Seuraa 
Viestejä18
Liittynyt19.10.2011

Hiukkasen esiintymistodennäköisys  ->  Hiukkasen sijainti samanaikaisesti siellä ja täällä ->  Hiukkasen todellisen sijaintipaikan leviäminen tasaiseen havaintoavaruuteen  ->  On olemassa tasainen euklidinen avaruus ja sen suhteen epälineaarinen ja muuttuva absoluuttinen avaruus  -> Jäkimmäinen avaruuksista on todellinen ja ensimmäinen on vain havainnoista syntyvä kuva  ->  Havaintoavaruuden (kuvan) syntymiseen tarvitaan makroskooppinen havaitsija  ->  Tietoisuus näyttää vaikuttavan mittaukseen ja jakavan maailman mikroskooppiseksi/makroskooppiseksi maailmaksi.

Edellä hiukkanen oletetaan lähes pistemäiseksi. Saman päättelyketjun ja mallin avulla ymmärretään niin kvanttimekaniikan mittausongelma kuin vaikkapa EPR-paradoksi.

Lisätietoja:

http://www.netikka.net/mpeltonen/siirretyt/tekstit/dteoria.htm

Kommentit (9)

Vierailija

Jännä idea. 

 

Tosin itse olen viime aikoina kannattanut semmoista teoriaa että ei ole olemassa pistemäisiä hiukkasia, sen sijaan hiukkaset ovat jollain amplitudillä "läsnä" jokaisessa aika-avaruuden pisteessä. Ja jotenkin niin että kun mennään jonnekin Planckin skaalaan tai sen tuolle puolen, olisikin aika-avaruus diskreetti. Ja sitten olisi semmoinen massa-jousi-systeemin kaltainen mekanismi tuolla mikrotasolla mikä sitten tuo "vaikutelman" jatkuvasta aika-avaruudesta missä on voimassa Minkowskin metriikka yms. 

 

Tuossa olisi se että ei tarvitsisi olettaa multiversumia tai mennä uskontojen tontille(köpisläinen tulkinta).

JPI
Seuraa 
Viestejä26010
Liittynyt5.12.2012
ksuomala

Jännä idea. 

 

Tosin itse olen viime aikoina kannattanut semmoista teoriaa että ei ole olemassa pistemäisiä hiukkasia, sen sijaan hiukkaset ovat jollain amplitudillä "läsnä" jokaisessa aika-avaruuden pisteessä.

Kyllähän ne kvanttikenttäteoroissa tavallaan ovatkin läsnä.

Muuten, jos olet lukenut hullusta, mutta kiehtovasta, holografisesta periaatteesta (holographic principle) , tuo tuntuisi sopivan siihenkin. Nimittäin, jos aluksi ajatellaan tavallista hologrammia, niin siinähän mielivaltaisen pienessäkin kuvan fyysisessa palassa on tieto koko kuvasta, vieläpä 3D:nä, mutta pienemmällä tarkkuudella kuin alkuperäisessä kokonaisessa kuvassa. Ei ole ihan hirveä hypppy ajatukseen siitä, että kääntäen tieto koko todellisesta universumista olisi koodattuna  pienemmällä tarkkuudella pienessäkin osassa holografista universumia ja pieni osa (sisältäen esim. hiukkasen amplitudin) kaikessa.

 

3³+4³+5³=6³

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5648
Liittynyt26.3.2005

JPI: Kyllähän ne kvanttikenttäteoroissa tavallaan ovatkin läsnä.

 

Niin eiväthän ”hiukkaset” kvanttikenttäteorioissa ole sen paremmin pistemäisiä kuin ulotteellisiakaan. Kvanttikenttäteorioissa ei ole hiukkasia vaan kenttiä. (Reaalinen) ”hiukkanen” on kentän pienin eksitaatio, kiltisti käyttäytyvä ja pitkiäkin matkoja kulkeva häiriö (perturbaatio) kentässä ja siksi esim. kaikki elektronit ovat identtisiä. Erotuksena ns. virtuaalihiukkasista, jotka eivät ole ”hiukkasia” ollenkaan, vaan kentän epämääräisiä (esim energialtaan/ajaltaan jne) häiriöitä (jotka ovat vastuussa ns virtuaaliprosesseista jne ja jotka ovat ”läsnä” vain häiriöteoreettisessa matematiikassa).

P Virtanen
Seuraa 
Viestejä18
Liittynyt19.10.2011
Lentotaidoton

Niin eiväthän ”hiukkaset” kvanttikenttäteorioissa ole sen paremmin pistemäisiä kuin ulotteellisiakaan. Kvanttikenttäteorioissa ei ole hiukkasia vaan kenttiä. (Reaalinen) ”hiukkanen” on kentän pienin eksitaatio, kiltisti käyttäytyvä ja pitkiäkin matkoja kulkeva häiriö (perturbaatio) kentässä ja siksi esim. kaikki elektronit ovat identtisiä. Erotuksena ns. virtuaalihiukkasista, jotka eivät ole ”hiukkasia” ollenkaan, vaan kentän epämääräisiä (esim energialtaan/ajaltaan jne) häiriöitä (jotka ovat vastuussa ns virtuaaliprosesseista jne ja jotka ovat ”läsnä” vain häiriöteoreettisessa matematiikassa).

Olenkin käyttänyt D-teoriassa kentän käsiteen sijaan toisinaan käsitettä "kuva". Siten esimerkiksi todellisella elektronilla on kuva eli projektio Bohrin vanhentunutta atomimallia ajatellen tietyllä etäisyydellä ytimestä. Kuva vastaa makroskooppista Bohrin sähködynaamista mallia.

D-teoriassa käytetään käsitettä "kvanttimekaaninen kaksisuuntainen aika", josta atomimallin elektronin yhteydessä saadaan elektronin yksisuuntaista rataimpulssimomenttia varten makroskooppinen yksisuuntainen aika edellä mainitussa projektiossa syntyvän vaihe-eroihin perustuvn tasasuuntaavan kahdellajakajan avulla. Kaksisuuntaista aikaa voidaan perustella esim. aaltofunktion globaalin vaiheinvarianssin avulla, eli vaiheen suunta voidaan vaihtaa globaalisti ilman havaittavaa vaikutusta.

Samoin makroskooppinen havaintoavaruus on kuva todellisesta kvantittuneesta avaruudesta. Todellista avaruutta voidaan pitää vaikkapa virtuaalisena, koska sitä ei voida havaita. Samalla se on abstrakti yhteinen tausta fysiikalle ja matematiikalle.

Vierailija

Itse meinasin jotenkin niin että samaan tapaan kuin kiteisessä aineessa on nuo optiset ja akustiset moodit niin diskreetissä aika-avaruudessa olisi neutriino-,  fotoni- , kvarkki- yms. moodeja. Suht koht simppelillä matematiikalla saisi likimäärin ulos nuo nelipituuden ja neliliikemäärän säilymiset sekä jotain Lorentzin muunnosta muistuttavaa. Yksi probleema on nuo hiukkasten massat, nitä varten pitäisi vissiin keksiä uudestaan tahikka apinoida se Higgsin mekanismi :) 

JPI
Seuraa 
Viestejä26010
Liittynyt5.12.2012
P Virtanen

Olenkin käyttänyt D-teoriassa....

On semmoinenkin olemassa kuin D-theory, poikkeaa "hieman" sinun teoriastasi tosin.

Mitäs siitä olet mieltä?

Luin noita powerpoint-juttujasi mielenkiinnolla. Tavallaan ihan jänniä ajatuksia, mutta sulta puuttu vielä ainakin formalismi, jolla voidaan laskea jotakin, ei pelkästään selittää yksinkertaisella keskikoulun matematiikalla. Jotenkin tuo idea muunoksesta X-> x^2 todellisesta avaruudesta havaintoavaruuteen tuntuu kiinnostavalta. Se tuo jostaiin syystä mieleen Diracin, tieteen supermiehen ongelman: Miten poistetaan neliöjuuri, joka tulee luonnollisesti yritettäessä kirjoittaa relativistinen yhtälö lähtökohtana E =√(m²+p²). Tuo neliöjuurilauseke on  √(∑i ∂²/∂xi²). i tietysti 0-3. Dirac keksi, että tuossa on näkymättömissä jotakin, nimittäin neliojuuren sisällä on toiseen korotettuan operaattori ∑i γi*∂/∂xi, joka kohdistuu paitsi paikkariippuvaiseen aaltofunktion osaan, myös sen spinoriseen (4-spinor). Dirac siix oletti, että tuo neliöjuuri on tuota muotoa  ∑i γi*∂/∂xi, ja loppu onkin fysiikan historiaa. Jännä yksityiskohta on , että gammat ovat Cliffordin algebran elementteja, jotka oli jo keksitty Diracin tietämättä.

Siispä jollakin tapaa tuo muunoksesi voisi olla jotain vastaavantyylistä?

3³+4³+5³=6³

P Virtanen
Seuraa 
Viestejä18
Liittynyt19.10.2011

D-theory on sama kuin D-teoria, eli olen julkaissut teoriani englanninkielisenä Peltosen Manun sivuilla.

Formalismini on geometriassa. Näin pystyy kyllä laskemaan erilaisia pituuksia kuten esim. vetyatomin halkaisijat eri energiatasoilla, protonin halkaisijan, Rydbergin vakion (1/m).

Yksi tavoitteeni on ollut välttää abstraktia algebraa, mikä ei tarkoita, että sinänsä väheksyisin matematiikan merkitystä fysiikassa. Kun Yleinen Suhteellisuusteoria perustuu geometriaan, niin miksei kvanttimekaniikkakin... Kysymys on, että miten se tehdään.

Olen itsekin tuota muunnosta paljon miettinyt, sen edellytyksiä ja seurauksia. Olen päätynyt esittämään, että yksi seurauksista on kvanttimekaniikan mittausongelman ratkaiseminen.

En osaa ottaa kantaa kysymykseesi.

Pekka

P Virtanen
Seuraa 
Viestejä18
Liittynyt19.10.2011

Päivitin päättelyketjun tekstiä hieman:

 

Hiukkasen esiintymistodennäköisys  ->  Havaitsemattoman hiukkasen sijainti samanaikaisesti siellä ja täällä  ->Hiukkasen todellisen sijaintipaikan leviäminen tasaiseen havaintoavaruuteen  ->On olemassa tasainen euklidinen avaruus ja sen suhteen epälineaarinen ja muuttuva absoluuttinen avaruus  -> Jäkimmäinen avaruuksista on todellinen ja ensimmäinen on vain havainnoista syntyvä kuva  ->Mittauksessa todellisen avaruuden hiukkanen saa paikan havaintoavaruudessa -> Havaintoavaruuden (kuvan) syntymiseen tarvitaan makroskooppinen havaitsija  ->Tietoisuus näyttää vaikuttavan mittaukseen ja jakavan maailman mikroskooppiseksi/makroskooppiseksi maailmaksi.

JPI
Seuraa 
Viestejä26010
Liittynyt5.12.2012
P Virtanen

D-theory on sama kuin D-teoria, eli olen julkaissut teoriani englanninkielisenä Peltosen Manun sivuilla.

Jahas, mutta tarkoitin tätä D-Theoryä:

D-Theory: Field Quantization by Dimensional Reduction of Discrete Variables
R.Brower, S.Chandrasekharan, S.Riederer, U.-J.Wiese
(Submitted on 29 Sep 2003)
 
http://arxiv.org/abs/hep-lat/0309182

3³+4³+5³=6³

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat