Seuraa 
Viestejä27432

Onko kenelläkään kokemusta psykiatrisista testeistä? En tarkota tässä nyt kognitiivisia kykyjä mittaavia "palikkatestejä", vaan lähinnä persoonnalisuushäiriöitä (esim. SCID I & II) ja mielialaa (esim. MQD) mittaavia kyselyitä. Onko ne mistään kotoisin ja minkälaiset osumatarkkuudet niissä on? Mihin niillä pyritään? Ovatko "tulokset" pysyviä? Mitä muita testejä on? Jotain traumakyselyitä ainakin, mutta mitä?

Voiko persoonnallisuuhäiriöstä parantua? Jonkinlaista hoitovastetta ainakin saadaan lääkkeillä ja terapialla. Jätetään psykopatia, antisosiaalisuus ja narsismi pois tästä, niistä on ketjuja jo ihan nokko. Keskitytään niihin muihin. Tunnetteko ketään persoonallisuushäiriöistä? Millaisia he ovat?

Mitä muita psykiatrisia testejä ja kyselyitä on?

Hämmentää.

Sivut

Kommentit (94)

Reiska
Seuraa 
Viestejä5712

Nyt osaan vastata vaan sen, minkä lukemastani muistan. Persoonallisuushäiriöhän on siitä kiinnostava ongelma, että ainoa sen määritelmä on, että ihmisen persoonallisuuden piirteistä on hattaa hänelle itselleen tai ympäristölle. Eli varsin agressiivisesti käyttäytyvä ihminen ei ole persoonallisuushäiriöinen jos purkaa agressionsa esim. nyrkkeilykehässä. Jos taas nakkikiskalla, hän voi olla. Ja persoonallisuushäiriötä muodostava piirre voi myöski olla melkei mikä vaan, jos se siis on haitallinen. Muistaakseni persoonallisuushäiriötä hoidetaan mm. masennuslääkkeitten ja terapian avulla, koska näin saadaan paras hoitovaste. Masennuslääkkeethän helpottaa muutoksia psyykessä ja terapia taas ohjaa sitä kehitystä.

 

MDQ-kysely on tuntematon, ellei se sitten ole SDQ-kyselyn aikuisille tehty versio. Ainakin SDQ-ta käytetään aika paljon ja sitä kautta se on todettu varsin luotettavaksi, varsinkin ko sen täyttää oppilas itse, opettaja/lastenhoitaja ja vanhempi.  Näin saadaan kokonaisvaltaisempi katsaus potilaaseen ja paremmin ymmärretään niitä aihealueita missä ongelmia eniten lisääntyy.

 

Muutenkin mielenterveydelliset ongelmat on siitä "hauskoja", että ne viihtyy porukassa. Esimerkiks pitkittyvään masennukseen liittyy varsin herkästi muita oireita, kuten ahdistusta tai itsemurhaa..

Per se

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Reiska

Nyt osaan vastata vaan sen, minkä lukemastani muistan. Persoonallisuushäiriöhän on siitä kiinnostava ongelma, että ainoa sen määritelmä on, että ihmisen persoonallisuuden piirteistä on hattaa hänelle itselleen tai ympäristölle. Eli varsin agressiivisesti käyttäytyvä ihminen ei ole persoonallisuushäiriöinen jos purkaa agressionsa esim. nyrkkeilykehässä. Jos taas nakkikiskalla, hän voi olla. Ja persoonallisuushäiriötä muodostava piirre voi myöski olla melkei mikä vaan, jos se siis on haitallinen. Muistaakseni persoonallisuushäiriötä hoidetaan mm. masennuslääkkeitten ja terapian avulla, koska näin saadaan paras hoitovaste. Masennuslääkkeethän helpottaa muutoksia psyykessä ja terapia taas ohjaa sitä kehitystä.

Nii, eikö se oo vähän kaikkien patologieoiden taustalla (eritoten psykiatristen) se, että jos siitä on haittaa yksilölle? Meinaan voit olla tuhlari jos sulla on rahaa. Tai voit panna ympäriinsä jos sulle ei itelle oo siitä harmia. Tai siis et koe sitä ongelmana ja kuormittavana. Et ceteraa.

 

Reiska
MDQ-kysely on tuntematon, ellei se sitten ole SDQ-kyselyn aikuisille tehty versio. Ainakin SDQ-ta käytetään aika paljon ja sitä kautta se on todettu varsin luotettavaksi, varsinkin ko sen täyttää oppilas itse, opettaja/lastenhoitaja ja vanhempi.  Näin saadaan kokonaisvaltaisempi katsaus potilaaseen ja paremmin ymmärretään niitä aihealueita missä ongelmia eniten lisääntyy.

Ei ole sama. Tai edes saman tapainen. Googlella löytyy.

 

Reiska
Muutenkin mielenterveydelliset ongelmat on siitä "hauskoja", että ne viihtyy porukassa. Esimerkiks pitkittyvään masennukseen liittyy varsin herkästi muita oireita, kuten ahdistusta tai itsemurhaa..

Joo, mitä oon tuossa googlaillu, niin köntissä tuntuu menevän. Sitä mietin tässä, että onko se diagnostiikan ongelma? Varmaan on, koska eihän ihmistä voi yhteen muottiin pakottaa. Se, mikä niin näppärästi solahtaa yhteen tautinimikkeeseen muitten oireiden kanssa vaatii niiden kahden muun sopimattoman kanssa toisen nimikkeen. Eikä minulla mitään tätä vastaan ole per se. Diagnostiikan tarkoitushan on se, että me diagnosoidut saamme parasta mahdollista hoitoa. Joskus vaan tuntuu, että eikö nyt jumalauta voitaisi vaan hoitaa niitä oireita. Joskus se on ihan ok.

Hämmentää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28239

Vatkain, "persoonallisuushäiriöissä" kyseessä ovat yleensä yksilön ominaisuudet, jotka suhtautuvat ympäröivään todelisuuteen. Tieteellisten tutkimusten ongelma on usein se, että kasvatuksella on suuri merkitys siinä, kuinka oireet puhkeavat jos edes puhkeavat. Ei siis ole olemassa persoonallisuushäiriöistä ja tervettä, ainakaan perinteisessä toisensa poissulkeavassa mielessä.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28239

Esimerkiksi Jumalaan uskominen on selkeä merkki psykoosista. Koska taas niin moni uskoo Jumalaan, ei kyseistä skitsofrenian muotoa luokitella mielenterveyden häiriöksi. Määritelmät hulluudessa ja terveydessä ovat, kuten ymmärrettävää, varsin häilyviä.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Klassinen masennustesti on tietysti tuttu:

http://terveysnetti.turkuamk.fi/nuorisonetti/nuor_masennus/ma_mielialatesti.htm

Pidän huonoina sellaisia kysymyksiä joiden muoto menee suurinpiirtein että "onko blaa blaa enemmän kuin aiemmin", koska onhan ihmisellä saattanut olla elämä viturallaan jo hyvinkin pitkään. Sanotaan vaikka että on kärsinyt unettomuudesta jo pari vuotta ja sitten kysytään että "nukutko nykyään huonommin kuin ennen", niin silloinhan saattaa vastata että en nuku huonommin kuin ennen - koska ennenkin nukkui huonosti! Yleensäkin olisi hyvä välttää kysymyksiä jotka ovat tulkinnanvaraisia. Me ihmiset olemme kovin erilaisia ja käsitämme asiat eri tavoin. Ja joku voi haluta peitellä masennusoireitaan, itseltäänkin tai itseltään varsinkin.

Pers.häiriödiagnooseista itselleni on tutuin tietysti omalla kohdallani "sekamuotoinen" häiriö. Mistäköhän lie luin jonkun kyseisen diagnoosin saaneen ihmisen ajatuksia siitä että häntä nyppii tuo nimike, ikäänkuin hän olisi joku sekamuotoinen persoona kertakaikkiaan. Minua se ei ole kauheasti häirinnyt sen vuoksi että olen alusta asti (vuosia) mieltänyt sen tarkoittavan vain sitä että on vähän sitä sun tätä piirrettä, mutta mikään ei ole vahvempi kuin muut. En koskaan tullut kysyneeksi MTT:ssa mitkä tuohon sitten minulla kuuluisivat, mutta oma arveluni on että varmaankin vaativa ja ehkä estynyt. Ajoittain on myös epävakaus ollut varmasti esillä, mutta pahemmin joskus vuosia sitten.

Melkoisen huvittavana koin aikoinaan sen että 90-luvulla sain diagnoosin "keskeneräinen persoonallisuuskehitys" ja kun meni muutama vuosi, sainkin jo tuon diagnoosin "sekamuotoinen persoonallisuushäiriö". Olin siis parissa vuodessa vihdoin viimein onnistunut viemään persoonallisuuskehityksen päätökseensä ja lopputuloksena oli sekopää? Jep jep...

Lähiomaisellani on riippuvaisen ja estyneen häiriön diagnoosit. Ja varmaankin sukulaisillani vaikka mitä diagnooseja, vaan eipä niistä ikinä ole heidän kanssaan tullut keskusteltua. Kunhan vain kuullut juttua että kuka oli taas ollut mielisairaalassa ja kuinka kauan.

Minulle joskus jotain terapiaa ehdotettiin, mutta käsitin että se olisi pitänyt itse kustantaa ainakin ensialkuun, eikä minulla ollut varaa siihen. Netissä oli asiasta puhetta ja joku minua kovasti usutti että minun pitää vaatia kuntaa vai mitä lie tahoa maksamaan se, mutta ei minusta siinä (masennus- ja ahdistus-) jamassa ollut vaatimaan yhtään mitään. Eipä varmaankaan olisi nytkään. Vihaan sitä että pitää alkaa "tappelemaan" jotain asiaa läpi hyväkseen. Mieluummin sitten vaan olen olemassa sellaisena ihmispaskana kuin satun olemaan. Harvemmin minusta kukaan mitään valittaa, paitsi tietysti netissä.

En ole ikinä kuullut/lukenut yhdenkään häröisen kertovan että olisi saanut jotain apua lääkkeistä pers.häiriöön, mutta en toki sano etteikö sellainen olisi mahdollista. Eksääni luulin pitkään epävakaaksi raivokohtaustensa vuoksi ja häneen SSRI-läääkkeet tehosivat, mutta taisikin olla kyse "vain" masennukseta ja mahdollisesti traumaperäisestä stressihäiriöstä.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
-:)lauri

Tieteellisten tutkimusten ongelma on usein se, että kasvatuksella on suuri merkitys siinä, kuinka oireet puhkeavat jos edes puhkeavat.

Mitenkä se tieteellisten tutkimusten ongelma on?

Hämmentää.

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28239
Vatkain
-:)lauri

Tieteellisten tutkimusten ongelma on usein se, että kasvatuksella on suuri merkitys siinä, kuinka oireet puhkeavat jos edes puhkeavat.

Mitenkä se tieteellisten tutkimusten ongelma on?

Ongelma on siinä, että oikein toimivat hullut saavat helposti terveen paperit ja väärin toimivat terveet hullun paperit.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
-:)lauri

Esimerkiksi Jumalaan uskominen on selkeä merkki psykoosista. Koska taas niin moni uskoo Jumalaan, ei kyseistä skitsofrenian muotoa luokitella mielenterveyden häiriöksi. Määritelmät hulluudessa ja terveydessä ovat, kuten ymmärrettävää, varsin häilyviä.

Tämä on minuakin ihmetyttänyt ja ärsyttänytkin tavattomasti, että jos väärin tekee yksi ihminen niin se on väärin, mutta jos väärin tekee vaikkapa 100.000 ihmistä niin sitten se onkin jo oikein. Eikä sitä lössiä tarvita edes noinkaan paljoa.

Joukon oikeus tehdä mitä lystää on jotain niin raivostuttavaa... Mutta kyllä saa itseäänkin vaania ja kytätä ettei mene retkuun. Tällainen typerä esimerkki vaikkapa että seistään liikennevaloissa jotka ovat punaiset, ja porukkaa alkaa valumaan siitä tien yli. Voi olla hemmetin vaikea jäädä vain seistä jököttämään kun iso joukko ikäänkuin "imee" mennessään, ja ollessaan itse ainoa joka tekee oikein tuntee itsensä jotenkin kauhean typeräksi ja naurettavaksi.

Tuo oli tosiaan huono esimerkki, mutten parempaakaan keksinyt. Ymmärrätte varmaan kuitenkin ysköksen?

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Rousseau

Klassinen masennustesti on tietysti tuttu:

http://terveysnetti.turkuamk.fi/nuorisonetti/nuor_masennus/ma_mielialatesti.htm

Pidän huonoina sellaisia kysymyksiä joiden muoto menee suurinpiirtein että "onko blaa blaa enemmän kuin aiemmin", koska onhan ihmisellä saattanut olla elämä viturallaan jo hyvinkin pitkään. Sanotaan vaikka että on kärsinyt unettomuudesta jo pari vuotta ja sitten kysytään että "nukutko nykyään huonommin kuin ennen", niin silloinhan saattaa vastata että en nuku huonommin kuin ennen - koska ennenkin nukkui huonosti! Yleensäkin olisi hyvä välttää kysymyksiä jotka ovat tulkinnanvaraisia. Me ihmiset olemme kovin erilaisia ja käsitämme asiat eri tavoin. Ja joku voi haluta peitellä masennusoireitaan, itseltäänkin tai itseltään varsinkin.

Sanoppa elä muuta. Tästä itsekin mainitsin uudelle psykiatrilleni ja se oli minull huolenaiheena. Mutta nyt mitä ollaan pari kertaa testejä tehty niin ihan hyvin osaavat kiertää nämä kysymykset. Kysyvät enemmän sitä kokonaiskuvaa ja sitä kuvaa mikä itellä on itsestä.

Rousseau
Pers.häiriödiagnooseista itselleni on tutuin tietysti omalla kohdallani "sekamuotoinen" häiriö. Mistäköhän lie luin jonkun kyseisen diagnoosin saaneen ihmisen ajatuksia siitä että häntä nyppii tuo nimike, ikäänkuin hän olisi joku sekamuotoinen persoona kertakaikkiaan. Minua se ei ole kauheasti häirinnyt sen vuoksi että olen alusta asti (vuosia) mieltänyt sen tarkoittavan vain sitä että on vähän sitä sun tätä piirrettä, mutta mikään ei ole vahvempi kuin muut. En koskaan tullut kysyneeksi MTT:ssa mitkä tuohon sitten minulla kuuluisivat, mutta oma arveluni on että varmaankin vaativa ja ehkä estynyt. Ajoittain on myös epävakaus ollut varmasti esillä, mutta pahemmin joskus vuosia sitten.

Tuo on varmaan semmonen "jämälaari". Että jotain vikaa on but I just can't quite put my finger on it... Mutta toisaalta, kyllä se niissä testeissä tulee ilmi. Onko sulle tehty SCID I ja II?

Rousseau
Minulle joskus jotain terapiaa ehdotettiin, mutta käsitin että se olisi pitänyt itse kustantaa ainakin ensialkuun, eikä minulla ollut varaa siihen. Netissä oli asiasta puhetta ja joku minua kovasti usutti että minun pitää vaatia kuntaa vai mitä lie tahoa maksamaan se, mutta ei minusta siinä (masennus- ja ahdistus-) jamassa ollut vaatimaan yhtään mitään. Eipä varmaankaan olisi nytkään. Vihaan sitä että pitää alkaa "tappelemaan" jotain asiaa läpi hyväkseen. Mieluummin sitten vaan olen olemassa sellaisena ihmispaskana kuin satun olemaan. Harvemmin minusta kukaan mitään valittaa, paitsi tietysti netissä.

Jos ihtensä kanssa pärjää ja kykenee olemaan neutraali elämän suhteen, että ei ole itseään tappamassa, niin sepä yhteiskunnalle riittää vallan mainiosti. Onnellisuus on jotain sellaista mitä joko saavutetaan tai ei. Mutta pääasiallisesti tyytyväisyys on ihan hyvä mieliala ja mielentila. Siitä ei pidä luopua. Jos pärjää omassa arkielämäässä, niin mitä muuta voi toivoa? Ja jos on tyytymätön "pelkkään" pärjäämiseen, niin sitten voi alkaa miettiä menemistä askelta pitemmälle.

Hämmentää.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

En muista mikä "luonnetesti" se oli joka tehtiin neuropsykiatrisella polilla. Minähän menin sinne Asperger-tutkimuksiin kun olin kiinnostunut tietämään sen mahdollisuudesta ja psykiatrinikin tuntui vähän asiasta innostuvan ja kirjoitti lähetteen. Mutta kuten olen tällä foorumilla todennut, niin ei tämä neuropsyko välittänyt alkaa As-tutkimuksia tekemään, väitti ensin ettei papereideni perusteella minulla voi sellaista olla ja että mainitsemani kasvosokeus on "ihan normaalia". Parin tunnin aikana hän kuitenkin peruutti sen verran että totesi että voi olla tai voi olla olematta As, mutta "masennus pitäisi olla ensin hoidettuna ennenkuin voi tutkia". Hän sitten kuitenkin sanoi että minulle tulee aikoja kotiin, ja ekalla ajalla joku hoitaja suoritti pitkän testin jonka kysymyksistä jäi mieleen lähinnä se että moni kysymys käsitteli syömistä. Luulin ihan tosissaan että käyn siellä useita kertoja, mutta sen luonnetestikäynnin jälkeen ei niitä enää annettu. Kaiketi neuropsyko oli sen alustavan tapaamisen ja luonnetestin perusteella päättänyt että olen pers.häröinen ja piste.

Kai siihenkin tyytyisi, mutta olen kuullut muilta tahoilta että alueen sairaalassa ei sitten niin millään anneta aikuisille As-diagnooseja, ja eräskin henkilö oli sieltä saanut skitsofreniadiagnoosin, kunnes sitten myöhemmin kuitenkin diagnosoitiin (en tiedä millä taholla) assiksi.

Enivei, mikään ei estä yhtä ja samaa ihmistä olemasta useiden eri häikkien kooste, olivat sitten psykiatrian tai neurologian piiriin kuuluvia.

Vierailija

Ai masennuksesta muodostuu kynnyskysymys. Taas kerran pitää aploodeerata lekurien perseilylle. Biopsykososiaalisessa viitekehyksessä ei ole mitään langanpäätä jota seuraamalla lekuri voisi arvioida kausaalirelaatioita ja adekvaattia proseduuria, koska lääkäri ei voi yksinkertaisesti osata kysyä oikeita kysymyksiä, oikeassa järjestyksessä. Ikävä kyllä Suomen olematon sisäinen valvonta ja resurssien lyhytnäköinen jakaminen estää tehokkaasti haulikkomenetelmän käytön ja näin hydraa ei saada selätettyä.

Esimerkiksi tämä Räsäsen aivan päätön rekisteri ei tee muuta kuin kasvata perhesurman riskiä eritellessään ihmisiä kuin juutalaisia. Mitään ennaltaehkäisevää aspektiakaan ei voida hänen rajattomasta viisaudesta löytää, vaan koko perseily on puhdasta ahdistusta tuottavien tekijöiden kategorisointia muka tunnettuihin tekijöihin, joista maksavat kansalaiset.

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Vatkain

Tunnetteko ketään persoonallisuushäiriöistä? Millaisia he ovat?

Tästä nyt ei mitään hyötyä ole, mutta vastaanpa kun kysyt. Eli joo, olen tuntenut joitain, joille tuollaista diagnoosia on jossain vaiheessa annettu, mutta näissä tapauksissa se taisi olla vähän sellaista diagnoosien arpomista, että milloin annettiin mitäkin.

Ja että millaisiako ovat? No siitä ihmisestä, jonka olen noista parhaiten tuntenut, ensimmäiset mieleentulevat adjektiivit ovat kiva, fiksu ja hyväsydäminen. Mutta tietysti ongelmainen myös. Masennusta, paniikkihäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, impulssikontrollin heikkoutta ja riippuvuusongelmia. Noista viimeisin tietty oli se, joka ulospäinnäkyvästi toi hänelle eniten ongelmia. Ei paljoa pidetä yhteyttä nykyään, mutta mulla on käsitys, että asiat ovat nyt paremmalla tolalla.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Rousseau

Tuolla on näemmä koosteen lopussa SCID 1 ja 2. Plarasin sieltä täältä, ei tuntunut tutulta. Mutta en tiedä sitten, kumminkin siitä on jo vuosia kun pitkän luonnetestin tein.

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/5520/Mikkola_Tuomas_Heinonen_Aleksi.pdf?sequence=1

Miltä sivulta alkaa SCID 2? Meikä ei taas osaa löytää... Oon varmaan puusilmä.

Hämmentää.

Reiska
Seuraa 
Viestejä5712
Vatkain

Joo, mitä oon tuossa googlaillu, niin köntissä tuntuu menevän. Sitä mietin tässä, että onko se diagnostiikan ongelma? Varmaan on, koska eihän ihmistä voi yhteen muottiin pakottaa. Se, mikä niin näppärästi solahtaa yhteen tautinimikkeeseen muitten oireiden kanssa vaatii niiden kahden muun sopimattoman kanssa toisen nimikkeen. Eikä minulla mitään tätä vastaan ole per se. Diagnostiikan tarkoitushan on se, että me diagnosoidut saamme parasta mahdollista hoitoa. Joskus vaan tuntuu, että eikö nyt jumalauta voitaisi vaan hoitaa niitä oireita. Joskus se on ihan ok.

 

Stressi on melkonen takapiru meillä ihmisillä. Vaik lyhytkestosena siitä on monenlaista hyötyä, pitkittyneenä se voi aiheuttaa monenlaista vaivaa ja onki suurin tekijä mielisairauksien puhkeamisessa. Puhkeavat ongelmat tuo mukanaan uusia haasteita ja stressiä, vaikka kestokyky on jo ylitetty. Tästä syystä ne esiintyy herkemmin ryppäissä. Ja diagnostiikassa on tosiaan se ongelma, ettei ongelmiakohtia itseään voi nähdä, vaan ainoastaan niiden heijastuksia. Tämän lisäks oireet ei ole kovinka selkosia, esimerkiks nopea painon kasvu sekä laihtuminen voi olla oireita masennuksesta.

 

Kun ihmisen psyyke on melkonen sokkelo, nii rajojen vetäminen on aika vaikeata, mut loppupeleissä ei noita erilaisia häiriöitä ole kovin montaa.

Per se

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Vatkain
Rousseau

Tuolla on näemmä koosteen lopussa SCID 1 ja 2. Plarasin sieltä täältä, ei tuntunut tutulta. Mutta en tiedä sitten, kumminkin siitä on jo vuosia kun pitkän luonnetestin tein.

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/5520/Mikkola_Tuomas_Heinonen_Aleksi.pdf?sequence=1

Miltä sivulta alkaa SCID 2? Meikä ei taas osaa löytää... Oon varmaan puusilmä.

Oiskohan ne ängetty samaan pötköön, vai onko kyseisen saitin pyörittäjä möhlinyt asiansa. En minäkään sieltä mitään vaihtumakohtaa löydä. 

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat