Naisia tummissa rytmeissä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

[size=150:9z3p60sm]Naisia tummissa rytmeissä [/size:9z3p60sm]

Kuukauden ensimmäisenä lauantaina helsinkiläisessä ravintolalaivassa kaikaa eksoottinen musiikki. African Music Night- bileissä kohtaavat Suomi ja Afrikka, naiset ja miehet. Naisia vetää paikalle, se että tummat miehet saavat heidät tuntemaan itsensä naisiksi - ulkonäöstä, koosta ja iästä riippumatta.

"Missä kerroksessa on eniten niitä mustia miehiä?" Keski-ikäinen nainen kuoriutuu märästä takistaan ja ojentaa sen ovimiehelle. Portsari vie takin naulaan ja näyttää peukalollaan ylöspäin.

Wäiskissä, Hakaniemen rannassa kelluvassa ravintolalaivassa, lauantai ilta on vasta käynnistymässä. Ulkona puhaltava syysmyrsky lyö vaahtopäitä mereen, mutta laiva seisoo vakaasti paikallaan. Kuutisensataa juhlijaa vetävässä Wäiskissä järjestetään juhlia kolmessa kerroksessa. Tänään alimmassa kerroksessa soi reggae, keskikerroksessa juhlitaan yksityishäitä ja laivan yläkerta täyttyy African Music Nightin rytmeistä. Kerran kuussa järjestettävissä bileissä kohtaavat toisensa afrikkalaiset miehet ja suomalaiset naiset. Mitä laivan kolmannessa kerroksessa tarkkaan ottaen tapahtuu? Anita, 64, on kaikille tuttu kasvo juhlissa. Hän työskentelee kulttuurityön parissa ja tuntee paljon Suomessa asuvia ulkomaalaisia.

"- Ystävättäreni sanoi osuvasti muutama päivä sitten: jos ei ole varaa lähteä ulkomaille, voi yhtä hyvin tulla tänne. Alkuillasta sisäänpääsy on ilmainen, tuoppi maksaa kaksi euroa, ja seuransa puolesta ei uskoisi olevan Suomessa", Anita kertoo.

Afrikkalaiset rytmit soivat jo tanssilattialla, värivaloissa liikehtii muutama tumma mies. Anita katselee tanssilattian suuntaan hymyillen, siellä hän tapasi nykyisen aviomiehensä viime maaliskuussa. Afrikkalainen 32-vuotias mies hurmasi Anitan hetkessä. Seitsemän päivää sitten avioituneen naisen ei ole sopivaa lähteä juhlimaan ilman miestään, joten Anita on Wäiskissä vain käymässä.

"Muut naiset ihmettelevät kaduilla ja baareissa, mistä olen mieheni löytänyt. Vaikka hän on kaunein näkemäni mies. Meidän suhteemme ei perustu seksiin tai flirttiin. Hän on antanut minulle kokonaan uuden elämän", Anita huokaa.

Anita on asunut ulkomailla lähes koko aikuisikänsä. Marokkolaisen miehen kanssa solmittu 30-vuotinen avioliitto päättyi muutama vuosi sitten. Tuore nigerialainen löytyi etsimättä. Anitan oli itse asiassa tarkoitus muuttaa Afrikkaan, mutta sitten "Afrikka tuli hänen luokseen". Umpirakastunut Anita on laihtunut puolessa vuodessa 30 kiloa.

Kahden euron tuopit ovat jo houkutelleet muutamaa miestä käynnistämään juhlat. Anita kertoo Wäiskin iltojen olevan joskus arvaamattomiakin, alkoholiin tottumattomat afrikkalaiset saattavat riehaantua, mutta toisin kuin humalaiset suomalaiset, nämä miehet kyllä jättävät rauhaan, jos nainen pyytää. Somaleja ei Wäiskissä näy. Wäiskin ravintoloitsijan Janne Johanssonin mukaan bileissä käy etupäässä ihmisiä Afrikan pienistä valtioista kuten Namibiasta ja Nigeriasta. Noin vuoden ajan järjestetyt bileet ovat Helsingissä ja koko Suomessakin ainutlaatuiset. Juhlissa käy joka kerta 300-450 vierasta. Johanssonin mielestä African Night- bileet ovat vähentäneen myös laivan suomalaisen henkilökunnan ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan.

Sydämeltään afrikkalainen

Plyysisohvalla tanssilattian vieressä istuvat Miia, Satu ja Liisa. Naiset ovat selvästi laittautuneet iltaa varten, tupakansavun läpi aistii miellyttävän hajuveden tuoksun. Kolmen sinkkunaisen elämäntarinat ovat kovin erilaiset. Oikeastaan ainut yhdistävä tekijä ovat afrikkalaiset miehet.

Satu, 32, nuorin ja pienikokoisin, on pukeutunut mustiin nahkahousuihin. Pienestä Länsi- suomalaisesta kaupungista kotoisin oleva Satu on ehtinyt olla aviossa kahden suomalaisen miehen kanssa. Se riitti. Uusi työ monikulttuurisessa yhdistyksessä avasi silmät Afrikalle. Satu kertoo olleensa viimeiset kolme vuotta sydämeltään afrikkalainen, ja sinä aikana hiusväri ja pukeutuminenkin kokivat muutoksen. Satu sanoo, että tummaihoisten miesten kanssa hän saa tuntea itsensä naiseksi. Tärkeää ei ole kuitenkaan ihonväri tai seksi; he vain kohtelevat naista aivan eri tavalla kuin meikäläiset.

"Suhteessa haluan elää miehen ehdoilla, ja afrikkalainen mies osaa pitää naisensa lempeästi kurissa. Suomalaiset miehet taas käyttäytyvät jäykästi ja yrittävät olla kovia jätkiä. Ihan kuin herkempi puoli puuttuisi heistä kokonaan. Sitä paitsi afrikkalaisilla miehillä on aivan ihanat silmät", Satu vertailee. Edellisenä iltana Satu on tavannut elämänsä miehen, hänestä suomalaisnaisen ja tumman miehen rakastumiseen kiinnitetään ihan liikaa huomiota. Miehen kanssa kadulla kulkiessa miehet tuijottavat Satua, eivät tummaa miestä. Hänen kotikaupungissaanko? Ei, vaan ihan Helsingissäkin.

Nainen saa olla nainen

Hymyilevä tumma mies kävelee naisten luo, kättelee jokaista naista ja poistuu sitten paikalta. Mies ei ole naisille ennestään tuttu, mutta tällaisia afrikkalaiset miehet kuulemma ovat, eikä esittäytyminen tarkoita sitä, että mies jäisi maanvaivana roikkumaan koko illaksi.

Tanssilattia on täyttymässä iloisista ihmisistä. Tunnelman aistii jo nyt yhtä intiimiksi, kuin suomalaisessa yökerhossa ennen valomerkkiä. Suuria naisporukoita ei paikalla näytä olevan, naiset tanssivat miesten keskellä yksin tai yhden ystävättären seurassa. Heidän joukossaan tanssii myös muutama kaunisvartaloinen afrikkalaisnainen. Tarttuvan rytmin mukana keinuvat suomalaisnaiset näyttävät jakautuvan kahteen kategoriaan: nuoriin vaaleisiin ja sutjakoihin tyttöihin sekä tavallista isokokoisempiin keski-ikäisiin naisiin.

Miia, 37, kuuluu jälkimmäisiin. Työttömän opiskelijan tarina on koskettava. Miian kolmas epäonninen avioliitto ulkomaalaisen kanssa päättyi tänä syksynä. Helluntalaisessa perheessä varttunut nainen avioitui kaikkien ex-miestensä kanssa vain muutaman kuukauden yhdessäolon jälkeen. Vaikka hyviäkin hetkiä oli, kaikki miehet käyttäytyivät väkivaltaisesti Miiaa kohtaan. He kaikki olivat myös Miiaa useita vuosia nuorempia. Kaikesta kokemastaan huolimatta hän tapailee taas tummia miehiä.

"Jotenkin olen taas liukastunut banaaninkuoreen - tummat miehet lähestyvät minua suomalaisia miehiä nopeammin. Se on enemmänkin heidän valintansa kuin minun. Tavallaan olen väsynyt afrikkalaisiin miehiin, mutta olen kuitenkin tottunut heidän tapoihinsa. Suomalaismiehet tuntuvat ujoilta, ja kiinnostuksen herääminen menee usein ristiin. Kun minä haluan jonkun, hän ei halua minua ja toisin päin."

Miia kertoo suomalaisten miesten asettavan naiselle tiettyjä kriteerejä, kuten hoikkuus ja kauneus. Lisäksi he ovat usein liian humalassa lähestyessään naista. Toisin on joissain Afrikan maissa, kuten Nigeriassa, siellä runsas elopaino viestii vauraudesta.

Muutama viikko sitten Miia vastasi afrikkalaisen miehen deitti- ilmoitukseen internetissä kuvansa kera. Mies oli innoissaan ja halusi heti tavata. Miian silmät syttyvät vieläkin hänen kertoessaan ensimmäisestä tapaamisesta. Vaikka Miia ei tunne olevansa kovinkaan ihastunut mieheen, tämän kauniit eleet lämmittävät mieltä. Hän tapailee samaan aikaan myös muita afrikkalaisia. Heidän kanssaan kun vain käy parempi flaksi kuin suomalaisten.

Se tavallinen tarina

Liisa, 51, kahden kouluikäisen lapsen yksinhuoltajaäiti erakoitui lastensa kanssa kotiin avioeronsa jälkeen, mutta on taas intoutunut käymään ulkona. "Suomessa on yllättävän paljon minun ikäisiäni eronneita naisia, jotka haluaisivat uuden seurustelusuhteen. Afrikkalaismiehet suhtautuvat sallivasti naisen ikään, kauneusihannekin on vähemmän rajoittava. Niin, eivätkä he kavahda myöskään naista, jolla on lapsia", Liisa kertoo.

Liisan kymmenvuotinen avioliitto jamaikalaisen miehen kanssa päättyi muutama kuukausi sitten. Hänen koulutetussa ystäväpiirissään on ollut lukuisia samanlaisia liittoja, jotka ovat kaikki päättyneet eroon. Liisan mielestä tarina menee usein näin: nainen, joka on suomalaisesta miehestä hakenut sivistynyttä seuraa, muuttaa täysin ihanteitaan tavatessaan tumman miehen. Hän luo itselleen kuvaa mystisestä tummasta miehestä. Ihastuu mieheen tämän miehisyyden takia, sillä hänen rinnallaan naisen ei tarvitse olla muuta kuin nainen.

Liisan mielestä tummia miehiä on helppo lähestyä. Suomalaiselle miehelle pitää aluksi vetää roolia, vaikuttaa mahdollisimman fiksulta. Eri kulttuurista tullutta miestä yrittää vaan ymmärtää kaikilla aisteillaan, ja se lähentää nopeasti, mutta kommunikointi saattaa Liisan mielestä olla puutteellista. Jos yhteistä kieltä ei ole, viestinnästä vain murto-osa on puhetta. Loppu on tulkintaa. Hänestä suomalainen nainen ei koskaan pysty täysin ymmärtämään afrikkalaista miestä. Kun pahin hullaantumisvaihe on ohi nainen havahtuu ja tajuaa eläneensä valemaailmassa.

Liisan puheessa vilahtelevia adjektiiveja ovat "seikkailija", "onnenseppä", "salaperäinen", "itsevarma" hän tuntuu tietävän afrikkalaisista miehistä paljon ja näkee heissä sekä hyvää, että huonoa. Liisa sanoo tietävänsä, että hänen pitäisi kaiken järjen mukaan välttää heitä. Oikeastaan hänen pitäisi välttää vain yhtä miestyyppiä, villiä ja sitoutumiskyvytöntä, joita tietysti on suomalaisissakin. Hän käy keskustelemassa ongelmastaan myös terapeutin kanssa. Silti kerta kerran jälkeen hän valitsee illanviettopaikakseen Wäiskin. Tumma mies on hänestä yhä salaperäinen ja jännittävä

"Väärä tapa tuoda ihmisiä maahan"

Wäiskin kolmannessa kerroksessa meno sen kun paranee. Juhlatilaan johtavien portaiden ylätasanteella käy kuhina. Alempien kerrosten juhlijat haluavat kurkistaa juhliin, jossa suurin osa juhlijoista on afrikkalaisia miehiä.

Tällä hetkellä Suomessa asuu noin 9000 Afrikan kansalaista. Miehistä yli 1700 asuu parisuhteessa suomalaisen naisen kanssa. Enemmän kaksi kulttuurisia koteja naiset muodostavat vain ruotsalaisten miesten kanssa. Afrikkalaispiirreissä liikkuvat suomalaisnaiset tietävät, että osa miehistä "haisee paperille", eli metsästää naista sopivan elintason ja oleskeluluvan toivossa. Eivät tietenkään kaikki. "Jokaisen Suomeen tulevan ulkomaalaisen on löydettävä keino pysyä maassa. Toisaalta, vaikka miehillä olisi aikomus palata kotimaahansa, he usein löytävät täältä naisen ja jäävät Suomeen", Liisa kertoo. Hän itse taisteli aikoinaan neljä vuotta ex-miehensä oleskeluluvan eteen. Miehen Suomessa viettämät muutaman kuukauden pätkät päättyivät aina oleskelukieltoon. Vasta kun pariskunta meni naimisiin, ongelmat olivat hetkessä kuin poispyyhittyjä. Oleskeluluvasta taistelu tuli myös tutuksi Miialle edellisessä avioliitossa.

"Kävimme tasaisin väliajoin oikeudessa todistelemassa, että liittomme on aito. Mieheni englannin kielen taito oli aluksi heikko, joten ymmärsimme toisiamme usein väärin. Se ei yhtään helpottanut prosessia. Muistan vieläkin kuinka yksi poliisi tokaisi minulle, että tämä on aivan väärä tapa tuoda ihmisiä Suomeen. Minä ja mieheni emme olleet minkään arvoisia viranomaisten silmissä", Miia huokaa. Miian aviomies masentui tilanteesta ja purki pahaa oloa vaimoonsa. Avioliiton myötä aviomiehen ongelmat olivat myös Miian ongelmia. Enää hän ei jaksaisi paperiongelmia miesten puolesta.

Liisa näkee asiassa myös kolikon toisen puolen. Suomeen tulevalla afrikkalaismiehellä ei ole helppoa. Koulutetutkaan ulkomaalaiset eivät pääse eivät pääse Suomessa töihin, vaan pääsevät korkeintaan siivoamaan. Liisa viittaa kommenteillaan myös Ranskan viimeaikaisiin mellakoihin; työttömille ulkomaalaisille ei anneta arvoa. Myös avioliitossa oleva mies jää helposti ulkopuoliseksi.

Liisa ei saanut lähimmäisiltään täyttä hyväksyntää avioliitolleen, ja se toi lisäpaineita suhteen onnistumiselle. Pariskunta taisteli jatkuvasti ulkopuolisten ennakkoluuloja vastaan. Miian ja Liisan tarinoissa aviomiesten roolit ovat erilaiset. Miia oli lähes koko avioliiton ajan yksityisyrittäjänä toimivan miehensä varassa taloudellisesti. Miehen tulot lakkauttivat opiskelijan tuet. Liisan tarina on tavallisempi. Mies eli pitkään työttömänä hänen tuloillaan.

"Täkäläinen avioliitto on usein afrikkalaismiehelle kannattavaa taloudellisesti. Perheetön, rahaton ja luultavasti kurjasti asuva mies uudistaa elämänsä kerta heitolla parempaan suuntaan. Työtä saatuaan hän lähettää suurimman osan palkastaan äidilleen. Äiti on usealle afrikkalaismiehelle se tärkein nainen", Liisa hymyilee.

Punaisen plyysisohvan kulmassa Satu kihertää tumman miehen kainalossa. Hän ottaa miehen käden omaansa ja kietoo sormensa tämän sormiin. "Voiko enää kauniimpaa olla. Musta käsi valkoisessa kädessä", hän ihailee. Mies nappaa hänet mukaansa ja he katoavat tanssilattialle villiin tanssiin. Näissä juhlissa on illan lopuksi tanssia "koiratanssiksi" nimettyä tanssia. Miehet ja naiset tanssivat perätysten pitkässä letkassa ja keinuvat musiikin tahdissa edestakaisin. Myös Liisa ja Miia ryntäävät tanssilattialle.

"Niinä harvoina kertoina kun pääsen ulos haluan tanssia ja jutella ihmisten kanssa. Täällä en jää koskaan yksin. Afrikkalaiset miehet tartuttavat itsevarmuuttaan myös naisiin. Ja he jos ketkä osaavat pitää hauskaa", Liisa huikkaa noustessaan pöydästä

[size=50:9z3p60sm]Anna 24/11/05[/size:9z3p60sm]

Kommentit (15)

Vierailija

Pieni sininen linkki tekstin lopussa vie antihorhofoorumille, missä Anna-lehden artikkelia käytettiin keskustelunavauksena. Täällä kirjoittajan oma näkemys tai mielipide artikkelista jää puuttumaan...?

Vierailija

Olen varmaan patamusta rasisti, kun ensimmäinen ajatukseni afrikkalaisista (ja muutamista muistakin) miehistä on aina että AIDS on tappava tuliainen.

Mutta addiktionsa kullakin. Jos yksi tykkää pyöriä nimenomaan "eksoottisten" ulkomaalaisten kimpussa niin minkäs sille sitten voi. En tiedä ketä siinä pitäisi sääliä, vai pitäisikö ketään.

Omasta mielestäni suomalaiset miehet kyllä osaavat olla herkkiä. Ainakin minun mieheni ovat osanneet olla.

Mutta riippuu miten roikkuu. Jos hakee räkälöistä seuraa, on tulos sen mukainen.

Vierailija

Säädyllisyys ja konservatiivisuus. Hohhoijaa..
Räkälöistä jne..

Meilläpäin mustia miehiä pyörii yliopistollakin, ei tarvii mennä räkälöihin! Ihan sama minkä värinen on hani. Tottahan toki kuitenkin on helpompaa puhua suomalaiselle suomea ja ymmärtää samaa tapa ja käytöskulttuuria, niitten kanssa voi olla pidemmän päälle ongelmia mutta eniten jälleen vaikuttaakin taas varallisuustaso ja samat aatteelliset aaltopituudet, yms.

Mulla ei ole ollut ongelmia viihtyä angnostikkoseuroissa vasemmistolaisten kavereitteni kanssa olipa ihonväri mikä tahansa. Kovin konservatiiviseksi en kuitenkaan luonnehtisi ystävyyssuhteitani.

Kondomia kannattaa käyttää kyllä mittarinlukijan kuin omankin kumppanin kanssa kun ei ikinä tiedä mistä "Pattayalta" tai Viron reissusta heille on tuliaisia tullut.. Toki riski on pienempi ja turvaelämää halajavat elää sitä sitten mutta mielellään paheksumatta muita vaikka oliskin enemmän riskejä.

nimim. Toksimoku.

Vierailija

Baila baila..

Kuva on afrikkalaisista häistä.
Just hiljattain löysin yhden ystävän fasebookista, on tulossa loppukesästä käymään Suomessa.
Olivat opiskelemassa suomessa aikoinaan. Viipyivät seitsemän vuotta kaikenkaikkiaan, siinä ehtii sattua ja tapahtua yhtä sun toista.
Osa on nyt johtoasemissa kotomaassaan, kiireisiä virkahenkilöitä tai liiketaloudessa mukana ja sekäettä. Se on kait sitä ns. länsimaistumista?

Lisätääs tämäkin vielä:

Tukkakin ehtii kasvaa seittemässä vuodessa niin ettei mitään rajaa ja herrasmieslookki edellyttää leikkuuta. Opiskelijabudjetilla tietenkin kotiparturointina.
Elämähän ei oo pelkkää joraamista. Etupäässä arkista aherrusta ihonväristä riippumatta.

Lisää:
Kun ei kalpeanaamaäijää mettäänkään saa niin tumma ottaa paikan ja marjastaminen on rattoisampaa seurassa, hyvässä huumorintajuisessa, ystävällisessä seurassa.

Ja sitten joillakin solmiutuu vakavampiakin suhteita perheeksi asti:

Pönnitätin hoivissa siinä pikku "tonttu-ukko" joka kohtsiltään täyttää 18v. ja on parastaikaa iskän luona Afrikassa toistamiseen.

Evuoluution sekarotuisuus näyttäytyy lajikehityksenä vaikka miten monimuotoisesti mutta kovin samanlaista se elämä on ihonväristä riippumatta. Yksilöitä toki löytyy erilaisia samanväristen keskuudesta. Ihan niinkuin on jo hoksattu että sukupuli ei ole ratkaiseva useinkaan siinä millainen persoonallisuus on, enemmän vaikuttaa yksilölliset erot riippumatta mistään sukupuolesta, ihonväristä, jne.

Konservativeja ja radikaaleja löytyy kaikkialta maapallolta. Toki viihtyvät parhaiten keskenään kait mutta pääasia ettei kehitellä mitään vastakkainasetteluja turhaan. Sopu sijaa antaa!

Vierailija

En katsoisi itseäni konservatiiviksi, vaan tauti- ja mieskammoiseksi. Se että inhoan alkoholin voimalla suoritettua kanssakäymistä johtuu siitä että elin parikymppisenä alueella jossa kaikenlaiset kännikalat olivat jatkuvasti kimpussani. En kai vaan pääse siitä vihasta mitä heitä kohtaan tunnen... Kun ei ollut ketään kehen turvata, ja sitten kun oli, eli kumppani, niin oltiin kahta kauheammin kimpussani. Ikäänkuin piti haastaa se mieheni että onko hänestä pitämään minut turvassa. Kertakaikkisen paskaa aikaa kaikinpuolin se. Tai aluetta, paremminkin.

Ja tuollaisen spurgun lähes raiskatuksi tulemana tietysti tunnen myös vihaa kaikkia niitä miehiä kohtaan jotka eivät voi antaa jonkun tuikituntemattoman tyttelin olla rauhassa, vaan pitää käydä käsiksi. Afrikasta ja afrikkalaisista kuulee tosi kurjia juttuja tämän suhteen, ja sieltä lievimmästä päästä on se että pidetään haaremia johon kuuluu monta sikäläistä naista ja lisää naisia esmes täältä Suomesta. Tulee mieleen että onko niissä afrikkalaisissa kulttuureissa ylipäätään yhtään jossa miehet jaksavat tyytyä yhteen naiseen? Onko tämä konservatismia? Sekin voi olla konservatiivisuutta että on pakko olla se neljä ämmää koska se on joskus pitänyt olla että ne kuokkivat sen kivisen pellon jotta äijä voi vetää lonkkaa ja mahorkkaa.

Eri asiahan se tietysti on että naiset ilomielin ja vapaaehtoisesti tanhuavat ventovieraasta kulttuurista tulleiden kanssa, ja kuvittelevat että nämä miehet muka arvostavat heitä oikeasti. Jos arvostavat, niin miksi tulee näitä eroja? Miksi se mies on sitten siellä Afrikassa, eikä täällä? Koska ei saanut oleskelulupaa? Miksei saanut jos on jo lapsikin?

Niinkuin useimmiten, en minä tätä kauhealla kiukulla ja vihalla kirjoittele, vaan pohdiskelen asioita ääneen. Asiat eivät ole mielestäni niin yksinkertaisia että kaikki ulkomaalaiset ovat ah-ihkuja, tai huh-kammoja. Eiköhän suurin osa ihmisistä aina asetu jollain mustavalkoisjanalla harmaaseen väliosaan. Itse vain tunnen tiettyä epäluuloisuutta miehiä kohtaan silloin kun on mahdollista että mukana on tahto hyväksikäyttää naista, tavalla tahi toisella.

Tietenkin jos hyväksikäyttö on molemminpuolista, niin mikäs siinä sitten. Mutta nainen joka aina hakemalla hakee nimenomaan mahdollisimman ulkomaalaisen näköistä kumppania - voiko se olla mitään muuta kuin elvistelyä? Katsokaas kaikki, minulla se on erikoinen kumppani ja saan siltä erikoisen nimenkin?

Nimittäin kun yksikään suomalainen nainen joka menee jonkun ulkomaalaisen kanssa naimisiin ei IKINÄ pidä sitä omaa suomalaista nimeään. Kyllä siinä joku esittämisen halu mukana on.

Vierailija
Qadesha
Mutta nainen joka aina hakemalla hakee nimenomaan mahdollisimman ulkomaalaisen näköistä kumppania - voiko se olla mitään muuta kuin elvistelyä? Katsokaas kaikki, minulla se on erikoinen kumppani ja saan siltä erikoisen nimenkin?



On tehty tutkimus siitä että naiset etsii miehessä jotain exoottista. Taitaa päteä miehiinkin? Se vois selittyä sillä että niin vältytään sisäsiittoisuudelta?

Käytännössä kaiketi niin että on "pioneeri"naisia. Radikaaleja eikonservatiivisia rajojaan rikkovia, uhkarohkeitakin jotka tekevät jotain mitä ei muut ole tehneet. Ei se välttämättä mitään rohkeutta ole. Samaa uhkarohkeutta kuin miehissäkin.
Joku vois sanoa että on päässä vikaa mutta eipä oo hääppöstä nyhjöttää jossain susirajalla sukupolvesta toiseen eroosion syömillä mailla naiden sukulaisiaan ja saaden vajaaälyisiä tai muuten onnettomia jälkeläisiä jossain jumalan seläntakana tietämättömänä edes siitä että maapallo on pyöreä.

Nimijutusta en tiä. En ole hoksannut miehen nimen otolle mitään muuta selitystä kuin että nainen on ikäänkuin miehen omaisuutta ja kristillinen tapa se ainakin on.
Mun tuttavapiirissa on muuten jokusia naisia jotka on tehneet "exoottisia" lapsia mutta kellään ei ole miehensä nimeä. Ovat kaikki aika feministityyppisiä, ateisteja, jne. Itsenäisiä naisia. Rohkeita.

Erot on sen takia yleisiä että yhteiselämä on vaikeaa erikulttuurisen kanssa. Taitaa sekin mennä sen "neljänteen polveen" kaavan kanssa? Kunnes on taas uudet "pahat" mielessä..

Lis.

Miksi se mies on sitten siellä Afrikassa, eikä täällä? Koska ei saanut oleskelulupaa? Miksei saanut jos on jo lapsikin?



Tuon mun "tontun" tapaus on sellainen että äiti ja lapsikin muutti Afrikkaan kun isä oli valmistunut monen vuoden opiskelun jälkeen. Eipä sit jäänyt kuitenkaan sinne. Palasi lapsen kanssa tänne ja isä on käynyt välillä täällä pojan luona ja nyt liki aikuinen poika voi vaikka muuttaa Afrikkaan. Saa nyt nähdä? Siellä on jo uus perhe ja sisaruksia. Kyse on tässä tapauksessa kuitenkin hyväosaisesta afrikkalaisesta. Älykkäästä, opiskelleesta, joka on saanut korkean aseman, jne. Isä oon osallistunut lapsen elatukseen, jne.

Minusta on kamalaa että aina vaan puhutaan surullisista ihmiskohtaloista ja sivuutetaan ne jotka on ihan ok.
Eihän suomalaisetkaan niin kummoisia ihmisiä ole. Vaikka nyt on 80-luvulla velkaannuttu ja menty rakettivauhdilla elintasopyörässä eteenpäin niin ei sais olla sokee inhimillisyydelle.

Mua ainakin etoo suomalaisten muuttuminen pikavauhdilla herrakansaksi.

Vierailija
Pönni

Mun tuttavapiirissa on muuten jokusia naisia jotka on tehneet "exoottisia" lapsia mutta kellään ei ole miehensä nimeä. Ovat kaikki aika feministityyppisiä, ateisteja, jne. Itsenäisiä naisia. Rohkeita.



Hieno homma. Se on mielestäni pinnallisuuden huippu että menee jonkun kanssa naimisiin vain saadakseen hänen erikoisen tai hienon nimensä.

Muutenkaan en ymmärrä omasta nimestä luopumista mitenkään. Tietysti se "omakin" nimi on miehen nimi eli siis isän nimi (ainakin itselläni) eli sikäli melkein paras olisi keksiä itse itselleen nimi, mutta se nyt sitten jo sellaista kikkailua sekin. Kaksiosaiset sukunimet taas kuulostavat vähän siltä että halutaan elvistellä niin sillä että ollaan naimisissa kuin silläkin että ollaan olevinaan kumminkin sen verran feministejä että oma nimi on tavallaan säilytetty.

90-luvulla tunsin yhden naisen joka oli jo sinä aikana pitänyt oman nimensä vaikka oli mennyt naimisiin. Ja hän kun ei avioliitostaan muutenkaan vouhottanut, niin kaikki luulivat hänen olevan avoliitossa. Asia oli täysin hänen omansa - mikä on se mitä kannatan, näissä naima-asioissa.

On sekin ihmisten oma asia jos rakastuvat johonkuhun joka tulee jostain muualta. Tässä ketjussa vain aloin jostain syystä märehtiä näitä omia emotionaalisia händikäppejäni. Mielestäni ennakkoluuloiset ihmiset, tai miksi nyt milloinkin ketäkin nimittää, saisivat tosiaankin miettiä miksi kullakin on syy ajatella kuten ajattelee. Ettei vaan ykskantaan jostain sano että se nyt vaan on niin (että homot joutuvat helvettiin, mamut ovat vakoojia ja loisia jne.)

Pönni

Mua ainakin etoo suomalaisten muuttuminen pikavauhdilla herrakansaksi.



Voi olla että jotkut naiset ottavat eksoottisen miehen vähän kuin lemmikiksi. Sitten tulee niitä komplikaatioita ja katsotaan että tällähän on liikaa luonnevikoja ja käytöshäiriöitä. Mutta kun ei miestä voi lopettaakaan... Sitten se kai laitetaan kiertoon.

Mutta jos nyt unohdetaan naiset, niin suurin osa muualta tulleita vastustavistahan on kumminkin aina itse sen verran huono-osaisia että pelkää joutuvansa jakamaan yhä mitättömämmäksi käyvästä päivittäisestä leipäkyrsästään muualta tuleville. Tuskin jotain hyvin toimeentulevaa ihan oikeaa "herraa" paljon kiinnostaa että minkä oloista porukkaa täällä pyörii, kunhan saa sitä omaa rahaa + roinaa kerättyä läjäpäin. Tietenkin herrat voivat jossain vaiheessa alkaa enenevissä määrin rakentaa linnamaisia taloja joissa on sitä lasimurskaa ja piikkilankaa muurin reunalla...

Siksi näitä asioita täytyy suunnitella ja miettiä etukäteen. Ei saa päästää mitään syvää juopaa syntymään kansan sisälle, ja muualta tulevia ei (minun mielestäni) voida ihan kaikkia päästää tuosta noin vaan ovet levällään tulemaan, mutta toisaalta ei niitä ovia voi kiinnikään lukita. Se ei ole nykymaailmaa se että eristäydytään kuin joku Pohjois-Korea.

Vierailija
Qadesha
Siksi näitä asioita täytyy suunnitella ja miettiä etukäteen. Ei saa päästää mitään syvää juopaa syntymään kansan sisälle, ja muualta tulevia ei (minun mielestäni) voida ihan kaikkia päästää tuosta noin vaan ovet levällään tulemaan, mutta toisaalta ei niitä ovia voi kiinnikään lukita. Se ei ole nykymaailmaa se että eristäydytään kuin joku Pohjois-Korea.



Sopis sitä muitakin kytätä kuin pakolaisina tulevia. Joku KGB huohottamassa niskaan koko ajan, naapurit ja kadunkulkijat irvistelemässä vain siks että on tietyllä tavalla pkeutunut ja etenkin kun on tietyt piirteet.

Olis se hirveetä kun suomalaisia, vaikka savolaisia pottunokkia alettais arvioida sen savolaisuuden ja pottunokkaisuuden perusteella että noi on niitä.. "Ei sanota niille päivää, hakataan ne!" ..

Ja samaan aikaan EU-maissa voi rikolliset liikkua maasta toiseen kuskaten mm. huumeita, varastettua tavaraa, harjoittaa jopa ihmiskauppaa ja kulkua ihan rauhassa kadulla keidenkään kiinnittämättä huomioita. Rikollisilla voi olla samantyyppiset käytöstavat, voivat olla "kristittyjä", olla saman sorttisia ulkonäöltään, asua naapurustossa suuressa kauniissa kodissa ja kutsua kyläänkin eikä mitään eripuraa ole. Toki sitten jos käy käry ja rikollisuus paljastuu. Sitten kavahdetaan.

Mutta etukäteen ei pitäis ketään leimata.
Mä tunnen paljon Afrikkalaisia ja vain murto-osa tuntemistani on jollakintavalla epämiellyttäviä. Yks tyyppi sekoili aina humalassa. Oli väkivaltainen. Isohkosta joukosta ainoa ja muut oli todella mukavia ja ihan rehellisiä. Nooh.. imartelijoita ja sellaisia feikkaajia hiukan.. siis aivan samanlaisia kuin suomalaisetkin 'nentit' (neurotyypilliset).

Tuosta tuli muuten mieleeni se miten paljon sosiaalisempia yleensä afrikkalaiset on verrattuna suomalaisiin jurottajiin. Alkuun olin ihan paniikissa kun heikäläinen välittömyys on niin luontevaa ja teeskentelemätöntä. Eivät turhia stressaa ja se ajantaju.. "afrikan aika" se oli jotain ihan pilvee. Ei puhettakaan tehokkaasta ajankäytöstä.

Selittynee kaiketi afrikkalaisilla ympäristötekijöillä. Aurinko ponnahtaa aamulla taivaalle porottamaan ja 40c:ssä ei voi kertakaikkiaan tehdä mitään ja kun vettäkään ei ole niin.. se on niin toisenlaista kuin täällä missä on kylmää ja pimeetä..

Kulttuurit sitten rytisee yhteen kun kristillinen: Jumala ei laiskoja ruoki ja Otsasi hiessä sinun on leipäsi syötävä, puhumattakaan tästä nykykvartaalikapitalismista, missä pitää potea jotain persoonallisuushäiriötä, rajatilaista, maanista, hiukan skitsosista, narsistista, aamulla psykoottisen luovaa ja illalla neuroottisen suorittavaa, täytyy olla älykäs, viisas, nero, huippu ja toisaalta sulavan sosiaalinen, vikkelä, hyvin kommunikoiva, sinnikäs ja siinä kolkyt vee niin hyvin menee.. Hampaatkin pitää muistaa suoristuttaa ja valkaista. Ehe..

Diipadaapa..
Sitten jostakin tulee tänne ihmisiä tummia, kyselemään aivan kummia.. näyttävät olevan tyytyväisiä keskenään.. eivät stressaa turhia, ovat ystävällisiä, välittömiä, ..
Vähänkö käy kateeks kun ilman rahaa keekoilevat ja ovat olevinaan vaikka ovat laiskoja vätyksiä..

Semmosta sitten, voi nääsnääs..

Vierailija

Tiedän kyllä tahoja jotka katsovat savolaisiakin alta kulmain... Ihan kotomaassa. Ja turkulaiset sitten taas, mahtaa heitä ottaa päähän ne lukemattomat tsoukit.

Joskus riittää joku pikkujuttu jonka kuulee jollakin alueella asuvista ihmisistä, että tulee aika häijy antipatia. Esim. pohjoissuomessa oli joku rehvastellut että kun tulee turisteja kyselemään minne päin, niin hän neuvoo ne ihan väärälle reitille eli hevon v-tun kuuseen. Mielestäni tuo on hengenvaarallista toimintaa kun Lapista on kyse, joten ei kyllä tippaakaan jaksa naurattaa. Itä-Suomen touhut joissa raiskaajia oikein silitellään päästä sitten taas puolestaan... Niinhän se on että paha kello kauas kuuluu ja helposti tulee tunne että jossain asuu umpihulluja ihmisiä.

Stinger
Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006
Qadesha
Se on mielestäni pinnallisuuden huippu että menee jonkun kanssa naimisiin vain saadakseen hänen erikoisen tai hienon nimensä.

Muutenkaan en ymmärrä omasta nimestä luopumista mitenkään. Tietysti se "omakin" nimi on miehen nimi eli siis isän nimi (ainakin itselläni) eli sikäli melkein paras olisi keksiä itse itselleen nimi, mutta se nyt sitten jo sellaista kikkailua sekin. Kaksiosaiset sukunimet taas kuulostavat vähän siltä että halutaan elvistellä niin sillä että ollaan naimisissa kuin silläkin että ollaan olevinaan kumminkin sen verran feministejä että oma nimi on tavallaan säilytetty.

90-luvulla tunsin yhden naisen joka oli jo sinä aikana pitänyt oman nimensä vaikka oli mennyt naimisiin. Ja hän kun ei avioliitostaan muutenkaan vouhottanut, niin kaikki luulivat hänen olevan avoliitossa. Asia oli täysin hänen omansa - mikä on se mitä kannatan, näissä naima-asioissa.




En usko, että kovinkaan moni menee naimisiin niin heppoisin perustein, että haluaa saada eksoottisemmalta kuulostavan sukunimen. Etenkin ulkomaalaisten suhteen kyllä moni varmaan ajattelee vähän syvemmältäkin sitä, että mitä avioliitto mahtaa sitten olla käytännössä ja näin ainakin silloin, milloin sitten muuttaa asumaan miehensä maahan. Eihän sitä suomalaisten miestenkään kanssa välttämättä olla menemässä naimisiin mitään ajattelematta ellei sitten olla vielä melko kokemattomia nuoria neitoja, joilla saattaa olla jonkinlaisia ihannekuvia avioliittoon liittyen ja todellisuuden tajukin sitten vähän niin ja näin, ettei ajatella millaista se arkielämä vastapuolen kanssa saattaisi olla.

Mitä tuohon nimen valitsemiseen tulee, niin tietääkseni molemmilla sukupuolilla on sitten lain takaama oikeus valita, että käyttääkö omaansa, ottaako vastapuolen nimen vai yhdistelmänimeäkö käyttää. Kyseessä on kuitenkin sen pariskunnan välinen asia, jonka päättävät yleensä yhdessä eikä asia kuulu ulkopuolisille, vaikka miten heille ei olisi pariskunnan osapuolien nimivalinnat mieleen. Olen kuullut sellaisestakin, että ollaan urputettu ulkomaalaisen kanssa naimisiin menneelle naiselle tämän oman sukulaisen suunnalta, kun ei ottanut sitä miehensä nimeä vaan säilytti omansa. Tuntuipa ulkopuolisista miltä hyvänsä, niin toisten ihmisten yksityisasiat ja valinnat ovat heidän asioitaan eikä ulkopuolisilla ole eikä pidäkkään olla päätäntävaltaa sellaisiin asioihin. Kyllähän tuo kenestä tahansa tuntuisi vähän liian pitkälle menevältä, jos täytyisi valita nimensä sen perusteella, että mitä mieltä naapuri tai täysin itselle tuntematon ihminen siitä on.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Uusimmat

Suosituimmat