Psykologinen taistelu teemalla: Tytöt on tyttöjä! >:O)

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

"Pojatonainapoikia"

Ai jumal*uta!
Poikien pitää saada telmiä ja temmeltää, huudella rumia, sotkea kaikki paikat, repiä letistä, tuupata kumoon, juosta, riehua, räyhätä..

Vain siksi että se kuuluu pojan luontoon?!

Wtf?

Tytötkö on sitten vaan tyttöjä kun niitten luonto on seniili?

Haastan tässä nyt tasa-arvon nimissä "äijäkulttuuria" vastaan "ämmäkulttuuria". Ei puhutakkaan nyt niputtamalla kaikkia sukupuolen mukaan. Otetaan välillä "silmä käteen" kun luetaan, otetaan järki mukaan kun puhutaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja puhutaan myös tyttöjen ja naisten arvostamisesta, luonnollisuudesta, elävyydestä, omista mielipiteistä, ihmisyydestä ja siitäkin mitä haittaa on muiden luonnollisesta nurin tuppimisesta ja siitä kuka on vastuussa teoistaan.

"Pojat" on kaikkea muuta kuin klisheiset stereotypiat antaa ymmärtää. Juoruilevatkin mokomat.. ei kaikki mutta suurin osa ja paljon! Jessus.

Nyt mä lähden pihalle telmimään mutta palaan kun saan agressioni ja energiani isommat höyryt purettua.

Sivut

Kommentit (263)

Vierailija

Tässä psykologian professori Roy Baumeisterin puheessa on muutamia ajattelemisen arvoisia näkökohtia miesten ja naisten roolien eroavuuksista kulttuureissa, ja niiden mahdollisista syistä:
"Is There Anything Good About Men?".

To summarize my main points:
A few lucky men are at the top of society and enjoy the culture’s best rewards. Others, less fortunate, have their lives chewed up by it. Culture uses both men and women, but most cultures use them in somewhat different ways. Most cultures see individual men as more expendable than individual women, and this difference is probably based on nature, in whose reproductive competition some men are the big losers and other men are the biggest winners. Hence it uses men for the many risky jobs it has.

Men go to extremes more than women, and this fits in well with culture using them to try out lots of different things, rewarding the winners and crushing the losers.

Culture is not about men against women. By and large, cultural progress emerged from groups of men working with and against other men. While women concentrated on the close relationships that enabled the species to survive, men created the bigger networks of shallow relationships, less necessary for survival but eventually enabling culture to flourish. The gradual creation of wealth, knowledge, and power in the men’s sphere was the source of gender inequality. Men created the big social structures that comprise society, and men still are mainly responsible for this, even though we now see that women can perform perfectly well in these large systems.

What seems to have worked best for cultures is to play off the men against each other, competing for respect and other rewards that end up distributed very unequally. Men have to prove themselves by producing things the society values. They have to prevail over rivals and enemies in cultural competitions, which is probably why they aren’t as lovable as women.

The essence of how culture uses men depends on a basic social insecurity. This insecurity is in fact social, existential, and biological. Built into the male role is the danger of not being good enough to be accepted and respected and even the danger of not being able to do well enough to create offspring.

The basic social insecurity of manhood is stressful for the men, and it is hardly surprising that so many men crack up or do evil or heroic things or die younger than women. But that insecurity is useful and productive for the culture, the system.

Again, I’m not saying it’s right, or fair, or proper. But it has worked. The cultures that have succeeded have used this formula, and that is one reason that they have succeeded instead of their rivals.




Puheessa oli muuten eräs yllättävä pointti. Kuinka suuri osa esivanhemmistamme on ollut naisia? Oikea vastaus ei ole 50%. Oikeasti esivanhemmissamme on kaksi kertaa enemmän naisia kuin miehiä. Tällainen suhde syntyy esimerkiksi jos koko historian aikana 80% naisista on lisääntynyt, mutta vain 40% miehistä. Eli suurimmalla osalla koskaan eläneistä miehistä ei ole nykyään jälkipolvea. Joko he eivät ole alunperinkään onnistuneet lisääntymään tai polveutuminen on katkennut.

Toisaalta on esimerkkejä yksittäisistä miehistä, joilla on nykyään valtaisa määrä jälkipolvea. Muistaakseni noin 16 miljoonaa aasialaista miestä on Tsingis Khanin jälkipolvea. Hän on siis eläissään lisääntynyt reippaasti - juttujen mukaan hänellä olikin jopa tuhansia lapsia. Ja samaan aikaan useimmat koskaan eläneet miehet eivät ole lisääntyneet tai heidän polvensa ei ole jatkunut.

Jotain merkitystä tällaisella on oltava kulttuurillisessa ja evolutiivisessa mielessä: miten juuri ne 40% miehistä ovat valikoituneet nykypolvien esi-isiksi? Mikseivät ne loput?

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Mitä uutta tässä ketjussa olikaan?

Baumeister on tunnettu empiristinen sukupuolifasisti sosiaalipsykologien piirissä, eräänlainen akateemisempi versio Henry Laasasesta.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
Neonomide
Mitä uutta tässä ketjussa olikaan?
Baumeister on tunnettu empiristinen sukupuolifasisti sosiaalipsykologien piirissä, eräänlainen akateemisempi versio Henry Laasasesta.
No anna ihmeessä tulla Neonomide:
Mistä sinun tai sinun hyväksymiesi ei-fasististen auktoriteettien mielestä johtuu tuo epäsuhta esi-isien sukupuolijakaumassa? Miksi geenitutkimusten perusteella vain miesten vähemmistö on historiassa päässyt lisääntymään tai heidän polvensa jatkunut nykypäivään?

Vierailija
spin0

Puheessa oli muuten eräs yllättävä pointti. Kuinka suuri osa esivanhemmistamme on ollut naisia? Oikea vastaus ei ole 50%. Oikeasti esivanhemmissamme on kaksi kertaa enemmän naisia kuin miehiä. Tällainen suhde syntyy esimerkiksi jos koko historian aikana 80% naisista on lisääntynyt, mutta vain 40% miehistä. Eli suurimmalla osalla koskaan eläneistä miehistä ei ole nykyään jälkipolvea. Joko he eivät ole alunperinkään onnistuneet lisääntymään tai polveutuminen on katkennut.

Jotain merkitystä tällaisella on oltava kulttuurillisessa ja evolutiivisessa mielessä: miten juuri ne 40% miehistä ovat valikoituneet nykypolvien esi-isiksi? Mikseivät ne loput?




Meidän edustamamme miesväestö on seulan läpi karsiutunutta, tämä näkyy mm. DNA:ssa:

Geneticists have found that the diversity of the DNA inthe mitochondria of different people(whic men and women inherit from their mothers) is far greater than the diversity of the DNA in the Y chromosomes. (which men inherit from their fathers). This suggest that for tens of millenia men had greater variation in their reproductive success than women. Some men had many many descendants and others had none. These are precisely the conditions that cause sexual selection, in which males compete for opportunities to mate and females choose the best-quality males.

Pinker: Blank Slate [2003] s.347

Lyhyt biologinen selitys:

“Seksuaalivalinnan äärimmäinen perusta on yhden sukupuolen sisäisen lisääntymismenestyksen suurempi vaihtelu. Anisogamiasta johtuen naaraat - määriteltynä sukupuolena joka tuottaa suuremmat sukupuolisolut - voivat olla käytännössä huoletta kumppanin löytämisen suhteen. Munasolut ovat rajallinen luonnonvara. Naarailla on sen tähden jokaista lisääntymiskertaa kohden enemmän tarjottavana, voimavaroja koskevan investoinnin termein sanottuna, ja tästä johtuen ne myös todennäköisemmin löytävät kumppanin. Koiraat investoivat suhteellisen vähän lisääntymiskertaa kohti, joten niille on edullista haalia itselleen mahdollisimman monta naaraan investointia. Tämä asioiden tila muuttuu päinvastaiseksi vain niissä poikkeustapauksissa, missä koiraat näkevät enemmän vaivaa jälkeläisten kasvattamisessa niiden synnyttyä. Silloin naaraat kilpailevat koiraista, huolimatta alkuperäisestä edusta, joka niille anisogamiasta koituu. Rajallisesta luonnonvarasta käyty kiihkeä kilpailu pyrkii kasvattamaan eroja luonnonvaran jakamisessa. Jotkut yksilöt saavat todennäköisesti moninkertaisen osuuden, jotkut taas jäävät kokonaan ilman. “

http://www.masters.fi/Pamfletti.pdf

Jotain on siis tapahtunut, mutta liian yksipuolisia selitysmalleja on syytä välttää. (a la Baumeister) Erityisesti nykyistä tilannetta tarkastellessa täytyy ottaa huomioon useat (kulttuuriset) tekijät, eivätkä nämä biologiset teoriat selitä kaikkea.

Seksuaalivalinnassa naiset muuten kilpailevat miesten lailla, ja ihmislajin koiraat huolehtivat myös jälkikasvusta korostetun paljon. Tietenkin itse lisääntyminen ei tuota naisille ongelmia.

Vierailija
Dredex
Pönni
Lässynlässyn..

Olenko muka väärässä?



Olet.
Luokittelet tunteiluksi ilmeisesti vain itkemisen, tjms.
Miehuus sisältää klisheitä, mm. sen että miehet on tunteettomampia. Kyse on käytännössä siitä että miehillä mitä ilmeisemmin on enemmän negatiivisia tuntemuksia naisiin verrattuna ja siitä on koitunut harhamo että miehet olis muka tunneneutraaleja.

Ihmistä niinkuin muitakin eläimiä ohjaa tunteet.
Autonominen hermosto meitä ohjaa ensisijaisesti, se miltä meistä tuntuu ja me järkeilemme asiat viiveellä. Toki ehdollistumme, rutinoidumme edullisiin maneereihin mutta uudessa ja yllättävässä tilanteessa miehet on ihan yhtä hämillään kuin naisetkin.

Loppujenlopuks en itte enää olis niin kovin varma siitäkän että naiset olis jotenkin positiivisempia, se taitaa olla klishee sekin?
*tutus, eikö sekin ole aika naisellinen piirre?

Jos olis niin että naispuoliset olis tunteellisempia, se tarkoittais käytännössä sitä että tytötonainatyttöjä taustaa vasten tyttöjen tarvetta hillua pitäis ymmärtää paljon enemmän ja rationaaliset pojat olis helpompia ohjattavia, olisivat ylipäätään helpompia systemaattisesti ajattelevampina ja irrationaaliset likkalapset olis päästä pideltävämpiä.
Käytännössä se on päinvastoin.
Enkä tietenkään sano että kaikki olis.

Valtaosalla likkoja ja poikia ei oo tietääkseni mitään erityistä eroa temperamentissaan, joka btw. ei ole sukupuolisidonnainen.

Vierailija
Echi
..ihmislajin koiraat huolehtivat myös jälkikasvusta korostetun paljon. Tietenkin itse lisääntyminen ei tuota naisille ongelmia.



Mihin nuo väittämät perustuu?
Mihin on verrattu huolehtimista? Muihin kädellisiin? Länsimaissa?

Ja mitä tarkoittaa: itse lisääntyminen?
Ilman miestä lisääntymistä?
Vai ettei raskauteen ja synnyttämiseen liittyis ihmisnaisilla mitään ongelmia.
Naiset saa ehkä helpommin mulkvistia kuin miespuoliset pesää mutta siihen liitty valtavasti liitännäisongelmia. Ei se jalkojen levittely ole ongelmatonta vaikka yksinkertaisesti luultuna siltä vois hetkellisesti näyttää. Useinhan se tapahtuu hormonitoiminnan sumentaessa järjen molemmilta osapuolilta ja lisääntyminen onkin sit molemmille yhtä ongelmallista, naaraille enemmänkin.
Panemisessa itsessään harvoin on ongelmia mutta se onkin eri juttu se.

Vierailija
Pönni
- - Luokittelet tunteiluksi ilmeisesti vain itkemisen, tjms. - -



Lasken tunteiluksi paljon muutakin kuin itkemisen. Totta on, että miehilläkin on taipumusta tunteiluun ja toisaalta myös negatiivisuuteen. Kuitenkin nainen on perinteisesti ollut heikompi osapuoli. Nainen on helpommin taivuteltavissa / suostuteltavissa kuin mies. Tietenkään kaikkea ei voi yleistää ihan kaikkiin, mutta kaikki stereotypiat eivät ole syntyneet tuulesta temmattuinakaan.

Vierailija
Dredex
Pönni
- - Luokittelet tunteiluksi ilmeisesti vain itkemisen, tjms. - -

Lasken tunteiluksi paljon muutakin kuin itkemisen. Totta on, että miehilläkin on taipumusta tunteiluun ja toisaalta myös negatiivisuuteen. Kuitenkin nainen on perinteisesti ollut heikompi osapuoli. Nainen on helpommin taivuteltavissa / suostuteltavissa kuin mies. Tietenkään kaikkea ei voi yleistää ihan kaikkiin, mutta kaikki stereotypiat eivät ole syntyneet tuulesta temmattuinakaan.



Onko nainen helpommin taivuteltavissa "Duudsonhommiin" ja vaikka ryyppyporukkaan?

Sä puhut poika ihan puppua.
Olet sterotypioden vanki, ajjaj..

Vierailija
Pönni
Onko nainen helpommin taivuteltavissa "Duudsonhommiin" ja vaikka ryyppyporukkaan?



Naiset harrastavat "duudsonhommia" vähemmän kuin miehet. Miehet ovat enemmän toiminnan ihmisiä, naiset taas analysoivat enemmän vaikkapa ihmissuhdekiemuroita.

Pönni
Sä puhut poika ihan puppua.
Olet sterotypioden vanki, ajjaj..



En ole stereotypioiden vanki, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö naisiin liittyisi keskimäärin enemmän naisellisia piirteitä kuin miehiin.

Vierailija
Pönni
Dredex
Pönni
- - Luokittelet tunteiluksi ilmeisesti vain itkemisen, tjms. - -

Lasken tunteiluksi paljon muutakin kuin itkemisen. Totta on, että miehilläkin on taipumusta tunteiluun ja toisaalta myös negatiivisuuteen. Kuitenkin nainen on perinteisesti ollut heikompi osapuoli. Nainen on helpommin taivuteltavissa / suostuteltavissa kuin mies. Tietenkään kaikkea ei voi yleistää ihan kaikkiin, mutta kaikki stereotypiat eivät ole syntyneet tuulesta temmattuinakaan.



Onko nainen helpommin taivuteltavissa "Duudsonhommiin" ja vaikka ryyppyporukkaan?

Sä puhut poika ihan puppua.
Olet sterotypioden vanki, ajjaj..




Nainen on hormoniensa vanki. Sillä kun on viimeset vaiheet menossa niin mikään ei pidättele. Patukkaa on saatava kunhan vaan joku antaa. Mies, no se on aina hormoniensa vanki...

Vierailija

Miehet vastaan naiset on näemmä loputtomiin mielenkiintoa herättävä keskustelunaihe. Pitääpä itsekin tässä saunasiiderin kaverina kirjoitella, vaikkei aiheesta niin kovin paljon (asiallista) sanottavaa olekaan.

spin0

Jotain merkitystä tällaisella on oltava kulttuurillisessa ja evolutiivisessa mielessä: miten juuri ne 40% miehistä ovat valikoituneet nykypolvien esi-isiksi? Mikseivät ne loput?

Tämähän on yleinen ilmiö kautta eläinkunnan: lähes aina toinen sukupuoli käyttää enemmän resursseja jälkeläisten tuottoon ja hoitoon, toinen puolestaan puolisoiden houkutteluun. Useimmiten tuo puolisoiden houkutteluun energiansa tuhlaava osapuoli on koiras. Tämä rooli tuo mukanaan sen, että koiraiden lisääntymismenestyksen vaihtelu on suurempaa kuin naaraiden. On enemmän yksilöitä, jotka eivät saa jälkeläisiä ollenkaan, ja myös sellaisia, joiden jälkeläismäärät ovat valtavia.
Suurempi lisääntymismenestyksen vaihtelu tarkoittaa suurempia valintapaineita. Siksi kaikki suurimmat ja koristeellisimmat ornamentit ovat koirailla, olivat ne sitten sulkia, sarvia tai jotain muuta. Lisäksi tietenkin koirailla on energiaa käytettävissään ornamentteihin, koska niiden ei tarvitse tuottaa, eikä yleensä edes hoitaa jälkeläisiä. Naaraillakin on yllättävän usein jonkinlaisia ornamentteja, mutta ne eivät ole yhtä räikeitä kuin koiraiden. (esim. Amundsen 2000: Why are female birds ornamented?)
Ihmisellä, ja muilla yksiavioisuuteen taipuvaisilla lajeilla (vaikkapa hanhet, joutsenet ja pienet antiloopit, kuten dikdikit) sukupuolierot ovat kohtalaisen hillittyjä. Voidaan kuitenkin arvella, että tiukempi luonnonvalinta on osaltaan vastuussa joistain miesten ominaisuuksista. Tai kenties ominaisuuksista, jotka ovat yleistyneet kummallakin sukupuolella, koska niistä on ollut miehille hyötyä parinsaannissa?

Suuret sukupuolierot ovat muuten erityisen yleisiä sellaisissa eläinryhmissä, joissa on viime aikoina tapahtunut laajaa lajiutumista. (Coyne 1992: Genetics and speciation). Siis, joko lajiutuminen aiheuttaa sukupuolieroja tai sukupuolierot lajiutumista. Oli kummin päin oli, ilmeisesti sukupuolierot myös hiipuvat vanhemmissa taksonomisissa ryhmissä. Miksiköhän näin? Voisiko lajivalinta pitkällä aikavälillä suosia samankaltaisista lajeista niitä, joiden koiraat tuhlaavat vähemmän energiaa keskinäiseen pullisteluun?

No, tällä ei tainnut olla enää mitään tekemistä itse aiheen kanssa. Mitä pojat on poikia-asenteeseen tulee (mikäli siitä pitää väkisin tasa-arvo-ongelma tehdä), koen sen enemmänkin poikia alistavaksi näkemykseksi: pojat nyt vain ovat niin tyhmiä, ettei heiltä voi vaatia kunnolla käyttäytymistä.

Vierailija
Echi
Jotain on siis tapahtunut, mutta liian yksipuolisia selitysmalleja on syytä välttää. (a la Baumeister) Erityisesti nykyistä tilannetta tarkastellessa täytyy ottaa huomioon useat (kulttuuriset) tekijät, eivätkä nämä biologiset teoriat selitä kaikkea.

Baumeisterin pointit ovat ajatuksia herättäviä, mutta se ei tietenkään tarkoita, että hänen johtopäätöksensä olisivat tosia. Puhtaasti biologisessa mielessä miesten lisääntymisluvut eivät hämmästytä, sillä senhän voi todeta olevan vain seksuaalivalintaa. Mutta kulttuurillisessa mielessä luvut yllättävät - itse olin aina kuvitellut kulttuurin tasaavan biologisen seksuaalivalinnan vaikutusta.

Kiinnostavaa olisikin pohtia, miten tällainen on vaikuttanut kulttuurin muotoutumiseen ja siihen millaiset kulttuurilliset järjestelmät ovat olleet muita menestyksekkäämpiä. Onhan miesten kilpailu lisääntymisestä tapahtunut paitsi biologisella, myös kulttuurillisella tasolla. Ja silti vain miesten vähemmistöllä on jälkipolvea.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat