Seuraa 
Viestejä3331
Liittynyt22.3.2005

Palstaa lukiessa vastaan tulee helposti järjen, tiedon, tieteen ote todellisuudesta yli sen mitä ei voida valvotusti toistaa, todistaa, näyttää toteen. Löydän itseni myös ajattelemasta tällä tavoin, kun tuo tuntuu koko ajan vieraammalta. Siksi oli hyvä muistutus lukea lyhyt artikkeli Tieteessä tapahtuu -julkaisusta: "Konkreettisen ja abstraktin vuorovaikutus kaunokirjallisuudessa":

http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/download/8994/6548

Kyse on siitä miten saada itselleen ja ajatuksilleen keskittynyt lukija, jos sellaista jostain syystä tarvitsee, tai kun tekee itse mieli ymmärtää jotain. Vaikka puolustan perusdynamiikaltaan materialistista näkemystä kaiken olemuksesta, arvostan selkeää argumetaantiota, jäsentynyttä ajattelua — ilosanoma rationalisuudesta tulee ainakin minulle luettavammaksi usein kuin harson takaa, piilomerkityksen, homonyymien, sarkasmin, humoorin saattamana.

Kieli louhii mieltä ja mieli kielii todellisuudesta, jossa asioilla on syy ja seuraus, mutta jossa on samalla paljon käsittämätöntä. Kielen avulla puutteellinen ymmärrys korvautuu sen käsittelemistä mahdollistavaksi kokonaisuudeksi. Abstraktio konkretisoi havainnon kohdetta silloin kun havaitsija on alamittainen siihen nähden. Se valtaa tilaa siitä kenties myöhemmin paljastuvalle käsitykselle, tai jää pysyvästi korvaamaan sen puutetta. Minä sallin sen mielelläni lomittua tiedon lohkareiden väliin ja nostan hattua aina kun asia menee minulta ohi, mutta saan siitä silti harmaan, sateisen käsityksen. 

 

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Kommentit (0)

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat