Raiskatut suot - pilatut järvet
klo 22:50 | 6.6.2009
Käykääpä katsomassa (http://finnish.toggle.com/lv/group/view ... _Earth.htm) Google-Earth sivuilta kuinka Suomen soita kaivetaan. Kuivatut suot näkyvät kartalla punaisena. Haapaveden itäpuolella on suuri turvetuotantoalue, joka lienee Suomen suurin. Mutta näistä punaisia läikkiä on kaikkialla. Laskujokien alapuoliset järvet ovat ovat muuttuneet ruskeavetisiksi. Humusta kulkeutuu kaikkialle ja lopulta Itämereen, jonka rehevöityminen johtuu saksalaisten mukaan hapenpuutteesta ja hapenpuute mereen kulkeutuvasta happea kuluttavasta orgaanisesta aineesta. Tätä toimintaa Suomen hallitus (erik. Pekkarinen) tukee sadoilla miljoonilla euroilla. Mutta maa saa sellaisen hallituksen kuin äänestää.
Sivut
(tyhmä kysmys poistettu)
Suomen suot ojitettiin aikoinaan melkein kaikki, pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Ei tarvitse mennä Google Earthiin, riittää, että avaa kansalaisen karttapaikan ja tutkailee Suomen maankamaraa kartoilta. Ojia kaikki suot täynnä.
Ja turveyhtiöt kuolaavat niiden viimeisten luonnontilaisten soiden perään.
Olen välillä ajatellut, että Suomessa on käynnissä jonkinlainen kabineteissa sovittu ohjelma, jonka mukaan viimeisetkin vanhat metsät (ja puut) ja ojittamattomat suot on tuhottava. Periaatteen vuoksi. Liittyisiköhän siihen psykologinen puoli: kun uudet sukupolvet eivät koskaan näe oikeaa metsää tai suota, he eivät osaa sellaista kaivatakaan. Yhtiöt saavat sitten tulevaisuudessa porskuttaa ja raiskata luontoa rauhassa, kun väestö popsii litiumia ja pelaa tietokoneella.
OT: Olipa kiva, kun Apocalypsossa oli kannanotto lopussa - metsään vai eurooppalaisen "sivistyksen" pariin? Metsään tietysti.
Pentti Saarikosken sanoin, jälleen kerran: Metsä on akatemia, jonka barbaarit hävittivät.
Aijjaajoo. Oonkin ihmetelly mitä kummia on punaset läikät kartalla. Nyt selkis.
Ne GE:n läikät muodostavat vain murto-osan. Kartoista selviää enemmän, soiden suhteen.
Kyllä Suomessa soita riittää! Suomi on Euroopan soisin maa. Maapinta-alasta tyyliin 80 % on soita. Että sikäli. (En jaksa kaivaa linkkiä. Googlatkaa itte tjsp.
Hämmentää.
Niin, joista kolmannes luonnontilaisina jäljellä, ja melkein kaikki Lapissa. Etelän suot on ojitettu lähes kauttaaltaan. Kannattaa lähteä pikku retkelle.
Jep, Oulussakin eräs tuttu norjalainen biologi koitti saada kaupunginisiä järkiinsä näiden soiden tuhoamisten kanssa, mutta ilman vastakaikua päättäviltä tahoilta...
Eräs tuntemani soiden (ja suotuotosten) huippuasiantuntija perusti tuonne ketjun, mm. erityisesti suokysymysten kästttelyyn. Siis suon klobaali-katastrofaaliset kirot teemaan.
geologia-maa-meri-ja-ilma-f7/metaaniheratys-uudet-keinot-heti-kayttoon-t38398.html
Em. ketjun todistusten valossa pitää ylistää mm. Pekkarista, että Suomi on alkanut harrastaa ao. äkillisesti kiihtyvää ilmasto-muutos-ryöpähdystä torjuvaa toimintaa ihan ilman EU:n tai valtion tukea. Esimerkillisesti. Pyyteettömästi. Kyllä me suomalaiset osaamme. Meissä on edelleen tuota tiettyä suoraa Punaisen Viivan talonpoikaishenkeä ja käytännöllistä insinööriajattelua ja uhrautuvaa laman / talvisodan / katovuosien solidaarisuutta.
En nyt innostuisi ihan noinkaan. Asenne on kovin muuttunut ja on aikamoiset hulppeat alat ihan suojeltukin kestävästi.
Itse haluaisin esittää kysymyksen: Mitä hyötyä on suosta meille?. Yksi idea on tuo uusi hitti: sieltä saa lihansyöjäkasveja.
Mutta haluaisin haikailla syvällisemmän filosofian pariin. Maailman suuret uskonnot ja filosofiat ovat syntyneet autioiden alueiden reunoille, paikoille joissa voi myös helposti vetäytyä yksin mietiskelemään suuren tähtitaivaan alle. (Autiomaa, meri, peltomaa/laitumet, hakkuuaukeat tms). Perustakaamme tänne Suomeen ihka uudet munkkikunnat mietistelemään soiden ääreen.
Ei siis vain suo-jalkapallloa, mikä on erittäin jalo harrastus, vaan myös uudet mietiskely-filosofia-kunnat. Varmaan myös havaitsemme rakkaat itikat myös erittäin kasvattavaksi ja kehittäväksi elementiksi, jotka kutsuvat myös ulkomaisia mietiskelijöitä kehittämään aatteita.
Suoluonto on toki suojelemisen arvoinen. Soiden ekosysteemit ovat omaa luokkaansa niiltä löytyvistä hyötykasveista puhumattakaan. Kihokki ja lakka lienevät tunnetuimmat. Suo on arvo jo sinänsä. Mutta Suomessa soita riittää. Itse kasvoin suolla . Siis kotitalomme oli suon reunassa ja lapsuus kului suolla rämpien ja pitkospuilla hypellen. Kainussa esim. on suota vielä yllin kyllin meille kaikille.
Hämmentää.
Suomessa ei tiemmä ole ainuttakaan täysin luonnontilaista suota jäljellä. Se on aika hyvin, kun ottaa huomioon, että niitä todellakin pitäisi riittää.
Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"
No nyt kyllä pitäs vaatia lähdettä... Täällä päin niitä piisaa sen kun valkkaa vaan.
Löytypikagooglauksessa tämmönen (ylläripylläri Wikistä ) http://fi.wikipedia.org/wiki/Suo#Suomi
Hämmentää.
Kai niitä sentään pohjoisessa on? Ainakin olen siellä kulkiessani kuvitellut, että niihin ei ole kukaan jaksanut kajota. Ja siltä ne usein näyttävätkin. Siis ainakin siellä Utsjoen korkeudella, muutaman kymmenen kilometrin päässä sivilisaatiosta. Ja Oulun ja Kuusamonkin välillä (eli aika etelässä) on hyvännäköisiä plänttejä.
Jep, eräällekin eräkämpälle on ihan turha yrittää ilman kumppareita vaikka nyt sinne on laitettu pitkospuut pahimpien paikkojen yli. Ennen pitkoksia tartti jäisen maan tai kahluuhousut.
Hämmentää.
Itseäni on risonut koko pienen ikäni se, että suot on hävitetty eteläisimmästä Suomesta, jossa olen aikoinaan syönyt itseni isommaksi. Kyllä niitä sielläkin on ollut, ja muutamia harvinaisuuksia on jäljellä, isompia ja todella pieniä painanteita. Mutta hävitys on kuitenkin melko totaalinen. Ja turha.
Etelä-Suomen luonto vetäisi soineen ja jylhine metsineen mainiosti Lapille vertoja, jos siitä olisi säilynyt edes vähän laajempia, koskemattomia alueita.
Sivut