Miksi uskovaiset haluavat leimata ateismin uskonnoksi?

Seuraa 
Viestejä11075
Liittynyt16.3.2005

Toivoisin, että tässä ketjussa keskusteltaisiin sen otsikosta. Jos haluaa kyseenalaistaa, onko ateismi uskoa/uskontoa, sitä varten on toinen ketju: historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/ateismi-on-uskoa-ei-pelkkaa-uskon-puuttumista-t39240.html

Minua ihmetyttää uskovaisten tapa, johon olen usein törmännyt, väittää ateismia uskonnoksi tai uskovaisuudeksi. Sitähän se jo määritelmältään ei ole, mutta mikä ihme kannustaa uskovaista tuollaisiin väitteisiin?

Ensimmäinen mieleeni tuleva kysymys on, että miksei voi vaan antaa asian olla ja antaa ihmisten uskoa tai olla uskomatta mihin huvittaa?

Jos tämän ensimmäisen kysymyksen sivuuttaa, toiseksi tulee mieleen, että mitä uskovainen voittaa leimaamalla jonkun uskon puutteen uskoksi? Jos uskonnottomuus saataisiin käännettyä uskoksi, olisiko se jonkinlainen voitto uskovaisille? Onko johonkin — ihan mihin tahansa — uskova uskovaisen mielestä pienempi paha kuin hänen jumalaansa uskova?

Toisaalta uskosta saa hyvän aseen, jos onnistuu jonkun leimaamaan uskovaiseksi. Esim. "te tiedeuskovat tai ateismiuskovaiset ette voi uskontonne takia hyväksyä, että..."

Tuo on vain aika kömpelö ase henkilöltä, joka itse julkisesti tunnustaa jotain uskoa ja yrittää noilla argumenteilla taistella sellaista vastaan, joka ei tunnusta.

Miksi yleensä uskovainen kokee väittelyssä saavansa etua siitä, että todistaa vastaväittäjän olevan johonkin uskovainen? Sellainen käyttäytyminenhän on merkki siitä, että uskovaisuus mihin tahansa on uskovaisen itsensäkin mielestä haitta. Eikös siitä uskosta pitäisi olla ihan reilusti ylpeä ja sinut asian kanssa, eikä ruveta kikkailemaan semanttisilla väännöillä?

Tulee mieleen oma rippikoulu. Ensimmäsiä tehtäviä siellä oli, että annettiin kaikille lappu ja kynä ja piti ihan hiljaa rauhassa kirjoittaa paperille, mihin uskoo. Vastaukset vaihtelivat almanakasta Jeesukseen ja auringon noususta viikon tv-ohjelmiin.

Pointti oli kuitenkin, kuten oppituntia pitänyt pastori kertoi, että kaikki uskovat johonkin ja siksi usko myös Herraan ja hänen poikaansa on ihan järkevää uskoa. Tuohan jo itsessään argumentointivirhe, jos aletaan rinnastamaan uskomista ja uskonnollista uskoa.

Onko tuo se syy, miksi uskovaiset haluavat todistaa kaikkien olevan uskovaisia johonkin? Jos uskoo johonkin, on se helpompi käännyttää kristinuskoon, kuin täysin uskonnoton? Muuta logiikkaa minä en siinä näe.

Sivut

Kommentit (279)

Vierailija
asdf
Toivoisin, että tässä ketjussa keskusteltaisiin sen otsikosta. Jos haluaa kyseenalaistaa, onko ateismi uskoa/uskontoa, sitä varten on toinen ketju: historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/ateismi-on-uskoa-ei-pelkkaa-uskon-puuttumista-t39240.html

Minua ihmetyttää uskovaisten tapa, johon olen usein törmännyt, väittää ateismia uskonnoksi tai uskovaisuudeksi. Sitähän se jo määritelmältään ei ole, mutta mikä ihme kannustaa uskovaista tuollaisiin väitteisiin?


Koska ateistit eivät pysty todistamaan, ettei jumalaa tai jumalia ole olemassa, vaan heidän vain tyydyttävä uskomaan ettei ole. Näin ollen ateismi on uskonto eikä esimerkiksi tieteenala.

Nimensä mukaan ateismi tarkoittaa jumalattomuutta, ei uskonnottomuutta.

Itse en ole sen paremmin ateisti kuin muukaan uskovainen. Jätän kaikki mahdollisuudet avoimiksi, kunnes toisin todistetaan.

Vierailija

Ne ateistit, jotka pyrkivät aktiivisesti levittämään agendaansa mainoskampanjoilla ja haukkumalla uskovaisia ovat ateismi-uskovaisia.

Vierailija

Pointti on siinä, että ateismi leimataan uskonnoksi uskontojen joukossa. Siinä tapauksessa on ikäänkuin samanvertaista valita mikä tahansa uskonnoista, johon sitten uskoo.

Vierailija
asdf
Ensimmäinen mieleeni tuleva kysymys on, että miksei voi vaan antaa asian olla ja antaa ihmisten uskoa tai olla uskomatta mihin huvittaa?



Jokaisenhan mielestähän se oma maailmankatsomus on paras. Niin voi ja tietysti pitää ajatella.

Mutta kun ateisti argumentoi, että hänen maailmankatsomuksensa perustuu objektiiviiseen tietoon, eikä uskomuksiin, koen sen jälkiosan ("eikä uskomuksiin") provosoivana. Katson silloin aiheelliseksi oikaista vääristynyttä käsitystä.

On selvä, että henkilö jolla on tieteellinen maailmankatsomus, perustaa vakaumuksensa tieteeseen ja rationaalisen ajattelun voittoihin.

On kuitenkin yhtä selvää, että kun tulee esille kysymys mahdollisen Luojan olemassaolosta, kyseinen henkilö joutuu turvautumaan käsitykseen, jota ei voi varmuudella todistaa rationaalisesti.

Riippuu uskonnon määritelmästä, onko ateismi yksittäisen henkilön kohdalla uskontoa. Väittäisin, että vaikka suurin osa suomalaisista kuuluu ev.lut. kirkkoon, merkittävä osa heistä ei harjoita uskontoa. Samoin monien kirkkoon kuuluvien elämässä uskonnolliset piirteet (esim. maailmankatsomuksen levitys) ovat paljon vähemmän esillä kuin aktiivisten ateistien elämässä.

Vierailija

Uskovaisten kesken on ymmärrettävää väitellä ja keskustella uskosta, sillä niin kristitty kuin muslimi pelaa käytännössä samoilla säännöillä. Useimpien uskoisten elämä ja maailmankatsomus rakentuu juuri näiden sääntöjen varaan. Siksi niiden auktoriteetti on niin tärkeää. Ateisti taas ei edes osallistu peliin. Hän voi rakentaa perheen, kasvattaa lapset ja nauttia elämästä ilman uskontoa. Hän osoittaa, että pelillä ei ole mitään väliä hyvän elämän kannalta.

Jos ateismi on myös uskontoa, niin uskovainen ei näe uskonsa olevan niin turhaa.

asdf
Seuraa 
Viestejä11075
Liittynyt16.3.2005

Yksi väittely on tietysti, onko ateismi jumalten ehdotonta kieltämistä (mitä se tietysti sanantarkasti suomennettuna on) vai vain uskonnottomuutta (miten se yleensä käsitetään), vähän kuten agostismi, mutta ateismilla on vähän negatiivisempi kaiku jumalolentojen todennäköisyyteen uskomiseen. Tällekin väittelylle on oma ketjunsa.

Nämä jutut tietysti rönsyilevät, mutta jos mitenkään voin pyytää, niin olis kauhean kiva, jos tässä ketjussa käsiteltäisiin sitä, miksi uskovaiset haluavat osoittaa, että kaikki uskovat johonkin, oli kyseessä ateisti tai hindu, lukkari tai kuppari.

Vierailija

Ei kai se uskovaisten idea alunperin ollut... veikkaan, että narri haluaa vain nauraa tasavertaisesti kaikille, jotka johonkin uskovat...varsinkin niille kuninkaille, jotka eivät edes ymmärrä vitsiä.

Uskonsa tunnustaminen on varmasti vaikeaa, kun ei edes ymmärrä uskovansa... uskon, etten usko mihinkään...

Ei mistään, jotain ja vipuvartena usko...

ei se mitään... jatkakaa ristiretkiänne väärä uskoisten maille... vääräuskoisen käännyttäminen on voitto uskovaiselle... viimeinen vastustaja on hankalin...

T:ei mikään...

Vierailija

Kyse voi olla osittain myös siitä, että uskovainen pitää tasan 100% varmana oman jumalansa olemassaoloa (ja näin kai uskonnot vaativat pitämään), kun taas ateisti yleensä pitää jumalien ei-olemassaolon varmuutta luokkaa 99,9999999999999999999999999999999999999999999 9999999999999999999999999999999999999999999999999999999999999999999999 99999999999999999999999999999999999999999999999999999999% varmana asiana. Uskovaisen kai on vaikea käsittää tätä eroa, ja he sekoittavat uskonnollisen uskon ja todennäköisenä pitämisen. Uskonnollisessa uskossa on juuri kysymys tällaisesta varmuudesta, kun taas ateisti yleensä myöntää ettei voi varmasti tietää muuta kuin oman olemassaolonsa.

Vierailija
Advocatus Diaboli
Jos ateismi on myös uskontoa, niin uskovainen ei näe uskonsa olevan niin turhaa.



Varmaan on niitäkin uskovaisia, jotka ovat kaikenlaiseen uskonnollisuuteen kyllästyneitä. He eivät mielestäni ole löytäneet Elävää Jumalaa omassa elämässään ja kokemuksessaan - tai ovat menettäneet Jumalayhteyden. He saattavat pysyä seurakunnassa vääristä motiiveista ja kokevat varmaankin "uskonsa" turhaksi.

Normaalissa uskossa uskovainen ei näe uskoaan turhaksi. Se ei siis ole syy ateismin leimaamisesta myös uskonnolliseksi vakaumukseksi. Itselläni syy on se, että tahdon levittää evankeliumia, koska usko Jeesukseen voi antaa niin paljon ihmiselle (vaikkakin väärin omaksuttuna uskosta on paljon haittaa, myönnän sen - puhutaan ns. harhaopeista jne.).

Täällä tiedefoorumilla en kuitenkaan halua harrastaa avointa propagandaa - kyseessähän on kuitenkin tiedefoorumi. Sen sijaan haluan saada jalkaa oven väliin tai lyödä pientä kiilaa ateistien tavanomaiseen ajattelutapaan. Jos ateisti ymmärtää, että hänen kielteinen käsityksensä Jumalan olemassaolosta on loppujen lopuksi uskon valinta, on mahdollista, että tie varsinaiselle evankeliumille (jossain toisaalla kuin tällä foorumilla) pehmittyy.

Vierailija
asdf
Minua ihmetyttää uskovaisten tapa, johon olen usein törmännyt, väittää ateismia uskonnoksi tai uskovaisuudeksi. Sitähän se jo määritelmältään ei ole, mutta mikä ihme kannustaa uskovaista tuollaisiin väitteisiin?

Ensimmäinen mieleeni tuleva kysymys on, että miksei voi vaan antaa asian olla ja antaa ihmisten uskoa tai olla uskomatta mihin huvittaa?

Jos tämän ensimmäisen kysymyksen sivuuttaa, toiseksi tulee mieleen, että mitä uskovainen voittaa leimaamalla jonkun uskon puutteen uskoksi? Jos uskonnottomuus saataisiin käännettyä uskoksi, olisiko se jonkinlainen voitto uskovaisille? Onko johonkin — ihan mihin tahansa — uskova uskovaisen mielestä pienempi paha kuin hänen jumalaansa uskova?
...

Miksi yleensä uskovainen kokee väittelyssä saavansa etua siitä, että todistaa vastaväittäjän olevan johonkin uskovainen? Sellainen käyttäytyminenhän on merkki siitä, että uskovaisuus mihin tahansa on uskovaisen itsensäkin mielestä haitta. Eikös siitä uskosta pitäisi olla ihan reilusti ylpeä ja sinut asian kanssa, eikä ruveta kikkailemaan semanttisilla väännöillä?




Näitä samoja pointteja olen paljon miettinyt. En ymmärrä, mitä etua uskovaiset saavuttaisivat jos voisivat leimata kaikki muutkin uskovaisiksi.

Kyseessä täytyy kuitenkin olla jotain todella perustavanlaatuista, koskapa vääntö on niin kiivasta ja loputonta. Suoli24:n ateismipalstakin on sen suosituimpia ja koko ajan siellä jonku vänkää ateismin olevan uskonto.

Voihan se joskus sitäkin olla, jos on kovin julistuksellista.

Keskustelu ei johda mihinkään muuhun, kuin eipäs - juupas tilanteeseen, joten harvoin jaksan itse osallistua.

asdf
Seuraa 
Viestejä11075
Liittynyt16.3.2005

AD kirjoitti hetki sitten, kuinka em. leimalla saadaan ateistitkin samaan peliin. Aivan totta.

Se, mikä ihmetyttää, on että kukaan uskovainen, joka tätä taktiikkaa käyttää, ei ole hokannut sen heikkoutta. Jos tavoitteena on taistella ateisteja vastaan, tuo argumentti ammutaan alas heti. Vähän kuin ampuisi haukea vesipyssyllä. Hiukka harmittaa, mutta mitään vahinkoa ei satu, jos sen osuman sattuu edes huomaamaan.

Nämä pro-uskonto-argumentit tulevat yleensä ylhäältä päin. Aivan kuten kreationismin vastaavat. Jotenkin ihmetyttää, miksi ei ole ohjeistettu, että tämä "kaikki uskovat johonkin" on väitteenä susi, siitä kannattaa luopua. Sitä tosin käyttävät edelleen tietääkseni ihan papitkin, eivät pelkät seurakuntanuoret. Voiko vastaus olla, että siihen vain uskotaan?

Vierailija

Ego on loistava jumala... sen voi uskonsa avulla määrittää sellaiseksi kuin haluaa...

Näet sen mihin uskot, et usko mitä näet...

T:gnothi seauton

Vierailija

En välittäisi ateisteista kakan vertaa, jos he eivät tekisi aggressiivista lähetystyötä ateismin puolesta. On näitä eroakirkosta kampanjoita, yleisönosastokirjoittelua ja nettitrollausta, mistä Uusi testamentti puhuu joka sivulla.

Antiikin kreikan aikana vastustus tosin perustui kilpailuun; kreikkalaiset palvoi 30 000 eri jumalaa.

Ateistien keskeinen väite on ettei Jumalan lisäksi ole mitään muutakaan yliluonnollista. Silti 6 miljardia ihmistä on eri mieltä.

Ja ateisti itsekin saattaa olla hyvinkin taikauskoinen ja pelätä pimeää.

Uskonto ei muuten ole kristitylle tärkeä vaan päinvastoin; se on lähinnä vitsin aihe. Sääntökokoelmat yms ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että onko ihmisellä suhde Jeesukseen. Saman tyyppinen rakkaussuhde kuin omiin lähisukulaisiinsa.

Eilen kun katsoin hienoa auringonlaskua niin annoin Jumalalle kouluarvosanan 10-. Ei evoluutio kaunista taivasta ole tehnyt.

Vierailija
asdf

Se, mikä ihmetyttää, on että kukaan uskovainen, joka tätä taktiikkaa käyttää, ei ole hokannut sen heikkoutta. Jos tavoitteena on taistella ateisteja vastaan, tuo argumentti ammutaan alas heti. Vähän kuin ampuisi haukea vesipyssyllä. Hiukka harmittaa, mutta mitään vahinkoa ei satu, jos sen osuman sattuu edes huomaamaan.



Toinenkin heikkous uskovaisten argumentoinnissa on. He perustelevat sillä, ettei uskonnottomilla voi olla koskaan pitäviä todisteita jumalan olemassaolemattomuudesta. No ei tietenkään voi, mutta ihan sama koskee mitä tahansa täysin irrationaalista uskoa. Ei kukaan voi pitävästi todistaa sitäkään, ettei maata kierrä lentävä teekannu.

En vain ymmärrä, miksi on niin tärkeää saada ne, jotka eivät moisiin olettamuksiin usko mukaan samaan peliin. Puolustellaanko sillä ristiriitaa, joka aiheutuu omien käsitysten ymmärtämisestä täysin irrationaalisiksi?

Vierailija

Jos ateismi on muka uskonto, haluaisin tietää, mistä lähtien ateismilla on ollut omat moraalikoodinsa, kirjoitukset joihin ko. aate perustuisi pelkästään, jne...

En vain voi tajuta, kuinka nämä uskovaiset jaksavat jankata samaa paskaa edelleen vähintään parissakymmenessä eri threadissa oli se aihe tai ei, koska jo ylläoleva todistaa väitteen "ateismi on uskonto" täysin vääräksi.
(Yllämainitsemani seikat ovat suoraan Suomen lain määritelmistä, mitkä seikat tekevät näkemyksestä uskonnon.)

Onko tosiaan niin hirveää niellä se MULTIVERSAALI TOTUUS, että henkiolentojanne ei ole, ei ole ollut, eikä tule olemaan muualla kuin mielikuvituksessanne?

Luonnonlait eivät anna tilaa tällaisille, eikä myöskään terve järki, vaikka onhan se varmaan ihan kiva leikkiä että päässä asuva paha setä tulee ja rankaisee naapurin Jormaa, joka syntisesti joi perjantaikaljasi ja vielä romutti autosi, ja on lisäksi senverran isokokoinen, että itse et voi häntä tästä rangaista...
Jos taas hyväksyt, että nyt Jorma teki aika vittumaisesti sinulle, mutta asialle ei nyt vain mahda mitään, et tarvitse minkäänlaista "uskoa" tähän tosiseikkaan missään vaiheessa.
Yksinkertaistettuna näin siis.

Uskoahan voi mihin tahansa, vaikka epätoteen, siitä "uskonto"-nimikin. Jos asianlaita olisi toisin, eiköhän kristittyjen ykköshokema alkaisi silloin "Minä tiedän, että..." eikä "Minä uskon...", miksi kerran todistetun asian paikkansapitävyys kyseenalaistettaisiin tuolla konditionaalinkaltaisella verbillä, ihan näin kielelliseltä kannaltakin ajatellen?

Haluaisin myös kuulla yhdenkin järkeenkäyvän argumentin, miksi tuhlata aikaa ja kuormittaa serveriä tällä kaikkien aikojen turhimmalla väittelyllä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat