Seuraa 
Viestejä12762
Liittynyt12.7.2010

Tänään sain uutisen että eräs tuttavani on sairastunut keuhkosyöpään. 
Kyseessä on n. 70 vuotias nainen joka ei tupakoi.
90 prosenttia keuhkosyöpään sairastuneista on tupakoitsijoita. Keuhkosyöpä on tilastollisesti huonosti parannettavaissa ja hoitotoimenpiteet usein heikentävät elämänlaatua ja tuovat kyseenalaisia etuja elämän pitkittämisessä.

Isoisäni kuoli myös keuhkosyöpään ja on käynyt mielessä että mitä tekisi ja miten valitsisi jos se osuu omalle kohdalle. Suomessa keuhkosyöpä on toiseksi yleisin syöpä miehillä. Kyseinen nainen on amerikkalainen ja hoidot siellä on myös kalliita.

Eräs ystäväni, jonka edesmennyt isä oli lääkäri, sanoi isäänsä siteeraten, että "kuolettavaan tautiin sairastuessaan ei kannata ryhtyä kalliisiin hoitotoimenpiteisiin. Hoito ei välttämättä tuo mitään etua ja rahat palaa. Sen sijaan kannattaa keskittyä elämänlaatunsa parantamiseen jäljellä olevalle ajalle".

Mitä tekisit omalla kohdallasi vastaavassa tilanteessa?
Miten valmistautuisit henkisesti?
Mitä asioita järjestelisit ennen lähtöä?

 

Sivut

Kommentit (64)

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010
SamikoKu

 Keuhkosyöpä on tilastollisesti huonosti parannettavaissa ja hoitotoimenpiteet usein heikentävät elämänlaatua ja tuovat kyseenalaisia etuja elämän pitkittämisessä.

Minkä tilaston mukaan? Kuinka huonosti parannettavissa? Mikä on eloonjäämisprosentti hoitamattomana, ja mikä asianmukaisesti hoidettuna?

 

Raspu
Seuraa 
Viestejä12762
Liittynyt12.7.2010

Onko aikomuksesi saivarrella vai keskustella?

http://www.cancer.fi/syoparekisteri/

Katsele itse vaikka tuolta. Tietoa on lukemattomissa paikoissa ja kehkosyövän ennuste on huono.
Viiden vuoden kuluttua 14% miehistä ja 20% naisista on hengissä.

Missasit ilmeisesti aloituksen pointin. Eli mitä SINÄ tekikist vastaavassa tilanteessa?

Suomi − Keuhko
Miehet Naiset
Uusien syöpien määrä vuodessa (2007−2011) 1632 757
Maailman standardiväestön mukaan ikävakioitu ilmaantuvuus (2007−2011) 31.3 12.0
Osuus kaikista syövistä (%) 11.4 5.5
Osuus kaikista syövistä ei−melanooma ihosyöpä poissulkien (%) 12.0 5.8
Sairastumisvaara 75 vuoden ikään mennessä (%) 3.8 1.5
Vuotuinen keskimääräinen ilmaantuvuuden muutos viimeisen 10 vuoden aikana (%) −2.3 +2.5
Syöpäkuolemien määrä vuodessa (2007−2011) 1450 624
Maailman standardiväestön mukaan ikävakioitu kuolleisuus (2007−2011) 27.2 9.4
Osuus kaikista syöpäkuolemista (%) 24.7 11.7
Syöpäkuoleman vaara 75 vuoden ikään mennessä (%) 3.2 1.2
Vuotuinen keskimääräinen kuolleisuuden muutos viimeisen 10 vuoden aikana (%) −1.9 +2.1
Elossa olevien syöpää sairastavien ja sairastaneiden määrä 31.12.2011 2462 1666
Syöpää sairastavien ja sairastaneiden määrä 100 000 henkeä kohden 31.12.2011 92 60
Suhteellinen elossaolo−osuus (%) (2009−2011 diagnosoidut potilaat)
1 vuosi 41 51
5 vuotta 14 20

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Oma suhtautumiseni riippuisi todennököisyyksistä, eli mikä on eloonjäämisprosentti hoitamattomana, ja mikä asianmukaisesti hoidettuna, millä todennäköisyydellä hoidosta on enemmän haittaa vai hyötyä, ja kuinka pahat ovat hoidon sivuvaikutukset, ja kuinka pahat ovat hoitamattomuuden vaikutukset (hoidolla kai voidaan lievittää myös oireita). Olettaisin, että tuo saattaisi olla vaikeasti optimoitava monimuuttuja-ongelma.

Raspu
Seuraa 
Viestejä12762
Liittynyt12.7.2010
BCK

Oma suhtautumiseni riippuisi todennököisyyksistä, eli mikä on eloonjäämisprosentti hoitamattomana, ja mikä asianmukaisesti hoidettuna, millä todennäköisyydellä hoidosta on enemmän haittaa vai hyötyä. Olettaisin, että tuo saattaisi olla vaikea optimoitava monimuuttuja-ongelma.

Eikä pelkästään noista asioista. Myös levineisyys ym. kaikki vaikuttaa.
Eli jos peli on menetetty ja hoidoilla saadaan lunastettua aikaa, mutta samalla oma olo kärsii niin vaikea päätös tuo olisi. Itse todenäköisesti valitsisin minimihoidot ja yrittäisin keskittyä mielialan ja hyvinvointini parantamiseen niillä keinoin mitä olisi käsillä. Lopussa tietysti kipulääkitys. 

Kaikki muukin vaikuttaa, perhesuhteet, eletty elämä, lasten ikä jne.

/dev/null
Seuraa 
Viestejä82
Liittynyt30.7.2013

Paria tapausta sivusta seuranneena on herännyt kysymys, että millä ihmeen lääketieteellisillä perusteilla syöpäpotilaille annetaan joskus varsin suuriakin määriä kortikoideja (kortisonia)? Luulisi, että immunosuppressiivinen lääkitys olisi tuossa tilassa suurin mahdollinen virhe, ainakin jos hoidon tavoitteena on pidentää elämää.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Ylenantaminen on niin kamalaa, että en ehkä kauhean minimaalisilla eloonjäämistsänsseillä mihinkään sädetyshoitoon ryhtyisi. En tiedä sitten miten hyvin pahoinvointilääkkeet nykyään puree, muistaakseni myös tukka voi pysyä päässä nykykonsteilla (on minulla tosin jokunen peruukki ihan huvin vuoksi ostettuna, ettei se niin kauheaa olisi jos kaljuuntuisi). Mutta tosiaan jos joka päivä vaan oksennat oksentamistasi, ei kiitos.

Sukua varten en tietenkään ala rahojani jemmaamaan, että rahansäästöstä ei ole kyse jos hoidoista kieltäydyn. Olotilasta tosiaankin. Ehkä etsisisin (silloisille) kissoille uuden kodin ja alkaisin matkustella ympäriinsä. Siihen mieluummin voisi vähäiset pelimerkkinsä käyttää, kun ei niitä enää säästellä tarvitse.

Raspu
Seuraa 
Viestejä12762
Liittynyt12.7.2010

Joku kiinalainen filosofi on sanonut jotenkin näin, "Kun mies on sovinnossa hengityksensä kanssa on hän sovussa itsensä kanssa".  Tuossa lienee paljon perää ja tapa hengittää myös vaikuttaa mielentilaan sekä päinvastoin. Myös astmassa on psykologisia piirteitä.

Jos ihminen on elämässään tehnyt tekoja mitä ei pysty antamaan itselleen anteeksi myrkyttää se ihmistä sisältä päin. Eli omien pahojen tekojen märehtiminen sairastuttaa. Olenkin joskus miettinyt että onko keuhkosyöpä jossain määrin itse aiheutettu.

Tietysti geenit, ympäristöolosuhteet, tupakointi, kuntoilu ym. kaikki vaikuttaa mutta voisiko kuitenkin olla mahdollista että psykologinen tekijä vasta aktivoi sairauden?

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009

En tekisi mitään, olen järjestellyt elämäni ja ruokavalioni siten, etten voi saada keuhkosyöpää.

 

Juttu jätti kertomatta, että millainen lääkitys vanhalla rouvalla on, elämäntavat tai ruokavalio?

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Raspu
Seuraa 
Viestejä12762
Liittynyt12.7.2010
taucalm

En tekisi mitään, olen järjestellyt elämäni ja ruokavalioni siten, etten voi saada keuhkosyöpää.

Juttu jätti kertomatta, että millainen lääkitys vanhalla rouvalla on, elämäntavat tai ruokavalio?

En tiedä lääkityksestä vielä. Elämäntavat melkoisen terveet. Lasia viiniä dinnerillä tyyliin.
Ei juo eikä tupakoi. 
Kuuluu hyvin toimeentulevaan yläluokkaan, mutta elämäntavat on "kohtuulliset".
Sairaus havaiittiin yskän ja keuhkoputken tulehduksen takia.
Kuittenkin monenmoista stressiä ja jännittämistä on taipaleellaan kantanut.

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010
/dev/null
Paria tapausta sivusta seuranneena on herännyt kysymys, että millä ihmeen lääketieteellisillä perusteilla syöpäpotilaille annetaan joskus varsin suuriakin määriä kortikoideja (kortisonia)? Luulisi, että immunosuppressiivinen lääkitys olisi tuossa tilassa suurin mahdollinen virhe, ainakin jos hoidon tavoitteena on pidentää elämää.

 

Mihin vaivaan niitä annetaan, olisiko esim. saattohoidossa mm. kipuoireiden lievittämiseen siinä vaiheessa, kun toivoa ei enää ole, tai hengityksen helpottamiseksi (keuhkosyövässä tai keuhkometastaasien takia)? Haussa löytyi tällainen väite, en tiedä pitääkö paikkansa: "Kortisoni on oheislääkkeenä syöpäpotilaan kivunhoidossa elämänlaadun parantaja. Kortisonia käytetään kasvainten pienentämiseen erityisesti aivometastaasien, selkäytimen lähellä tai ydinkanavassa olevien kasvainten sekä vatsaontelon alueen kasvainten aiheuttaessa potilaalle oireita. Huomattava merkitys kortisonilla on myös syövän hoidon, kuten sytostaattien tai sädehoidon, aiheuttaman pahoinvoinnin hoitamisessa yhdessä pahoinvointia estävien lääkkeiden kanssa. Lisäksi kortisonia voidaan käyttää sairauden aiheuttamien yleisoireiden helpottamiseen esimerkiksi kuumeen poissapitämiseksi (Joensuu ym. 1999)." http://www.napsu.fi/vastaukset/kysymys/21851

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010
taucalm

En tekisi mitään, olen järjestellyt elämäni ja ruokavalioni siten, etten voi saada keuhkosyöpää.

 

Mielenkiintoista. Kerro nyt meille muillekin, miten voi 100% todennäköisyydellä varmistaa, ettei saa keuhkosyöpää? Mihin tutkimuksiin perustat väitteesi?

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009
SamikoKu

Joku kiinalainen filosofi on sanonut jotenkin näin, "Kun mies on sovinnossa hengityksensä kanssa on hän sovussa itsensä kanssa".  Tuossa lienee paljon perää ja tapa hengittää myös vaikuttaa mielentilaan sekä päinvastoin. Myös astmassa on psykologisia piirteitä.

Jos ihminen on elämässään tehnyt tekoja mitä ei pysty antamaan itselleen anteeksi myrkyttää se ihmistä sisältä päin. Eli omien pahojen tekojen märehtiminen sairastuttaa. Olenkin joskus miettinyt että onko keuhkosyöpä jossain määrin itse aiheutettu.

Tietysti geenit, ympäristöolosuhteet, tupakointi, kuntoilu ym. kaikki vaikuttaa mutta voisiko kuitenkin olla mahdollista että psykologinen tekijä vasta aktivoi sairauden?

 

Astma puhkeaa kyllä usein varsin nuorella iällä. Esimerkiksi itselläni ei ollut huolenhäivää kun tarpoessani lumihangessa kaaduin lumeen haukkomaan happea.

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009

Söpöä kyllä miten te pohditte asioita joista ette ymmärrä hevonvittuakaan. Menkää nyt toki vielä esittelemään näkökulmianne kuolevaa tekeville. Ei, ei kannata missään tapauksessa olla tukena ja kuunnella, vaan tietenkin sitä pitää hoitaa omaa kuolemanpelkoaan määrittelemään se miten ihmisen tulee kuolla.

Sitten kun tuleekin yllättävä tilanne voi masentua siitä ettei saanut hoidettua protokollaansa ja asiat jäivät ikään kuin roikkumaan kun ei pappikaan päässyt voitelemaan. Siellä se varmaan roikkuukin sitten limbossa hätää huutamassa koska te ette päässeet suorittamaan rituaalejanne.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Itse sain allergioita jo lapsena (ylenmääräisestä siisteydestä ei kenenkään tarvitse nyt taas kerran tulla mäkättämään, möyrin kyllä kurassa kesät syksyt siinä missä kuka tahansa lapsi, lisäksi meillä oli kissoja - niiden osalta siedätys on toiminut, koska en nyt aikuisenaan oireile niille). Ensin oli hedelmät, sitten tuli koivunsiitepöly. Jossain vaiheessa peruskoulua käydessäni aloin yskimään jokaikinen syksy, ja vasta 2000-luvulla oivalsin että olen ilmeisesti metsien homesienille allerginen.

Tilanne paheni 2003 (itseasiassa kissattomassa vaiheessa) siinämäärin että sain astma-diagnoosin. On hivenen vituttanut lueskella että "hoitamaton allergia johtaa astmaan". Pirustako minä olisin arvannut ja osannut kysellä hoitoja allergioihini. Ne vaan kesti ja kärsi.

Nykyään yskin sen siitepölynkin takia, ja viime talvena yskitti ihan ilman että paska lensi ilmassa, pelkkä lämpötilan vaihtelu ärsytti tarpeeksi.

Minkälainen karma tähän on johtanut? En tiedä. Psyykkiset syyt? Lapsenako jo?

Hyväksyn kyllä psyykkiset syyt moneenkin sairauteen, mutta en hyväksy sitä että sairaita ihmisiä kärkkäästi syyllistetään tyyliin itsepä olet sairautesi kehittänyt koska psyykesi oirehdinta siirtyi fyysiselle tasolle. Jos ihmisellä on esim. syöpä vaikka hän on aina elänyt terveellisesti (itsehän nyt tunnen tällaisen ihmisen!), niin niistä psyykkisistä syistä hänelle jäkättäminen olisi silkkaa sadistisuutta.

Jos esim. murehtiminen johtaa rintasyöpään (kuten aikoinaan yksi luennoitsija väitti jonkun henkisen seuran järjestämässä tapahtumassa), niin tarkoittaako se sitä että pahan mielen tullen ihmisen pitää kyetä tukahduttamaan se tuntemuksensa ettei se vaan johda syöpään? Elämässä on tarpeeksi pelkoja ja huolia muutenkin, se se vasta sairaaksi menee jos ei saa edes tuntea yhtään mitään, ettei siitäkin sitten RANGAISTA...

Raspu
Seuraa 
Viestejä12762
Liittynyt12.7.2010
jees

Söpöä kyllä miten te pohditte asioita joista ette ymmärrä hevonvittuakaan. Menkää nyt toki vielä esittelemään näkökulmianne kuolevaa tekeville. Ei, ei kannata missään tapauksessa olla tukena ja kuunnella, vaan tietenkin sitä pitää hoitaa omaa kuolemanpelkoaan määrittelemään se miten ihmisen tulee kuolla.

Sitten kun tuleekin yllättävä tilanne voi masentua siitä ettei saanut hoidettua protokollaansa ja asiat jäivät ikään kuin roikkumaan kun ei pappikaan päässyt voitelemaan. Siellä se varmaan roikkuukin sitten limbossa hätää huutamassa koska te ette päässeet suorittamaan rituaalejanne.

Näitä kun on seurannut vierestä omassa lähipiirissä niin kyllä se ajatuksia herättää. Isoisäni ja oma vaimonikin. Ei se kuolema pelota vaan se että jää jotain hoitamatta, esimerkiks omalla kohdalla ne asiat että kuinka mun poika pärjää jos se jää kriittisessä iässä isättömäksi.

Tuo vanha nainen on kristitty ja aikalailla uskovainenkin. Perinteiseen amerikkalaiseen tyyliin jotten sanois. Ei minulla ole eväitä juurikaan auttaa, ainoa asia minkä pystyin sanomaan oli että rukoilen hänelle voimaa. En tiedä oliko se oikea tapa mutta ainakin se otettiin kauniisti vastaan. Itse en ole kai uskovainen, mutta lupaukseni mukaisesti pistin iltarukouksen vetämään.

 

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat