kokonaisuuteen. Tällöin yhden pulman korjaaminen tuottaa kymmenen lisää.

Dredex
Tarvittaisiin jokin yhteiskuntapuolue tai vastaava, joka olisi koko kansan puolue ja säätäisi asioita oikeaan suuntaan joka asiassa.
Mielestäni puolueen tulisi olla täysin yksimielinen. Jos se ei ole täysin yksimielinen, niin sitten istuttaisiin samaan pöytään ja hiottaisiin ja hiottaisiin kunnes yksimielisyys saavutettaisiin. …Mutta kansan mielipiteitä tulee kuunnella.

Mikäli tuollainen puolue luotaisiin, ei muiden oheen, vaan niiden sijasta, voitaisiin uusia koko hallinto järjestelmä. Tällöin ei tarvittaisi vaaliagitaatiota ja ehdokkaiden ennakkoasettelua, missä usein käytetään rahaa ja hämärää rahaa, vaan kaikki täysi-ikäiset kansalaisluottamusta nauttivat ihmiset voisivat olla sekä äänestäjiä että äänestettävinä.
Jokainen voisi julkaista mielipiteitään kautta vaalivuoden paikkakuntansa tai kansan kokonaistilanteesta ja tuoda samalla esiin korjausta vaativia asioita. Keskustelua ei värittäisi kilpailu, vaan asiantuntemus, mikä kehittäisi kaikkien ajattelua.
Silloin ei puhuttaisi enää puolueesta, vaan kokonaan uudenlaisesta hallintojärjestelmästä. Kun järjestelmä toimisi saman menettelytavan mukaan, niin paikallisilla kuin valtiollisella ja viimekädessä myös yleismaailmallisella tasolla, niin sen periaatteet ja toimintamekanismit olisi helppo opettaa kaikille ihmisille ja kaikenlainen temppuilu ja omien etujen ajaminen hallinnon kautta estyisi kautta planeetan.
Mitä enemmän ihmiset ymmärtävät yhteisten asioiden hoitamisen selkeistä periaatteista ja mitä läpinäkyvämpi hallintojärjestelmä on, sitä vähemmän jää tilaa väärinkäytöksille.

Vierailija
offmind
kaksoispilari

Pirun merkittävä muutos on kuitenkin jakanut ihmiskunnan kahtia.

Onko? Eiköhän erialaisia (taloudellisia, uskonnollisia ja poliittisia) jakoja ole ollut olemassa aina. Vai milloin on vallinnut tilanne jossa ihmisiä ei olisi voinut luokitella jollakin perusteella?

Voidaanhan ihmisiä luokitella, mutta koskaan ihmiskunnan historiassa erot planeetan ihmisten varallisuudessa ja tietotaitossa ole olleet niin valtavat kuin nykyään.

offmind
kaksoispilari

Toisaalla on äärivauras pieni vähemmistö ja toisaalla pari miljardia ihmistä, jotka on käytännöllisesti katsoen jätetty kaiken nykykehityksen ulkopuolelle.

Kuka on jätetty? Se, että yhteiskunnallinen kehitys ei etene tasatahtia, ei tarkoita että jokin ihmisryhmä olisi tarkoituksella jätetty jonkin nykymaailman ilmiön ulkopuolelle.

Jos tarkastellaan historiaa, niin kulttuurikehitys on historiassa edennyt orja- ja sotatalouden varassa. Antiikin kärkikansat kreikkalaiset ja roomalaiset rakensivat koko yhteiskuntakehityksensä orjatalouden varaan. Hellenistinen vapaus ja orjuus olivat erottamattomia: kumpikin oli toisensa rakenteellinen edellytys. Kahden orjan tuotto riitti ylläpitämään yhden ”vapaan” ihmisen. Sotia käytiin ja voitetuista tuli voittajien orjia.
Orjat siis jätettiin kehityksen ulkopuolelle.

Espanjalaiset vaurastuivat inkojen kullalla, inkat jätettiin kehityksen ulkopuolelle.
USA vaurastui rahtaamalla orjia eli ilmaista työvoimaa Afrikasta, samalla tuhoutui afrikkalaista kulttuuria.
Mustat jätettiin kehityksen ulkopuolelle.

Kun eurooppalaiset saivat 1400-luvulla haltuunsa tuliaseet ja valtamerikelpoisen laivaston se toimi taustana kolonialismille, joka toimi siltana feodalismille ja kapitalismille. 400 vuoden ajan pieni eurooppalaisvähemmistö, 15 % silloisen maailman väestöstä, kykeni kolonialismillaan kokoamaan valtaosan maapallon ylijäämävirroista itselleen.
Siirtomaiden asukkaat jätettiin kehityksen ulkopuolelle.

Ihmiskunnan väkiluku on kasvaa nykyisin eniten kehitysmaissa. 1850-luvulla meitä oli 1241 miljoonaa. 1980-luvulla 4432 miljoonaa ja nykyisin ihmiskunnan kokonaismäärä lähestyy 7000 miljoonaa. Rikkaimmat valtakeskittymät keskittyvät kilpailemaan vaurautensa lisäämisestä keskenään.
Kehitysmaiden asukkaat on jätetty nykykehityksen ulkopuolelle.
Tiedonlähteenä on käytetty Pekka Kuusen kirjaa, Tämä ihminen maailma.

offmind
kaksoispilari

Nykyisellään on havaittavissa, että meneillään olisi jonkinlainen pudotuspeli, jolloin keskiluokastakin on lyhyt matka toistaiseksi suhteellisen hyvin toimivan sosiaalituen piiriin.

Jälkiteollisen yhteiskunnan rakennemuutosta vain. Ei tuossakaan mitään valtavaa dramatiikkaa tarvitsisi yrittää nähdä.

Ihmiskunnan olosuhteet ovat muuttuneet dramaattisesti viimeisten 150 vuoden aikana. Me totumme kulttuurimme, mutta meidän ei pitäisi tottua siihen. Meidän tulisi nähdä ihmiskunta kokonaisuutena ja sen tulevaisuus yhtenä ja yhtenäisenä.

Pekka Kuusi kirjoittaa: ”Ajatustapoineen ja -tottumuksineen ihminen on sidoksissa omiin yhteisöihinsä. Eloonjäämisopin kannalta olennaista tällöin on, että yhteisöllinen informaatio ja yhteisöllinen käyttäytyminen muuttuvat hitaammin kuin yksilöllinen. Ihmiselämää hallitseva yleinen institutionalisoituminen merkitsee sellaisenaan lähes kaiken kattavaa torjuntamekanismia eloonjäämisoppia vastaan. Ja pahin eloonjäämisopin vastustaja on valtiovalta. Kansalaisten sotilaallistaloudellisen yhteisyrityksen johto ei kapitalismissa enempää kuin sosialistisissakaan maissa juuri siedä valtansa rajoittamista. …Ihminen on tullut pitkässä tarinassaan suureen jännitysvaiheeseen. Elämä ei ole nykynuorisolle tyhjää eikä tarkoituksetonta, kun nyt jo elossa olevien ainutkertaisena tehtävänä on ihmislajin pelastaminen.”

Poiminta yhteisöni hallinnollisen rakenteen kehittäjän Shoghi Effendin kirjoituksesta:
”On välttämättä luotava jonkin muotoinen maailmanvaltio, jonka hyväksi maailman kaikki kansakunnat omasta halustaan luopuvat kaikista vaateistaan sotaan, tietyistä veronkanto-oikeuksistaan ja kaikista oikeuksistaan pitää yllä asevoimia, paitsi omien alueidensa sisäisen järjestyksen turvaamiseksi.
Sellaiseen valtioon pitää sisältyä kansainvälinen toimeenpaneva elin, jolla on ylin ja kiistaton käskyvalta jokaiseen kansainyhteisön uppiniskaiseen jäseneen nähden, maailmanparlamentti, johon kaikki ihmiset omissa maissaan valitsevat jäsenet ja joiden vaalin kunkin maan hallitus vahvistaa. Sekä ylin oikeusistuin, jonka tuomio on sitova sellaisissakin tapauksissa, joissa osapuolet eivät vapaaehtoisesti suostu jättämään asiaansa sen ratkaistavaksi. …”

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat