Naisten arvot - vai onko niitä?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015
Shriek
gamma
Puhut nyt varmaan eri asiasta kuin minä, tai eri kantilta ainakin.



Aivan. Yritän tässä nyt asettua jotain uskontokuntaa kannattavan ihmisen asemaan. Olen näet alkanut kiinnostua ihan vakasti siitä, että onko kirkollisten arvojen vaikutuksen vähenemisen myötä naisissa enemmän yksilöitä, jotka tekevät itsestään yhteiskunnan orjia(urakeskeisiä) ja elävät aivan suoraan milloin millekin asialle, mitä kulloinenkin sosiaalinen tilanne edellyttää? Eli ei periaatteita, vaan ainoastaan ailahtelevaa persoonatonta ajatelehtimasta, vailla mitään arvostusta pysyvyyttä tai periaatteita kohtaan. Kun emotionaalinen houkutus tai ahdistus on tarpeeksi suuri, pompataan milloin mihinkin suuntaan. Takin värillä ei ole koskaan väliä.

Tiedossa voisi esim. olla mahtava diili yrityksessä, mammonaa, matkustelua, jne... Mikä ***** siinä matkustelemisessakin on, että jokainen koulutettu nainen mainitsee harrastavansa sellaista? Miten sitten periaatteellisuus? Vihreät arvot omaava nainen on yleensä aina jokseenkin kosmopoliitti, mutta samaan aikaan yleensä tykkää matkustella? Käyköhän heillä ikinä mielessä, kuinka paljon bensiiniä palaa lentoliikenteessä?

Onko mies mahdollisesti ainoa asia, josta voi hakea jotain pysyvää, jämäkkyyttä ja jääräpäisyyttä, jäykkiä arvoja?

Suurinosa palstalla olevista naisista vaikuttaa olevan varsin epäkonservatiivisia ja ovat aina puhumassa liberaalimman elämisen puolesta. Se ei ole minua koskaan aiemmin haitannut, tähän päivään asti. Perustelut liberaalimman elämisen suhteen ovat yleensä varsin yksinkertaisia, eikä niissä osoiteta koskaan jälkeäkään jostain aikaisemmista arvoista. Eli päämäärät vaikuttavat tulevan enemmän nihilismistä kuin siitä, että tiedostaa vaihtoehdot.

Eli miksi kannattaa siirtymistä johonkin, kun ei osoita omaavansa selkeää käsitystä aiemmasta tilanteesta? On helppo valita tilanne, jossa tavallaan lilluu kantojen välissä syyllistäen tarpeen tullen toista osapuolta typeryydestä ja sitten hypätä valtavirran syliin, kun kantti ei enää kestä. Onko mahdollisten nuhtelujen välttäminen kunniakasta? Tyttöjen käytös kouluissa on useimmiten parempaa kuin poikien, johtuuko se juuri tästä heidän arvovapaasta asenteesta?

Nuhteluja annetaan yleensä jostain syystä, jos sellaista annetaan. Eivät ne minusta ole negatiivisiä sinänsä, mutta suurinosa naisista osoittaa ajattelevansa näin. Kuinka paljon nainen kuvittelee oppivansa, kun ajelehtii tällä tavoin vesillä, joilla on aina tyyntä?

Ei ihme, että Nina Mikkosen kaltaiset naiset ammutaan alas muiden naisten toimesta. Mutta tietysti naiset ajattelevat etupäässä siten, että Timo on alistanut Ninan, eikä Nina ymmärrä paremmasta. Tällainen hiljainen tuomitseminen on kai osa Suomalaisten mentaliteettia, jota nimetään vääränlaisesti perisuomalaiseksi kateudeksi. Kyseessä on enemmänkin valju omahyväisyys ja sellaisen ajattelun pakottaminen kaikille.

Sitten jää arkielämän pienten juttujen kannatus - asia josta nimimerkki GradStudent kommentoi toisessa ketjussa - ja minkäänlaista henkisesti korkeampaa tavoittelua harvoin löytyy. Tietenkin tilanne olisi toinen, jos vain johonkin uskontoon kuuluva nainen avaisi suunsa. Täällä ei taida olla sellaisia? Uskontoon kuuluva nainen kuitenkin avaa sen suunsa siksi, sillä hänellä on takanaan yhteisönsä tuki. Tukea löytyy, vaikka rohkeutta ei olisikaan.

Tässä tuli nyt jaariteltua ajankuluksi ja hieman provosoivasti. Älä ota tätä henkilökohtaisesti.




Tämä ansaitsee täysin oman tutkimuksensa. Käykäämme työhön...

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Itse olen vähän yksinkertainen ja höhlä maailmanparantaja, naivi idealisti ja muutenkin (oman) totuuteni torvi ja huutavan ääni erämaassa että tapaan netissä möykätä kaikenlaista sorrolta minun silmissäni vaikuttavaa vastaan.

Tiedän ettei ininäni kantaudu mihinkään. Ymmärrän että voin vaikuttaa itsepäiseltä jankuttajalta joka ei ota huomioon toisten näkökantoja. Otan kyllä ja ymmärrän mitä erilaisimpia näkökulmia, mutta vitsi piileekin siinä että en halua aina ymmärtää kaikkea mahdollista.

Mielestäni yksi naisten perusvirhe on se että ymmärretään niin helvetisti että siitä koituu jo itselle vaikeuksia ja haittaa. Jotkut ymmärtävät hirmuisia murhamiehiä jotka, parat, joutuvat kärsimään vankilassa (ettei vaan sittenkin oikeutetusta syystä...) Näille he sitten kirjoittelevat ja ottavat vaikka aviopuolisoksikin sitten aikanaan. Itse tunnen kiusaantuneisuutta aina kun minuun aletaan vedota siihen malliin että en saisi olla mustavalkoinen, vaan pitäisi ymmärtää pedofiileja, murhaajia, sadisteja, rääkkääjiä jne. On aina olemassa kiusaus että pitäisi antaa periksi vaatimuksille ja alkaa taipua sinne sun tänne ja olla piis änt lav -tyyppi joka varauksettomasti rakastaa koko maailmaa kaikkine ihmisineen. Okei, voin sulkea koko maailman syleilyyni, mutta kaikkia tekoja en ala hyväksymään, en sitten millään ilveellä.

Tuntuu lähes helpottavalta kuulla jonkun miehen suusta kovia sanoja ja se keskeinen asia että joku on retku, joltakulta munat pois jne. Naiset kiertelevät ja kaartelevat, ja heillä on usein joku tietty itselle rakas silmäteräryhmä jota he haluavat niin kovin arvostaa, että tämän ryhmän jäsenet saavat tehdä suurinpiirtein mitä vain ilman että nainen tuomitsee heitä. Ryhmä voi olla

- omat lapset
- oman poliittisen puolueen jäsenet
- vastakkaisen sukupuolen kaikki edustajat
- ulkomaalaiset
- homot
- kasvissyöjät
- eläinaktivistit

jne. Nainen voi nähdä että hänen valitsemassaan, hänen suojelustaan ja puolusteluaan nauttivan ryhmän jäsenissä löytyy mätiä hedelmiä, mutta sensijaan että nostettaisiin kissa pöydälle ja todettaisiin että oli ryhmä mikä hyvänsä ei se mitään enkelijoukkoa ole, halutaankin sulkea simmut ja uskotella että oma ryhmä jonka suojeluun on erikoistunut on kaikki tyynni yhtä ihqua eliittijoukkoa.

Karkeasti jakaisin niin että nainen ei halua nähdä pahaa suojateissaan, mies sensijaan voi nähdä pahan omissaan mutta sallii sen koska on kyse meidän jengistä joka saa tehdä mitä vain (ja mitä pahempaa sen hienompi juttu koska sitten saadaan hurja maine!)

Joten, se joukko johon olen itse erikoistunut, eli rääkätyt naiset ja lapset... Haluanko nähdä pahan heissä? Lapsissa en sitä halua nähdä koska en usko perisyntiin. Naisissa pyrin sen näkemään, vaikka se ottaisikin päähän. Siksi nämä nais"vastaiset" ajoittaiset analyysini!

Mutta ymmärrettävää toki on että naiset ovat myöntyväisempiä, taipuvaisempia ja kaikin puolin diplomaattisempia koska pitäähän jonkun toimia perhettä yhdistävänä liimana silloin kun perheen mies on ulkona tappelemassa eli sotimassa. Jos naiset ovat "tahdottomia, selkärangattomia vässyköitä" niin se johtuu siitä millaiseksi nainen on kehittynyt luonnon- ja miehenvalinnan kautta (aivan kuten mieskin on luonnon- ja naisenvalinnan tuote).

Vierailija
Qadesha
Ryhmä voi olla

- ulkomaalaiset




Nimenomaan.

Qadesha
Karkeasti jakaisin niin että nainen ei halua nähdä pahaa suojateissaan, mies sensijaan voi nähdä pahan omissaan mutta sallii sen koska on kyse meidän jengistä joka saa tehdä mitä vain (ja mitä pahempaa sen hienompi juttu koska sitten saadaan hurja maine!).



Onko maailmassa sijaa ei-jengiytyneille rationaalisille miehille?

Vierailija
JW

Onko maailmassa sijaa ei-jengiytyneille rationaalisille miehille?



Toivottavasti. Itsen tunnen outoa lukkarinrakkautta jokaista miestä kohtaan jonka havaitsen kaihtavan jengejä ja massoja, ja edes yrittävän ajatella ihan itse.

Vierailija
Qadesha
JW

Onko maailmassa sijaa ei-jengiytyneille rationaalisille miehille?



Toivottavasti. Itsen tunnen outoa lukkarinrakkautta jokaista miestä kohtaan jonka havaitsen kaihtavan jengejä ja massoja, ja edes yrittävän ajatella ihan itse.




Onko maailmassa ei-jengiytyneitä rationaalisia naisia?

Vierailija
JW
Qadesha
JW

Onko maailmassa sijaa ei-jengiytyneille rationaalisille miehille?



Toivottavasti. Itsen tunnen outoa lukkarinrakkautta jokaista miestä kohtaan jonka havaitsen kaihtavan jengejä ja massoja, ja edes yrittävän ajatella ihan itse.




Onko maailmassa ei-jengiytyneitä rationaalisia naisia?



Ainakaan itse en ole jengiytynyt, mutta en tiedä olenko rationaalinen.

Vierailija
Qadesha
Itse olen vähän yksinkertainen ja höhlä maailmanparantaja, naivi idealisti ja muutenkin (oman) totuuteni torvi ja huutavan ääni erämaassa että tapaan netissä möykätä kaikenlaista sorrolta minun silmissäni vaikuttavaa vastaan.



Oleellisempaa tässä on mielestäni se, että oletko tehnyt mitään asian vuoksi? Pelkkä haihattelu ja teoreettinen pyörittely tekee sinusta vain muodollisesti erilaisen ihmisen. Eli tykkäät leikkiä eriasioilla kuin jotkut muut, mutta tykkäät kuitenkin leikkiä, niin kuin kaikki muutkin.

Mutta sitten asia muuttuu, kun alat toimia konkreettisesti tätä periaatetta noudattaen. Nykyajan vapaammassa yhteiskunnassa ainoa tuomari omalle toiminnalleen on yleensä henkilö itse.

[size=50:1y8d87lx]Tämän takia minä huvituinkin siitä sinun toisessa ketjussa mainitsemastasi hyödyllisestä kivusta ja tarpeettomasta kivusta, koska se oli niin hetkessä luotu määritelmä. Älä loukkaannu, se on edelleenkin minun silmissäni vain söpöä. [/size:1y8d87lx]

Okei, voin sulkea koko maailman syleilyyni, mutta kaikkia tekoja en ala hyväksymään, en sitten millään ilveellä.



Tämän ratkaisee mm. temperamentti ja päättäväisyys, joilla on vaikutusta siinä, kuinka paljon kestät yhteisön asettamaa painetta. Asioista puhuminen on eriasia, tosin joillekin jopa sekin tuottaa jo hirveää sosiaalista painetta.

Naiset kiertelevät ja kaartelevat, ja heillä on usein joku tietty itselle rakas silmäteräryhmä jota he haluavat niin kovin arvostaa, että tämän ryhmän jäsenet saavat tehdä suurinpiirtein mitä vain ilman että nainen tuomitsee heitä.



Tämä minua eritoten mietityttää. Naisilla periaatteet tuntuvat syntyvän menneisyyden parisuhteiden kautta. Eli kun he ovat olleet kosketuksessa johonkin tärkeään mieheen. Yleensä sinkun ja uraorientoituneen naisen tunnistaa siitä, että hän todellakin on varsin persoonaton ihminen. Hirveä tarve vaan hillua päämäärättömästi, tavata ***** paljon uusia ihmisiä, jolle ei tule loppua ja matkustella ulkomailla. Uudet ihmiset ja uusia maita. Pahimman luokan "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella" -ajattelua. Tietysti tällaisella naisella on voinut olla suhteita, mutta ne ovat olleet tunnetasolla niin löysiä, ettei miehen arvomaailmalla ole viimekädessä ollut mitään vaikutusta hänen valintoihin. Nainen on seissyt omillaan, mies on ollut vain mukava lisämauste arkielämälle.

Jos naiset ovat "tahdottomia, selkärangattomia vässyköitä" niin se johtuu siitä millaiseksi nainen on kehittynyt luonnon- ja miehenvalinnan kautta (aivan kuten mieskin on luonnon- ja naisenvalinnan tuote).



Ehkäpä näin. Silti minä en tajua naisia, jotka etsivät itselleen sitä 'oikeaa', ja jotka hakevat miehistä tätä jämäkkyyttä. Miten he kuvittelevat miehen kiinnostuvat heistä ihmisenä(persoonana), jos he itse ovat periaatteettomia ja vässyköitä. Heidän paikka on silloin seksiobjektina oleminen ilman valinnanvaraa. Toki he voivat kuvitella miehen ihailevan heitä ihmisenä, mutta se ihmisyys(persoonallisuus) on ensin hankittava. Sitä ei saa hankittua, ellei joskus koita elää niin kuin opettaa. Kokemus kyllä heijastuu persoonallisuudesta ja lässyttäjän huomaa ennemmin tai myöhemmin.

Tällaisista asioista puhumisella olen saanut naisen lähtemään asunnostani ovet paukkuen. Toisella naisella sattui olemaan miesystävä tukemassa ja rauhoittamassa. Kolmas nainen mustanmaalasi minut, koska halusi elää pilvilinnoissaan ja kuvitteli minun puhuvan pas***. Omasta mielestäni persoonattomuus tekee kritiikille haavoittuvaiseksi. Omaa olemusta ei ole, mutta sen sijaan eletään pää pilvissä ja ihannoidaan kaikkea. Kaikki mitä ihannoidaan, halutaan olla, olematta sitä. Sitten kun naiselle osoittaa konkreettisin esimerkein heidän toiminallisuutta suhteessa heidän ideamaailmaan - demonstroiden ulkopuolisena tarkkailijana - he suuttuvat.

Jos miehen kainalossa roikutaan pelkästä ihailusta, niin silloin siinä on harvemmin mitään pysyvämpää mukana. Molemmilla pitää olla jotain pysyvää ja jostain, mistä on ylpeä... siitä huolimatta, vaikka ympärillä olevat ihmiset sellaista vihaisivatkin. Ei sieltä massasta voi muulla tavoin nousta esiin, joten nainen ei voi vaatia miestä pitämään häntä ainutlaatuisena, ellei nainen itse tule ensin ainutlaatuiseksi. Kun ihminen ei ole hankkinut edellytyksiä Platoniselle rakkaudelle, jää vain jäljelle rakastaa vastakkaista sukupuolta, jolloin suhde on suureltaosin seksististä.

Vierailija
Shriek
Pönni
Itse olen vähän yksinkertainen ja höhlä maailmanparantaja, naivi idealisti ja muutenkin (oman) totuuteni torvi ja huutavan ääni erämaassa että tapaan netissä möykätä kaikenlaista sorrolta minun silmissäni vaikuttavaa vastaan.



Oleellisempaa tässä on mielestäni se, että oletko tehnyt mitään asian vuoksi? Pelkkä haihattelu ja teoreettinen pyörittely tekee sinusta vain muodollisesti erilaisen ihmisen. Eli tykkäät leikkiä eriasioilla kuin jotkut muut, mutta tykkäät kuitenkin leikkiä, niin kuin kaikki muutkin.

Tämän ratkaisee mm. temperamentti ja päättäväisyys, joilla on vaikutusta siinä, kuinka paljon kestät yhteisön asettamaa painetta. Asioista puhuminen on eriasia, tosin joillekin jopa sekin tuottaa jo hirveää sosiaalista painetta.

Naisilla periaatteet tuntuvat syntyvän menneisyyden parisuhteiden kautta. Eli kun he ovat olleet kosketuksessa johonkin tärkeään mieheen. Yleensä sinkun ja uraorientoituneen naisen tunnistaa siitä, että hän todellakin on varsin persoonaton ihminen. Hirveä tarve vaan hillua päämäärättömästi, tavata ***** paljon uusia ihmisiä, jolle ei tule loppua ja matkustella ulkomailla. Tietysti tällaisella naisella on voinut olla suhteita, mutta ne ovat olleet tunnetasolla niin löysiä, ettei miehen arvomaailmalla ole viimekädessä ollut mitään vaikutusta hänen valintoihin. Nainen on seissyt omillaan, mies on ollut vain mukava lisämauste arkielämälle.

Silti minä en tajua naisia, jotka etsivät itselleen sitä 'oikeaa', ja jotka hakevat miehistä tätä jämäkkyyttä. Miten he kuvittelevat miehen kiinnostuvat heistä ihmisenä(persoonana), jos he itse ovat periaatteettomia ja vässyköitä. Heidän paikka on silloin seksiobjektina oleminen ilman valinnanvaraa. Toki he voivat kuvitella miehen ihailevan heitä ihmisenä, mutta se ihmisyys(persoonallisuus) on ensin hankittava. Sitä ei saa hankittua, ellei joskus koita elää niin kuin opettaa. Kokemus kyllä heijastuu persoonallisuudesta ja lässyttäjän huomaa ennemmin tai myöhemmin.




Voisit kuitenkin sisällyttää oikean nikin lainauksen kohdalle, koska vaikka ymmärränkin ns. vitsisi, niin joku toinen taho ei välttämättä pysy koukeroissa perässä ja luulee että viittaat Pönnin ja minun olevan sama ihminen, jota emme todellakaan ole.

Niin, kuten taisin mainitakin jossain, tiedän ettei netti-ininäni mitään mihinkään vaikuta. Kunhan vain itsekkäästi päästelen sen avulla paineita, minulla kun on joku mahdoton tarve mäkättää epäkohdista. Se miksen mene mukaan esim. politiikkaan tai järjestötoimintaan tai mitä näitä onkaan johtuu tietenkin sosiaalisista peloista. Eivät taida huolia mihinkään etäjäsentä johon oltaisiin yhteydessä vain netissä? (Mutta siis Unifemiin kuitenkin maksan jäsenmaksun.)

Se voi olla että helpommin näkee epäkohdat siinä sukupuolessa jonka keskeltä pitäisi sitä kumppania hakea. Kaiken kaikkiaan minusta tuntuu että suuri osa ihmisistä on aika välinpitämättömiä ja haaleita tyyppejä joita ei voisi vähempää kiinnostaa mitkään vähänkin vaikeammat asiat, ja sitten jos joku niistä asioista pajattaa, niin hänet pitää saada sulkemaan suunsa tai ainakin tuntemaan itsensä naurettavaksi. Kyllä minuakin alkaa välillä ärsyttää kun ilmastonmuutoksesta keuhkotaan niin että tulee mieleen että pitäisikö öpaut mennä hirteen että se hiilijalanjälki on kerrankin tarpeeksi pieni… Eli tottakai syyllistäminen ärsyttää.

Se kuinka suuri merkitys miehillä on ollut minun persoonani rakentajana on minulle itselleni varsin vaikeasti määriteltävissä, koska minusta tuntuu että persoonani on aina ollut melkolailla samanlainen kuin se on nykyään. Ehkä kirjallisuuden kautta miesten merkitys on ollut suurin, he kun niitä kirjoja ovat kovasti kirjoitelleet, niitä joita minä luen.

Mutta jos ajatellaan asiaa miehen kannalta, niin kuinka moni mies voi sanoa tai kokea että hänen persoonallisuutensa olisi naisten tekemä? Miehet hylkivät niin kovasti naiseutta itsessään ettei heillä joskus tunnu olevan naisiin muuta myönnettyä kosketuspintaa kuin genitaalit. Kaikki on muka omaa itseä ilman että kukaan on siihen mitenkään vaikuttanut – ellei sitten joku toinen mies ole ihailun kohde. Se että miehet kuulemma niin helposti romahtavat jätetyiksi tulleina voisi ehkä jotenkin johtua siitä että miehet hylkivät naiseutta itsessään ja kun konkreettinen ulkopuolinen nainen poistuu, ei jää mitään jäljelle joka esittäisi miehen elämässä feminiinistä osaa (paitsi humalainen itku).

Ns. voimakkaat eli katsoisin että persoonalliset ja itse itsensä hyvin pitkälti tehneet naiset valittavat usein ettei yksikään mies kestä heidän rinnallaan. Pitäisikö naisten antaa periksi ja ryhtyä kaikkien tahdottomiksi ja periaatteettomiksi lässyiksi, koska naisia kuitenkin rangaistaan aina tavalla tai toisella ”kovaäänisyydestä”? En tiedä. Se pieni kova ääni jota itse päästän ei ole estänyt minua olemasta saman miehen kanssa suhteessa kohta 12 v ajan, joten eivät kaikki miehet ole niin heppoisia etteivät kestä sitä että vierellä oleva nainen ei ole silmäripsiään räpsyttelevä pikku nukke joka kaikessa tukeutuu mieheen (kun ei jaksa omaa itseään kehittää).

- Piti tässä oikeastaan ottaa lomaa foorumilta, mutta tsekkaan tämän päivän ajan vielä tätä ketjua ainakin. Mutta sitten on pakko todellakin häipyä joksikin aikaa!

Vierailija
Shriek
Pönni
Itse olen ..



Oliko tuo lainaus Qadeshalta? En tunnistanut omakseni.. Voi olla että jossain varttihulluuspuuskassani tuollaisenkin oisin vetäissyt mutta näyttää kyllä enemmän Qadeshalta?

Just tällä kertaa niputtaminen johonkin sukupuolen perusteella ei nappaa. Ihmiset on yksilöitä. Ihmisiä määrittää usein paljon enemmän muut ominaisuudet luonteessa ja persoonallisuudessa, ei niinkään se sukupuoli.

Se on välillä aika koomistakin.
Miehissä ihaillaan muka miehekkyyttä kun on jotain komentavaa ja karskia, yksikertaista ja suoraviivaista. Saa olla nuhruinen, hajamielinen vaikka mitä epämääräistä, kunhan luokittuu mieheksi. Törkeyttäkin usein näytään hyväksyttävän.

Kun samoja ominaisuuksia on naisissa niin voi itku ja vinku. Kukas se sitten tissittää ja pissittää pojatonainapoikia jos naisetkin alkaa olemaan mitä ovat?!

Naisen pitäis olla siisti, huoliteltu, hyvänhajuinen, kiltti, ei mitenkään nalkuttava, ei dominoiva.. pelkkää luovimista ja tasapainoilua, ymmärrystä kiireestä kantapäähän. *tut!

Yhtäläillä miesten pitää jos pitää.
Pikkulasten kohdalla pitää joustaa erityisesti, miestenkin.

Roskiin miehjenmallit joilla ei ole kysyntää.
Roskiin sukupuoliroolit joille ei löydy kunnon perusteita.
Tykönään toki kukin keimailkoon ja kukkoilkoon. Kosiomenot kosiomenoina, mutta se arkinen elämä, joka ei yleensä ole mitään kiimaisen kuhertelun täyteistä teineyttä, se arki missä toteutetaan äitiyttä ja isyyttä, hankitaan ruokaa pöytään, katto päänpäälle ja huolehditaan arjenhallinnasta, kyllä se sujuu ilman sukupuolisuuden hillitöntä korostamista.

Kukin on mitä on ja älytöntä luokittaa pelkän sukupuolen perusteella.
Yhteiskunnan luokkaerot eivät ole niinkään sukupuolisia kuin taloudellisia, missä vallasväen miehet ja naiset pärjää keskenään kun on pätäkkää ja.. surullista kyllä, hierarkian alaosassa usein korostuu matcous ja bimboblondius. Tavallaan kyse voi olla samansorttisesta oireyhtymästä mutta taloudellinen epävarmuus yhdessä arjenhalintaongelmien kanssa luo oivalliset puitteet riitelylle.
Riidasta saa näennäisesti sukupuolisodan, jota se aniharvoin on.

Ei sukupuolten välillä mitään sen kummempaa ristiriitaa ole kuin ihmisyyden yleensä. Ne pienet erothan vaan täydentää toisiaan jos niitä on yksilöillä.

Mun arvo on tasa-arvo.. arvostaa ihmistä sukupuolesta riippumatta sen perusteella millainen yksilö on.

Vierailija
Qadesha
Minultahan ne lainat olivat, Shriek ilmeisesti halusi osoittaa samankaltaisuutemme.



Eh, sori. Vastasin Pönnille toiseen ketjuun, niin jäi tuo lainaus. Minä näet kirjoittelen vastaukset notepadilla. Ei ollut vitsi, eikä lainkaan noin niin kuin ajattelet.

T-Bolt
Seuraa 
Viestejä3602
Liittynyt6.5.2009

Mielestäni yksi naisten perusvirhe on se että ymmärretään niin helvetisti että siitä koituu jo itselle vaikeuksia ja haittaa. Jotkut ymmärtävät hirmuisia murhamiehiä jotka, parat, joutuvat kärsimään vankilassa (ettei vaan sittenkin oikeutetusta syystä...) Näille he sitten kirjoittelevat ja ottavat vaikka aviopuolisoksikin sitten aikanaan. Itse tunnen kiusaantuneisuutta aina kun minuun aletaan vedota siihen malliin että en saisi olla mustavalkoinen, vaan pitäisi ymmärtää pedofiileja, murhaajia, sadisteja, rääkkääjiä jne. On aina olemassa kiusaus että pitäisi antaa periksi vaatimuksille ja alkaa taipua sinne sun tänne ja olla piis änt lav -tyyppi joka varauksettomasti rakastaa koko maailmaa kaikkine ihmisineen. Okei, voin sulkea koko maailman syleilyyni, mutta kaikkia tekoja en ala hyväksymään, en sitten millään ilveellä.



Osa naisista on ihan pervoja, he kiihottuvat murhamiehistä. Esim. se tanskalainen poliisinteloittaja sai suomalaisilta naisilta satoja kirjeitä. Hyi helvetti.

Katsoin kerran ohjelmaa jonka aiheena oli Richard Ramirez (olevinaan AC/DC:n laulun Night Prowler innoittama sadistinen tappaja). Siinä haastateltiin jeparia joka oli mukana oikeudenkäynnissä. Hänestä kummallisin ilmiö olivat Ramirezia ihailevat naiset. Saliin oli joka päivä tullut hemaiseva naikkonen minihameessa ja avonaisessa paidassa, istuen paikkaan johon Ramirezilla oli näkyvyys. Sitten kun Ramirez katsoi niin muidu risti jalkansa hitaasti eikä alla ollut rihman kiertämää.

Sellaisia siskoja

Too many protest singers, not enough protest songs...

Vierailija
Qadesha
Kyllä minuakin alkaa välillä ärsyttää kun ilmastonmuutoksesta keuhkotaan niin että tulee mieleen että pitäisikö öpaut mennä hirteen että se hiilijalanjälki on kerrankin tarpeeksi pieni… Eli tottakai syyllistäminen ärsyttää.



Ihmeen herkkä kyllä olet. Minä en halua olla mikään verrokki kohde jollekin normaalille kehitykselle, mutta itseäni syyllistäminen ei ole ärsyttänyt sen jälkeen kuin sain teini-ikäni päätökseen. Ehkä sosiaalinen kapinani on loppunut, mutta skeptisyys asioita kohtaan ei ole.

Pikemminkin suhtaudun mielenkiinnolla siihen, että mitä ja miten minun tulisi toimia, että olisin sosiaalisesti hyväksyttävämpi? Kun perustelut ovat riittävän hyvät, niin käytökseeni voi vaikuttaa. Aivan samalla tavalla odotan ihmisten toimivan esim. ilmastomuutoksen kohdalla. Kun kerrotaan tarpeeksi fiksusti mitä ja miten toimit, tarvittavien todistusaineiden kera, niin silloin on helppo muuttaa toimintaansa.

Se että miehet kuulemma niin helposti romahtavat jätetyiksi tulleina voisi ehkä jotenkin johtua siitä että miehet hylkivät naiseutta itsessään ja kun konkreettinen ulkopuolinen nainen poistuu, ei jää mitään jäljelle joka esittäisi miehen elämässä feminiinistä osaa (paitsi humalainen itku).



Hyvä pointti. Varsinkin kun äidin puoleen ei olisi sovinnaista kääntyä, vaikka äitiä juuri tällaiset miehet tarvitsisivatkin.

Kyllä jätetyksi tuleminen silti sattuu molempiin sukupuoliin, mutta se, kumpaan asia sattuu enemmän, on hiukan vaikeammin määriteltävissä... ehkä jopa mahdottumuus.

Ns. voimakkaat eli katsoisin että persoonalliset ja itse itsensä hyvin pitkälti tehneet naiset valittavat usein ettei yksikään mies kestä heidän rinnallaan.



Olen nähnyt aniharvoin määrätietoisia naisia, mutta törmäsin itseasiassa aivan vasta ulkomaalaiseen sellaiseen netin välityksellä. Olin aivan myyty. Mietin, että miten tällainen on edes mahdollista? Nainen, joka vaikutti kosmopoliitilta, mutta ei ollut mikään ajelehtija, vaan tiesi aivan tarkkaan, mitä elämältään haluaa. Sinkku oli ja mietin juuri tuota samaa kuin sinä, että onko hän sinkku juuri tuosta syystä? Edes moni mies ei ole noin määrätietoinen kuin hän on.

Toisaalta, tällaiseen on aina suhtauduttava skeptisesti. Ei nimittäin ole mitään muuta keinoa asioiden todellisen laidan selvittämiseksi kuin tutustuminen. Kyseessä voi olla 'toivoton romantikko' tapaus ja kaikki on vain hyvin pitkälle idealisoitua kuvitelmaa. Missä määrin kuvitelmat kohtaavat tämän henkilön olemuksen, ratkaisee sitten se, kuinka paljon hänen antamansa kuvaus itsestään vastaa todellisuutta. Toki jokainen, joka on yhtään empaattinen, mukautuu tutustujaansa jossain mielessä. Ja vaikka olisikin ehdottoman määrätietoisen kuvan itsestään antanut, niin tällainen kuvaus ei voi olla koskaan täydellisen osuva.

koska naisia kuitenkin rangaistaan aina tavalla tai toisella ”kovaäänisyydestä”?



Höpsis, ei kai ketään rangaista kovaäänisyydestä, ellei puhu täyttä p***aa? Sanat merkitsevät ensisijaisemmin. Siis ylipäätään kovaäänisyydestä ei rangaista. Tietenkin kovaäänisyys on asia, joka voi olla vahvasti sukupuolitettu ominaisuus. Voit kokea tulevasi rangaistuksi, jos puhut kovaan ääneen, koska sellainen voidaan kokea enemmistön keskuudessa maskuliiniseksi piirteeksi. Ehkä tykkäät juuri tuon takia ilmaista itseäsi netin välityksellä, koska siinä ei korostu viestijän sukupuoli niin selkeästi.

Vierailija

Yleensä naisia, joilla on vahvat mielipiteet, pelätään. Se voi olla osittain kiihottavakin ominaisuus joillekin miehille, mutta yleensä he ovat myöntyväisempiä hyväksymään muiden ratkaisut.

Vierailija
Shriek
Qadesha
Minultahan ne lainat olivat, Shriek ilmeisesti halusi osoittaa samankaltaisuutemme.



Eh, sori. Vastasin Pönnille toiseen ketjuun, niin jäi tuo lainaus. Minä näet kirjoittelen vastaukset notepadilla. Ei ollut vitsi, eikä lainkaan noin niin kuin ajattelet.



Ah, siis freudilainen lipsahdus...

No ei vais. Sattuuhan sitä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat