Psykohöpinöitä (-kö?)

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Niinpä, tietyt arkikielessä "huolimattomastikin" käytetyt ilmaukset juontavat psykologia-tieteestä ja niiden avulla tietysti pyritään attribuoimaan, eli selittämään toimintaa; eri asia sitten, kuinka hyvin tällainen "psykohöpinäksikin" tituleerattu spekulointi osuu naulan kantaan.

"Hän tekee teon x vain pönkittääkseen egoaan."
Tällaista kuulee valitettavan usein. Miten ego tässä tapauksessa määriteltäisiin? Freudilaisittainko idin thanasoksen ja libidon sekä superegon välisten sisäisten konfliktien ratkaisijana? Voiko jotakin ihmisen toimintaa edes selittää uskottavasti epämääräisellä "egon pönkittämisellä"? Mitä yleensäottaen "egon pönkittämisellä" tarkoitetaan?

EDIT1: Tuli "dejavuta" muistuttava tuntemus. Olen varmaan aloittanut saman ketjun aikaisemminkin.

Kommentit (2)

Vierailija
Sakarias
"Hän tekee teon x vain pönkittääkseen egoaan." Tällaista kuulee valitettavan usein. Miten ego tässä tapauksessa määriteltäisiin?



Tällaiset väitteet ovat turhia, jos esim. arvostelee jonkin yhden tekijän perusteella. Yleensä sen määrittely, että onko teko narsistisesti motivoitunut, on vaikeaa. Narsismissa, ainakin oman käsityksen mukaan, suurinosa motivoivista tekijöistä on tiedostamattomia.

Yleensä narsismin havaitsemiseksi täytyisi olla itse mahdollisimman objektiivinen ja neutraali vuorovaikutuksessa, koska muussa tapauksessa henkilön oma käytös vaikuttaa myös tämän narsismista epäilyn käytökseen. Yleensä tällaisen teon osoittaminen on mahdollista vain jälkikäteen tai etukäteen taustatiedot tukena. Eli olet oikeassa siinä, että tuollaiset narsistisyytökset ovat usein heikolla pohjalla.

En ole varma, onko psykoanalyytikkojen piirissä yleisesti hyväksytty ajatus se, että ihminen on paha tiedostamattaan. Minä ainakin ajattelen näin. Ihminen toimii pahasti silloin, kun hän ei tiedosta tai tiedot ovat vajavaiset. Ihminen muistaa helposti asioita, mutta oppii niitä hitaammin.

Oppimisella tarkoitan soveltamiskykyä. Leipätyöntekoasenne ja asenne oppimiseen ovat joskus kaukakana toisistaan. Suurinosa on motivoitunut esim. työhön siten, että sinne mennään tekemään rutiinit ja sieltä tullaan pois. Sinne ei mennä esim. väittelemään filosofisesti ja kehittämään omaa ajattelua.

Eli psykoanalyyttisesti ajateltuna henkilö voi toimia hutiloivasti, koska luulee osaavansa asiat, vaikka tosiasiassa hänellä on vain muistikuva opitusta teoriasta. Jos häntä pyydettäisiin soveltamaan tietoa, hän ei välttämättä osaisi. Tässä on myös omasta mielestäni suurin ongelma psykoanalyysin harjoittajien suhteen. Moni heistä saattaa käsittää psykoanalyysin ei-konseptuaalisena ja ikäänkuin lakikirjana, jota voi sellaisenaan käyttää potilaisiin vailla reflektointia ja ilman halua oppia.

Suurinosa heistä on lukenut niin paljon psykologiaa ja erinäisiä teorioita yliopistossa, että on aivan selvä asia, että edes psykologian tohtori ei kykene hallitsemaan kaikkea ja uusinta uutta. Hän voi tietää, mutta ei välttämättä osaa harjoittaa jokaista teoriaa.

Freud esim. muutti lähestulkoon elämänsä loppuun asti käsityksiänsä ja muotoili termejä uusiksi. Tämä jos mikä, osoittaa sen, että hän on ollut enemmän filosofisesti orientoitunut. Näin ei välttämättä ole nykyisten tavallisten psykoanalyytikkojen kohdalla.

Voiko jotakin ihmisen toimintaa edes selittää uskottavasti epämääräisellä "egon pönkittämisellä"?



Voi toki. Jokainen pyrkii pönkittämään EGOaan, että voisi toimia jatkossa hyveellisemmin. Tässä on kuitenkin ratkaisevaa se, että millä keinoin tämä pönkittäminen tehdään? Jokainen on näet taipuvainen vilpillisyyteen, johtuen tuon 'ID:n' - modernimmin ilmaistuna temperamenttisuus - aiheuttamasta sisäisestä paineesta. Itselleen epäedullisina aikoina ihminen on taipuvainen tekemään huonoja valintoja tai sortumaan virheisiin. Väsymys vaikuttaa esim. autolla ajamisen kykyyn yms.

Sen lisäksi ulkoiset olosuhteet voivat luoda välittömiä uhkia, kuten esim. silloin, kun tunget kätesi nuotioon. Tällaiset asiat eivät yleensä edellytä tietoisuuden puuttumista koko asiaan, vaan ne ovat enemmän refleksejä.

Nämä sisäiset paineet tulevat ulkoa, mutta ne eivät psykoanalyyttisesti ajateltuna mene suoraan tietoisuuteen, vaan ihminen prosessoi ulkoisia ärsykkeitä kaikenaikaa tiedostamattaan. Toki tietoisuus voidaan kohdistaa myös vapaasti, mutta tässäkin on aina taustalla ID ja SUPEREGO, jotka determinoivat tietoisia päätöksiä.

slam
Seuraa 
Viestejä2127
Liittynyt11.5.2006

Yksin ollessaan voi jäsennöidä, vaikka kuinka mielenkiintoisen maailman. Ja se joutuu törmäyskurssille toisen ihmisen maailman kanssa ja silloin voivat omat vahvat mielikuvat asioista olla vaikeita vastuksia, kun ihmettelee toisen toimintaa suhteessa siihen, miten itse toimisi vastaavassa tilanteessa.

Perusjuntti-kusipää ego ihmisenä on melkoisen rasittava, jos ei ole ajattelu synnyttänyt yhtään syvyyttä.

Hyvin polkee.

Uusimmat

Suosituimmat