Alitajuisesti napatut ääniaallot

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Eilen kuulin ensimmäistä kertaa Mikko Alataloa, peräti yhden kokonaisen kappaleen verran. Kappaleessa sattuivat olemaan hiukan tarttuvat sanat, joten en yhtään ihmetellyt että kertosäe alkoi soimaan päässä tänään bussissa.

Kun bussi sitten pysähtyi liikennevaloihin, olin kuulevinani jonkin tutun sävelkulun ja keskityttyäni kuuntelemaan tajusin että radiossa soi tämä sama kappale vuodelta 1980. Kun bussi lähti liikkeelle, en enää pystynyt kuulemaan sitä taustamelun alta. Olin siis kuunnellut kappaletta alitajuisesti jo ennen bussin pysähtymistä, vaikka en pystynytkään sitä tietoisesti kuulemaan.

Olen varmaan kuullut kyseistä kappaletta joskus aikaisemminkin, mutta se on ollut yksi monista radiossa soitettavista kappaleista. Kun nyt olin kuullut koko kappaleen alusta loppuun ja tiesin jopa artistin, tutut ääniaallot pomppasivat esiin taustahälinän keskeltä.

Kommentit (9)

Vierailija

On mahdollista erottaa signaali kohinasta, jos signaali on -10dB pienempi kuin kohina. Näin ainakin matemaattisesti, en tiedä ihmisen todellista rajaa.

Esim 3G-verkko eli CDMA toimii jossain -6dB kieppeillä.

Vierailija

Vähän samankaltaisia kokemuksia minullakin. Joskus olen ihmetellyt, että mistä ihmeestä tuli juuri tämä biisi mieleen, kun se sattuu soimaan juuri radiossa.

Olen tuosta sitä mieltä, että olen kyllä kuullut tarpeeksi tietääkseni mitä siellä soitetaan. Muut äänet vaan ovat olleet riittävän voimakkaita kaapatakseen kaiken huomiokykyni. Vasta kun musiikki ylittää taustahälyn, aiheutuu tiedostettu huomio.

Ihmisen huomiokykyyn on varsin helppo vaikuttaa. Sekä vahvistavasti, että heikentävästi. Taikurit olisivat muuten työttömiä luusereita.

Vierailija

Ehkä hiukan OT..
(Kertomani ei ole mikään valmiiksi pureskeltu tietoläjäys josta sais kaikki ees mitään uutta, mutta jollekulle voi olla kiinnostavaa tietää..)

Olin kerran tanssiravintolassa muijakaverin kanssa. Piipahdin naistenhuoneessa ja näin tutun näköisen kaverin, mitä ilmeisemmin puolisonsa käsikynkässä. En saanut päähäni että mistä tunsin enkä sitten ruvennut morjenstelemaan sen koommin. Kerroin ystävälleni tapauksesta palattuani pöytään.
Nooh.. kotvasen kuluttua myös se muikkikamu veskiin puikki ja kun hän tuli sieltä, hän pidätteli hersyvää nauruaan. Hän sai vaivoin kerrottua tikahtumisvaaransa läpi, että se tyyppihän oli se yks, joka kerran oli lähtenyt saatille tanssireissusta ja jonka kanssa olin ollut vaahtokylvyssä.. jne.

Perskele!
Mulla on tämän autismini takia lievää ("lievää") kasvosokeutta ("Kasvosokeus (vaikeus tai kykenemättömyys tunnistaa henkilöitä kasvonpiirteiden perusteella) esiintyi joka toisella. Vaikea kasvosokeus hankaloittaa oleellisesti sosiaalista kanssakäymistä, koska se voi merkitä sitä, ettei vieraassa ympäristössä tunnisteta edes omia vanhempia.")

Kerran mulle kävi niin etten tuntenut heti omaa teini-ikäistä lastani, joka oli pukeutunut silloisen nuorisomuodin tyyliin ja vasta kuullessani tuohtuneella sävyllä sanotun: "Äiti!" tajusin että jumaleissoni, oma rakas kultamuruhan se siinä seisoo Keskustorin pysäkillä mihin olin juuri Nyssestä laskeutunut.
Voi sun hywä helwettiläinen!
Mun nolo elämäni..

Mutta.. Miksi taas kerron noloja tilanteita miss Bean elämästäni?

Entuudestaan tiedän miten siellä jo taas yksoikoisimmat ajattelijat hermostuu että eikö toi ämmä ymmärrä pitää päätään kiinni ja mennä muualle horisemaan noita omia elämänkertojaan, evvvk..
No en!

Kun.. siis kun mietitään aivojen toimintaa ihan tieteellisesti niin minkään alitajunnan olemassaololle ei löydy mitään todistusaineistoa.

Alitajunnaksi sanotaan kaikkea sitä mikä ei ole selkeästi muistikuvina ja ties mitä ympätään alitajunnalliseksi - ja kun niin tehdään voidaan hortoilla ihan väärillä jäljillä ihmismielen suhteen.

Nimenomaan poikkeavasti käyttäytyvien aivojen tutkimuksilla on saatu uraauurtavia tietoja ja lisäymmärrystä ihmismielen liikkeistä ja siitä millä mekanismilla aivoissa ns. tietoisuus muodostuu.

Jos jokin kohta aivoissa ei reagoi annettuun ärsykkeeseen vika voi olla aistissa tai jossain siinä kyseisen aistin ja aivojen osa-alueen välillä hermoratasysteemissä, missä aisti-infon kuuluu kiitää käsittelyn ja palautua reagoinniksi. Vika voi olla välittäjäaineen puuttumisessa tai viallisessa reseptorissa mutta myös aivosähkössä (vaikka missä.. on tutkittava aina tapauskohtaisesti..)..

Hyvänä esimerkkinä mulla on aistipoikkeamat lapsuuteni ajoilta jolloin podin ohimolohkoepilptisyyttä. Näköhavainnot vääristyi ihan muuksi kuin olis pitänyt nähdä, kuulohavainnot samoin.
Mulla kävi välillä niin että tavallaan menetin tajuntani lyhyiksi hetkiksi enkä vastaanottanut ympäristön ääniä. Minulle puhuttiin, minulta kysyttiin ja seurauksena oli rangaistusten kierteet, pahoinpitelyt, jne. kun en kuullut, kun yhteys muihin katkesi.

Tota.. Onko ihmisellä mitään varsinaista alitajuntaa?
Mikä se olis?
Eikö ole mahdollista että on vain yksi tajunta, jossa aivokapasiteetti kykenee käsittelemään vain ja ainoastaan imulssin kerrallaan.. vauhti voi toki olla valtavan nopea. Kun on riittävästi dopamiinia, yms. niin ajatusten vauhti päässä on niin suuri ettei sitä oikein osaa kuvitella.

Vasta ajan kanssa muodostuneet mielikuvat voi sitten muodostaa niitä "filmejä" ja jokin tietty aisti-impulssi motivoi käynnistymään kokonaisen muistivyöryn niin että ihan uudessa tilanteessa kuultu, haistettu, maistettu tempaisee muistivaraston uumenista tapahtumasarjoja, joista ei edes tiennyt olevan mitään tavaraa tallella.

Tavallaan kait vois puhua sitten alitajunnasta että se on se tajunta mikä meillä on aina käytössä. Jos sitä nimikettä halutaan käyttää siksi että ali on jotakin minkä päälle rakentuu kaikki muu.
Ali, perustajunta on autonomisen hermoston ylläpitämä, ihmisen tahdosta riippumaton vakio ja se mitä meidän mielessämme, sen varsinaisessa minäosiossa on, se olsi sitten sitä itse seulottua, josta voidaan heittää roskiin epämukavat ajatukset, laittaa erityisturvaan joitain tiettyjä käyttökelpoisia mielikuvia, jne.

Aivothan on ihmisen työkalu.
Selviytymistyökalu.
Vapaa-ajalla selviytyminenkin edellyttää että aivot pitää muistimassan kurissa.
Aivoissa pitäis siis olla jotain kohtia missä estyy haitallisten impulssien välittyminen eteenpäin silloin kun on "tärkeitä" muita impulsseja tarjolla siihen hetkeen sopivina.

Impulssien kakofoniahan on välillä niin valtava että aivot tilttaa.
Minulla noin..
Leikkisästi sanonkin että multa puuttuu päästä jotkut filtterit.
Siksi on oltava tarkkana ympäristöhälyn, hajujen, makujen, näköhavaintojen, valon määrän, kuuloärsykkeiden, tuntoärsykkeiden, tasapainoärsykkeiden, kaikkien aistimusten kanssa.

Ilmeisesti on niin että valtaväestön ns. normiaivoisten aistimusten sietokyky on hyvä siks ettei ole aistiherkkyyttä eikä niin olen reagointiherkkyyttä ja "laiskahkot" aivot ei ylikuormitu. Tuo on etu, ei haitta.
Toki niin että vaaratilanteessa kuka tahansa.. tai väsyneenä, liikaa valvoneena, ylirasittuneena voi kokea millaista on olla poikkeava, mutta yleensä valtaosalla ihmisistä ei edes jemmaannu kaikki impulssit ympäristöstä riippuen siitä miten herkkä tai turta jokin aisti on.

Yleensähän kait joku aisti dominoi?
Valtaväestöllä, siis nykyisellä valtaväestöllä silmät ja näköaisti on se vahvin?
Ne jotka käyttää pimeäajat nukkumiseen ja valoisan ajan työskentelyyn, he pärjää parhaiten nykyään kun ei oo saalistavia petoja.

Kuulon kanssa olis sit hiukan niin ja näin?
Välillä minusta tuntuu että ihmiset puhuu ihan puuta heinää ja silti he jotenkin kummallisesti näyttää tietävän mistä on kyse.
Netissä eivät tietenkään pärjää kun puuttuu kaikki näköhommelit.

Painettu teksti selkeinä jäsenneltyinä lauseina on mun juttu.
Mä oon oikeesti vammanen, en mikään supernero, niinkuin monet on huomanneetkin, mutta silti, näinkin vajaatehoisilla aivoilla voi duunailla, olla luova ja yltää välillä hahmottamaan jotain sellaista, mitä ei täydellä teholla, tai sitten ihan eritavalla, eri järjestyksessä aktivoituvilla aivoilla ehkä huomais ollenkaan.
Tukena ja apuna kun voi lukea, lukea, lukea.. lopputulos voi olla ihan hyvä..

Huomio voi olla herpaantunut niin monista syistä mutta silti aivoihin kerääntyy muistijälkiä joista ei oo varsinaista havaintoa, kunnes info toistuu.

Kyllä markkinaoppineet sen puolen hallitsee.
Hienoa että keskuudessamme on yksilöitä joilla pätkii ja joita ne ei saa kiinni!!! Diipadaadaa!

kuningas
Seuraa 
Viestejä1246
Liittynyt10.12.2007
Lektu-Elli
On mahdollista erottaa signaali kohinasta, jos signaali on -10dB pienempi kuin kohina. Näin ainakin matemaattisesti, en tiedä ihmisen todellista rajaa.



No tuo taitaa olla myös se kuulokynnys ihmisellä, mp3 poistaa kaikki -10dB hiljaisemmat komponentit signaalista (biisistä).

War doesn't determine who's right but who's left.

There is no such thing as an atheist in a foxhole.

Vierailija
ville-v
Kun bussi sitten pysähtyi liikennevaloihin, olin kuulevinani jonkin tutun sävelkulun ja keskityttyäni kuuntelemaan tajusin että radiossa soi tämä sama kappale vuodelta 1980. Kun bussi lähti liikkeelle, en enää pystynyt kuulemaan sitä taustamelun alta. Olin siis kuunnellut kappaletta alitajuisesti jo ennen bussin pysähtymistä, vaikka en pystynytkään sitä tietoisesti kuulemaan.



Todella tuttu ilmiö itselleni.

Eli tietoisuus herää pikkuhiljaa, kunnes huomaa taustalla kuuluvan musiikin ja sitten tajuaa, että tuo kappale on ollut todennäköisin syy siihen, että edes alkoi miettiä kyseistä kappaletta. Tämä on mielestäni niitä vakuuttavimpia ilmiöitä osoittamaan, että alitajunta on olemassa.

Suosittelen, että lainaat seuraavan kirjan, jos olet kiinnostunut asiasta kovastikin:

Arkielämämme psykopatologiaa: Unohtamisesta, virhesanonnoista, virheteoista, taikauskosta ja erehdyksistä. (Zur Psychopathologie des Alltagslebens, 1904.) Suomentaneet: Matti Takala ja Marjatta Santala. Johdannon kirjoittanut: Eino Kaila. 2. lyhennetty painos 1961. 3. lyhennetty painos 2005. Helsingissä: Otava, 1954. ISBN 951-8978-00-X.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sigmund_Freud

Vierailija

Ihan suoraan aiheeseen littyen mun lapsukaiseni kerran sellaisena teini-ikäisenä tiskas keittiössä. Laulaa hoilotti jotain vanhaa laulua. Minä en kiinnittänyt siihen mitään huomiota sen koommin mutta juniori keskeytti ykskaks ja sanoi että "mistä hemmetistä mä tollasenkin laulun oon oppinut?"

Mä en ole mitenkään tietoisesti "aivopessyt" häntä ikinä. Päinvastoin. Mulla oli kirkkaana johtoajatuksena aina ohi kaikkien omien uskonnollisten, poliittisten tms. mielipidejuttujeni että lapsi oppii itse ajattelemaan omilla aivoillaan ja minulla ei ole oikeutta tuputtaa hänelle mitään valmista maailmankuvaa tai sellaiseen vahvasti liittyvää materiaalia jatkuvana toistona.

Kyseessä oli vanha vasemmistolainen työväenlaulu, joku "sorron yöstä" tyylinen.
Mun lapsi oli saanut ensimmäiset korvakuulokestyrkkarit kohta kouluun mentyään, oli saanut kuunnella mitä tykkäs ja minä olin varonut tuputtamasta mitään omia juttujani. Mä en ole koskaan ollut mitenkään varma mistään aatteista tai uskonjutuista.. Mä näen niin että se miten ihminen ylipäätään osaa ajatella, miten nokkela on, ja etenkin jos on tyytyväinen, tasapainoinen, terve niin fyysisesti kuin psyykkeeltään - se on se juttu mille elämä rakentuu, arvot ja asenteet ja sen kautta yksilö osaa suodattaa jyvät akanoista.

Nooh.. niin kuitenkin oli käynyt että hänen pikkuisena ollessaan olin istunut iltakaudet sänkynsä vieressä laulamassa läpi sellaista SAK:n Me laulamme, pientä laulukirjaa jossa hitsi vie alussa oli työväenlaulut, sitten vasta lastenlaulut, isänmaalliset, luontoaiheiset, balladit, operetit..

Tuli usein kait siinä päivän mittaan - herätys silmät ristissä, aamupuurot, tarhaan, töihin.. 8t. urakalla, ..töistä, tarhaan, kauppaan, kotiin.. ruuanlaittoa huushollia, harrastuksia, pakkoaktiviteetteja, ihmissuhteita, matkustelua, opiskelua.. jessus mitkä määrät vaikka mitä.. - illalla kun laittoi ipanaa yöpuulle ja hänkin oli stressaantunt ja tarvitsi niitä "hyyrystelyjä".. äippä laulamassa ja paijaamassa kunnes turvallinen ja hyvä uni otti pauloihinsa.. ja minä se itte kait rentouduin lauleskellessani, hyräillessäni ja samalla ne sanat iskostui sinne nuoreen mieleen joka oli vastaanottavaisimmillaan ne ensimmäiset ikävuotensa.

Hyvä ihminen siitä tulikin!
Ihan yks hailee vaikka hoilauttaa välillä verisen barrikaadimarssin vahingossa kun äite opetti..

Tämmösiä me ihmiset ollaan.. ei niin kovin moderneja vaikka se nuorena onkin niin tärkeetä..

Kait melki jokaiselle mutsi on jotain hoilaillu, mummusta/mummuista puhmattakaan?

Mä hoilaan välillä.. "Volga Volga maatrat naaja, Volga ruuska jaarega, nie u miela tibatarkin, atanskova kasakan.." kun mun mummu sitä lauloi, oli oppinut Venäjällä 1900 siellä synnyttyään ja n. 5v:na sieltä Suomeen päätyneensä. Mummu muisti paljon kaikenlaista sieltä varhaisvuosiltaan, mutta mä en sit muista kuin lauluja..

Muistista vielä.. siitä miten ihmiselle voi kehittyä myös kyky torjua liian ikäviä asioita. Olletikin psyykkinen "kipu" voi olla niin suuri että se torjuu mielestä liian kamalat mielikuvat? Mun laps, no.. hän oli vain hiukka yli vuoden kun pelastauduimme väkivaltaisesta perhekuviosta ja hän sanoo ettei hänellä ole ei niin minkänlaisia mielikuvia, ei myöhempienkään vuosien isänsä yrityksistä ängetä riehumaan kotiimme.

Kuitenkin olen huomannut että jo pelkkä ankara änensävy tai jokin väkivaltaan viittaava muu impulssi, tuima katse, ele, tjms. saa jälkikasvussani aikaan valtavaa ahdistusta.

Äänihavaintoja ei hänellä ole kun väkivaltaan ei ole liittynyt meteliä. Vaitelias mies oli pieksijä ja kaikki tapahtui aina kotona hiljaisuudessa.
Hei..
Mun jälkeläiseni ahdistuu hiljaisuudessa eikä kestä kotosalla kyyhöttelyä. Hän nauttii siitä kun saa olla siellä missä on ihmisiä. Kuuntelee valtavasti musiikkia, ei hänkään mistään hälinästä pidä.. rentoutuu kuin vain suinkin voi mielimusiikkinsa, elokuviensa jne. parissa..

Mutta.. todella mielenkiintoista hahmottaa miten kuulonkin kautta voi ohjautua elämäntyyli, sisältö.. niinkin ettei ehkä pidä hiljaisuudesta kun sihen voi liittyä uhkaa.

Vierailija
Shriek
Eli tietoisuus herää pikkuhiljaa, kunnes huomaa taustalla kuuluvan musiikin ja sitten tajuaa, että tuo kappale on ollut todennäköisin syy siihen, että edes alkoi miettiä kyseistä kappaletta. Tämä on mielestäni niitä vakuuttavimpia ilmiöitä osoittamaan, että alitajunta on olemassa.



Mutta.. onko se lopultakin vain muisti?
Ja.. muistikuvat säilööntyy, vahvistuu sitämukaa miten rajuja impulsseja niihin on liittynyt... mielihyvää tai pahaa, jotain normaalista poikkeavaa..
Hm.. jotenkin rytmi on mukana kaikessa?

Muuta siis muisti.. onko mitään tajuntaa ali jos on kyse siitä että valtava määrä infoa syleilee meitä.. me elämme siinä ja osa jää muistiin, kunnes se saavuttaa ns. tietoisuutemme.

Jokin on joskus ollut jo tietoisuudessamme mutta vain hetken tai niin että siinä on sillä hetkellä ollut muuta tarpeellisempaa = tärkeempää.. Kun on pakko kattella eteensä ettei törmää johonkin tai kun on vaikka niin hemmetin nälkä ettei edes mielimusiikkia jaksa kuunnella kun ärstymys on huipussaan ja kaikki huomio on vaan siinä ruuassa..

Tämänhetkinen ajatusvirta tuntuu aina just siltä mikä on parasta, tärkeintä..
Muu on vaan jotain muistivarastoa.. "alitajuntaa".. unohtunuttakin ja siten ikäänkuin tiedostamatonta?
Toki nykyhetki tavallaan onkin pätevintä.. mutta toisaalta ei.
(aina näitä kehäpäätelmiä.. taidan mennä pihalle ja antaa muitten etsiä neuloja heinäsuovasta..)

Vierailija
Pönni
Mutta.. onko se lopultakin vain muisti? Ja.. muistikuvat säilööntyy, vahvistuu sitämukaa miten rajuja impulsseja niihin on

liittynyt... mielihyvää tai pahaa, jotain normaalista poikkeavaa.. Hm.. jotenkin rytmi on mukana kaikessa? Muuta siis muisti.. onko mitään tajuntaa ali jos on kyse siitä että valtava määrä infoa syleilee meitä.. me elämme siinä ja osa jää muistiin, kunnes se saavuttaa ns. tietoisuutemme.




Kyseessä ei voi olla pelkkä kognitiivisen psykologian esittämä työmuisti, eikä pitkäkestoisempi muisti. Pitkäkestoiseen muistiin tallentuminen tarvitsee aikaa ja tällainen tilanne on hyvin suppeassa ajassa tapahtuva ilmiö. Siihen liittyy jatkuvaa havaintojen tekemistä, joten se on luonteeltaan dynaamista.

Työmuisti on ihmisellä rajallinen ja kaikki mitä työmuistissa on, tiedostetaan, eivätkä ne voi aiheuttaa tällaisia tuntemuksia. Itse ainakin pystyn tekemään eron esim. ennen tenttiä kertaamisessa tapahtuvan asioiden muistiin palauttamisessa ja yllä kuvaamani ilmiön välillä.

Simpansseilla on sanottu olevan suurempi työmuisti kuin ihmisellä. Itse mieltäisin tämän asian siten, että simpansseilla ei todennäköisesti ole ns. tietoisuutta ja sitä myöten työmuistia, vaan ainoastaan laaja, todennäköisesti emootionaalisen käyttäytymiseen kytketty mahdollisuus sopeutua. Simpanssien viittomakielen oppiminenkin on todennäköisemmin tulosta ihmisen kulttuuriin sopeutumisesta(vankeudessa elänyt koko ikänsä) kuin osoitus lajin kognitiivisista kyvyistä.

Jokin on joskus ollut jo tietoisuudessamme mutta vain hetken tai niin että siinä on sillä hetkellä ollut muuta tarpeellisempaa = tärkeempää.. Kun on pakko kattella eteensä ettei törmää johonkin tai kun on vaikka niin hemmetin nälkä ettei edes mielimusiikkia jaksa kuunnella kun ärstymys on huipussaan ja kaikki huomio on vaan siinä ruuassa..



Tämä tosiaan liittyy mielestäni tuohon työmuistin käyttöön. Asiat voidaan unohtaa hetkeksi ja sitten palauttaa mieleen, mutta se ei ainakaan minulla aiheuta tuollaista tunnetta alitajuisesta havannoimisesta.

Ehkä tässä oleellinen tekijä on aika, joka tekee alitajuiselle informaatioille sen luonteen. Eli sellaiset asiat, jotka käsitellään hetkellisesti tietoisuudessamme, eli työmuistissa, saavat ymmärryksessämme leiman ajankohdasta. Sen sijaan alitajuiset havainnot menevät tietoisuutemme ohitse, jolloin niihin ei tule aikaleimaa, joten siitä syntyy tämä tunne, että on tavallaan aina tiennyt, mutta ei tiedä, mistä lähtien, kunnes tietoisuus tuo asialle ratkaisun ja tajuamme radion soineen minuutin tai kaksi, jolloin voimme jälkikäteen leimata muiston ajankohdalla.

Oman käsitykseni mukaan, eläimet eivät kykene pitkäntähtäimen suunnitteluun. Oravat kyllä varastoivat ruokaa talven varalle, mutta sitä ei tietääkseni selitetä oravan tietoisuudella, vaan vaistonomaisella käytöksellä.

Niillä ei ole tietoisuutta ja työmuistia, jossa jokin tapahtuma saa aikaleiman. Siitä johtuen, ihminen voi olla toiminnaltaan määrätietoisempi ja sopeutuvaisempi. Tällaista tietoista toimintaa ei voi rikkoa sekundääriset ja emootioihin palautuvat sopeutumistavat. Ehkä voitaisiin määritellä tietoisuus ihmisen sopeutumisvälineeksi nro 1, johtuen ihmiskunnan menestyksestä maapallolla. Eli ihmistä(miestä) ei esim. ala häiritä se, että hän ei ole siittänyt vuoden aikana jälkeläisiä, vaikka on ollut siihen kykeneväinen. Hän voi toimia periaatteensa mukaisesti ja luoda varallisuutta(ruokaa ja työkaluja), joilla hän takaa jälkeläisilleen paremman mahdollisuuden selvitä.

Apinoiden evoluutiossa elämä on sen sijaan nähnyt mahdollisuuden siinä, että varsin laaja ja behavioiristisesti ymmärrettävissä oleva, paljon emotionaaliseen käytökseen sidoksissa oleva ehdollistuminen, luo riittävät mahdollisuudet eläimen menestykselle. Siihen voi liittyä tuo paljon puhuttu apinoiden parempi muistaminen. Apinat panostavat oppimista vaativassa hetkessä enemmän kuin ihmiset. Ihmisen oppimiseen vaikuttaa ensisijaisemmin motivoivat tekijät, johon voi liittyä hyvät tuntemukset. Tunteet vaikuttavat oppimiseen ja apinoiden kohdalla ne voivat vaikuttaa vielä enemmän.

Deja-vu tunnekin saattaa olla seurausta siitä, että olemme tavallaan tehneet alitajuista havainnointia, jolloin jokin emotionaalisesti vaikuttanut tapahtuma on saattanut siirtyä muistiin ilman aikaleimaa. Emme pysty millään sanomaan, milloin tämä 'ovelia' tuntemuksia aiheutunut tapahtuma on tapahtunut. Mutta deja-vu:ssa saattaa olla kyse pidemmästä ajankohdasta, kuin tuollaisessa tietoisuuden hitaassa heräämisessä musiikkiesitykseen. En siis usko siihen, että kyseessä olisi aivojen toimintahäiriö tai jokin parapsykologinen ilmiö. Kyseessä voi olla pikemminkin evolutiivisesti uusien ja vanhojen aivo-osioiden välinen vuorovaikutus tilanne, jolla on sille ominainen sävy.

Vierailija

En nyt ruodi edellistä perusteellisesti..
Työmuistin, siis likimuistin ja "pitkän" kaukomuistamisen osalta jostakin syystä autisteilla on yleensä huono työmuisti mutta hyvä kaukomuisti. Olen joskus yrittänyt selittää asiaa vertaamalla silmien näkökykyyn. On likinäköisiä ja kaukonäköisiä.

Dementiakin on hyvä verrokki. Lähimuisti lakkaa toimimasta mutta dementikko muistaa selkeästi takautumia esmes. lapsuudestaan.
Dementikolla ajan ja paikantaju hämärtyy eikä he tunnista tuttujaan kun kohtaus yllättää.

Mä en hoksaa missäpäin aivoja olis joku alitajunta osio?
Mutta palataan astialle paremmalla aikaa.
Ehkä joku osaa selittää senverran yksinkertaisesti että minäkin tajuan?

Uusimmat

Suosituimmat