Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt14.12.2013

Olen yhteiskunnassa "Bufferi_Ihminen" eli jätkä joka lievittää kitkaa piireissä ja vetää samlla hyvän shown. Jos en sitä tee niin kaikki antaa palaa siten että aurinko laskee jo kello kuudelta ja koirat rupee haukkuun ja möröt alkaa lentää Hitler-Horsen kyydissä. Ei kaikki tätä roolia osaa tai edes halua. Taiteilijat nimittäin osaa. Pitäisikö taiteilijan saada olla taiteilija vai lähettää työleireille olemaan yhteiskunnalle hyödyksi? Vai oisko kivaa että Bufferit poistetaan pois tieltä kun kaunat ja tilanteet pitää sotia loppuun? Pussy Riot esimerkiksi.

If this world isn't about me and it certanly isn't about of you either, - then who the f**k about of us it is then?"

Kommentit (7)

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009

BTW: Oon mäki yrittäny olla tosi OG ja keksiä oman genren, mutta se jäi aika vaisuksi, eikä musta kyllä ammattimuusikoksi ole, mutta tossa nyt se yritelmä kun luulin vielä olevani ihan vitun hyvä. Tosin en ikinä saanut yhtäkään biisiä valmiiksi.

http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:http://www.mikseri.net/artists/homosaundi.109106.php

(Tosin myöhemmin sain kuulla että antipunk on jo keksitty, eikä se oo yhtään sama juttu.)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Ai tuollainen termikö se nykyään on... Joskus ammoin käytettiin nimikettä syntipukki. Likasanko tai sylkykuppi olisivat myös hyviä nimikkeitä.

Viimeaikoina olen kokenut toistuvasti netissä että olen jotenkin täysin omillani ja "kaikki" muut ovat eri mieltä kaikesta mitä sanon. Ehkä se johtuu siitä että foorumit ovat alkaneet kyllästyttämään ihmisiä entistä enemmän, jolloinka jäljelle jää hyvin piskuinen ydinjoukko kaikkein sitkeimpiä sissejä, ja mitä pienempi joukko, sitä pienemmät mahdollisuudet on löytää joku samoin ajatteleva tai kokeva yksilö.

Isoon massaan piiloutuminen ja turvassa olemisen tuntemukset silloin kun löytyy muita nyökyttelemään hyväksyvästi syystä tahi toisesta ovat rauhoittavia ja niihin jää helposti koukkuun. Lopulta ei sano enää mistään asiasta mitään muuta kuin niitä kommentteja jotka hyväksytään ja siunataan.

Mutta mitä järkeä sitten on sanoa enää yhtään mitään? Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi se kestää että ollaan erilaisia ja eri mieltä asioista. Pitänee yrittää löytää uusi asenne niihin hetkiin kun tuntuu että hakkaa vain päätään seinään kun yrittää toisille selvittää jotain mitä he eivät sitten niin millään ymmärrä. Eihän vika voi aina, jokaikinen kerta, olla omassa itsessäkään. Ei sen tarvitse olla välttämättä kenessäkään muussakaan, ihmiset vain eivät osaa samaistua sellaiseen mihin heillä ei ole minkäänlaista kosketuspintaa. Pitäisi kai armahtaa niin itseään kuin muitakin, eikä odottaa yksimielisyyden toteutuvan vaikka hampaat irvessä väkisin vääntäen.

Voisivat porukat kumminkin joskus miettiä että onko näitä buffereita aina ruoskittava niin olan takaa. Kyllähän siinä tuli kertakaikkiaan mitä vittua -fiilis kun oli tämä Greenpeace-häppeningi esillä ja suomalaiset tuntuivat oikein nautiskelevan siitä että se yksi suomalainen nainen oli vangittuna. Tyylinä että "siitäs sai kun kehtasi rettelöidä".

Suomalaiset ovat yksiä helvetin masokisteja jotka haluavat että heitä käytetään kynnysmattona, ja jokainen joka vähän nostaa nokkaansa sieltä lattian tasolta ylemmäs pitää saada heti muiden tasalle, ja mielellään vähän alemmas. Sitten kun se kituu siellä kellarissa saa tuntea sadistista iloa siitä ettei kukaan "meistä" ole koskaan saanut yhtään sen enempää aikaiseksi kuin toinenkaan "meistä".

Ei ole mitään meitä.

deep purpose
Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt14.12.2013

Jaa-a. No olis ajossa pitänyt tietää mikä musta isona sit vähän niinku tulee.

If this world isn't about me and it certanly isn't about of you either, - then who the f**k about of us it is then?"

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Liittynyt13.9.2013

Enpä kyllä tiedä, onko tuo ihan käytössä oleva termi vai tässä keksitty. Mitenhän on?

Rousseau

Viimeaikoina olen kokenut toistuvasti netissä että olen jotenkin täysin omillani ja "kaikki" muut ovat eri mieltä kaikesta mitä sanon.

Ei kai siinä mitään salaliittoa ole taustalla. Tälläkään palstalla kauhean monen ajattelutapa ei vaan taida olla uskonnollinen ja sinun ajattelussasi taas tuntuu olevan aika paljon sellaista uskonnollisenkaltaista maagista ajattelua ja logiikkasi on joskus hieman hankalasti hahmottuvaa. En minään moitteena tätä sano, vaan vain omana näkemyksenäni siitä, miksi moni ei välttämättä jaa näkemyksiäsi. Että ei kyse ole siitä, että ihmisenä sinua vastaan oltaisiin. Tai yleistän tietenkin itsestäni, tämä siis on arvelu vain.

Rousseau

Suomalaiset ovat yksiä helvetin masokisteja jotka haluavat että heitä käytetään kynnysmattona, ja jokainen joka vähän nostaa nokkaansa sieltä lattian tasolta ylemmäs pitää saada heti muiden tasalle, ja mielellään vähän alemmas. Sitten kun se kituu siellä kellarissa saa tuntea sadistista iloa siitä ettei kukaan "meistä" ole koskaan saanut yhtään sen enempää aikaiseksi kuin toinenkaan "meistä".

Eikös päinvastoin suomalaiset aina kaiva kaikista kuuluisuuksista, joista se vaan on mitenkään mahdollista, aina vaikka kuinka pienenkin kytkennän Suomeen? Eli jonkun julkkiksen sukunimi kuulostaa melkein ihan suomalaiselta ja jonkun toisen isoisoisoisoisän naapuri saattoi ehkä suunnitella käyvänsä Suomessa. Suunnilleen. (Kyllä minusta keskustelupalstalla pitää saada sanoa, jos on eri mieltä.)

jepajee
Seuraa 
Viestejä22001
Liittynyt29.12.2009
Rousseau

Voisivat porukat kumminkin joskus miettiä että onko näitä buffereita aina ruoskittava niin olan takaa. Kyllähän siinä tuli kertakaikkiaan mitä vittua -fiilis kun oli tämä Greenpeace-häppeningi esillä ja suomalaiset tuntuivat oikein nautiskelevan siitä että se yksi suomalainen nainen oli vangittuna. Tyylinä että "siitäs sai kun kehtasi rettelöidä".

No älä nyt viitsi.

Sain tossa vuosi kaksi sitten hermoromahduksen ja siitä sitten pistettiin psykiatriselle. Siellä sanoin lekurille ettei teistä ole mitään hyötyä, johon hän reagoi nauramalla ja laittoi eristykseen, jonne kävelin omin jaloin ilman sidontaotteita. Hetken siellä oltuani kantoivat hoitajat ruokaa ja jotain "mukavuuksia". Tietoisena heidän toimintansa motiiveista heitin lautasen nurkkaan ja aloin pala palalta repiä jokaista esinettä palasiksi. Tähän reagoitiin tulemalla isolla köörillä piikki kädessä. Ojensin käteni pudistellen, mutta he käänsivät minut väkisin makuuasentoon ja pistivät sen verran suuren annoksen jotain neuroleptiä ettei oikeen mistään nieleminen mukaanlukien tullut yhtään mitään. Sanoivat vielä asetuttuaan polvillaan pääni päälle että katotaan kuinka kova jätkä sä oot.

Siinä menikin sitten deliriumin kourissa seuraava viikko.

Oikeusvaltiossa sitä kutsutaan kiduttamiseksi, josta tulee kahdesta kahteentoista vuoteen linnaa, mutta Suomi ei tosin tunnu lukeutuvan niihin maihin.

Psykiatri vielä peitelläkseen toimintaansa soitti toiselle erikoislääkärille, jonne menin tutkimuksiin saadakseni mahdollisesti oikean diagnoosin että olen psykoosissa. Homma menikin sitten hammastarkastukseksi, vaikka olin viikkoa aiemmin käynyt hammaslääkärissä, jolta olin hakemassa lausuntoa siitä ettei vaivani johdu hampaista. Eipä huomioinut kolmesta määrätystä lääkityksestä kuin sen jota en syönyt - määrätyt masennuslääkkeet. Pari eri antibioottiahan ei mitenkään liity asiaan, varsinkaan kun niiden positiivinen hoitovaste oli varsin selkeä.

Myöhemmin vaatiessani uutta kuuria penisiliiniä sain sen vain koska lekuri jäi urkintarikoksesta verekseltään kiinni, hänen kertoessaan potilastietoja, johon vastasin että mistä hän tietää niistä asioista. Kertoi lukevansa, johon vastasin kysymällä että olenkohan mahdollisesti antanut siihen luvan. Sen jälkeen hän antoi reseptin vedoten siihen että uskoo reseptin antamatta jättämisen olevan antamista vahingollisempaa. Niin, hänelle.

Pointti oli se ettei munkaan ihmiskuva ole noin synkkä. Tosin mun vihani on hyvin pitkälle strukturoitua. Mun ei tarvitse keksiä syitä olla huonolla tuulella.

(Suomeksi sitä kutsutaan sosiopatiaksi. Mulla on jo biisikin valmiina. http://www.youtube.com/watch?v=OBO9-RqsmsQ&feature=kp)

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907
Liittynyt8.12.2007

Itsellä on ns. monta kasvoa käytössä. Olen vähän kameleontti (halutessani) kasvokkain, joskin erittäin outo silloinkin. Sitten ollaan pulassa, kun pitäisi vetää montaa roolia kerralla. N kappaletta kohtaaamaani ihmistä = N mielipidettä.  Yltiösosiaalinen nero, hullu nörtti, outoja ajatteleva, vetäytyvä hissukka...

Onko kameleontti tuon vastakohta?

"Puskuri" näyttäisi käsittelevän yleisöä yhtenä kokonaisuutuna. Näinhän se on luontevinta, jos pitää esiintyä joukoille eli ollla vähät välittämättä yksittäisistä yksilöistä.

Jääkö "puskurille" lavaperoona päälle vai onko hän aina sitä itseään? Mielestäni roolia voi vaihtaa tai siihen voi opetella.

Aloittajalla on kirjoitustensa perusteella taipumus rynnätä rytisten sisään. Luutavasti se luo siihen välille jonkin puskurin. Minä ainakin perääntyisin ilman alun lämmittelyä. Toisaalta tietyt ihmiset saattavat kaivata sitä rytinää.

Syntyykö puskuri aina? Onko se yksilökohtainen kasvokkkain vai voiko se toimia tietyssä kohderyhmässä vapaammin, kuten raksamiesten illanistujaisissa. Saako rynniminen hyvin jyrkän vastareaktion aikaan tietyssä kohderyhmässä? Eli puskuri kavaa liian suureksi.

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat