Seuraa 
Viestejä6497
Liittynyt8.11.2012

Ajattelin yrittää katkoa mahdollisemman hyvin tunnesiteeni itselleni turhiin asioihin. Näihin kuuluvat vaikkapa luonnonmullistukset (joiden uhreista en ketään tunne), ja erityisesti yhteiskunta (en tunne kuin oman lähipiirini).

Koen että esimerkiksi koulu on pienestä pitäen tahkonut päähäni tunnesiteitä, jotka koen lähinnä vakavana henkisenä väkivaltana itseäni kohtaan.

Heikko kohtani nykyään tuntuu olevan politiikka. Tämä luultavasti koska mainostoimistot ovat onnistuneet tehtävässään kohdaltani tässä asiassa hyvin. Toisaalta myös koska en osaa tunteideni osalta suhteuttaa asiaa oikein. Terve lähestyminen on laskea oma hyöty ja ymmärtää ettei pysty mihinkään vaikuttamaan uhraamatta siihen koko elämäänsä (josta seuraisi taas omat ongelmansa). Suurta tarvetta surkutteluun en sitävastoin koe vaikkapa onnettomuuksien uhrien suhteen.

Onko psykologiassa toimivia keinoja tunnesiteiden heikentämiseen tai jopa katkaisuun?

Sivut

Kommentit (36)

Vierailija

Tervetuloa joukkoon harvaan. Epäinhimillistäminen. Älä katso silmiin, tai ylipäätään uutiskuvia. Lukea voi ja pitää. Äläkä sovi suhteita ihmisiin jotka työskentelevät osana yhteiskunnan koneistoa. Heidän kanssaan asioidessaan ei myöskään saa katsoa silmiin, ellei ole jo etukäteen harkinnut syytä sille miksi haluaa 'luoda kontaktin'. Vähän kuin kouluttaisi koiraa. Antaa positiivista huomiota kun se toimii kuten haluat.

Niin ja se toimii myös muiden eleiden kanssa, joista silmät ovat ehkä merkittävin. Parafraasit esimerkiksi toimivat hyvin. Kun toinen sanoo mitä haluat kuulla, katsot silmiin ja toistat hieman eri tavalla sen mitä toinen juuri sanoi, jolloin toiselle syntyy illuusio syvästä yhteydestä. Mitä enemmän toinen palvelee tarkoitusta, sen enemmän alat myös matkimaan hänen eleitään. Käytä nimiä, vaikkei olisikaan tarpeen. Ne aktivoivat ihmisen mielihyväkeskusta, mutta sitä ei voi viljellä samaan tapaan kuin sanatonta kommunikaatiota. Vahingossa tehtäessä se myös toimii itseään vastaan ja sitä saattaa erehtyä pitämään vastapuolta hyvänä tyyppinä. Todennäköisesti se on totta, mutta se ei aja tarkoitusta.

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä6497
Liittynyt8.11.2012
jees

Tervetuloa joukkoon harvaan. Epäinhimillistäminen. Älä katso silmiin, tai ylipäätään uutiskuvia. Lukea voi ja pitää. Äläkä sovi suhteita ihmisiin jotka työskentelevät osana yhteiskunnan koneistoa. Heidän kanssaan asioidessaan ei myöskään saa katsoa silmiin, ellei ole jo etukäteen harkinnut syytä sille miksi haluaa 'luoda kontaktin'

 

Osaltaan ratkaisu toki on lopettaa asioiden seuraaminen. Muna ja kana myös osaltaan ilman tunnesidettä ei ole kiinnostusta seurata ja ilman seuraamista tunneside heikkenee.

 

Onko muita keinoja? Voiko ihminen nujertaa tunnesiteensä ymmärtämällä esimerkiksi syy seuraus suhteita? Tällöin siis näkee toisen itkevän, ymmärtää sen johtuvan vain siitä että toinen ihminen on pahoissa harhoissa ja osaa näin terveesti olla sen vaikuttamatta millään tavoin omaan elämäänsä.

 

Sympatia ja empatia ja niiden terve ymmärtäminen lienee asiassa taikasana.

Vierailija

Olemalla toista kohteliaampi voi myös osoittaa itselleen ylemmyyttä, jota tarvitsee jos pyrkii sosiopaattiseen ajattelumalliin. Sosiopaatiti ei sitä tarvitse, koska hänelle se on sisäsyntyinen ominaisuus, mutta pyrkimyksissä ylevöittää itsensä se pitää jotenkin oikeuttaa.

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä6497
Liittynyt8.11.2012
jees

Olemalla toista kohteliaampi voi myös osoittaa itselleen ylemmyyttä, jota tarvitsee jos pyrkii sosiopaattiseen ajattelumalliin. Sosiopaatiti ei sitä tarvitse, koska hänelle se on sisäsyntyinen ominaisuus, mutta pyrkimyksissä ylevöittää itsensä se pitää jotenkin oikeuttaa.

Haluaisin optimitilanteessa sosiopaattisen suhtautumisen kaikkeen jonka kanssa en ole suoraan vaikutuksessa.

Samalla haluaisin mahdollisemman hyvin pystyä tuntemaan ne ilot ja surut, jotka ovat omassa lähipiirissäni.

Pelkään, että kehittämällä itseäni kohti kumpaa tahansa noista vaikuttaa automaattisesti myös toiseen.

Onko olemassa jotain tervettä konstia ongelman ratkontaan?

Elämässäni olen sen läksyn oppinut hyvin, että ei koskaan pidä olla ei muuttumiseen valmiin narkkarin/alkoholistin/moniongelmaisen tukijalka. Kiitosta siitä on turha odottaa, ja moniongelmainen yrittää suistaa myös auttajan omiin soppiinsa. Lähipiiriltäni kuitenkin haluan johonkin rajaan asti hyväksyä myös epätervettä käyttäytymistä, omasta piiristäni ulkona olevilta taas en.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18399
Liittynyt16.3.2005

Onko siinä jotain sosiopaattista, että asettaa itsensä rajat - tuskin.

Ja sen myöntäminen, että kaikille asioille ei vain voi mitään ja kaikki valta ja voima ei ole omissa käsissä taitaa olla enempi sitä nöyryyttä tosiasioiden edessä, pikemminkin sosiopaatian vastaista toiminnetta. Ja miksi sellaisille asioille pitäisi jotain voida tehdä, jotka eivät omassa vaikutusvallassa ole. Aivan niin kuin me emme voi säätää säätä, sateet tulee kun ovat tullakseen ja me niiden kanssa vaan sitten pärjäillään, niin aivan samoin muidenkin asioiden (joille emme mitään voi) kanssa kannattanee toimia.

Me emme ole jumalia, eikä meidän edes tarvitse yrittää olla. Mutta itselleen rehellinen kannattaa olla. Ja jos ne tunteet vie kun maailmalla sattuu ja tapahtuu, niin asioita on kai hyvä oppia suhteuttamaan omaan arkitodellisuuteensa. Terve itsekkyys on sallittua, jopa suositeltavaa.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä6497
Liittynyt8.11.2012
DedMoroz

Me emme ole jumalia, eikä meidän edes tarvitse yrittää olla. Mutta itselleen rehellinen kannattaa olla. Ja jos ne tunteet vie kun maailmalla sattuu ja tapahtuu, niin asioita on kai hyvä oppia suhteuttamaan omaan arkitodellisuuteensa. Terve itsekkyys on sallittua, jopa suositeltavaa.

 

Nimenomaan asian voi esittää niin, että ongelmanani olisi että aurinkoisena päivänä olen iloinen ja sateisena surullinen. Typerää koska en pysty ilmastoon mitenkään vaikuttamaan.

 

Osaatko antaa neuvoja miten kehittää itseä niin että osaisin paremmin hallita tätä asiaa elämässäni?

 

 

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Mielestäni se että asiointitilanteessa ei katso silmiin ei suinkaan anna sitä asemaa että olisi toiseen ihmiseen nähden niskanpäällä, vaan käy päinvastoin. Pidetään herkästi epävarmana ja pelokkaana jos ei katso silmiin. Itse olen kokenut että tulee sitä itsevarmempi olo mitä enemmän katsoo silmiin ja mitä ystävällisempi, korrektimpi ja kohteliaampi on.

Jippo onkin siinä että jos toinen on kaikesta huolimatta töykeä ja epäkohtelias, pitää osata olla välittämättä siitä että myönteisiin eleisiin on vastattu kielteisillä. Kohteliaisuus ja ystävällisyys on heikkoutta vain silloin jos todella välittää siitä että saa itse saman mitä antaa. Jos ei välitä hittojakaan siitä miten toinen käyttäytyy, vaan itselle on tärkeintä se miten itse käyttäytyy, eli saa tyydytyksensä siitä että on esiintynyt juuri niin kuin haluaa esiintyä, niin silloin ei ole millään tavalla kytkettynä ja kahlehdittuna toisiin ihmisiin.

Tekee asioita vain itseään varten. Tietty jos itselle on yhdentekevää millaisena esiintyy muita kohtaan, niin sittenhän sitä tietenkin voi käyttäytyä kuin kusipää. Kuka mistäkin tyydytyksensä saa. Mutta loppupeleissä sitä kuitenkin on vain itsensä kanssa ja oman itsen kanssa sitä joutuu elämään ja pärjäämään, muut ovat erillisiä olentoja joihan saa kyllä aina (henkistä) välimatkaa kunhan sen taidon vaan oppii.

Itse en ole oppinut. Mutta katsoisin siis ymmärtäväni tämän teoreettisella tasolla. Edes.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18399
Liittynyt16.3.2005
HuuHaata

Nimenomaan asian voi esittää niin, että ongelmanani olisi että aurinkoisena päivänä olen iloinen ja sateisena surullinen. Typerää koska en pysty ilmastoon mitenkään vaikuttamaan.

Osaatko antaa neuvoja miten kehittää itseä niin että osaisin paremmin hallita tätä asiaa elämässäni?

En tietenkään voi sinua neuvoa... jokainen on oman tiensä kulkija ja jokainen löytää omat vastauksensa mistä ikinä sitten löytääkin. Ihmiset ovat liian erilaisia samankaltaisuudessaan, että tuskin yhden malli toisille toimii. Mutta jo kysymyksen löytäminen on mun mielestä ratkaisun avaimen yksi hammas.

Itse olen opetellut näkemään kauneutta ja mahdollisuuksia myös siinä sateessa, ja jos se ei onnistu, niin pukeutumaan asian vaatimalla tavalla tai pysyttelemällä sisällä erossa siis siitä sateesta. Ja opetellut kohtaaman niitä negatiivisiakin asioita, ne kun kuuluu osana tähän olemisen sietämättömään keveyteen. Kaikella on rajansa, myös minulla ja sinulla.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä30784
Liittynyt16.3.2005
HuuHaata

Nimenomaan asian voi esittää niin, että ongelmanani olisi että aurinkoisena päivänä olen iloinen ja sateisena surullinen. Typerää koska en pysty ilmastoon mitenkään vaikuttamaan.

 

 

Eikö tuo ole kuitenkin vähän eri asia kuin onnettomuus toisella puolella maailmaa? Sää vaikuttaa kuitenkin omaan oloon, mukavuuteen ja siihen mitä voi tehdä.

 

Osaatko antaa neuvoja miten kehittää itseä niin että osaisin paremmin hallita tätä asiaa elämässäni?

 

Eivätkö fakiirit hae piittaamattomuutta ympäristöstä askeesilla ja omien tarpeiden täydellisellä kieltämisellä. Joskus nuorena minäkin ihailun ja vähän kokeilinkin, mutta ei se toiminut, koska se tuo vain piittaamattomuuden ja turhuuden. Sama kai se on vetää itsensä jojoon heti, jos ei millään ole väliä.

Sellaisiin asioihin, jotka eivät suoraan vaikuta minuun, en ole koskaan ollut herkkä. Siinäkin on mahdollista mennä toiseen ääripäähän, koska maailman syy-seurausketjut ovat monimutkaiset ja moni asia vaikuttaa huomenna jos ei tänään ja kaikkia vaikutuksia ei ole helppo nähdä ennen kuin paska sataa niskaan.

deezee
Seuraa 
Viestejä1643
Liittynyt6.6.2011
HuuHaata

Onko psykologiassa toimivia keinoja tunnesiteiden heikentämiseen tai jopa katkaisuun?

Saatat yrittää ihan väärää asiaa, mahdollisesti vääristä syistäkin. Tunnesiteiden katkaisun sijaan voisit opetella suuntaamaan huomiotasi tahdonalaisesti, jolloin voit itse valita sen mikä vaikuttaa sinuun emotionaalisesti.

deezee
Seuraa 
Viestejä1643
Liittynyt6.6.2011
HuuHaata
DedMoroz

Me emme ole jumalia, eikä meidän edes tarvitse yrittää olla. Mutta itselleen rehellinen kannattaa olla. Ja jos ne tunteet vie kun maailmalla sattuu ja tapahtuu, niin asioita on kai hyvä oppia suhteuttamaan omaan arkitodellisuuteensa. Terve itsekkyys on sallittua, jopa suositeltavaa.

Nimenomaan asian voi esittää niin, että ongelmanani olisi että aurinkoisena päivänä olen iloinen ja sateisena surullinen. Typerää koska en pysty ilmastoon mitenkään vaikuttamaan.

Osaatko antaa neuvoja miten kehittää itseä niin että osaisin paremmin hallita tätä asiaa elämässäni?

Tämä voi kuulostaa vitsiltä, mutta ei ole: älä ota säätä niin henkilökohtaisesti :)

Havainnoi, miltä sinusta tuntuu sateisena päivänä, ja mistä se johtuu. Löydät melkein varmasti jonkinlaista henkilökohtaisuutta siitä. Jos johonkin kannattaa katkaista tunneside, niin tuohon henkilökohtaisuuteen. Se ei tarkoita sitä, että lakkaisit välittämästä hyvinvoinnistasi, lakkaa pikemminkin välittämästä mielialastasi. Turha sitä on surkutella, jos on huono sää.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä42413
Liittynyt6.12.2009
HuuHaata

Osaatko antaa neuvoja miten kehittää itseä niin että osaisin paremmin hallita tätä asiaa elämässäni?

 

Heitetään tähän väliin provokatiivisesti, "unohda itsesi aina kun mahdollista", jostain kumman syystä asiat rauhoittuu samalla...

 

 

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä6497
Liittynyt8.11.2012

Mietiskelin asiaa lisää ja osannen paremmin muotoilla minkä näen tällä hetkellä elämässäni ongelmana. Sinänsä itselläni tai lähipiirillä ei elämässä mitään akuuttia kriisiä tällä hetkellä ole.

Havainnollistava esimerkki: Lähipiirissäsi on syvästi masentunut aivohalvauksen kärsinyt nuori, jota käyt katsomassa vaikkapa joka päivä. Sisarus, lapsi, kaveri mitä vaan. Katsomaan menemättömyys ei ole mahdollista. Mitä yrität auttaa ei oteta vastaan, osan tietäisit auttavan osaan tiedät ettet kykenisi vaikka apu ilomielin vastaan otettaisiinkin.

Ongelma:  Miten pystyt siihen, että tilanne ei vaikuta negatiivisesti omaan elämääsi?

Sama ongelma vastassa niin pienessä kuin suuressakin skaalassa. Itsessä on vikaa, kaikissa perheissä on epätäydellisyyttä, yhteiskunnassa, ja maailmassa sitä vasta onkin. Joko sen oppii hyväksymään, tai kuluttaa suuren osan energiastaan täysin turhiin murehtimisiin.

Hetkessä eläminen ratkaisuna, varmaan. Sinne hetkeen pääseminen ja siellä pysyminen lienee helpommin sanottu kuin tehty. Ja erityisesti kaikella on rajansa. Tarpeeksi tuskaa, ja väitänpä ettei ihmistä löydy joka siihen pystyisi (muutamaa maailmanhistorian kummajaista ehkä lukuunottamatta).

deezee
Seuraa 
Viestejä1643
Liittynyt6.6.2011
HuuHaata

Mietiskelin asiaa lisää ja osannen paremmin muotoilla minkä näen tällä hetkellä elämässäni ongelmana. Sinänsä itselläni tai lähipiirillä ei elämässä mitään akuuttia kriisiä tällä hetkellä ole.

 

Havainnollistava esimerkki: Lähipiirissäsi on syvästi masentunut aivohalvauksen kärsinyt nuori, jota käyt katsomassa vaikkapa joka päivä. Sisarus, lapsi, kaveri mitä vaan. Katsomaan menemättömyys ei ole mahdollista. Mitä yrität auttaa ei oteta vastaan, osan tietäisit auttavan osaan tiedät ettet kykenisi vaikka apu ilomielin vastaan otettaisiinkin.

 

Ongelma:  Miten pystyt siihen, että tilanne ei vaikuta negatiivisesti omaan elämääsi?

Kuinka paljon tuntisit syyllisyyttä siitä, jos et potisi tuollaista tilannetta, mutta muut potevat?

Potemisella tarkoitan tässä sitä, että negatiivinen tunnetila ottaa valtaansa eikä sitä edes yritetä kyseenalaistaa.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat