Seuraa 
Viestejä663
Liittynyt8.12.2013

1 - 6 : Pelko sekä sen aiheuttamasta/aiheuttamista oireista paraneminen, perustuen henkilökohtaisiin kokemuksiin 10 - 20 vuotiaana,
viitaten http://www.iltalehti.fi/mieli/2014012917991067_md.shtml

1 : Normaalit aivot
2 : Fyysisen ja/tai psyykkisen väkivallan aiheuttama pelko (psyykkinen trauma)
3 : joka on joko pitkäaikainen tai lyhytaikainen mutta intensiivinen

Ero mielenvikaisen ja mielenhäiriöisen välillä : Henkilö joka TIETOISESTI fyysistä ja/tai psyykkistä väkivaltaa käyttäen tuottaa toiselle henkilölle (rikoksen uhri) mielen häiriön -häiritsee toisen mieltä- on mielen vikainen (rikollinen).

Lapset jotka pahoinpitelivät minua tuottaen minulle pelon (2) olivat rikoksen uhreja : Heidän mielen laatua oli mielen vikainen (rikollinen) häirinnyt - siksi he käyttäytyivät vastenmielisesti. Syyllinen oli aikuinen (opettaja) joka salli rasismiin perustuvan fyysisen ja/tai psyykkisen pahoinpitelyn.

Lapset jotka pahoinpitelivät minua tuottaen minulle pelon (2) olivat rikoksen uhreja : Heidän mielen laatua oli mielen vikainen (rikollinen) häirinnyt - siksi he käyttäytyivät vastenmielisesti. Syyllinen oli aikuinen (opettaja) joka salli rasismiin perustuvan fyysisen ja/tai psyykkisen pahoinpitelyn.

Fyysisen ja/tai psyykkisen väkivallan/terrorin johdosta, rikoksen uhrin muistiin jää vahva muistikuva jostain tapahtumasta. Minun muistikuvani oli että hieman ennen pahoinpitelyjä, äänet koulun pihalla vaimeni. Osa oppilaista kerääntyi yhteen ja heidän hengitys näkyi pakkasessa. Muistikuva oli niin vahva että minä en kyennyt menemään linja-autopysäkille talvella syystä että siellä seisoi ihmisiä ja näin höyryn nousevan kun he hengittivät: Mielen häiriö (4).

Koska muistikuva oli niin vahva, yhdistin näkemäni "talvi, ihmiset, höyry" väärin: Minä yhdistin näkemäni 8-10 vuotta sitten tuotettuun pelkoon (4) joka oli todellinen 8-10 vuotta sitten, sen sijaan että yhdistäisin sen siihen todellisuuteen mikä sillä hetkellä vallitsi.

Kun varhaisaikuisena reaali- ja käsitteellistieteelliseltä pohjalta ymmärsin mistä tämä yksittäinen perusteeton pelkoni johtui, paranin siitä välittömästi ja pelko-osa pieneni (5). Sen jälkeen päämääränä on 6; "Lapset jotka pahoinpitelivät minua tuottaen minulle pelon (2) olivat rikoksen uhreja : Heidän mielen laatua oli mielen vikainen (rikollinen) häirinnyt - siksi he käyttäytyivät vastenmielisesti tuottaen minulle mielen häiriön. Syyllinen - mielen vikainen - oli aikuinen (opettaja) joka salli rasismiin perustuvan fyysisen ja/tai psyykkisen pahoinpitelyn."

Periaate on identtinen kliinisen terveydenhuollon ja paranemisen kanssa; Jos minä temppuillessani pyörällä 14 vuotiaana loukkasin jalkani, traumaattisesta kokemuksesta saattaa olla arpi (muisti -> oppi -> "ei näin") jäljellä, mutta se ei 53 -vuotiaana vuoda verta, enkä temppuile pyörällä (6).

Että "ei ole todellisuuden tajuinen" : Yhdistää 20 -vuotiaana näkemänsä "talvi, ihmiset, höyry" linja-autopysäkillä fyysiseen ja/tai psyykkiseen väkivaltaan perustuvaan erittäin vahvaan muistikuvaan todellisesta tapahtumasta 10 -vuotiaana "talvi, ihmiset höyry" = väkivalta, joka kumoaa olemassa olevan todellisuuden ja pelkää siitä syystä mennä linja-autopysäkille talvella.

Paraneminen: Että on reaali- ja käsitteellistieteelliseltä pohjalta tietoinen siitä että yhdistää olemassa olevan todellisuuden väärin, ja että tietää enemmän kuin teoreettiselta pohjalta ajatuksia tulkitseva kokematon psykologi. Että on kokenut ja parantunut, ja että paranemisen perustana on reaali- ja käsitteellinen tiede, on arvokkaampaa kuin teoreettiselta pohjalta hankitut L:ät.

2 - 3 -väliin kuuluu sellaiset pelkoon yhdistetyt asiat kuten mielikuvituksellinen kosto; "Olen pukeutunut kuin Amerikkalainen sotilas Vietanissa ja ammun kaikki" - millä ei ole mitään tekemistä "mahdollisen joukkomurhaajan kanssa", vaan se on lapsen ainoa keino puolustautua ylivoimaista vihollista vastaan - että jaksaa seuraavan päivän.

Sovellettavuusesimerkki

Jos käytämme samoja reaali- ja käsitteellistieteellisiä metodeja kuin rikosta tutkiva Poliisi, rikollinen löytyy 2:sta.

Jos käytämme samoja reaali- ja käsitteellistieteellsiä metodeja kuin lääkäri joka etsii oireiden syytä fyysiseen huonovointisuuteen, syy oireisiin (4, 3) löytyy 2:sta.

Yksinkertaista.

Sivut

Kommentit (38)

Reiska
Seuraa 
Viestejä5281
Liittynyt6.5.2007

Psykiatriassa tiedostetaan, että potilas ei ole se ongelma, se jota ensisijaisesti tarviis hoitaa. Siihen todelliseen "kiusaajaan" käsiks pääseminen on vaan monesta syystä niin vaikeata, että koetetaan vaan paikkailla uhria.

Per se

M E Simonaho
Seuraa 
Viestejä663
Liittynyt8.12.2013

Etsitkö "mahdollista joukkomurhaajaa"?

Muutimme Ruotsiin kun olin 9 - 10 vuotias, paikkakunnalle jossa Suomen kielen puhuimnen oli kielletty. Ensimmäisten vuosien aikana Ruotsissa, minua pahoipideltiin erittäin väkivaltaisin ottein useita kertoja viikossa. Jos vanhingossa lipsahti Suomenkielinen sana suusta, siitä sai selkään heti, ja pahoinpitely tapahtui useinmiten opettajan läsnäollessa. Hän ei kuitenkaan itse osallistunut pahoinpitelyyn - hän keskeytti pahoinpitelyn kun esimerkiksi menetin tajuntani. En minäkään mikään enkeli ollut. Silloin kun vastustajia ei ollut kuin muutama, annoin takaisin sen minkä kerkesin, mutta opin pian että palaute siitä oli useinmiten että isommat ja useampia lapsia kävi kostamassa.

Koulun pihalla oli viemärikaivon aukko, joka keväällä tukkeutui ja se osa koulun pihaa peittyi tulvivalla vedellä. Pääni upotettiin veteen kunnes menetin tajuntani, tai minut hakattin tai potkittiin koulun pihalla tajuttomaksi. Heräsin useinmiten koulun sisätiloissa jonne minut oli raahattu, ja minut käskettiin mennä kotiin; ”Gå hem Matti, gå hem” - olivat ensimmäiset Ruotsinkieliset sanat jotka opin Ruotsissa. Myös koulun ulkopuolella minua potkittiin ja hakattiin, ja kun heräsin tajuttomuudesta, minun päälle oli usein virtsattu ja kissan tai koiran ulostetta oli hierottu kavoihini. Minut sidottiin käsistä ja jaloista rakenteilla olevan talon seinää kiertävään telineeseen, ja hakattiin putkenpätkillä tajuttomaksi. Ilmeisesti murskaantunut kyynärpääni vahingoittui silloin - se oli kipeä, turvonnut ja mustelmilla useita kuukausia tapahtuman jälkeen.

Oli minulla fantasioita joissa kostin; 10 - 12 vuotias pukeutuneena niin kuin Amerikkalainen Vietnamissa sotiva aikuinen varusteineen, ja kostin fantasioissani, mutta lapsen fantasioilla ei ole mitään tekemistä mahdollisen joukkomurhaajan kanssa, vaan todellisen vihollisen ja sen aiheuttaman pelon voittamisen kanssa – ja että jaksaa seuraavan päivän.

Jos aikuinen ei ole itse kokenut vastaavanlaista, hän ei osaa arvioida lapsen kertomaa fantasiaa oikein, hän kääntää sen lasta vasten esittäen että lapsi on ”mahdollinen joukkomurhaaja”, sen sijaan että hän kääntäisi katseen lapsen ja lasten todellista vihollista vasten ja suojelisi lapsia siltä; Lapsi ei ole vaarallinen, vaan mitä, miten ja kuinka paljon lapsille opetetaan vääriä asioita, on vaarallista. Mainittakoon tässä yhteydessä että "mahdollinen joukkomurhaaja" on vainoharhaisuutta; Joukkomurhaa on reaali- ja käsitteelistieteelisten todisteiden valossa suunnitellut (on aseita, räjähteitä), on tehnyt joukkomurhan tai ei ole.

Kaikella kunnioituksella niitä kohtaan jotka ”ovat lukeneita” ja joilla on L:iä, ja että m m empatia ja sympatia ovat hyviä asioita; Kukaan joka ei ole samaa kokenut ei voi tietää eikä tuntea miltä raa'an väkivallan uhrista tuntuu. Sellaisia sanoja ei ole olemassa, että kykenee tunteen kokonaisuudessaan välittämään.

Asiakokonaisuuten kuuluu myös itsensä vahingoittaminen; Henkilö joka jostain syystä voi psyykkisesti erittäin huonosti, hänen mielenrauhaansa on loukattu – toisin sanoen hän on rikoksen uhri oireineen. Syy seuraamus -tapahtumaketjua hienojakoisesti tarkasteltaessa; Uhrin mielen häiriön on mielenvikainen rikollinen tuottanut. Psyykkistä tuskaa rikoksen uhri voi lieventää esimerkiksi niin kuin minä nuorena tein; Pistelin nuppineuloilla käsivarttani. Ongelma menetelmässä on se, että ajan myötä pistely ei vaikuta ja on tehtävä muuta, k e viillellä itseä. Äitini huomioi tilanteen ja hänen kanssaan käydyn pitkän keskustelun jälkeen ymmärsin tilanteen ja itseni vahingoittaminen loppui siihen.

Mitä nuori jostain syystä psyykkisesti huonosti voiva nuori ensisijaisesti tarvitsee, on ehdoton 100% suoja, että hän omin sanoin saa kertoa tarinansa ilman että häntä millään tasolla lain vastaisesti (Suomen perustuslaki §1 - §10 - §11) tuomitaan. Varsinkin jostain syystä psyykkisesti huonovointiset lapset ja nuoret - johtuen siitä että heillä ei ole aikuisen elämänkokemusta ja koulutusta - eivät kykene ilmaisemaan itseään yhtä selvästi kuin aikuinen, mikä on ensisijainen syy miksi kokematon psykologi esimerkiksi "tulkitsee" lapsen esittämät asiat väärin.

Tutkija voi asettua minun - tai kenen tahansa kenkiin "jolla jostain syystä on ollut vaikeuksia koulussa" - ja kulkea/elää elämäni päivä päivältä, kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta että hän saa kokemuksen - joka on arvokkaampi kuin asiakokonaisuudesta otettu väitös, teoria, näkemys, uskomus, juoru tai muu vastaava joka milloin tahansa voi muuttua; Tehdä kenttätyötä. Saamansa kokemuksen perusteella, hän voi kirjoittaa reaali- ja käsitteelistieteellisesti oikean Teoksen näkökulmineen ja näkökantoineen, jossa joikaisesta esitetystä asiasta on sanat ja näyttö siitä että mitä sanoin on esitetty on totta - edellyttäen - että hän selviää taipaleestaan järjissään/hengissä.

Ei minusta joukkomurhaajaa tullut, eikä koulumurhaajaa, eikä Ruotsalaisvihaajaa - vaikka joku tietämätön ja psyykkisesti epävakaa shamaani oman alkeellisen koulutustasonsa ja mielenlaatunsa mukaan ajatuksistani esittää. Elämänhistoriassani toki on aika jolloin 'finnjävel' -sanasta posahti köniin välittömästi. Lapset jotka minua pieksivät, olivat lapsia niinkuin minäkin, mutta heidät oli joku muu kuin lapsi opettanut. Johdonmukaisesti ihmisiä vihaava oppi millään tasolla riippumatta siitä kuka sanat esittää, ei ole ihmisestä.

Muutimme paikkakunnalta pois kun asia paljastui pahoinpitelyn jälkeen; Minut lyötiin pyörän päältä lankulla, menetin tajuntani ja vietiin sairaalaan. Tilanne rauhoittui tapahtuman jälkeen kun muutimme paikkakunnalta pois. Koulunkäynnistä ei tullut mitään - pelkkiä viivoja 9 -luokalle saakka. 9 -luokan kevätlukukaudella päätin luokanvalvojan ”Olet tyypillinen suomalainen joka päätyy Electroluxille” moitteiden jälkeen näyttää mihin pystyn. Luin muutaman vuoden kiinni, ja saamani keskiarvo riitti jatkoon. Suurin osa siitä mitä kevätlulukaudella 'opin' ja mihin todistukseni perustui, oli hyödytöntä niin yksityis- kuin työelämässäkin, ja siksi tänään unohtunut.

Mutta sekin tuli tehtyä.

Monet asiat ovat vaikeita selittää, mutta ne ovat yksinkertaisia selvitettynä.

M E Simonaho
Seuraa 
Viestejä663
Liittynyt8.12.2013

Lääkäri tehtaili reseptejä: Poliisi kiinnostui

Tiistai 15.10.2013 klo 07.54

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013101517603906_uu.shtml

"Iltalehti kertoi maanantaina itäsuomalaisesta lääkäristä, joka tehtaili vuosien varrella tuhansittain reseptejä. Niiden avulla apteekeista luovutettiin huumaavia lääkeaineita ja steroideja. Osa päättyi "katukauppajengeille". Lääkäri kirjoitti myös pirtureseptejä alaikäisille.

Lääkäristä tehtiin ilmianto vuonna 2008, mutta hänen oikeutensa määrätä kaikkia reseptejä vietiin vasta syyskuussa 2013."

Ilmianto tehtiin 2008 mutta on mahdollista että huumaavia lääkeaineita, steroideja ja pirtureseptejä alaikäisille on tehtailtu kauan ennen 2008. "Huumaavat lääkeaineet" voi aiheuttaa terveelle tai lääkeiden väärinkäyttäjälle psykoosin ja tulos voi olla "itsemurha" tai joukkomurha.

Reiska

Psykiatriassa tiedostetaan, että potilas ei ole se ongelma, se jota ensisijaisesti tarviis hoitaa. Siihen todelliseen "kiusaajaan" käsiks pääseminen on vaan monesta syystä niin vaikeata, että koetetaan vaan paikkailla uhria.

Jokelan koulusurmat : 7. marraskuuta 2007.
Kauhavan koulusurmat : 23. syyskuuta 2008.

M E Simonaho
Seuraa 
Viestejä663
Liittynyt8.12.2013

Paraneminen edelyttää että itsellä on tarpeeksi tietotaitoa =voimaa= ymmärtääkseen tilanteen, ja siltä pohjalta - sen sijaan että "voi huonosti" ja lisää sitä, karttaa kaikkia sellaisia elementtejä jotka lisäävät huonovointisuutta; Kuvan 4:n tumma osa kasvaa sen sijaan että se pienenee.

Minä liityin aikanani jengiin; "joukko antoi turvaa". Minä en ollut mukana kun jengi pieksi henkilön sairaalakuntoon, mutta äitini kuullessan asiasta sai minut ajattelemaan toisin suurinpiirtein sanoin; " Ei tästä ole kauaakaan aikaa kun jengi pieksi sinut sairaalakuntoon ". Erosin jengistä ja se johti kuvan 5:een ja 6:een.

Että turvautuu kaikista lähimmäsiin jotka tukevat ja vahvistavat ja joita siten itse tukee ja vahvistaa - sen sijaan että turvautuu ulkopuolisiin "kavereihin" jotka eivät tue ja vahvista vaan päinvastoin - on hyvä ratkaisu.

Yksinkertaisia vertailuja: Potilaalle jolla "luu on mennyt poikki" annetaan kipua lieventävää lääkettä jotta häntä voidaan kuulla tapahtuneesta ja että hänet voidaan parantaa. Jos käy ilmi että henkilö on väkivallan uhri, asiasta tehdään rikosilmoitus. Sama koskien psykiatrista hoitoa.

Jos potilas jolla "luu on poikki" ottaa yhteyttä lääkäriin, ja potilaalle on vain annettu kipua lieventävää lääkettä - "luu on vieläkin poikki" kun hän tulee lääkärin luota ja ajan myötä voi huonommin ja huonommin -, jotain on tehty väärin. Sama koskien mielenterveyden parantamiseta.

Lääkkeet eivät poista syytä oireisiin. Lääkkeiden avulla vähennetään olemassa olevia oireita jotta syy oireisiin voidaan selvittää. 

slam
Seuraa 
Viestejä2127
Liittynyt11.5.2006

Rankan kuulloinen elämä ollut.^

Itselläni oli nuoruudessa aika pahoja pelko- ja ahdistustiloja yksinollessa. 2003 menin yhteen mökkiin lapissa. Sinne ollut mitään tietä perille. Olin ihan aikuinen mies, että en ymmärrä sitä haavanlehtivapinapelkoa, mikä silloin oli vaivana.

Sen jälkeen sitten on ihmisten pelkääminen ja ahdistuneisuus hävinnyt. Tällainen järjetön pelko on hävinnyt ja muutenkin ehkä olen jäsennöitynyt kuin pois jostakin kivikaudelta. Järjettömät pelkotilat hellittäneet, vaikka ainahan sen tiesi, että ei näiden "asioiden/aivotunteiden" vuoksi pidä olla kauhuissaan.

Tieto ei ole tässä pelkojen tapauksessa lisännyt tuskaa, vaan murskannut ehkä tuollaiset turhat kauhukuvat pois ja ehkä omasta itsestä on samalla tullut paremmin se ihmisolento, jonka ei tarvitse suotta pelätä liikaa omia aistimuksiaan.

 

(Asioiden vatkaaminen joskus kannattaakin, vaikka on siitä väkisin ristiriitautuksellakin oma haittansa vatkuulla)

Hyvin polkee.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Mielenterveystoimistossa ja ehkä muissakin instansseissa (en niistä niin tiedä) mielestäni olennainen virhe usein onkin se että kokoajan kysellään ja korostetaan sitä miltä mikin kokemus tuntui potilaan/asiakkaan mielestä. Ymmärrän kyllä ettei mielenterveysongelmaista kuunteleva taho voi ottaa voimakkaasti kantaa hirvittävänkään vääryyden kuullessaan, sillä esim. kauhistelu saattaisi saada potilaan entistä pahempaan kondikseen kun hän sitten itsekin ajattelisi kokemaansa vieläkin hirveämpänä kuin siihen asti. Mutta jotenkin se ettei selviin vääryyksiinkään saa sanoa että ne olivat vääryyksiä tuntuu vähän pahalta. Kyllä mielensä pahasti pahoittaneella pitäisi olla ihmisiä jotka ovat selkeästi hänen puolellaan, eivätkä aina jotain niin äärimmäisen neutraalia porukkaa että ollaan täysin mauttomia ja hajuttomia. Jää helposti mielikuva aremmalle ihmiselle että kaikki mitä hänelle on tehty on ollut luvallista tehdä, jos kukaan ei koskaan sano että kyseessä oli vääryys. Se ei riitä että itse kokee niin, joskus omille tunteilleen ja ajatuksilleen tarvitsee varmistuksen ulkopuoliselta taholta. Mehän olemme kuitenkin laumaeläimiä, ja varsinkin jos on ollut vaikea elämä ja paljon kaltoinkohtelua, on todella raskas kokemus jäädä kokonaan yksin ja itse päättelemään keskenään mitä mistäkin kokemastaan oikein "pitäisi" ajatella.

Nykyään kuin muotina on että "mitään ei saa tuomita" ja "kaikki pitää suvaita", ei ole mikään ihme jos ihmiset alkavat kokea että mennään lujaa vauhtia jonnekin harmaaseen maailmaan jossa millään ei ole enää mitään väliä. Kaikki hyväksi koettu murennetaan olemattomiin. Vapaudesta olla oma itsensä on tehty vapautta joka onkin aina jonkun toisen vapautta, hänellä on vapaus tehdä sinulle mitä vain, koska hän on vapaa. Jostain syystä sinä et ole. Et ole siksi että et ole tarpeeksi vahva ottamaan sitä kyynärpäät töröllään itsellesi. Jos jo kouluaikana menee pieleen eikä tappele itselleen asemaa auringossa, siitä eteenpäin voi olla varma että elämä tulee kulkemaan sitä latua missä aina sinä itse olet se jolta viedään kaikki ja mitään et saa pyytää muilta. Et varsinkaan oikeudenmukaisuutta, saati hyvitystä siitä mitä ovat tehneet.

Ankeita ajatuksia. Eikä se välttämättä noin ole, mutta siltä se usein tuntuu. Ehkä jotkut löytävät lopulta vapauden edes omien korviensa välistä, ja piutpaut nakkaavat muiden ihmisten vouhotuksille ja kulloisellekin muoti-ilmiölle. Joka elää siten kuten itse hyväksi kokee, tuntematta tarvetta riistää muilta mitään ollakseen itse jotain enemmän, on kaiketi hyvällä tiellä kohti pelottomuutta.

Vierailija

Söpöä miten irrationaalisesti sitä luotetaan psykiatrin erehtymättömyyteen, kun todellisuudessa lääkärit ovat ihmiselle kiistatta vahingollisin ihmisryhmä, niin olettamalla psykiatrin olevan samalla viivalla muiden lääkäreiden kanssa, voidaan johtaa väite että psykiatri on mielenterveyspotilaalle kaikkein vaarallisin kontakti. Onneksi sentään psykiatrit eivät ole psykoterapeutteja, vaan kirjoittavat typeriä reseptejä vähemmän älykkäille potilailleen.

Vierailija

Itse asiassa haastan etsimään psykiatrian historiasta jotain merkkipaalua, joka ei olisi vähemmän psykiatrinen luonteeltaan.

(Joka ikinen edistysaskel on liittynyt hoitojen humanisoitumiseen. Joka ikinen. ..Joka ikinen.)

Psykiatrit ovat ihmissaastaa melkein kaikkialla. M.O.T

..Ja kyllä. Se on catch-22, mutta minä en näitä sääntöjä keksi.

Vierailija

Ja on muuten perin absurdia miten hoitovirheistä ei seuraa mitään rangaistuksia. Sen sijaan homma hoidetaan suljettujen ovien takana jossain bakkanaaleissa ja sitten sovitaan ettei Pekan tarvitse luopua lekurin oikeuksistaan, vaikka toimi täysin itsevaltaisesti kuuntelematta potilasta, aiheuttaen merkittävää vahinkoa.

Vankilaan siitä kuuluu, ihan niin kuin kaikki muutkin.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Rousseau

Ymmärrän kyllä ettei mielenterveysongelmaista kuunteleva taho voi ottaa voimakkaasti kantaa hirvittävänkään vääryyden kuullessaan, sillä esim. kauhistelu saattaisi saada potilaan entistä pahempaan kondikseen kun hän sitten itsekin ajattelisi kokemaansa vieläkin hirveämpänä kuin siihen asti. Mutta jotenkin se ettei selviin vääryyksiinkään saa sanoa että ne olivat vääryyksiä tuntuu vähän pahalta. Kyllä mielensä pahasti pahoittaneella pitäisi olla ihmisiä jotka ovat selkeästi hänen puolellaan, eivätkä aina jotain niin äärimmäisen neutraalia porukkaa että ollaan täysin mauttomia ja hajuttomia. Jää helposti mielikuva aremmalle ihmiselle että kaikki mitä hänelle on tehty on ollut luvallista tehdä, jos kukaan ei koskaan sano että kyseessä oli vääryys. Se ei riitä että itse kokee niin, joskus omille tunteilleen ja ajatuksilleen tarvitsee varmistuksen ulkopuoliselta taholta.

Kyllä mulle on sanonut niin lääkäri, mielenterveyshoitaja kuin psykoterapeuttikin, että minua kohtaan on tehty väärin, jos niin on ollut. Kerran lääkäri jopa korotti ääntään ja ärähti, kun meinasin syyttä syyllistää itseäni toisen tekemistä vääryyksistä. Psykoterapeutti oikein kauhisteli ääneen erästäkin juttua. Mutta joo, voin sanoa että se tuntuu hyvälle. Saa tavallaan oikeutuksen omille tunteilleen ja varmuuden siitä, että itse ei olekaan se täys läpimätä sopeutumaton paska, vaan toisissakin ihmisissä voi olla vikaa.

Hämmentää.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Uskon että se tuntuu, kun saa taustatukea. Voi olla että itsellenikin on joku jossakin joskus antanut tukea, mutta päällimmäiseksi fiilikseksi on kaikkialta jäänyt että ketään ei kiinnosta, kukaan ei välitä, eikä kukaan varsinkaan ota kantaa. Psykiatreista minulla on se kokemus että mietitään lääkkeet sun muut, enempi varsinaista oman elämänsä läpikäyntiä on tullut tehtyä hoitajien kanssa. Mikä kullakin tittelinä sitten olikaan, en heistä muista - joku sosiaali-mikä-lie oli ainakin yksi. Noh, sen verran muistan että se viimeisin hoitohenkilö jota tapailin kerran huomautti että täytyykö minun aina haukkua itseäni.

Se onkin hemmetin kimurantti juttu minulle, koska kammoan ajatustakin että antaisin itsestäni rehvakkaan ja yli-itsevarman vaikutelman niin että toiset ihmiset kuvittelevat että oletan ihan tosissani olevani joku Luojan lahja ihmiskunnalle. Kun on ikänsä elänyt sellaisten ihmisten parissa jotka aina vain haukkuvat itseään, eivätkä oikein muistakaan ihmisistä mitään hyvää ikinä löydä, sitä suhtautuu kauhean vaivaantuneesti tilanteisiin joissa pitää alkaa jotenkin "tuomaan itseään esille". Netti on oikeastaan ainoa happirakoni tässä asiassa, muuten jos pitää itsestään numero tehdä, pelottaa että saa toisten taholta suoraa tai epäsuoraa vihaa osakseen. Melkein kuin olisi jotain taikauskoakin seassa, että jos sitä on muiden ihmisten "tiedossa" että olen olemassa, he alkavat heti kohdistaa minuun jotain omia projektioitaan jotka eivät välttämättä oikeasti edes liity minuun millään tavalla. Kun kerta yläasteellakin pyrin kaikkeni olemaan mahdollisimman sivussa ja huomaamaton ja SILTI minut kaivettiin esiin kiusattavaksi, niin kyllähän siitä semmoinen olo jäi että jos sinut millään tavalla huomataan niin se huomion on kuitenkin negatiivista.

Ei kai se mikään ihme ole että olen kanssakäymispakoinen enemmän kuin -hakuinen. Sellaiseksi on opetettu niin kotona kuin koulussa, jollen sitä luonnostaankin ole (enkä tuosta luonnostaan olemisesta ole varma, mutta jos sitä olen, niin se on sitten sitä As-piirteisyyttä).

***

Ihmiset säikähtävät helposti sitä vihaa ja raivoa mikä elämänsä sivussa ja piilossa elämään pyrkivässä ihmisessä on, mutta jotenkin he eivät mitenkään noteeraa sitä vihaa ja raivoa mitä tällaiseen ihmiseen on kohdistettu ja joka saattaa olla syy siihen että on päädytty sos. kuvioista ulos. On mukamas kuin ihan normaalia että koulu on eloonjäämistappelua. Pitää olla ihan tajuttomaksi asti mukiloimista kuten aloittaja-Matilla että menee perille jotta ihmisellä on oikeus ajatella ikäviä muista ihmisistä. Tai aika kusipää kyllä saisi olla jos kokisi että se on ihan normaalia että hakataan päivästä toiseen taju kankaalle. Ei se saa olla, ei missään kulttuurissa, ei koskaan, ei ikinä. Ja oli tai ei ollut, niin ei se tarkoita sitä että kun toisten pitää ihan verissäpäin taistella eloonjäämisestään niin kukaan ei saa valittaa mistään pienemmästä kiusaamisesta.

Joskus jopa tuntuu että kaikkia saa kiusata, mutta ei vahingossakaan kiusaajia saa kiusata sillä että toitottaa julkisesti heidän kiusaamisistaan. On ollut otsaa rääkätä jotain ihmistä lapsena, mutta on niin vellihousuinen paska ettei aikuisena kykene kuulemaan korvissaankaan sitä mitä tuli lapsena tehtyä. Kiusaaja joka piilottelee tekemisiään se suurin luuseri on. Tietty jos se olisi tekemisistään ylpeä niin sitten se on natsi.

 

slam
Seuraa 
Viestejä2127
Liittynyt11.5.2006

Psykiatria yms. voidaan pitää vainoojana tai, vaikka wc-pyttyä. Lienee kuitenkin selvää, että-kun ei ole vainottu olo, niin moiset palvelut ei ole millään muotoa edes tarpeelliset. "Kirkkaan mielen tilaa" tuskin monellakaan voi olla mitenkään jatkuvasti, mutta ei siinä tällaiset muka jotkut "toiseen vaikuttamiset" ole millään muotoa oleellisia asioita, koska niitä ei ole olemassa.

Hyvin polkee.

slam
Seuraa 
Viestejä2127
Liittynyt11.5.2006

Lääkkeitä halutaan toki myydä "liikaa", mutta onhan niillä pyritty siihen "kemialliseen korjaamiseen". Lumelääkettä ja muuta kakkaa tietysti on olemassa, mutta varmasti ainakin aika paljon sellaiset aineet, joita on esim. tehty omiin oireisiin suoraan, niin on ihan päteviä käyttää jossakin määrin. En mitenkään kauheasti puollusta lääketieteen kaupallista puolta tai lääkkeiden käyttöä yleensäkkään ellei se ole aivan välttämätöntä tai sillä saavuteta mitään todellista hyötyä tai helpotusta oloon.

Kannattaa ottaa selvää siitä mitä suuhunsa laittaa ja olla selvillä siitä, mitä ihmiset yleensä haluavat sinulle puhua. Millä muotoa se edes edistää kenenkään hyvinvointia tai nähdä edes miksi, syy jako ja "takalevypointteja".

Heidän yleinen pyyntönsä lienee: "Olisitko mukavampi ja rentoutuneempi ihminen, helpompi ja normaalin sosiaalinen, näistä asioista nauttiminen, mikä yleensä on siveellisempää". Lääketieteellä on omat eettiset tavoitteensa, mutta en ainakaan vielä ole törmännyt siihen, että se olisi ihmisyksilön vastaista kovin suuressa mittakaavassa tai psykiatrien halu olisi vain satuttaa tai keksiä vääriä lääkkeitä. Näin on varmasti jossakin tapauksessa on mahdollista. Asiasta kannattaa tehdä kantelu ja pohtia itsekkin sitä sitten, mikä olisi viisaampi vaihtoehto.

Lääkärikin on vain ihminen, mutta yleisesti uskon prosenttuaaliseen hyvyyden ylämummoon. Näin ainakin itse ja en usko kauheasti poikkeavani keskinormaalista. 

Hyvin polkee.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat