Seuraa 
Viestejä27856
Liittynyt13.5.2005

Vuosi takaperin (10.4.2013) julkaistun tutkimuksen mukaan tuomitsevaan Jumalaan uskominen ja psykiatriset ongelmat kuten yleinen ahdistuneisuus, sosiaalinen ahdistuneisuus, vainoharhaisuus, pakkomielteet ja pakko-oireiset häiriöt korreloivat. Paino sanalla korreloivat, sillä syy-seuraus -suhteita tutkimus ei selvittänyt. Huffingtonpostin artikkeli tutkimuksesta. *)

En päässyt käsiksi itse tutkimukseen mutta, mitä nyt abstraktin ja lehtiartikkkelin perusteella ymmärsin, niin tutkimuksessa haastateltiin 1429 amerikkalaista aikuista, jotka jaettiin kolmeen ryhmään siten, että ensimmäinen ryhmä uskoi tuomitsevaan Jumalaan, toinen ryhmä hyväntahtoiseen Jumalaan ja kolmas ryhmä uskoi Jumalaan, joka ei osallistu maailman toimintaan. Kävi ilmi, että psykiatriset ongelmat korreloivat positiivisesti ryhmän kanssa, joka uskoi tuomitsevaan Jumalaan kun taas kahdella muulla ryhmällä ei ollut korrelaatiota uskomistensa ja mielisairauksien esiintyvyyden välillä.

Tutkimustulos on melkolailla samansuuntainen Oxordin yliopiston neorologi Kathleen Taylorin arvion kanssa, minkä mukaan fundamentalismi tai haitallinen ideologinen ehdottomuus olisivatkin luonteeltaan mielenterveydellisiä ongelmia kuin mahdollisen vakaan harkinnan synnyttämiä suhtautumistapoja asioihin.

Mutta takaisin asiaan. Mikäli Jumala, johon ihminen uskoo, kertoo ihmisen mielenterveydestä, olivatko/ovatko Vanhan Testamentin mukaiseen jyrkkään Jumalaan uskoneet/uskovat ihmiset todennäköisesti myös mieleltään enemmän järkkyneitä kuin Uuden Testamentin enempi sovittelevaan Jumalaan uskovat? Eli, että ihmiset olisivat olleet joskus muinaisessa historiassa täysin piu pau ja että pikkuhiljaa ihmisten mieli olisi muuttunut terveemmäksi?

Riippuuko se, millaiseen Jumalaan ihminen uskoo, lopultakin vain ihmisen mielenterveydestä vai aiheuttaako kenties vääränlainen oppi Jumalasta kyseisiä mielenterveydellisiä ongelmia mutta traumaperäisinä? Mikäli mielisaraus olisi tässä suhteessa traumaperäistä, nykyajan ihmiset eivät ehkä olisikaan mieleltään ainakaan synnynnäisesti sen terveempiä kuin esi-isänsäkkään, mutta meitä esimerkiksi traumatisoidaan nykyään vähemmän kuin esi-isiämme joskus aiemmin ja siksi olisimme mieletämmekin terveempiä kuin ihmiset aiemmin?

___________________________________________________________

*) Tulos on osittain ehkä ristiriitainenkin toisen samoihin aikoihin valmistuneen tutkimuksen kanssa, jonka mukaan mitä voimakkaampi usko ihmisellä on Jumalaan, sitä parempi on potilaan lyhyen tähtäimen ennuste esimerkiksi potilaan yleiseen hyvinvointiin sekä masennuksen ja itsetuhoisuuden hoitamisessa.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Sivut

Kommentit (77)

käyttäjä-3686
Seuraa 
Viestejä92
Liittynyt29.4.2014
-:)lauri
ensimmäinen ryhmä uskoi tuomitsevaan Jumalaan, toinen ryhmä hyväntahtoiseen Jumalaan ja kolmas ryhmä uskoi Jumalaan, joka ei osallistu maailman toimintaan. Kävi ilmi, että psykiatriset ongelmat korreloivat positiivisesti ryhmän kanssa, joka uskoi tuomitsevaan Jumalaan kun taas kahdella muulla ryhmällä ei ollut korrelaatiota uskomistensa ja mielisairauksien esiintyvyyden välillä.

Tuossa kirjoittamassasi on virhe. Ryhmällä, joka uskoi hyväntahtoiseen Jumalaan, psykiatriset ongelmat olivat keskimääräistä vähäisempiä (~negatiivinen korrelaatio).

Belief in a punitive God was positively associated with four psychiatric symptoms, while belief in a benevolent God was negatively associated with four psychiatric symptoms, controlling for demographic characteristics, religiousness, and strength of belief in God.

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä27856
Liittynyt13.5.2005

Kiitos korjauksesta.

Valaisisi tuon linkittämäni saman ajanjakson toisen tutkimuksen tuloksia, joiden mukaan ainakin lyhyellä aikavälillä vahva usko Jumalaan parantaisi yleistä hyvinvointia, masennuksesta ja itsetuhoisuudesta. Eli että ilmeisesti potilaan asenteella on merkitystä ennusteen kanssa. Pessimisteillä on heikko ennuste kun taas optimisteilla hyvä ennuste. Ei sinällään olisi mitenkän yllättävää.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
-:)lauri
Mikäli mielisaraus olisi tässä suhteessa traumaperäistä, nykyajan ihmiset eivät ehkä olisikaan mieleltään ainakaan synnynnäisesti sen terveempiä kuin esi-isänsäkkään, mutta meitä esimerkiksi traumatisoidaan nykyään vähemmän kuin esi-isiämme joskus aiemmin ja siksi olisimme mieletämmekin terveempiä kuin ihmiset aiemmin?

Ennen aavikkouskontojen leviämistä oli tyypillistä että jumalia lepyteltiin ja mielisteltiin tuon tuostakin, koska jumalathan saattoivat koska tahansa suuttua ja jopa kadehtia ihmisiä jos näillä oli liian hyvät oltavat. Oikeastaan Israelin kansan heimojumala vaikuttaa siirtymäjumaluudelta jossa monoteistiseksi kokoonkyhättyyn koosteolentoon on lipsahtanut paljon noiden menneiden aikakausien tunteidensa riepoteltavana olleiden lukuisien jumalien lapsellisia piirteitä. Paimentolaiskansoilla alkunsa saanut ja viljelykulttuurissa kukoistukseensa puhjennut nuiva suhtautuminen seksuaalisuuteen lienee vaikuttanut siihen ettei Jahve sentään raiskaile siellä täällä ihmisiä... Ja Allah on häntä vieläkin abstraktimpi olio.

Mitä ankeammat olot, sitä ankeammat jumalat ja sitä ankeampi olo - on siinä varsinainen oravanpyörä. Mutta tietysti jos rutto raiskaa ja hallan vie vilja, ja mitä ei vie, sen vievät vihulaiset (ja raiskaavat koko kylän väen siinä ohessa, luonnollisesti), niin eiköhän siinä semmoisessa pysyvässä traumassa eletä että olisi oikeastaan hei-hei jos alkaisi väittämättään että jumala on rakkaus...

Pullasorsa
Seuraa 
Viestejä234
Liittynyt22.2.2014
-:)lauri
tutkimuksessa haastateltiin 1429 amerikkalaista aikuista, jotka jaettiin kolmeen ryhmään siten, että ensimmäinen ryhmä uskoi tuomitsevaan Jumalaan, toinen ryhmä hyväntahtoiseen Jumalaan ja kolmas ryhmä uskoi Jumalaan, joka ei osallistu maailman toimintaan.

Ikävää ettei tutkimuksessa ollut kontrolliryhmää: aikuisia jotka eivät usko mihinkään jumalaan. Olisi kiva tietää korreloiko (jumal)usko itsessään mielisaurauksien kanssa ei-uskoa enemmän.

 

jopoilija
Seuraa 
Viestejä1
Liittynyt15.1.2014

tuomitseva isä > tuomitseva superego > tuomitseva jumala

Tämä voisi olla psyykkinen selitys, koska ankarat vanhemmat aiheuttavat mielen rakenteisiin jäykkyyksiä ja sisäisiä konflikteja, jotka altistavat näkyvienkin häiriöiden ilmenemiselle.

Tunnen joitakin suorastaan vihamielisellä ankaruudella kasvatettuja miehiä, jotka vihaavat isäänsä ja kiistävät tämän auktoriteetin (ja ovat joko ateisteja tai agnostikkoja), mutta samaan aikaan käyvät voimakasta sisäistä kamppailua puolustaakseen vapaita valintojaan lapsuudessa "ohjelmoitua" superegoa vastaan. Eli niilläkin, jotka ovat kyllin fiksuja/vahvoja rikkoakseen negatiivisuuden ketjun, on mukanaan työstettävää hamaan emansipaatioon saakka.

Jodi
Seuraa 
Viestejä2187
Liittynyt27.2.2014

Tunsin tuollaisen kovan kurikasvatuksen kokeneen elinikäisen kanppailun sisäistä julmuriaan vastaan joka sai usein yliotteen saaden hänet toimimaan toisia kohtaan julmasti. Tekoon löytyi aina "hyvä" perustelu jälkeenpäin... Oireisiin kuului hillitön auktoriteettipelko. Jos kasvatuksessa on uskonnollisia elementtejä se tuo perusteiksi hallitsemattomia voimia ja irrationaalisuutta.

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

Simplex
Seuraa 
Viestejä3025
Liittynyt26.1.2010

Uskovaiset ovat hassuja kritiikittömyydessään. Kommenttini asettuu perspektiiviin jos ajatellaan asiaa tästä näkövinkkelistä: Maapallon syvistä viidakoista tupsahtaa 100% ateisiti, Homo Ateistis, joka ei ole koskaan kuullut mistään uskonnoista, jumalista eikä ole koskaan palvonut mitään tai ketään. Hän älykäs, looginen ja suvaitsevainen muiden erilaisuutta kohtaan. Hänelle annetaan tehtäväksi valita itselleen uskonto ja jumala johon uskoa. Minkä uskonnon ja jumalan hän valitsee, ja millä perusteella? Miksi hän valitsisi juuri sinun uskonnon ja jumalan? Miksi hän valitsisi ylipäätään mitään uskontoa tai jumalaa?

Pullasorsa
Seuraa 
Viestejä234
Liittynyt22.2.2014
Simplex
100% ateisiti, Homo Ateistis, joka ei ole koskaan kuullut mistään uskonnoista, jumalista eikö ole koskaan palvonut mitään tai ketään.

Eihän tuo mikään ateisti ole. Ateistille on - joskus hyvin syvällisesti - kehittynyt käsitys jumalasta/jumalista jonka/joiden olemassaolon hän sitten kieltää.

Ja jos jumalaa ei olisi, se kyllä keksittäisiin. Tai en ole kyllä itse koskaan kuullut yhdestäkään täysin uskonnottomasta kulttuurista.

...

Muuten kiinnostaa että kuinka monella tämän palstan raapustelijoista on ollut perinteinen uskontoa tuputtavahko kasvatus ja kuinka moni on sen seurauksena aikaisemmin todellakin uskonut kuulemaansa?

Simplex
Seuraa 
Viestejä3025
Liittynyt26.1.2010

No, ehkä asiaa on liian hankala käsitellä noin abstraktisti, koska asian ydin katoaa helposti semantiikkaan. Konkreettisempi, ja tieteellisempi näkökulma olisi pohtia asiaa todennäköisyyksien kautta: Kuinka todennäköistä on se, että esimerkiksi kristittyyn perheeseen syntyy hindulapsi, muslimiperheeseen syntyy juutalaislapsi tai juutalaisperheeseen syntyy skientologilapsi? Miksi näin?

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä27856
Liittynyt13.5.2005
Pullasorsa
-:)lauri
tutkimuksessa haastateltiin 1429 amerikkalaista aikuista, jotka jaettiin kolmeen ryhmään siten, että ensimmäinen ryhmä uskoi tuomitsevaan Jumalaan, toinen ryhmä hyväntahtoiseen Jumalaan ja kolmas ryhmä uskoi Jumalaan, joka ei osallistu maailman toimintaan.

Ikävää ettei tutkimuksessa ollut kontrolliryhmää: aikuisia jotka eivät usko mihinkään jumalaan. Olisi kiva tietää korreloiko (jumal)usko itsessään mielisaurauksien kanssa ei-uskoa enemmän.

Pari vuotta sitten (22.11.2012) julkaistussa brittiläistutkimuksessa tutkittiin uskovaisten, hengellisten (spiritual) mutta ei uskovaisten ja ateistien *) mielenterveyttä. Kävi ilmi, että hengellisillä ihmisillä oli kaikkein todenäköisimmin mielenterveydellisiä ongelmia. Uskovaisilla ja ateisteilla ongelmia oli ilmeisesti muuten yhtä paljon, mutta ateistien ryhmään kuului enemmän niitä, joilla ei ollut ollut koskaan mielenterveydellisiä ongelmia tai ainakaan kyseisiin oireisiin lääkitystä. (jos nyt oikein ymmärsin)

Eli lyhykäisyydessään ateistit taisivat olla kyseisen tutkimuksen mukaan mielellisesti yleisesti ottaen terveimpiä. 

Uskoisin kuitenkin (vaikka en tietysti tiedä), että ateististit voivat kokea uskovaisissa yhteisöissä elämänlaatunsa joiltain osin heikommaksi kuin yhteisönsä uskovaiset verrokkinsa kokevat. Perustelen uskomukseni Maslowin tarvehierarkian implikaatiolla.

Tarvehierarkissa Maslow luettelee olettamansa ihmisen perustarpeet tärkeysjärjestyksessä seuraavasti: 1. fysiologiset tarpeet, 2. turvallisuuden tarpeet, 3. yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet, 4. arvonannon tarpeet ja 5. itsensä toteuttamisen tarpeet.

Nähdäkseni uskonnollisessa yhteisössä Maslowin luettelemista ateistin perustarpeista saattavat jäädä vaillinaisesti turvatuiksi ainakin kohdat 3, 4 ja 5. Mahdollisesti myös kohta 2 mikäli ateisti kokeee itsensä liikaa ulkopuoliseksi. Eli vääränlainen ryhmäpaine voisi heikentää ateistin elämänlaatua jos ei nyt kuitenkaan mielenterveydellisiin ongelmiin asti.

Sama pätee varmasti myös toisin päin. Ateistisissa yhteisöissä normiuskovainen voi aivan samalla tavalla kokea elämänlaatunsa heikommaksi kuin sen kokevat tuon yhteisön ateistiset verrokkinsa.

____________________________________________________

*) tutkimus ei käytä termiä ateisti mutta koska ryhmään kuului ihmisiä jotka eivät olleet sen enempää uskonnollisia kuin hengellisiäkään oletan heidän olleen ateisteja.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä27856
Liittynyt13.5.2005
Rousseau
-:)lauri
Mikäli mielisaraus olisi tässä suhteessa traumaperäistä, nykyajan ihmiset eivät ehkä olisikaan mieleltään ainakaan synnynnäisesti sen terveempiä kuin esi-isänsäkkään, mutta meitä esimerkiksi traumatisoidaan nykyään vähemmän kuin esi-isiämme joskus aiemmin ja siksi olisimme mieletämmekin terveempiä kuin ihmiset aiemmin?

Ennen aavikkouskontojen leviämistä oli tyypillistä että jumalia lepyteltiin ja mielisteltiin tuon tuostakin, koska jumalathan saattoivat koska tahansa suuttua ja jopa kadehtia ihmisiä jos näillä oli liian hyvät oltavat. Oikeastaan Israelin kansan heimojumala vaikuttaa siirtymäjumaluudelta jossa monoteistiseksi kokoonkyhättyyn koosteolentoon on lipsahtanut paljon noiden menneiden aikakausien tunteidensa riepoteltavana olleiden lukuisien jumalien lapsellisia piirteitä. Paimentolaiskansoilla alkunsa saanut ja viljelykulttuurissa kukoistukseensa puhjennut nuiva suhtautuminen seksuaalisuuteen lienee vaikuttanut siihen ettei Jahve sentään raiskaile siellä täällä ihmisiä... Ja Allah on häntä vieläkin abstraktimpi olio.

Mitä ankeammat olot, sitä ankeammat jumalat ja sitä ankeampi olo - on siinä varsinainen oravanpyörä. Mutta tietysti jos rutto raiskaa ja hallan vie vilja, ja mitä ei vie, sen vievät vihulaiset (ja raiskaavat koko kylän väen siinä ohessa, luonnollisesti), niin eiköhän siinä semmoisessa pysyvässä traumassa eletä että olisi oikeastaan hei-hei jos alkaisi väittämättään että jumala on rakkaus...

Tätä itsekin pohdin, eli että historiassa ihmiset mahdollisesti joutuivat nykyihmistä tai pitäisikö sanoa nykyistä länsimaista ihmistä useammin traumaattisten kokemusten uhriksi. Jos ottaa mietintöön vielä tutkimuksen, jonka mukaan älykkyys korreloisi uskovaisuuden kanssa negatiivisesti, herää myös mielenkiintoisia kysymyksiä varsinkin tätä viestiä edeltävässä viestissäni esilleottamani tutkimuksen valossa, jonka mukaan ateistit olisivat mieleltään yleisesti ottaen ehkä terveimipiä.

Eli jos ateistit ovat mielellisesti sekä terveimpiä että älykkäimpiä, voidaanko olettaa, että traumat laskevat älykkyysosamäärää? Eli, että eri valtioiden mahdolliset älykkyyserot voitaisiin selittää ainakin osittain yhteiskunnan traumoja aiheuttavalla ilmapiirillä?

Voisi ehkä jopa järkeillä, että pelottavat kokemukset saisivat ihmisen sitoutumaan tuttuun ja turvalliseen (kuten yhteisön yleisiin uskomuksiin) kun taas ihminen, joka ei ole pelottavia tilanteita kohdannut, uskaltaisi ehkä kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä verrokkejaan ahkerammin -> olisi ateistisempi ja laajenmman kokemuksensa myötä myös älykkäämpi.

Omakohtaisten anekdoottisten kokemusteni valossa vaikuttaisi kuitenkin siltä, ettei älykkyyden, uskonnollisuuden tai mielenterveyden välillä ole mitään yhteyttä eli yo on näin puhdasta spekulointiani esitettyjen tutkimustulosten valossa ja vieläpä sillä olettamalla, että kyseisten ominaisuuksien välillä olisi jokin syy-yhteys.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä27856
Liittynyt13.5.2005
Pullasorsa

Muuten kiinnostaa että kuinka monella tämän palstan raapustelijoista on ollut perinteinen uskontoa tuputtavahko kasvatus ja kuinka moni on sen seurauksena aikaisemmin todellakin uskonut kuulemaansa?

Olen ateistisen perheen kasvatti ja igteisti mutta olen joskus yrittänyt uskoa Jumalaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Uskonnon tuputamiseen olen suhtautunut opintomatkana mailmankatsomukseen, jota en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Ahdistavaa noissa tilaisuuksissa oli havainto siitä, että järkevänä pitämäni auktoriteetit muuttuivat tuputustilanteissa pelottavalla tavalla täysin järjettömiksi. Eli matematiikan kielellä jos normaalisti auktoriteetille 1+1=2 niin uskonollisen tuputtamisen aikana yhtälö meni joskus 1+1=5 ja joskus 1+1=0 tai erittäin harvoin loogisesti 1+1=2 ja lähes täysin sen mukaan, millainen oli auktoriteetin mieliala tai käsiteltävä asia kyseisenä päivänä.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat