Nuoret miehet ovat tyytymättömiä kehoonsa

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Poikien itsetunnon kehittymisessä geeneillä päärooli

Tulosten perusteella tyttöjen ja poikien itsetunnon kehitys nuoruusiässä on eri tavoin säädeltyä. Pojilla itsetunnon muutosta 14:n ja 17 ikävuoden välillä selittivät pääasiassa (82%) geneettiset tekijät, kun taas tyttöjen itsetunto oli herkempi ympäristövaikutuksille: heillä itsetunnon vaihtelun pääasiallisia selittäjiä (69 %) olivat ympäristötekijät.

"Tällä erolla voi olla vahva yhteys moniin häiriöihin ja ominaisuuksiin, joissa itsetunto on keskeisessä roolissa. Löydös voi esimerkiksi selittää syömishäiriöiden ja masennuksen esiintyvyyden sukupuolieroa", Raevuori sanoo.

http://www.kaleva.fi/plus/juttu799897_page0.htm

Siis mitähän ihmeen huttua tämä on?

Itsetunto on käsittääkseni asia, joka on realiteetteja ajateltuna objektiivisimmin kuvaavaa informaatiota itsestä. Sellainen informaatio pitää sisällään tuon sosiaalisen ja henkilökohtaisen käsityksen vuorovaikutuksessa syntyneen ymmärryksen.

Jos puhutaan joustavuudesta ja siitä, mikä ei ole persoonassa pysyvää, niin kyse ei mielestäni ole silloin itsetunnosta, vaan itseluottamuksesta tai jostakin muusta motivoivasta tekijästä ihmisen mielessä. Vaikka persoonan ajatellaan olevan dynaaminen ja vuorovaikutuksessa kehittyvä, niin en ymmärrä, minkä takia itsetuntemuksen puutteen ajatellaan olevan jokin motivaattori sinänsä? Mitä ihmeen materialismia tällainen on? Ai niin, kysessähän oli lääketieteen väitöskirja.

Itsetunto on käsittääkseni ainoastaan kategorisoiva ja määrittelevä ominaisuus, joka muodostuu sosiaalisen ja yksilöllisen todellisuuden kautta.

Tietenkin voitaisiin selittää asiaa niin kuin Raevuori tekeekin, puhtaasti biologialla ja sanoa, että temperamentti, eli se mikä on yksilöä motivoiva tekijä, vaikuttaa päämäärien muodostumiseen elämässä. Ainakin itse näen siten, että puhuttaessa itsetunnosta, tässä viitataan johonkin epämääräiseen ja todennäköisimmin temperamenttiin tai sitten johonkin välineelliseen hyödykkeeseen, jonka omistamisella ajatellaan olevan itsetunnon suhteen merkitystä.

Eli kun kyseessä on jonkin asian tavoittelu, kuten vaikkapa lihasmassan, niin millä ihmeen tavalla tämä motivoiva tekijä voi olla huono itsetunto? Onko jokainen havaittu puute ja siihen reagoiminen aina huonon itsetunnon motivoima? Mitä jos kyse on vain siitä, että kun et sovi joukkoon, niin et vain sovi? Kyse on viime kädessä siitä, että henkilö itse määrittelee rajat, sekä lokeroi itsensä. Vai onko henkilökohtaiset tavoitteet niin ulkona kysymyksestä, että sellaiselta pohjalta liikkeelle lähteminen on oletuksena sairasta ja anomaliteetti?

Käsittääkseni itsetuntoa ei muutenkaan rakenneta materialistisiin tavoitteisiin perustuen, vaan ihmissuhteiden kautta. Sanotaan, että hieno auto voi olla peniksen jatke, mutta ilman mahdollisuutta esitellä tätä objektia muille, objektilla ei mitään merkitystä itsensä määrittelyssä.

Ilman muita, ihmisellä ei ole edes motiivia kehitellä yhtään mitään teknistä tai vaikkapa väitöskirjaa. Ja vaikka olisikin, sellaiset ominaisuudet tuskin periytyisivät evoluution myötä yksilöltä toiselle. Simpanssit osaavat käyttää työkaluja, mutta heillä ei ole mitään pysyvämpää kulttuuria, joka olisi vertailukelpoinen ihmisen kulttuurin kanssa. On fiksumpaa puhua vaistoista kuin projisoida ihmiskulttuuria sinne, missä sellaista ei hirveämmin ole nähtävissä.

Kuitenkin ne tekijät, mitkä erottavat ihmiset simpansseista, kuten mm. kyky tuottaa kulttuuria, voidaan ehkä paikantaa joihinkin geeneihin. En silti ymmärrä, mitä järkeä on selittää yksilön huonoa menestystä elämässä jollakin määreellä, johon liitetään mitä mielivaltaisimpia käsityksiä tavallisen ihmisen keskuudessa?

Kommentit (7)

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Olen kylän komein ja viisain mies.

Saisin vaikka 10 naista jos viitsis nähdä vaivaa.

Mutta ehtiihän sitä vanhempanakin ja voi ottaa 10 vuotta nuoreman mikä tutkimuksien mukaan lisää 9 vuotta elinikää.

Tykkään kalasta ja salaatista Elän 150 vuotiaaksi.

Vierailija
Shriek
Poikien itsetunnon kehittymisessä geeneillä päärooli

Tulosten perusteella tyttöjen ja poikien itsetunnon kehitys nuoruusiässä on eri tavoin säädeltyä. Pojilla itsetunnon muutosta 14:n ja 17 ikävuoden välillä selittivät pääasiassa (82%) geneettiset tekijät, kun taas tyttöjen itsetunto oli herkempi ympäristövaikutuksille: heillä itsetunnon vaihtelun pääasiallisia selittäjiä (69 %) olivat ympäristötekijät.

"Tällä erolla voi olla vahva yhteys moniin häiriöihin ja ominaisuuksiin, joissa itsetunto on keskeisessä roolissa. Löydös voi esimerkiksi selittää syömishäiriöiden ja masennuksen esiintyvyyden sukupuolieroa", Raevuori sanoo.

http://www.kaleva.fi/plus/juttu799897_page0.htm

Siis mitähän ihmeen huttua tämä on?

Itsetunto on käsittääkseni asia, joka on realiteetteja ajateltuna objektiivisimmin kuvaavaa informaatiota itsestä. Sellainen informaatio pitää sisällään tuon sosiaalisen ja henkilökohtaisen käsityksen vuorovaikutuksessa syntyneen ymmärryksen.




Just näin on asia.

Jos puhutaan joustavuudesta ja siitä, mikä ei ole persoonassa pysyvää, niin kyse ei mielestäni ole silloin itsetunnosta, vaan itseluottamuksesta tai jostakin muusta motivoivasta tekijästä ihmisen mielessä. Vaikka persoonan ajatellaan olevan dynaaminen ja vuorovaikutuksessa kehittyvä, niin en ymmärrä, minkä takia itsetuntemuksen puutteen ajatellaan olevan jokin motivaattori sinänsä? Mitä ihmeen materialismia tällainen on? Ai niin, kysessähän oli lääketieteen väitöskirja.

Itsetunto on käsittääkseni ainoastaan kategorisoiva ja määrittelevä ominaisuus, joka muodostuu sosiaalisen ja yksilöllisen todellisuuden kautta.




Samaa mieltä. Totuudenmukainen palaute luo "terveen itsetunnon". (Siihen kuuluu myös jonkinmoinen taito vipillisen palautteen tunnistamiseen, ja todenmukaisen palautteen antamiseen muille.)

Tietenkin voitaisiin selittää asiaa niin kuin Raevuori tekeekin, puhtaasti biologialla ja sanoa, että temperamentti, eli se mikä on yksilöä motivoiva tekijä, vaikuttaa päämäärien muodostumiseen elämässä. Ainakin itse näen siten, että puhuttaessa itsetunnosta, tässä viitataan johonkin epämääräiseen ja todennäköisimmin temperamenttiin tai sitten johonkin välineelliseen hyödykkeeseen, jonka omistamisella ajatellaan olevan itsetunnon suhteen merkitystä.

Eli kun kyseessä on jonkin asian tavoittelu, kuten vaikkapa lihasmassan, niin millä ihmeen tavalla tämä motivoiva tekijä voi olla huono itsetunto? Onko jokainen havaittu puute ja siihen reagoiminen aina huonon itsetunnon motivoima? Mitä jos kyse on vain siitä, että kun et sovi joukkoon, niin et vain sovi? Kyse on viime kädessä siitä, että henkilö itse määrittelee rajat, sekä lokeroi itsensä.




Kyllä näin on. Ei kaikkeen voi regoida, eikä esimerkiksi kaikin tavoin yrittää olla mieliksi kenellekään.

Vai onko henkilökohtaiset tavoitteet niin ulkona kysymyksestä, että sellaiselta pohjalta liikkeelle lähteminen on oletuksena sairasta ja anomaliteetti?

Käsittääkseni itsetuntoa ei muutenkaan rakenneta materialistisiin tavoitteisiin perustuen, vaan ihmissuhteiden kautta.




Näin asia on nähtävä, sosiaalisesti, koska persoonallisuus on sosiaalinen ilmiö.

Sanotaan, että hieno auto voi olla peniksen jatke, mutta ilman mahdollisuutta esitellä tätä objektia muille, objektilla ei mitään merkitystä itsensä määrittelyssä.

Ilman muita, ihmisellä ei ole edes motiivia kehitellä yhtään mitään teknistä tai vaikkapa väitöskirjaa.




Näinkin asia on nähtävä.

Ja vaikka olisikin, sellaiset ominaisuudet tuskin periytyisivät evoluution myötä yksilöltä toiselle. Simpanssit osaavat käyttää työkaluja, mutta heillä ei ole mitään pysyvämpää kulttuuria, joka olisi vertailukelpoinen ihmisen kulttuurin kanssa.



Totta. Niillä on kulttuureja joissakin stabiileissa ympäristöissä, mutta ne eivät välity muihin ympäristöihin, vaan niissä aloitetaan taas nollasta. Sama susilla, ja jopa variksilla. (Varis voi kyllä ottaa hatkatkin laumasta. Siksi lauma ei voi liikaa pakottaa jäseniään, jonka taidon elukat periaateessa muuten kyllä saattavat "hoksata".)

On fiksumpaa puhua vaistoista kuin projisoida ihmiskulttuuria sinne, missä sellaista ei hirveämmin ole nähtävissä.

Kuitenkin ne tekijät, mitkä erottavat ihmiset simpansseista, kuten mm. kyky tuottaa kulttuuria, voidaan ehkä paikantaa joihinkin geeneihin.




Enempi on niin, että simpanssilla on geenejä, jotka estävät sitä kehittämästä kluttuuriaan symboliselle tasolle.

En silti ymmärrä, mitä järkeä on selittää yksilön huonoa menestystä elämässä jollakin määreellä, johon liitetään mitä mielivaltaisimpia käsityksiä tavallisen ihmisen keskuudessa?



Ihme "väitöksiä"...

Vierailija
Shriek
Poikien itsetunnon kehittymisessä geeneillä päärooli
..nips..
Ilman muita, ihmisellä ei ole edes motiivia kehitellä yhtään mitään teknistä tai vaikkapa väitöskirjaa. Ja vaikka olisikin, sellaiset ominaisuudet tuskin periytyisivät evoluution myötä yksilöltä toiselle. Simpanssit osaavat käyttää työkaluja, mutta heillä ei ole mitään pysyvämpää kulttuuria, joka olisi vertailukelpoinen ihmisen kulttuurin kanssa. On fiksumpaa puhua vaistoista kuin projisoida ihmiskulttuuria sinne, missä sellaista ei hirveämmin ole nähtävissä.

Kuitenkin ne tekijät, mitkä erottavat ihmiset simpansseista, kuten mm. kyky tuottaa kulttuuria, voidaan ehkä paikantaa joihinkin geeneihin. En silti ymmärrä, mitä järkeä on selittää yksilön huonoa menestystä elämässä jollakin määreellä, johon liitetään mitä mielivaltaisimpia käsityksiä tavallisen ihmisen keskuudessa?




Autismistahan ainakin tiedetään että sosiaalisuus ei ole se ponnin mistä yhden asian ihmiset innostuvat jotakin kiinnostuksensa kohdetta vatvomaan ja puurtamaan jonkin asian parissa niin että se muistuttaa jotain Zeniläistä harjoittelua mistä jalostuu mestareita. Autisteilla esiintyy negatiivisuuttakin enemmän kuin neurologisesti tyypillisillä verrokeillaan, jotka vat positiivisempia, omaavat paremman suhteellisuudentajun ja usein kait paremman itsetunnon ja itseluottamuksen kun puolestaan autistisuuteen liittyy epätasiasta kykyprofiilia ja elämänhallintaongelmia, sosiaalista kuin motooristakin kömpelyyttä, ongelmia omien tunteiden tunnistamisessa ja vaikka mitä ongelmointia joka altistaa persoonallisuushäiriöillekin.

Autistisuudesta sanotaan että se on jotenkin äärimiehistä kun ajattelu noudattaa kaavamaisuutta ja autistiset aivot pyrkivät luontaisesti systemoimaan kaiken, kyseistä taipumusta on pidetty tyypillisempänä ominaisuutena miehille kuin naislle.

Jospa tuo olis tulkinnan pohjalla? Geneettinen miehuus.
Vastaavasti naisten taholla korostuu ja nimenomaan siis korostuu se että naiset säätävät, organisoivat, suhteilevat kun on ne jälkeläiset sitten sosiaalisesti tississä kiinni jä säätämistä riittää ja se olis sit sitä ympäristövaikutusta ja naaraan pitää miettiä se tarjolla olokin aika tarkkaan että onko se tukka pitkä ja hyvin, näyttääkö lanteet leveiltä , onko isot bosat, onko varakas appiukko tarjolla, jne..

Jotenkin kyllä.. eikö muka yhtäläillä naisilla säädy geeneistä tuo kaikki? Nooh.. painotus, korostus kallistaa toista toisaalle, toista toisaalle. Kaikki ovat sukupuolesta riippumatta geeniensä+ ympäristönsä summa.

Itsetuntoa oon aina ajatellut itsetuntemuksena. Itseluottamus tai itseensäluottamattomuus muovaantuu sitten itsen tuntemukseen mutta vaikuttaahan siihen moni muu seikka.

Nuorena kroppa muuttuu, mieli muuttuu.. Mä en ainakaan ollut vaikka 16v. se mikä nyt. Nyt oon kertausopettajaäidin koulima. Osaan jo hiukan varoa etten joka myrkkyä niele, tiedän ja tunnistan heikkouksiani ja vahvuuksiani. Olen oppinut rajallisuuttani..
Hm.. autistina tiedän oman "hulluuteni" nuorena.
"Me nuorukaisethan" ollaan vasta n. 25v. irtaantumassa teinihullutuksissa kun samaan aikaan naiset ja muut normaalit ihmiset on jo aikuisia ja vastuuntuntoisia.
Toki niin että tällaiset ääripään tyypit ei ikinä muutu sellaisiksi aikuisiksi jotka vois olla neurostatuksen katta tasapainoisia ja autisti on geeniperimänsä kautta sidottu "miehisyyteensä" läpi elämän.

Jotain tällaista ehkä ja voi olla ettei avaudu neurostatukseltaan tasapainoiselle keskiverrolle?

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

"Muhkeat muskelit maksavat"

Evoluutiopsykologia Tyytymättömyys omiin lihaksiin syö erityisesti nuoren miehen itsetuntoa. Vaikka lihaksilla voikin saada naisten huomion, myös hintelässä varressa on etunsa, lohduttaa New Scientist.

Pennsylvanialaisessa Pittsburghin yliopistossa työskentelevä William Lassek kolleegoineen vertaili yli viiden tuhannen 18-49 vuotiaan miehen lihasmassaa, seksihistoriaa ja immuunipuolustusta. Lihaskimpuilla oli keskimäärin enemmän seksikumppaneita kuin ruipeloilla, ja he myös aloittivat seksielämän nuorempina.

Lihasmassan syntyä edistävä korkea testosteronitaso kuitenkin heikentää immuunipuolustusta: schwarzeneggereillä oli muun muassa hoikkia vähemmän valkosoluja. Tämä yhdistettynä lihaskudoksen suureen energiankulutukseen voi selittää, miksi myös hintelät esi-isämme pärjäsivät.

Tutkimus julkaistiin Evolution and Human Behavior -lehdessä." Tiede 7/2009, s. 6.

Hämmentää.

Vierailija

Arkkis: "Totuudenmukainen palaute luo "terveen itsetunnon""

Millä tavalla terveen? Entä jos saa pelkästään negatiivista palautetta niin mahtaakohan siitä tulla terve itsetunto? Sillee tietenkin terve että silloin on syytäkin itseään inhota jos kerta on niin tolkuttoman huono ettei mitään positiivista palautetta koskaan saa, mutta tuskin ko. ihmisestä kovin terve tulee?

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005
Pringles
Arkkis: "Totuudenmukainen palaute luo "terveen itsetunnon""

Millä tavalla terveen? Entä jos saa pelkästään negatiivista palautetta niin mahtaakohan siitä tulla terve itsetunto? Sillee tietenkin terve että silloin on syytäkin itseään inhota jos kerta on niin tolkuttoman huono ettei mitään positiivista palautetta koskaan saa, mutta tuskin ko. ihmisestä kovin terve tulee?


Kaikissa on jotakin hyvää. Vaatii fiksua kasvattajaa (enkä puhu nyt yksinomaan vanhemmista) löytää se hyvä puoli nuoresta ihmisestä ja saada ihminen itse huomaamaan ja kehittämään sitä. Nykyaikana pintaa korostetaan ihan liikaa, kun laulajatähtösenkin pitäisi olla nuori ja nätti, vaikka ääni se kai on pääasia? Vrt. http://en.wikipedia.org/wiki/Susan_Boyle

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Vierailija
Pikku Gen
Pringles
Arkkis: "Totuudenmukainen palaute luo "terveen itsetunnon""

Millä tavalla terveen? Entä jos saa pelkästään negatiivista palautetta niin mahtaakohan siitä tulla terve itsetunto? Sillee tietenkin terve että silloin on syytäkin itseään inhota jos kerta on niin tolkuttoman huono ettei mitään positiivista palautetta koskaan saa, mutta tuskin ko. ihmisestä kovin terve tulee?




Kaikissa on jotakin hyvää. Vaatii fiksua kasvattajaa (enkä puhu nyt yksinomaan vanhemmista) löytää se hyvä puoli nuoresta ihmisestä ja saada ihminen itse huomaamaan ja kehittämään sitä. Nykyaikana pintaa korostetaan ihan liikaa, kun laulajatähtösenkin pitäisi olla nuori ja nätti, vaikka ääni se kai on pääasia? Vrt. http://en.wikipedia.org/wiki/Susan_Boyle



Noin minäkin suurin piirtein asian näen.

Mitä tulee tuohon jatkuvaan negatiiviseen palautteeseen, niin sitten voi ainakin todeta, että ei kuulu sellaisiin henkilöihin, jolle negatiivisen palautteen antaminen on tabu. Silloin ei "saa" itsekään antaa kenellekään negatiivista palautetta.

Kukaan ei voi poukkoilla kaikenlaisen negatiivisen palautteen mukaan mitä saa. Sellaisen funktio on lisäksi usein ohjata arvoteltavaa arvostelijan edun mukaan. Negatiivinen palaute "sopivalta" taholta saattaa osoittaa, että kohde on oikealla eikä väärällä linjalla, valitattavasti positiivinen palaute vastaavanlaiselta taholta osoittaa, että on väärässä. Ei negatiivinen menee "fiu" mm. kun se on

- asiantuntematonta
- vilpillistä: palauttaja vain esimerkiksi yrittää lypsää lisää etuja itselleen
- perustuu muulle seikalle kuin mistä arvostellaan
- perustuu epäolennaiselle seikalle
- perustuu seikalle johon ei voi vaikuttaa, vaikka ihonvärille
- myös positiivinen palute voi olla läpikotaisin vilpillistä
- jos oikein mobilisoidaan jostakuta kohtaan vaikkapa negatiivistakin palautetta, se osoittaa, että kyseessä on "tärkeä" henkilö.

Uusimmat

Suosituimmat