Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Olen noita piirteitä ihmisissä kammonnut ja itsessäni pelännyt (että jos äityvät rasittaviksi asti). Joidenkin (useimpien?) miesten kohdalla tuntuu olevan että on jotenkin ihan itsestäänselvää että omaa itseä osataan arvostaa, mielellään vähän ekstrastikin, jotta on sitä henkistä, sisäistä voimaa pärjäillä eteen sattuvissa tilanteissa.

Itsetunto voi olla tervettä, se voi olla sellaista tyyppiä ettei pieni uhokaan ole keneltäkään millään tavalla pois. Mutta kun lapsesta asti turhan monella nimenomaan vanhemmalla (keski-ikäisellä?) ihmisellä olen havainnut niin sanotusti kusen kihahtaneen hattuun, niin mietityttää että tuo ikääntyminen jonkinlaisen sanoisiko ikämunalisän niin naisille kuin miehillekin, eli että kun on sitä maailmaa tullut jo vähäsen nähtyä, uskotaan että nytpä tiedän kaikesta kaiken.

Haluaisin mielelläni välttää moista; ainakaan keskustellessa ihmisten kanssa en ikinä haluaisi vedota ikääni jonkinlaisena meriittinä (joskaan en sitä häpeilekään). Mitä sitten jos on jokusen vuosikymmenen jo elänyt? Sekö tekee ihmisestä kaikesta kaiken tietävän ja kaiken jo kokeneen? Mitä sitten loppuelämä oli tarkoitus tehdä, jos keski-iässä on jo mr/ms Täydellisyys?

Sivut

Kommentit (27)

asdf
Seuraa 
Viestejä11654
Liittynyt16.3.2005

Minusta ihmisissä iän myötä arkuus ja epävarmuus vähenee itsetuntemuksen ja itsensä hyväksymisen aiheuttaman parantuneen itsetunnon myötä. Se ei kuitenkaan ole omahyväistä tai ylimielistä. Tietty ei ole tietoa deittipalstojen +40-miehistä, mutta on heidän tyylinsä mikä hyvänsä, he ovat marginaalia.

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä6262
Liittynyt8.11.2012

Arkuus ja epävarmuus pienenevät ihmisen huomatessa pystyvänsä selviämään tilanteista. Itsetuntemus voi kasvaa, mutta yleisesti se kasvaa kieroon. Tarpeeksi kieroon kasvaessaan se enemmistöltään valetta.

 

Iän myötä omahyväisyydellä on yksilössä mahdollisuus kasvaa ihmisen keskittäessä tarmonsa omahyväisyytensä kehittämiseen (selittäen sen olevan itsensä täydellistä kohti hiomista). Vaikea kyllä ajatuksella tarttua, koska toki ihmisellä on mahdollisuus muuttua, jolloin muuttunut ihminen on keskimääräistä huomattavasti vähemmän omahyväinen.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Olisikin pelkästään miesten ongelma, mutta kun tuntuu että erityisesti naiset ovat pontevasti heti vetoamassa ikäänsä siihen tyyliin että kyllä he tietävät (kaikki) nämä asiat kun on tässä tätä palloa tullut tallattua jo useampi vuosikymmen. Olen aina arastellut itseäni vanhempien naisten seurassa, ja kun alkaa tulla siihen ikään että pitäisi itsellä ilmeisesti olla se iän tuoma joku ihme meriitti, niin on vähän vaikea asettua siihen keski-ikäisten kaikkitietävien haarukkaan ilman että tulee jotenkin hävettävä olo että tuleeko minusta samanlainen tanttara kuin niin monesta muusta on tullut.

Onhan se tietty hieno asia jos ihminen edes vanhemmiten alkaa kokemaan sellaista itsevarmuutta että vähät välittää siitä mitä muut ajattelevat ja sanovat. Jos ei ketään konkreettisesti toiminnallaan satuta, niin eihän se kellekään kuulu miten elää & on. - Kevytesimerkkinä vaikkapa pukeutuminen. Joillakin menee se pullapitko koko mitalta pahasti kurkkuun kun näkevät jonkun "väärissä" vaatteissa. Kampaukset ja silmälasit ovat muita ikuisia intohimon kohteita.

Mutta harmillisen usein se vanhemmiten kehittyvä itsevarmuus menee tavallaan hukkaan, kun itsevarma ihminen vain vahvistaakin jonkin oman viiteryhmänsä kliseistä perinteistä käyttäytymistä. Onpa sellaistakin saanut kuulla että joku vaihtaa rokkimusasta humppaan sen takia että "tuli ikää". Tuollainen on jo ällöttävää. Tiettyhän maku voi muuttua vanhemmiten, miten vain, mutta jos musamakunsa väkisin runttaa sopimaan johonkin tiettyyn ikään tai sukupuoleen tms. niin ei hyvää päivää.

Brainwashed
Seuraa 
Viestejä10169
Liittynyt20.1.2013

Anoppini tietää omasta mielestään aivan kaiken, mitä syödä, miten asiat pitää hoitaa ym jne - turha ruveta väittelemään hänen kanssaan mistään.

Parempi tehdä heti kuten hän neuvoo, niin pysyy rauha maassa, vaikka näin menetellen kaikki menisikin perseelleen.

Vaimon kanssa sitten vähin äänin korjamme hiljaisuudessa tuhot jälkeenpäin...

 

Kontra
Seuraa 
Viestejä981
Liittynyt22.3.2013

Niinpä. Missähän lienee elämässä mennyt pieleen, kun täällä keskustelupalstoilla aikuiset ihmiset heittelevät toisiaan kuolukiusaajaherjoilla?  

Pacanus Rusticanus
Seuraa 
Viestejä7845
Liittynyt1.2.2010

Ikä tuo lautapäisyyttä, se on vakaa tosi. Sama se on kaikilla lajeilla. Se pitää huomioida niin välttyy pahommilta kolareilta. Yleensä. Nykyään kun vanhusväestöä on niin suuri osuus, voi huomata esim omistavansa kämpän yhtiöstä jossa valtaa pitää +70v mummokööri äänillä ja miehittämällä myös yhtiön hallituksen. Silloin tosiaan voi olla syytä realisoida. Itsellä tämä osui kohdalle tänä vuonna toisen kerran. Ei voi nyt oikein myydäkään sitä kämppää silti kun on tää aika. Pitää vartoa. Tässä se mainitsemani huomioiminen jäi tekemättä ja syntyi kolaritilanne. Tosin armonaikaa saattaa olla vielä vuosia ennen kuin tilanne näkyy pahemmin markkina-arvossa. Toivottavasti.

Ei sinänsä, että olisi antipatiaa yleensä mummoja kohtaan. Ne on ihan ok, mutta omaisuudenhoitoni delegoisin mieluummin muille tahoille.

- Ubi bene, ibi patria -

asdf
Seuraa 
Viestejä11654
Liittynyt16.3.2005

Minusta noin periaatteessa kaikki on okei, mutta kun ihmiset valivali ovat niin valivali, vaikka minä selisli ja eilenkin seliseli, mutta kun muut vaan valivali.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Hyvä selitys pitäisi olla aina paikallaan. Mutta että ei suostuta lainkaan kuuntelemaan, kun tiedetään mukamas paremmin, niin sitä en tajua.

Luin juuri jostain että naapurien välisissä kärhämissä on edetty siihen pisteeseen että joku oli saanut taloyhtiöltä huomautuksen siitä että mikrouunista oli kuulunut ajastuksen loppumisen päätteeksi kling-ääni klo 22 jälkeen eli hiljaisuuden aikana. Voisi sanoa että älkää tappako nauruun, ja sen sanon minä joka en voi sietää ikäviä ja tarpeettomia ääniä (kuten patterinkohinaa, jonka vuoksi tukin korvani joka yö)... Että kai sitä nyt hiukan voisi järkeäkin käyttää ennen kuin alkaa muita käskyttämään että elät niin ja noin (kaadut sänkyysi tasan klo 22 kuin vampyyri hautaansa aamunkoitteessa?)

Onko se sitten niin että jos jonkun vanhuksen hampaisiin joutuu, niin siinä ei järkipuhe auta? Että jos yrittää vaikka noista yötouhuista kertoa että ei ennen ehtinyt syödä tai peseytyä tms. kuin hiljaisuuden aikana... Ja miten isännöitsijä voi mennä sellaiseen retkuun että menee sen normaalista elämisestä valittavan puolelle?

Ihan pikkuriikkisistä asioista valittaminen pilaa muiden valittajien mahkut saada äänensä kuuluville oikeasti merkitsevissä asioissa.

Kuten esmes vaikkapa jos koira rääkyy joka päivä.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä40524
Liittynyt6.12.2009

Se on kumma tämä ihmislaji, me olemme luomakunnan kruunuja ja silti kukaan ei käytännössä halua olla kanssamme tekemisissä.

Mikä meissä on mennyt pieleen, luomakunnan kruunuissa?

Jodi
Seuraa 
Viestejä2187
Liittynyt27.2.2014

Vanhetessa ihmisen ominaispiirteet terävöityvät. Kiltistä tulee kiltimpi ja arasta arempi ja tylystä tylympi jne. Kilpailuhenkiset ovat ärsyttävämpiä koska heidän kykynsä kilpailla nuorempien kanssa heikkenee. Heistä kehitytyy vihaisempia. Seksuaalisia kykyjään välineinä käyttävät koettavat 60+ pukeuhtua tyttömäisesti tuottaen tragikoomisen efektin. Useimmat pyrkivät säilyttämään sen minkä ovat saaneet, niin kauan kuin mahdollista ja torjuvat uusia asioita. Todella mieltä lämmittäneet asiat ovat jääneet 30 vuoden taakse.

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

Puuvilla SamI
Seuraa 
Viestejä851
Liittynyt25.12.2008

Yks päivä tossa pari viikkoa sitten istuin keskisuuren kaupungin K-Supermarketin kassajonoa vastapäätä seinän viereen asetetuilla tuoleilla. Venttasin vaimoa ostoksilta kun en jaksannu autossa turjottaa niin katselin ihmisiä. Mun mielessä siitä porukasta oli itsevarmuus kaukana joka sieltä kassajonosta tupsahti. Paljo oli iäkkäämmän puoleista porukkaa ja jotenkin luopuneen ja alistuneen näköstä. Kolhittujakin ehkä. Ainakin päälisin puolin ei itsevarmuus mitenkään loistanut noin ulkoisesti. Semmosta kumaraisen olosta ja nuhjaantuneen tuntusta väkeä ylipäätään.
Liekkö sitte paremmat itsetunnot herrasväen kaupoissa?

No, nämä nyt tuommosia päälispuolisia havaintoja jotka ei välttämäti käy käsikädessä todellisuuden kanssa, kun en kenenkään kanssa edes keskustellut, mutta yleensä se itsevarmuus näkyy kyllä jo olemuksessaki. Jääräpäisyys sitten on ihan toinen juttu. Sitä saattaa löytyä rutjakkeeltakin.

Toisaalta jos nainen on jo pari kakaraa kasvattanut niin kai se jonkin verran elämästä enempi tietää kun vain itselleen elänyt saman ikäinen nainen. Saattaapa siitä joku itsetunnon hippu ja jotain tietämystäkin karttua.

Huolehdi bisneksestä niin bisnes huolehtii sinusta.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Emmä oikein usko että kaikki lapsettomat naiset elävät "vain itselleen". Moni elää työlle, jotkut kumppaniaan varten, jotkut ystäviä, sukulaisia tai ketä kulloinkin varten. Tai sitten eletään jotain aatetta varten. Todella harva nainen varmaan kehtaa edes ajatella että eläisi vain itseään varten.

Lapsen laitto on nykyään vapaaehtoista puuhaa. Jos ihminen ihan itse päättää tehdä lapsia, vaikka isommankin setin, niin pitäisikö sitä hänen henkilökohtaista valintaansa jotenkin erityisesti glorifioida ja katsoa että hän nyt tietää sitten kaikesta kaiken? Olen tuntenut joitakin äiti-ihmisiä joilla on niin jumalattoman ahdas maailmankuva että ihan hirvittää. Toivottavasti heidän tyttärensä osaavat sen kuvan kyseenalaistaa, jos eivät nuo naiset itse. Ja on surullista huomata jos sanotaan nyt vaikkapa nelikymppisenä varsin vapaamieliseltä vaikuttanut nainen kuusikymppisenä alkaakin kehittymään ahdasmieliseksi. Mutta en tiedä onko tuo kauhean yleistä kuitenkaan että muututaan suvaitsevaisesta kaikkea kammoksuvaksi?

Miesten kanssa netissä niitä näitä seksiasioista horistessa jokunenkin poikanen on tullut kyselemään sessiota sillä mielellä että kun olet "vanhempi nainen" olet kokenut ja tiedät jotain ihme temppuja. Ei kai se että elää jokusen vuosikymmen tarkoita jokaisen kohdalla sitä että kokeillaan kaikki mahdolliset seksiasiat läpi mitä suinkin olemassa on? Ei ikä myöskään merkkaa sitä että partnereita on ollut läjäpäin. Mutta toisaalta se ettei määrä ole suuri ei tarkoita sitä etteikö laatu olisi voinut olla ajoittain hyvinkin hyvä. Jos ei parin miehen kanssa opi naimaan, niin oppiiko mukamas kokonaisen lauman kanssa jotenkin paremmin?

Seksuaalinen itsevarmuus on mielestäni naisessa ihan ok. Ei semmoinen että hän polkee sisariaan ja vie näiden miehet, vaan sellainen ettei ole kokoajan vähättelemässä itseään.

Puuvilla SamI
Seuraa 
Viestejä851
Liittynyt25.12.2008

Ongelmahan on että ihminen oppii vasta sitten kun se on liian myöhäistä. Tietenkin kaikenlainen häröily kasvattaa kokemuspintaa, mutta tekeekö se sitten onnellisemmaksi? Omalla toiminnallaan sekoilemalla saa helposti kaikki perusasiansa sekasin, perheen, avioliiton, lapset, työn, ystävät jne. Kaikki noi on peruspalikota jotka ainakin jossain määrin määrittelee sen oman onnen ja tasapainosuuden määrän elämän kaikissa vaiheissa, eikä sitte ehtoopuolella tartte itkeä yksin alkoholisoituneena kääkkänä kunnan rivarissa.

Se että joku muuttuu vanhetessaan ahdasmielisemmäksi saattaa vain olla osoitus siitä että on oppinut ymmärtämään "turhien" tai vahingollisten kokemusten vaikutuksen. Eli toiminta joka loppupelissä horjuttaa oman onnen ja onnistumisen määrää alkaa tökkiä ja sitä ei hyväksy.

Ei se tietenkään aina näin ole, mutta semmonen ihminen joka uskaltaa rehellisesti katsoa omaa elämäänsä ja virheitään taaksepäin saattaa usein näin ajatella.

Huolehdi bisneksestä niin bisnes huolehtii sinusta.

MooM
Seuraa 
Viestejä6903
Liittynyt29.6.2012
Jerry Cotton

Yks päivä tossa pari viikkoa sitten istuin keskisuuren kaupungin K-Supermarketin kassajonoa vastapäätä seinän viereen asetetuilla tuoleilla. Venttasin vaimoa ostoksilta kun en jaksannu autossa turjottaa niin katselin ihmisiä. Mun mielessä siitä porukasta oli itsevarmuus kaukana joka sieltä kassajonosta tupsahti. Paljo oli iäkkäämmän puoleista porukkaa ja jotenkin luopuneen ja alistuneen näköstä. Kolhittujakin ehkä. Ainakin päälisin puolin ei itsevarmuus mitenkään loistanut noin ulkoisesti. Semmosta kumaraisen olosta ja nuhjaantuneen tuntusta väkeä ylipäätään.
Liekkö sitte paremmat itsetunnot herrasväen kaupoissa?

Harvempi on reippaimmillaan ja hehkeimmillään jossain marketin kassajonossa. Ainakin minä olen siellä yleensä arki-iltana, töiden ja kodin ruokarutiinin pyörittämisen jälkeen vähintään henkisesti väsyneenä. Yleensä verkkareissa tai muuten vaatimattomasti pukeutuneena...  Kassalla pakkaamisen lomassa miettii jo ihan muita juttuja (+harmittelee, kun unohti taas ostaa sitä vessapaperia tai kananmunia, eikä viitsi lähteä hakeman niitä enää).

Toisaalta jos nainen on jo pari kakaraa kasvattanut niin kai se jonkin verran elämästä enempi tietää kun vain itselleen elänyt saman ikäinen nainen. Saattaapa siitä joku itsetunnon hippu ja jotain tietämystäkin karttua.

Ehkä keskimäärin. Mutta kun ihmisten historiat vaihtelevat niin suuresti, niin mitä järkeä on olettaa jotain sen perusteella, onko lapsia vai ei? Joku monipuolisisssa työtehtävissä eri paikoissa ja erilaisten ihmisten kanssa työskennellyt sinkku "tietää elämästä" varmasti enemmän kuin nuorena vakiintunut kotikaupungissaan onnellisen ja tapahtumaköyhän elämän elänyt perheenäiti.

Milloin on tarpeen tehdä joku tuollainen päätelmä satunnaisesta ihmisestä yksittäisen faktan perusteella?

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Jerry Cotton

Se että joku muuttuu vanhetessaan ahdasmielisemmäksi saattaa vain olla osoitus siitä että on oppinut ymmärtämään "turhien" tai vahingollisten kokemusten vaikutuksen. Eli toiminta joka loppupelissä horjuttaa oman onnen ja onnistumisen määrää alkaa tökkiä ja sitä ei hyväksy.

Ei se tietenkään aina näin ole, mutta semmonen ihminen joka uskaltaa rehellisesti katsoa omaa elämäänsä ja virheitään taaksepäin saattaa usein näin ajatella.

Jos vertailen itseäni ja erästä tuntemaani henkilöä, niin meillähän oli kummallakin eräässä vaiheessa seksuaalisesti epämääräinen (biseksuaali) kumppani. Tuntemani henkilön kohdalla tämä on johtanut siihen että hän vihaa ja inhoaa homoja. Tämä tuntuu jotenkin hassulta, koska käsittääkseni homomiehistä ei ole naisille mitään haittaa, ja tuskinpa heteromiehet niin suurina laumoina juoksevat homojen perässä että naisen pitäisi pelätä menettävänsä aviomiehensä jollekin "karmealle homolle". Eli minä en vihaa ja inhoa homoja, vaikka kyllästyinkin parisuhteeseen miehen kanssa joka vinkui lähes joka päivä "homoudestaan" (koska se ei häntä itseään miellyttänyt että oli niitä fantasioita miehiä kohtaan).

Mutta toisaalta olin paljon lyhyemmän ajan liitossani kuin tuntemani ihminen, joten ehkäpä pari vuosikymmentä tekee tehtävänsä niin että lopulta vihaa toisessa kaikkea sellaistakin millä ei ihan ensisijaisesti oikeasti ole merkitystä. Ja vihaa niitä asioita sitten myöhemminkin, kun on jo eronnut.

Tarkemmin kun asiaa ajattelen, niin itsehän kyllä vihaan ihmisissä sitä että nämä yrittävät käyttää hyväkseen, eli siis eivät oikeasti rakasta, mutta seksi kyllä kelpaa, taikka ns. kaveruus vain silloin kun ei satu "parempiakaan" kavereita olemaan. Esmes oman toisen eksän kanssani systeemi meni selvästi niin että minun seurani ja minulle juttelu kiinnosti aina silloin kun tyyppi sattui olemaan suhteissaan siinä jamassa että meni huonosti jonkun naisen kanssa, tai ei ollut naista ylipäätään.

En ole koskaan tykännyt olla mikään "sijaiskaveri", joten tuollaisesta haluaisin kyllä eroon. Ehkä sitä sitten on tietynlaiset paranoiat helposti päällä kun ihmisiä kohtaa, eli epäilys että tuo nyt "aikansa minun kanssa leikkii ja heittää minut sitten menemään".

Kukapa sitä tykkäisi moisesta? Ei kai tämä niin kauhean erikoista ole!

Ja väkisinkin sitä sitten miettii että kehittyykö noita ylimielisyyksiä ja omahyväisyyksiä defenssiksi, kun on ihmisten kanssa ollut jotain pettymyksiä. Jotkut keski-ikäiset naiset ovat tosi kovia. Taustalta löytyy usein joku juopporetku mies, tai muutamakin, ja liuta lapsia jotka on kumminkin kasvatettu kurinalaisesti parisuhteista huolimatta. Minkäänlaista armoa tai sääliä noissa tietyissä naisissa ei ole ketään kohtaan, koska kaikessa vedotaan aina siihen että "kyllä minunkin piti kestää" ja "vähästäpä valitat". Samaa sortimenttia ovat maailmalla naiset jotka antavat silvontaperinteen jatkua. Eihän tyttärellä saa olla helpompaa kuin äidillä on ollut!

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat