Seuraa 
Viestejä4
Liittynyt13.5.2013

Minun ratkaisuni meidän maailmankaikkeuden syntyyn on m = E/c2, mikä käytännössä tarkoittaa kahden muun maailmankaikkeuden ohittamista toisiaan niin läheltä, että syntyy uusi singulariteetti. Jätän matemaattisen todistamisen muille.

Sivut

Kommentit (195)

karma48
Seuraa 
Viestejä4
Liittynyt13.5.2013

Albert Einstein kertoi keksineensä suhteellisuusteorian mielikuvissaan. Niin minäkin teen. Näen silmissäni kahden maailmankaikkeuden valtavan painovoiman vaikutuksen singulariteetin syntymiseen. Sitä kautta pystytään painovoima yhdistämään muihin perusvoimiin.

Goswell
Seuraa 
Viestejä12191
Liittynyt8.3.2010

Yleisesti.

On se merkillistä että tuota syntyä tuputetaan joka paikassa, maailmankaikkeus ei ole koskaan syntynyt, se on ollut aina ja ikuisesti tulee olemaan, "alkupaukku" on vain paikallinen pikku mullistus.

Sitten nuo singulariteetit, eikö ne pikku hiljaa voisi tunkea sinne minne päivä ei paista, kaikkeudessa ei ole singulariteettejä, ei ainakaan tuossa merkityksessä mitä sillä tässä kohtaa tarkoitetaan.

 

 

Ja kuulehan siä Karma, ei tuo sinunkaan kaikkeus syntynyt, vaan muodostui kahdesta jo olemassa olevasta kaikkeudesta. Tässäkin mättää, kaikkeus on kaikki mitä on, ei ole muita kaikkeuksia kuin tämä yksi ja siinä on kaikki mitä on.

Minun mielestä noin.

jogger
Seuraa 
Viestejä2936
Liittynyt28.8.2011
Goswell

kaikkeus on kaikki mitä on, ei ole muita kaikkeuksia kuin tämä yksi ja siinä on kaikki mitä on.

Tarkoitatko ettei ole rinnakkais-kaikkeuksia, vaan meidän maailmankaikkeutemme on se yksi ja ainoa, ja sattumalta juuri täydellinen?

Goswell

On se merkillistä että tuota syntyä tuputetaan joka paikassa, maailmankaikkeus ei ole koskaan syntynyt, se on ollut aina ja ikuisesti tulee olemaan, "alkupaukku" on vain paikallinen pikku mullistus.

Kaikkeus itsessään on aina ollut olemassa, mutta meidän maailmankaikkeutemme on jossain vaiheessa syntynyt. Ei se tarkoita sitä, että kaikki mitä näemme, on kaikki mitä on. Kaikkeutemme taustalla saattaa tapahtua vaikka mitä, mitä emme pysty edes ymmärtämään. Voimme olla vasta miljoonas tapahtuma siinä tapahtumaketjussa joka lopulta meidät mahdollisti.

Siis ei näin:

Kaikkeus. (kaikki mitä on)

Vaan:

Ylikaikkeus -> kaikkeus -> alikaikkeus -> alialikaikkeus... jne. Jossakin tuolla me olemme, mutta emme todellakaan ylimmällä, ensimmäisellä tasolla.

karma48

Ehkä se meille vammaisille on yhteistä, että on muita parempi mielikuvitus.

Minusta vähän tuntuu että herra luulee liikoja itsestään.

Foorumin salainen sääntö #1: Pienellä alkukirjaimella kirjoitetut aiheet lukitaan.
Foorumin salainen sääntö #2: Älä kerro kenellekään säännöstä #1 tai tulee bannit!

Goswell
Seuraa 
Viestejä12191
Liittynyt8.3.2010
jogger

 

Tarkoitatko ettei ole rinnakkais-kaikkeuksia, vaan meidän maailmankaikkeutemme on se yksi ja ainoa, ja sattumalta juuri täydellinen?

 

Kaikkeus itsessään on aina ollut olemassa, mutta meidän maailmankaikkeutemme on jossain vaiheessa syntynyt. Ei se tarkoita sitä, että kaikki mitä näemme, on kaikki mitä on. Kaikkeutemme taustalla saattaa tapahtua vaikka mitä, mitä emme pysty edes ymmärtämään. Voimme olla vasta miljoonas tapahtuma siinä tapahtumaketjussa joka lopulta meidät mahdollisti.

Siis ei näin:

Kaikkeus. (kaikki mitä on)

Vaan:

Ylikaikkeus -> kaikkeus -> alikaikkeus -> alialikaikkeus... jne. Jossakin tuolla me olemme, mutta emme todellakaan ylimmällä, ensimmäisellä tasolla.

 

Tarkoitan että "meidän alkupaukku" on vain yksi kenties äärettömistä "alkupaukuista" joita tapahtuu kaiken aikaa äärettömyydessä. Tavallaan se on toki alku tälle maidän "kaikkeudelle", plasmasta kehittyi ensimmäiset prototähdet, niiden hajotessa seuraava metallipitoisempi sukupolvi jne, planeetat, elämä, monissa "alkuräjähdyksissä" kaiken aikaa tapahtuu noin. Mutta silti ne kaikki muut "kaikkeudet" on tätä yhtä ja samaa kaikkeutta. 

Ne rinnakaisuniversumit on siis tässä samassa kaikkeudessa, vain niin kaukana ettei niitä ole osattu havaita, tai niitä on mahdoton havaita. Kaikkeus on yksi, ts kaikki mitä on olemassa missään päin  tätä ikuista äärettömyyttä  on tässä samassa kaikkeudessa.

 

Energian häviämmättömyys nimittäin pakottaa ikuisuuteen, muu ei ole yksinkertaisesti mahdollista. On kuitenkin muutos energian olomuodossa joka mahdollistaa ikuisen energian kierrätyksen.

Alkupaukku, havaittu kehitys, jäähtyminen hajaantuminen, seuraus pimeämateria, energian uudelleen kasaantuminen mustienaukkojen kautta uuteen "alkuun".

Siinä lyhykäisyydessään ikuisuuden resepti.

Minun mielestä noin.

Goswell
Seuraa 
Viestejä12191
Liittynyt8.3.2010

Uusin Tähdet ja Avaruus.

"Syyskuussa julkaistiin uudentyyppinen ehdotus kaikkeuden alkuperästä. Sen mukaan maailmamme sai alkunsa toisen universumin neliulotteisesta mustasta aukosta".

 

No niin herrat ja narrit, mina damer och herrar. Suunta on todella hyvä, mustasta se todellakin "syntyi", mutta miksi ihmeessä toisen universumin mustasta. Kaikki mitä on olemassa tässä äärettömyydessä on tätä universumia, mitään muuta universumia ei ole olemassa.

"Syntyi toisen universumin neliulotteisesta mustasta aukosta, miksi ihmeessä neliulotteisesta, kaksiulotteinen kalvohan sen piti olla, olisiko aika päättää montako ulottovuutta sillä on?

Kolme on hyvä määrä + aika. Mustalla on samat ulottuvuudet kuin millä tahansa kappaleella + aika on hyvänä lisänä massan keräämisessä.

No joo alku oli lupaava, artikkelin lukemisen edistyessä itku pääsee, näinkö syvälle kosmologia on vajonnut.

Gossu on hyvin hyvin surullinen ja joulukin painaa päälle.

Minun mielestä noin.

jogger
Seuraa 
Viestejä2936
Liittynyt28.8.2011
Goswell

Ne rinnakaisuniversumit on siis tässä samassa kaikkeudessa, vain niin kaukana ettei niitä ole osattu havaita, tai niitä on mahdoton havaita. Kaikkeus on yksi, ts kaikki mitä on olemassa missään päin  tätä ikuista äärettömyyttä  on tässä samassa kaikkeudessa.

 

Niin, eli juuri sitä mitä oletin: ei ole muita kerroksia kuin tämä. Mielestäni taas niitä kerroksia on äärettömän paljon, kuin fraktaalissa, ja siksi on mahdollista että syntyy järjestelmä (kaikkeus) joka toimii siten että se synnyttää tietoista elämää.

Mielestäni etäisyyksiä ei voi mitata jos ne toiset kaikkeudet ovat erillinen maailmansa, tai siis eivät vuorovaikuta toisiinsa mitenkään. Jos ne taas vuorovaikuttavat toisiinsa, niin silloinhan ne ovat yksi ja sama maailma, eivätkä erillisiä, tai erilaisia luonnonlaeiltaan esim.

Goswell

Energian häviämmättömyys nimittäin pakottaa ikuisuuteen, muu ei ole yksinkertaisesti mahdollista. On kuitenkin muutos energian olomuodossa joka mahdollistaa ikuisen energian kierrätyksen.

Mistä se alkuenergia syntyi? Miksi sitä on juuri tietyn verran?

Foorumin salainen sääntö #1: Pienellä alkukirjaimella kirjoitetut aiheet lukitaan.
Foorumin salainen sääntö #2: Älä kerro kenellekään säännöstä #1 tai tulee bannit!

Goswell
Seuraa 
Viestejä12191
Liittynyt8.3.2010

Niin, kausaalista yhteyttä ei välttämättä ole fotonikentän kautta kaukaisiin "toisiin" universumeihin, mutta gravikentän kautta voi olla, sitä ei vain osata mitata vielä. "Alkusingulariteetti" säteili gravitoneita ties kuinka kauan ennen "alkuräjähdystä", se säiteily on ehtinyt levittäytyä ties kuinka laajalle ohi tämän "kaikkeuden" synnyttämän fotonikentän. En nimittäin usko että on olemassa singulariteettejä jotka säteilee gravitoneja (mustat) ja sellaisia jotka ei säteile (alkusingulariteetti).

Siinä mielessä tämä on fraktaali että sama kuvio toistuu loputtomasti, alkupaukku, syntyy tähdet ja tähdistä mustat, tähdet saammuu mustat ei, mustat kasvaa ja yhtyy suuremmiksi ja lopulta "räjähtää", uusi "alkupaukku" ja ei kun alusta uudestaan, joka puolella äärettömyyttä.

 

"Alkuenergian" määrä on vakio, mustalla on kriittinenpiste massassa jossa peli vihelletään poikki ja kaikki levähtää "alkupaukuksi". Äkkiä ajatellen alkupaukun massa on aina haarukassa, 0,5-2 tämän "alkupaukun" massaa, ei nimittäin Gossukaan tiedä syntyikö tämä "alku" kahden mustan kohdatessa vai vain yhden saavutettua kriittisenmassan. Jos joskus havaitaan gravitaatio"aaltoja" voi kyseessä olla kahden mustan kohtaaminen, jos ei löydetä "alku" voi olla yhden mustan tekosia.

 

Energiahan ei syntynyt koskaan vaan se on ollut aina.

Minun mielestä noin.

jogger
Seuraa 
Viestejä2936
Liittynyt28.8.2011
Goswell

Niin, kausaalista yhteyttä ei välttämättä ole fotonikentän kautta kaukaisiin "toisiin" universumeihin, mutta gravikentän kautta voi olla, sitä ei vain osata mitata vielä.

Eli ne ovat tätä samaa universumia sitten, eikä mitenkään erillisiä; ne vain ovat kauempana. Vuorovaikutus on vuorovaikutusta olipa se sitten lehmäkentän tai tikkarikentän kautta vuorovaikutettu.

Goswell

Energiahan ei syntynyt koskaan vaan se on ollut aina.

Meidän maailmankaikkeutemme energia on varmasti jossain vaiheessa syntynyt (tai muuntunut toisesta energiasta) jonkin ylemmän kaikkeuden reaktion seurauksena.

Maailma jossa on aika, on myös synty. Tästä syystä tarvitaan ylempiä kaikkeuksia joissa ei ole aikaa, mutta jotka voivat muodostaa kaikkeuksia joissa on aikakäsite. Siksi koska ajallinen ei voi olla ajaton.

Ajallinen kaikkeus ei ole voinut pelkästään olla olemassa ikuisesti, koska muuten se tavallaan tarkoittaisi että se ei perustu mihinkään, vaan yksinkertaisest on olemassa. Looginen järjestelmä tarvitsee säännöstön jota se noudattaa, ja ikuisesti aina-oleva ei-syntynyt kaikkeus ei ole looginen enää. Se muistuttaa vapaa-tahto käsitettä joka ikäänkuin maagisesti vain on olemassa ilman sen kummempia selityksiä.

Foorumin salainen sääntö #1: Pienellä alkukirjaimella kirjoitetut aiheet lukitaan.
Foorumin salainen sääntö #2: Älä kerro kenellekään säännöstä #1 tai tulee bannit!

Goswell
Seuraa 
Viestejä12191
Liittynyt8.3.2010
TLE

 

 

No joo, mutta Mr. Leonard Susskind on sitä mieltä, että mustat eivät kasva, vaan kutistusvat ja lopulta häviävät?

 

Niinhän nuo mokomat tekee, mutta kun ei uppoa niin ei uppoa Gossulle moinen. Jos väitetään että mustasta ei pääse fotonikaan pakoon ja sitten pokkana väitetään että pääsee, aivot sanoo tröööt, väärin väitetty, valitse jompi kumpi ei molempia. Mitään ristiriitaa ei siinä Alice ja Bob esimerkissä ole, tapahtumahorisontti ei ole suuressa mustassa varsinainen musta, varsinainen musta ja syy tapahtumahorisontille on vasta siellä horisontin takana. Alice voi läpäistä tuollaisen tapahtumahorisontin elossa, hänen viestinsä ei kuitenkaan enään voi paeta millään ilveellä sieltä, nyt sitten pitäisi Gossulle selittää ymmärettävästi, siis hyvin yksinkertaisesti, kuinka sieltä mustasta voisi paeta mitään joka on paljon syvemmällä "gravitaatiokaivossa" kuin sinne vielä matkalla oleva Alice..

Sitten pitäisi vielä selittää kuinka musta voisi kutistua, edes teoriassa, kun avaruus on täynnä energiaa vaikka se näyttää täysin tyhjältä, kaikki tuo "pimeä" energia kuitenkin kasvattaa mustan massaa, pimeämateria, neutriinot, fotonit, ym , ym.

Minun mielestä noin.

Goswell
Seuraa 
Viestejä12191
Liittynyt8.3.2010
jogger

Meidän maailmankaikkeutemme energia on varmasti jossain vaiheessa syntynyt (tai muuntunut toisesta energiasta) jonkin ylemmän kaikkeuden reaktion seurauksena.

Maailma jossa on aika, on myös synty. Tästä syystä tarvitaan ylempiä kaikkeuksia joissa ei ole aikaa, mutta jotka voivat muodostaa kaikkeuksia joissa on aikakäsite. Siksi koska ajallinen ei voi olla ajaton.

Ajallinen kaikkeus ei ole voinut pelkästään olla olemassa ikuisesti, koska muuten se tavallaan tarkoittaisi että se ei perustu mihinkään, vaan yksinkertaisest on olemassa. Looginen järjestelmä tarvitsee säännöstön jota se noudattaa, ja ikuisesti aina-oleva ei-syntynyt kaikkeus ei ole looginen enää. Se muistuttaa vapaa-tahto käsitettä joka ikäänkuin maagisesti vain on olemassa ilman sen kummempia selityksiä.

Tuo muuntunut käy minulle, "alkuräjähdyksessä" mustassa tapahtuu faasimuutos, siellä vaikuttavat vuorovaikutukset muuttuu tuossa yhteydessä,  faasimuutoksen seurauksena syntyneessä plasmassa gravitaatio ei enään kuulu vuorovaikutus valikoimaan, yksinkertaisesti siksi ei kuulu että mitään leejentumista ei olisi tapahtunut jos sillä kvarkki-gluoniplasmalla olisi gravitaatio vuorovaikutuspaletissa, ts vaaditaan se faasimuutos ja sitä seuraava muutos vuorovaikutuksissa mustan hajoittamiseksi.

Eli se "singulariteetti", siis valtava "musta-aukko" on kaiken tämän "alkuräjähdyksen"vapauttaneen vedyn (pääasiassa) lähde, tämä meidän "kaikkeus" on siis vapautunut muistasta aukosta (singulariteetistä oppineiden mukaan).

Tuo aika johtuu juuri tuosta muutoksesta, meidän mittaama aika alkoi raksuttaa vasta alkupaukusta, tulevaisuudessa päästään vielä hiukan pidemmälle kun laitteet ja järki kehittyy ja opitaan gravitaation mittaaminen (jos opitaan).

Aika, siis muutos on ikuista, on kuitenkin rajoja siinäkin mitä pystytään havaitsemaan, alkupaukku on meille yksi rajapyykki jota on mahdoton ylittää (ilman gravitaatiosta tehtäviä mittauksia), havaintoikkuna toinen, eli koskaan ei päästä mittamaan kaikkea, se muu on vain pääteltävä..

Sitten joskus kun osataan tehdä vastaava kaikkeuden kartta gravitaatiosta aivan kuin nyt hiljattain tehtiin taustasäteilystä (WMAP), siitäkin tullaan löytämään outoja vaihteluita, ne on juuri niitä multiversumeita.

Eli kun ajattelee asian noin, ikuisuus tulee mahdolliseksi juuri tuon jatkuvan muutoksen kautta jota kaikkialla, myös mustissa tapahtuu, ilman mustia homma ei toimi. Se säännöstö joka tuon mahdollistaa on fysiikanlait, ne ei mene rikki missään, vaan niiden jatkuva toiminta mahdollistaa ikuisen muutoksen ikuisessa energiassa äärettömässä tilassa.

Myönnän kyllä että ikuisuus on ihmiselle paha rasti ymmärtää kun kaikki mitä havaitaan on tilapäistä, kaikki mitä on rappeutuu ja tuhoutuu joskus, mutta se on vain sitä muutosta. Särkynyt kahvikuppi ei ehjäänny itsestään, mutta sen energia ei koskaan häviä vain muuntuu, tuosta se ikuisuus juuri jountuukin, energia on häviämätöntä ja tuosta kupin energiasta kierrättyy aina lopulta  jotakin uutta.

Minun mielestä noin.

jogger
Seuraa 
Viestejä2936
Liittynyt28.8.2011
Goswell

Tuo muuntunut käy minulle, "alkuräjähdyksessä" mustassa tapahtuu faasimuutos, siellä vaikuttavat vuorovaikutukset muuttuu tuossa yhteydessä,  faasimuutoksen seurauksena syntyneessä plasmassa gravitaatio ei enään kuulu vuorovaikutus valikoimaan, yksinkertaisesti siksi ei kuulu että mitään leejentumista ei olisi tapahtunut jos sillä kvarkki-gluoniplasmalla olisi gravitaatio vuorovaikutuspaletissa, ts vaaditaan se faasimuutos ja sitä seuraava muutos vuorovaikutuksissa mustan hajoittamiseksi.

Eli se "singulariteetti", siis valtava "musta-aukko" on kaiken tämän "alkuräjähdyksen"vapauttaneen vedyn (pääasiassa) lähde, tämä meidän "kaikkeus" on siis vapautunut muistasta aukosta (singulariteetistä oppineiden mukaan).

Ehkä mitään räjähdystä ei koskaan tapahtunutkaan, vaan kun tuo yksi suuri musta-aukko kattoi kaiken kaikkeudessamme, se lakkasi olemasta supermassiivinen piste, sen sijaan se ikäänkuin "levittäytyi" (se oli jo kaikkialla) "kaikkialle" (kaikkeus oli yhtäkuin piste) samanaikaisesti, jolloin tasainen meri energiaa kattoi kaikkeuden, josta sitten alkoi taas tiivistymään tähtiä ym.

Eli voisi tavallaan ajatella että musta aukko puristaa myös luonnonlait sillä tavalla, että koko universumi skaalautuu uudestaan, kattamaan kaiken välittömästi. Eli elämme jonkinlaisessa mustassa aukossa, joka pienenee jatkuvasti yhä pienemmäksi.

Goswell

Tuo aika johtuu juuri tuosta muutoksesta, meidän mittaama aika alkoi raksuttaa vasta alkupaukusta, tulevaisuudessa päästään vielä hiukan pidemmälle kun laitteet ja järki kehittyy ja opitaan gravitaation mittaaminen (jos opitaan).

Aika, siis muutos on ikuista, on kuitenkin rajoja siinäkin mitä pystytään havaitsemaan, alkupaukku on meille yksi rajapyykki jota on mahdoton ylittää (ilman gravitaatiosta tehtäviä mittauksia), havaintoikkuna toinen, eli koskaan ei päästä mittamaan kaikkea, se muu on vain pääteltävä..

Luulenpa että se aika oli olemassa jo ennen alkupaukkua, jos sitä ei ollut ennen sitä, niin alkupaukku ei olisi koskaan voinut tapahtua, koska aikaa ei ollut. Ajattelen mielummin että meidän maailmamme on vain sivutuotos jostain suuremmasta prosessista, johon lukeutuu myös aika.

Goswell

Sitten joskus kun osataan tehdä vastaava kaikkeuden kartta gravitaatiosta aivan kuin nyt hiljattain tehtiin taustasäteilystä (WMAP), siitäkin tullaan löytämään outoja vaihteluita, ne on juuri niitä multiversumeita.

Gravitaation mittaaminen... tarkoitatko jotakin gravitaatioaaltoja? Eiköhän nuo ole niin pieniä että ne hukkuvat kohinaan.

Goswell

Eli kun ajattelee asian noin, ikuisuus tulee mahdolliseksi juuri tuon jatkuvan muutoksen kautta jota kaikkialla, myös mustissa tapahtuu, ilman mustia homma ei toimi. Se säännöstö joka tuon mahdollistaa on fysiikanlait, ne ei mene rikki missään, vaan niiden jatkuva toiminta mahdollistaa ikuisen muutoksen ikuisessa energiassa äärettömässä tilassa.

Myönnän kyllä että ikuisuus on ihmiselle paha rasti ymmärtää kun kaikki mitä havaitaan on tilapäistä, kaikki mitä on rappeutuu ja tuhoutuu joskus, mutta se on vain sitä muutosta. Särkynyt kahvikuppi ei ehjäänny itsestään, mutta sen energia ei koskaan häviä vain muuntuu, tuosta se ikuisuus juuri jountuukin, energia on häviämätöntä ja tuosta kupin energiasta kierrättyy aina lopulta  jotakin uutta.

Kyllähän ikuisuus on väistämättä totuus, mutta meidän ikuisuutemme ei. Ikuisuus voi olla vain näennäistä meidän ajallisessa kaikkeudessamme. Samoin kuin koodinpätkä while(1); kestää ikuisuuden, mutta sillä oli myös alku, ja loppu, kun kyllästyn odottamaan.

Kyllähän kaikkeus voi toimia myös ilman mustia aukkojakin. Tarvitsee vain kehittää säännöstö, joka aiheuttaa kaikkeuden uudelleensekoittamisen. Näitä säännöstöjä on äärettömästi, ja mustat aukot ovat vain yksi monista.

Yhtä hyvin kaikkeus voisi olla kuin ilmapallo joka tietyn pisteen jälkeen räjähtää kappaleiksi, ja tuon räjähdyksen jälkeen osaset vuorovaikuttavat enää heikosti keskenään, ja tavallaan luovat uudenlaisen universumin joka koostuu pienistä pallon palasista, ikäänkuin raskaista atomeista kevyiden sijaan.

Universumin syntyä ajattelen itse sillä tavalla, että oli aluksi vain nollaulotteinen piste, joka sai energiaa ylikaikkeudesta, ja tarpeeksi suuren energian saavutettuaan se laajeni yksiulotteiseksi, siitä kaksiulotteiseksi, ja lopulta kolmiulotteiseksi, sitten kolmiulotteisuuden jälkeen ei voitu enää laajentua mihinkään suuntaan, vaan se tavallaan meni ryppyyn itsensä sisälle (koska lisäulottuvuuksien lisääminen ei synnytä vakaata järjestelmää, jolloin se romahtaa itsensä sisälle ikäänkuin itseensä päällekkäin). Ja juuri tuon ryppyyntymisen vuoksi meillä on energiaa ja ainetta.

Mitä tapahtuu kun nuo rypyt avautuvat taas? Enpä usko että niin tulee käymään ikinä, vaan ne ryppyyntyvät yhä ryppyyntyneemmiksi. Ehkä juuri tuo ryppyyntymisen monimutkaisuus luo fysiikan lait ja vuorovaikutukset toisten ryppyjen kanssa, ja tämän maailmankaikkeuden toiminta vaatii juuri tietyn muotoisia ryppyjä. Ehkä sen suuren mustan aukon jälkeen nuo rypyt menevät niin solmuun että koko universumi oikeastaan hajoaa olemattomiin eikä enää jatka olemassaoloaan. Tai ehkä jokaisesta pienestä rypistyneestä murusesta alkaa taas uusi universumi hieman eri tavalla.

Foorumin salainen sääntö #1: Pienellä alkukirjaimella kirjoitetut aiheet lukitaan.
Foorumin salainen sääntö #2: Älä kerro kenellekään säännöstä #1 tai tulee bannit!

Goswell
Seuraa 
Viestejä12191
Liittynyt8.3.2010
jogger

Ehkä mitään räjähdystä ei koskaan tapahtunutkaan, vaan kun tuo yksi suuri musta-aukko kattoi kaiken kaikkeudessamme, se lakkasi olemasta supermassiivinen piste, sen sijaan se ikäänkuin "levittäytyi" (se oli jo kaikkialla) "kaikkialle" (kaikkeus oli yhtäkuin piste) samanaikaisesti, jolloin tasainen meri energiaa kattoi kaikkeuden, josta sitten alkoi taas tiivistymään tähtiä ym.

Eli voisi tavallaan ajatella että musta aukko puristaa myös luonnonlait sillä tavalla, että koko universumi skaalautuu uudestaan, kattamaan kaiken välittömästi. Eli elämme jonkinlaisessa mustassa aukossa, joka pienenee jatkuvasti yhä pienemmäksi.

Tavallaanhan kaikki on yhä sen mustan sisällä, kaikki mitä on on syntynyt sen mustan tavarasta, mutta se laajeneminen on havaittu, mitä sitä vastaan väittämään selvää havaintoa meikäläinen. Sitä mustaa vain ei enään ole, se on hajonnut ja jäänteet laajenee ja jäähtyy.

Eli kun oppineet sanoo keskipisteen olevan kaikkialla, tai että keskipistettä ei ole, täytyy ensin pohtia mistä keskipisteestä puhutaan. Kaikkeudella ei ole keskipistettä, tällä "paukulla" on, mutta sitä ei voi havaita mittauksin näillä rajoittavilla ehdoilla (horisontit) joita havainnoille on syntynyt.

Joo, tuo samanaikaisuus on yksi pointti joka kiusasi aikansa minuakin, mutta kun ymmärtää vaikkapa kaasunkäytöksen sen laajentuessa, siis kaasu jäähtyy laajetessaan, alkaa asia selittyä miksi kaikkialla näkyvässä "kaikkeudessa"on suht samassa jamassa kaikki. Alkupaukussa lähtölämpötila oli aivan älyttömän suuri ja mustan massa valtava, otti hirveästi aikaa ennenkuin plasma jäähtyi tarpeeksi uuteen faasimuutokseen, ehkä horisontit oli jo tuolloin olemassa, kehitys alkoi joka puolella suht samaan aikaan ja tuohon informaation viive päälle, ollaan juuri siellä missä pitää olla.

Jogger.

"Luulenpa että se aika oli olemassa jo ennen alkupaukkua, jos sitä ei ollut ennen sitä, niin alkupaukku ei olisi koskaan voinut tapahtua, koska aikaa ei ollut. Ajattelen mielummin että meidän maailmamme on vain sivutuotos jostain suuremmasta prosessista, johon lukeutuu myös aika."

Joo niin oli aika tietysti olemassa, aika on vain muutoksesta johtuva "illuusio", aikaa ei ole olemassa itsenään, siis gronofonia on turha etsiä, saa toki etsiä ja täytyykin mutta ei sitä löydy. Musta on dynaaminen kappale, sillä on lämpötila, massa, pyörimismäärä, painetta sisuksissaan kaikki nuo muuttuu sen kasvaessa, kaikki tuo on muutosta ja luo "ajan".

Jogger.

"Gravitaation mittaaminen... tarkoitatko jotakin gravitaatioaaltoja? Eiköhän nuo ole niin pieniä että ne hukkuvat kohinaan."

No empä oikein aaltoja vaan aaltomaista muutosta hiukkaskentässä, ts toisinaan hiukkastiheys on suurempi kuin toisinaan. Vaikka kaksi toisiaan kirtävää mustaa, ne luo "aallokon" gravikenttään jonka ne yhdessä luo, eiköhän ne tuon "aallokon"mittaa joskus.

Jogger.

"Kyllähän ikuisuus on väistämättä totuus, mutta meidän ikuisuutemme ei. Ikuisuus voi olla vain näennäistä meidän ajallisessa kaikkeudessamme. Samoin kuin koodinpätkä while(1); kestää ikuisuuden, mutta sillä oli myös alku, ja loppu, kun kyllästyn odottamaan.

Kyllähän kaikkeus voi toimia myös ilman mustia aukkojakin. Tarvitsee vain kehittää säännöstö, joka aiheuttaa kaikkeuden uudelleensekoittamisen. Näitä säännöstöjä on äärettömästi, ja mustat aukot ovat vain yksi monista.

Yhtä hyvin kaikkeus voisi olla kuin ilmapallo joka tietyn pisteen jälkeen räjähtää kappaleiksi, ja tuon räjähdyksen jälkeen osaset vuorovaikuttavat enää heikosti keskenään, ja tavallaan luovat uudenlaisen universumin joka koostuu pienistä pallon palasista, ikäänkuin raskaista atomeista kevyiden sijaan.

Universumin syntyä ajattelen itse sillä tavalla, että oli aluksi vain nollaulotteinen piste, joka sai energiaa ylikaikkeudesta, ja tarpeeksi suuren energian saavutettuaan se laajeni yksiulotteiseksi, siitä kaksiulotteiseksi, ja lopulta kolmiulotteiseksi, sitten kolmiulotteisuuden jälkeen ei voitu enää laajentua mihinkään suuntaan, vaan se tavallaan meni ryppyyn itsensä sisälle (koska lisäulottuvuuksien lisääminen ei synnytä vakaata järjestelmää, jolloin se romahtaa itsensä sisälle ikäänkuin itseensä päällekkäin). Ja juuri tuon ryppyyntymisen vuoksi meillä on energiaa ja ainetta.

Mitä tapahtuu kun nuo rypyt avautuvat taas? Enpä usko että niin tulee käymään ikinä, vaan ne ryppyyntyvät yhä ryppyyntyneemmiksi. Ehkä juuri tuo ryppyyntymisen monimutkaisuus luo fysiikan lait ja vuorovaikutukset toisten ryppyjen kanssa, ja tämän maailmankaikkeuden toiminta vaatii juuri tietyn muotoisia ryppyjä. Ehkä sen suuren mustan aukon jälkeen nuo rypyt menevät niin solmuun että koko universumi oikeastaan hajoaa olemattomiin eikä enää jatka olemassaoloaan. Tai ehkä jokaisesta pienestä rypistyneestä murusesta alkaa taas uusi universumi hieman eri tavalla."

Niin, asiat voi ja pitääkin ajatella monella tavalla tietysti, minä yritän mennä sillä mikä on havaittu ja mitattu + pikkuisen mielikuvitusta. Ikuisuus on kaikkeuden omituisuus, meidän alkutussahdus tulee kuolemaan kylmään kaukaisessa tulevaisuudessa, entropia raiskaa tämän syntyneen materian mutta se energia säilyy silti kaikkeudessa, kaikkeus kierrättää sen energian mustien kautta uusiin alkutussahduksiin joka puolella äärettömyyttä tästä katsoen, joskus. Jos ajatellaan se kriittinen massa mustalle, energiaa karkaa kuitenkin kaiken aikaa äärettömyyteen, tämä ei voi romahtaa ja uudelleen laajeta loputtomiin itsessään. Minä en ainakaan keksi mitään mekanismia joka palauttaisi säteilyn takasin. Tarvitaan ne erivaiheiset multiversumit muualle tähän samaan äärettömyyteen jotta homma pelittää ikuisesti.

Minusta noita nollaulotteisia pisteitä tulee välttää, samoin kuin äärettömyyksiä ominaisuuksissa (muussa kuin olevaisena olemattomassa tilassa), ei ne toimi. Enkä kyllä pidä noista kalvoista ja pinnoista yhtään enempää. Tietysti kaikki kannot pitää kääntää, ei siinä mitään.

Mutta nyt hyvät joulut vaan sinullekkin.

Minun mielestä noin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat