Seuraa 
Viestejä415
Liittynyt20.2.2014

Mikä on mielestänne suurin ÄO-ero, mikä ei vielä häiritse parisuhteessa? Entä se, mikä lähentelee ärsytyskynnystä?

Onko asetelma nainen älykkäämpi, kuin mies auttamatta toimimaton? Siitä seuraa helposti "nainenvie"-tilanne.

Sivut

Kommentit (118)

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Liittynyt13.9.2013

Enpä nyt äkkiseltään osaa tuohon vastata, vaikka joskus muistan kuulleeni arvioita siitä, millainen älykkyysero alkaa haitata kommunikointia.

Mutta sanoisin, että useimmiten tuo, että nainen on selvästi miestä älykkäämpi, taitaa vaatia mieheltä hyvää itsetuntoa ja/tai jotain elämänaluetta, jolla mies voi kokea kyvykkyyttä. Siis se, että suhde toimii  hyvin älykkyyserosta huolimatta. 

(Tosin itse olen hieman skeptinen sen suhteen, kuinka hyvin liitto voi toimia, jos ero älykkyydessä on kovin suuri. Mutta toisaaalta eipä sitä toisten puolesta voi sanoa - ihmiset haluavat suhteiltaan kovin erilaisia asioita ja jos molemmat suhteen osapuolet kokevat, että suhde toimii, niin silloinhan se toimii.)

faq1
Seuraa 
Viestejä415
Liittynyt20.2.2014

Parisuhde toimii kyllä hyvin paljon tunnepohjalta, kuin älynlahjojen pohjalta. Siksi älykkyysero ei vavanne yhtä paljon, jossakin toisenlaisessa ihmissuhteessa.

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Liittynyt13.9.2013
faq1

Parisuhde toimii kyllä hyvin paljon tunnepohjalta, kuin älynlahjojen pohjalta. Siksi älykkyysero ei vavanne yhtä paljon, jossakin toisenlaisessa ihmissuhteessa.

Tarkoitatko, että älykkyysero ei (parisuhteessa) vaivanne yhtä paljon, kuin jossakin toisenlaisessa ihmissuhteessa vai että älykkyysero ei vaivanne yhtä paljon jossain toisenlaisessa ihmissuhteessa?

Itselläni menee niin päin, että niissä muunlaisissa ihmissuhteissa älykkyysero ei vaivaa niin paljoa. Tosin itselleni ei mikään syvä ystävyyskään olisi mahdollista, jos älykkyysero olisi huomattava (ainakaan niin päin, että itse olen se älykkäämpi, toisinpäin en sitä huomaa, jos toinen on ystävällinen eikä tuo sitä ilmi, näin oletan). Eli siihen pätee ihan sama, kuin parisuhteeseen.

Miehillä taitaa(?) useammin olla niin, että naisen selvästi vähäisempi älykkyys ei haittaa. Itse en oikein käsitä, että mikä se tunnepohja silloin on, joka pitää homman kasassa, ja olisin tosi kiinnostunut kuulemaan miehiltä selityksiä. Itselläni joku pelkkä halu toista kohtaan ei riitä kuin johonkin yhdenillanjuttuun tai satunnaissuhteeseen, mutta riittääkö se miehillä tai toisilla naisilla enempään? 

Pullasorsa
Seuraa 
Viestejä234
Liittynyt22.2.2014

Älykkyys ja älykkyysosamäärä (ÄO) eivat ole sama asia. Ihminen voi olla vaihtelevasti älykäs monella eri alueella (matemaattisesti, sosiaalisesti, kielellisesti, motorisesti jne.) ja sitten täysin rampa kaukosääntimen ohjelmoinnissa (eli tekniikan käytännönsovelluksessa).

ÄO puolestaan on standardisoidun testin tulos joka keskittyy pääosin yksilön hahmottamis- ja matemaattisiin kykyihin eikä täten kykene mittaamaan muita ulottuvuuksia. Moni ei liene ko testiä suorittanut joten omasta tai puolison ÄO:sta on vaikea sanoa mitään, vaikka paljon itsestään luulisikin.

Mutta naisena on tietysti mukava kuvitella itseään miestään viksummaksi, kunhan sitä ei sille kerro.

Raspu
Seuraa 
Viestejä13878
Liittynyt12.7.2010

Älykkyysero puolisoden välillä on varmaan siedettävää ainakin semmosella 20 pykälän erolla, ehkä enemmälläki JOS älykkäämmän osapuolen suhtautuminen ei ole toista vähättelevä. Mutta noita superälykkäitähän kuitenkin on loppujen lopuksi hyvin vähän ja valtaosa ihmisitä sijoituu johonkin 90-120 pykälän välille. Noissa rajoissa vois parisuhde hyvinkin toimia luullakseni. Toisaaltaan sitten huippuälykäs ei helposti löydä vertaistaan puolisoa niin se saattaa ottaa tietoisesti semmosen yksinkertaisemman joka hoitaa käytännönasiat, talouden, pyykit jne. Siltä sitten saa piparia ym. mutta ne omat hengentuotteet sitten käydään puimassa ihan muissa ympyröissä.

Huippuälykäs nainen taas saattaa suosiolla jäädä yksineläjäksi luulen mä.

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

faq1
Seuraa 
Viestejä415
Liittynyt20.2.2014
faq1

Parisuhde toimii kyllä hyvin paljon tunnepohjalta, kuin älynlahjojen pohjalta. Siksi älykkyysero ei vavanne yhtä paljon, jossakin toisenlaisessa ihmissuhteessa.

Olenpa illalla onnistunut kutomaan aikamoisen puppulauseen kasaan..

Mutta tarkoitin, että parisuhde toimii pitkälti (myös) tunnepuolen pohjalta, mikä kompensoi/tasoittaa/antaa anteeksi älykkyyseroista johtuvia ongelmia.

Kaverisuhdetta esim.  samaan sukupuolen kanssa en kauaa jaksaisi jatkaa, jos keskusteluyritykset kaikuisivat kiville.

faq1
Seuraa 
Viestejä415
Liittynyt20.2.2014
Pullasorsa

Mutta naisena on tietysti mukava kuvitella itseään miestään viksummaksi, kunhan sitä ei sille kerro.

Älykkyysero kyllä paljastuu kertomattakin. Sitä ei kiinteässä ihmisuhteessa voi peittää.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
lokki

Miten tämä aihe tuntuu niin tutulta. Ihan kuin tästä olisi ollut ketju jo aiemmin. -En tosin löytänyt.

Ihan sama fiilis itselläni. Liekö asiaa sivuttu jonkin muun älykkyysteeman alla, jos omaa ketjua ei löydy?

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Liittynyt13.9.2013
faq1

Mutta tarkoitin, että parisuhde toimii pitkälti (myös) tunnepuolen pohjalta, mikä kompensoi/tasoittaa/antaa anteeksi älykkyyseroista johtuvia ongelmia.

Mulla voipi olla tässä kohtaan joku tunnevamma tahi reikä päässä, mutta siksi kysynkin, että millainen se sitten on se tunnepuolen pohja ja miten sellainen syntyy - sellainen siis, joka antaa anteeksi sen, että kommunikaatio ei toimi samalla tasolla ja joka kestää siitä huolimatta? Ihastuahan sitä voi vaikka toisen kippuravarpaisiin, mutta onko osalle ihmisistä sellainen kestävä pohja? 

Eikä nyt siis sillä, että kaiken aina niin lopullisen kestävää tarvitsiskaan olla, mutta kestääkö sellainen varpaisiin ihastuminen yhtään mitään? Toisilla ilmeisesti kestää, ja olisikin kiva kuulla kuinka sellainen toimii. Ja mitä sellaisesta saa pitemmän päälle?

 

faq1

Kaverisuhdetta esim.  samaan sukupuolen kanssa en kauaa jaksaisi jatkaa, jos keskusteluyritykset kaikuisivat kiville.

Minusta taas ei ole oikein temppu eikä mitään jutustella tutun kanssa jotain niin, että kumpikaan ei vaivaannu mistään mahdollisista älyllisistä eroista. Itse en juuri ikinä mitään älyllisiä juttelekaan, sen paremmin livenä kuin netissäkään.

lokki

Miten tämä aihe tuntuu niin tutulta. Ihan kuin tästä olisi ollut ketju jo aiemmin. -En tosin löytänyt.

SamikoKulla oli joku aika sitten aloitus suunnilleen samasta aiheesta, mutta vähän laajemmin. Ja sitten tästä vähän väännettiin siinä uskovaisten seksiketjussa.

faq1
Seuraa 
Viestejä415
Liittynyt20.2.2014

Mielestäni ihannetilanne olisi, jos puolisoilla olisi melko sama älykkyystaso. Älykkyyden profiili tietenkin pitääkin olla erilainen.

Myönteisessä tapauksessa saman ÄO:n omaavat kykenevät hyvään, molempia tyydyttävään keskusteluun ilman, että toinen jatkuvasti tuntisi olavansa alakynnessä.

Kielteisessä tapauksessa seuraa loputon älyllinen/älytön vääntö siitä, kumpi on vahvempi, tietävämpi, paremmat perustelut.. siis johtajuus on hakusessa.

Vaihdokas

Mulla voipi olla tässä kohtaan joku tunnevamma tahi reikä päässä, mutta siksi kysynkin, että millainen se sitten on se tunnepuolen pohja ja miten sellainen syntyy - sellainen siis, joka antaa anteeksi sen, että kommunikaatio ei toimi samalla tasolla ja joka kestää siitä huolimatta? Ihastuahan sitä voi vaikka toisen kippuravarpaisiin, mutta onko osalle ihmisistä sellainen kestävä pohja? 

  Parisuhdehan perustuu paljolti tunteisiin toista kohtaan, läheisyyteen, tunteeseen olla hyväksytty, rakastettu, kuulua johonkin. Tuo on suuri osa suhdetta ja siinä ei älyllinen puoli näyttele kovinkaan suurta osaa.

Älykkyysero EI saa olla niin suuri, että jo peruskommunikoinnin tasolla on ongelmia. Itse etsin älyllistä virikettä kirjoista, lehdistä, dokumenteista - ja vaikka keskustelufoorumeilta. 

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Liittynyt13.9.2013
faq1

Myönteisessä tapauksessa saman ÄO:n omaavat kykenevät hyvään, molempia tyydyttävään keskusteluun ilman, että toinen jatkuvasti tuntisi olavansa alakynnessä.

Kielteisessä tapauksessa seuraa loputon älyllinen/älytön vääntö siitä, kumpi on vahvempi, tietävämpi, paremmat perustelut.. siis johtajuus on hakusessa.


Minun on hyvin hankala sijoittaa ajatusta johtajuudesta parisuhteeseen tai muuhunkaan vapaaehtoisen ihmissuhteesen.

 

faq1

  Parisuhdehan perustuu paljolti tunteisiin toista kohtaan, läheisyyteen, tunteeseen olla hyväksytty, rakastettu, kuulua johonkin. Tuo on suuri osa suhdetta ja siinä ei älyllinen puoli näyttele kovinkaan suurta osaa.

Sori, mutta edelleen intän, että mistä nuo tunteet sitten syntyvät?

Itse en osaisi kokea oikeaa syvää läheisyyttä, mikäli en pystyisi tasaveroisesti kommunikoimaan. En kokisi olevani hyväksytty, jos en tulisi ymmärretyksi, enkä rakastettu, jollen olisi hyväksytty. Silloin kun rakastetaan jotain, mitä ei ymmärretä, rakastetaan enemmän jotain itseluotua mielikuvaa - tai niin minä ajattelen. 

faq1

Älykkyysero EI saa olla niin suuri, että jo peruskommunikoinnin tasolla on ongelmia.

Samaa mieltä.

faq1
Seuraa 
Viestejä415
Liittynyt20.2.2014
faq1
 

Kielteisessä tapauksessa seuraa loputon älyllinen/älytön vääntö siitä, kumpi on vahvempi, tietävämpi, paremmat perustelut.. siis johtajuus on hakusessa.

Vaihdokas

 Minun on hyvin hankala sijoittaa ajatusta johtajuudesta parisuhteeseen tai muuhunkaan vapaaehtoisen ihmissuhteesen. 

Samaa mieltä. Mutta kielteisessä tapauksessa parisuhde voi olla jatkuvaa - loputonta vääntöä nokkimisjärjestyksestä etc.

[

Ueberweg
Seuraa 
Viestejä1218
Liittynyt12.9.2008

Älykkyysero ei juuri haittaa normaalia kommunikointia, jos paremmin varustetulla vain älliä on tarpeeksi. Ja muutenkin parisuhteita on niin monenlaisia ja ihmisten odotukset ja tarpeet vaihtelevat, että mitään yleispätevää sääntöä on varmaan mahdoton antaa. Esim. koiran ja ihmisen välillä voi olla täysin toimiva ja molempia osapuolia tyydyttävä suhde.

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Liittynyt13.9.2013
Ueberveg

Esim. koiran ja ihmisen välillä voi olla täysin toimiva ja molempia osapuolia tyydyttävä suhde.

Ihan hyvä rinnastus. Itsekin pystyn kommunikoimaan eläinten kanssa ja rakastamaan niitä. Tai rakastamaan lapsia. Minulle vain aikuisten ihmisten välinen parisuhderakkaus on toisenlaista. Mutta jos joku voi rakastaa puolisoaan kuin lemmikkieläintä, pystyn tuon jotenkin kuvittelemaan, vaikka ajatus itselleni hyvin vieras onkin, enkä sellaista suhdetta itselleni tahtoisi.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat