Seuraa 
Viestejä18
Liittynyt19.10.2011

D-teoria on v2.11 päivitetty.

Teoriaan on lisätty kompleksisen Higgsin duplettikentän geometria.

http://www.netikka.net/mpeltonen/siirretyt/tekstit/dteoria.htm

Pekka

PS. Miten tämän keskustelupalstan käyttö on menyt näin hankalaksi?

Kommentit (9)

Eusa
Seuraa 
Viestejä14796
Liittynyt16.2.2011
P Virtanen
D-teoria on v2.11 päivitetty. Teoriaan on lisätty kompleksisen Higgsin duplettikentän geometria. http://www.netikka.net/mpeltonen/siirretyt/tekstit/dteoria.htm Pekka PS. Miten tämän keskustelupalstan käyttö on menyt näin hankalaksi?

Vaihteeksi vilkaisin mitä olet kirjoitellut. Soluavaruus alkaisi jäävän roikutettavaksi ominaisuudeksi ja symmetriarikon suhteen näytät lähteneen linjoilleni, että kyseessä on piilosymmetria.

Tsemppiä opiskeluun.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

P Virtanen
Seuraa 
Viestejä18
Liittynyt19.10.2011

Mitä tarkoitat roikutettavalla? Solumainen eli kvantittunut avaruus on D-teorian ainoa ja riittävä hypoteesi, johon koko malli perustuu. Yksi ja sama hypoteesi riittää ratkaisemaan kvanttimekaniikan periaatteessa kaikki tulkintaongelmat. Erikseen olen teoriassani käsitellyt mittausongelmaa ja EPR-paradoksia.

Pekka

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt26.3.2005

Pekka: Protoni koostuu kolmesta 3D-avaruuden suuntaisesta kvarkista, joista yksi on aina taittunut keskeltä kompleksisen hilajonon suuntaiseksi ja muodostaa protonin kompleksisen 4.D-komponentin. Tarkastellaan seuraavaksi, kuinka solumainen avaruus muodostaa protonin kolme kvarkkia

Kvarkin suunta on aina jonkin 3D-pinnan pääakselin suunta, jolloin 3D-pinnalla esim. protonia varten tarvitaan välttämättä 3 kvarkkia

 

http://profmattstrassler.com/articles-and-posts/largehadroncolliderfaq/whats-a-proton-anyway/checking-whats-inside-a-proton/

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt26.3.2005
P Virtanen
Tuosta oli puhetta jo aikaisemmin. Standardimallin mukaan protonissa kvarkkeja on kolme. Pekka

Jospa vähän opiskelisit. Tuo kolmen kvarkin malli on 1960 luvulta. Esim LHC:n tuloksissa ei olisi mitään tolkkua tuon alkuperäisen teorian valossa. Vai epäiletkö LHC:täkin? Ja TÄMÄ on Standarditeorian mukaan. Tässä nykyinen Standarditeorian mukainen käsitys protonista Dashen, Jenkins ja Manohar kuuluisasta paperista vuodelta 1994.

 

The Dashen et al. paper is very technical (and very clever); experts only, I am afraid:http://arxiv.org/abs/hep-ph/9310379

P Virtanen
Seuraa 
Viestejä18
Liittynyt19.10.2011

" kuuluisasta paperista vuodelta 1994" ??

Tuosta on aikaa kulunut kohta jo kaksikymmentä vuotta enkä ole koskaan kuullutkaan. Mutta tuon jälkeen on julkaistu niin kirjoja kuin papereitakin, eikä protonin kvarkkien määrä niissä ole kolmesta mihinkään muuttunut.  Pekka

Paul M
Seuraa 
Viestejä8613
Liittynyt16.3.2005

Löysin tämän vanhan piirrokseni protonista ja neutronista. Kvarkit ovat noissa kenttiä (braaneja?) likimain 0-paksuisia (planckin paksuus). Kentän ulottuvuus on esimerkiksi 56 miljoonaa valovuotta (eräitä kuplarakenteita mitoittavasta mitasta repäisty) tai vaikka ääretön. Mitta vain kuvittelua helpottamaan. Noita kuvia katsoessa pitää siis laajentaa ulottuvuutta paljon mielessään.

u- ja d-kvarkit ovat kuvassa eri värisiä. Se mitä pidetään "kvarkk(e)ina" on tuo symmetriapiste, jossa nuo kentät kohtaavat. Siinä ei ole oikeasti mitään muuta kuin noitten yhteinen leikkauspiste. Mustassa aukossa leikkauspisteet yhtyvät. Muuta ei kentille tapahdu paitsi että mustan aukon tapauksessa kentät ovat äärimmäisen säteittäin asettuneita. Kuva (tai idea) kertoo miksi musta aukko ei tule "täyteen" aineesta. Leikkauspisteissä ei ole mitään muuta kuin kenttien matemaattinen olemus. Sen takia. Gravitaatiovaikutus sen sijaan on ja säilyy tukevasti noissa braaneissa. Aineen illuusiokin näkyy tässä ideassa. Joka nukleonin aine on koko kenttä eli oikeasti suurelta osin aivan muualla kuin tässä.

Nuorena jaksoi vielä piirrellä. Mutta on noissa vieläkin jotain ideaa. Koko universumi muodostuisi uskonnossani noitten kenttien sekasorrosta, mutta kvarkit ovat täsmälleen noissa leikkauspisteissä. Nuo braanit(?) olisivat alustoja mm fotoneille kulkea ja elektroneille lähellä symmetriapisteitä luoda usvaansa.

Mielenkiintoisia matemaattisia rakenteita on jo yhdessä nukleonissa monta. Nimittäin kahden braanin leikkaus voisi olla jokin hiukkasia kuljettava väylä. Fotonistakin sanotaan, että se kulkee vaihtaen sähkö- ja magneettikenttää kaiken aikaa. Kentillä on 90 asteen kulma. Jospa se kulkee tuollaisilla (u/d-)leikkauksilla ohjattuna. Niitähän riittää kaikkialla.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt26.3.2005
P Virtanen

" kuuluisasta paperista vuodelta 1994" ??

Tuosta on aikaa kulunut kohta jo kaksikymmentä vuotta enkä ole koskaan kuullutkaan. Mutta tuon jälkeen on julkaistu niin kirjoja kuin papereitakin, eikä protonin kvarkkien määrä niissä ole kolmesta mihinkään muuttunut.  Pekka

Tämä paperi tosiaan oli käänteentekevä kvanttikromodynamiikan teoriassa. Se, että sinä et ole siitä kuullut, on sitten eri asia. Kirjoja ja papereita tosiaan on tietysti valtavasti. Koska teoria ei ole mitään kansakoulumatematiikkaa, niin useimmissa selostuksissa on vedetty ”pikakirjoitus” protonista, pieni valkoinen valhe. Kaikki tutkijafyysikot (ja nimenomaan standarditeorian teoreetikot/tutkijat) tietävät tämän (ja vallankin LHC:ssa työskentelevät), mutta  kansantajuistamisen hintana ovat usein tällaiset valkoiset valheet. Populaaritieteessä riittää hyvin tämä 1960-luvun käsitys, mutta ei esim. LHC:n kokeissa. LHC:n tulokset (ja koko koesarja) olisi täydellistä sekahedelmäsoppaa kolmen kvarkin käsityksestä kiinnipidettäessä.

Esim Syksy Räsänen sanoo:  ”Protonin rakenne on tosiaan monimutkaisempi kuin mitä sanoin. Eräs populaarin kirjoittamisen vaikeuksista on se, että yksinkertaistaessa pitää joskus sanoa asioita, jotka eivät ole kirjaimellisesti totta.

Matt Strasslerin blogin lisäksi hiukkasfysiikasta kiinnostuneille voi suositella Tomaso Dorigon blogia http://www.science20.com/quantum_diaries_survivor , Jesterin blogia http://resonaances.blogspot.com/ ja Peter Woitin blogiahttp://www.math.columbia.edu/~woit/wordpress/ .”

Vanha kolmen kvarkin käsitys on sikäli ymmärrettävä, että protonissa on 2 up kvarkkia ENEMMÄN kuin up antikvarkkia ja yksi down kvarkki ENEMMÄN kuin down antikvarkkia.

 

Aiemmin kirjoitin Strasslerin sanoin:  

Well, it may be shocking to you, but it is common knowledge in particle physics; I was taught this over 20 years ago and have been teaching it for many years. The people who figured this stuff out are no longer young.

Now when you say, “what is the explanation for many theories having correct predictions of observation matching results while they are far away from reality per se?”, I assume you mean that there are so many discussions of the original (1960′s era) quark theory predicting the masses of hadrons [particles made from quarks, gluons and antiquarks] successfully, even though the theory wasn’t really right about the properties of quarks as we understand them today.

A substantial answer to this question, for the proton, neutron and their cousins, was provided by the work of Dashen, Jenkins and Manohar in 1994 (though it had been hinted at before.) It turns out to be a consequence of symmetries — long story, but in short, the original 1960′s era quarks were a sort of mathematical artifact that matched on rather well in some ways to what the 1970′s understood quarks to be, but are not correct in their details.

1960s quarks and 1970s quarks are similar but crucially different. 1970s quarks — very lightweight, much less in mass than the proton [to be precise: the up and down quarks are very light, while the others are heavier] — are the ones you have to work with if you want to understand modern experiments. 1960s quarks — much heavier, a third the mass of the proton — are mainly good for explaining why the masses of many of the hadrons come out the way they do. But they would do a terrible job on the high energy collisions that take place at the LHC.

In other words, 1960′s quarks and 1970′s quarks are related but different models of nature. For many years they both had their regimes of validity; it wasn’t obvious that you didn’t need them both, somehow. Even when I was a graduate student this was discussed occasionally. But in the 1990s, through the development of more powerful computers and new theoretical insights, it became crystal clear that 1970′s quarks could explain most things that the 1960′s quarks explained, while the reverse was not true. So the 1970′s quark model, with much wider validity, has won the day.

1960′s quarks remain useful, though… you can use them to get quick estimates of hadron masses without having to run huge computer programs that you would need with 1970′s quarks. You just need to understand where they can and can’t be used.

The history of science is full of partial answers to questions that have to be revised over time, or struggles between conflicting versions of a theoretical idea. 1960′s quarks were a great idea that led to great progress, but it took a while to figure out what they were, and weren’t. It is 1970′s quarks — the ones that are very light [specifically, the up and down quarks are light], and interact with gluons through the equations known as Quantum Chromodynamics — that go into the Standard Model of particle physics. And there are an enormous number of them (along with antiquarks and gluons) in the proton.

The Dashen et al. paper is very technical (and very clever); experts only, I am afraid:http://arxiv.org/abs/hep-ph/9310379

Paul M
Seuraa 
Viestejä8613
Liittynyt16.3.2005

Löysin vielä tuollaisen lomittuneen nukleoniparin. Siinä on kaksi yhteistä braania:

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat