Seuraa 
Viestejä1591
Liittynyt25.6.2009

Olen kasuaalisti disorientoitunut.

Muistan elävästi edellisen hetken tapahtuneen. Tunnen ajan kulun, kuinka välitön kokemus tuntuu muuttuvan muistoksi lähimuistiin ja siitä pitkäkestoisempaan muistiin, uusien kokemuksien rynnätessä tilalle. Mitä yhteyttä minulla pitäisi olla siihen minuun, joka oli olemassa sekunti sitten ja joka koki jonkin menneen tapahtuman välitömänä?

Onko minua olemassa olentona, joka kulkee ajassa eteenpäin? Onko peräkkäisten aivotilojen jatkumossa, ajallisessa prosessissa, jotain sellaista, joka vaatisi olettamaan jatkuvaa tietoisuutta? Mitä jos olenkin vain hetkellinen tietoisuuden välähdys ja luulen olleeni olemassa myös sekunti sitten, mutta se on todellisuudessa harhaa? Mitä jos olenkin helvetin pitkä sarja toisistaan erillisiä minuja/miniä(?), jotka kuvittelevat olevansa yksi ja sama?

Hieman asian vierestä, mutta samasta aihepiiristä: tuntuuko teistä joskus, kun muistelette kuukauden/vuoden/vuosikymmenen takaista itseänne, että olinko minä tosiaan se tyyppi? Tuntuu täydeltä muukalaiselta hän.

Sivut

Kommentit (45)

offmind
Seuraa 
Viestejä15244
Liittynyt19.8.2008
eteenpäin
Mitä jos olenkin helvetin pitkä sarja toisistaan erillisiä minuja/miniä(?), jotka kuvittelevat olevansa yksi ja sama?

Taulun maalaaminen, kirjan kirjoittaminen tai mikä tahansa luova työ/harrastus ei ole mahdollista ilman jatkuvuutta.

Hieman asian vierestä, mutta samasta aihepiiristä: tuntuuko teistä joskus, kun muistelette kuukauden/vuoden/vuosikymmenen takaista itseänne, että olinko minä tosiaan se tyyppi? Tuntuu täydeltä muukalaiselta hän.

Jos se on seuraus kasvusta, oppimisesta ja kehityksestä niin eikös se ole vain hyvä asia.

 

 

“He was a dreamer, a thinker, a speculative philosopher...or, as his wife would have it, an idiot.” Douglas Adams

Kalervonpoika
Seuraa 
Viestejä179
Liittynyt28.6.2013

Minusta on päivänselvä asia, että se on juuri niin kuin eteenpäin sanoi. Ei ole olemassa muuta kuin lukematon määrä nykyhetkiä. Tämän asian ymmärtämiselle ja kokemiselle on kai olemassa joku diagnoosikin, kuten nykyään on tapana.

Die Welt ist meine Vorstellung - Arthur Schopenhauer

Doope
Seuraa 
Viestejä61
Liittynyt23.12.2013

Sinä olet se, joka on tietoinen "Mua ei ole" -ajatuksesta.

Ja se itsenäisen tuntuinen olento, joka näyttää sanovan "Mua ei ole" ei todellisuudessa ole olemassa. Useimmat meistä uskoo eli kuvittelee olevansa itsenäinen ja erillinen vartalo. Vartalon itsenäisyys ja erillisyys ei kuitenkaan myöskään pidä paikkaansa sillä "universaalilla tasolla" kaikki vaikuttaa kaikkeen niin sanotusti. Ja universumissa ei ole erillisiä osia vaan kaikki on yhtä ja samaa organismia.

Ja se, joka kokee muutoksen ja ajan ei selkeästikään kulje ajan mukana. Aika, liike ja muutos voidaan havaita vain jos olemme itse ajan ja muutoksen ulottumattomissa. Havaitsemme myös vartalon jota kutsumme "omaksi" mutta, kuten jo sanoin, emme kuitenkaan varsinaisesti ole pelkästään kyseinen vartalo tällä periaatteella vaan olemme ennemminkin kaikki asiat mitä havaitsemme. Itse käytän usein sanaa "tietoisuus" mutta sekään ei lopulta kuvaa sitä mikä me kaikki olemme.

Eli olet kyllä olemassa ja tämän hetken olemassaolo on siitä todiste. Jos et olisi olemassa niin mitään havaittavaakaan ei olisi. Me emme vain pysty todellisuudessa havaitsemaan itseämme minkäänlaisena aistein koettavana erillisenä entiteettinä.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Niin. Entä kun kopioit itsesi täydellisesti. Jos alkuperäinen sinä tuhottaisiin, olisi kaikkien mielestä varmaan luontevaa ajatella että se uusi sinun täydellinen kopiosi olisi yksinkertaisesti sinä. Mutta jos alkuperäinen jätettäisiinkin tuhoamatta, miten olisi? Sinua olisi kaksi. Tästä oli lyhyesti mainittu myös uusimmassa Tiede-lehdessä kun mietittiin teleportaatiota.

Vielä samantekevää? Tee noita ajatusleikkejä rakkaasi suhteen. Kelpaisiko kopio hänestä? Kopio ei olisi millään fysikaalisella perusteella eri ihminen kuin oikea rakkaasi, ei voi löytää perustelua sen puolesta. Kaikki aineemme vaihtuu muutenkin ajan kanssa, ei minussa ole yhtään samaa ainetta kuin 20 vuotta sitten. Jos rakkaasi kopioitaisiin, kopio väittäisi olevansa "hän", tietenkin, ja olisikin, yhtä paljon kuin alkuperäinenkin.

Minuus on pelkkä illuusio joka syntyy jatkuvuuden tunteesta joka perustuu muistiin. Jos muistoni, kaikki, tuhottaisiin kokonaan, niin että aloittaisin tästä hetkestä puhtaalta pöydältä, entinen minäni olisi kuollut, olisin uusi ihminen. Aivan sama olisi oikeastaan, jos minut olisi oikeasti tapettu ja tehty uusi ihminen. Jatkumon tunne puuttuisi joten uusi henkilö olisi kyseessä, vaikkei ehkä kuitenkaan juridisesti tai ulkoisesti.

Ihmiset pelkäävät omaa kuolemaansa syyttä, sille on olemassa vain evoluutioperustelut. Haluamme elää, koska evoluutio on tehnyt meistä sellaisia että haluamme. Jotta saisimme geenit eteenpäin. Oikeasti elämme niin kauan kun elämää on olemassa, yksittäiset yksilöt ovat vain yksilöitä, ei ole syytä paniikinomaisesti pitää kiinni omasta sen hetkisestä elämästä, ikään kuin se olisi ainoa.

くそっ!

Gemini
Seuraa 
Viestejä1115
Liittynyt20.12.2013
Ronron

Niin. Entä kun kopioit itsesi täydellisesti. Jos alkuperäinen sinä tuhottaisiin, olisi kaikkien mielestä varmaan luontevaa ajatella että se uusi sinun täydellinen kopiosi olisi yksinkertaisesti sinä. Mutta jos alkuperäinen jätettäisiinkin tuhoamatta, miten olisi? Sinua olisi kaksi. Tästä oli lyhyesti mainittu myös uusimmassa Tiede-lehdessä kun mietittiin teleportaatiota. ...

Kappas. Pitääpä lukea. Nimittäin tuota samaa olen itsekin pohtinut psykologia aivot ja aistit -osastolla.

No guarantee, it's life as is

Pohdiskeleva
Seuraa 
Viestejä273
Liittynyt27.2.2014

Entäpä kun ihmisen keho onkin vain biologinen robotti ja aivot antenni joka ottaa vastaan infoa ja luovuttaa infoa tihentymille joita aivojemme liikkuu koko ajan? Jos nuo aivojen läpi liikkuvat tihentymät ovat peräisin muualta kuin näkyvän maailmankaikkeuden aineesta, niiden nopeus voi olla erittäin paljon suurempi kuin fotoneiden? Ne voisivat vuorovaikuttaa muiden vastaavien tihentymien kanssa joista osa jatkaa matkaansa aivojamme kohti sen jälkeen kun ovat työntyneet aivojen läpi? Jos näin, voisi aivojemme info olla hyvin isolla alueella ja silloin kehoamme voisi käyttää elämisen kokemiseen yksi ja sama kokija joka kokee kaiken elämän Maapallolla? Olisiko meitä silloin erillisinä ihmisinä edes olemassa? Olisimmeko silloin ikuinen yksi joka kokee kaiken?

Toivottavasti vain asiat / ajatukset riitelevät, ei ihmiset! :) Hyvää jatkoa kaikille! Minun kirjoitusoikeudet on taas poistettu, joten en voi ikävä kyllä jatkaa ajatusten vaihtoa. Miksi mode poistaa kirjoitusoikeudet, sitä en tiedä! Vapaa sana ei sikäli toteudu tiede.fi keskusteluissa! Joko hyväksyt nykyiset teoriat tai sitten sinut työnnetään täältä pois! Näin tää näyttäisi tällä hetkellä työntyvän tiede.fi keskusteluissa?

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Pohdiskeleva Savor, antaisit jo olla. On vähintäänkin kyseenalaista, että onko saman asian jankkaaminen jokaisessa postauksessa mielekästä. Sanoisin jopa, että on mahdollista, ettei kukaan lue viestejäsi. Ihan näin hyvän tahdon eleenä kehottaisin sinua lopettamaan, jos vain suinkin onnistuu. Mitä tuumaat?

くそっ!

Pohdiskeleva
Seuraa 
Viestejä273
Liittynyt27.2.2014

Ronron, en ymmärrä sinua ja sitä mihin sinun voimakas halusi työntää minua pois päin täältä, mutta sen tiedän että pohjimmiltaan se perustuu sinun kehosi sisäiseen liikkeeseen / paineeseen. Joku minun tekstissäni saa kehosi sisäisen liikkeen / paineen kasvamaan niin suureksi, että kohdistat sen minuun työntävänä voimana!

Toivottavasti vain asiat / ajatukset riitelevät, ei ihmiset! :) Hyvää jatkoa kaikille! Minun kirjoitusoikeudet on taas poistettu, joten en voi ikävä kyllä jatkaa ajatusten vaihtoa. Miksi mode poistaa kirjoitusoikeudet, sitä en tiedä! Vapaa sana ei sikäli toteudu tiede.fi keskusteluissa! Joko hyväksyt nykyiset teoriat tai sitten sinut työnnetään täältä pois! Näin tää näyttäisi tällä hetkellä työntyvän tiede.fi keskusteluissa?

Pohdiskeleva
Seuraa 
Viestejä273
Liittynyt27.2.2014

Avatar elokuvassa ihminen kokee elämää keinokehon kautta ja Matrixissa virtuaalikehon kautta ja molemmissa myös siten että ihminen tietää ettei ole sen kehon pään sisällä! Ihminen kykenee jo nyt rakentamaan kömpelön robotin jonka kautta voisi kokea kömpelöä "elämää" tietäen ettei ole kyseisen robotin pään sisällä, vaikka sellainen kuva muodostuisikin! Mistäpä me tiedämme missä me oikeasti olemme?

Toivottavasti vain asiat / ajatukset riitelevät, ei ihmiset! :) Hyvää jatkoa kaikille! Minun kirjoitusoikeudet on taas poistettu, joten en voi ikävä kyllä jatkaa ajatusten vaihtoa. Miksi mode poistaa kirjoitusoikeudet, sitä en tiedä! Vapaa sana ei sikäli toteudu tiede.fi keskusteluissa! Joko hyväksyt nykyiset teoriat tai sitten sinut työnnetään täältä pois! Näin tää näyttäisi tällä hetkellä työntyvän tiede.fi keskusteluissa?

eteenpäin
Seuraa 
Viestejä1591
Liittynyt25.6.2009
offmind
eteenpäin
Mitä jos olenkin helvetin pitkä sarja toisistaan erillisiä minuja/miniä(?), jotka kuvittelevat olevansa yksi ja sama?

Taulun maalaaminen, kirjan kirjoittaminen tai mikä tahansa luova työ/harrastus ei ole mahdollista ilman jatkuvuutta.

Mutta minkä jatkuvuutta? Jokin fysikaalinen prosessi toki jatkuu ajan lävitse.

Jos kaksi tietoisuutta jakavat aikajanalla toistensa muistot ja persoonan + toisella on elämänkokemusta millisekunti enemmän ja he ovat olemassa samassa tilassa ja systeemissä, mutta eri ajan hetkellä, mihin tarvitaan jotain yhtä katkeamatonta tietoista minää, joka olisi olemassa haudasta kehtoon?

Neuroneillakin on tietty maksiminopeus toimintapotentiaalille: eikös tästä voisi periaatteessa ajatella, että aivoilla tai ainakin eri aivoalueilla on jonkinlainen "kellotaajuus"? Ei siellä tarvitse olla mitään yhtä katkeamatonta tietoisuutta, vain sarja äärimmäisen lyhyitä tietoisuuden välähdyksiä ja katoamisia, joista jokainen kuvittelee kokeneensa aikaisemman olemassaolon ja ajan kulun, koska muisto menneestä ajasta on niin vahvana aivoissa.

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009

Sinä olet ajaton ja ikuinen, ruumiisi ei.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

offmind
Seuraa 
Viestejä15244
Liittynyt19.8.2008
eteenpäin
offmind
eteenpäin
Mitä jos olenkin helvetin pitkä sarja toisistaan erillisiä minuja/miniä(?), jotka kuvittelevat olevansa yksi ja sama?

Taulun maalaaminen, kirjan kirjoittaminen tai mikä tahansa luova työ/harrastus ei ole mahdollista ilman jatkuvuutta.

Mutta minkä jatkuvuutta?

Persoonan.

Jokin fysikaalinen prosessi toki jatkuu ajan lävitse.

Sehän riittää.

Neuroneillakin on tietty maksiminopeus toimintapotentiaalille: eikös tästä voisi periaatteessa ajatella, että aivoilla tai ainakin eri aivoalueilla on jonkinlainen "kellotaajuus"? Ei siellä tarvitse olla mitään yhtä katkeamatonta tietoisuutta, vain sarja äärimmäisen lyhyitä tietoisuuden välähdyksiä ja katoamisia, joista jokainen kuvittelee kokeneensa aikaisemman olemassaolon ja ajan kulun, koska muisto menneestä ajasta on niin vahvana aivoissa.

Ehkä kysymyksen pitäisi olla tietoisuuden pysyvyydestä ei katkeamattomuudesta. Voihan sitä sellaistakin tietokonevertauskuvaa soveltaa, että minuus on kuin kansio kovalevyllä, niin kansio sisältöineen säilyy vaikka kone olisikin välillä lepotilassa ja jopa kokonaan virta pois.

Eli ei ole yhtään mitään käytännön merkitystä onko katkamaton vai "välähdyksiä".

 

“He was a dreamer, a thinker, a speculative philosopher...or, as his wife would have it, an idiot.” Douglas Adams

eteenpäin
Seuraa 
Viestejä1591
Liittynyt25.6.2009
offmind
Neuroneillakin on tietty maksiminopeus toimintapotentiaalille: eikös tästä voisi periaatteessa ajatella, että aivoilla tai ainakin eri aivoalueilla on jonkinlainen "kellotaajuus"? Ei siellä tarvitse olla mitään yhtä katkeamatonta tietoisuutta, vain sarja äärimmäisen lyhyitä tietoisuuden välähdyksiä ja katoamisia, joista jokainen kuvittelee kokeneensa aikaisemman olemassaolon ja ajan kulun, koska muisto menneestä ajasta on niin vahvana aivoissa.

Ehkä kysymyksen pitäisi olla tietoisuuden pysyvyydestä ei katkeamattomuudesta. Voihan sitä sellaistakin tietokonevertauskuvaa soveltaa, että minuus on kuin kansio kovalevyllä, niin kansio sisältöineen säilyy vaikka kone olisikin välillä lepotilassa ja jopa kokonaan virta pois.

Eli ei ole yhtään mitään käytännön merkitystä onko katkamaton vai "välähdyksiä".

Ei ehkä arjen kannalta olekaan merkitystä, mutta jos halutaan oikeasti ymmärtää, miten tietoisuus syntyy, ja mikä on minä ja sen suhde tietoisuuteen, niin tuo on aika olennainen kysymys.

Pysyvä tietoisuus ei ole tässä mielekäs kuvaus (ellei sillä viitata tietoisuuteen, joka säilyy ajassa ja tarkoittaa tällöin samaa kuin katkeamattomuus). Tietokonevertauksessasi pysyvyys viittaa tietoisuutta ja minän kokemista tuottavaan jäjestelmään, ei itse tietoisuuteen ja minän kokemiseen. Tietoisuus ja minän kokemus syntyy oletettavasti jonkin ajallisen prosessin yhteydessä, joka tarvitsee järjestelmän, mutta joka ei ole sama asia kuin järjestelmä.

Olennaista on, tuottaako järjestelmä samankaltaisia tietoisuudentiloja eli minuja, vaiko yhtä ja samaa tietoisuutta ja minän kokemusta.

 

eteenpäin
Seuraa 
Viestejä1591
Liittynyt25.6.2009
Ronron

Niin. Entä kun kopioit itsesi täydellisesti. Jos alkuperäinen sinä tuhottaisiin, olisi kaikkien mielestä varmaan luontevaa ajatella että se uusi sinun täydellinen kopiosi olisi yksinkertaisesti sinä. Mutta jos alkuperäinen jätettäisiinkin tuhoamatta, miten olisi? Sinua olisi kaksi. Tästä oli lyhyesti mainittu myös uusimmassa Tiede-lehdessä kun mietittiin teleportaatiota.

Vielä samantekevää? Tee noita ajatusleikkejä rakkaasi suhteen. Kelpaisiko kopio hänestä? Kopio ei olisi millään fysikaalisella perusteella eri ihminen kuin oikea rakkaasi, ei voi löytää perustelua sen puolesta. Kaikki aineemme vaihtuu muutenkin ajan kanssa, ei minussa ole yhtään samaa ainetta kuin 20 vuotta sitten. Jos rakkaasi kopioitaisiin, kopio väittäisi olevansa "hän", tietenkin, ja olisikin, yhtä paljon kuin alkuperäinenkin.

Minuus on pelkkä illuusio joka syntyy jatkuvuuden tunteesta joka perustuu muistiin. Jos muistoni, kaikki, tuhottaisiin kokonaan, niin että aloittaisin tästä hetkestä puhtaalta pöydältä, entinen minäni olisi kuollut, olisin uusi ihminen. Aivan sama olisi oikeastaan, jos minut olisi oikeasti tapettu ja tehty uusi ihminen. Jatkumon tunne puuttuisi joten uusi henkilö olisi kyseessä, vaikkei ehkä kuitenkaan juridisesti tai ulkoisesti.

Näin, eli periaatteessa keinotekoisen teleportin vaikutuksiakin pelottavampaa on, että todellisuudessa "teleporttaamme" läpi aika-avaruuden jatkuvasti suunnilleen yhtä vakavin seurauksin.

Kysymys tietoisuuden säilymisestä teleporttaamisen yhteydessä on mieletön, koska ei ole olemassa sellaista ajassa säilyvää tietoisuutta, joka voisi katketa teleporttaamisen yhteydessä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat