Seuraa 
Viestejä1918

Eräänä synkkänä ja myrskyisenä yönä yritin välttää kapulakieltä ja puujalkavitsejä veistellessäni teille viestinpoikasta. Mutta kuinka ollakkaan viestinpoikanen pyristeli vastaan kuin vasta ongittu elämästään taiseleva hauki ja sillä karkasi mopo käsistä koska peukalo oli keskellä kämmentä.

Lähdin etsimään viestinpoikasta Mannerheimintieltä. Oltuani ihmeissäni kuin halolla päähän lyöty saapuivat poliisit luokseni. Ymmärtämättä tilanteen vakavuutta ja abstraktiutta mukamas muita viisaamaat poliisit lähtivät kissojen ja koirien kanssa etsimään halkoa mukana kantavaa viestinpoikasta.

Putosin kärryiltä aivan totaalisesti ja mieleni oli maassa. Ajattelin jo että tulen maitojunalla kotisatamaan kuin vastarannan kiiski juomaan katkeruuden kalkkia koska piha oli ilman sadettajaa. Kuitenkin päätin nostaa pääni mutta kas ollakaan näin että pitkäkyntiset olivat jo ehättänäeet pelastamaan viestini poliisien kynsistä.

Eräällä syrjäisellä ja nuhruisella kadulla eräs merkillinen miekkonen näytti povitaskuaan ja tokaisi röhisevällä naurulla: “Kiinnostaako viestinpoikanen?” Maksoin itseni kipeäksi saadakseni viestinpoikasen takaisin.

-

Sivut

Kommentit (40)

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566

Saatuani viestinpoikasesta tarpeekseni lähdin perä hellänä kohti kotia. Käännyin kotikadulle, ohitin Hanneksen muina tasa-arvoisina henkilöinä ja löysin taloni lepäämästä valtavien tunkkien päällä. Otin askeleen kotia kohti, ja talo siirtyi saman mitan verran. Jälleen askel, ja talo pakeni. Alun arastelun jälkeen alkoi armoton takaa-ajo pitkin saastaisia ihmisyhdyskunnan käytäviä. Minä ja talo, minä ja koti.

Hetken kuluttua ahdistukseni kuitenkin laantui ja jäin taloni eteen tanssimaan. Olinhan sentään hyvässä seurassa, ulkona.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238

Tanssi päättyi siihen, että astuin myyränkoloon ja jalkani katkesi. Hirmuisen tuskan räjähtäessä tajunnassani vajosin maahan. Silloin talo nytkähti kuin tuumien, kallistui puoleeni kuin katsoakseen minua lähempää - ja vierähti päälleni. Suolet tulivat suuhuni. Paska tirskahti ulos. Kuolin.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta edes haudassakaan en saanut maata rauhassa matojen kaverina, sillä viestinpoikanen haastoi minut oikeuteen alaikäiseen sekaantumisesta.

Siitä oli kasvanut väärinymmärretty vitsinpoikanen, mutta sitä se ei kertonut kenellekään ja poliisit noutivat mätänevän raatoni raastupaan.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432

Raastuvan rappusilla koitin saada luitani kasaan. Poliisit töykkivät minua kohti syyttetyjen aitiota ja väärinymmärretty vitsinpoikanen katsoi minua paheksuvasti. Alkoi istunto.

Käräjät olivat pitkät ja työläät, mutta sain kuin sainkin vedottua tilapäiseen mielenhäiriöön jonka johdosta minut julistettiin syyn takeettomaksi. "Tämäpä loistava uutinen!" mietin ja hoipuin käräjäsalista ulkoilmaan miettimään, mitä pahennusta seuraavaksi herättäisin. Mitään tarpeeksi lennokasta ei tahtonut juolahtaa mieleeni. Olihan tässä nimittäin keretty kiertää jo muutakin kuin tahkoa. Kuoleman porteillakin tullut piipahdettua, ei tällainen tyyppi ihan mihin tahansa ryhtyisi!

Siinä spekuloidessani ja sätkää poltellessani käräjätalon rappusilla huomasin silmänurkassani hahmon, joka lähestyi minua.

Hämmentää.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238

Hahmo sanoi: "Tupakointi vaarantaa terveytesi."

Lopetin tupakoinnin välittömästi.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566

Aikani kuljeskeltuani tajusin, ettei maailmalla ollut paljoa annettavaa läpimädälle ruumiilleni. Hoipuin takaisin hautuumaalle, käynnistin minitraktorin ja suuntasin kohti umpeenluotua hautapaikkaani. Survaisin kauhan hiekkaiseen maahan uudestaan ja uudestaan, kunnes olin tyytyväinen aikaansaannokseeni.

Kahmittuani hyvän joukon lautoja ja hiekkaa päälleni alkoi mätänemiseni saavuttaa uusia muotoja. Puolikas nenäni haistoi omat kaasuni ja päätin töräyttää reilun pierun kaupan päällisiksi. Mitä olisin voinut menettää?

Jokainen tietää, että kunnon piereskelyn päätteeksi on mukava vetää henkoset. Kaivoin aiemmin tumppaamani sätkän taskusta ja raapaisin tikkua. Silloin virvatuli räsähti. Lensin metaaniräjähdyksen voimasta keskelle hautuumaata. Jokin elektrokemiallinen reaktio oli herättänyt minut henkiin! Pistin hautausmaan yövuorolaisten kanssa tanssiksi, jälleen kerran.

Stinger
Seuraa 
Viestejä4720

Siinä sitten tanssin kiemuroissa raatoni vähän vetristyttyä huomioni kiinnittyi jostain tulevaan pistävään löyhkään, joka voitti jopa oman lemuni vahvuudellaan. Haju tuntui kasvavan hetki hetkeltä yhä voimakkaammaksi ja kääntyilin ympäriinsä etsien sen aiheuttajaa pahojen aavistusten täyttäessä mieleni. Äskeisestä räjähdyksestä päähäni jäljelle jääneet kolme haiventa muuttuivat hetkessä valkoisiksi nähdessäni löyhkän aiheuttajan, joka paljastui lähistöllä olevan "Antoisa Alma"-baarin vain piirun verran pultsarista ylelmpänä olevien kaljaveikkojen elähtänyt kiertopalkinto Bertta Reiteväinen.

Kyyneleet alkoivat virrata silmistäni Bertan ruumiista lähtevistä katkuista johtuen, joten aloin perääntyä aina yhden askelen taakse päin siinä missä Bertta otti yhden itseäni kohti. Kyynelvirran läpi pystyin havaitsemaan, että...

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Bertta moljotti sen verran kieroon seisovilla silmämunillaan että häneen oli selvästi asettunut riivaaja. Tarkemmin katsoen Twin Peaksin Bobo-apina joka oli saanut tarpeekseen kaikkien muiden kajahtaneiden riivaamisesta ja riivasi nyt Berttaa.

Alaleuka suttua lyöden Bertta lähestyi minua. Havaitsin talikon joka pönötti lähintä seinää vasten, ja tartuin siihen. Minä en luopuisi poikuudestani tappelutta, päätin, ja

Pysähdyin siihen paikkaan kuullessani matalan äänen takaani.
"Onko täällä joku ongelma?"
Käännyin, ja kavahdin varjoissa seissyttä pitkää hahmoa. Tiputin epätoivoisesti aseeksi luulemani kimpaleen kädestäni ja nielaisin. Ei se ollut haulikko, vaan oksankarahka. Minä onneton!
Hahmo varjoissa astui lähemmäs ja näin hänen silmänsä. Ne olivat Grönlannin jäätiköiden sineä, ikivanhat kuin Suomen peruskallio.
"Vai kanniskeletko sinä aina tuota mukanasi?" Mies kysyi pää kallellaan.
Otin askelen taaksepäin. Oli kuin olisin seissyt aaveen läheisyydessä. Kaikki ihokarvani olivat pystyssä, poskeni hehkuivat auringonpolttamaa enkä ollut varma kauanko polveni kannattelisivat hervotonta painoani.
"Tuota", nielaisin,
"en. Minua uhattiin. Tuo...", käännyin ja osoitin tyhjää asfalttia takanani. Bertta oli kadonnut ja seisoin yksin pimeässä tuntemattoman kanssa.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432

"Kuules, sinulla on vielä paljon opittavaa" hahmo viittasi ja tempaisi takkinsa poimusta jotain joka minusta näytti leukaluulta. Olin ihan että mutta sitten hemmo nosti kapinetta valoon ja huomasin että se todellakin oli leukaluu. Leukaluu, jonka hampaista toiseen oli viritetty kireitä siimoja niin että vehje muodosti jonkinlaisen harpun tapaisen.

Ennen kuin kerkesin enempiä ihmetellä outo hyypiö oli nyhtänyt soittopelistään yhden vaivaisen soinnun ja huomasin olevani kuin uudesti syntynyt. Ja kirjaimellisesti sitä olinkin, nahkani ei haissut eikä lihani roikkunut enää. Jopa mädän haju oli poissa.

Hyypiö laski kätensä hartioilleni ja lähti taluttelemaan minua pois hautausmaalta. "No niin, nyt kun pikkuseikat on hoidettu alta pois, veikkaan että sinullekin maistuisi muki sahtia. Tuossa nurkan takana on oikei kiva kievari." En juurikaan ehtinyt vastustella kun hyypiö oli taluttamassa minua jo hautausmaan porteilla. "Ai niin," hyypiö virkkoi, "Väinämöinen on nimeni."

Hämmentää.

Ateisti Kakkonen
Seuraa 
Viestejä1918

Vaan Vaka Vanha Väinämöinen ei tarkoittanutkaan Antoisaa Almaa vaan siitä keihään heiton päässä olevaa meren syleilyssä olevaa lahden poukamassa sijaitsevaa Janoinen Merimies tavernaa, kas ollakaan matkalla soittoruokalaan näimme syntisestä maailmasta pois pelastavia traktaatteja* jakavia helluntailaisia laulamassa: "Onneni on olla Herraa lähellä!"

Ei aikaakaan kun veli Daavid tarttui meitä kumpaakin olkapäistä ja tokaisi: "Rakkaat kadotuksentiellä vaeltavat ystävät!", "Missä vietätte isäisyytenne kuolemanne jälkeen?"

Väinämöinen ja minä olimme pidätellä naurua niin hyvin kuin murtunut pato jossa on nyrkin mentävä kolo voi pystyä luontoäidin puskiessa mittavia vesimassoja vapauteen.

Naurettuamme itsemme kipeiksi sutkautimme: Emme löytäneet taivasta tai helvettiä ylitettyämme Rajan.

Sen sijaan menemme testaamaan kuinka Rajan takaa TM-statuksen saatuaan voi vetää oiken perseet olalle!

Helluntailaiset jäivät ihmettelemään miten oman perseen voi vetää olalle ja istua samalla epäergonomisella baarijakkaralla, ja jatkoimme matkaa satamaan supatellen jotain hassun hauskaa kesäisen merituulen hyväillessä ahavoituneita poskipäitämme.

*http://www.wmpress.org/index.shtml

-

kaiketikenties
Seuraa 
Viestejä629

Pain tuuli alkoi supatella sáádyttómyyksiá mielemme syóvereihin. Vaka Vanha ja miná taapertelimme satamalaiturilla eiká korviimme saapuneet suvituulen vienot henkáykset, vaan purtiloiden riemukas puheensorina.
Radiosta soitettiin Michael Jacksonia

Puedes imaginar un mundo sin música............

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238

Äkkiä minulle selvisi, että kaikki kokemani olikin ollut unta. En tosin tiennyt olinko elävä, joka uneksui olevansa kuollut, vaiko kuollut joka uneksui olevansa elävä. Tilanne oli hämmentävä. Onneksi Väinämöinen ei ollut kadonnut minnekään, vaan annosteli minulle uuden kaljan, kun edellisen pohjia vietiin. Mitä? Penkillä oli jonkun ostoskassi, jonka pohjalla oli pölyttynyt Iltasanomat vuodelta 68 ja juusto, joka mutisi itsekseen. "Rationaalisuudesta ei tietoakaan, tämä haju tappaa, ihmiset voisivat jo päättää ollakko vai eikö ja syödäkö vai eikö, ja mitä vielä..." jotain tuollaista se supatti. Neuvostopanssarit olivat vyöryneet Prahaan. Havaitsin olevani mukana. Vapaudenaukiolla seistiin ja huudettiin ja heilutettiin. Kuka? Aivot tuntuivat hapristuneilta ja silmä vierähti poskelle. Jotain täytyisi tapahtua ja pian, että tähän tulisi jokin järki.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

syytinki
Seuraa 
Viestejä10317

Niin unta. Uskallanko Minä Aweb, luontoihminen avata silmäni. Missä olen. Kuuluu kukkumista, se jatkuu ja jatkuu. Onko mummon käkikello sipannut.

Nenään tuntuu mesiangervon ja heinän tuoksu, häivähdys metsää. Palelee ja selkään pistää. Jumaliste olen alasti.

Avaan silmäni. Herran tähden olen alasti keskellä vanhaa avohakkuualuetta. Rehevää kasvullisuutta työntyy joka puolelta, terhakat istutustaimet ovat jo 30-senttisiä. Monimuotoisuus ihan kaatuu päälle.

Saamari. Tämä on varmasti syytingin tekosia. Takapuoli tuntuu kuitenkin terveeltä eikä liukkaalta. Poikuus on siis tallella. Kyllä Minä näytän, etsin jostain jatkuvan kasvatuksen metsikön.

Hetkinen, siunatun metsäautotien kääntöpaikka onkin ihan vieressä. Kyllä meikä luonnossa selviää, vaikka alasti. Mutta mikäs plakaatti se tuossa on. Ja naruissa roikkuu jotain omituista.

Hetkinen, täytyy lukea. Aha: "Hyvä metsäveli. Ripusta lopettamasi vuoholuontoilijan pallit naruun kuivumaan. Niitä käytetään koirien koulutukseen. Ja hyvä metsäveli. Muista, että naaraspuoliset vouhoilijat on rauhoitettu. Näin turvaamme kannan jatkuvuuden"

Taivas, mitä tämä. Mikä välähti tuolla hongikon reunassa. Eiväthän ne laadukkaat tukkipuut välähtele.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238

Miten vanhalla avohakkuualueella voi kasvaa vasta 30-senttisiä taimia, Aweb näkyy ihmettelevän. Heh. Minä, Syytinki, olen tämän metsän kaatanut 50 vuotta sitten ja sen jälkeen myyrä- ja hirvituhojen vuoksi joutunut istuttamaan sen uudelleen ja uudelleen. Koko omaisuuteni siihen on palanut, ja juuri sen vuoksi nytkin itkeä nyyhkytän vasten naapurimetsän männynkylkeä ja silmälasieni linssi välkkyy häiriten vanhan avohakkuuni keskellä alastomana toikkaroivan Awebin näkymiä.

Samassa mäntymetsä vaihtuu aurinkoiseksi bulevardiksi ja myös persoonallisuuteni muuttuu jälleen, enkä kaikeksi onneksi enää olekaan Aweb enkä Syytinki, vaan huomaan evoluution jumalan muovanneen minusta jotain aivan muuta. Lähestyn lähintä näyteikkunaa peilatakseni siitä, mikä tai kuka oikein olen.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

"Voi hyvät hyssykät ja kaikki taannoiset jumalat" huudahtavat minussa syytinki ja Aweb, kun hahmo peilautuukin näyteikkunasta Pubina, siihen pysähtyneenä, takana puiden varjojen läikyttämä aurinkoinen bulevardi, vähäpukeisten naisten hiostama meren suolainen tuoksu ja tuuli, joka on pyyhkinyt ulapan laineita sileäksi.

Sen näyteikkunan vieressä on varjoisa ovensyvennys ja sen yllä kyltti "Pub Aureliano"; tajuan mielleyhtymän, joka kutsuu kuin Macondon yö. Siinä, metamorfoosin pidentämässä iltapäivässä menen ovelle ja avaan sen: se säräyttää avautuessaan rikki bulevardin äänet ja imee valon; edessä laskostuvaan hämärään ja sen takaa kuuluvaan bluesiin on pitkä matka. Laskeudun varovasti kaksi porrasta...

...käytävä oli pitkä ja mitä edemmäs menin, sen selvempänä kuului musiikki ja siihen sekoittuva puheensorina.

Käytävän seinällä oli huoneentauluja, joita pienet lamput valaisivat: "Huomenna hän tulee", "tule tänään, jos et ehdi aiemmin" ja "missä olit silloin, kun Ensio kuoli"...

Käytävän päässä avautui hämyisä tanssisali; ilmassa leijui sakea tupakansavu ja sali oli tupaten täynnä ihmisiä. Pöydät, joiden ääressä ihmiset istuivat, joivat, ja nauroivat kiersivät avointa keskustaa, jossa jokunen pari liikkui musiikin tahtiin.

Takaseinustalla Johnny Winter bändeineen soitti kappaletta "Let Me In", kun varovasti etenin syvemmälle saliin; vasemmalla oli pöytä, jossa näytti olevan tuoli vapaana. Pöydän äärellä istui nainen ja kolme miestä, joista yksi viittasi vapaaseen tuoliin. "Ole hyvä" hän huusi, ja olin epämääräisesti tunnistavinani hänessä jotain tuttua. Menin pöydän ääreen ja istuuduin.

"Esittäytykäämme", sanoi vastapäätä istuva harmaapartainen mies ojentaen pöydän yli kätensä. "Karl Marx." "Pubi", vastasin tarttuen ojennettuun käteen.

Kun esittelykierros oli käyty loppuun totesin istuvani Marxin, Jeanne d´Arcin, Einsteinin ja Sokrateen kanssa samassa pöydässä. "Paavali on tänään näköjään myöhässä", totesi Einstein katsahdettuaan salin seinässä näkyvään suureen kelloon, "mutta ei hätiä mitiä, hän tulee kyllä, ennenkuin strippari aloittaa" naurahti hän sitten ja pyyhkäisi oikealla etusormellaan olutlasin pisaraa, joka valui lasin ulkopintaa.

Viiniä särpiessä ja öylättejä nappaillessani katseeni kääntyi takaseinällä avautuvalle näyttämölle jota kehystivät syntisenpunaiset paksut samettiverhot vanhan hyvän ajan malliin. Samaan aikaan musiikki vaimeni ja tanssivat parit siirtyivät takaisin pöytiinsä. Näyttämölle asteli pieni ja hikinen mies joka ilmoitti että illan pääesiintyjä, dragtähtönen PAAVALI aloittaisi tuota pikaa esityksensä. WTF! Paavali oli siis itse stripparina täällä!

Vokotteleva ja teatraalinen musiikki alkoi pauhata. Lavalle loikki vaippa heiluen vanha harmaapartainen ukkeli, jonka silmämunat seisoivat päässä kuin järkensä jättäneellä. Hänen palava katseensa syöksähti kohti yleisöä, jossa innokkaimmat fanit jo ojentelivat setelitukkujaan kädet ojossa ja vislailivat yllyttäen Pavea vähentämään vaatteitaan.

- Sodoma ja Gomorra all nigh long, naurahti Einsteinkin ja virnisteli irstaasti silmäripsiään räpsytellen.

Voi ei, olenko minä tullut sellaisten poikien tykö, ajattelin hermostuneesti nieleskellen. Toisaalta tilanne oli jotenkin kutkuttava, ja muinaisia homososiaalisuutta käsitteleviä luentojani muistellen sytyttelin tupakkaa samalla kun uumoilin mitä tuleman pitäisi...

Paska keikka, mutta minkäs teet kun ei kummempaakaan ole ja laskut rästissä, totesin mielessäni, kun pistin Paavalin taustamusiikin soimaan. Olispa joskus vielä tavallisia iltamia, missä olisi hauskoja esityksiä. Nykyään kaikki pitää olla enemmän tai vähemmän seksipainotteista, että tirkistelijät pääsevät kuolamaan perverssioillaa ja sitten kirjoittavat muka asiantuntevia kommentteja lehtiin taiteen nimissä.

Voi v***u! loppu tupakkatkin. Pakko hakea takin taskusta. Kai tuo kone pelaa sen aikaa itsekseenkin...

R4D4
Seuraa 
Viestejä1566

Minä, Herkku Hertsula, jatkan tämän tarinan kertomista omasta skitsofreenisesta näkökulmastani.

"Niihän se on, että tääl pohjoisella pallonpuoliskolla koitetaan tiätsä kompensoida jotain...mut siin on vaan se huono puoli et tehtaanpiippua tai voimalaitosta on vähän hankala ottaa mukaan pöksyihin, ku lähtee baariin...ai et paskapuhetta vai...lyödääks vetoo..."

Kuuntelin sivukorvalla kahden asiakkaan freudilaista keskustelua samalla, kun kaivoin toisella kädellä takin taskua ja toisella nenää. Nenäluuta vasten tuntui lepäilevän vuosisadan räkätimantti, kaivajan unelma. Koska olin mies, en voinut tehdä kahta asiaa samaan aikaan, ja niin keskityin autuaasti tuon timantin onkimiseen. Lopulta sain meripihkamaisesta aarteestani kynnenpäällä jonkinlaisen otteen ja hilasin sitä vähitellen kohti päivänvaloa.

Harmikseni narikan suunnalla oli kovin hämärää, enkä muutenkaan voinut keskittyä saavutukseni ihailemiseen, koska minun oli yritettävä säilyttää tiukkaan nahkaan verhotun vartaloni ja näennäisviehättävän luonteeni aikaansaama vetovoima. Nippasin palleron kohti lattiaa.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat