Persoonallisuushäiriö: Oikea sairaus?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

1: Ovatko nämä taas uusi tapa myydä ihmisille lääkkeitä jotka auttavat taudin oiresiin vaan eivät alkuperään?
2: Ovatko nämä "häiriöt" jonkun yltiökonservatiiviipsykölogin määritelmiä ei normaalista ihmisestä?
3: Muu. Mikä?

Sivut

Kommentit (271)

Vierailija

Oikeastaan pitäisi vaihtaa 1 ja 2 kohdan paikkaa ja lisätä:
"Uusi tapa saada ihmiset tuntemaan itsensä epänormaaleiksi ja syömään kalliita lääkkeitä."

Vierailija

Voisin heittää veikkauksen että homous ei ole sairaus koska se ei vahingoita ketään.
Alkoholisti vahingoitaa vähintään itseään. (Maksakirroosi yms.)

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009

Eiväthän persoonallisuushäiriöt ole sairauksia. Ne ovat vain persoonallisuuden "häiriöitä". Jos näitä häiriötiloja on lueteltu reilut kymmenen, niin persoonallisuuden tyyppejä on varmasti monia kymmeniä, ellei satoja.

Häiriötiloiksi ne lasketaan siksi, että ne estävät yksilöä sopeutumasta kulttuuriympäristöön. Häiriötilat ovat toisin sanoen kulttuurisidonnaisia. Tavallinen, menestyvä suomalainen voisi olla häiriintynyt jossakin muussa kulttuurissa.

Näiden "häiriötilojen" hoitoon käytetään yleensä psykoterapiaa ja joskus lääkkeitä. Hoidot ovat pitkäaikaisia.

Hoidon voisi oikeastaan määritellä aivopesuksi. Vrt. virallinen persoonallisuushäiriön hoito: http://www.poliklinikka.fi/?page=7685114&id=9237373

Tuppu L 2.0
Seuraa 
Viestejä3156
Liittynyt25.5.2009
Cain
Voisin heittää veikkauksen että homous ei ole sairaus koska se ei vahingoita ketään.
Alkoholisti vahingoitaa vähintään itseään. (Maksakirroosi yms.)



Toisaalta se kuitenkin aiheuttaa psyykkisen toiminnan poikkeavuuden, joka aiheuttaa itselle ja ihmislajille toiminnanvajavuutta, jos ei kykene käymään seksuaalista kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Alveron
Seuraa 
Viestejä3638
Liittynyt12.8.2007
Cain
1: Ovatko nämä taas uusi tapa myydä ihmisille lääkkeitä jotka auttavat taudin oiresiin vaan eivät alkuperään?
2: Ovatko nämä "häiriöt" jonkun yltiökonservatiiviipsykölogin määritelmiä ei normaalista ihmisestä?
3: Muu. Mikä?



Uusi? Kuinka uusia luulet niiden olevan?

Näitä häiriöitä on monenlaisia ja asteisia.

Ongelmaksi muodostuvat lähinnä yksittäiset ammattitaidottomat psykiatrit.

Miksi kaikki luulevat olevansa psykologian asiantuntijoita?

Mulgeron

Alveron
Seuraa 
Viestejä3638
Liittynyt12.8.2007
Moukale

Näiden "häiriötilojen" hoitoon käytetään yleensä psykoterapiaa ja joskus lääkkeitä. Hoidot ovat pitkäaikaisia.

Hoidon voisi oikeastaan määritellä aivopesuksi. Vrt. virallinen persoonallisuushäiriön hoito: http://www.poliklinikka.fi/?page=7685114&id=9237373




Psykoterapiaa on monenlaista, ovatko ne kaikki aivopesua? Minkälaista terapiaa oikein tarkoitat?

Mulgeron

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009
Alveron
Moukale

Näiden "häiriötilojen" hoitoon käytetään yleensä psykoterapiaa ja joskus lääkkeitä. Hoidot ovat pitkäaikaisia.

Hoidon voisi oikeastaan määritellä aivopesuksi. Vrt. virallinen persoonallisuushäiriön hoito: http://www.poliklinikka.fi/?page=7685114&id=9237373




Psykoterapiaa on monenlaista, ovatko ne kaikki aivopesua? Minkälaista terapiaa oikein tarkoitat?



Lähinnä tarkoitin periaatetta. Persoonallisuushäiriö on lapsuudesta asti kehittynyt ominaisuus, persoonallisuus. Hoidossa yritetään edes vähän heiluttaa ihmisen persoonallisuutta toiseen suuntaan, saada ihminen "tajuamaan" oma häiriötilansa. Ja se parempi suunta on sellainen, joka edesauttaa yksilön sopeutumista ryhmään, kulttuuriympäristöön.

Aivopesuhan on pääpiirteiltään ja päämääriltään samanlaista. (Persoonallisuushäiriön hoidossa tosin ei käytetä tehokkaimpia keinoja, kuten esim. kidutusta.)

Alveron
Seuraa 
Viestejä3638
Liittynyt12.8.2007
Moukale

Aivopesuhan on pääpiirteiltään ja päämääriltään samanlaista. (Persoonallisuushäiriön hoidossa tosin ei käytetä tehokkaimpia keinoja, kuten esim. kidutusta.)



Tuo on varsin oleellinen ero. Ja niitä on läjäpäin lisää.

Kysyin, koska aivopesuksi kutsuminen on yleisesti yhtä kuin täydellinen dissaus, mikä vaatii jo aika hyviä perusteluja.

Mulgeron

Vierailija

Ennen kuin lähdet kyselemään tuollaisia kysymyksiä, olisi hyvä paneutua siihen mitä persoonallisuushäiriöille oikeastaan tarkoitetaan, mitkä ovat diagnosointikriteerit ja millaisia hoitomuotoja suositaan.

Lyhyt kuvaus yleisimmistä persoonallisuushäiriöistä - tästä on hyvä lähteä. En jaksa nyt kaivaa esille alkuperäisiä ICD-10 ja DSM-IV tautiluokituksia.

* Epäluuloinen persoonallisuus
* Eristäytyvä persoonallisuus
* Epäsosiaalinen persoonallisuus
* Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus
* Huomionhakuinen persoonallisuus
* Vaativa persoonallisuus
* Estynyt persoonallisuus
* Riippuvainen persoonallisuus
* Muut määritellyt persoonallisuushäiriöt
* Sekamuotoiset ja muut persoonallisuushäiriöt
* Pitkäaikaiset persoonallisuuden muutokset

[size=85:8mwczcga]Epäluuloisessa persoonallisuushäiriössä on luonteenomaista epäluuloisuus, ylenmääräinen herkkyys takaiskuille, kyvyttömyys antaa anteeksi ja taipumus tulkita toisten ystävällisetkin teot vihamielisiksi tai halveksiviksi. Myös toistuvia perusteettomia uskottomuusepäilyksiä saattaa esiintyä, samoin liiallista itsekeskeisyyttä ja omahyväisyyttä. Epäluuloisesta persoonallisuudesta kärsivät saattavat puolustaa omia oikeuksiaan taistelunhaluisesti ottamatta huomioon kokonaistilannetta.

Eristäytyvässä eli skitsoidissa persoonallisuudessa henkilö vetäytyy pois tunnepitoisista, sosiaalisista ja muista suhteista esimerkiksi mielikuvitukseen, yksinäisiin harrastuksiin ja itsetutkiskeluun. Myös kyky ilmaista tunteita ja kokea mielihyvää voi olla rajoittunutta. Henkilön tunne-elämä on usein kylmää ja etäistä. Kyky ilmaista omia tunteitaan voi olla puuttellinen.

Epäsosiaalinen persoonallisuus. Tässä häiriössä ominaista on piittaamattomuus sosiaalisista velvollisuuksista ja välinpitämättömyys toisten tunteita kohtaan. Vallitsevien sääntöjen ja käyttäytymisen välillä on karkea epäsuhta. Yleensä rangaistuksilla ei voi helposti muuttaa tällaista käyttäytymistä. Turhautumista, aggressiivisuutta ja väkivaltaa esiintyy näillä henkilöillä. Myös kestävien ihmissuhteiden pitäminen voi olla vaikeaa. Usein heillä on lapsuudessa ja nuoruusiässä jatkuvaa ärtyvyyttä ja käytöshäiriö.

Tunne-elämältään epävakaalle persoonallisuudelle ominaista on oikukas ennalta arvaamaton mielialan vaihtelu ja taipumus toimia hetken mielijohteesta harkitsematta seurauksia. Käytös on purkauksellista. Tällaiset henkilöt ovat usein taipuvaisia riitaisuuteen muiden ihmisten kanssa.

Huomionhakuinen persoonallisuus. Tälle persoonallisuushäiriölle on ominaista teatraalinen esiintyminen ja tunteiden liioitteleva ilmaiseminen. He ovat usein herkästi alttiita ympäristön vaikutteille. Ominaista on myös jatkuva huomion keskipisteeksi pyrkiminen. Henkilöt voivat olla epäasianmukaisesti vietteleviä ja heillä voi olla liiallinen huoli omasta viehätysvoimastaan. He ovat usein herkkiä loukkaantumaan ja etsivät jatkuvasti huomita ja arvonantoa.

Vaativasta persoonallisuudesta kärsivä on täydellisyyttä tavoitteleva, liian tunnollinen ja pikkutarkka. Tälle persoonallisuushäiriölle on tyypillistä ajatella asioiden yksityiskohtia, sääntöjä, listoja, järjestystä, organisaatiota ja aikatauluja. Asioista on jatkuva huoli ja epäily.

Estyneestä persoonallisuudesta kärsivä usein pelkää ja jännittää jatkuvasti. Hänen itsetuntonsa on huono kelvollisuuttansa, viehättävyyttänsä ja arvostustansa kohtaan. Hän kaipaa jatkuvasti hyväksyntää ja kiintymystä eikä kestä hylkäämistä tai arvostelua. Hän saattaa välttää joitain toimintoja välttääkseen vaaroja tai uhkia. Hän pelkää kritiikkiä, paheksuntaa ja torjutuksi tulemista ja välttää elämäntilanteita, joissa voi joutua sellaista kohtaamaan.

Riippuvainen eli passiivinen persoonallisuus. Tällaiset henkilöt haluavat tukeutua muihin ihmisiin suurissa ja pienissä elämäänsä koskevissa ratkaisuissa. He myöntyvät kohtuuttomasti muiden ihmisten toiveisiin ja eivät itse esitä pienintäkään toivetta sellaiselle henkilölle, josta on riippuvainen. Henkilöt tuntevat usein olevansa avuttomia yksin ollessaan ja pelkäävätkin yksin jäämistä kohtuuttomasti. Heillä on suuria vaikeuksia tehdä jokapäiväisiä päätöksiä itsenäisesti.[/size:8mwczcga]

http://www.poliklinikka.fi/?page=7685114&id=9237373

Toope
Seuraa 
Viestejä23135
Liittynyt23.7.2006

Ehkä tässä on osittain kyse myös yhteiskunnan yleisestä suuntauksesta medikalisaatioon ja diagnosointiin. Tuntuu, että jokaisesta ihmisestä voidaan nykyisin löytää jonkinlainen oireyhtymä tai sairaus, joka vaatii lääkitystä tai vähintäänkin terapiaa. Aiemmin nämä oireet olivat vain normaalia vaihtelua ihmisten kesken. Varttihullut olivat normaali osa yhteiskuntaa vielä 30 vuotta sitten. Onko tässä diagnosoinnissa menty jo liian pitkälle?

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Vierailija
Echi

[size=85:2xx8vbr1]Epäluuloisessa persoonallisuushäiriössä on luonteenomaista epäluuloisuus, ylenmääräinen herkkyys takaiskuille, kyvyttömyys antaa anteeksi ja taipumus tulkita toisten ystävällisetkin teot vihamielisiksi tai halveksiviksi. Myös toistuvia perusteettomia uskottomuusepäilyksiä saattaa esiintyä, samoin liiallista itsekeskeisyyttä ja omahyväisyyttä. Epäluuloisesta persoonallisuudesta kärsivät saattavat puolustaa omia oikeuksiaan taistelunhaluisesti ottamatta huomioon kokonaistilannetta.

Eristäytyvässä eli skitsoidissa persoonallisuudessa henkilö vetäytyy pois tunnepitoisista, sosiaalisista ja muista suhteista esimerkiksi mielikuvitukseen, yksinäisiin harrastuksiin ja itsetutkiskeluun. Myös kyky ilmaista tunteita ja kokea mielihyvää voi olla rajoittunutta. Henkilön tunne-elämä on usein kylmää ja etäistä. Kyky ilmaista omia tunteitaan voi olla puuttellinen.

Epäsosiaalinen persoonallisuus. Tässä häiriössä ominaista on piittaamattomuus sosiaalisista velvollisuuksista ja välinpitämättömyys toisten tunteita kohtaan. Vallitsevien sääntöjen ja käyttäytymisen välillä on karkea epäsuhta. Yleensä rangaistuksilla ei voi helposti muuttaa tällaista käyttäytymistä. Turhautumista, aggressiivisuutta ja väkivaltaa esiintyy näillä henkilöillä. Myös kestävien ihmissuhteiden pitäminen voi olla vaikeaa. Usein heillä on lapsuudessa ja nuoruusiässä jatkuvaa ärtyvyyttä ja käytöshäiriö.

Tunne-elämältään epävakaalle persoonallisuudelle ominaista on oikukas ennalta arvaamaton mielialan vaihtelu ja taipumus toimia hetken mielijohteesta harkitsematta seurauksia. Käytös on purkauksellista. Tällaiset henkilöt ovat usein taipuvaisia riitaisuuteen muiden ihmisten kanssa.

Huomionhakuinen persoonallisuus. Tälle persoonallisuushäiriölle on ominaista teatraalinen esiintyminen ja tunteiden liioitteleva ilmaiseminen. He ovat usein herkästi alttiita ympäristön vaikutteille. Ominaista on myös jatkuva huomion keskipisteeksi pyrkiminen. Henkilöt voivat olla epäasianmukaisesti vietteleviä ja heillä voi olla liiallinen huoli omasta viehätysvoimastaan. He ovat usein herkkiä loukkaantumaan ja etsivät jatkuvasti huomita ja arvonantoa.

Vaativasta persoonallisuudesta kärsivä on täydellisyyttä tavoitteleva, liian tunnollinen ja pikkutarkka. Tälle persoonallisuushäiriölle on tyypillistä ajatella asioiden yksityiskohtia, sääntöjä, listoja, järjestystä, organisaatiota ja aikatauluja. Asioista on jatkuva huoli ja epäily.

Estyneestä persoonallisuudesta kärsivä usein pelkää ja jännittää jatkuvasti. Hänen itsetuntonsa on huono kelvollisuuttansa, viehättävyyttänsä ja arvostustansa kohtaan. Hän kaipaa jatkuvasti hyväksyntää ja kiintymystä eikä kestä hylkäämistä tai arvostelua. Hän saattaa välttää joitain toimintoja välttääkseen vaaroja tai uhkia. Hän pelkää kritiikkiä, paheksuntaa ja torjutuksi tulemista ja välttää elämäntilanteita, joissa voi joutua sellaista kohtaamaan.

Riippuvainen eli passiivinen persoonallisuus. Tällaiset henkilöt haluavat tukeutua muihin ihmisiin suurissa ja pienissä elämäänsä koskevissa ratkaisuissa. He myöntyvät kohtuuttomasti muiden ihmisten toiveisiin ja eivät itse esitä pienintäkään toivetta sellaiselle henkilölle, josta on riippuvainen. Henkilöt tuntevat usein olevansa avuttomia yksin ollessaan ja pelkäävätkin yksin jäämistä kohtuuttomasti. Heillä on suuria vaikeuksia tehdä jokapäiväisiä päätöksiä itsenäisesti.[/size:2xx8vbr1]

http://www.poliklinikka.fi/?page=7685114&id=9237373




Eiköhän tuossa ollut ihmisluonteen koko kirjo. Jos sattuu putoamaan johonkin noiden väliin, niin kärsii luultavasti jostain identiteettikriisistä.

Alveron
Seuraa 
Viestejä3638
Liittynyt12.8.2007
Toope
Aiemmin nämä oireet olivat vain normaalia vaihtelua ihmisten kesken. Varttihullut olivat normaali osa yhteiskuntaa vielä 30 vuotta sitten. Onko tässä diagnosoinnissa menty jo liian pitkälle?



No "normaalia" ja "normaalia", kyllä mielenterveysongelmista on ollut haittaa myös aikaisemmin. En tiedä onko liian pitkälle menemistä, jos ihmisiä autetaan enemmän.

Tietysti, kuten sanottu, on olemassa ammattitaidottomia psykiatreja, joilta saa aivan vääriä diagnooseja ja siksi myös väärää hoitoa. Ongelmia oikeankin diagnoosin saannissa voivat olla uhriutuminen ja passivoituminen, mutta enimmäkseen hoidoissa pyritään parantamaan ihmisen itseluottamusta ja toimintatapoja, ei tietenkään toisinpäin.

Mulgeron

Vierailija
Moses Leone

Eiköhän tuossa ollut ihmisluonteen koko kirjo. Jos sattuu putoamaan johonkin noiden väliin, niin kärsii luultavasti jostain identiteettikriisistä.



Olen siis pahassa kriisissä.

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566
Liittynyt25.3.2009
Toope
Ehkä tässä on osittain kyse myös yhteiskunnan yleisestä suuntauksesta medikalisaatioon ja diagnosointiin. Tuntuu, että jokaisesta ihmisestä voidaan nykyisin löytää jonkinlainen oireyhtymä tai sairaus, joka vaatii lääkitystä tai vähintäänkin terapiaa. Aiemmin nämä oireet olivat vain normaalia vaihtelua ihmisten kesken. Varttihullut olivat normaali osa yhteiskuntaa vielä 30 vuotta sitten. Onko tässä diagnosoinnissa menty jo liian pitkälle?



On siinä menty liian pitkälle, eikä se ole välttämättä psykiatrien tai terveydenhuollon vika. Nyky-yhteiskunta vaatii niin tarkkaan tietynlaista persoonallisuutta, että pienetkin (normaalit) poikkeamat aiheuttavat suuria sopeutumisvaikeuksia.

Medikalisaatio on toisaalta yhteiskunnan keino osoittaa sormella ihmisiä, kun sen pitäisi joissain tapauksissa osoittaa itseään. Yhteisöllisemmässä, entisessä maailmassa oli tilaa poikkeavillekin. (Vaikka onkin trendikästä väittää, että elämme muka yksilöllisiä aikoja.)

Alveronille vielä sen verran, että persoonallisuushäiriöt eivät edelleenkään ole mielisairauksia tai mielenterveyshäiriöitä. Ne ovat persoonallisuuden piirteitä, jotka muodostuvat ongelmiksi nyky-yhteiskunnassa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat