Seuraa 
Viestejä2
Liittynyt24.2.2014

Terve kaikille!

 

Osaisiko joku kertoa miten fotonin spin on onnistuttu mittaamaan? Olen yrittänyt etsiä tietoa tästä aiheesta kohtuullisella menestyksellä, mutta tämä on jäänyt vaivaamaan. Stern–Gerlach kokeessa ilmeisesti voidaan mitata elektronin spin, mutta entä fotonin? Onko sen spiniä koskaan onnistuttu kokeellisesti mittaamaan?

Kommentit (13)

Newcastle
Seuraa 
Viestejä55
Liittynyt13.12.2011

Fotoni on olemassa vain lähtö- ja päätepisteissä, joka vaikuttaa koejärjestelyihin myös hankalasti. Itsellä nyt äkkiseltään tulee mieleen eräällä kvanttifysiikan kurssilla yksi tehtävä. Tehtävässä fotonin spin on päätelty kokonaisspinin säilymislaista. Esimerkkinä oli atomi, joka emittoi/absorboi fotonin. Tällöin spinin säilymislaista voidaan päätellä fotonin spin.

Kaivelemalla löytyi linkkikin
Fotonin Spin (Tehtävä 5)

Ja tosiaan fotonin on oltava myös bosoni eli sen spin on oltava kokonaisluku. Toisaalta taas, jos sen spin olisi 2 olisi käsittääkseni sähkökenttä erilainen.

Juziquecks
Seuraa 
Viestejä2
Liittynyt24.2.2014

Kiitos vastauksista

Newcastle

Ja tosiaan fotonin on oltava myös bosoni eli sen spin on oltava kokonaisluku.

Bosoniksi itsekkin fotonin ymmärrän, muuten laser ei voisi perustua stimuloituun emissioon.

Voisiko fotonin jopa tulkita kuljettavan tietoa kokonaisspinin säilymislain mukaisesti, sen sijaan että sillä olisi fysikaalisesti spin kulkiessaan avaruudessa? 

 

illuusio

Eikö photonin polarisaation avulla voida todentaa fotonin spin?

Kerro toki lisää?

Newcastle
Seuraa 
Viestejä55
Liittynyt13.12.2011
Juziquecks

Voisiko fotonin jopa tulkita kuljettavan tietoa kokonaisspinin säilymislain mukaisesti, sen sijaan että sillä olisi fysikaalisesti spin kulkiessaan avaruudessa?


Ainoa vaihtoehto periaatteessa tulkita se noin. Fotoni on olemassa vain lähtö- ja päätepisteissä. Jos fotonin ominaisuuksia yrittää mitata matkalla se tarkoittaa sitä, että absorboi sen ja lähettää uuden. Tällöin fotoni olikin matkalla mittaajalle, eikä suinkaan siitä eteenpäin. Fotoni ei voi siis vuorovaikuttaa millään tavalla kulkiessaan avaruuden  halki. Eli ei voida sanoa, että se olisi edes mennyt siitä. Vain virtuaaliset fotonit voivat "olla olemassa" tällä välillä ja niille voidaan määritellä ominaisuuksia "matkalla" (esimerkiksi reitti, jota normaalille fotonille ei voi määrittää). Ehkä jonkin tulkinnan mukaan fotoni voi olla olemassa matkalla, mutta en ole sellaisesta ainakaan koskaan itse kuullut.

Goswell
Seuraa 
Viestejä11641
Liittynyt8.3.2010
Newcastle
Juziquecks

Voisiko fotonin jopa tulkita kuljettavan tietoa kokonaisspinin säilymislain mukaisesti, sen sijaan että sillä olisi fysikaalisesti spin kulkiessaan avaruudessa?


Ainoa vaihtoehto periaatteessa tulkita se noin. Fotoni on olemassa vain lähtö- ja päätepisteissä. Jos fotonin ominaisuuksia yrittää mitata matkalla se tarkoittaa sitä, että absorboi sen ja lähettää uuden. Tällöin fotoni olikin matkalla mittaajalle, eikä suinkaan siitä eteenpäin. Fotoni ei voi siis vuorovaikuttaa millään tavalla kulkiessaan avaruuden  halki. Eli ei voida sanoa, että se olisi edes mennyt siitä. Vain virtuaaliset fotonit voivat "olla olemassa" tällä välillä ja niille voidaan määritellä ominaisuuksia "matkalla" (esimerkiksi reitti, jota normaalille fotonille ei voi määrittää). Ehkä jonkin tulkinnan mukaan fotoni voi olla olemassa matkalla, mutta en ole sellaisesta ainakaan koskaan itse kuullut.

Miksi ihmeessä fotoni olisi olemassa vain lähtö ja päätepisteessä, ihan mieletön ajatus. Miten fotonin energia voisi olla olematta siinä välillä, energiansäilyminen nimittäin ei oikein salli moista katoamis ja syntymistemppua (no nyt sitten kuulit tällaisenkin tulkinnan).

Mutta jos fotoni on havaitsematon siinä välillä, se ei vuoda energiaa ulos ja juuri siksi sitä ei voi havaita mitenkään, jos havaitset se tuhoutuu. Näennäisesti tyhjä avaruus on siis täynnään energiaa, se fotonien ja gravitonien määrä siellä on mieletön, mutta koska fotonit ei vaikuta toisiinsa ne voivat suihkia tuolla aivan toisistaan tietämättä eikä kukaan muukaan saa niistä mitään havaintoa ennenkuin absoptio tapahtuu, eikä ihan vielä silloinkaan..

Minun mielestä noin.

Newcastle
Seuraa 
Viestejä55
Liittynyt13.12.2011
Goswell

Miksi ihmeessä fotoni olisi olemassa vain lähtö ja päätepisteessä, ihan mieletön ajatus. Miten fotonin energia voisi olla olematta siinä välillä, energiansäilyminen nimittäin ei oikein salli moista katoamis ja syntymistemppua (no nyt sitten kuulit tällaisenkin tulkinnan).

Mutta jos fotoni on havaitsematon siinä välillä, se ei vuoda energiaa ulos ja juuri siksi sitä ei voi havaita mitenkään, jos havaitset se tuhoutuu. Näennäisesti tyhjä avaruus on siis täynnään energiaa, se fotonien ja gravitonien määrä siellä on mieletön, mutta koska fotonit ei vaikuta toisiinsa ne voivat suihkia tuolla aivan toisistaan tietämättä eikä kukaan muukaan saa niistä mitään havaintoa ennenkuin absoptio tapahtuu, eikä ihan vielä silloinkaan..

Fotoni ei voi lähteä avaruuteen "seikkailemaan". Jo lähtiessään se tietää, mistä ja mihin se on matkalla, joskin reittiä ei tiedä kukaan. (joskin tämäkin on tavallaan tulkintakysymys)

Esimerkkinä olkoon piste A vetyatomin elektroni ja piste B heliumatomin elektroni. Piste A kertoo, että aikoo lähettää fotonin pisteeseen B. Tämän jälkeen odotetaan aika T = d(A,B)/c, jossa d on etäisyys ja c valonnopeus. Hetken T kuluttua pisteet A ja B vaihtavat fotonin ei-lokaalina tapahtumana ilman viivettä. Todennäköisyys, että fotonit vaihtuvat voidaan periaatteessa laskea yhdellä formuloinnilla niin, että laitetaan fotoni kulkemaan kaikkia mahdollisia reittejä pisteestä A pisteeseen B (Feynmanin työ). Tällöin fotonit ovat kuitenkin virtuaalisia, eivät reaalisia.

Nyt päästään periaatteessa eroon energian säilymislain rikkomisesta, koska tapahtuma on ei-lokaali ja fotoni ei koskaan oleskele avaruudessa. Myöskään informaatio ei liiku yli valonnopeudella.

Ja tosiaan oli väärin sanoa, että Juziquecksin tulkina on ainoa oikea. Matemaattisesti ekvivalenttista on ajatella, että fotoni kulkee avaruuden halki kaikkia mahdollisia reittejä.

Sinänsähän on uskon asia onko fotonia olemassa pisteiden A ja B välillä, koska asiaa ei voi mitata. Suuri osa ihmisistä hyväksyy periaatteen, jonka mukaan sellaista mitä ei voi mitata ei ole olemassa. On aivan samantekevää haluaako ajatella sen olevan olemassa pisteiden A ja B välissä. Itse ajattelen sen yllä kuvatulla tavalla.

Eusa
Seuraa 
Viestejä15185
Liittynyt16.2.2011
Newcastle

Esimerkkinä olkoon piste A vetyatomin elektroni ja piste B heliumatomin elektroni. Piste A kertoo, että aikoo lähettää fotonin pisteeseen B. Tämän jälkeen odotetaan aika T = d(A,B)/c, jossa d on etäisyys ja c valonnopeus. Hetken T kuluttua pisteet A ja B vaihtavat fotonin ei-lokaalina tapahtumana ilman viivettä. Todennäköisyys, että fotonit vaihtuvat voidaan periaatteessa laskea yhdellä formuloinnilla niin, että laitetaan fotoni kulkemaan kaikkia mahdollisia reittejä pisteestä A pisteeseen B (Feynmanin työ). Tällöin fotonit ovat kuitenkin virtuaalisia, eivät reaalisia.

Itse ajattelen sen niin, että aallokossa sopivan amplitudin mukaan viritystila laukeaa, aallokkoon syntyy uusi aaltorintama, joka vaikuttaa kaikkialle minne nopeudella c suhteessa lävistysavaruuden rakenteeseen ehtii (esim. väliaineessa omassa rakenteessaan c onkin ulkopuolelta v, pienempi kuin c, vääristynyt koordinaatisto). Sen amplitudi on korkeimmillaan momenttilinjan suunnassa (häiriöttömässä tilanteessahan näyttää, että valo tulee suoraa linjaa pitkin. Kaikki vaikutusalueella olevat kenttien viritystilat osallistuvat aallokkoon ja joutuvat asettamaan häiriöiden etenemisen johdonmukaisuusjärjestykseen. Avaruuden aallokossa saattaa olla muualta tulleita häiriöitä, jotka vaikuttavat aaltorintamaan interferoiden niin, että viritystila, johon energia absorboituu, onkin sivussa momenttilinjalta, käsitykseni dekoherenssi-mekanismista.

Eli näen, että aika T muodostuu samalla kun aallokon tilanne kehittyy kvanttiaallon perusteella.

Kvantittuminen on vain häiriöttömien havaintojen ja mittausten kautta fotonille spekuloitu ominaisuus, joka oikeasti on emittoivan viritystilan kvantittunut ominaisuus. Aaalokossa eri aallot sekoittuvat ja sykkivät ihan aaltomaisesti, mitään hiukkasia sinne on turha kuvitella. Aineaallot ovat juuri näitä aallokon vaikutuksesta epämääräistä paikkaansa hakevia, mutta samalla aallokon johdonmukaisuutta seurailevia kavantittumattomia ja havaintoavaruudessa kokonaisvaikutukseltaan mittaamattomia olioita. Sillä tavalla tuo aallokko olisi täydellisen deterministinen. Ei-deterministä olisi puolestaan kvantittunut ainevuorovaikutuskytkentä, jossa voi syntyä tietoisuutta mahdollisuudesta ajoittaa viritystilojen pääsy osallistumaan laajempaan aallokkoon.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Goswell
Seuraa 
Viestejä11641
Liittynyt8.3.2010
Newcastle

[
Fotoni ei voi lähteä avaruuteen "seikkailemaan". Jo lähtiessään se tietää, mistä ja mihin se on matkalla, joskin reittiä ei tiedä kukaan. (joskin tämäkin on tavallaan tulkintakysymys)

Esimerkkinä olkoon piste A vetyatomin elektroni ja piste B heliumatomin elektroni. Piste A kertoo, että aikoo lähettää fotonin pisteeseen B. Tämän jälkeen odotetaan aika T = d(A,B)/c, jossa d on etäisyys ja c valonnopeus. Hetken T kuluttua pisteet A ja B vaihtavat fotonin ei-lokaalina tapahtumana ilman viivettä. Todennäköisyys, että fotonit vaihtuvat voidaan periaatteessa laskea yhdellä formuloinnilla niin, että laitetaan fotoni kulkemaan kaikkia mahdollisia reittejä pisteestä A pisteeseen B (Feynmanin työ). Tällöin fotonit ovat kuitenkin virtuaalisia, eivät reaalisia.

Nyt päästään periaatteessa eroon energian säilymislain rikkomisesta, koska tapahtuma on ei-lokaali ja fotoni ei koskaan oleskele avaruudessa. Myöskään informaatio ei liiku yli valonnopeudella.

Ja tosiaan oli väärin sanoa, että Juziquecksin tulkina on ainoa oikea. Matemaattisesti ekvivalenttista on ajatella, että fotoni kulkee avaruuden halki kaikkia mahdollisia reittejä.

Sinänsähän on uskon asia onko fotonia olemassa pisteiden A ja B välillä, koska asiaa ei voi mitata. Suuri osa ihmisistä hyväksyy periaatteen, jonka mukaan sellaista mitä ei voi mitata ei ole olemassa. On aivan samantekevää haluaako ajatella sen olevan olemassa pisteiden A ja B välissä. Itse ajattelen sen yllä kuvatulla tavalla.

Kuinka se voisi lähtiessään tietää minne se päätyy, entä kaukaiset kohteet joita ei vielä ole edes olemassa, tietääkö fotoni ennelta niiden syntymän tai muuttuvat kohteet, lähteekö auringosta sopivia fotoneita etukäteen jotta absorptio on mahdollinen perillä. Ei ei, ei Gossu voi tuollaista uskoa eikä hyväksyä, teorian pitää olla niin yksinkertainen kuin mahdollista.

Entä tuo olla heti perillä (liittyy äskeiseen) ei koe aikaa, en voi ymmärtää tuotakaan. Kuinka fotoni voisi olla heti perillä vaikka maassa, kun maasta "katsoen" sen matka kestää reilut 8 minuutia, olla heti perillä missä tahansa vaatii äärettömän nopeuden.

Sen sijaan ymmärtäisin vallan hyvin että fotoni on vakaa hiukkanen, se ei koe aikaa entropian kautta, se ei rappeudu vaan säilyy muuttumattomana siihen saakka kunnes tuhoutuu kohdatessaan sopivan kohteen, muistaakseni suhteellisuusteoriassa on jotakin puoltavaa tähän suuntaan..

 

No, tuo aikaoletus on tullut siitä Albertin junaesimerkistä, loittonevassa aseman kellotapulissa aika NÄYTTÄÄ pysähtyvän valonnopeudessa, kuitenkin aivan samoin NÄYTTÄÄ käyvän junassa kun katsotaan kellotapulilta.  Albert olisi voinut  ajatuksessaan omasta rannekellostaan tarkistaa että hänen kello ei pysähdy, kello käy aivan kuten ennenkin ja niin se kellotapulin kellokin käy, Albertti jopa tuon myönsi itsekin. Siispä oletus ajan pysähtymisestä valonnopeudessa on väärin, informaatio ei vain kulje kohteiden välillä loittonemisnopeuden olessa valonnopeus tai yli. Aika ei siis fotonissa pysähdy, se vain NÄYTTÄISI pysähtyvän jos sen näkisi, mutta sitä ei edes näe eikä sitä siten voi havaita, sen reitti on mahdoton tietää varmasti, jos mittaat sen se tuhoutuu.

Onko fotonia olemassa välillä. Aivan varmasti on, tietyissä olosuhteissa havaitaan laservalonpylväs, vaikka Keckin teleskoopin adaptiivisen optiikan ohjauslaser, siitä nähdään ilmakesästä siroavat fotonit, se lasersäde etenee havaittavasti koko matkan ilmakehässä.

Wikistä.

"Tähtitieteellisessä käytössä rajoittava tekijä on yleensä tarkkailtavan kohteen kirkkaus. Vain harvat tähdet ovat rittävän valomaisia, jotta niistä tuleva valo riittää luotettavien aaltorintamamittausten laskemiseen. Mittaukset täytyy tehdä vähintään sata kertaa sekunnissa, jotta turbulenssin korjaaminen olisi mielekästä, ja mitä tiheämmin mukautuvan peilin muotoa halutaan korjata, sitä enemmän fotoneita AO tarvitsee. Käytännössä tähdestä saapuvat fotonit täytyy myös jakaa AO-järjestelmän ja tieteellisen kameran kesken. Useimmat järjestelmät käyttävät säteenjakajaa, joka erottelee valon aallonpituuden mukaan. Siten aaltorintamamittaukset voidaan tehdä näkyvällä valolla, ja tieteellinen kamera toimii lähi-infrapuna-alueella, joka kärsii ilmakehän turbulenssista lyhyitä aallonpituuksia vähemmän."

Kiinnittäkää myös huomiota kohtaan jossa todetaan, " sitä enemmän fotoneita AO tarvitsee".

Fotoneiden määrä vaikuttaa adaptiivisen optiikan toimivuuteen, aaltorintama ajattelulla tuossa ei tulisi ongelmaa, todellisuudesa kuitenkin tulee, siksi hiukkanen eikä aalto..

Minun mielestä noin.

Newcastle
Seuraa 
Viestejä55
Liittynyt13.12.2011

Eusan ajatus meni vähän ohi, mutta jotain ymmäräsin. Ajatus kuulosti aika samankaltaiselta kuin De Broglie–Bohm teoria tai toiselta nimeltään Pilot Wave teoria, joskus siitä oli juttu tällä palstallakin (liittyi jonkun yliopiston tekemään tutkimukseen). Sinänsä ajatuksesi kuulostaa ja Pilot waven yhtälöt näyttää samankaltaisilta kuin Feynamin polkuintegraaliformulointi. En ole kyllä tutustunut aiheeseen, mutta kvanttimekaniikassa nyt niitä tulkintoja on monia erilaisia. Mielestäni sillä ei ole eroa onko kvantittuminen fotonin spekuloitu ominaisuus vai viritystilan emission kvanttittuminen. Fotoni ja emissio+absorbtio ovat kaksi samaa asiaa. Mutta miten sen nyt haluaa ajatella.

Ja tohon Goswellin postiin. Ideani oli siis, että lähtevä fotoni ”tutkii” avaruutta etäisyydeltä d(A,B). Kun on kulunut aika T, T = d(A,B)/c, niin fotoni voidaan vaihtaa ei-lokaalisti samantien. Tässä ei informaatiota siirry yli valonnopeudella, vaikka äkkiseltään siltä vaikuttaisi. Fotonin ei tässä myöskään tarvitse tietää ennalta mitä paikassa B on sillä hetkellä, kun se sinne saapuu. Tämän se voi nuuskia ajassa T ja saapua perille hetken T kuluttua ei-lokaalisti, jolloin se tietää jo mihin voi ”siirtyä”.

Tuo erityisen suhteellisuusteorian ajatus, että massalliselle kappaleelle v = c on vähän hassu. Ei voi oikein edes olla v -> c, koska c:tä ei voi saavuttaa äärellisellä määrällä energiaa. Ja mitä tarkoittaa fotonin kokema aika? Jos fotonilla olisi kello mukana, joka sisältää informaatiota sen omassa lepokoordinaatistossa, olisi kellolla oltava informaation verran ekvivalentisti lepomassaa, jolloin sen liike-energia olisi ääretön. Itse ainakin hankala hahmottaa millään abstraktiolla mitä tarkoittaa fotonin aika.

Noihin ilmakehästä siroaviin fotoneihin. Jos fotoni siroaa jostain ilmakehän atomista, se vaihtaa kulkusuuntaansa eli vuorovaikuttaa. Tällöin ilmakehän atomi absorboi fotonin ja emittoi hetken kuluttua uuden (ts. fotonin nopeus pienenee väliaineessa). Mutta ilmakehästä ei tule alkuperäistä fotonia, vaan uusi fotoni, jonka suunta on muuttunut. Tällöin fotoni olikin alunperin matkalla ilmakehään, eikä teleskooppiin. Myös peilillä on sama ominaisuus. Peili absorboi fotonin ja lähettää hetken kuluttua uuden. Jos fotoni ei vuorovaikuttaisi peilin kanssa, ei esimerkiksi aurinkopurje olisi mahdollinen.

Tosiaan tuo fotoneiden määrä pitää olla suuri teleskoopille, koska absorbtiot ovat kvantittuneita ja suuremmalla määrällä fotoneita saadaan varianssia pienennettyä. Ei voi ajatella, että kuva muodostuisi jatkuvista aalloista, koska tällöin saataisiin heti tarkka kuva. Koska aallot ovat kvantittuneet, ei tarkkaa kuvaa heti saada (= hiukkanen). Toisaalta fotonia klassisena ”hiukkasena” on ehkä vähän hassu perustella tuolla tapaa. Kvantittuminen on kuitenkin periaatteessa vain hiukkasten ominaisuus, joten noin kyllä sinänsä.

Goswell
Seuraa 
Viestejä11641
Liittynyt8.3.2010

Ei siinä hiukkasessa ole mitään hassua, arvon provessoorit on vain niin  ihastuneet mittaustuloksiin, millään muulla ei ole mitään väliä, aineessa saadaan aina vakio c:tä ja aaltomuotoa, se on sitten totuus kaikkialla ja eikun pulinat pois ja aineessa/sta mitataan aina kun mitataan..

Vaan ei, ei se noin mene. Mittaustulokset on mitä on, todellisuus niiden takana on aivan toista. Se on tuo materia kappaleiden keskinäinen kanssakäyminen se verta monimutkaista ja kuitenkin aivan älyttömän yksinkertaista, että ei siinä ihan puusilmä mittaripetterit pärjää tulkinnassa, pitää osata katsoa mittaustulosten taakse..

Tuo ilmakehässä siroava lasersäde voi kertoa valonnopeuden siinä väliaineessa jossa se etenee, sirovat fotonit kertoo säteen pään etenemisen, viivettä havainossa kyllä on, mutta silti toimii. Vaikka paineistettu putki kuuhun, säteen etenemistä voi seurata sivusta livenä reaaliajassa, n 1,4 sekuntia menee matkaan / sivu. Kuka väittää että fotoni on perillä heti, eikun nurkkaan häpeämään..

Fotonin aika, no joo, kenen lienee keksintöä, nurkkaan häpeämään siitä. Aikaa ei yleensäkään ole olemassa omana olisonaan, se on aina seuraus ei syy. Fotoni on häviötön hiukkanen, sille "aika" on merkityksestön, sillä ei ole puoliintumisaikaa, se ei muutu itsessään oli sillä vaikka kuinka pitkä taival edessään, ainut mikä siinä muuttuu on liike-energia, se lähteensuhteen kokonaisenergia c kun muuttuu havaitsijoiden suhteen v:ksi juuri liike-energian erojen takia. Ts jokainen eri nopeudella sen suhteen liikkuva havaitsija mittaisi siitä samastakin fotonista eri energian, siis jos voisi mitata. Tuossa juuri on ne siirtymät.

Mitä tulee massankasvuun nopeuden suhteen, kuka lienee keksinyt, nurkkaan häpeämään siitä. Massa ei kasva minnekkään, liike-energia kasvaa nopeuden suhteessa, eikä sekään äärettömään valonnopeudessa. tasaisella nopeudella liikkuva kappale on levossa, ts sillä on lepomassa "päällä", ikävä kyllä se on ilman kiihtyvyyttä tai gravikentän kutittelua painoton nopeudessa kuin nopeudessa. Kun sitä yritetään tuosta mistä hyvänsä nopeudesta kiihdyttää lisää, vastusta luo vain tuo lepomassa, ei hidasmassa, hidasmassa on riippuvainen vain siitä millainen kiihtyvyys ilmentyy törmätessä johonkin, paljonko tuohon johonkin on nopeuseroa..tai kuinka nopeasti yritetään kiihdyttää.

 

P.s juuri nyt telkussa menee Einstein ja Eddington.

Minun mielestä noin.

Eusa
Seuraa 
Viestejä15185
Liittynyt16.2.2011

Oukei. Heitan ihka uuden nakokulman niin saadaan aivoja vahan nurjautettua. Ajatellanpa, etta energiasiirron paikka ja siina aaltotapahtuma pysyy paikallaan (saikeena?) ja viritystilojen sarja liikkuu valonnopeudella tuon paikan lavitse. Noin muodostuu mittatodellisuuden membraani, jossa yksi energiansiirtotapahtuma todellisuudessa vaikuttaa laajaan ymparistoon pienin muutoksin viritystilojen epamaaraisyyksien puitteissa tasapainotellen energia sailyttaen kunnes se jonkin kohdalla osuu epamaaraisyyden yli ja muutos on mitattavissa kvanttina. Periaatteessa ne pienet heilahtelutkin voisi olla jollain tilastollisella mittauksella osoitettavissa...

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Goswell
Seuraa 
Viestejä11641
Liittynyt8.3.2010

Oukei, ajattelin, toimii se jotenkin noinkin..

Minulla on vain "mittapetterien" luoma  totuus josta väännän jotakin ulos, klassinen malli atomista jossa elektronit kiertävät ydintään hiukan nykyaikaisemmalla radalla, todellinen avaruus atomeista muodostuvien kappaleiden välissä, joskaan se avaruus ei ole tyhjä, vaan käytännössä täynnään energiaa, energiaa jota kuitenkaan ei voi havaita ennen absoptiota, avaruus siis näyttää tyhjältä vaikka ei sitä ole, itse avaruustausta kuitenkaan ei osallistu mihinkään mitenkään aktiivisesti, avaruus vain toteuttaa liikemääränsäilymislain osallistumattomuudellaan, kaikki liikkuu sillä nopeudella mikä sillä on jos ei muilla energioilla sotkeuduta sen liikkumiseen, myös fotoni. Kaiken muutoksen luo energia avaruudessa, myös sen avaruuden "kaarevuuden" jonka Eddington mittasi "siirtävän" tähtiä auringon täyspimennyksessä kuvatuissa kuvissa, tässä peluri on vain gravitoni. Avaruuden kaarevuus siis muodostuu lomittuneista ja vääntyneistä gravikentistä joita luo kaikki pyörivät lähteet, ts kaikkien massakappaleiden kentät lomittuvat yhdeksi paikalliseksi kokonaiskentäksi.

Hiukkasia Watson, hiukkasia, ei klassisia "töhnäpalloja" vaan paremminkin suljettuja pikkuruisia kenttiä joita voi kuitenkin käsitellä hiukkasina.

No, tuosta se ura urkenee lähes klassisella ajattelulla, elektroneista ominaisuuksineen saadaan syntymään kaikensuhteen c:n illuusio määrämittaisten energiapakettien ja täsmällisten elektronien energiavajeiden kanssa pelatessa  lähes itsestään, elektronilla on ratansa, eri osissa rataansa erilainen mittaus lähestyvästä fotonista, siis teoriassa, se aaltomuoto syntyy pohjimmiltaan tuosta elektronin kurvailusta ytimen ympärillä. Ts pienistä pienin pelaa lähes samoilla säännöillä kuin suurista suurin, tietysti pelaa, nehän on yhtä ja samaa kuitenkin.

 

 

Minun mielestä noin.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat