Alumiini- hiilikuitukomposiitti
Alumiini- hiilikuitukomposiitti
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka onnistuu. Kuuleman mukaan alumiini ja hiilikuitu muodostavat kemiallisen parin, jolloin tapahtuu sähköistä korroosiota. Tämän perusteella hiilikuitu ja alumiini pitäisi eristää toisistaan jollakin välikerroksella, kuten lasikuidulla. Toisaalta sähköinen korroosio aiheuttaa alumiinin pinnalle yleensä anodisointi-ilmiön, jolloin alumiini pinnottuu sähköä johtamattomalla keraamilla; alumiinioksidilla. Eli komposiitin korroosion voisi tällöin ilmeisesti sammuttaa itsensä; ellei sitten synny alumiinikarbidia, joka on veteen liukenevaa.
Voisiko toinen ratkaisu olla alumiinin anodisointi ennen komposiitin valmistamista? Vai estääkö alumiinioksidin huokoisuus tämän? Ainakin hapen kanssa kosketuksissa ollessa voisi ajatella että muodostuu jonkinlainen tasapaino, jossa sama määrä alumiinia hapettuu ja pelkistyy.
Toisaalta voisi ajatella että anodisoitaessa saadaan niin paksu kerros alumiinioksidia ettei komposiitissa pääse enää muodostumaan karbidia. Toisaalta mitä vaikuttaa alumiinioksidi pinnoitteen huokosten sulkeminen kuumassa vesikylvyssä muodostuvalla alumiinihydroksilla pinnoitteen sähkönjohtavuuteen?
Hiilikuidun ongelmana on murtumistaipumus, alumiini toisi hiilikuituun sitkeyttä.
Reductio ad Trivium
http://www.tiede.fi/keskustelu/807/ketju/tiedevitsit_kiertoon/sivu/21/#c...
Sivut
Ei onnistu ainakaan pitkäaikaisissa rakenteissa jotka ovat alttiina lämpötilan vaihtelulle ja kosteudelle.
Sen sijaan alumiini-lasikuitu komposiittia käytetään paljonkin (glare). Alumiinin saa periaatteessa hiilikuidunkestäväksi sopivalla kalliilla&myrkyllisellä kadmiumkerroksella, mutta ongelmaksi muodostuu pitkäaikaiskestävyys: jossain vaiheessa pienen murtuman seurauksena korroosiopari pääsee muodostumaan ja ongelmat alkavat. Kannattaa huomata, että hiusmurtuma voi syntyä pelkästä lämpötilan muutoksesta, se ei välttämättä vaadi ulkoista kuormaa (toisin kuin lasilla, hiilen lämpölaajenemiskerroin on hyvin pieni alumiiniin verrattuna).
Tietysti jos rakenne on sisätiloissa, homma voi toimia ilman mitään kikkailuja: korroosiohan vaatii sekä happea, että kosteutta, että yhteyden hiilen ja alumiinin välillä. Jos joku noista puuttuu, ei ongelmia tule.
Ilmeisesti sitten helpoin keino tehdä alumiini-hiilikuitukomposiittia on laittaa lasikuitukangas kerrosten väliin.
Reductio ad Trivium
http://www.tiede.fi/keskustelu/807/ketju/tiedevitsit_kiertoon/sivu/21/#c...
Ei kai siinä lasikuitua tarvita, eikös hartsi/gelgoat suojaa alumiinin kosteudelta.
Alumiinin eloksointi auttaa jos pintaan pitää saada toista ainetta.
Ei pidä paikkansa.
Kemiallisen parin reaktio on kemiallinen reaktio. Sähkökemiallisen parin reaktio on sähkökemiallinen.
Sähköistä korroosiota ei ole olemassakaan.
Sähkökemiallinen (galvaaninen) korroosio syntyy ainoastaan metalli-metalli kombinaatiolle jos yhdistelmä on kosketuksessa elektrolyyttiin.
Kemiallinen korroosio taas toimii happo+metalli tai emäs+metalli periaatteella.
Hiilikuitu + alumiini ei tee mitään.
Jahas. Sitten etsimään grafiitti sähkökemiallisesta korroosiosarjasta ja miettimään, mitä se siellä tekee..
Missä on se toinen metalli ?
Pitää olla vieläpä jalompaa kuin alumiini...
Mites tallainen GLARE materiaali jota AirBuss kayttaa?!
GLARE is a "GLAss-REinforced" Fibre Metal Laminate (FML), composed of several very thin layers of metal (usually aluminium) interspersed with layers of glass-fibre "pre-preg", bonded together with a matrix such as epoxy. The uni-directional pre-preg layers may be aligned in different directions to suit the predicted stress conditions.
Although GLARE is a composite material, its material properties and fabrication are very similar to bulk aluminum metal sheets. It has far less in common with composite structures when it comes to design, manufacture, inspection or maintenance. GLARE parts are constructed and repaired using mostly conventional metal material techniques.
Its major advantages over conventional aluminium are:
* better "damage tolerance" behaviour (especially impact and metal fatigue)
* better corrosion resistance
* better fire resistance
* lower specific weight
Furthermore, it is possible to "tailor" the material during design and manufacture such that the number, type and alignment of layers can suit the local stresses and shapes throughout the aircraft. This allows the production of double-curved sections, complex integrated panels or very large sheets, for example.
While a simple manufactured sheet of GLARE will be more expensive than an equivalent sheet of aluminium, considerable production savings can be made using the aforementioned optimisation. A structure properly designed for GLARE will be significantly lighter and less complex than an equivalent metal structure, will require less inspection and maintenance and enjoy a much longer lifetime-till failure, making it a cheaper, lighter and safer option overall.
Ihminen kuolee muutenkin… Miksi siis tapamme toisiamme? Me kuolemme ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Maa jää, mutta me poistumme. Miksi siis sotia maan vuoksi,..
http://www.eads.com/1024/en/madebyeads/ ... sites.html
Ihminen kuolee muutenkin… Miksi siis tapamme toisiamme? Me kuolemme ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Maa jää, mutta me poistumme. Miksi siis sotia maan vuoksi,..
Grafiitti lukeutuu galvaanisessa sarjassa kullan ja hopean väliin.
Ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää, eikä kaikki ole metallia mikä johtaa sähköä.
Ei siinä kahta metallia tarvita, riittää kun on toisena osapuolena sähköä johtavaa ainetta, esimerkiksi grafiittia, hiiltä epäjalompi metalli syöpyy.
Nano, nano, nano
http://nextbigfuture.com/search/label/c ... 0nanotubes
Juu, pitää kyllä paikkansa.
Jos hiilikuitu on suoraan kosketuksissa alumiiniin niin ok..teoriassa korroosiota ilmenee oikeissa olosuhteissa.
(Tällöin on kyse alumiiniseoksista. Puhtaaseen alumiiniin ei käytännössä vaikuta.)
Hiilikuitu yleensä (eli aina) kuitenkin kiinnitetään kappaleen pintaan epoksilla joka toimii erittäin hyvänä eristeenä ja huokosten tukkijana eli käytännössä korroosiota ei tule.
Jos sähkökemiallinen reaktio on pelkona niin yleensä käytetään metallin maadoitusta joka estää sähköparin syntymisen.
Tottakai on mahdollista tehdä komposiitti niin huonosti että pari syntyy mutta tässäkään tapauksessa siitä ei ole käytännön haittaa.
Edelleen...hiilikuitu-alumiini ei käytännössä aiheuta ongelmaa.
Kun sinulla on aiheesta "käytännön" kokemusta kerrotko, kuinka tehdään kyseinen rakenne niin, ettei siinä synny korroosiota, eikä se väänny tai hajoa kovetusvaiheessa? Ainakaan ilmailuteollisuudessa kukaan ei osaa tuota tehdä, joten tiedosta olisi todella paljon hyötyä.
Edelleen kiinnostaisi lisätieto puhtaan alumiinin ylivoimaisista korroosionkesto-ominaisuuksista seostettuihin alumiineihin verrattuna.
Niin, olen ajatellut nanoputkiepoksia, mutta korroosioherkkyys alumiinin kanssa on mietityttänyt.
Reductio ad Trivium
http://www.tiede.fi/keskustelu/807/ketju/tiedevitsit_kiertoon/sivu/21/#c...
Eli alumiinifoliota ja lasikuitua kerroksittain? Mielenkiintoista.
Reductio ad Trivium
http://www.tiede.fi/keskustelu/807/ketju/tiedevitsit_kiertoon/sivu/21/#c...
Jos halutaan sen verran paksu hartsikerros että se suojaa varmasti alumiinin pintaa, se voitaisiin varmaanikin vahvistaa lasikuidulla.
Reductio ad Trivium
http://www.tiede.fi/keskustelu/807/ketju/tiedevitsit_kiertoon/sivu/21/#c...
Sähkökemiallista korroosiota tarkoitinkin.
Ulkokäytössä tämä tarkoittaisi käytännössä kosteutta.
Luultavasti ei, sillä hopealla päällystetyn komposiitin korroosio hidastuu. Riittävän tiheä hopeakerros ei päästä kovin paljoa kosteutta lävitseen.
Reductio ad Trivium
http://www.tiede.fi/keskustelu/807/ketju/tiedevitsit_kiertoon/sivu/21/#c...
Normaaliin lasikuituun jää huokosia, eikä se yleensä (ei muottia*)ole vesitiivis. Siksikin kannattaa levittää kerros pelkkää hartsia muutaman tunnin päästä kuidutuksen päälle.
Hiilikuitu on aika samaa tavaraa, siinä lasikuidun tilalla käytetään hiilikuitua ja ehkä epoksihartsia.
Ainii, ilman kosteus ei saa olla liian suuri, muuten syntyy bentsaldehydiä, mikä tietysti hapettuu bentsoehapoksi ja syntyy jälleen huokosia.
Aihetta käsitellään tuolla:
http://www.springerlink.com/content/u600486712j47482/
- "Riittävän tiheä hopeakerros ei päästä kovin paljoa kosteutta lävitseen" on omaa tulkintaani. Artikkelissa puhutaan pikemminkin hopeointielektrolyytin aiheuttamasta korroosiosta.
Mutta tähän tulkin yllättävän paljon hyviä vastauksia, kiitos. Komposiittimateriaaleilla pystyy selvästikin tekemään kaikenlaista hauskaa kotikonstein. Teollisuudessa näiden materiaalien käsityövaltaisuus tekee niistä kalliita, mutta harrastetyönä palkkojen osuus putoaa pois, jolloin valmistuskustannukset putoavat rajusti.
Esimerkiksi jousitus voidaan valmistaa lasikuitu - hiilikuitu komposiitista, mutta sen kestävyyttä voitaisiin ehkä lisätä laittamalla jokunen kerros alumiinifoliota väliin? Tässä kombinaatiossa on ilmeisesti kuitenkin suuri sähkökemiallisen korroosion vaara. Sitä voitaisiin epoksikerroksen lisäksi kenties ehkäistä anodisoimalla (eli eloksoimalla) alumiinifoliot.
Lisäksi lasikuitukerrosta voitaisiin ehkä tiivistää alumiinikerroksen päälle pussittamalla kappale ja imemällä pussiin alipaine, jolloin pussi puristaa ilman lasikuitujen välistä. Ylimääräinen epoksi ja ilma siirtyy tässä tekniikassa lasikuitukankaan ja pussin välissä olevaan imeytyskankaaseen, joka poistetaan. Hankalia muotoja varten täytyy valmistaa muotoiltu puristinkappale. Samalla tekniikalla voidaan hiilikuitukerroksen epoksimäärää vähentää niin paljon, että rakennelma kevenee merkittävästi.
Reductio ad Trivium
http://www.tiede.fi/keskustelu/807/ketju/tiedevitsit_kiertoon/sivu/21/#c...
Laminoitaessa syntyvä epoksikerros ei erota hiilikuitua alumiinista riittävän hyvin, koska hartsi on nestemäistä ja laminaattia tiivistettäessä syntyy aina kohtia, joissa kuidut koskettavat metalliin.
Kannattaa korroosion lisäksi huomioida pari asiaa jousitusta suunnitellessa:
- Alumiinilla ei ole väsymisrajaa, vaan se murtuu aina ennen pitkää, joten siinä mielessä se ei ole hyvä jousimateriaali.
- Yhdistettäessä materiaaleja joiden lämpölaajenemiskertoimet eroavat merkittävästi toisistaan syntyy aina ongelmia, joskus osa on rikki jo valmistuksen jälkeen (siis jos uunitetaan normaalisti). Ongelmat syntyvät valmistusmenetelmästä riippumatta kuitenkin viimeistään käytönaikaisissa lämpötilamuutoksissa.
- Komposiittijousien ongelmana on riittävän leikkauslujuuden saavuttaminen (ilss). Tämän vuoksi epoksihartsi autoklaavissa kovetettuna olisi ylivoimaisesti paras vaihtoehto, mikä sitten taas aiheuttaa noita lämpöongelmia.
- Jos kaikesta huolimatta päätät tehdä osan huoneenlämpötilassa, käytä edes korkealaatuista epoksihartsia, laminoi huolellisesti ja pyri poistamaan kaikki huokoset riittävällä alipaineella.
Sivut