Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Olen ollut jo vuosia eläkkeellä hullunpapereilla. Aikoinaan eläkepäätös oli itselleni helpotus, koska ajatuskin työhön menemisestä sai minut hysteeriseksi. Pari kertaa työpaikkakiusatuksi joutuminen, burn out ja töissä lähenneltävä oleminen kertakaikkiaan niisti energiat täysin olemattomiin, tietysti senkin vuoksi että samaan aikaan kotirintamalla oli omat ongelmansa silloisten kumppanien vuoksi, läheisten kuolemien vuoksi jne. Minulta loppui voimat kesken.

Eläkkeellä olemisessa itselleni ei ole varsinaisesti mitään ihmeellistä, sillä olin monia vuosia kuntoutustuella, ja kun sitä ennen aikoinaan työvuosina olin asuntovelkainen, ei voi sanoa että missään vaiheessa olisi tottunut isoihin tuloihin. Ihmeellistä eli oudoksuttavaa tästä tuli vasta kun kumppanini, hänkin päävikainen omalla tavallaan, päätti häipyä. Tuntuu että joudun selittelemään ja selvittelemään elämääni kerta toisensa jälkeen yhä uudestaan ja uudestaan jollekin uudelle miehelle, koska selväähän on että "hulluun" tutustuminen voi tuntua riskialttiilta ja miehen pitää tietää millainen juuri minä olen. Olen hyvin ylpeä ihminen, ja erityisesti minua on risonut se että jotkut luulevat automaattisesti että mielenterveyssyistä eläkkeellä oleva ihminen riekkuu yöt ja asuu paskan keskellä. Tai että hullu on automaattisesti puntissa roikkuva riippa joka uliseen kesken miehen työpäivän puhelimessa jotain typeriä ongelmiaan. Koskaan en tällaista tehnyt liittoni varrella, ja aina hoidin asiat ja pidin kodin siistinä. Näin teen edelleenkin, ja elämän mielestäni oikeastaan vähän helvetin kurinalaista elämää.

Mutta sitten mennään tietysti sinne toiseen äärilaitaan, että riittää ihmisiä jotka alkavat epäilemään että olenkin lusmu ja valhettelija. Eihän näin kunnollisen oloinen ihminen millään voi olla niin päästään seko että on eläkkeeseen oikeutettu? Sitten joudun taas selvittelemään sitä seikkaa että en todellakaan uskalla lähteä kiusaamaan tervepäisiä ihmisiä sillä että kokeilen että pärjäänkö töissä. Uskon ettei siitä tuherruksesta tule yhtikäs mitään. Keskittymiskykyni on välillä olematon, muisti pätkii, enkä oikein ymmärrä asioista hölkäsen pölähtävää. Ainakaan naisvaltaiseen työpaikkaan minulla ei ole mitään asiaa, saan varmaan kohtauksen jo ulko-ovella jos sinne raahataan väkisin. Kirkuvana ja potkivana saisivat kyllä raahatakin.

Silloin kun vielä itse olin töissä meidän laitokseen tuli yksi pitkäaikaistyötön jolle iskettiin avaimet käteen että nyt lähdet toimittamaan postia joka osastolle. Muija otti jalat alleen ja niitä avaimia saatiin kysellä hänen mieheltään, kun naiselta petti niin hermot että otti ja häipyi heti ekana työpäivänä. En yhtään ihmettele, enää, jos silloinkaan, miksi hän niin teki. Sen verran kaoottiselta voi joku työ vaikuttaa ihmiselle jolla ei ole oikein kaikki kohdallaan siellä päävärkissä. Sitä on ehkä vaikea ymmärtää jos itse on töissä ja hoitaa ne hommansa kuin ei mitään.

Suurimmaksi ongelmaksi itse kyllä koen tämän statukseni kanssa selkeästi talouden tiukkuuden. Ja on se ongelma parinhaussakin. Eivät kaikki miehet vaadi jotain selvityksiä miksi olen eläkkeellä, ne jotka eivät välittömästi lopeta yhteydenpitoa saattavat olla ihan suvaitsevaisia ja mukavia. Mutta sitten tulee se tenkkapoo että kun ei minun kanssani voi lähteä maailmaa kiertämään, kun sitä rahaa ei ole, eikä tule.

Asun ison kaupunkin naapurissa, joten ei pitäisi olla mikään ongelma saada tuuletusta ja kontaktia kaupunkilaisiin, mutta kun ei minulla ole varaa edes sen vertaa matkustella että sitä rajaa siinä ylittäisin. On se sen verran iso raha mitä nykyään bussikuski vaatii. Nyt on niin että tänä vuonna tulee joku uudistus ja taksat saattavat laskea. Jos niin käy, on suunnitelmanani että jatkossa menen mukaan katsomukseni mukaiseen toimintaan ja mahdollisesti kaupungin mielenterveysyhdistyksen juttuihin. Jälkimmäisessä on kyllä ilmeisesti ryhmät joihin ei oteta uusia mukaan ennen vuodenvaihdetta. Jokatapauksessa en enää jaksa yhtään ainutta 9 kk talvikautta jonka joutuu oleksimaan vaan täällä kotinurkilla, kun ei ole varaa liikkua kauemmas. Kesäkautta varten olen aina säästänyt sellaisiin lippuihin joilla pääsee ajelemaan laajemmalti seutua ympäri, mutta sitten onkin ne rahat aina syksyllä loppu sen reissailun jäljiltä. Oli minulla ammoin säästöjäkin, mutta ne menivät nykyisen asunnon takuuseen. Olen tähän asuntooni tyytyväinen, enkä halua vaihtaa kaupunkilaiseen naurettavaan kopperoon jossa yörauha menee kun ei saa kissoja eri huoneeseen. Olen myös tyytyväinen seutuun jolla asun, asumiseen tämä on ihan ässä, mutta kumppaninhakuun ei. Mielenterveyteni edes jonkinasteinen ylläpito mielestäni edellyttää että saan asua alueella jossa en itkeä pillitä jokaikinen päivä sen takia että on rumaa ja epämiellyttävää, kuten kaupungissa olisi. Eikä tämä paikka Kuussa ole, etteikö tänne mieskin pääsisi näppärästi tulemaan, jos niitä miehiä mitenkään tarjolla olisi. Onhan tässä jokunen tullut tavattua, mutta ei sitten vaan ole kemioita kehittynyt. En tiedä loppujen lopuksi kuinka "yököttävä" mielenterveyseläkeläisnainen miesten mielestä on, se riippuu kai niin jokaisesta miehestä itsestään mitä asiasta ajattelee. On minut pari kertaa haukuttu, mutta yleensä ne joita tämä etoo eivät todellakaan sitä yhteyttä enää pidä kun asia esille tulee.

Väsyttää vaan niin helvetisti että aina pitää jokaisen uuden miesehdokkaan kanssa käydä sama paska läpi. Olisihan se varmaan parempi juttu jo sekin että voisi viitata johonkin aktiiviseen puuhasteluun mitä teen. Nytkin toki ramppaan kirjastossa, liikun luonnossa säiden salliessa jne. mutta aika syrjäytynyttä touhuskeluahan tämä tietysti on.

Henkisessä mielessä kai suurin ongelmani on että en oikein tiedä miten minun pitäisi ajatella tämä statukseni. Yksi ihminen kysyi kerran minulta että häpeänkö eläkettäni. En osannut vastata, mutta minulla on usein se tunne että yhteiskunta (=ihmiset) edellyttää että häpeän. Että minun pitää tajuta olla nöyrä ja kiitollinen, sekä hissukseen ja mahdollisimman vaivaton ympäristölleni (olisin sitä toki ilman eläkettäkin). Maailmassahan on niin paljon pahempiakin kohtaloita, ja minä saan vaan olla. Hullunpapereissa lukee kai toistuvasti että "haluaa vain olla rauhassa". Mutta parisuhteestani aikomukseni ei kyllä ollut luopua.

Tässä sitä saa joillekin korostaa pärjäämistään, joillekin reppanuuttaan. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia että joko olet umpihullu, kirveen kanssa riehuva kakopää joka höpöttää itsekseen ihmisjoukossa ja jolla seisoo silmät päässä, tai oletkin automaattisesti työkykyinen ja jos et ole töissä, olet työnpakoilija. Jos näillä paskoilla aivoilla mitkä minulla on johonkin vielä kykenisi, niin tokihan jotain tekisin mieluusti elantoni eteen, mutta en halua enää ihmisten sekaan töihin. Korkeintaan johonkin suojatyöpaikkaan, mutta siellä sitten taitaisin itse pelätä niitä itsekseen höpöttelijöitä. Se on ollut ongelma mt-ongelmaisten joukosta miestäkin etsiessä, että ne ongelmaiset miehet tässä iässä alkavat olemaan jo niin ongelmaisia etten heihin halua tutustua. Jutut ovat ihan ihmeellisiä ja järki jättänyt tai viina vienyt. Vaikka moni voikin ajatella ettei minulla ole varaa valita, niin en minäkään ihan täysin kuutamolla olevan ihmisen kanssa halua olla.

Kaiken kaikkiaan olen vuosia panostanut yli kaiken ja eniten elämässäni siihen että olisin turvassa. Tämän vuoksi en kovin helposti lähde johonkin arveluttavaan asiaan mukaan, oli se sitten suhde tai muu ihmisten kanssa tekemisiin päätyminen. Mutta yksinomaan ihan keskenäänkään ei voi olla, koska siitähän höperöityy täysin.

Pelottaa että se odottamani bussisysteemi ei toteudukaan sellaisena että se mahdollistaisi itselleni myös talvikauden kaupunkireissut. En omaa minkäänlaista B-suunnitelmaa sen varalle että elämä jatkuukin tällaisena kuin tähän asti, eli että 9 kk vuodesta joutuu olemaan kuin vankeudessa. Korostan sitä että tarvitsen rauhallisehkon asuinpaikan pysyäkseni tolkuissani, joten kaupunki ei ole vastaus 24/7, vaan tarkoitus olisi saada siitä piristystä sopivasti annosteltuna. Tuntuu kuin koko elämä olisi veitsenterällä, yhdestä ainoasta asiasta kiinni, ja sehän tietysti ahdistaa helvetisti. Ei saa minkäänlaista informaatiota mistään että mitkä ne taksat tulevat olemaan ja onko minun mahdollista laajentaa elämänpiiriäni ja kuinka usein per viikko tai kuukausi. Joitakin kuukausia joutuu vielä odottamaan miten asia ratkeaa. Ja miten siitä sitten eteenpäin.

Sivut

Kommentit (81)

Sepi
Seuraa 
Viestejä3262
Liittynyt16.3.2005

Kiitos rohkeasta viestistäsi!

Tekstistä kuuluu, että kerrot itsestäsi asioista, joiden esittämistä olet empinyt.

Samalla kun lauseesi kutovat sinusta kokonaisempaa kuvaa, muutos ei kuitenkaan ole suuren suuri. Tällä tarkoitan sitä, että olet tuottanut tänne jo aiemmin runsaasti tekstiä, joka on piirtänyt sinusta monipuolisen ja "tutun" kuvan.

Mainitsemasi bussimaksuasia on vakava, enkä osaa siihen ratkaisua esittää, vaikka mieleen ensimmäisenä tuleekin kääntyminen sosiaalitoimen puoleen.

Viesti on aiempia yhteenvetävä ja sillä tavalla vaikean ympyriäinen, että se ei tarjoa juurikaan kohtia, joihin tarttua, kommentoida tai joista esittää mielipidettä...

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Liittynyt13.9.2013

Ei tuossa kirjoituksessa minusta ainakaan mitään shokeeraavaa paljastusta tai kaapista tuloa ollut. Olen pitänyt ihan itsestäänselvyytenä, että et ole työelämässä. Eikä siinä minusta mitään ihmeellistä ole. Sitä en tarkemmin pohtinut, että oletko kuntoutustuella vai eläkkeellä. Enkä nyt tarkoita, että olisin ajatellut, että "ei noin hullu voi töissä käydä", se nyt oli vaan kirjoitustesi perusteella yhtä selvää, kuin jos olisit sen kertonut. (Olisin laittanut kuukausipalkkani likoon.) Mutta tajusin kyllä senkin, että et halunnut aiheesta puhua. Ihan hyvä että otit puheeksi, niin voi siitäkin näkökulmasta asioihin sitten keskustella.

Ihan noin nopeasti muutama mieleentullut juttu. Ensiksikin eläke on kuitenkin tosi hyvä asia. On säännölliset ja varmat tulot, toisin kuin olisi vaikka sairauspäivärahalla, kun joutuisit aina todistelemaan työkyvyttömyyttäsi ja jännittämään, josko sinut kuitenkin todetaan välillä työkykyiseksi ja menetät etusi. Noin on yksi stressinaihe vähemmän. Ja eläkkeellähän voi vähän tienatakin, ilman että menettää eläkkeensä, jos joskus sellainen tilanne tulee eteen.

Toinen asia, että jos kaipaat elämääsi ja päiviisi sisältöä, niin onko teillä lähistöllä jotain mielenterveyskuntoutujien päivä- tai työtoimintaa, johon voisit ajatella osallistuvasi? Esimerkiksi monilla paikkakunnilla on kahviloita, kirppareita tms, joissa mielenterveyskuntoutujat työskentelevät ja niissä ei ole kai yleensä niitä ihan pahimpia yksikseen höpöttelijöitä (ne on kutomassa mattoja tms.). Tietenkin ihmisiä niissäkin on, mutta se olisi tavalliseen työelämään verrattuna "turvallista" ja ohjattua työtä. Sellaisessahan voisi käydä vaikka kerran viikkoon tai jotain. Tuli siis niistä mainitsemistasi suojatyöpaikoista mieleen, että voisiko se olla ihan oikeakin mahdollisuus.

Miehistä taas minä en ymmärrä mitään, mutta sellainen ihminen sinulle varmaan olisi hyvä, jolle mielenterveysongelmat olisivat jollain tavalla tuttuja. Noi katsomukselliset jutut ja mielenterveysyhdistyksen toiminta kuulostaisivat tosi kivoilta sinulle. Saisit olla samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten seurassa ja saisit vertaistukea. Jos bussisysteemi ei toteudu kuten toivot, onko mitään mahdollisuutta säästää vähäsen niistä rahoista, jotka kesällä menevät reissaamiseen, talveksi. Siis että kesällä reissaisit vähän vähemmän ja pääsisit sitten talvella edes jonkun kerran johonkin. Melkein uskaltaisin veikata, että olet säntillinen rahankäyttäjä, joten varmaan siinä mielessä ei olisi ongelmaa säästämisessä, mutta olisiko se muuten mahdollista? Tai keksitkö jotain muuta keinoa?

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Liittynyt13.9.2013

Ai nii! Se unohtui sanoa, että ethän sinä missään yhteiskunnan ulkouolella tietenkään elä. Sitten eläisit, jos katoaisit niin pitkäksi aikaa, että sut julistettaisiin kuolleeksi ja sitten eläisit jossain sademetsän uumenissa käyttämättä minkään yhteiskunnan mitään palvelua ja kuluttamatta mitään. Söisit siis hedelmiä ja kiinnisaamiasi elukoita ja pukeutuisit johonkin nahkoihin tai et ollenkaan ja silleen. :)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Indeed, arvelinkin vähän että tuskin tämä mikään suuren suuri ylläri on. Pari ihmistä on todennut että "et ole töissä", ja en ole siihen sanonut yhtään mitään, koska valehtelemaan en halua ryhtyä. Nyt tässä kun olen jonkin aikaa ollut aikas ahdistunut, tuli sellainen olo että jonkinlainen vapahdus täytyy saada edes jostakin. Sitä olen eniten harmitellut aina että jos menen sanomaan eläkkeestä, niin minut ängetään vaikka väkisin johonkin tiettyyn kategoriaan ja se siitä. Että sen jälkeen muka millään mitä sanon ei ole mitään merkitystä, koska "noi mielenterveysongelmaiset nyt on tommosia mussuttajia". Mutta ne ihmiset jotka eivät kirjoitelmistani pidä vähät välittävät siitä vaikka olisin Vatin Kaani, että se on ihan sama mitä olen tai en ole. Jos ei tykkää niin ei tykkää. Siitä pelosta vaan pitäisi päästä että mitäs jos joku ajattelee ikävästi tai sanoo pahasti. En ole vielä niihin ajatteluihin enkä sanomisiin kuollut, mutta tosiaan kun provosoidun (ahdistun) hyvin herkästi, niin ihan helvetin paljon energiaa menee oman itsen suojelemiseen. Liian paljon.

Toisaalta jäi harmittamaan se että kuulostin itse kai hyvin kovalta siellä masennusketjussa. En halua olla kova, mutta vaadin itseltäni paljon ja haluaisin vaatia vielä enemmän, koska tuntuu etten muuten en kelpaa. Taitaa olla vaan pakkomielle, en tiedä.

Se on tosiaan tuon rahan kanssa helvetin vaikeaa sikäli että saadakseni liikkua edes kesäaikaan haluamassani määrin minun on ostettava bussilippu millä saa ajaa tietyn ajan niin paljon kuin lystää. Siitä summasta ei pysty tinkimään millään tavalla, mitään eläkeläisalennustakaan ei ole eikä tule. Ei taida olla edes ikäeläkeläisille tällä seudulla, en ole varma. Se on sen verran tyyris minulle se lippu että sitä ei ole varaa ostaa ympäri vuoden, ja toisaalta taas yksittäismatkat ilman alennusta ne vasta törkeän kalliiksi tulevatkin jos niitä alkaa alvariinsa tekemään. Eikä se ole kivaa että käväiset vaan kerran pari vuodessa kaupungissa, tai kerran kuussa (mikä olisi tietysti sekin jo parempi kuin tämä nykytouhu talvikaudella). Kokisin itseni tyytyväiseksi jos voisin käydä kaupungissa kerran viikossa.

Paikallisessa mielenterveysyhdistyksessä kävin pari kertaa eroni jälkeen iltaa viettämässä, mutta siellä oli väki sellaista iäkkäämpää taas kerran, ja kaikilla jo valmiit systeemit (tulee vierastava olo kun kuulee miten toiset muistelevat yhteisiä reissujaan mitä on jo ehditty monta tekemään). En osaa ikinä tunkea ja änkeä itseäni väkisin mihinkään porukkaan, koska kertakaikkiaan vaan niin inhoan olla "tyrkky". Ja se on ehkä turhan iso porukka mikä täällä paikallisesti on. Kaupungin mielenterveysseurasta tiedän että sillä on useita eri ryhmiä, joissa voisi ehkä olla hauskempi käydä kun ehtisi kunnolla tutustua ihmisiin ja olisi sitä aikaa itsekullekin käsitellä asioitaan, eikä niin että isossa joukossa jotkut väkisinkin vetäytyvät ja osa on äänessä kavereidensa kanssa.

Eikä sellainen suojatyökään ole poissuljettu ajatus. Kyllä tässä jo tekisi melkein mitä tahansa että elämään tulisi jo jotain uutta, normaalia työelämää vain en uskalla ajatella kun se on kuin haiden sekaan loikkaisi... Aikoinaan kun eka eksäni oli lanttulomalla hänelle joku ehdotti suojatyötä, ja (ikävä kyllä) vetosin häneen ettei menisi, kun kuvittelin että siellä ovat kaikki suurinpiirtein kehitysvammaisia päälleen kuolaavia ihmisiä... ja hävetti koko ajatuskin. Päiväosastosta puolestaan olen (jälleen ikävä kyllä) kuullut sellaisella olleilta että siellä ei tehdä mitään muuta kuin luetaan lehtiä, tupakoidaan ja opetellaan kattamaan pöytää. Minun ongelmani ei ole se että minulta puuttuisi joku päivärytmi ja ryhtiä elämästä, vaan sosiaalinen tyhjiö ja rahan puute. Eikä sitä rahaakaan oikeastaan niin kauheasti tarvitse tai kaipaa. Sen puute vain on tätä ihmisten kanssa olemista rajoittanut, jännittämisen ohella. (Noh, ei täällä maalla mitään päiväosastoa edes olekaan. Kun yhteistuumin mielenterveystoimistossa sovimme että lopetan siellä käymisen, mainostettiin sitä mielenterveysyhdistystä - en kyllä tiedä onko se ihan oikein että tyrkätään mt-ongelmaiset amatöörien "hoitoon".)

Onhan näitä miehiä kyllä tosiaan joille nämä minun juttuni eivät ole mikään kummastus ja kauhistus. Vähän kyllä harmittaa kun vuosi eroni jälkeen yksi akateeminen nuori mies olisi ollut kiinnostunut vaikka kerroin statuksestani, mutta itse friikkasin ja sanoin heipat kun hänellä oli pari pientä lasta ja sain jonkun ihme pelon että sen miehen eksä tulee silmilleni kun kuulee että miehensä seurustelee "hullun" kanssa (lapsiahan pitää varjella sekopäiltä). Eihän sitä voi tietää olisiko kiinnostusta oikeasti ollut tapaamisen jälkeen, mutta minun on vähän vaikea antaa miesten ihan itse päättää mitä mieltä mistäkin asiasta ovat, kun pyrin helposti "kontrolloimaan" tilannetta ja annan periksi hyvin äkkiä, ettei vaan tulisi mitään ongelmia tulevaisuudessa.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Niin ja enhän minä oikeastaan missään ulkopuolella... On sitä elämää muuallakin kuin töissä. Mutta tuossa kumppaninhaussa se rassaa, ja muidenkin ihmisten kanssa, kun niin moni heti ensimmäiseksi kysyy että mitäs teet työksesi. Kun ei, piru vie, oikein tiedä että mitä siihen milloinkin vastaisi. Jos sanon että en ole työelämässä, jotkut alkavat tenttaamaan että "kai kumminkin haet töitä kokoajan". Tämän takia joskus tuntuu että olen helisemässä kun pitäisi todistella "yhteiskuntakelpoisuuttaan"!

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä5971
Liittynyt8.11.2012

Syöt toki yhteiskunnan resursseja eläkeläisenä, joka ei itse ole työllään eläkettä ansainnut. Mutta se mitä syöt kuormasta on itseasiassa aika pieni osuus, ja väittäisinpä että enemmistö julkisella puolella työssä käyvistä on nettovaikutuksiltaan suurempia kuormasta syöjiä, kuin pitkäaikaistyöttömät, työkyvyttömyyseläkeläiset jne.

Pelkän rahan laskeminen ei yhtälöä selvitä, koska asunto ja ruoka ovat niin voimakkaasti poliittisilla päätöksillä manipuloituja tuoteryhmiä.

Olen joskus yrittänyt miettiäkkin paljon resursseja se pitkäaikaistyötön syö. Hirvittävän vaikeaksi menee, mutta arvioisin että jos ei missään terapiassa tai sairaalassa tms. käy niin hyvin vähän (ja näistä on aika helppo taas arvioida paljon vievät resursseja). Asunto sen rakentaminen vei resursseja ja kunnossapito myös. Ruoka ja se  vähä muuta mihin rahat laittaa. Epäilisin vahvasti että noilla päästään luokkaan kulutat muutamia viikkoja vuodessa toisten ihmisten tekemää työpanosta. Työpanosta josta käytännössä kaikki ovat mielellään sen siivun ei työelämässä muuta kuin laiskuuttaan olemattomille valmiita antamaan aivan mielellään.

Tämä siis siitä, että nykyaikaan ei enää oikein päde ajatkset siitä että kaikkien kuuluisi olla töissä suurelle johtajalle. Sata vuotta sitten tietenkin hommat oli ihan eri tavalla. Teit töitä tai ruoka loppui. Sama laulu osaltaan päti vielä sodanjäkeisessä Suomessakin. Ei enää. Ruokaa ja perustarpeita on nykyään yllinkyllin eikä niiden tuottaminenjuuri resursseja syö.

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Miten minusta tuntuu, että nyt mollaat itse itseäsi. Hullunpapereilla ainakin minä tarkoittaisin varsinaisen mielisairauden vuoksi eläkkeellä oloa, mutta et sinä minusta ollenaan mielisairaalta vaikuta, siis esimerkiksi psykoottiselta. Mielialahäiriö tai mielenterveyshäiriö ovat ne, mitä lähinnä tulee jutuistasi mieleen (masennus, Asperger), ja sehän on tyystin eri asia. 

Mitä tulee köyhyyteen, niin jonkin verranhan sitä voi tehdä töitä eläkkeelläkin, jos jaksaa. Tiedän myös, että ainakin eräässä (julkisin varoin tuetussa?) mt-potilaiden yhdistyksessä voi tehdä keittiövuoroja tms. ja tienata siitä vähän rahaa. Ruokamenoissa säästäminen tietty on välttämätön, olisiko Penninvenyttäjän keittokirjasta tai Martoista sinulle hyötyä?

Oletan, että asut kaksiossa. voisiko sitä jotenkin hyödyntää taloudellisesti? Ottaa alivuokralainen siihen toiseen huoneeseen (ja pakottaa kissat sinne kuitenkin yöksi? Ehkei onnistu.) Voisitko tehdä jotain työtä omaan tahtiin kotoa käsin, koska tilaahan sinulla ilmeisesti ainakin on? Voi tietty olla vaikea löytää sellaista työtä, jota voi tehdä silloin kun jaksaa / silloin kun pää toimii paremmin. Voisitko antaa tukiopetusta lapsille, vieraan kielen opetusta, opastusta tietokoneen käyttöön, jonkun instrumentin soittoa, tanssiopetusta tai jotain? Ks. http://www.yksityisopetus.fi/  Tai lappu lähikaupan tms. ilmoitustaululle. (Oman firman perustaminen lienee poissuljettu eläkkeen takia? Muuten jokin postimyyntipulju voisi olla vaihtoehto. Kirjasta 4 hour work week voisi saada vinkkejä: http://www.fourhourworkweek.com/)

Tuosta 9kk vankeudessa olosta. Jos tuo tarkoitti sitä, että 3 kk kuljet pyörällä:

- Itse olen joskus harrastanut talvipyöräilyä, se on aika jees, jos on talvirenkaat pyörässä ja riittävästi päällä. Muita mahdollisuuksia, en tiedä kuinka relevantteja:

-skootteri, pappa-Tunturi (mopo), mopoauto.

-(Ajokorttiahan sinulla ei muistaakseni ollut? Muuten joku parinsadan rakkine.. liekö sekään halvempi kuin bussilla)

-Entä viikottainen kimppakyyti, jonkun työssäkäyvän naapurisi kanssa vaikka? Tai lappu lähikaupan ilmoitustaululle. 

-kissoista luopuminen ja kaupungin laitamille muuttaminen johonkin luonnonläheiseen lähiöön (Tiedän, monille kotieläimistä luopuminen on mahdotonta. Toisaalta, jos se eristää sinut mahdollisuuksista tavata potentiaalisia miehiä, niin siinä on kaksi asiaa, jotka sulkevat toisensa pois ainakin jos kissat pitävät sinua "vankina" 9kk eli asut siellä missä asut kissojen takia.)

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Niin, tai muuta oikeasti maalle, ja ala kasvattamaan itse ruokasi (puutarha, kaneja, vuohia, kanoja yms.). Tämäkin vaihtoehto sulkee ehkä pois mahdollisuudet tavata potentiaalisia miehiä, vaikka maaseudulla kai sitä vasta onkin ylijäämä miehistä eli vapaita miehiä enemmmän kuin vapaita naisia. Tai sitten ala harrastamaan palstaviljelyä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Kun ei täältä perähikiältä ole kuin vaivaiset parikymmentä kilometria isoon kaupunkiin, niin vähänkin varoissaan olevan miehen olisi kyllä helppo körötellä kiesillään itse tänne. Ja bussikin kulkee öpauttia puolen tunnin välein. Ongelma on vaan että minulla ei toistaiseksi ole varaa tosiaankaan sahata bussilla ympäri vuoden (kuten mainitsin, säästän ja reissaan kesäisin), ja ajokorttia tai autoa ei siis ole. Ja toinen ongelma on se että en näemmä niin kirveelläkään kiinnosta ketään sen kaupungin miehistä. Joko täkäläiset hakevat muijansa räkälöistä, tai naisista on niin suuri ylitarjonta tässä iässä että ei sitten se puolen tunnin reissu huvita. Sen verran kyllä voi mennä aikaa jo kaupungin sisäisessäkin liikenteessä, sikäli kuin kaupungista punaisine valoineen mitään ymmärrän... Tuskinpa muuttuisin sen haluttavammaksi vaikka muuttaisin sinne ankeaan kopperoon kaupunkiin. Ei se voi millään olla siitä kiinni.

Mutta jos bussisysteemi muuttuu, aion siis mennä mukaan kaupungissa tapahtuviin touhuihin. Voin etsiä pipipäiden (mielenterveysyhdistys) tai hörhöjen (katsomukselliset ryhmät) taholta miestä. Pelkään vain pahoin että enempi noilla kinkereillä pyörii kummallakin taholla naisia. En myöskään ole ikinä osannut tehdä itseäni tykö tuosta noin vaan ex tempore. Koko elämäni ajan olen tutustunut miehiin siten että sovitaan treffit. Aikoinaan kirjeenvaihdossa, nykyään netissä. Kun kumpikin tulee tapaamiseen jo valmiiksi sillä mielellä että teoriassa voitaisiin olla tosimielellä, minusta se on jotenkin helpompaa ja ymmärrettävämpää kuin joku ihme random flirttailu tuikituntemattomien kanssa siellä sun täällä. En osaa semmoista. Mutta jos joku kiva tyyppi tulee juttusille riennoissa, niin hyvä niin! Olen nyt kolmena aiempana kesänä oleillut kaupungin uimarannoilla, ja ei siellä kyllä ainakaan juttelemaan tulla. Minua tuijotelleet miehet ovat melkein kaikki olleet järjestään ukkomiehiä, päätellen siitä että jos olen tarkkaillut tarkkailijaani, tälle on ilmaantunut kakarat ja muija jostain pusikosta...

Ravintoloihin en ole saanut itseäni pakotettua, lisäksi busseja ei määrättömästi kulje pitkin yötä, joten tämä Tuhkimo joutuisi kuitenkin painelemaan kotiinsa ennen kuin missään mestoissa edes päästään asiaan. Taksiin en, jukoliste, törsää idioottimaisia summia siitä hyvästä että en sitten lähtenytkään kenenkään pantavaksi baarista tms. Ei vaan oikein luonto taivu noihin touhuihin. Siksi kesäisestä liikehdinnästäni ei ole ollut miesrintamalla mitään hyötyä. Pelkkä kaupungissa tököttäminen keskellä päivää ei tuota tulosta.

Kyllä ihmisiä silloin tällöin tulee juttelemaan, mutta ne on sitten yleensä jotain vanhuksia.

***

Vai että alivuokralainen... Joo ei, kun en jaksanut edes yhtä hoitoani 2010 joka pesiytyi asuntooni aina useammaksi päiväksi yhteen putkeen... Ei oikein luonnistu. Se minua kyllä noissa raha-asioissa eniten mietityttää että mahtaako se asumistuki lähteä tippumaan välittömästi jos jokusenkin taalan tienaa. Eipä sitten kyllä minnekään körötellä enää sen jälkeen, mikä olisi kyllä se tärkein syy tienata jotain.

Ennen kuin jäin eläkkeelle kysyin työvoimassa voisiko tehdä mitään etätöitä kotoa kun on tietokone. Vastaus oli että ei niitä ole kuin arkkitehdeille. Ja jostain olen tietooni saanut että etätyöt jaetaan ihmisille jotka ovat jo yhtiöiden kirjoilla ja luotettaviksi työntekijöiksi todetut.

Voihan sitä haahuilla että tekisin sitä ja tätä, mutta ihan oikeasti - en minä tiedä kestääkö minulla pää tai onko minulla kykyjä mihinkään, enää, jos on koskaan ollutkaan. Eivät ne mitään monimutkaisia töitä olleet joita aikoinaan tein. Opetettu apinakin ne osaisi. Maailma on mennyt niin ohitseni että aika pitkään saisi opiskella että pääsisi samalle tasolle muiden kanssa. Ja kun olin opiskelemassa vuosituhannen vaihteessa, silloinkin jo alkoi tuntua että en jaksa, kun viikkoon ensin kuului 40 tuntia eri aineita ja sitäkin siitä vielä lisättiin lukukauden varrella. Vaikka sata kertaa mieluummin sitä teki kuin töitä. Mutta tämä oli ennen pahinta masennustani.

En tiedä paljonko oikeasti kannattaa miettiä kaikenlaisia projekteja ja puuhasteluja. Luulen että aika moni mt-ongelmainen tekee sen virheen että alkaa höseltämään aivan mahdottomasti ja vetää itsensä nopeasti piippuun kun rahkeet eivät riitäkään. Ehkä kannattaa tyytyä pienimuotoisempaan piperrykseen.

***

Periaatteessa tietty kun minun mielestäni kannabis pitäisi laillistaa, niin en kasvatustoimintaa vastaan ole, mutta kumminkin kutittelisi kummasti pelko että käry käy...

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
BCK

Niin, tai muuta oikeasti maalle, ja ala kasvattamaan itse ruokasi (puutarha, kaneja, vuohia, kanoja yms.). Tämäkin vaihtoehto sulkee ehkä pois mahdollisuudet tavata potentiaalisia miehiä, vaikka maaseudulla kai sitä vasta onkin ylijäämä miehistä eli vapaita miehiä enemmmän kuin vapaita naisia. Tai sitten ala harrastamaan palstaviljelyä.

Taloudellisia resursseja se maatilan pitokin edellyttää. Ei niitä niin vain pystyyn polkaista, ja varmaan EU vaatii että jokaisen elikon korvaan isketään joku merkki... Lapsena kyllä haaveilin tuon tapaisesta toiminnasta, mutta mielestäni ihmisen pitää olla kyllä hyvässä kondiksessa että alkaa oikein tosissaan elukoiden kanssa äheltämään. Näitähän on tarinoita että hevoset seisoo paskassa kun omistaja on niin sekaisin päästään jne. Minulle taitaa kaksi kissaa olla jaksamisen maksimi. Joskus haaveilen kolmannesta, mutta nuorempi kissoistani ei ehkä oikein tykkäisi mistään kilpailijasta.

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010
Rousseau
Ennen kuin jäin eläkkeelle kysyin työvoimassa voisiko tehdä mitään etätöitä kotoa kun on tietokone. Vastaus oli että ei niitä ole kuin arkkitehdeille. Ja jostain olen tietooni saanut että etätyöt jaetaan ihmisille jotka ovat jo yhtiöiden kirjoilla ja luotettaviksi työntekijöiksi todetut.

Tuo nyt ei ainakaan pidä paikkansa, että etätöitä olisi vain arkkitehdeille. IT-alalla ne ainakin ovat aika yleisiä. Eräs tuttavani tekee osittain kotonaan työtään, joka on kirjoittaa lääkärin sanelut tietokoneelle. Peruspalkka on kyllä surkea. Sinulla olisi ainakin kirjoitusnopeus valttinasi, ja olen muistavinani, että ehkä jonkinmoinen kiinnostus lääketieteeseenkin? Olen aika varma, että on muitakin aloja, joilla voi tehdä etätöitä. Bloggaajat esimerkiksi voivat tienata aika hyvinkin, jos ovat suosittuja.

Tietokoneesta tuli mieleen se, että jotkut kirjailijat tienaavat todella hyvin. Ei sinulla ole kirjallisia haaveita? Tai keksisikö jonkun muun tavan, jolla tekstin tuottamisesta maksettaisiin?

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009

Kuvauksesi perusteella kuulostaa siltä, että tähtäät kuuhun miestä etsiessäsi, mutta olet itse maassa. Kuulostaa siltä, että miehellä voisi olla mm. auto, työpaikka ja hän kävisi luonasi, koska sinulla ei ole rahaa, koska haluat säästää rahasi matkusteluun. Olet mt-ongelmainen, jolla ei ilmeisesti ole mitään sen suurempaa intohimoa elämässä, tai harrastuksia.

 

Sen lisäksi, sinulla on kaksi kissaa, jotka jo allergioiden ja muiden syiden vuoksi sulkevat pois listalta ~50% miehistä (kissat ovat tuhoeläimiä eivätkä niistä kaikki pidä). Sen lisäksi olet sitä mieltä, että miehen pitää luoda kontakti sinua kohtaan, tavoitella sinua ja kulkea luoksesi.

 

Asetuppa hakemasi miehen asemaan ja mieti, että kuinka montaa miestä kiinnostaa lähteä treffeille mt-kuntoutujan kanssa, jolla on kaksi kissaa ja jolla ei ole varallisuutta matkustella joukkoliikenteen voimin edes lähimpään kaupunkiin? Eikä ilmeisesti mitään sen kummempia intohimoja tehdä mitään elämässään, tai harrastuksia?

 

Sen lisäksi kerrot, ettet tiedä osaatko tehdä mitään? Kukaan ei osaa tehdä mitään, jos ei opettele. Jos ei osaa tehdä mitään ei myöskään sen kummemmin herätä kiinnostusta muissa ihmisissä eikä sitä kautta voi saada sitten töitäkään, tai projekteja joista saisi vähän enemmän rahaa taskunpohjalle. Vaikutat kovasti uhriutujalta, joka haluaisi mielellään valtion elämisen lisäksi maksavan vielä miestenhakureissutkin kaupunkiin. 

 

Ei meillä muillakaan aina niin helppoa ole eikä elämäntilanteesi mihinkään muutu, jos kaikkea odotat aina valmiina. Mene ulos, juttele ihmisille ja tutustu ihmisiin. Sinulla on kaikki aika maailmassa ja liftaamallakin voi matkustaa. Elä odota kaikkea valmiina, opiskele itsenäisesti ja kehitä itseäsi. Sillä tavalla elämänlaatusikin parantuu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Liittynyt13.9.2013

Luulen, että akuutissa masennusvaiheessa ainakaan ei ole voimavaroja lähteä toteuttamaan mitään isoja elämänmuutoksia eikä ehkä ole mielekästä vaatia itseltään vaikka uuden ansiotyön aloittamista.

Hampun kasvattaminenkin ehkä toisi elämääsi enemmän jännitystä kuin mitä kaipaat. Ja vaatisihan sekin alkuinvestointeja, kun pitäisi järkätä vesiviljelyjärjestelmät ja lamput ja aktiivihiilisuodattimet, tai mitä sellainen toiminta nyt sitten vaatiikin.

Ehkä ennemminkin kannattaa tarkistaa, että saa kaikki edut ja palvelut, mitkä itselle kuuluu. Jos jonkinlaista työelämää elämääsi kaipaat, niin minusta esimerkiksi siitä mielenterveyskuntoutujien työtoiminnasta olisi mielekästä aloittaa. Toivottavasti kukaan ei ajattele, että sellaisen ehdottaminen on jotenkin loukkaavaa. Minusta päinvastoin olisi loukkaavaa ajatella, että kaikkien pitäisi kyetä "normaaliin" työelämään tavalla tai toisella ja että muut vaihtoehdot olisivat jotenkin huonoja. Tuetussa työssä olisi se hyvä puoli, että et olisi ikinä yksin, jos tulee jotain ongelmia vastaan, saisit hyvän perehdytyksen, voisit tehdä voimavarojesi mukaan ja työskentelyä ohjattaisiin esimerkiksi juuri siinä, että et tekisi enempää kuin on tarpeen.

Työ- ja päivätoimintojen laadussa on tosi isoja eroja eri paikkakunnilla ja paikoissa (olen päässyt tutustumaan muutamiin eri paikkoihin). Jossain se saattaa olla tosiaan enimmäkseen sitä tupakointia ja lehdenlukua ja jossain toisessa paikassa taas tosi monipuolista ja mielekästä kuntouttavaa toimintaa. Jos joskus pohdit sellaista mahdollisuutta, niin kannattaa pyytää että voi käydä tutustumassa ensin.

Kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään myös "oikeille" työpaikoille. Esimerkiksi omalla työpaikallani on tietyissä työtehtävissä mielenterveyskuntoutujia kuntouttavassa työssä. Joiltain heiltä olen kuullut todella myönteistä palautetta. (Tiedänpä vakavan romanssinkin syntyneen sitä kautta!)

Kissoista luopumista en suosittele, etkä sitä varmaan harkitsisikaan. En pitäisi mielekkäänä luopua yhdestä suuresti iloa elämään tuottavasta asiasta, kun ei ole minkäänlaisia takeita, että siitä olisi mitään hyötyä.

Sitä myönteisten asioiden listaamista, jota Pullasorsa toisessa ketjussa ehdotti, pitäisin kyllä ihan hyvänä ajatuksena. Ei siis tänne tarvitsisi listata, vaan ihan itsellesi. Koettaisit keksiä ylöskirjoitettavaksi vaikka pari iloista ja hyvää asiaa joka päivä. Aivoille teksi hyvää tottua välillä kulkemaan toisenlaista rataa. Ja jos meinaat ajatella, että äh, tämä on pieni juttu tai että joku harmi on kuitenkin isompi kuin tämä pieni ilo, niin tietoisesti ohjaisit ajatukset toisenlaisille raiteille. Ei siitä mitään haittaa ainakaan olisi eikä maksaisi mitään. Kokeilisit edes? :) 

(Taucalmin kommenttiin, että onhan sulla kuitenkin kiinnostuksenkohteita, ja hiiteen sellaiset miehet, jotka eivät kissoja siedä! :))

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat