Itkevätkö eläimet?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Saunalahden mainoksessa pikkutenava kysyy isältään kaikenlaisia vaikeita kysymyksiä. mm. itkevätkö eläimet? Jäin pohtimaan. Itkevätkö ne? Krokotiilin kyyneleistä olen kuulut? Entä ihmisapinat?

Kommentit (15)

Vierailija

Olihan tässä joku aika sitten Teemalla mongolialainen dokumenttielokuva Itkevästä Kamelista. Kyllä se itki.

Vierailija

Itse olen kuullut, että vain ihmiset ja norsut itkevät en kyllä oikein ollu tämän tiedon faktoista. Itkevätkö norsutkaan?

Minua hieman kiinnostaa kun on näitä delfiinejä, jotka ovat pitäneet vanhusta hengissä pitämällä tätä pinnalla kun ei itse jaksanut uida niin voisiko tälläinen nisäkäs, joka vedessä elää jotenkin oppia itkemään? Aika huomaamattomia varmaan olisivat kyyneleet vedessä.

Vierailija

Ainakin Tarzan elokuvissa Elefantit matkasivat norsujen hautausmaalle, jossa oli runsaasti arvokasta norsunluuta.

Siksi voisi pitää loogisena että itkevät. Itkeväthän ihmisetkin hautasmaalla ja hautausrituaaleissaan.

Ex-poikaystäväni kissa meni aina lohduttamaan nyyhkyttävää nuortamiestä.

Vierailija

Kai se riippuu eläimestä. Varmasti jotkut kykenevät tuntemaan surua jollakin tavalla, mutta ei välttämättä kyynelkanavien aktivoitumisella.

Vierailija

Onko kyynelehtiminen tunteiden seurauksena ainutlaatuinen ominaisuus ihmisellä. Eivätkö edes lähisukulaiset ihmisapinoissa tee niin? Simpanssit? Bonobot?

Vierailija

Kiistanalaisen uuden kirjan mukaan hyvin monilla eläimillä on käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, kertoo brittilehti Telegraph. Aiemmin on ajateltu, että nimenomaan moraali erottaa ihmisen eläimistä.

Coloradon yliopiston professori Marc Bekoff uskoo, että moraali on sisäänrakennettuna kaikkien nisäkkäiden aivoissa ja toimii ”sosiaalisena liimana”, joka liittää usein aggressiiviset lajin edustajat yhdeksi ryhmäksi.

http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/61091 ... i%E2%80%9D

Vierailija

On olemassa eläinten tunne-elämää käsittelevä kirja nimeltä Kun norsut itkevät. Kirjassa kerrotaan huonoissa oloissa pidetyistä, emoistaan erotetuista norsunpoikasista, jotka tosiaan vuodattivat kyyneleitä. Mitään takeita ei tietysti ole siitä, että kyyneleiden merkitys olisi ollut sama kuin ihmisillä.

Kyynelkanavien aktivoituminen tunnekuohun tai kivun vuoksi on tosiaan aika omituinen ja ihmiselle tyypillinen ominaisuus. Sitä on turha väittää, etteivätkö muut lajit tuntisi samoja tunteita tai pystyisi niitä ilmaisemaan, ilmaisun tavat vain ovat erit.

Nagarjuna
Kiistanalaisen uuden kirjan mukaan hyvin monilla eläimillä on käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, kertoo brittilehti Telegraph. Aiemmin on ajateltu, että nimenomaan moraali erottaa ihmisen eläimistä.

Eipä tuo ole nykyään enää sen paremmin uutta kuin kovin kiistanalaistakaan. Esimerkiksi Frans de Waal kirjoitti samasta aiheesta kirjan nimeltä Hyväluontoinen, joka julkaistiin jo 1996.

Vierailija

Kyllä eläimet ainakin surevat, vaikka niiden ei olisi fysiologisesti mahdollista vuodattaa kyyneliä. Esimerkiksi juuri norsut jotka kulkevat vanhojen lajitovereidensa kuolinseuduille. Tai koirat, jotka saattavat jäädä uskollisena kuolleen isäntänsä viereen kunnes kuolevat itsekin.

Myös eläinlasten ääntely muistuttaa usein hyvinkin paljon itkua. Tämän huomaa erityisesti esim. silloin kun ne ovat erotettu emostaan.

Reagoivathan eläimet fyysiseen kipuunkiin, miksei sitten muunlaiseenkin tuskaan?

Denzil Dexter
Seuraa 
Viestejä6665
Liittynyt7.8.2007

Ihminen onkin vesiapina.

Deus Ex
Onko kyynelehtiminen tunteiden seurauksena ainutlaatuinen ominaisuus ihmisellä. Eivätkö edes lähisukulaiset ihmisapinoissa tee niin? Simpanssit? Bonobot?
PeterH
Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005
Deus Ex
Onko kyynelehtiminen tunteiden seurauksena ainutlaatuinen ominaisuus ihmisellä. Eivätkö edes lähisukulaiset ihmisapinoissa tee niin? Simpanssit? Bonobot?

Merisaukot ainakin myös.

Vierailija
Riemuidiootti
Kyllä eläimet ainakin surevat, vaikka niiden ei olisi fysiologisesti mahdollista vuodattaa kyyneliä. Esimerkiksi juuri norsut jotka kulkevat vanhojen lajitovereidensa kuolinseuduille. Tai koirat, jotka saattavat jäädä uskollisena kuolleen isäntänsä viereen kunnes kuolevat itsekin.

Myös eläinlasten ääntely muistuttaa usein hyvinkin paljon itkua. Tämän huomaa erityisesti esim. silloin kun ne ovat erotettu emostaan.

Reagoivathan eläimet fyysiseen kipuunkiin, miksei sitten muunlaiseenkin tuskaan?


Näinhän se on. Eläimet luovat myös tunnesiteitä toisiin eläimiin. Ei esimerkiksi emon suhde poikasiin selity aina pelkästään "äidinvaistoilla". Toisaalta tunteetkin on minusta hyvin pitkälle vaistonvaraisia, joten tuo äidinvaistokin voidaan laskea tunteeksi siinä missä muutkin.

Omassa suvussa oli aikoinaan isäntä, jolla oli todella rakas työhevonen. Eräänä päivänä ei isäntää sitten kuulunutkaan peltotöistä, mutta hevonen tuli levottomana yksin kotiin. Isäntä oli löydetty myöhemmin ison koivun alta sydänkohtaukseen kuolleena. Tämän jälkeen mainittu hevonen ei ollut koskaan edes väkipakolla mennyt lähellekkään tuota koivua.

Vierailija

Tarinoita eläinten tunteista ja kiintymyksestä on varmasti (melkein) jokaisella.

Isälläni oli aikanaan englanninsetteri, joka oli isäntäänsä hyvin kiintynyt, kuten lintukoirilla on tapana olla. Kerran isä sitten lähti viikoksi jollekin kurssille, ja jätti koiran muun perheen kera kotiin. Koira makasi viikon ulko-oven edessä, ei suostunut syömään ja ulvoi surkeasti. Onneksi koirat kestävät paastoa varsin hyvin, joten isän palatessa se piristyi ja alkoi taas syödä. Ihmettelenpä, olisiko se tosiaan näännyttänyt itsensä nälkään, jos isä ei olisikaan palannut.

Toinen tapaus oli isäpuoleni kertoma tältä keväältä. Hän oli töissä jonkin pienen järven rannalla, ja oli työkaverinsa kanssa ihmetellyt, kun yksinäinen joutsen oli koko päivän vuoroin uinut, vuoroin lentänyt ympäri järveä ja huutanut lakkaamatta. Lopulta ei voinut kuin arvella, että se oli menettänyt kumppaninsa. Samanlaisen tarinan luin tuosta mainitsemastani Kun norsut itkevät -kirjasta, jossa puolisonsa menettänyt haukka oli useita päiviä etsinyt ja kutsunut kumppaniaan, ja lopulta oli lopettanut etsinnän ja päästänyt ilmoille niin raastavan huudon, että tapahtumista raportoinut tarkkailija oli siinä paikassa vaihtanut näkemystään siitä, ettei eläimillä olisi tunteita.

Samanlaisen mielenmuutoksen oli kokenut Flipper-elokuvaan ja sarjaan delfiinejä kouluttanut Richard O´Barry, kun päänäyttelijä oli tehnyt itsemurhan hänen käsivarsilleen. Delfiini oli siis ollut täysin terve, se vain hakeutui kouluttajansa lähelle ja lakkasi hengittämästä. Siitä lähtien mies on tehnyt töitä delfiinien vangitsemista ja käyttöä vastaan.
http://en.wikipedia.org/wiki/Richard_O%27Barry

Uusimmat

Suosituimmat