Seuraa 
Viestejä6
Liittynyt20.3.2014

Moi.

Olen yrittänyt löytää ihmisten kokemuksia ja näkemyksiä tästä Australialaisesta henkisen kasvattamisen profeetasta. Todella vähän olen löytänyt ihmisten kokemuksia. Wikipediassa on juu perusjutut ja kirjallisuutta sun muuta on saatavilla mutta kokemuksia ja mielipiteitä.

Oma puolisoni tuntuu olevan hurahtanut tähän ja tämä homma on ajamassa suhdettamme todelliseen kriisiin. Yritin täältäkin keskusteluista löytää laajempaa otantaa mutta löytyi vain yksittäisiä ajatuksia ja viittauksia.

 

Kiitos.

Kommentit (13)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Tuossa gurussa näkyy olevan ainakin se hyvä puoli että on kuollut jo aikoja sitten. Eipä ole ainakaan sitä pelkoa että hänen juttuihinsa hurahtanut lähtee ukon opetuslapseksi. Ellei tällä sitten jotain karismaattisia seuraajia ole?

Jos pariskunnan osapuolista vain toinen hurahtaa täysin johonkin yhteen juttuun, oli se sitten jokin henkinen hommeli, liikuntaharrastus, ruokavalio tai mitä hyvänsä, niin rasittavaksihan se käy. Ehkä jos hurahtanut osapuoli ei saarnaa ja tuputa Omaa Juttuaan toiselle, hänen kannattaa antaa rauhassa touhuta keskenään, mikäli asia ei vie vararikon partaalle. Yleensä ihmiset ennemmin tai myöhemmin kyllästyvät kaikkeen ja ottavat välimatkaa asiaan johon ovat olleet lääpällään. Asioihinkin voi ihastua aivan kuten ihmisiin, jolloinka ensin on kiihkeä kuherruskuukausi ja sitten voi tullakin ilmi jotain ikäviä juttuja joiden jälkeen on päätettävä jatkuuko kiinnostus vai loppuuko juttu tähän.

Mikäli suurin ongelma on se että inhottaa että rakas ihminen uskoo sellaiseen mitä itse pitää hölynpölynä, silloin on työskenneltävä itsensä kanssa ja pohdittava onko tärkeää että kumppani on oman itsen identtinen kopio, vai saako hän näin olennaisessa asiassa olla oma yksilönsä.

Samu
Seuraa 
Viestejä6
Liittynyt20.3.2014

Kiitos vastauksestasi.

Olen koko ikäni ollut tutkijatyyppi ja näin ollen kehittänyt itseäni jatkuvasti. Myös kuvaamallasi tavalla. Meidän tilanne on hassu siitä, että aikaisemmin kaikki toimi hienosti ja nyt meillä on pieni lapsi ja olisi niin hienoa kasvattaa häntä sillain tavallisesti silmät ja korvat auki ilman tällaista yhtäkkistä hurahtamista. Me pystyimme aikaisemmin keskustelemaan kaikesta mutta nyt hänellä on uusi totuus jota ilman hän ei voi olla minulle puoliso. Tarkoitan, että se tulee esille koko ajan. Tuijotuksina ja kaikennäköisinä muina sananparsina mitkä ei nyt vaan toimi tässä normaalissa arjessa. Nainen on fiksu yksilö mutta nyt hänestä on tullut joku muu jonka kanssa on hyvin haastava elää.

Lähinnä kaipaan vahvistuksia tästä kyseisestä herrasta, että saisin vertaistukea. Aloin lukemaan hänen yhtä kirjaansa mikä onneksi on lyhyt Niin jaksan sen lukea huonosta lukupäästä huolimatta. Teksti on oikeasti mukavasti kirjoitettu ja nyt näen paremmin mitkä asiat sitä lukiessa auttaa siihen uskomaan.

Kirja on siis "Tie rakkauteen - Johdatus Jumalaiseen rakasteluun."

Jo hetki sitten kun tämä homma alkoi vaikuttaa meidän "seksielämäämme" nykyisin siis ei saa sanoa seksi kun pitää vain rakastella niin minä mietin tuota Jumaluutta. Ajattelin sen olevan vertauskuva mutta samalla mietin, että eihän se nyt vain ole jotain oikeasti Jumalallista. Nyt kirjaa luettuani kävi ilmi, että mies ja nainen on ollut Jumalia joilla on ollut sädekehät päidensä päillä. Tämä on siis totta. Siis kirjassa lukee tasan, että älä epäröi vaan usko tulevaa sillä se on totta.

Tähän mennessä ei ole selvinnyt, että mitä se Jumaluus sitten onkaan. Ilmeisesti ukko on ollut Kristitty mutta kirjoittaa kuitenkin jumalista. Jollain tavalla siinä kuitenkin on vertausta mutta hän kirjoittaa kuitenkin ajasta. Tai määrittää aikaa kirjoittamalla, että 10000 vuotta sitten ennen ajan keksimistä oli mies ja nainen. Siis silloin oli sitä puhdasta rakkautta ja sitä ja tätä mutta mistä kukaan, varsinkaan Pärry tietää ettei silloin jätkät painanu toisiaan takaa ja naiset tehny keskenään sitten mitä tykkäsivät? Nämä nyt nopeasti tuli mieleen kun päivällä sitä luin.

Jotenkin miettinyt, että jäiköhän synnytyssairaalaan osa siitä kapasiteetista mitä koin puolisollani olevan kun se on voinut tuota niin varauksetta imeä itseensä.. Mietin vaan.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Kuulostaapa aika huvittavalta materiaalilta noin referoituna. Olen tietysti sikäli vähän huvittava, heh, henkilö itse naureskemaan joidenkin huru-ukkojen kirjoitelmia, kun olen nuoresta saakka fanittanut Carlos Castanedaa ja muutaman muunkin tyypin kirjoja on tullut luettua siinä määrin että karkeasti ottaen minut voi kyllä ns. hörhöksi määritellä edelleenkin, vaikka pidänkin tieteitä arvossa ja tällä fyysisellä tasolla välineinä joilla operoidaan. Katsomukselliset jutut sopivat paremmin henkilökohtaisiksi "filosofiajärjestelmiksi", sitten kun jonkin opin kanssa alkaa joku kiihkomielinen lähetystyö, tuntuu koko juttu aika usein menneen pahasti poskelleen. Mielestäni siitä kannattaa pitää kiinni että olemme eri ja erillisiä ihmisiä, mikä merkkaa sitä että jokaisella voi olla ihan vapaasti ne omat näkemyksensä asioista, ja on tympäisevää kun yksi alkaa aivopesemään toista. Vain sen takia että on itse niin kovin (romanttisesti) lääpällään johonkin oppiin tai opettajaan.

Itseäni feministinä sen verran ärsyttää itseään jumaloivat miesgurut että luontainen kykyni nähdä miessukupuoli vähemmän glorifioituna kuin sen sukupuolen jäsenet toisinaan itse haluavat itsensä nähdä pitää minut sen verran kondiksessa ettei tulisi mieleenkään olla aivan sekaisin jonkun kääkän kanssa, oli tämä sitten elävä tai kuollut. Ei se Castanedakaan minua sillä tavalla rajaa ettenkö voisi ajatella asioita täysin toisin kuin miten hänen kirjansa maailmaa mittailevat. Ja saattaa kulua pitkiä aikoja ettei se kaikki mitä hän kirjoitti edes juolahda mieleen, vaikken varsinaisesti takkiani olekaan kääntänyt.

Mielestäni vain kaikenlainen kirjallisuus, kaikki kirjat, ovat loppujen lopuksi eräänlaisia "mielen työkaluja". Jos jokin kalu tuntuu toimivan jonkinlaisena yleisavaimena, niin kai siitä sitten innostuu aivan poskettomasti. Mutta aikanaan tulee väistämättä lama, lässähdys, ymmärrys siitä että oma innostus on naivia ja lapsellista. Nykyaikana saa olla todella erikoinen persoonallisuus jos onnistuu hautaansa kaatumaan uskoen täsmälleen samoihin asioihin kuin jollain heureka-hetkellään tai riemuidioottikohtauksen saatuaan alkoi uskomaan...

Urantia on yksi kirja jota en voi sietää, kun siihen tutustuttuani havaitsin että se julistaa juuri sitä oppia mitä minä en halua fanittaa ja siinä väitetään juttuja jotka minun katsomukseeni eivät mahdu. Elämän kukan salaisuus 1 & 2 puolestaan sisältävät joitain mielenkiintoisia juttuja, mutta pääasiassa ilmeisesti kirjoittajansa sepitettä tai harhoja. Ja kaikki nuo em. kirjat ovat niitä teoksia joista ihmiset tapaavat innostua kuin hullu kaurapuurosta. Osho sentään juttelee vielä jotenkuten järkeviä, että häntä ehkä mieluummin suosittelisi lukemaan...

Jokatapauksessa luulen että tulee aikamoinen ristiriita tai avioero jos hörhö- eli New Age -kumppaniaan vaatii siirtymään tieteelliseen ajatteluun. Jonkinlaista liudentumista voisi tapahtua jos hörhöpuoliso tutustuisi useiden eri tyyppien kirjoittamiin kirjoihin, jolloin hänelle tulisi kestämättömäksi uskoa niistä mitään täysin totena, koska väistämättähän niissä kuitenkin on räikeitä eroja. Jotenkin nätisti voisi myös yrittää tuoda esille että käytännön arkisessa elämässä ja lapsia kasvatettaessa olisi kuitenkin parasta operoida ihan tavanomaisella fyysisellä tasolla ja antaa lapsien mieluummin tutustua tieteelliseen näkökulmaan - ehtii sitä sitten vanhempana valita että mihin henkiseen kotkotukseen lähtee mukaan, jos mihinkään. Minä en ainakaan erityisen ilahtunut ollut kuullessani kuinka yksi tuttu pamahti uskoon ja kertoi sitten iltaisin lukevansa lapsilleen otteita entisen saatananpalvojan elämäkerrasta. Oli kuulema lapset hyvin hiljaa, ja sen kyllä uskon... Lapset pitäisi kokonaan rauhoittaa kaikenlaisilta uskonasioilta.

Olisiko se raskauteen ja synnyttämiseen liittyvä hormonimyrsky sitten jotenkin vaikuttanut asiaan, ja toisaalta raskauden jälkeinen masennuskaan ei liene mitenkään kauhean harvinainen ilmiö. Moisissa tunnelmissa varmaan on alttiimpi mille tahansa - tai ottaa kiinni mistä tahansa oljenkorresta jos on tuntunut olevan paha paikka. Itse kyllä varmasti pelkäisin synnytyksessä kuolemaa, että en yhtään ihmettele jos se vaikuttaa naisiin vahvasti.

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Liittynyt13.9.2013
Rousseau

Mikäli suurin ongelma on se että inhottaa että rakas ihminen uskoo sellaiseen mitä itse pitää hölynpölynä, silloin on työskenneltävä itsensä kanssa ja pohdittava onko tärkeää että kumppani on oman itsen identtinen kopio, vai saako hän näin olennaisessa asiassa olla oma yksilönsä.

Jotkut pystyvät ajattelemaan noin, mutta itse en pystyisi. Vaikka en toki haluaisi kumppaniksi identtistä kopiotani (sellainen olisi aika rasittava tyyppi) ja ymmärrän, että ihmiset ovat omia yksilöitään, niin ei minulle sentään mikä tahansa yksilö puolisoksi kelpaisi. Ja kun uskovaisuus (sisältäen kaikenlaisen hörhöilyn) olisi miehessä ehdoton turn off, niin kyllähän puolison muuttuminen sellaiseksi olisi katastrofi pahimmasta päästä. 

Tämä siis vain omakohtaisena ajatuksena, aloittajan tilanteeseen en ikävä kyllä osaa kommentoida. Muuta kuin että kaikki myötätuntoni... Kyllähän se raskaus ja synnytys saattaa vähän pistää päätä sekaisin, toivottavasti olisi vain hormooneilla selittyvää ja ohimenevää...

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Vaihdokas
Rousseau
Mikäli suurin ongelma on se että inhottaa että rakas ihminen uskoo sellaiseen mitä itse pitää hölynpölynä, silloin on työskenneltävä itsensä kanssa ja pohdittava onko tärkeää että kumppani on oman itsen identtinen kopio, vai saako hän näin olennaisessa asiassa olla oma yksilönsä.
Jotkut pystyvät ajattelemaan noin, mutta itse en pystyisi. Vaikka en toki haluaisi kumppaniksi identtistä kopiotani (sellainen olisi aika rasittava tyyppi) ja ymmärrän, että ihmiset ovat omia yksilöitään, niin ei minulle sentään mikä tahansa yksilö puolisoksi kelpaisi. Ja kun uskovaisuus (sisältäen kaikenlaisen hörhöilyn) olisi miehessä ehdoton turn off, niin kyllähän puolison muuttuminen sellaiseksi olisi katastrofi pahimmasta päästä.

Minunkin pohdintani tod.näk. päätyisi siihen lopputulokseen että ei tästä mitään tule. Tulen mainiosti toimeen agnostikkojen kanssa, ateistienkaan kanssa ei mene välttämättä sukset ristiin, sillä he ovat usein älykkäitä ja tykkään älykkäistä ihmisistä... Täydellisen materialistin kanssa ehkä pärjäisi jos hänellä ei ole vahvaa halua käännyttää. Wanna-be-buddhalaiset ovat Suomessa vähän ärsyttävän oloista porukkaa, vaikka buddhalaisuus sinänsä ei kauhean kauas omasta katsomuksestani loikkaakaan. Shamanismin ja muun tällaisen puuhastelun parista löytyisi varmasti ihan intresantteja ihmisiä.

Mutta jos toinen olisi Jeesus Fan Clubin auvoisa jäsen, niin sitten menisi vaikeammaksi, ja tietysti muslimin, mormonin, jehovan ja mitä näitä onkaan kanssa myös. Hare Krishnojen misogynia ei menisi läpi. Juutalaisista en välttämättä osaa sanoa, mutta en halua ympärileikattua miestä...

Mutta tosiaan jos kumppani on jo tullut otettua ennen kuin hän hurahtaa uuteen uskoonsa, tilanne on pirullinen ja mikäli hän ei lähetyssaarnaa, sitä voi mietiskellä että onko se suuri haitta mitä kumppani hiljaa keskenään funtsailee. Aloittajan tapauksessa kuitenkin ei taida olla hiljaa funtsailemisesta kyse, vaan kumppani yrittää ujuttaa oman henkisen ihastuksensa kohdetta (gurua ja oppia) koko perheen jokapäiväiseen elämään?

Samu
Seuraa 
Viestejä6
Liittynyt20.3.2014

Kiitos suuresti.

Kirjoitan toisen kerran kun tämä heitti minut aikarajan vuoksi pihalle:) Ehkä nyt vähän jäsennellympää tekstiä.

Munkin puoliso hienosti pukee asiaa sanoihin kertomalla, että nämä ovat hänelle vain työkaluja itsensä löytämiseen. Joka tapauksessa se itse minkä hän on löytänyt tai yrittää löytää on näiden kirjojen mukainen itse?
Hän painottaa juurikin sitä, että me kaikki olemme yksin ja päätämme vain omista valinnoistamme. Tämähän tarkoittaa hänellä siis sitä, että toisen toimiin ei voi vaikuttaa. Edes parisuhteessa. Barry Long itseasiassa nostaa naisen hiukan jalustalle älyllisenä olentona. Mies on unohtanut kuinka rakastellaan.

Ajatus tuosta, että se on ohimenevää on ainut pieni huokauksen henki. Puolisonihan sanookin, että nämä ovat vain työkaluja oman itsensä löytämiseen. Kuitenkin se oma itse on luettavissa kirjojen sivuilta. Ihan kuin hän olisi käynyt kurssin missä opetellaan vastaamaan kiperiinkin kysymyksiin. Tuo muiden materiaalien löytäminen on ollut koko ajan esillä. Ei vain ole ollut energiaa varsinaisesti syventyä asiaan. Tuossa on jo vinkkiä. Jos tulee vastaan muuta kirjallisuutta mikä olisi samantyylisesti kirjoitettu mutta näyttäisi asioita vähän eri valossa niin saa vinkata.

Minähän en pyydäkään puolisoani siirtymään täysin tiedeajatteluun vaan yrittämään löytämään itsensä ilman tällaisia kirjoja. Hän ei ole ollut niistä tarkoituksella ajoissa avoin vaan on halunnut pitää sen itsellään niin kauan, että hän on siinä kunnolla sisällä.

"otenkin nätisti voisi myös yrittää tuoda esille että käytännön arkisessa elämässä ja lapsia kasvatettaessa olisi kuitenkin parasta operoida ihan tavanomaisella fyysisellä tasolla ja antaa lapsien mieluummin tutustua tieteelliseen näkökulmaan"
Myöskin tätä olen yrittänyt puhua kun on välillä tuntunut, että hän pitää itseään poikana ja poikaa itsenään. Juurikin tässä arkisessa elämässä meillä olisi kaikki hienosti jos siinä ei olisi tuollaiset ajatukset mukana. Me voisimme olla onnellisia ihan vaan keskenämmä kun meillä on kaikki mitä me tarvitsemme.

Juurikin tuo masennusasiakin on ollut tapetilla ja olen häntä kehoittanut miettiä itselleen ihan omaa keskusteluapua kun tällaisiin hommiin on täytynyt turvautua. Olen yrittänyt kertoa myös, että hän ei ole ainut jolle näin on käynyt. Itse on ollut henkisesti niin loppu, että en ole pystynyt juuri tätä Henkistä heräämisasiaa käsittelemään. Kolme päivää meillä oli todella hienoa tavallista yhdessäoloa. Sitten aloimme puhumaan kyseisestä herrasta ja homma lähti käsistä. Kyllä minä vähän pelkään poikanikin puolesta.

Vaihdokas, samalta minustakin tuntuu. Olen tehnyt hänen ja perheeni eteen niin suuria muutoksia omassa henkisessä olemuksessani, että tuntuu niin käsittämättömältä kun nyt sillä pyyhitään lattiaa sanomalla, että olen kaikesta kiitollinen mutta mitään en ole pyytänyt sinun tekemään. Ihan pelkkää vastuun pakoilemista. Vastuun pakoilu on persoonassa hänellä ollut jo aikaisemminkin ja kyllä taisin tästä hänelle mainitakin, että nytkö olet löytänyt jonkun ajatuksen mikä tukee sitä, että kaikki vastaa vain itsestään eikä toisesta tarvitse välittää. Toisaalta kyllähän hän sanoo, että kyllä hän välittää mutta ei hän tee minun päätöksiäni. No ei tee ei mutta kyllä hän voi vaikuttaa siihen millaista minulla on olla mutta tämä taas pitäisi minun joka tekee kuitenkin hänen olonsa hyväksi omalla toiminnallaan pitäisi hoitaa vaan tämä oma oloni.

Jos tämä olisikin yhdessä hankittu harrastus niin ei tässä olisi mitään. Hän on kuitenkin saanut ensin haluamansa eli minut ja lapsen ja nyt hän on ilmeisesti minun veljentyttären(aikuinen) säestyksellä hankkinut itselleen uuden henkisen minän joka ohjaa kaikkea eikä normaalia läheisyyttä enään ole. Hänen viestinsä minulle on aina rakkautta täynnä mutta ne ihan kuin oppaasta suoraan. Sinulla on hyvä sydän. Kiitos, että olet mitä olet ja minä rakastan sinua, kiitos kaikesta. Jos olisitte tuntenut kyseisen ihmisen aikaisemmin ymmärtäisitte täysin mitä tämä tarkoittaa. Halauskaan ei ole samanlainen.. Niin ja se tuijotus.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Se on muuten tosi jännä että jos ihminen hurahtaa johonkin uskoon, niin se näkyy helposti naamasta - sellainen tietty "jumalinen katse". Huomaa monilla evankelistaa leikkimään alkavilla naisihmisillä ainakin.

Ehkä juuri sen takia meitsistä ei sitten ikinä tullut ihan tyyppipuhdasta New Age -ihmistä kun minua vieroksuttaa ja kummeksuttaa sen ylenpalttinen imellys koko touhussa. Kanavointikirjoitelmat ällöttävät kun ne ovat sitä rakkautta rakkautta ja rakkautta, mitä hemmetin hyötyä sellaisen lässytyksen lukemisesta on? Ja sitten tämä kuinka henkisillä ihmisillä alkaa olemaan kaikki vaatteet sellaisia riemunkorean värisiä, vähän kuin jostain astraalimaailmasta apinoitu ne värit... Kristallit killuu kaulassa ja niin edelleen. Noh, on minullakin kaikenlaista kamaa kotona, mutta en minä niitä edes muista jokaikinen päivä.

Ei henkisen kehityksen pitäisi olla sellaista että se on riippuvainen jostain tietystä kirjoittajasta, ihmisestä; tietyistä kirjoista, tietyistä esineistä, rituaaleista, kaavamaisuudesta. Helposti toki sanottu, kun itsellänikin on suosikkini, mutta liekö minulla sitten se onni että olen ollut keskenään hyvinkin ristiriitaisista materiaaleista innostunut niin että yksi tietty juttu ei ole päässyt minua omimaan. Esmes suosikkini Castaneda ei hyväksy reinkarnaatiota, johon kuitenkin uskon. Suosikkini Elisabeth Haich puolestaan ei kirjoitellut kirjoja sentään ihan riesaksi asti, ja hänellä on vähän ärsyttävä kirjoitustyyli niin ettei häntäkään välttämättä erikoisemmin jumaloimaan ala. Krishnamurtia tuli joskus nuorena luettua ja se oli aika vaativaa tekstiä, mutta Krishnamurtin ideahan ei ollut ollenkaan kerätä mitään seuraajia itseään fanittamaan, koska hän alunperinkin otti hatkat teosofien keskuudesta kun nämä yrittivät valmentaa hänestä jonkinlaista hemmetin puolijumalaa. Lopulta tämä K. päätyi siihen että parempi olisi kun ei edes ajattelisi. Joten hän ei tarjoa mitään sellaiselle joka haluaa näppärän gurun kertomaan miten pitää ajatella, tuntea ja tehdä. K.

Jotkut meistä haluavat kaiken valmiina. En tiedä kertooko se siitä että oma persoonallisuus on niin heikko että omilla aivoilla ei voi ajatella, vai mikä siinä sitten on että jää täysin nalkkiin yhteen ainoaan ukkoon tai oppiin. Romanttisena rakastumisena minä sitä pidän, ja ihan sama onko kohde Jeesus, Krishna, joku uusguru nykyajalta jne. Sama hurmostila, sama paatos, sama into. Ja sama raivo jos osoittautuu että joku toinen on täysin välinpitämätön koko tyyppiä kohtaan. Eräs sahajajogi, jota olisi voinut kertomansa perusteella pitää oikeastaan uskonnon uhrina (kokenut kiusaa muiden jogien taholta) oli tiukasti sitä mieltä että hänen guruaan Matajia pitää ennen vaikka inhota, mutta pääasia että tuntee jotain tuota ihmistä kohtaan, eikä ole välinpitämätön. Aika omituinen käsitys minun mielestäni, kun en sentään niin paljon tunteita arvosta että kokoajan pitäisi olla joku raivopäisen voimakas tunne.

Mutta mutta, olisikohan tuosta saitista jotain apua:

http://www.uskontojenuhrientuki.fi/

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Liittynyt13.9.2013

Voi ei. Googlasin vähän tuota tyyppiä ja tekisi melkein mieli sanoa että aika tragikoomista. Joskin tosin omalle kohdalle sattuessa varmasti enemmän traagista kuin koomista. Ihmiset ovat tuhansien vuosien aikana unohtaneet miten rakastellaan, mutta onneksi Barry Long tietää (tiesi) miten homma hoidetaan. Ja "Hänen tietonsa kumpusi hänen omasta henkisestä prosessistaan ja oivalluksestaan. Rakkaus Jumalaa kohtaan ja tieto totuudesta nousi spontaanisti hänen sisältään ja johdatti hänet intensiivisen henkisen puhdistumisprosessin kautta  jumalaiseen paljastukseen, joka jatkoi avautumistaan ja ohjasi hänen työtään koko hänen elämänsä ajan."

Sori, en kyllä osaa mitenkään auttaa, kunhan päivittelen vain. Joku muu hurahtaminen varmaan olisi helpompi kestää, mutta tuo kun keskittyy olennaisesti juuri parisuhteeseen, niin se ei ole mikään sellainen juttu, jota voisi toisen antaa harrastella keskenään toivoen, että menee ohi.

Jotain tyhjää kohtaa elämässä kai tuollainen hurahtaminen täyttää ja ehkä vähän hatarasta logiikantajusta saattaa kertoa. Ja tarpeesta ulkoistaa ajattelu auktoriteetille. Rousseaun kanssa olen samaa mieltä, että tilanne muistuttaa vähän romanttista rakastumista. Kamalan harmillista, kun ulkoapäin voisi kuvitella, että elämässä juuri nyt olisi sisältöä muutenkin. 

Mutta kun nyt ajattelet, niin oliko aiemmin huomattavissa mitään merkkejä siitä, että tällaista voisi olla tulossa - tunsikohan vaimosi elämänsä jotenkin tyhjäksi tai oliko hänellä masennusta tai jotain? Taipumusta etsiä asioille henkisiä selityksiä? Vai tuliko tämä ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta?

Ei tällä foorumilla sattuisi olemaan ketään, jolla on tuollaisesta kokemusta, joko itse koettua tai sivusta seurattua?

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Voisikohan seuraavassa olla selitys?

"Tutkimus: Uskoontulon kokeneilla muita pienemmät aivot" http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/tutkimus-uskoontulon-kokeneilla-muita-pienemmat-aivot/

"Aivot ovat yhtä suuressa muutoksessa kuin murrosiässä. FMRI -kuvissa kuuden raskauskuukauden ja synnytyksen välillä naisen aivot kutistuvat. Tilanne normalisoituu puolessa vuodessa synnytyksen jälkeen (noin kaksi viikkoa synnytyksestä aivot alkavat laajeta). Eläinkokeissa on huomattu cortexin laajenevan raskauden aikana. Muutokset johtuvat ilmeisesti aivojen rakenteellisista muutoksista ja metaboliasta. Äidin täytyy pystyä täysin uusiin tehtäviin lapsen synnyttyä." http://www.city.fi/blogit/7/naisen+aivot+raskaana/120947

... tai sitten synnytyksen jälkeinen masennus? Masennusta on myös psykoottista masennusta, mikä voisi selittää oudon tuijottelun yms..

Samu
Seuraa 
Viestejä6
Liittynyt20.3.2014

Moi ja kiitos taas mahtavista juurikin Päivittelyistä. Vaikka toinen ajattelee, että ei osaa auttaa niin juurikin tästä on ollut itselle suuri apu.

Tuossa on pari erittäin hyvää linkkiäkin.

Taisin yllä jo kuvatakin kuinka suhteemme on kehittynyt. Sehän on sinänsä ollut jo aikamoinen matka. Hienosti oli kirjoitettu Vaihdokkaalta(Kyllä muutkin oli hienoa tekstiä kirjoittanut:) "Kun nyt olisi elämällä sisältöä muutenkin." Juurikin näin selvästihän tämä täyttää jotain tyhjiötä.

Tänään tuli mieleen kun olin muutaman kympin polkupyörälenkillä niin tuo "suorittaminen" on monesti puheissa läsnä. "Älä suorita." Sellainen sanonta mikä ei nyt vaan perkele toimi joka kohtaan. Pyöräillessä se tuli mieleen siitä, että kun lähdet pyöräilemään niin aina tarttisi olla sienikori mukana ja polkea tasaista hidasta vauhtia ja pysähtyä keräilemään koirankakkoja ettei homma vaan mene liikaa suorittamiseksi. Tottakai asioita voi tehdä tykkäämällä niistä mutta ei se nyt aina ole suorittamista jos laktaatit puskee jalkoihin ja yrität siitä huolimatta päästä mäen päälle :)

Tuo vaatehomma on kanssa hauska. Tyttö on ollut vähän aina sillain tykännyt kaikesta joka viittaa vähän näihin teemoihin mutta silti tykkää toisaalta olla niin "maallinen", että hyvännäköisenä naisena pukeutuu sen mukaisesti että muutkin sen huomaa. Ei siis kulje koskaan perunasäkissä. Ei myöskään käytä meikkiäkään ja muutenkin kaikki aineet meillä on luontaisia. Nämä ovat tai tuo meikkaamattomuus on asia mikä hänessä alun alkaenkin kiinnosti. Olen aina tykännyt luonnollisista ihmisistä. Toisaalta nuo kaikki luontohommat on tullut vahvasti sen minun sukulaiseni kautta. Nämä asiat voisi kokea myös minun kanssani koska arvostan luontoa suuresti.

On ollut hienoa lukea teidän kirjoituksianne kun teillä on kokemusta monesta eri suunnasta.

Merkeistä sen verran, että ehkä minun olisi itse pitänyt aikaisemmin tarttua noihin kirjoihin ja oivaltaa itse mitä on tapahtumassa. Itsekin hiukan sumussa vaeltanut 13h työpäivineni ja sitten perheen parissa loput myös raskausaikana, että en oikein edes muista siitä ajasta. Nyt sitten raskauden jälkeen tämä vasta on hypännyt silmille. Sellaista suhteetonta kiintymystä lapseen on muutkin huomannut ja puolisoni sanoo, että kyllä hän tuntee mitä lapsi tarvitsee ja mitä hänen oma kehonsakin tarvitsee(vitamiinit sun muut.) Lapsen suhteen asiat on vähän auennut kun olen kertonut, että tässä on myös pojan isä jolla on ihan samanlaiset lähtökohdat nähdä mitä lapsi tarvitsee. Minulla on myös 12-vuotta erilaista ohjaus- ja valmennuskokemusta eri ikäisistä enkä silti pidä itseäni siinä mitenkään guruna vaan ennenkin edelleenkin oppilaana. Mietin kaikkia vaihtoehtoja ja yritän niistä nähdä parhaimmat. Lapsen äitillä kun nyt on vähän ulospäinkin ollut sellaista että lapsen konttaaminen ja liikkuminen maassa tulee sitten kun tulee, että ei lasta tarvitse maahan laittaa... Jatketaan.

Kiits.

Samu
Seuraa 
Viestejä6
Liittynyt20.3.2014

Moi vielä, tulin takaisin suljetulle välilehdelle :)

Juuri tuollaista Uskontojen uhrit hommaa olen yrittänyt löytää. Siellä on hyvää tekstiä mieleen vaikuttamisesta ja muusta.

Jees, Kiitos.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Henkisyydellään riekkuvilla ihmisillä on usein aikas erikoinen suhde myös lapsiinsa. Nämähän ovat tottakai puolijumalia...

Ärsyynnyin vuosia sitten kun luin Ultra-lehdestä jutun jossa joku ukko keuhkosi Suuren Valkoisen veljeskunnan nimissä että naiset abortoivat tällä hetkellä vanhoja, korkea-arvoisia sieluja. Eiköhän aborttiin päätyminen ole vaikeaa muutenkin, että pitää sitten jonkun perhanan patriarkan tulla vielä syyllistämään miten on vallan suuria guruja tapettu. Ja mikä se sellainen vanha sielu on joka ei tajua että ei ole pakko olla änkemässä lapseksi naiselle joka kokee että hänen elämästään tulee helvettiä jos raskaus saa jatkua?

Varsinaisesti kuitenkin pajatson räjäytti tämä juttu:

http://www.ultra-lehti.com/kolumnit/kolumni-1102.html

Kirjoitelman loppupuolella puhutaan likaisista lapsista. Hivenen uskallan epäillä että yksikään selvänäkijä menisi määkäisemään perheelle että teidän lapsillanne on likaisen värinen aura, ja vielä enemmän epäilen että yksikään vanhempi suostuisi uskomaan että heidän lapsensa ovat tulevia pikkurikollisia ja horatsuja...

Eli henkisyydessä on mahdollista laittaa överiksi ja järki narikkaan. Sellaisesta en pidä, vaikka minulla onkin oma balttiarallaa teosofiasta kehittynyt katsomukseni.

 

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat