Onko tulevaisuus ja menneisyys todellisia

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Luin Esko Valtaojan haastattelusta

"Se (todellisuus) on aivan toisenlainen, kuin mitä kukaan on osannut aavistaa. Todellisuus ei noudata ihmisen logiikkaa; kaikki filosofit ovat olleet väärässä. Kvantti kumosi Kantin. Aika on yksi ulottuvuus ja siten tulevaisuus on jo olemassa samalla tavalla kuin menneisyyskin, vaikkemme pystykään sitä käsittämään."

http://www.polyteekkari.fi/index.php?k=10699

Onko tämä tieteessä yleisesti hyväksytty teoria? Että kuoleman ja syntymän hetket olisivat olemassa yhtä todellisina kuin nykyhetki

Jos on, niin onko teorialle esitetty vasta-argumentteja?

Sivut

Kommentit (203)

Vierailija
Tinke
Luin Esko Valtaojan haastattelusta

"Se (todellisuus) on aivan toisenlainen, kuin mitä kukaan on osannut aavistaa. Todellisuus ei noudata ihmisen logiikkaa; kaikki filosofit ovat olleet väärässä. Kvantti kumosi Kantin. Aika on yksi ulottuvuus ja siten tulevaisuus on jo olemassa samalla tavalla kuin menneisyyskin, vaikkemme pystykään sitä käsittämään."

http://www.polyteekkari.fi/index.php?k=10699

Onko tämä tieteessä yleisesti hyväksytty teoria? Että kuoleman ja syntymän hetket olisivat olemassa yhtä todellisina kuin nykyhetki

Jos on, niin onko teorialle esitetty vasta-argumentteja?




Se mikä ei ole vielä tapahtunut, ei ole tapahtunut. Voi vaan determinismin avulla laskemaan että mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Ajan käsite on aivan eri asia. Jos kuolet, voi mennä satatuhatta miljardia vuotta että samanlainen olio kun sinä synnyt tänne universumiin. Sinulle se ehkä tuntuu sadastuhannesosalta sekunnista kun ihmisellä menee satatuhatta miljardia vuotta.

Vierailija

Loogisesti ajatellen on vain yksi tapa, miten tulevaisuus voi tapahtua, ellei aitoa sattumanvaraisuutta ole tai jos mustat aukot eivät tuota yllätysmomentteja. Aikahan on loppujen lopuksi aseman vaihtamista, liikkumista. Tavallaan siis Valtaoja on oikeassa. Toisaalta taas menneisyyden asemat (esim. eloktronin sijaitseminen tietyssä kohtaa) ovat järjestyksessä ensin, joten ne voi hahmottaa olemassa olevimmiksi kuin järjestyksessä tarkastelupisteen jälkeen tulevat tulevaisuuden asemat. Edit: toisaalta, mitä jos "tulevaisuus" onkin järjestyksessä ensin? Järjestyksen käsite sinänsä on looginen, kohteethan vaihtavat asemia ketjussa.

Pahoittelen epämääräisyyttäni. Ei, en ole aineissa, vaikka näitä pohtiessa ehkä pitäisikin.

Toope
Seuraa 
Viestejä23135
Liittynyt23.7.2006

Otsikon pitäisi kuulua: "Ovatko tulevaisuus ja menneisyys todellisia?"

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Vierailija
Tinke
Luin Esko Valtaojan haastattelusta

"Se (todellisuus) on aivan toisenlainen, kuin mitä kukaan on osannut aavistaa. Todellisuus ei noudata ihmisen logiikkaa; kaikki filosofit ovat olleet väärässä. Kvantti kumosi Kantin. Aika on yksi ulottuvuus ja siten tulevaisuus on jo olemassa samalla tavalla kuin menneisyyskin, vaikkemme pystykään sitä käsittämään."

http://www.polyteekkari.fi/index.php?k=10699

Onko tämä tieteessä yleisesti hyväksytty teoria? Että kuoleman ja syntymän hetket olisivat olemassa yhtä todellisina kuin nykyhetki

Jos on, niin onko teorialle esitetty vasta-argumentteja?




Ihan mielenkiintoinen juttu, mutta vasta-argumentteja on esitetty, tuo kohdan perusidealle jo itsestään Aristoteleestä lähtien.

Mielestäni Valtaoja sekoittaa keskenään fysikaalisen ja matemaattisen olemassaolon.

Tulevaisuus ei ole todellista, mutta ei "olematontakaan", joka on ´todellisen´MUODOLLISLOOGINEN VASTAKOHTA.

Tulevaisuus on ´MAHDOLLISTA´, joka taas on ´todellisen´ DIALEKTINEN vastakohta: toista ei ole olemassa (käsitteenä) ilman toista. Menneisyys on osin mahdollista, osin myös todellista, ja se on aina OBJEKTIIVISTA: joka asia on ollut tietyllä tavalla, tai sitten ei.

http://nakokulma.net/arkisto/index.php? ... #msg353844

" ´Mahdollisuus ja todellisuus´, filosofian kategorioita, jotka kuvaavat loogisesti liikettä, muutosta, materian olemassaolotapaa ajassa. Todellisuus on sitä, mikä on jo ilmaantunut, on olemassa (ts. "ilmenee nyt vuorovaikutusten piirissä", RK). Mahdollisuus on se, joka voi ilmaantua ja olla olemassa tíettyjen ehtojen vallitessa, tulla todellisuudeksi (ts. mikä on nyt "luonnonlakien sallimaa, muttei aktuaalista", RK).

Ne on ottanut käyttöön kreikkalaisen folosofi Aristoteles yhteydessä edeltävän filosofian kritiikkiin liittyen, joka ilmiöiden synnyn ja muutoksen (liikkeen) ei pääsyt mytologisten tulkintojen puitteiden ulkopuolelle: kaksialkuisen ("suvullinen"): (miehinen, maskuliininen - naisellinen, femiininen) lähestymistavan syntyyn ja "synnytettyyn" ("luonnon"), syklisen aikakäsityksen ("syntymä - lapsuus - nuoruus - kypsyys - vanhuus - kuolema") ulkopuolelle.

Aristoteles ehdotti uutta käsitettä, joka liittyy oleva(ise)n (bytie, verbistä bytj = olla, RK) kahdentamiseen: " (Jonkin olevan) synty (ilmaantuminen, vozniknovenie) ei voi tapahtua - syrjästä (privhodjashtshim obrazom) - olemattomasta (nesushtshestvujushtshego), vaan voidaan myös sanoa, että kaikki ilmaantuu oleva(ise)sta (sushtshestvujushtshego), nimenomaan siitä, joka on olemassa mahdollisuutena, mutta ei todellisuutena. "

Jne. "

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskust ... #msg-18685

"" Dialektiikka [kreik. dialektike (techne) – keskustelu- ja riitelytaito,riita,sanasta dialegomai – keskusten,riitelen],oppi kehityksen,ilmaantumisen(kääntäisin mielelläni emergenssin! RK) kaikkein yleisluontoisimista lainalaisuuksista, joiden sisäisen lähteen katsotaan olevan vastakohtien ykseydessä ja taistelussa. Tässä merkityksessä dialektiikka on Hegelistä lähtien ollut vastakkaista metafysiikalle, ajattelutavalle, joka tarkastelee olioita ja ilmiöitä muuttumattomina ja toisistaan riippumattomina. Leninin luonnehdinnan mukaan ”dialektiikka on oppi kehityksestä sen täydellisimmässä, syvimmässä ja yksipuolisuudesta vapaimmassa muodossa, oppi inhimillisen tiedon suhteellisuudesta, joka heijastaa meille ikuisesti kehittyvää materiaa.

Historiassa dialektiikka jaetaan(/jakautuu) seuraaviin peruskehitysvaiheisiin: muinaisten ajattelijoiden vaistonvarainen, naiivi dialektiikka, Renessanssin kauden filosofien dialektiikka, klassisen saksalaisen filosofian idealistinen dialektiikka,19. vuosisadan venäläisten vallankumouksellisten demokraattien dialektiikka, marxilais-leniniläinen dialektiikka sen nykyisenä kehitysvaiheena. Marxismin filosofiassa materialismin ja dialektiikan ykseys sai tieteelliseti perustellun ja johdonmukaisen ilmauksen. "

Erottamaton käsitepari ´mahdollisuus ja todellisuus´ kuvaa YHDESSÄ neliulotteista aika-avaruutta jossakin sen pisteessä olevan havaitsijan suhteen kannalta aika-avaruuden ajan suuntaan, vain jompi kumpi erikseen ei sitä tee. Menneisyys ja nykyisyys ovat tarkasteluhetkellä formaalisesti objektiivisia, tulevaisuus on objektiivisia todennäköisyyksiä.

Barbaari
Seuraa 
Viestejä13621
Liittynyt4.10.2007
Vahtikoira
Loogisesti ajatellen on vain yksi tapa, miten tulevaisuus voi tapahtua, ellei aitoa sattumanvaraisuutta ole tai jos mustat aukot eivät tuota yllätysmomentteja. Aikahan on loppujen lopuksi aseman vaihtamista, liikkumista. Tavallaan siis Valtaoja on oikeassa.



Ei ajatuksessasi kai mitään vikaa ole mutta selitän oman näkemykseni.

Itse käsittäisin että E=MC2 tarkoittaa sitä että 2 tulee kaavaan siitä että on aika-avaruus eli lineaarinen liike avaruudessa ja samalla liikkeeseen kuuluu liikkumista aikaulottuvuudessa. Saadaan valonnopeuden neliö. Mikäli hiukkanen joka lähtee vaikka auringosta valonnopeudella joka on maksimi ei liiku ajallisessa ulottuvuudessaan lainkaan. Vastaavasti kappale joka pysyy avaruudellisesti paikallaan liikkuukin aikaulottuvuudessa valonnopeudella elikkä vanheneminen kyseisellä kappaleella olisi todellista.

Toisaalta taas menneisyyden asemat (esim. eloktronin sijaitseminen tietyssä kohtaa) ovat järjestyksessä ensin, joten ne voi hahmottaa olemassa olevimmiksi kuin järjestyksessä tarkastelupisteen jälkeen tulevat tulevaisuuden asemat.



Kvanttifysiikan mittakaavoihin mennessä ja varsinkin Plancin etäisyyksiin tila ajalliset ulottuvuudet menevät hahmotelmissa sekaisin. Ehkä niissä etäisyyksissä piilee avoimen tulevaisuuden ja ehkä jopa vapaan tahdon mahdollisuus.

Edit: toisaalta, mitä jos "tulevaisuus" onkin järjestyksessä ensin? Järjestyksen käsite sinänsä on looginen, kohteethan vaihtavat asemia ketjussa.



Tulevaisuuden ollessa ensin kausaalisuus menettäisi merkityksensä. Aikaa mitataan lämpö-opin mukaan että lämmin energia siityy ja tasautuu aina kylmempään.

Mikäli maailmankaikkeuden laajeneminen joskus loppuisi ja alkaisi supistumaan siis ajan ei täytyisi vaihtaa samalla suuntaansa.

Itse ajattelisin tulevaisuuden olemassaolosta seuraavalla tavalla ettätämä hetki on alkuräjähdyksen laajeneva shokkiaalto aika-avaruudessa joka ei ole vielä päättynyt tai ei ehkä ikinä päätykkään. Tavallaan voidaan piirtää ja hahmottaa malli korkeammissa ulottuvuuksissa siitä millainen se on tulevaisuudessa ja millainen oli menneisyydessä.

Mutta nyt nukkumaan pitää mennä. Sori jos jotenkin unisena selitän sekavia. Lähetän kuitenkin viestin vaikka se onkin puolivalmiina.

Vierailija
Vahtikoira
Loogisesti ajatellen on vain yksi tapa, miten tulevaisuus voi tapahtua, ellei aitoa sattumanvaraisuutta ole tai jos mustat aukot eivät tuota yllätysmomentteja.



"Aito sattuma" kuitenkin nimeomaisesti ON, ja ´sattuma ja välttämättömyys´ ovat myös ihka aitoja toisistaan erottamattomia ja toisiaan edellyttäviä dialektisia vastakohtia, joiden keinotekoinen erottaminen muka "muodollisloogisiksi vastakohdiksi" vie päättelyt ja myös teoriat joron jäljille (vaikka ne muistuttavatkin ulkonaiset paljon enemmän muodllisllogisia vastakohtia kuin esimerkiksi
´mahdollisuus ja todellisuus´).

http://keskustelu.skepsis.fi/html/Kesku ... iID=217984

" http://www.cultinfo.ru/fulltext/1/001/008/081/100.htm

" Необходимость и случайность, соотносительные философские категории, выражающие типы связи, которые определяются существенными и привходящими факторами. "

" Välttämättömyys ja sattuma - tosiaan edellyttävät filosofian kategoriat, jotka heijastavat (ilmiöiden välisten, RK) yhteyksien tyyppejä, jotka määrytyvät olennaisten (olemuksellisten) ja epäolennaisten ("liitännäisten") tekijöiden perusteella. "

Välttämättömyys - olio, ilmiö näiden yleisessä lainalaisessa yhteydessä; todellisuuden ennen kaikkea sisäisten, pysyvien, toistuvien, kaikenkattavien suhteiden, se kehityksen perussuuntien heijastuma: sellaisen tiedon tunkeutumisen asteen ilmaus kohteen syvyyksiin, jolloin tuon kohteen olemus, laki, ilmenee; keino muuttaa mahdollisuus todellisuudeksi siten että määrätyssä objektissa annettujen ehtojen vallitessa on olemassa vain yksi mahdollisuus, joka muuttuu todellisuudeksi.

Sattuma - todellisuuden perustaltaan ulkoisten, epäolennaisten, epävakaiden, yksittäisten suhteiden heijastuma; kohteen tiedostamisen alkupisteen ilmaus; toisistaan riippumattomien syyseurannaisten prosessien tai tapahtumien risteämisen seuraus; välttämättömyyden ilmenemismuoto ja sen täydennys. "

(Viimeisestä määreestä ilmenee, että kategoriaparin johtavaksi komponentiksi katsotaan ´välttämättömyys´.)

Ilmaistessaan objektiivisen todellisuuden määrättyjä yhteyksiä ja suhteita ´välttämättömyys ja sattuma´ ovat otologisia kategorioita. Ollessaan tiedon muotoja, joissa toteutuu objketiivisen todellisuuden heijastusprosessi, ne esiintyvät loogisten kategorioiden muodossa (huom: dailektisloogisten, ei formaalis-, RK). Luonnehtiessaan ajattelun liiketapaa pinnallisemmasta syvällisempään niillä on metodologinen funktio.

Välttämättömyys "koostuu" usein sattumien paljoudesta, raivaten itselleen tien niiden läpi, ja sen perusta on olioden vallitsevissa suhteissa, kehityksen edeltävän vaiheen lainalisesti pohjustamana. Välttämättömät ilmiöt vastaavien ehtojen vallitessa kehittyvät määrtyssä järjestyksessä, tapahtuvat juuri siten eivätkä jollakin toisella tavalla. Sattuma taas yleensä seuraa annetulle ilmiölle ulkoiselta pohjalta, minkä voimasta se voi toteutua tietyllä tai jollakin muulla tavalla.

Jne. ”

Aikahan on loppujen lopuksi aseman vaihtamista, liikkumista.



Aikaa ei ole olemassa ilman avcaruudessa liikkuvaa materiaa. perutavin kategoriapari katsotaan olevan juuri (oletetut) dialektiset vastakohdat ´materia ja liike´.

Tavallaan siis Valtaoja on oikeassa.



Tavallaan, mutta se monimaailmateoria on puutaheinää ja sen valtaoja kyllä tietää, mutta kunhan piruilee.

Toisaalta taas menneisyyden asemat (esim. eloktronin sijaitseminen tietyssä kohtaa) ovat järjestyksessä ensin, joten ne voi hahmottaa olemassa olevimmiksi kuin järjestyksessä tarkastelupisteen jälkeen tulevat tulevaisuuden asemat.



Parempi käyttää sanaa "mahdollisemmiksi", ja vieläkin parempi on "(objektiiviesti) TODENNÄKÖISEMMIKSI", sillä ´objektiivinen todennköisyys´ on ontologisesti "mahdollisuuden määrällinen mitta".

Edit: toisaalta, mitä jos "tulevaisuus" onkin järjestyksessä ensin?



Määritelmällisesti ei ole.

Järjestyksen käsite sinänsä on looginen, kohteethan vaihtavat asemia ketjussa.



Kyllä senkin kanssa tulee ongelmia relativismissa (suhteellisuusteoriassa), kun kaikki signaalit kulkevat rajallisella nopeudella.

Pahoittelen epämääräisyyttäni. Ei, en ole aineissa, vaikka näitä pohtiessa ehkä pitäisikin.



Aineet eivät hyödytä.

Vierailija

Entä osaako kukaan sanoa mitään näihin artikkeleihin

http://news.softpedia.com/news/Does-Tim ... 1530.shtml

"Space and time in some sense melt in this picture. There is no space anymore. There are just quanta kind of living on top of one another without being immersed in a space," said Rovelli.

http://www.journaloftheoretics.com/Articles/6-3/S.pdf
Conclusion

"In General Relativity Theory time is already half "absorbed" by space, here it exists only as a "by-product" of the matter that continuously changes in the cosmic space. In the cosmic space itself time does not run. Conscious experience allows us to experience time and space as one perceives them."

Vierailija
Tinke
Luin Esko Valtaojan haastattelusta

"Se (todellisuus) on aivan toisenlainen, kuin mitä kukaan on osannut aavistaa. Todellisuus ei noudata ihmisen logiikkaa; kaikki filosofit ovat olleet väärässä. Kvantti kumosi Kantin. Aika on yksi ulottuvuus ja siten tulevaisuus on jo olemassa samalla tavalla kuin menneisyyskin, vaikkemme pystykään sitä käsittämään."

http://www.polyteekkari.fi/index.php?k=10699

Onko tämä tieteessä yleisesti hyväksytty teoria? Että kuoleman ja syntymän hetket olisivat olemassa yhtä todellisina kuin nykyhetki

Jos on, niin onko teorialle esitetty vasta-argumentteja?



Elämä nykyhetkessä on todellista, ja ehdotonta. Koska näin on, on myös tulevaisuus, ja menneisyys ehdottomia.

Ihmisen näkökulmasta aika on kuitenkin todellinen.

Vierailija

Aika on subjektiivinen kokemus, tietoisuuden piirre. Kaikki Nyt-hetket ovat yhtä todellisia.

Barbaari:

"Kvanttifysiikan mittakaavoihin mennessä ja varsinkin Plancin etäisyyksiin tila ajalliset ulottuvuudet menevät hahmotelmissa sekaisin. Ehkä niissä etäisyyksissä piilee avoimen tulevaisuuden ja ehkä jopa vapaan tahdon mahdollisuus."

Tämä on tosi ja hyvin kirjoitettu. Tulevaisuus on avoin, menneisyys kiinteä.

Minerva:

"In the cosmic space itself time does not run. Conscious experience allows us to experience time and space as one perceives them."

Tämäkin on totta. Aika ei virtaa tai liiku. Ajan virtaus on tietoisuuden luoma illusio. Wheeler-DeWitt equation on se valtavirran kvanttimekaniikan tulkinta (Everett), jota kannattaa uskoa eniten.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä tulevaisuuden suhteen, että jos esim heitä lanttia, molemmat - sekä kruuna että klaava - toteutuvat.

Vierailija
Tinke
Entä osaako kukaan sanoa mitään näihin artikkeleihin

http://news.softpedia.com/news/Does-Tim ... 1530.shtml

"Space and time in some sense melt in this picture. There is no space anymore. There are just quanta kind of living on top of one another without being immersed in a space," said Rovelli.

" Planck time, the smallest time unit with any physical meaning, would be 10-43 from a second, less than a trillionth of a trillionth of an attosecond. And furthermore? Tempus incognito at the limits of the current physics. But this run touches the very basics of the problem: time may not exist in physical reality. Then, what is time and why are we its slaves? "




Tämä on versio siitä epädialektisesta ja väärästä (enqvistiläisestä?) asettamuksesta, että "rautakanki ei ole todellinen (eikä yhtään sen enempää mahollinenkaan!) "KOSKA SE KOOSTUU ATOMEISTA".

Näkemys merkitsee, että "rautakangen atomit vaikuttavat vain yksittäisten objektien, eivätkä sellaisina muodostamansa fysikaalisen organisaation muodossa (jonka organisaation monet piirteet voitaisiin toteuttaa joidenkin muunalaistenkin atomien muodostaman organisaation muodossa, esimerkiksi kuparikangen.

Tuo trikin tarkoitus on häivyttää näköpiiristä reduktuonistiselle fysikalismille vieläkin ongelmallisempi luonnonlakien itsekityksen, AIDON EMERGENSSIN käsite ja ilmiö:

http://www.helsinki.fi/~enqvist/emergenssi.html


http://www.journaloftheoretics.com/Articles/6-3/S.pdf

" Conclusion

"In General Relativity Theory time is already half "absorbed" by space, here it exists only as a "by-product" of the matter that continuously changes in the cosmic space. In the cosmic space itself time does not run. Conscious experience allows us to experience time and space as one perceives them."




" It is not that change happens in physical time, change itself is physical time. "

Tämä viimeinen juttu on sisäisesti ristiriitainen, vaikka sisältääkin erittäin huomionarvoisia näkökohtia: toisessa paikassa muutos, liike nimittäin "kulkee fysikaalisessa varuudessa", mutta "aika ei kulje"; toisaalla taas " 'aika' ja 'muutos' "ovat tasan sama asia".

'Liike' on 'materian´ dialektinen vastakohta ainakin dialektisen materialismin perushypoteesin mukaan. 'Aika' tai EI OLE 'materian' dialektinen vastohta, vaan se muodstaa materian ns. attribuuttien, yleismäärisen ykseuden 'avaruuden' (ja heijastavuuden, informaation) kanssa, joita attribuutteja ei ole olemassa ilman liikkuvaa materiaa.

Tämän jutun tarkoituson sanoa, että "aika on vain "tapamme mieltää liike" ", mikä ei ole totta. Aika on objektiivinen fysikaalinen suure ja parametri siinä kuin esimerkiksi avaruuskin.

Vierailija
Nagarjuna
Aika on subjektiivinen kokemus, tietoisuuden piirre. Kaikki Nyt-hetket ovat yhtä todellisia.

Minerva:

"In the cosmic space itself time does not run. Conscious experience allows us to experience time and space as one perceives them."

Tämäkin on totta. Aika ei virtaa tai liiku. Ajan virtaus on tietoisuuden luoma illusio. Wheeler-DeWitt equation on se valtavirran kvanttimekaniikan tulkinta (Everett), jota kannattaa uskoa eniten.




Vitsi että sää oot oppinut lässyttämään tuolla gangsterien slangilla "valtavirtaa" ja muuta paskaa...

"Monimaailmatulkinta" on täydellisen järjetön ja absolluuttisen epätosi Mormonikirkon opin projektio kvanttifysiikkaan, eikä sillä ole tekemistä objektiivisen todennäköisyyden tieteellisen käsitteen kanssa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä tulevaisuuden suhteen, että jos esim heitä lanttia, molemmat - sekä kruuna että klaava - toteutuvat.



Pissan hailee, mitä epätosi oppi "todella tarkoittaa"...

Vierailija

Elämä nykyhetkessä on todellista, ja ehdotonta. Koska näin on, on myös tulevaisuus, ja menneisyys ehdottomia.

Ihmisen näkökulmasta aika on kuitenkin todellinen.




Todellisuus ja nykyhetki eivät ole lähelläkään ehdotonta. Mitään ei voi tarkastella täysin objektiivisesti vaan kaikki on enemmän tai vähemmän aistien ja ajatusten tulkitsemaa, vääristämää tai ehkäpä ajatusten luomaa.. kohta heräät sängystä ja ajattelet "prkl, olipas todella outo uni.." Tälläisen ajatuksen hyödyttömyys on vain siinä ettei stä voi todistaa oikeaksi eikä myöskään vääräksi..

Taitaa olla parempi olettaa että tämä on todellinen todellisuus vaikkei siitä varmuutta olisikaan ja koittaa käyttäytyä sen mukaan.

Vierailija
Minerva
Tinke
Luin Esko Valtaojan haastattelusta

"Se (todellisuus) on aivan toisenlainen, kuin mitä kukaan on osannut aavistaa. Todellisuus ei noudata ihmisen logiikkaa; kaikki filosofit ovat olleet väärässä. Kvantti kumosi Kantin. Aika on yksi ulottuvuus ja siten tulevaisuus on jo olemassa samalla tavalla kuin menneisyyskin, vaikkemme pystykään sitä käsittämään."

http://www.polyteekkari.fi/index.php?k=10699

Onko tämä tieteessä yleisesti hyväksytty teoria? Että kuoleman ja syntymän hetket olisivat olemassa yhtä todellisina kuin nykyhetki

Jos on, niin onko teorialle esitetty vasta-argumentteja?





Elämä nykyhetkessä on todellista, ja ehdotonta. Koska näin on, on myös tulevaisuus, ja menneisyys ehdottomia.

Ihmisen näkökulmasta aika on kuitenkin todellinen.




Mitä tarkoitat "ehdottomalla"?

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Jos tulevaisuus on jo olemassa, on oltava myös keino iteroida se. Eli vanhan kansan mukaan ennustaa. Kuinka tämä voisi tapahtua? Varmasti (jos Valtaoja on oikeassa) tulevaisuudessa myös siihen keksitään keino, jokin tekninen edistysaskel tai matemaattinen kaava.

Entä vapaa tahto? Joutanee romukoppaan sitten (jos Valtaoja on oikeassa?)

Menenkö sänkyyni makaamaan loppuelämäkseni yrittämättä mitään jos kohtaloni on ennalta määrätty ja en voi siihen vaikuttaa?

Hämmentää.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat