Kehotietoisuus

Seuraa 
Viestejä622
Liittynyt4.3.2009

Länsimaista kulttuuria ja lääketiedettä on usein syytetty siitä, että se unohtaa kehon, eli ihmisen subjektiivisen kokemuksen omasta ruumiistaan. Itämailta löytyy sen sijaan perinteitä (jooga ja taiji) joissa kehollisuus on tärkeää.

Etenkin on syytetty Descartesin dualismia, jossa sielu erotetaan ruumiista. On sanottu, että dualismi tarkoittaa "aavetta koneessa". Sielu on ikäänkuin aivoissa asustava "järkeilijä" ja ruumis itsekseen toimiva automaatti tai kone. Kuitenkin, jos käsittää sielun olevan kaikki kokemukset kokeva subjekti, ovat kaikki kokemukset yhtä "sielullisia". Kutina vasemmassa pikkuvarpaassa on siis yhtä sielullista, kuin vaikkapa filosofinen pohdiskelu. Myöhemmin länsimaissa suosituksi tullut materialistinen näkemys ei mielestäni ole kehollisuuden kannalta yhtään parempi. Ihminen on siinä vain kone, ja subjektiiviset kokemukset jossain mielessä vähemmän todellisia.

Filosofiset näkemykset tuskin suoraan ihmisiin vaikuttavat. Ehkä suomalaisetkin on kuitenkin opetettu luottamaan lääketieteen objektiiviseen kuvaan ruumiista. Lääketieteelliset tutkimukset paljastavat totuuden, ja omat kokemukset voivat olla vain "luulotautia". Kuitenkin omaa kehoa kannattaa kuunnella, sillä tuskin kehon viestit mitään turhaa tietoa ovat. Varmaan nykyään lääkäreitä myös opetetaan potilaan kokemusten huomioimiseen.

Laitoin tällaisen aiheen, johon löytyy monta näkökulmaa. Voi toisaalta pohtia filosofisia, tai kertoa vaikka kokemuksiaan erilaisista kehotekniikoista, joita on erilaisia (esim. Alexander-tekniikka).

Heed not my earthly lot, for it hath little of earth in it.
- Edgar Allan Poe

Kommentit (14)

Vierailija

Subjektiivinen kokemukseni:

Ruumis on loputon riesa. Sairas ruumis on vastenmielinen kasa materiaa joka oikuttelee silkkaa pirullisuuttaan tai on ilmaus siitä että on sattunut geeniarpajaisissa saamaan ne paskat geenit. Terveen ruumiin saavuttaminen ja/tai ylläpitäminen vaatii loputonta vaivannäköä ja vie aikaa ja energiaa mielenkiintoisemmilta asioilta.

Tätä ei kerro hillitön läski joka ei ikinä liiku, vaan (tällä hetkellä) ruippana ilmeisesti kuitenkin omalla asteikollaan suhteellisen hyvässä kunnossa oleva ihminen joka on koko elämänsä ajan tuntenut itsensä kömpelöksi ja epäonnistuneeksi kehollisena olentona. Fyysinen kipu pelottaa ja inhottaa, ja viimeistään koulussa sai tajuta ettei koskaan tule olemaan fyysisenä olentona muuta kuin pelkkä paska - koska liikunta on suoritus joka arvostellaan, ei mielihyvää.

Kaikkein viheliäisin temppu minkä ruumis tekee on kytkeä ihminen kuolevaisuuteen ja mädäntymiseen. Jos lääketiede tai tiede ottaa sen kannan (johon sillä ei välttämättä ole mitään oikeutta) että materialistinen näkemys on ainoa totuus, kuoleman jälkeen ei ole olemassa minkäänlaista tietoisuutta, silloin kehosta muodostuu vihollinen joka on vastuussa siitä että täällä pitää elää tarkoituksetonta ja merkityksetöntä elämää joka sitten sekin riistetään pois.

En halua kuulla elämän tarkoituksesta lisääntymisen muodossa. Ihminen + ihminen = ihminen, mutta mitä sitten? Se että sama pelleily jatkuu sukupolvi toisensa jälkeen, sama irvokas näytelmä nimeltä ihmiselämä, mitä loistokasta siinä on mikäli mitään syvempää tarkoitusta ei ole olemassa?

Haluaisin kokea itseni luontevasti keholliseksi olennoksi jonka ruumis ei ole vihollinen, vaan ystävä. Joka olisi täysin integroitunut siten ettei ole merkitystä sillä mikä on mieltä, mikä kehoa. Olisi vain kokonaisuus. Mutta kehoon liitetään niin paljon vastenmielisiä pakottavia merkityksiä ja pakkoja että minun on hyvin vaikea päästä neuroottisista tuntemuksistani.

- Tässä oli pakko olla erittäin subjektiivinen, koska aihe on niin lähellä päivittäistä olemassaolon kokemustani. Toivoisin ettei kukaan ala naljailemaan eikä riitauttamaan kokemustani, sillä se on omani ja en mahda sille ainakaan toistaiseksi mitään. Toisilla on toiset kokemukset, ja ehkä taijia tms. harrastavat integroituvat paremmin kehoonsa? Itse olen lähimpänä kehollista mielenrauhaa uidessani hitaasti ja nautinnollisesti, tai tanssiessani. Myös kävellessä jos ympäristö on esteettisesti miellyttävä.

jesper
Seuraa 
Viestejä622
Liittynyt4.3.2009

Tietenkin voi ajatella, että ylimääräistä kehon tiedostamista ei tarvita. Kun on oppinut ajamaan pyörällä, ei sen jälkeen ajamista tarvitse erikseen tiedostaa. Keho toimii hyvin myös automatisoituna. Keho on toiminnan taustalla "tajunnan reuna-alueilla", eikä siihen tarvitse kohdistaa tietoista tarkkaavaisuutta.

Kuitenkin käsitän tuon Alexander-tekniikan niin, että siinä opitaan pois "vääristä automaatioista" ja opitaan luonnollisempi tapa käyttää kehoaan. Esimerkiksi hengitys on usein normaalisti turhan pinnallista. Monissa joogatekniikoissa käsittääkseni opetellaankin tuota tietoista syvempää hengittämistä. Kehon tiedostaminen (ainakin joskus) voi siis olla oleellista ihmisen hyvinvoinnille.

Keho liittyy myös kiinteästi tunteisiin. Kipuilu ja monet muutkin ruumiin oireet voivat olla usein psykosomaattisia, eli taustalla on tunteet tai psyyken ongelmat. Moni kokee loukkaavana, jos omia vaivoja selitetään psykosomaattisesti. Mielestäni kenenkään ei pidä hävetä omia psykosomaattisia vaivojaan. Psyykkiset syyt ovat aivan yhtä todellisia, kuin muutkin syyt. On vain lääketieteen häpeä, jos se ei pysty näkemään ihmistä kokonaisuutena, ja keskittyy vain niihin röntgen-kuviin.

Heed not my earthly lot, for it hath little of earth in it.
- Edgar Allan Poe

Vierailija

Olikohan se joskus Tiede-lehden artikkelissa, jossa kerrottiin tutkimuksesta, jossa ihmisten piti ottaa surullinen ilme tai asento ja yrittää olla samalla iloisia. Oli ollut hankalaa. Fyysinen olemuksemme ja mm. mielialamme ovat kiinteässä yhteydessä. Ehkä yllättäen vaikutus kulkee molempiin suuntiin. Ruumis-henki -dualismi on tosiaankin humpuukia.

Vierailija

Vaikeaa lienee varmaan myöskin olla iloisella naamalla jos näkee ympärillään kokoajan happamia lärvejä.

Hassua että ihmistä pidetään apinoivana eläimenä, kun kuitenkin kuulema apinat eivät ole kauhean erinomaisia matkimaan...!

Vierailija
Qadesha
Vaikeaa lienee varmaan myöskin olla iloisella naamalla jos näkee ympärillään kokoajan happamia lärvejä.

Hassua että ihmistä pidetään apinoivana eläimenä, kun kuitenkin kuulema apinat eivät ole kauhean erinomaisia matkimaan...!





Aivojen peilisolut ovat ilmeisesti vastuussa siitä, että on vaikeaa olla iloinen kun näkee murjottajia. Yksinkertaisesti selitettynä (koska muuhun en pysty), peilisolut ovat neuroneja, jotka "laukeavat" i.e. aktivoituvat, kun ihminen näkee/kuulee/kokee toisen ihmisen tekevän jotain. Kun näen Qadeshan nauravan, simuloin mielessäni naurua, ja tulen iloiseksi. Vain siksi, että hän nauraa, ja minä näen ja kuulen sen.
Ihmisen oppiminen kai perustuu melkein kokonaan matkimiselle. Joku viisas väitti jossain kirjassa (...voisin etsiä viitteen, jos aseella uhattaisiin, mutta en viitsisi millään nähdä sitä vaivaa), että oikeastaan ihmisen ylivertainen kyky matkia on se meidät muista eläimistä erottava piirre. Ei kieli, eikä kyky käyttää työkaluja (monet muutkin eläimet hallitsevat nämä taidot), vaan ihmisen suorastaan pakonomainen tarve tehdä niinkuin muutkin tekevät.

PS. Paras iskuvinkki: matki himosi kohdetta. Eipä aikaakaan, kun hän kokee sinut lähimmäksi ystäväkseen.

Vierailija
jesper
Länsimaista kulttuuria ja lääketiedettä on usein syytetty siitä, että se unohtaa kehon, eli ihmisen subjektiivisen kokemuksen omasta ruumiistaan. Itämailta löytyy sen sijaan perinteitä (jooga ja taiji) joissa kehollisuus on tärkeää.

Mitenkäs tiede voi selittää sen, että joogaamalla ihminen voi elää nolla-asteisessa lämpötilassa T-paitasillaan syömätä ja juomata 3 vuorokautta?
http://www.iltalehti.fi/nettitv/?13130873

Eikös tieteen asiantuntijat ole väittäneet vuosisatoja, miten ihminen kuolee viidessä minuutissa kylmään

Vierailija

Erään artikkelin mukaan ahkeralla harjoittelulla ammattijoogi saavuttaa vastaavan aineenvaihdunnan hidastumisen kuin esim. karhuilla on talviunessa. Hibernaatioksi sanovat. Asiaa oli tutkittu MIT:ssä muistaakseni.

Vierailija
Mimei
Erään artikkelin mukaan ahkeralla harjoittelulla ammattijoogi saavuttaa vastaavan aineenvaihdunnan hidastumisen kuin esim. karhuilla on talviunessa. Hibernaatioksi sanovat. Asiaa oli tutkittu MIT:ssä muistaakseni.

Tämä koskee ainoastaan länsimaisia tai itämaisia ihmisiä.
Keskimaiset ihmiset (muslimit, suom. huom.) eivät onnistuisi elämään jääpalikkana, sen estää uskonto;
Islamin mukaan ihminen ei voi tai saa harjoittaa omaa mieltään, koska jos se olisi sallittua, niin muslimit alkaisivat ajattelemaan , joka taasen haittaisi kovasti imaamien egon kypsymistä ajatollaksi

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009
Puolimitta

PS. Paras iskuvinkki: matki himosi kohdetta. Eipä aikaakaan, kun hän kokee sinut lähimmäksi ystäväkseen.



tai sitten ei. itse koen tuollaisen ainakin häiritsevänä mielistelynä, tarrautumisena ja omien mielipiteiden puuttumisena.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009
Mimei
Erään artikkelin mukaan ahkeralla harjoittelulla ammattijoogi saavuttaa vastaavan aineenvaihdunnan hidastumisen kuin esim. karhuilla on talviunessa. Hibernaatioksi sanovat. Asiaa oli tutkittu MIT:ssä muistaakseni.



kuulostaa varsin järkeenkäyvältä. joogatessa hengityksen taso syvenee ja pulssi laskee. nämä siis omakohtaisia kokemuksie amatöörijoogin suusta.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Vierailija

Iglumaisen rakennelman sisälämpötila lienee ollut selvästi korkeampi kuin nolla astetta. Ihmiskehon tuottama satakunta wattia lämmittää pientä ilmatilaa tehokkaasti. Haloo; lumimajoissa on asuttu iät ja ajat, joogan sotkeminen selviytymiseen viileähkössä ilmassa on joutavaa mystifiointia...

Vierailija
Lepakko
Iglumaisen rakennelman sisälämpötila lienee ollut selvästi korkeampi kuin nolla astetta. Ihmiskehon tuottama satakunta wattia lämmittää pientä ilmatilaa tehokkaasti. Haloo; lumimajoissa on asuttu iät ja ajat, joogan sotkeminen selviytymiseen viileähkössä ilmassa on joutavaa mystifiointia...

Siitä vaan sitten testaamaan.

Itse se israelilainen sanoi joogaavansa, voi tietysti olla, että kabbaloi... Aikamoisen kangistunut oli ulos vedettäessä, joten se varmaan oli vain liikunnan puutetta eikä kylmän kankeutta.

Vierailija
mensaani
Siitä vaan sitten testaamaan.

Itse se israelilainen sanoi joogaavansa, voi tietysti olla, että kabbaloi... Aikamoisen kangistunut oli ulos vedettäessä, joten se varmaan oli vain liikunnan puutetta eikä kylmän kankeutta.


Ei tarvihe testata; olisin varmasti myös kangistunut.

Tuo on käänteistä löylykilpailua. Kuka kauiten kestää kuumaa tai kylmää.

Uusimmat

Suosituimmat