Seuraa 
Viestejä6
Liittynyt25.3.2014

Olen aina ollut kiinnostunut ihmisen käyttäytymisestä ja muutenkin mentaalisista jutuista.. Mutta tämä kyseinen asia koskettaa minua niin etten ole päässyt mihinkään lopulliseen ratkaisuun, tai edes lähelle, vaikka se auttaisi minua niin paljon ymmärtämään ja ehkä se saisi itsesyytökseni loppumaan. Tapaus kertoo ex-kihlatustani.

Suhteemme alkoi jo nuorena, yli 5 vuotta sitten ja tunne taisi molemmilla olla maallikollisesti sanottuna rakkautta ensi silmäyksellä. Elimme aivan normaalia parisuhdetta, kyyhkyläisiksi voisine sanoa. Suhteemme loppui kuitenkin kuin seinään, en osannut aavistaa yhtään että niin tulisi käymään. Omasta ja muidenkin mielestä olimme täysin sopiva pari eikä kumppanillani ollut mitään selitystä miksi hän halusi erota. No, palasimme kuitenkin vajaan kuukauden päästä takaisin yhteen.

Eikä erot ole jääneet vain tuohon kertaan. Välillä eroja on tullut erittäin suurilla riidoilla, ja välillä taas kyynel silmäkulmassa. En pysty käsittää miksi hän joka kerta haluaa, väittää ja elehtii kuin katuisi että ylipäätään erosimme, että rakastaisi minua ja että haluaisi tulevaisuuden kanssani. Tunnetta kestää hetken, kunnes se taas hiipuu, hän sanoo ettei enään rakasta minua "niin kuin silloin" ja että ei näkisi tulevaisuutta kanssani.

Dilemma vaikuttaa toistuvan joka kerta. Hän on ollut parin muun miehen kanssa mutta jättänyt heidät takiani. Minä olen ollut muutaman muun naisen kanssa, ja hän on silloin tehnyt kaikkensa että heistä eroaisin ja että palaisin hänen luokseen, niin kuin ehkä jo valitettavasti olen aina tehnyt, valitettavasti siksi että tämä sama kaava toistuu kerta toisensa jälkeen. Hän ikäänkuin syntyy uudelleen siksi ihmiseksi kehen rakastuin, ja ei aikaakaan kun tunteet ovat taas poissa. Tämän aikaväli muuttelee, pisin aika kun olemme erossa olleet on noin vajaa vuosi, lyhyin pari viikkoa. Suhteiden aika vaihteli parista viikosta jopa 1,5 vuoteen. Kaikki tapahtuu aina hyvin nopeasti ja oikeastaan varoittamatta, esim viesti haluan jutella puolen vuoden jälkeen erosta, ja ilmoitus että haluaisi erota tulee aivan puun takaa ilman mitään merkkejä. Tietenkin rakkaus sokaisee ja en tunnista mitään merkkejä, koska suurin osa ajastamme kahdestaan tuntuu kuin olisin pumpuleissa eikä mitään jostain syystä tunnu jäämään käteen, toisin kuin esimerkiksi kavereiden kanssa, ja jotenkin se johtuu hänestä (tai voi toki minustakin). 

Haluaisin että saataisiin jonkinlainen analyysi tällaiselle käyttäytymiselle että pystyisin ymmärtämään mitä hänen päässään oikein liikkuu. Olen tuntenut itseni niin monen monta kertaa oikeaksi idiootiksi suoraan sanottuna kun olen samaan tilanteeseen joutunut, voisin kuitenkin sanoa ei, mutta jokin vetää minut väkipakolla hänen luokseen. Olo on kuin ovimatolla jokaisen eron jälkeen. Saatte kysellä asiaan liittyviä kysymyksiä ja vastailen parhaani mukaan, kiitos!

Sivut

Kommentit (19)

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Seuraa arvailua. Voisiko tuossa olla kyse sitä, että olette tunteet niin suurta fyysistä vetovoimaa toisianne kohtaan, että ette ole ehtineet juurikaan tutusta toisiinne ihmisinä? Ehkä sovitte seksuaalisesti loistavasti yhteen, mutta ehkä ette ihmisinä. persoonallisuuksien ja elämänarvojen osalta? Tämä siis on pelkkä arvaus, enhän tiedä yhtään mitään yhteensopivuutunne mistään puolesta.

Toinen, mikä tuli mieleen, oli erään ystäväni salamarakastuminen, salama-avioliitto ja salamaavioero. Nainen oli ystäväni kertomuksen perusteella luultavasti persoonallisuushäiriöinen ns. bordeline http://en.wikipedia.org/wiki/Borderline_personality_disorder , ja kovin impulsiivinen, helposti raivostuva, huomionhakuinen, ja hänen tunnetilansa toista ihmistä kohtaan vaihtelivat hurjasti (labile affects tuossa wiki-artikkelissa).

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Hän osaa rakastua mutta ei rakastaa. Hän ei osaa siirtyä siitä huuma-moodista tavalliseen, rakastavaan arkeen, vaan hän tarvitsee sitä rakkaushuumaa. Olin itse samanlainen tuonne melkein kolmekymppiseksi. Taitaa olla aika yleistä, etenkin naisilla.

Hämmentää.

watson123123
Seuraa 
Viestejä6
Liittynyt25.3.2014
BCK

Seuraa arvailua. Voisiko tuossa olla kyse sitä, että olette tunteet niin suurta fyysistä vetovoimaa toisianne kohtaan, että ette ole ehtineet juurikaan tutusta toisiinne ihmisinä? Ehkä sovitte seksuaalisesti loistavasti yhteen, mutta ehkä ette ihmisinä. persoonallisuuksien ja elämänarvojen osalta? Tämä siis on pelkkä arvaus, enhän tiedä yhtään mitään yhteensopivuutunne mistään puolesta.

Toinen, mikä tuli mieleen, oli erään ystäväni salamarakastuminen, salama-avioliitto ja salamaavioero. Nainen oli ystäväni kertomuksen perusteella luultavasti persoonallisuushäiriöinen ns. bordeline http://en.wikipedia.org/wiki/Borderline_personality_disorder , ja kovin impulsiivinen, helposti raivostuva, huomionhakuinen, ja hänen tunnetilansa toista ihmistä kohtaan vaihtelivat hurjasti (labile affects tuossa wiki-artikkelissa).

Tästä tuli mieleen että nämä samanlaisuudet ja eroavaisuudet muuttuivat suhteen aikana usein. Itse pidän itseäni kohtuu tasapainoisena ajatusteni suhteen, toki mielipide muuttuu rationaalisessa mielessä mutta ne ovat perus fakta-asioissa, ei niinkään tunneasioissa. Muistan myös että hän vaihtoi esimerkiksi harrastuksiaan, esimerkkinä kävi lenkillä puolen vuoden jakson, lopetti seinään ja aloitti salilla treenaamisen pariksi kuukaudeksi kunnes tämäkin loppui.

watson123123
Seuraa 
Viestejä6
Liittynyt25.3.2014
Vatkain

Hän osaa rakastua mutta ei rakastaa. Hän ei osaa siirtyä siitä huuma-moodista tavalliseen, rakastavaan arkeen, vaan hän tarvitsee sitä rakkaushuumaa. Olin itse samanlainen tuonne melkein kolmekymppiseksi. Taitaa olla aika yleistä, etenkin naisilla.

Tuon pulentoista vuoden pätkän aikana jona kihloihin menimme niin kyllä jälkeenpäin miettienkin tuntuu kyllä että molemmat elivät tuossa rakastavassa arjessa.. Ainoa vain että se muuttui erittäin radikaalisti

watson123123
Seuraa 
Viestejä6
Liittynyt25.3.2014

Ja olen tuota persoonallisuushäiriötä useasti miettinyt, ihan senkin takia koska tuo halu palata samaan ilman että mitään olisi tapahtunutkaan sopii erittäin hyvin, ja päällimmäisenä ajatuksena on että joko sillä on joku toinen, koska yksin häntä en oikein osaa kuvitella vaikka hän sanoo usein eron jälkeen että sitä haluaisi olla, mutta pari seikkaa hänen omien sanojensa mukaan ei oikein sovi siihen. Ensinnäkin hän ei muiden sanomisia ota oikein minään, ja viha kohdistuu suurimmaksi osaksi aina minuun, oli sitten riita tai ei; harvoin kuitenkaan ulkopuoliseen joka sen on niin sanotusti aiheuttanut. Ja useasti hän on sanonut että on miettinyt eroa jo pidempään ja toisinaan taas että hänestä on vast'ikään alkanut tuntumaan tältä. Erojen selitykset ovat usein vain tunnepohjaista samojen sanojen toistoa ja pyörittelyä, ei sovita toisillemme, vika ei ole sinussa ja tätä rata kun taas joissain tapauksissa kuten aikasemmin kerroin niin en halua koskaan nähdä sinua ja jne, ailahtelevaisuutta on paljon. Mutta päällimmäisenä tunnepohjaisia eroja ilman rationaalisuuden häivää. Tietenkin nainen on paljon tunnepohjaisempi kuin mies mutta useimmat naiset keitä olen tapaillut osaavat kumminkin kuunnella myös järkensä ääntä, hänelle näiden kahden toiminta on tuntunut aina täydeltä mahdottomuudelta..

Painotan vielä että pidän keskustelun tällaisena analyyttisena, kuin puhuisi kolleegoina toiselle ettei tästä nyt tule mitään käytöspohjaista ja siten suhteen laatuun viittaavaa keskustelua. Suhteemme oli kuitenkin täysin normaali kuin ikkunasta ulos katsoisi hymyilevää pariskuntaa jotka kävelevät käsi kädessä, että pintaa syvemmällä tarkastelulla suhde oli hyvä, teot eivät vaikuttaneet hänen mielialaansa niin paljoa kuin mitä tässä on tapahtunut

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
watson123123
Vatkain

Hän osaa rakastua mutta ei rakastaa. Hän ei osaa siirtyä siitä huuma-moodista tavalliseen, rakastavaan arkeen, vaan hän tarvitsee sitä rakkaushuumaa. Olin itse samanlainen tuonne melkein kolmekymppiseksi. Taitaa olla aika yleistä, etenkin naisilla.

Tuon pulentoista vuoden pätkän aikana jona kihloihin menimme niin kyllä jälkeenpäin miettienkin tuntuu kyllä että molemmat elivät tuossa rakastavassa arjessa.. Ainoa vain että se muuttui erittäin radikaalisti

Molemmat voi sitä elää, mutta ilmeisesti tyttösi ei sitten kuitenkaan. Ja mistä sen tietää miltä hänestä lopulta tuntui. Itse olen myös jättänyt eksäni aina kuin seinään. Tai siltä se heistä on tuntunut.

Hämmentää.

watson123123
Seuraa 
Viestejä6
Liittynyt25.3.2014

Eihän kumminkaan noin lineaari ihminen ole. Täysin normaali tapaus muutoin, siksi en tänne parisuhdeasiana tästä tullutkaan keskustelemaan, vaan siksi että olen tätä persoonallisuushäiriötä jo pitkään miettinyt, ja haluan hänen ja itseni takia saada tähän jonkun tolkun. Nuo mistä sinä puhut on tapauskohtaisia tunnepuolen asioita näin karkeasti sanottuna

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
watson123123

Eihän kumminkaan noin lineaari ihminen ole. Täysin normaali tapaus muutoin, siksi en tänne parisuhdeasiana tästä tullutkaan keskustelemaan, vaan siksi että olen tätä persoonallisuushäiriötä jo pitkään miettinyt, ja haluan hänen ja itseni takia saada tähän jonkun tolkun. Nuo mistä sinä puhut on tapauskohtaisia tunnepuolen asioita näin karkeasti sanottuna

Käsittääkseni tässä Vatkain hahmottelee tapaustanne itse saamiensa diagnoosien pohjalta, eli nimenomaan pers.häiriökuvauksena?

Kyllähän sen kaikki tajuavat että ei tässä nyt vain pelkästä tavanomaisesta parisuhdeasiasta ole kyse. Jotain täytyy olla pahasti vialla ettei asianomaista itseään jo ala oma käytöksensä ihmetyttämään, siis tätä "haluan sut enpäs haluakaan" -naista.

Eksäni minua edeltänyt eksä oli tuollainen että hän kyllästyi aina jokaiseen mieheen ja lähti sitten vielä suhteen jatkuessa sekaantumaan muihin. Jos jätetty mies löysi uuden naisen (kuten esim. eksäni tietenkin aikanaan minut), niin sitten tuolle naiselle tuli kamala tarvis saada se toisen jo viemä mies takaisin itselleen. Minunkin eksälleni soitteli jokusen vuoden ajan aina silloin tällöin kännissä ja kai olisi sen miehen itselleen ottanut, jos tämä olisi itse moiseen suostunut. Ei suostunut (mikä johti mm. siihen että välillä piti rynnätä kaupasta ulos kesken kaiken kun ei halunnut ko. naiseen törmätä...)

Helpostihan tuollaisen mieltää lapsellisuudeksi. Nykyään tietenkin myös narsismiksi, kun nämä termit alkavat olemaan joka maallikon huulilla. Mutta ehkä vähän turha mennä kovin yksityiskohtaisiin nimikkeisiin. Yleisesti kategoria "persoonallisuushäiriö" riittää toki myös.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
watson123123

Eihän kumminkaan noin lineaari ihminen ole. Täysin normaali tapaus muutoin, siksi en tänne parisuhdeasiana tästä tullutkaan keskustelemaan, vaan siksi että olen tätä persoonallisuushäiriötä jo pitkään miettinyt, ja haluan hänen ja itseni takia saada tähän jonkun tolkun. Nuo mistä sinä puhut on tapauskohtaisia tunnepuolen asioita näin karkeasti sanottuna

Jos hän on täysin normaali tapaus muuten, niin sitten hänellä tuskin mikään diagnosinen kriteerikään täyttyy. Kyse on vaan kypsymättömästä ihmisestä. Tähän ei voi muuta sanoa kuin että kyllä hän siitä kasvaa. Eri asia että kuka vierellään.

Hämmentää.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Aloittajan kannattaa toki tarkistaa omalla kohdallaan sekin että miksi hän suostuu olemaan jonkun ihmisen tuuliviirimäisten tunteiden vuoksi riepoteltavana. Uhkaako neitokainen itsarilla jos ei ryntää välittömästi takaisin hänen tykönsä?

slam
Seuraa 
Viestejä2127
Liittynyt11.5.2006

Ihme pelleilyä. Yleensä, jos toinen on muiden kanssa jo hommissa ollut, niin ei takaisin kannata. Olkaa kaveripohjalta yhteyksissä?

Hyvin polkee.

Vierailija

Ja mä muuten toimin ihan samalla tavalla parisuhteen ulkopuolellakin. Siinä puhuminen auta kun toinen ei osaa kuunnella.

Vierailija
watson123123

Ja olen tuota persoonallisuushäiriötä useasti miettinyt, ihan senkin takia koska tuo halu palata samaan ilman että mitään olisi tapahtunutkaan sopii erittäin hyvin, ja päällimmäisenä ajatuksena on että joko sillä on joku toinen, koska yksin häntä en oikein osaa kuvitella vaikka hän sanoo usein eron jälkeen että sitä haluaisi olla, mutta pari seikkaa hänen omien sanojensa mukaan ei oikein sovi siihen. Ensinnäkin hän ei muiden sanomisia ota oikein minään, ja viha kohdistuu suurimmaksi osaksi aina minuun, oli sitten riita tai ei; harvoin kuitenkaan ulkopuoliseen joka sen on niin sanotusti aiheuttanut. Ja useasti hän on sanonut että on miettinyt eroa jo pidempään ja toisinaan taas että hänestä on vast'ikään alkanut tuntumaan tältä. Erojen selitykset ovat usein vain tunnepohjaista samojen sanojen toistoa ja pyörittelyä, ei sovita toisillemme, vika ei ole sinussa ja tätä rata kun taas joissain tapauksissa kuten aikasemmin kerroin niin en halua koskaan nähdä sinua ja jne, ailahtelevaisuutta on paljon. Mutta päällimmäisenä tunnepohjaisia eroja ilman rationaalisuuden häivää. Tietenkin nainen on paljon tunnepohjaisempi kuin mies mutta useimmat naiset keitä olen tapaillut osaavat kumminkin kuunnella myös järkensä ääntä, hänelle näiden kahden toiminta on tuntunut aina täydeltä mahdottomuudelta..

Painotan vielä että pidän keskustelun tällaisena analyyttisena, kuin puhuisi kolleegoina toiselle ettei tästä nyt tule mitään käytöspohjaista ja siten suhteen laatuun viittaavaa keskustelua. Suhteemme oli kuitenkin täysin normaali kuin ikkunasta ulos katsoisi hymyilevää pariskuntaa jotka kävelevät käsi kädessä, että pintaa syvemmällä tarkastelulla suhde oli hyvä, teot eivät vaikuttaneet hänen mielialaansa niin paljoa kuin mitä tässä on tapahtunut

Piti nyt sitten pilata päivä tälläkin sekoilulla. Hetken mietin että olet heikossa hapessa, mutta oletkin vain idiootti. Mua ei kiinnosta tippaakaan sun suusta kuultuna mitä hän on, tai mitä hän ei ole.

Ja painotan vielä ettei Humen lääkkeestä ole mitään apua. Jos katsot pintaa syvemmälle kadulla vastaan tulevia ihmisiä, sulla on päässä vikaa.

Myös se kertoo siitä että sulla on päässä vikaa, että aluksi kaikki on yhtä ruusuilla tanssimista.

Olen onnellinen hänen puolestaan.

Lääkärillä oli tapana lupailla päivittäin potilailleen pikaista paranemista, yhdelle pulssin kohenemista, toiselle yskösten vähenemistä, kolmannelle, että hikoilu viittaa paranemiseen jne. Ystävä tuli käymään. Kuinka jaksaa, ystäväni, tautisi? oli ensimmäinen kysymys. Kuinka luulisit? Kuolen pelkästä paranemisesta! – Jos joku valtiollisen elämän kurjaa tilaa ajatellessaan vajoaa epätoivoon eikä usko ihmissuvun paranemiseen ja edistymiseen kohti hyvää, en lue sitä hänelle viaksi. Mutta luotan siihen Humen esittelemään sankarilliseen lääkkeeseen, jonka pitäisi vaikuttaa nopeasti. – ”Kun nyt”, hän sanoo, ”näen kansakunnat sodassa keskenään, on kuin näkisin kahden juopuneen huitovan piiskoilla ympäri posliinikauppaa. Paitsi että heillä menee kauan niiden kuhmujen parantamiseen, joita he toisilleen jakavat, heidän täytyy jälkikäteen myös maksaa kaikki tekemänsä vahingot”. Sero sapiunt phryges. (myöhään viisastuvat fryygialaiset) Meneillään olevan sodan kauheat jälkiseuraukset pakottavat ehkä poliittisen ennustajan tunnustamaan, että se ihmissuvun käänne parempaan, joka jo nyt on näköpiirissämme, on lähellä.

Suomentanut Markku Mäki

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat