Seuraa 
Viestejä2127
Liittynyt11.5.2006

Muistan ajat joilloin en oikein helposti alkanut ihmisille puhumaan. Nyt on mukava vieraille ja kohtalaisen vieraille alkaa puhumaan. Eikä se edes haittaa yhtään, vaikka toinen ei ala vastaamaan. HKI ja TRE eron huomaa toki selvästi myös. Tietysti mitä enemmän väkeä, niin vähemmän halutaan pysähtyä selostamaan.

Elämä on jotenkin "valoisampaa", kun voi koska vaan avata suunsa. Eilen tuossa aloin juttelemaan yhdelle, joka parkkeerasi pyörää viereeni, että "Dämed unohtui tuo lukko" kotio. Tämä kaveri seisoo siinä eikä katso edes minun suuntaani (lähtee pois). 90% yleensä ihmiset vastailee ja juttelee takaisin, niin tällaiset kummajaiset sivuuttaa ihan nopeeta.

Jossain määrin olen ollut tuo "kummajainen", että ymmärrän sitäkin puolta. En nyt välitä kuitenkaan palata siihen, että kulkisin nurkkia pitkin ja olisin mahdollisemman vaisu/nöyrä.

---

Tämä nyt oli tällainen höpinä, mutta miten ite omin sanoin koette "sosiaalista käytöstä" vieraiden/tuttujen kanssa. Tosiaan toki hauskan kuvan näin tuossa eilen siitä, kun nettihörhö seisoo ihmisten keskellä yksin ja muut suurinpiirtein suutelee toisiaan. Eihän se väärin ole sekään. 

Hyvin polkee.

Kommentit (3)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Näkisin että on kauhean tärkeää oppia sisäistämään että muiden ihmisten käytös on heidän "oma ongelmansa", eikä minun/sinun/meidän ongelma. Otin yhtenä kesänä projektikseni tervehtiä jokaikistä bussikuskia, ja kyllähän se sitten pänni kun muutama vain örmötti sanomatta mitään. Erityisesti otin nokkiini kun eräs bussikuski ei sanonut minulle mitään, mutta vapaaehtoisesti itse tervehti reippaasti jotain vanhusta joka tuli autoon seuraavaksi. Tuosta tulee sellaisia "onko naamani petolinnun perse mitä HÄH" -tuntemuksia... Toisaalta kun en selvästikään oikein osaa aina käyttää juuri sopivaa volyymia, voi olla että jotkut eivät yksinkertaisesti kuule hei'täni. Niin rietas ihminen en osaa olla että karjaisisin tervehdyksen kuuluvalla äänellä tyyliin reteät juopot.

Nykyään tervehdin vähän vaihtelevasti.

Jos ventovieras puhelee minulle, vastaan kyllä. Joskus vähän pidättäytyvästi, jos tyyppi on selvästi seilissä. Pari kertaa on käynyt niin että en ole (heti) vastannut ja siitä on sitten saanut kuulla kunniansa. Erään kerran seisoin bussipysäkillä ja vanha mies puhui takanani, luulin että hän puhuu mukanaan olevalle toverilleen, koska oletan aina että jos minulle puhutaan, silloin sijaitaan etupuolellani. Kun sitten kysyin että puhuuko hän minulle, suuttui taata että ei "kun et sinä näe etkä kuule mitään". Toisella kertaa olin bussipysäkillä missä juuri hurisi bussi ja sen metelin takaa ei kuullut yhtään mitään, jolloinka joku mies joka oli tulossa kohti minun silmiini vain aukoi suutaan - ajattelin että kysyn että mitä kun hän tulee kohdalle, mutta siinä vaiheessa mies jo oli humalansa vuoksi kiukkupäällä ja alkoi vittuilemaan siitä etten vastannut välittömästi kun hän puhumaan alkoi siellä metelin keskellä. Jäi siihen sitten ränkyttämään kaikesta mahdollisesta, kunnes kaverinsa kanssa poistui paikalta.

Sitä tietysti miettii aina jälkikäteen että olisiko kuinkakin pitkä selitys pitänyt vuodattaa. Mutta monet ihmiset ovat sellaisia että he katsovat että selittely on merkki jostain epäilyttävästä asiasta, kuten vaikkapa siitä että heistä ei pidetä. (No, en erikoisen lääpälläni kyllä olekaan kiukkuisiin vanhoihin miehiin enkä humalaisiin ihmisiin.)

Mutta edellisissä keisseissä on tavallaan se "hyvä" puoli, että sitäkin enemmän sitten nauttii asiallisten ja mukavien ihmisten jutustelualoitteista ja lausahduksista!

slam
Seuraa 
Viestejä2127
Liittynyt11.5.2006

Ei tämä maailma onneksi liian yksiselitteinen ole. Mietin näitä, kun törmäsin tähän kaveriin, joka ei vastaa ja samana päivänä yhteen vanhaan tuttuun (spr-kontti ajoilta). Seisoin ruokajonossa ja tämä heittää morjestusta ilmeillä ja nyökäytyksellä. Parisen vuotta sitten paljon sen kanssa sanoja vaihtelin. Muutenkin silloin 2011 vuonna melkoisesti jutteli työporukan kanssa, koska aiemmin olin vain tehnyt työtä lähinnä kuljettajana ja se olisi sitä (hej, moi, terve_osastoa), että olihan tuo ihan posittivista toimintaa.

Sieltä on justaan jäänyt hyvä pössis päälle, kun saattavat monet edelleen nähdessään tulla, vaan rohkeasti jutulle.

--

En, kyl jaksa mitään humalapöpinää. Kunnon alkkisten möyhkentä linja-auton takapenkillä ja istut siinä toisessa rivissä. Saat pelätä, että sieltä ei lennä mitään niskaan tai-että eivät ala kerjään tai selostaan jotakin. Eiköhän se ole selvinpäin vähän siedettävämpää.

On sitä toki itselläkin hetkiä, että nyt ei jaksa ihmisten juttuja yhtään. Kohteliaasti paree vetäytyä syrjemmälle. 

Hyvin polkee.

slam
Seuraa 
Viestejä2127
Liittynyt11.5.2006

Ehkä en justaan kauhiasti näitä pohtisi, jos olisin ollut aiempina vuosina ihan normisosiaalinen. Pikkasen liian kankea, mutta ei nyt ihan kauhean paha. Ainahan se tietysti olosuhteet vähän hyydyttää ja paljon kirjoittelee vaan himangassaan, niin onhan sitä erilailla jumissa. Veikkaisin, että olosuhteet vaikuttaa melko paljon kuitenkin elämiseeni. Toisaalta huono mennä juttujen mukaan, mutta mikäpä sekään olisi, jos ei reakoisi oikein mihinkään mitään ja olisi vaan samassa moodissa. (Siihen muottiin moni aikuinen varmaan on "pyydetty" ajautumaankin.)

Hyvin polkee.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat