Voiko löytyä yhteisiä arvoja?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Psykologia-palstalta:

anomalia
Universaaleja, kulttuurista riippumattomia ihmisoikeuksia tai ihmisarvoa ei ole olemassa.

Se että kaikissa populaatiossa on erilaisia (esim sadistisia) ihmisiä, ei liity tähän.




Itse sanoin:

Absoluuttisen ainoan oikean totuuden puuttuminen ei tarkoita sitä etteikö kukin voisi halutessaan ajaa omien arvojensa toteutumista mikäli näkee ne paremmaksi kuin jotkut muut arvot. En kertakaikkiaan ymmärrä minkä takia juuri minun tai Pönnin pitäisi nakata omat arvonsa (aivonsa?) jorpakkoon sen vuoksi ettei ole olemassa mitään absoluuttisia arvoja.

Mikä juuri minun arvoissani olisi niin vastenmielistä ja kielteistä että niistä pitää ensimmäiseksi päästä eroon? (Ei turhaa kipua kenellekään, alaikäisiä ei rääkätä, kaikille täysi-ikäisille oikeus päättää omasta elämästään ja varsinkin seksuaalisuudestaan ja oman kehon "herruus" jne.)

Ehkä olen suuruudenhullu, mutta katson koska olen ihminen aivan kuten kuka tahansa mullah, rabbi, saarnamies, poliitikko, kuningas, presidentti tai kuka hyvänsä Homo sapiens -lajiin tällä pallolla kuuluva olento, niin minulla on täsmälleen yhtä pätevät tai pätemättömät mahdollisuudet levittää omaa MEEMIÄNI siinä missä kaikilla muilla lajitovereillani.

Oma agendani:

Meissä kaikissa asuu pieni sadisti, mutta minkä vuoksi se pitäisi jättää rauhaan ja kasvamaan - jonkinlaisen tieteellisen neutraliteetin vuoksiko? Osa tämän pallon väestä ei omaa minkäänlaisia arvoja ja kiusaantuu kun ylipäätään puhutaan siitä että voisi tehdä valintoja jonkinlaisen kollektiivisen "hyvän" puolesta; ja sitten osa häärää mitä huvittaa ja käyttää sitä hampaatonta massaa härskisti hyväkseen omien intressiensä ajamiseen. Osa junttaajista toki katsoo olevansa hyvällä asialla, osa vain hamuaa valtaa ja mammonaa.

Koska kuitenkin on näitä "hyvään" pyrkijöitä joiden menetelmät ovat mitä sattuu kuten lasten silpominen, homojen hirttäminen jne. niin onhan se kumma jos ei saa pyrkiä hyvään ("hyvään"?) johon liittyy fyysisen kiduttamisen, satuttamisen ja tuhoamisen vastustaminen ja kielto.

Sivut

Kommentit (33)

Vierailija

Ja nyt kun tarkemmin asiaa ajattelen, niin minulla on itselläni pitkään ollut idea että ihmisillä kuitenkin olisi yhteisiä arvoja eli

- haluttomuus kokea kipua
- halu suojella omia jälkeläisiä

ja muuta tämänkaltaista. Nyt kuitenkin mieleeni juolahti että ehkä yhteisiksi koetut asiat koskevatkin yleensä omaa itseä siten että yleensä me kaikki haluamme välttää omaa kipua ja kokea omaa nautintoa.

Mutta mitä tuleekin muihin ihmisiin, niin sitten arvot lähtevät vaihtelemaan rajusti! Ei olekaan niin itsestäänselvää että haluaisimme että toinen ihminen ei koe kipua tai kokee nautintoa. Meillä ei ole kaikilla selkeää tarvetta saada jokaisen toisen ihmisen jälkeläisiä suojeltua, tai ylipäätään lainkaan tarvetta kunnioittaa ja suojella toisen ihmisen elämää ja hyvinvointia.

Ajatuksia?

Vierailija

Kyllä löytyy normeja ilman ns. kulttuuria, tai jos sanotaan toisinpäin niin kulttuuri pohjautuu juurikin sellaiseen tavallisuuteen ja käytännöllisyyteen mikä kannattelee elämää terveesti.

Sairaudesta syntyy tietenkin sairasta kulttuuria.
Liian neurootiset tai psykoottiset voi tuottaa sellaista minkä pohjalle rakentuu huono kultturi, joka ei kanna "nenäänsä pitemmälle".

Otetaan esimerkiksi joku reppana joka on saanut "liian suuret saappaat". Kansanjoukot on voineet hätäpäissään yhteiskuntarauhan järkkyessä kannattaa johtajaa jolta onkin puuttunut kyky johtaa niin että lopputulos olis hyvä. Stalin ja Hitler on hyviä esimerkkejä. Molemmat ihan selkeästi sairastuneet paranoidisuuteen. Menettäneet jossain vaiheessa suhteellisuudentajunsa, jos sitä on edes ollut. Narsistista sekoilua ja seurauksena valtavat määrät uhreja, jotka yhä tukijoukkoineen, jälkeläisineen, ystävineen, kannattajineen potevat katkeruutta ja kaunaa, pelkoa ja ties mitä, jota nuo omahyväiset munapäät on aikoinaan levittäneet..

Jos kehittyy kulttuuri joka alkaa arvostaa vaikkapa neuroottisuutta, mieleen nousee nyt uskonnolliset tai aatteelliset fakki-idiootit, jotka haluaa täydellisyyttä, perfektionismia. Kun se ei ole mahdollista niin rakentuukin vain kulissit joista mm. Pohjoiskorea on hyvä esimerkki. Neuvostoliitto oli kans hyvä esimerkki. Ylipäätään kaikki kommunistiseen kokeiluun liittyvä sisälsi erikseen kulissit jotka yritettiin pitää koreina ja tahrattomna ja niiden takana tapahtui hirveyksiä.

Neuroottisuus ei johda avoimuuteen. Se johtaa sensuuriin. Hermot pettää ja hermostuneet hössöttää ja sössöttää jotain ihan pöhköö.

Toinen ääripää tai tuon seurausta (en nyt jaksa analysoida) psykoottisuus jossa riehaannutaan niin ettei ole rajoja lainkaan tai ne piirretään taivaanrantaan.
Siks mä en tykkää Peppi Pitkätossusta. <--- tuli puheeks toisessa ketjussa. Esikuvien ei pitäis olla ääripäitä. Ideaalina pitäis olla sopivasti joustava..
Toki Peppijutuissa vastaelementtinä on Tommin ja Annikan taholta edustettuna neuroottinen taustavaikutin. Ankara kurinalaisuus ja rajoitukset on typeriä liiallisuutena.

Kun ihminen on geeniensä (ties minkä kohtuhormonikylpyjensä) + ympäristötekijöidensä summa niin tottahan toki kulttuuriin vaikuttaa ihmisten perimän mukana kulkevat vaikuttimet.

Tieto voi hetkellisesti lisätä tuskaa kun joutuu myöntämään ettei ole ite mikään the täydellisyys. Kaikissa ihmisissä onkin puutteita ja valtakulttuurikin muodostuu aina niitten mukaan, joita sattumalta on eniten.

Jos huonosti käy niin kulttuuri voi säätyä sairaistten kautta. Olletikin just kuninkaalis ja aateliskuvioissa, sääty-yhteiskunnissa, kastilaitoksen kautta on jyllertänyt sisäsiittoisuus. Aina kun on semmosta että "raha nai rahaa" tai köyhät voi naida vaan köyhiä, kun rajoituksia on liikaa ja spontaania vaihtuvuutta ei ole niin kulttuuri lähtee menemän vinoon sitämukaa kun sisäsiittoisuusongelmat lisääntyy.

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Liittynyt12.5.2009

Yhteisenä arvona voisi olla kunkin ihmisen vapaus. Ihminen ei oikeastaan ole kiinnostunut muusta. Vapaus tässä tarkoittaa mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Yleensä puhutaan samoista asioista, vaikka ihmiset muotoilevatkin halunsa omanlaiseksi niin, että yhteisyys vaikuttaa kaukaiselta.

Näin tulisi selvittää ensin se, mitä me todella kaivataan. Sieltä löytyy tosi paljon yhteistä. Löytyykö muka jotain muuta?

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Vierailija
eskimo
Yhteisenä arvona voisi olla kunkin ihmisen vapaus. Ihminen ei oikeastaan ole kiinnostunut muusta. Vapaus tässä tarkoittaa mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Yleensä puhutaan samoista asioista, vaikka ihmiset muotoilevatkin halunsa omanlaiseksi niin, että yhteisyys vaikuttaa kaukaiselta.

Näin tulisi selvittää ensin se, mitä me todella kaivataan. Sieltä löytyy tosi paljon yhteistä. Löytyykö muka jotain muuta?




Muttakun.. tuo on juurikin se lähtökohta. Pohdiskelu vapaasta tahdosta on vasta perusta mistä pitää ruveta säätämään sitä kuinka itsekäs voi olla olematta haitallinen muille ja yhteisölle, itselleenkin.

Ei elämä ole ihan niin simppeliä että siitä pääsis surffaamaan vaan aallonharjalla niin että kunhan mä nyt tässä vaan oman etuni ajan ja nautin siitä niin se riittää. Ei ei ei..
Jokuset Hannuhanhet onnistuu mutta jos ei mitään muuta itselleen tavoitteeksi aseta niin löytää ittensä ongelmista.

Pakko valita välillä ajatellen muittenkin etua.
Sosiaalisuus ja sen eteen työskentely parantaa kuitenkin elämänlaatua. Enkä mä tarkota konkreettista nyhjäämistä. Enemmänkin politiikkaa, valintoja joita siellä tehdään; mikä vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin, jne.

Siinätapauksessa tietenkin jos ei yhtään seuraa uutisia eikä politiikkaa, jos ajattelee vaan omaa napaansa ja kuitenkin tahtois hyvää ja kaunista kaikille, sitten kannattaa pysyä nukkuvien puolueessa eikä sohlata siellä missä jotkut seuraa uutiset, tuntee politikot ja tietää kunkin ajamat asiat, jne.

Vierailija

Useammankin uskonnon (esmes krist.) ja filosofin (esmes Konfutse, käsittääkseni) löytämä ajatus että

tee toiselle kuten haluaisit itsellesi tehtävän tai älä tee toiselle kuten et haluaisi itsellesi tehtävän

on mielestäni käyttökelpoinen oli mistä hyvänsä kulttuurista kyse. Koska tämä sama idea on keksaistu ajasta ja paikasta riippumatta yhä uudelleen, ei se voi millään olla olevinaan esim. pelkästään länsimaiselle kulttuurille ominainen mieleenjohtuma.

Mikä piru sitten tekee niin vaikeata siitä että elettäisiin ns. ihmisiksi eli siten ettei toisten yksilöiden rajoja ylitetä ja tallata mennen tullen? En keksi mitään muuta selitystä kuin sen että keksitään tekosyitä muiden ihmisten alistamiselle, syyllistämiselle tai suoranaiselle orjuuttamiselle siitä että he ovat erilaisia kuin itse itsensä normiksi valinnut yksilö, taho, kansa. Kuitenkaan ns. kultainen sääntö ei erittele sen kummemmin että muiden kohtelu pitäisi jotenkin porrastaa siten että toiset olisivat tasa-arvoisempia kuin toiset koska sattuvat kuulumaan meidän porukoihin.

Nykyään on muodissa tämä tällainen ettei mitään arvoja saisi asettaa rinnakkain vertailtavaksi, "koska kulttuurit ovat erilaisia". Eivät ne nyt niin hemmetin erilaisia VOI olla koska kyse on kumminkin kokoajan samasta lajista. Ja sitäpaitsi jopa neandertaleilla on saattanut olla piirteitä joita löytyy meistä, esim. kuolleen sureminen, kenties kunnioittaminen (merkit siitä että neandertalien hautoihin laitettiin kukkia).

Väitän ettei yksikään ihmisryhmä, ehkei edes nisäkäsryhmä, ikinä pyrkisi ehdoin tahdoin sellaiseen lopputulokseen jota he pitäisivät pahana. Katson että kaikkien ihmisten yhteinen arvo on pyrkiä aina hyvään, mutta ongelman tästä tekee se että lajikumppaneita ei haluta nähdä oman itsen tai porukan veroisina ja täten "hyvää" ei toivotakaan ja haluta aivan kaikille, vaan ainoastaan "omille".

Voisiko siis olla yhteinen kaikkia koskeva arvo pyrkiä omaan hyväänsä (oman itsen, laajennetun oman itsen eli perheen tai laajennetun perheen eli oman kansan)?

Absoluuttisia arvoja ei liene olemassa, mutta on ehkä olemassa lajille ominaisia arvoja ja mielestäni paras mihin lajimme voi kyetä on tuo kultainen sääntö. Koska se on keksitty jo vuosituhansia sitten, ei todellakaan voida sanoa että kökömpi/etevämpi-janalla liikuttaisiin lineaarisesti kehnommasta parempaan. Paremminkin syklisesti on välillä humaanimpia aikoja, paikkoja ja kulttuureita, välillä vähemmän humaaneja.

Vierailija

Aihe on sen henkinen, että kohta joku mainitsee sanan maahanmuutto, jonka jälkeen tämäkin ketju muuttuu muslimien uimavuorokeskusteluksi.

Vierailija
fmiles
Aihe on sen henkinen, että kohta joku mainitsee sanan maahanmuutto, jonka jälkeen tämäkin ketju muuttuu muslimien uimavuorokeskusteluksi.



Sen tähden niin monet ovat lähteneet...

Vierailija

Ihmettelisin minäkin jos maahanmuuttokysymykset pysyvät syrjässä, mutta jospa jospa...

Tuossa kultaisessa säännössä "Tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän" on se ongelma, että siihen sisältyy ajatus ihmisestä syvästi tietoisena olentona. Heti kun siirrytään teoissa ja haluissa vähänkin abstraktimmalle tasolle niin voidaan havaita, että isolla osalla ihmisistä ei ole hajuakaan siitä,mitä he haluavat.

Minusta esimerkiksi Kantin kategorinen imperatiivi on sääntönä selkeämpi, koska sitä ei ole sidottu ihmisen haluihin vaan yhteisön hyvään:

1. Toimi aina siten, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleinen moraalilaki.
2. Kohtele kaikkia ihmisiä, myös itseäsi, ikään kuin he olisivat päämääriä sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä.
3. Toimi aina niin kuin tahtosi olisi eettisten periaatteittesi nojalla yleismaailmallinen lain säätäjä.
4. Toimi aina niin kuin olisit eettisine periaatteinesi päämäärien kuningaskunnan lakia säätävä jäsen.

Tuossakin tosin on se ongelma, että en oikein ymmärrä kuinka tuosta muodolliselta vaikuttavasta periaatteesta voi johtaa sisällöllisiä periaatteita.

Vierailija
Qadesha

Absoluuttisen ainoan oikean totuuden puuttuminen ei tarkoita sitä etteikö kukin voisi halutessaan ajaa omien arvojensa toteutumista mikäli näkee ne paremmaksi kuin jotkut muut arvot. En kertakaikkiaan ymmärrä minkä takia juuri minun tai Pönnin pitäisi nakata omat arvonsa (aivonsa?) jorpakkoon sen vuoksi ettei ole olemassa mitään absoluuttisia arvoja.



Eipäs heitetäkään mitään mamuilua tähän vaan kysytään miksi suomalainen ei saa valita omista lähtökohdistaan vierasta kieltä jota hän haluaa opiskella ja jolle hän antaa arvoa enemmän kuin yhteiskunnan määrittelemälle pakolliselle ruotsille. Miksi aivot pitää heittää jorpakkoon tässä kysymyksessä?

Vierailija

Kieltämättä maalais- tai sen paremmin kaupunkilaisjärjelläkään on vaikea ymmärtää minkä takia koko kansakunta pitää väkisin pusertaa samasta muotista ulos asiassa joka ei mitenkään ole ns. default jokaikiselle kansalaisellemme. Luonnollisestikin kakarat kannattanee varustaa sanotaan vaikka edes 15-vuotiaaksi asti yleistiedolla ja vasta tästä eteenpäin houkuttaa heidät erikoistumaan kohti itsekullekin soveliainta ammattia.

Mutta kuuluuko tai pitäisikö ruotsinkielen kuulua ns. yleistietoon joka jokaisen maassamme on omattava? Omasta mielestäni yhtä paljon tai vähän kuin saamenkieli tai joku muu vähemmistökieli (joita meillä kohta riittääkin pilvin pimein).

"Hyväntahtoiset" ihmiset jotka eivät halua suotta rasittaa aivojaan pohtimalla miten joku toinen yksilö hyötyy tai on hyötymättä juuri siitä mistä tällainen hyväntahtoinen kuten esim. ruotsinkielisen vähemmistön etuja ajava taho itse hyötyy, pyrkivät tietenkin kaikin keinoin mustamaalaamaan pakkoruotsia vastustavat vaikka minkämoisiksi junteiksi jotka haluavat mennä siitä missä aita on matalin.

Resurssit ja energia on kuitenkin rajallista, ja tuntuu erikoiselta että pitäisi opiskella jotakin paikallista kieltä jolla ei ns. suuressa maailmassa tee välttämättä yhtikäs mitään.

Jos vedän väkisin asiaa enemmän globaalimpaan suuntaan (joka oli ideanani ketjua pystyyn polkaistessani), niin miten Suomi voi olla mukana koko maailman tasolla toimitettavissa hankkeissa mikäli nurkkakuntaisesti vain käperrymme pohjoismaiseen svenskikulttuuriin...?

sigfrid
Seuraa 
Viestejä8692
Liittynyt20.7.2007

Meillä on yhteisiä arvoa lähtien fyysisistä tarpeista ja kulttuurista. Jeesus ja Konfutse ovat ilmaisseet asian niin, että tee muille mitä toivot muiden tekevän sinulle. Ehkä Jeesus osui tarkemmin asian ytimeen kun pyysi rakastamaan muita, ei tekemään muille sitä mitä itse hauaisi kokea. Ihmiselon raamit ovat kuitenkin kehittyneet niin monimutkaisiksi, että näin yksinertaiset säännöt eivät enää riitä. Yhteiset arvot kirjataan teksteiksi. Niistä keskustelevat niihin erikoistuneet ihmiset, tavallinen tallaaja ei ymmärrä mitkä hänen yhteiset arvonsa ovat yhteiskuntaeliitin kanssa. Ei tarvitsekaan ymmärtää, riittää kun kävisi äänestämässä kerran neljässä vuodessa. Niin helppoa se on. Ei tehdä tästä monimutkaista.

Takuutestattu suomalainen. Aboriginaali Finlandian asukas.

Blogi: http://terheninenmaa.blogspot.fi

Vierailija
fmiles
Globaaleista arvoista ei tehdäkään maahanmuuttokeskustelua, vaan pakkoruotsiväittely? Huomattavaa edistystä.



Eihän tästä nyt tarvitse mitään pakkoruotsiväittelyä tehdä koska kyse on arvovalinnoista ja mielestäni Qadeshalla on ajatukset kohdallaan. Ehkä, fmiles, et ole vielä huomannut että elämä täynnä valintoja joista lapsena sinulle opastetaan, mutta useimmat valitset itse ja myös kärsit seuraukset vääristä valinnoista. Olisihan sekin erikoista jos valtio määrittelisi meille aviopuolisot valmiiksi, toisaalta en tiedä menisikö sekään enemmän pieleen kuin useimpien tunteella valitsemat puolisot. Minä en ole koskaan erehtynyt kun valitsen järjellä, paitsi lotossa jota en enää pelaa.

Vierailija
Qadesha
Useammankin uskonnon (esmes krist.) ja filosofin (esmes Konfutse, käsittääkseni) löytämä ajatus että

tee toiselle kuten haluaisit itsellesi tehtävän tai älä tee toiselle kuten et haluaisi itsellesi tehtävän

on mielestäni käyttökelpoinen oli mistä hyvänsä kulttuurista kyse. Koska tämä sama idea on keksaistu ajasta ja paikasta riippumatta yhä uudelleen, ei se voi millään olla olevinaan esim. pelkästään länsimaiselle kulttuurille ominainen mieleenjohtuma.

Mikä piru sitten tekee niin vaikeata siitä että elettäisiin ns. ihmisiksi eli siten ettei toisten yksilöiden rajoja ylitetä ja tallata mennen tullen? En keksi mitään muuta selitystä kuin sen että keksitään tekosyitä muiden ihmisten alistamiselle, syyllistämiselle tai suoranaiselle orjuuttamiselle siitä että he ovat erilaisia kuin itse itsensä normiksi valinnut yksilö, taho, kansa. Kuitenkaan ns. kultainen sääntö ei erittele sen kummemmin että muiden kohtelu pitäisi jotenkin porrastaa siten että toiset olisivat tasa-arvoisempia kuin toiset koska sattuvat kuulumaan meidän porukoihin.

Nykyään on muodissa tämä tällainen ettei mitään arvoja saisi asettaa rinnakkain vertailtavaksi, "koska kulttuurit ovat erilaisia". Eivät ne nyt niin hemmetin erilaisia VOI olla koska kyse on kumminkin kokoajan samasta lajista. Ja sitäpaitsi jopa neandertaleilla on saattanut olla piirteitä joita löytyy meistä, esim. kuolleen sureminen, kenties kunnioittaminen (merkit siitä että neandertalien hautoihin laitettiin kukkia).

Väitän ettei yksikään ihmisryhmä, ehkei edes nisäkäsryhmä, ikinä pyrkisi ehdoin tahdoin sellaiseen lopputulokseen jota he pitäisivät pahana. Katson että kaikkien ihmisten yhteinen arvo on pyrkiä aina hyvään, mutta ongelman tästä tekee se että lajikumppaneita ei haluta nähdä oman itsen tai porukan veroisina ja täten "hyvää" ei toivotakaan ja haluta aivan kaikille, vaan ainoastaan "omille".

Voisiko siis olla yhteinen kaikkia koskeva arvo pyrkiä omaan hyväänsä (oman itsen, laajennetun oman itsen eli perheen tai laajennetun perheen eli oman kansan)?

Absoluuttisia arvoja ei liene olemassa, mutta on ehkä olemassa lajille ominaisia arvoja ja mielestäni paras mihin lajimme voi kyetä on tuo kultainen sääntö. Koska se on keksitty jo vuosituhansia sitten, ei todellakaan voida sanoa että kökömpi/etevämpi-janalla liikuttaisiin lineaarisesti kehnommasta parempaan. Paremminkin syklisesti on välillä humaanimpia aikoja, paikkoja ja kulttuureita, välillä vähemmän humaaneja.




Mutta mikä on se "hyvä" mihin kaikki pyrkivät? Hyvää on niin monenlaista ja moraalinen hyvä on aika vaikeaa määritellä. Onko se jokin itsenäinen "hyvän" muoto vai joidenkin muotojen yhdistelmä?

Jos sanotaan, että kaikkia yhdistävä arvo on pyrkimys hyvään, ei sanota oikeastaan vielä mitään.

Vierailija
tippa
Mutta mikä on se "hyvä" mihin kaikki pyrkivät? Hyvää on niin monenlaista ja moraalinen hyvä on aika vaikeaa määritellä. Onko se jokin itsenäinen "hyvän" muoto vai joidenkin muotojen yhdistelmä?

Jos sanotaan, että kaikkia yhdistävä arvo on pyrkimys hyvään, ei sanota oikeastaan vielä mitään.




No voisiko vapaus, valinnanvapaus olla lähtökohtaisesti pyrkimys siihen itsenäisyyteen? Orjatkin halusivat jostakin kumman syystä olla vapaita, miksiköhän?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat