"Psykiatrian raamatun" uudistamisprosessia kritisoidaan

Seuraa 
Viestejä465
Liittynyt14.12.2005

Mind Hacks -blogissa oli mainintaa siitä kuinka DSM-V:ttä eli "psykiatrian raamattu" on jälleen saanut osakseen kritiikkiä. Hetken matkaa seurailin muutamia tiedonpolkuja. Eräs näistä vei googlehaun kautta (hakusanalla 'dsm-v', rajoitteeksi suomenkieliset sivut) jopa hulppean 166 sivun äärellä, joista ainoastaan yhden voi sanoa edustaneen yksilön mielipidettä. Eipä tosin ollut suomalainen mediakaan asialle korvaansa jaksanut lotkauttaa.

Hiukan löyhemmällä haulla hakutuloksista löytyi vuoden 2005 keskustelu Tukiasema.net:ssä, jossa ehkä sanalla tai parilla asialla tuota teosta käsiteltiin, mutta en viitsi linkittää sinne, koska siinä(kin) viestiketjussa mellastavat eräät narsismista voimaa saavat psykiatrit.

Ilmoitus DSM-luokituksen tarkistamisesta herätti heti julkistamisensa jälkeen huolestunutta huomiota. Huolen aiheutti se, että seksuaalisuus ja sukupuoli-identiteetti -työryhmään (Sexual and Gender Identity Disorders) on nimetty henkilöitä, joiden tiedetään suhtautuvan myönteisesti ns. konversiohoitoihin. Sellainen on esimerkiksi työryhmän puheenjohtajaksi nimetty Ph.D. Kenneth J. Zucker. (FinnQueer)



Erityisen mielenkiintoisena pidän "esipsykoottisten" kategoriaa, joka käytännössä voisi johtaa "varmuuden vuoksi" tarkkailuun eli vaikkapa suljetulle osastolle hakemiseen. Ihan vaan sen vuoksi, jos vaikka "jotain" sattuisi ilmenemään. Tämä on varmastikin nannaa monille tahoille. Mielikuvittele.

For example, adding a new "pre‐psychotic" category for individuals supposedly at high risk for later developing a psychotic disorder would inevitably also capture an overwhelmingly large group of false positives who would never go on to have a psychotic illness. (Frances 2009)



Seuraavat poiminnot ovat uutisoinnista, joka kertoo APA:n (American Psychiatric Association) jäsenten tapaamisesta.

And the group was leaning heavily toward proposing a new risk syndrome for individuals -- especially young people -- that research has suggested are strongly predisposed to schizophrenia and other psychotic conditions.

He acknowledged, though, that there was danger in creating such a classification. It could stigmatize people diagnosed as at-risk but who don't show overt pathology. "There are questions about how to distinguish them from the non-ill population," Dr. Carpenter said.

He said he expected these proposals to be controversial, but when the question-and-answer period began, none of the approximately 300 people in attendance spoke against them.

Geneettisten tekijöiden ja kriteerien välisestä yhteydestä ei uutisoinnissa kerrottu paljoakaan, mutta otsikon "Genetics not ready for prime time" löytyy poiminto:

At the forum, and at a press briefing earlier on Monday, questions were raised about whether diagnostic criteria in DSM-V would include findings from genetic tests or neuroimaging as well as clinical presentations.

Dr. Phillips said that was not on the table, at least in her sphere. "I think at this point, it's not clear to our work group that there are enough replicable, sensitive, specific findings from neurobiology that would allow [us] to incorporate the findings directly into diagnostic criteria," she said.




DSV-V:n on tarkoitus valmistua, arvioiden mukaan, vuonna 2012.

Allen Frances ("Ex psychiatric bible chief", Mind Hacksin mukaan) on se, joka tällä kertaa on nostanut "tyrmistyttävän huonosti" valmistellun teoksen epäkohtia esille. Viime vuodelta, samaista blogia taaksepäin selaillen, löytyi muitakin hetkiä, jolloin valmisteilla teos ja sen valmistelu on saanut kritiikkiä osakseen ja vaateita läpinäkyvyyden lisäämisestä prosessiin. Eräs näistä on Robert Spitzer, avainhenkilö nykyisen kriteeristön kehittäjänä.

Hakusanoilla 'allen frances' ei hyödytä hakea vaikkapa hesarista yhtään mitään, paitsi jos on kiinnostunut ratsastuksesta tai jalkapallosta. Eipä hyödyttänyt hakusanoilla 'robert spitzer' myöskään. En minä muuten hesari näin taas kerran kohtelisi, mutta hesarin halutessa olla kaikki ja kaikkialla, se antaa sinällään mallin kohdella sitä sellaisena.

Varsinainen Allen Francesin pitkä vuodatus löytyy tuolta:

A Warning Sign on the Road to DSM‐5: Beware of its Unintended Consequences (pdf)

This is a drug company's dream come true.



DSM‐V Workgroup members had to sign confidentiality agreements that prevent the kind of free discussion that brings to light otherwise hidden problems. DSM‐V has also chosen to have relatively few and highly selected advisors.



A third category of DSM‐V innovation would create a whole new series of so‐called "behavioral addictions" to shopping, sex, food, videogames, the Internet, and so on. Each of these proposals has received little research attention, and they all have the potential for dangerous unintended consequences, by inappropriately medicalizing behavioral problems, reducing individual responsibility, and complicating disability, insurance, and forensic evaluations. None of these suggestions are remotely ready for prime time as officially recognized mental disorders.



In my experience, experts on any given diagnosis always worry a great deal about missed cases, but rarely consider the risks of creating a large pool of false positives -- especially in primary care settings. The experts' motives are pure, but their awareness of risks is often naïve.

Kommentit (14)

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Hieno infopaketti, kiitoksia. Luin jokin aika sitten maanmainion psykiatrian tutkimusprofessori Christopher Lanen teoksen Shyness, jossa käytiin kymmeniä sivuja läpi DSM III -fiaskoa ja kuinka:

[list:2l46of1f]This is a drug company's dream come true.[/list:u:2l46of1f]

-teesi lähti kunnolla käyntiin.

Masennusdiagnoosit jopa tuhatkertaistuivat, kun "ennakoivaa lääkitystä" alettiin toteuttaa (ja projekti jatkuu koko ajan) vaikkei lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksista ollut minkäänlaista hajua kenelläkään. Nykyään tiedetään, että tottumista lääkkeisiin tapahtuu ja psykoterapia on etenkin pitkässä juoksussa tehokkaampaa ja turvallisempaa, eikä lisää vastaavasti teini-ikäisten ja nuorten aikuisten itsemurhariskiä. Paroksetiini on osoittautunut pahimmaksi kaikista SSRI-lääkkeistä tai "serotonergeista" (kuten selvyyden vuoksi pitäisi sanoa) - niin pahaksi että GlaxoSmithKline aikoi haudata koko lääkkeen ennenkuin markkinamiehet keksivät sille uutta käyttöä. Sivuvaikutuksista seksuaalisuuteen koko lääkeryhmän suhteen on pitkässä juoksussa jo selvää näyttöä, mutta puhetta ei ole olennaisesti enempää kuin neuroleptien samankaltaisista.

Silti näiden asioiden tiedostamisenkin myötä DSM-hoax on johtanut kuten muutkin käypähoitosuositukset lukuisiin "helppoihin diagnooseihin" ja ylimedikalisaatioon.

Psyykenlääkkeistä on tullut yhä enemmän "kosmeettista psykofarmakologiaa" ja huonon olon peittämistä ryyneillä. Irvileukoja riittää, joiden mielestä SSRI-lääkkeet ovat oikeastaan pelastaneet paljon ihmisiä, koska ne ovat niin paljon turvallisempia kuin neuroleptit ja bentsodiatsepiinit. David Healy, entinen lääketeollisuuden bulvaani ja nykyinen psykiatrian ykkösirvileuka, onkin kirjoittanut teoksen "Antidepressant Era", jossa hän käy läpi kosmeettisen psykofarmakologian syntyä ja masennusoireiden biomedikalisoitumisen prosessia.

Jonkun pitäisi kääntää nuo teokset suomeksi, koska meillä päin aihepiiristä EI TODELLAKAAN keskustella tarpeeksi. Pari hassua medikalisoitumisen tutkijaa Kuopion YO:ssa ei riitä niin millään.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Psykokulttuuriin tutustuneena olen myös tietoinen tällä foorumilla tapahtuneen "diagnoosin tarpeen" heräämisen. Monet ovat halunneet siirtää kokeilun käytännöksi sen suhteen, onko heissä jotain vikaa. Lääke joka mielentilaan ei ehkä ole soveliain käsite, mutta pelkkä diagnooseista lukeminen saa ihmiset nykyään yhä useammin mielellään oirehtimaan tai vaikuttamaan oirehtivalta ja hakemaan tilaansa "apua" eli joko psykopälättäjän luonnediagnooseja tai kemiallisia ystäviä.

Kummatkin kuvaavat nykyihmisen itsemäärittelyn ristiriitaisia tarpeita mielestäni erittäin osuvasti.

Minua on sanottu/epäilty paniikkihäiriöiseksi, maaniseksi ja "hahmotushäiriöiseksi" - viimeiseksi viime viikolla. Mikä huvittavinta, itse aloitin jo yli vuosi sitten keskustelun ajattelija Michel Foucault'n kuuluisista sanoista:

[list:22tke7o1]'...if you are not like everybody else, then you are abnormal, if you are abnormal , then you are sick. These three categories, not being like everybody else, not being normal and being sick are in fact very different but have been reduced to the same thing'[/list:u:22tke7o1]

Foucaultia kiinnosti koko uransa ajan väitöskirjastaan lähtien "epänormaalin" käsitteen muotoutuminen ja medikalisoituminen modenreissa länsimaisissa diskursseissa. Esitän väitteen, että nykyään ihmiset haluavat olla - tai ainakin luulla hetken olevansa - epänormaaleja. Kyse ei ole enää vähään aikaan ollut vain institutionaalisesta määrittelymaniasta ja väkivallasta Persoonaa kohtaan, vaan ihmisten omasta halusta määritellä itseään ja valtavirtaistaa marginaaliuttaan.

Mitä lie taustalla? Tarve tulla määritellyksi, diskurssin muotoilemaksi subjektiksi. Tarve tulla joksikin puhutuksi, tiedetyksi, käsiteltäväksi?

Näkisin että ujouden medikalisoiminen on loistoesimerkki tästä kehityksestä - toisaalta siinä on taustalla tarve päästä ujoudesta eroon, nimetä ja merkityksellistää se negatiiviseksi ominaispiirteeksi, analysoida ja eristää se. Toisaalta ideana on individualistinen (hahaa!) tarve tulla muitten kaltaiseksi, tai erityisemmin sellaiseksi, jollaiseksi muiden kuvittelee olevan. Ujouteen projisoidaan negatiiviset luonteenpiirteet ja avoimmuuteen ja puheliaisuuteen sekä esilläoloon ne positiiviset piirteet. Samalla näiden kahden väistämätön vuoropuhelu jää herkästi käsittelyn ulkopuolelle.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

TimoT
Seuraa 
Viestejä1933
Liittynyt15.10.2007
Neonomide
Psykokulttuuriin tutustuneena olen myös tietoinen tällä foorumilla tapahtuneen "diagnoosin tarpeen" heräämisen. Monet ovat halunneet siirtää kokeilun käytännöksi sen suhteen, onko heissä jotain vikaa. Lääke joka mielentilaan ei ehkä ole soveliain käsite, mutta pelkkä diagnooseista lukeminen saa ihmiset nykyään yhä useammin mielellään oirehtimaan tai vaikuttamaan oirehtivalta ja hakemaan tilaansa "apua" eli joko psykopälättäjän luonnediagnooseja tai kemiallisia ystäviä.

Kummatkin kuvaavat nykyihmisen itsemäärittelyn ristiriitaisia tarpeita mielestäni erittäin osuvasti.

Minua on sanottu/epäilty paniikkihäiriöiseksi, maaniseksi ja "hahmotushäiriöiseksi" - viimeiseksi viime viikolla. Mikä huvittavinta, itse aloitin jo yli vuosi sitten keskustelun ajattelija Michel Foucault'n kuuluisista sanoista:

[list:28x8qrcw]'...if you are not like everybody else, then you are abnormal, if you are abnormal , then you are sick. These three categories, not being like everybody else, not being normal and being sick are in fact very different but have been reduced to the same thing'[/list:u:28x8qrcw]

Foucaultia kiinnosti koko uransa ajan väitöskirjastaan lähtien "epänormaalin" käsitteen muotoutuminen ja medikalisoituminen modenreissa länsimaisissa diskursseissa. Esitän väitteen, että nykyään ihmiset haluavat olla - tai ainakin luulla hetken olevansa - epänormaaleja. Kyse ei ole enää vähään aikaan ollut vain institutionaalisesta määrittelymaniasta ja väkivallasta Persoonaa kohtaan, vaan ihmisten omasta halusta määritellä itseään ja valtavirtaistaa marginaaliuttaan.

Mitä lie taustalla? Tarve tulla määritellyksi, diskurssin muotoilemaksi subjektiksi. Tarve tulla joksikin puhutuksi, tiedetyksi, käsiteltäväksi?

Näkisin että ujouden medikalisoiminen on loistoesimerkki tästä kehityksestä - toisaalta siinä on taustalla tarve päästä ujoudesta eroon, nimetä ja merkityksellistää se negatiiviseksi ominaispiirteeksi, analysoida ja eristää se. Toisaalta ideana on individualistinen (hahaa!) tarve tulla muitten kaltaiseksi, tai erityisemmin sellaiseksi, jollaiseksi muiden kuvittelee olevan. Ujouteen projisoidaan negatiiviset luonteenpiirteet ja avoimmuuteen ja puheliaisuuteen sekä esilläoloon ne positiiviset piirteet. Samalla näiden kahden väistämätön vuoropuhelu jää herkästi käsittelyn ulkopuolelle.




olen pitkälti samaa mieltä kirjoittamistasi asioista. Toistaalta asian huomaaminen on johtanut uusiin kysymyksiin. Psykokulttuurikritiikissä nimittäin ajaudutaan helposti naiviin positioon; Asperger, ADHD, deperessio jne. jne. kun eivät lakkaa vaikuttamasta psykososiaaliseen selviytymiseen niistä vaikenemalla.

Tietoa tulisi kai oppia käyttämään oikein, ei ihmisen määrittelyn välineenä, vaan keinona ottaa haltuun erilaisia kokemisen ja käyttäytymisen muotoja. Esim. brittiläinen terapiapoppoo tarjoilee asiakkailleen masennusdiagnoosin sisältöä lähinnä välineenä, jolla voi ottaa etäisyyttä omaan mielenmaisemaan.
http://www.mbct.co.uk/

Ehkä tarvitsisimme myös normaalin epänormaalistamista; sitä että kaikilla on oma yksilöllinen settinsä, jonka kanssa on tultava toimeen jollain lailla; jonkinlaista uudenlaista suhdetta mielentapahtumiin, jossa oleellista ei ole se mitä olet vaan se miten mielensisältöjesi kanssa elät.

Vierailija
smarko
Mind Hacks -blogissa oli mainintaa siitä kuinka DSM-V:ttä eli "psykiatrian raamattu" on jälleen saanut osakseen kritiikkiä. Hetken matkaa seurailin muutamia tiedonpolkuja. Eräs näistä vei googlehaun kautta (hakusanalla 'dsm-v', rajoitteeksi suomenkieliset sivut) jopa hulppean 166 sivun äärellä, joista ainoastaan yhden voi sanoa edustaneen yksilön mielipidettä. Eipä tosin ollut suomalainen mediakaan asialle korvaansa jaksanut lotkauttaa.

Hiukan löyhemmällä haulla hakutuloksista löytyi vuoden 2005 keskustelu Tukiasema.net:ssä, jossa ehkä sanalla tai parilla asialla tuota teosta käsiteltiin, mutta en viitsi linkittää sinne, koska siinä(kin) viestiketjussa mellastavat eräät narsismista voimaa saavat psykiatrit.

Ilmoitus DSM-luokituksen tarkistamisesta herätti heti julkistamisensa jälkeen huolestunutta huomiota. Huolen aiheutti se, että seksuaalisuus ja sukupuoli-identiteetti -työryhmään (Sexual and Gender Identity Disorders) on nimetty henkilöitä, joiden tiedetään suhtautuvan myönteisesti ns. konversiohoitoihin. Sellainen on esimerkiksi työryhmän puheenjohtajaksi nimetty Ph.D. Kenneth J. Zucker.

(FinnQueer)




Erityisen mielenkiintoisena pidän "esipsykoottisten" kategoriaa, joka käytännössä voisi johtaa "varmuuden vuoksi" tarkkailuun eli vaikkapa suljetulle osastolle hakemiseen. Ihan vaan sen vuoksi, jos vaikka "jotain" sattuisi ilmenemään. Tämä on varmastikin nannaa monille tahoille. Mielikuvittele.

For example, adding a new "pre‐psychotic" category for individuals supposedly at high risk for later developing a psychotic disorder would inevitably also capture an overwhelmingly large group of false positives who would never go on to have a psychotic illness. (Frances 2009)



Seuraavat poiminnot ovat uutisoinnista, joka kertoo APA:n (American Psychiatric Association) jäsenten tapaamisesta.

And the group was leaning heavily toward proposing a new risk syndrome for individuals -- especially young people -- that research has suggested are strongly predisposed to schizophrenia and other psychotic conditions.

He acknowledged, though, that there was danger in creating such a classification. It could stigmatize people diagnosed as at-risk but who don't show overt pathology. "There are questions about how to distinguish them from the non-ill population," Dr. Carpenter said.

He said he expected these proposals to be controversial, but when the question-and-answer period began, none of the approximately 300 people in attendance spoke against them.

Geneettisten tekijöiden ja kriteerien välisestä yhteydestä ei uutisoinnissa kerrottu paljoakaan, mutta otsikon "Genetics not ready for prime time" löytyy poiminto:

At the forum, and at a press briefing earlier on Monday, questions were raised about whether diagnostic criteria in DSM-V would include findings from genetic tests or neuroimaging as well as clinical presentations.

Dr. Phillips said that was not on the table, at least in her sphere. "I think at this point, it's not clear to our work group that there are enough replicable, sensitive, specific findings from neurobiology that would allow [us] to incorporate the findings directly into diagnostic criteria," she said.




DSV-V:n on tarkoitus valmistua, arvioiden mukaan, vuonna 2012.



http://www.medpagetoday.com/MeetingCoverage/APA/14270

Genetics not ready for prime time

At the forum, and at a press briefing earlier on Monday, questions were raised about whether diagnostic criteria in DSM-V would include findings from genetic tests or neuroimaging as well as clinical presentations.

Dr. Phillips said that was not on the table, at least in her sphere. "I think at this point, it's not clear to our work group that there are enough replicable, sensitive, specific findings from neurobiology that would allow [us] to incorporate the findings directly into diagnostic criteria," she said.

Dr. Carpenter agreed, saying it was very unclear what to make of the gene discoveries related to schizophrenia for diagnostic purposes.

On the other hand, said Dr. Phillips, such data could inform thinking about the broad groupings of mental disorders. "

Helvetin hyvä, että sitä keskeneräistä ja teoreettisesti joron jäljillä oleva soopaa ei tässä vaiheessa kelpputetkaan diagnosoitikriteereihin!

Alveron
Seuraa 
Viestejä3638
Liittynyt12.8.2007
smarko
Vastapuoli kertoo oman näkemyksensä Allen Francesin kommentaarista:

Setting the Record Straight: A Response to Frances Commentary on DSM-V




Noh, ketäköhän tässä nyt uskoisi?

Tuossa vastauksessa kyllä varsin uskottavasti kiistettiin Francesin väitteet salailusta. Frances ei myöskään ole huomannut mainita DSM-V:n olevan vielä keskeneräinen. Uuden järjestelmän luonteesta mainittiin sen mahdollisuus muuttua uuden tiedon mukana, ominaisuus joka edeltäjiltä puuttuu. Lisäksi Francesilla on ilmeisesti omia taloudellisia etuja pelissä liittyen DSM-neloseen.

Mitä tulee esipsykoottisen kategoriaan, niin toki se kulostaa pelottavalta, mutta onko se sitä, on eri asia. Suomessakin on kouluampumisten yhteydessä syystä vaadittu tehokkaampia keinoja etukäteen puuttua (hoitaa) riskitapauksiin (vaikka varsinaista psykoosin vaaraahan Saarella ja Auvisella ei tietääkseni ollut näkyvissä). Väärän diagnoosin mahdollisuushan on aina olemassa, mutta sen tekevät usein maallikot, tai sitten ammattitaidottomat. Tässähän oli vähän aikaa sitten tapaus, jossa ilmeisen terve, koulukiusattu oppilas kärrättiin kuulusteluihin ja sairaalaan lakkiaispäivänään. Lopulta, kaiken järkytyksen ja kyydittelyn jälkeen hänet "pelasti" nimenomaan psykiatri, joka jutteli hetken pojan kanssa.

Tarkoitan vain, että tuskin uusi järjestelmä heti tekee kaikista täysiä idiootteja. Toki sitä pitää voida kritisoida, mutta lähteiden kanssa.

Mulgeron

Vierailija

Monet psykiatritkin pitää hälyttävänä tuota DSM-työryhmän touhua. Joku ehdottikin, että pitäisi laittaa psykiatrit valvomaan niitä! Ongelmia lisää se, että toisin kuin aiempia versioita laadittaessa, DSM-V on hyvin salamyhkäinen projekti. Psykiatrit on jopa laitettu allekirjoittamaan vaitiolosopimus. Jos tieteeseen kuuluu avoimuus, niin miten tieteellisenä voi pitää tämän työryhmän toimintatapoja?

Tuosta esipsykoottisesta... Sehän ei koske pelkästään psykoosia, vaan muitakin diagnooseja. Ne haluaa nyt, että kaikkia häiriöitä määritellään laajoissa "spektreissä" eli kirjoissa, joihin käytännössä kaikki ihmiset sijoittuu johonkin kohtaan. Jos jo olemassa olevissa diagnooseissa on paljon ilmaa, niin mitä järkeä on sotkea pakkaa entisestään tuomalla rinnalle vielä hahmoton määrä erilaisia lievempiä muotoja?

Maallikkojen psykohöpötyksessä spektriajattelu on jo alkanut elää omaa elämäänsä. Jos jollekin nojatuolipsykiatrille sanoo, että et sinä voi arvioida toisia ihmisiä "piirteiden" perusteella, niin se sanoo takaisin, että kaikkihan on enemmän tai vähemmän X, koska X on laaja kirjo, johon käytännössä kaikki sijoittuu johonkin kohtaan. Kuka tahansa voi siis hyvällä omalla tunnolla todeta, että joku on enemmän tai vähemmän X, ja psykiatrien tehtävänä on enää lääkemääräysten kirjoittaminen.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32778
Liittynyt6.12.2009
Alveron

Tarkoitan vain, että tuskin uusi järjestelmä heti tekee kaikista täysiä idiootteja.




Kuka verifioi onko ja minkä verran järjestelmä itsessään "idiootti"? Onko kellään edes valtaa määritellä/tehdä järjestelmää idiootiksi vaikka näin oliskin?

Vierailija

Siinä ei paljoa sosiaaliteoreetikoiden idealismi auta, kun on tilanteita, jossa me ihmiset emme sovi samaan tilaan kuin hyvin pieneksi hetkeksi. Spektritkin muuttuvat nopeasti konkreettiseksi, eikä vain mielivaltaiseksi tavaksi kategorisoida ihmisiä. Juuri silloin on hyvä olla tietoa siitä, mikä ongelman aiheuttaa, eikä vain aloittaa kuorolaulua suvaitsevaisuuden puolesta.

Vierailija
Internetin käyttötottumukset saattavat kieliä henkisen hyvinvoinnin järkkymisestä ja jopa masennuksesta. Amerikkalaisessa Missourin yliopiston tutkijaryhmä osoitti yhteyden vuonna 2011 toteutetussa tutkimuksessa, jossa tutkittiin 216 vapaaehtoiseksi ilmoittautuneen opiskelijan internetin käyttöä.

Tutkimuksesta kävi ilmi kolme asiaa:

1. Masentuneet henkilöt tarkastavat sähköpostiaan pakonomaisesti.

2. Masentuneet katsovat internetissä paljon videoita.

3. Masentuneet klikkailevat internet-sovelluksesta toiseen enemmän kuin ne tutkimukseen osallistuneet, joilla ei ollut havaittu masennusta.




http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1 ... 43608.html

Tämän tutkimustuloksen myötä Missourin yliopiston tutkijat ehdottavat että:

Missourin yliopiston tutkijat ovat jo suunnanneet katseensa tulevaisuuteen ja ehdottavatkin tulosten jatkokehittelyä. Heidän mukaansa masentuneiden internetin käyttötavoista saadun tiedon perusteella voitaisiin kehitellä depression tunnistamiseen tehtyjä sovelluksia matkapuhelin- ja yliopistoverkkoihin



Heistä olisi siis hyvä idea laittaa tietokoneohjelmat diagnosoimaan ihmisiä masentuneiksi Internetin käyttötapojen perusteella. Tulevaisuudessa ei näin ollen kannata katsoa liikaa videoita tai ylettömästi klikkailla, jos ei halua leimautua masentuneeksi.

Epäilen kyllä tutkimustuloksen uskottavuutta, koehenkilöitä oli aika vähän, eikä tulos ole sellaisenaan sovellettavissa koko väestöön. Esimerkiksi paljon työssään matkustavat ja tietokonetta tarvitsevat todennäköisesti lukevat useammin sähköpostia ja käyttävät useammin matkapuhelinta. Mainitut kolme väitettä voivat pitää paikkaansa masentuneiden kohdalla, mutta myös monien ihan terveiden kohdalla. On varmasti myös paljon masentuneita, jotka eivät käytä paljon Internetiä.

Voi myös kysyä, miksi ihminen ei saisi käyttää paljon Internetiä vapaa-aikanaankin, jos siitä ei ole haittaa hänelle? Olennaista on sitäpaitsi se, mitä netissä tarkkaan ottaen tekee. On esim. eri asia keskustella netissä ystäviensä kanssa(joita ei välttämättä livenä pääsisi tapaamaan), kuin pelata tuntikausia jotain peliä.

Uuteen DSM-5:n on ehdotettu käytösriippuvuuksien luokkaa, johon voitaisiin sisällyttää mm. internetriippuvuus ja muuta aiemmin normaalina pidettyä käytöstä ja harrastuksia.

Vierailija

naturesson:

Monet psykiatritkin pitää hälyttävänä tuota DSM-työryhmän touhua. Joku ehdottikin, että pitäisi laittaa psykiatrit valvomaan niitä! Ongelmia lisää se, että toisin kuin aiempia versioita laadittaessa, DSM-V on hyvin salamyhkäinen projekti. Psykiatrit on jopa laitettu allekirjoittamaan vaitiolosopimus. Jos tieteeseen kuuluu avoimuus, niin miten tieteellisenä voi pitää tämän työryhmän toimintatapoja?

Tuosta esipsykoottisesta... Sehän ei koske pelkästään psykoosia, vaan muitakin diagnooseja. Ne haluaa nyt, että kaikkia häiriöitä määritellään laajoissa "spektreissä" eli kirjoissa, joihin käytännössä kaikki ihmiset sijoittuu johonkin kohtaan. Jos jo olemassa olevissa diagnooseissa on paljon ilmaa, niin mitä järkeä on sotkea pakkaa entisestään tuomalla rinnalle vielä hahmoton määrä erilaisia lievempiä muotoja?




Tuo ei onneksi sentään tainnut mennä läpi Huffington Postin mukaan:

Sigh of relief. The DSM-5 website announced Wednesday morning that two of its most controversial proposals have finally been dropped. We have dodged bullets on "psychosis risk" and "mixed anxiety depression." Both are now definitively rejected as official DSM-5 diagnoses and instead are being exiled to the appendix.



The world is a safer place now that "psychosis risk" will not be in DSM-5. Its rejection saves our kids from the risk of unnecessary exposure to antipsychotic drugs (with their side effects of obesity, diabetes, cardiovascular problems, and shortened life expectancy). "Psychosis risk" was the single worst DSM-5 proposal; we should all be grateful that DSM-5 has finally come to its senses in dropping it.



http://www.huffingtonpost.com/allen-fra ... 71677.html

Vierailija

Vielä tuosta Missourin yliopiston http://www.nytimes.com/2012/06/17/opini ... wanted=all Internet -käyttötapojen tutkimuksesta:

There were two major findings. First, we identified several features of Internet usage that correlated with depression. In other words, we found a trend: in general, the more a participant’s score on the survey indicated depression, the more his or her Internet usage included these (rather technical-sounding) features — for instance, “p2p packets,” which indicate high levels of sharing files (like movies and music).



Mitä enemmän tutkimukseen osallistujalla oli masennuspisteitä, sitä enemmän hänen netinkäyttönsä sisälsi p2p -paketteja, joka kertoo tiedostojen jakamisesta ( kuten elokuvien ja musiikin).

( Onkohan kyseisten tiedostojen levittäjien masentuneiksi leimaamisessa taka-ajatuksena se, että niin voidaan myös ennaltaehkäistä mahdollisesti tekijänoikeuksia rikkovien netinkäyttäjien toimintaa?)

Our second major discovery was that there were patterns of Internet usage that were statistically high among participants with depressive symptoms compared with those without symptoms. That is, we found indicators: styles of Internet behavior that were signs of depressive people. For example, participants with depressive symptoms tended to engage in very high e-mail usage. This perhaps was to be expected: research by the psychologists Janet Morahan-Martin and Phyllis Schumacher has shown that frequent checking of e-mail may relate to high levels of anxiety, which itself correlates with depressive symptoms.



Toinen tärkeä havainto oli se, että masennusoireista omaavilla oli omanlaisensa tapa käyttää nettiä. Esimerkiksi he käyttivät paljon e-mailia. Psykologi Morahan-Martinin ja Phyllis Schumacherin tutkimusten mukaan e-mailin usein tarkastaminen kertoo korkeasta ahdistuneisuustasosta, joka korreloi masennusoireiden kanssa.

Ei oikein vakuuta tuokaan tutkimus. Kyllä ihmisellä voi olla muitakin syitä tarkastaa usein sähköpostinsa, kuin se että hän olisi hyvin ahdistunut. Jotkut lukee usein e-mailiaan yksinkertaisesti siksi, että he saavat paljon e-mailia.

What are the practical applications of this research? We hope to use our findings to develop a software application that could be installed on home computers and mobile devices. It would monitor your Internet usage and alert you when your usage patterns might signal symptoms of depression.



Minusta on aivan liian aikaista vetää tuon tutkimuksen perusteella sitä johtopäätöstä, että tietynlainen netinkäyttö kertoisi juuri masennuksesta. Kuka haluaisi tuollaisen järjestelmän tietokoneeseensa, tai kännykkäänsä, joka koko ajan valvoo henkilön netinkäyttöä ja " varoittaa kun käyttötapasi voi olla signaali masennuksesta? " Naurettavaa. Eiköhän ihminen itse tiedä omat tunteensa paremmin kuin hänen kotitietokoneensa.

Such software could also be used at universities, perhaps installed on campus networks to notify counselors of students whose Internet usage patterns are indicative of depressive behavior. (This proposal, of course, raises privacy concerns that would have to be addressed.)



Kyseistä järjestelmää voisi käyttää myös yliopistojen verkossa, joka ilmoittaisi opiskelijoiden avustajille opiskelijoista, joiden internetin käyttötavat kertovat masentuneesta käytöksestä.
Sulkeissa lukee, että tämä ehdotus toki nostaa esiin huolen yksityisyydensuojasta.
Mitähän opiskelijat tykkäisivät systeemistä, jossa heidän netinkäyttöään seurattaisiin mielenterveysprofiilin luomista varten?

Uusimmat

Suosituimmat