Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Mistä sinä nauttisit eniten, siis jostain tekemisestä? Onko jotakin sellaista, mitä haluaisit ehkä harrastaa tai muuten vain tehdä, vaikka joka päivä, joka hetki, mutta et välttämättä saa tai ei ole mahdollisuutta?

Tajusin tänään että tietynlainen kaavamainen rakentelu tyydyttää mieltäni. Siinä on kuitenkin tietyt rajoitteet minkälainen rakentelu on kivaa. Sen pitää yleensä tai aina olla hallittua, systemaattista, jopa geometrista, ja eksaktia. Liikaa ei saa olla muuttujia eikä epätarkkuutta. Esim kivilaatoituksen teko olisi kivaa, jos se ei olisi niin tarkkaa, hankalaa ja kaoottista. Kaoottisuus syntyy siitä kun pitäisi pysyä linjassa, muttei meinaa pysyä tai siinä pysyminen vaatii huolellisuutta. Lisäksi pohjustus antaa myöten ja pitää olla varovainen. Laatat on myös aina hiukan eri kokoisia vaikka ovatkin olevinaan saman kokoisia. Ja sää, jos sataa vettä, voi vittu. Mutta esim leegoilla rakentaessa niiden olemus itsessään pitää huolen siitä, että kaikki on eksaktia, kun ne on kiinni toisissaan, ne on kiinni toisissaan, eikä sinne päin. Tavallaan leegojen ympärillä toteutuu kuvitteellinen koordinaatisto jossa jokaisella palasella on eksakti paikkansa. Myös Minecraft-peli on vastaavanlainen, äärimmäisen eksakti touhuamisympäristö jossa asioiden rakentelu on itse täydellisyyttä minulle, siinä ei jää sijaa epämääräisille muuttujille ja kaoottisuudelle. Legot ja minecraft, ymmärrän nyt miksi olen pitänyt niistä niin kovasti. Voisin rakennella jotain kaavamaista rakennelmaa, jotain ihan järjetöntäkin, tuntikausia, jopa tainnoksiin asti, koska saan siitä flow-kokemuksen ja ajantaju häviää. Olen silloin elementissäni, rauhallisin mielin. Olen Minecraft-pelissä rakennellutkin asioita tuntikausia, ihan vain rakentamisen ilosta, jotain isoja pyramideja ja kerrostaloja. Kun ne on valmiita, ne ei merkitse enää mitään. Aloitan silloin jotain uutta. Se itse rakentaminen on se juttu.

Koska tämä rakenteluvietti on ehkä suurimpia henkisiä tarpeitani elämässäni, mietin että voisiko siitä mitenkään tehdä itselle työtä. Siinä kuitenkin on noita rajoitteita ettei saa olla epämääräistä eikä kaoottista. Toisaalta, mikäli siinä rakennelmassa on jokin eksakti piirre, joka on olennaisin, eikä niinkään se millin tarkka toteutus, niin sekin kelpaa. Pienenä virkkasin lankaa varmaan kilometrin koska se oli systemaattista touhua. Eihän siitä mitään hyötyä ollut mutta oli kivaa. Jos rakentaisin taloa, ongelmakseni koituisi se, että millintarkka toteutus olisi toivottu ominaisuus, ja reaalimaailmassa sellaisessa onnistuminen on hankalaa. Joutuisin siis rakentaessa epäonnistumaan tavoitteissa ja se sattuisi. En tykkää siitä että joku tärkeä ominaisuus rakennelmassa on "sinne päin".

Mutta joo, työtä siitä, vaikea keksiä mitään. Harmi. Tosi kurjaa jos "omasta jutusta" ei saa työtä tehtyä. Täytyy pohtia niitä rajotteita ja mitä kaikkea se sallisi.

Yksi hyvä esimerkki siitä kaoottisuudesta ja liiasta määrästä muuttujia mitä inhoan, on kaikki elintarvikkeisiin liittyvä. En halua ikinä työskennellä elintarvikkeiden parissa. Niissä on hygienia, aika (pilaantuu), lämpötila, kosteus, kestävyys (musertuvat), laatu...

くそっ!

Sivut

Kommentit (50)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Tykkään kirjoitella, kuten lienee selväksi käynyt... Tämän lisäksi tykkään oleskella rantsussa (mieluiten paikassa missä muut ihmiset eivät ole niin lähellä että saa selvää heidän puheestaan - onneksi näitäkin paikkoja on). Rannalla pällistelen luontoa, hortoilen rantaviivaa, täytän ristikoita, luen lehtiä ja kirjoja, otan aurinkoa, uin ja vesijuoksen (paremminkin -kävelen). Kuvaaminenkin voisi olla ihan kivaa, mutta aurinkorasvaisilla käsillä en ala kameraa käsittelemään.

Valokuvaaminen on puuhaa mihin voisin kyllä noin muuten panostaa enemmän.

"Seikkailu" eli uusiin paikkoihin tutustuminen olisi mieluisaa puuhaa, mutta varallisuus ei mahdollista ihan kaikkea. Plus olen sen verran monta kertaa pettynyt johonkin paikkaan että helposti valitsen turvallisen vaihtoehdon, eli menenkin tuttuun paikkaan missä tiedän saavani tietyn tyydytyksen, jos ilmoja pitelee.

Ilmat eli säät ovat tietenkin se peikko joka uhkaa kesäaikaan riemuni pilata. Kesä jolloin joka toinen päivä sataa on aika hermoille käyvä, koska mitään kovin kummoisia suunnitelmia ei oikein voi tehdä. Erääseenkin paikkaan lähteäkseni minun kannattaisi ottaa eväät mukaan, ja miten arvaan ollenkaan ostaa sitä varten leipää, mikäli en tiedä tuleeko kohta sopiva sää vai ei? Kuivaa känttyä ei ole kiva rantsussakaan märehtiä. Kun asuu kaupoista kaukana, jokainen kauppareissukin pitää suunnitella erikseen, eikä voi tuosta noin vaan viime hetkellä rynnätä kauppaan.

Ristikoiden täyttö on oikeasti aika tylsämielinen harrastus, mutta sitä kuvaakin erinomaisesti sana "puuhastelu". Jotain tyydytystä se tuottaa, vaikka ihmetyttää että minkä takia samassa ristikkolehdessä on moneen kertaan samat vihjesanat.

slam
Seuraa 
Viestejä2127
Liittynyt11.5.2006

1. Liikunnallinen toiminta nousee varmasti ykköseksi (nyt). Laskin tuossa, että 10 erilaista pyörää riittäisi. Niitä voisi joku korjailla kuntoon ja ajelisi silloin, kun huvittaa ja melko usein varmasti. Lautahommat kanssa tähän samaan katekoriaan. (paskan urheilu_ihmisen sponsseja saisi joskus jakaa. :D)

2. Täytyy pian ostaa yksi ukulele. Sitä oli mukava rimputella, kun ostin sellaisen exäsälle lahjaksi. x Samaan katekoriaan varmaan pientä kirjoittamista, vaikka en pidä itseäni mitenkään ihan ihmeellisenä siinä hommassa, mutta siitä tuskin onneksi ei ollut nyt kyse, vaan siitä innosta/räyhästä ja sitä välillä riittää.

^(Nämä kaksi vaihtelee päivästä riippuen ykkösen ja kakkosen välillä. Mitä nyt sitten innostaa.) Käsilläkin voisi ehkä tehdä? Hitsailla, korjailla? Satunnaisesti tai innostuen siitä hetkeksi, mutta ehkä sitten lisäksi lepäily ja nettihärötys menettelee myös. - Porukka jäi tuolla tekemään ilmeisesti tätä "härötystä" livenä eli juttelemaan keskenään, kun jo poistuin. 

Hyvin polkee.

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Liittynyt13.9.2013
Ronron

Tajusin tänään että tietynlainen kaavamainen rakentelu tyydyttää mieltäni. Siinä on kuitenkin tietyt rajoitteet minkälainen rakentelu on kivaa. Sen pitää yleensä tai aina olla hallittua, systemaattista, jopa geometrista, ja eksaktia. Liikaa ei saa olla muuttujia eikä epätarkkuutta. Esim kivilaatoituksen teko olisi kivaa, jos se ei olisi niin tarkkaa, hankalaa ja kaoottista.

Minä en ole mikään tekevä, puuhasteleva ihminen. En ole sellainen, joka pitää käsillä tekemisestä ja "nauttii nähdessään kättensä jäljen ja plaplaa". Ennemmin tuijottelen seiniä. Mutta tuosta tuli mieleen, että palapelien tekemisestä tykkään. Aidosti nautin ihan siitä itse tekemisestä, en vain lopputuloksesta, ja jokaisesta vaiheesta alusta loppuun. Mitään luovaahan siinä ei ole, mutta se antaa niin hurjasti onnistumisen kokemuksia, kun jokainen paikalleen sopiva pala on onnistuminen, ja siitä tunteesta itsessään, kun pala kevyesti loksahtaa kohdalleen, tulee valtavan palkitseva. Ja kun on johonkin kohtaan etsinyt palaa jo pitkään ja ehtinyt neurota, että se on varmasti tippunut ja hävinnyt ikuisiksi ajoiksi ja yäh ja byääh ja sitten kun se löytyykin.. Ja tietenkin sen viimeisen palan napsauttaminen paikoilleen.. Palapelin tekeminen on hyvin koukuttavaa, sitä ajattelee, että laittaa yhden palan paikoilleen vaan ohi mennessään, ja no, ton toisenkin, ja huomaa istuneensa pöydän äärellä puolen yötä. Ah ja oih. <3

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907
Liittynyt8.12.2007

Tavallisten ihmisten puuhastelu puuhastelun vuoksi on ankeaa.

Kuitenkin taidan puuhastella, mutta puutarha ymv jutut eivät kuulu intohimoini laisinkaan.

Mietiskellä tajunnanvirrassa.

Tietynlainen kontrolloitu kaaos on kivaa, kunhan siihen ei liity vaativaa fyysistä toimintaa (esimerkki epämielyttävästä kaaoksesta on huvipuistot tai henkeä uhkaavat harrasteet). Kaaoksesta voi pyrkiä kokoamaan looginen selitys sille. Kyselin jo pienestä pitäen syitä, että miksi noin. Ehkä tämän vuoksi olen pakertanut maisterin paperit kemiasta. Jostain syystä taulukkojen mittaustulosten pyörittely, tulkinta, korrelaatiot yms ovat kuin fetissi. Muistakaa hyvät ihmiset, että kokonaisuutena entropia eli kaaos kasvaa. Siinäpä kaoottinen ajatus Ronronille.   Myönnettäköön, että  sorrun joskus rakentelemaan eli ohjelmoimaan, joten aika vähän sitä teen. Ohelmoinnisssa ongelmaan voidaan aina löytää usea ratkaisumalli, mikä on siinänsä kiinnostavaa. Lisäksi yksityiskohdat ja koodin kirjoittaminen  on tuskaliasta, kun on rakentanut likimääräisen malllin päässään valmiiksi. Ohjelmoinnin ongelma on siinä, että sitä ikäänkuin tietää, miten se tehdään ja miten se toimii, niin mielenkiinto siirtyy muualle.

Lueskelukin on aika mukavaa.

Digitaalista pelailua kokeilin. Ei ole minen juttu. Vaati reagoimista ja imeytymistä tilanteeseen, ei omiin ajatuksiinsa.

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006
Liittynyt30.4.2005

Puuhastelen elektronikkajuttuja ja siihen liittyviä muita juttuja. Joskus joku on siitä jotain maksanutkin rahana tilille.

Ronronille sen verran että vielä suomessakin on teollisuudessa kokoonpanohommia mitkä on kaavamaisia ja systemaattisia.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Vaihdokas
Ronron
Tajusin tänään että tietynlainen kaavamainen rakentelu tyydyttää mieltäni. Siinä on kuitenkin tietyt rajoitteet minkälainen rakentelu on kivaa. Sen pitää yleensä tai aina olla hallittua, systemaattista, jopa geometrista, ja eksaktia. Liikaa ei saa olla muuttujia eikä epätarkkuutta. Esim kivilaatoituksen teko olisi kivaa, jos se ei olisi niin tarkkaa, hankalaa ja kaoottista.
Minä en ole mikään tekevä, puuhasteleva ihminen. En ole sellainen, joka pitää käsillä tekemisestä ja "nauttii nähdessään kättensä jäljen ja plaplaa". Ennemmin tuijottelen seiniä. Mutta tuosta tuli mieleen, että palapelien tekemisestä tykkään. Aidosti nautin ihan siitä itse tekemisestä, en vain lopputuloksesta, ja jokaisesta vaiheesta alusta loppuun. Mitään luovaahan siinä ei ole, mutta se antaa niin hurjasti onnistumisen kokemuksia, kun jokainen paikalleen sopiva pala on onnistuminen, ja siitä tunteesta itsessään, kun pala kevyesti loksahtaa kohdalleen, tulee valtavan palkitseva. Ja kun on johonkin kohtaan etsinyt palaa jo pitkään ja ehtinyt neurota, että se on varmasti tippunut ja hävinnyt ikuisiksi ajoiksi ja yäh ja byääh ja sitten kun se löytyykin.. Ja tietenkin sen viimeisen palan napsauttaminen paikoilleen.. Palapelin tekeminen on hyvin koukuttavaa, sitä ajattelee, että laittaa yhden palan paikoilleen vaan ohi mennessään, ja no, ton toisenkin, ja huomaa istuneensa pöydän äärellä puolen yötä. Ah ja oih. <3

Voi ihanaa! Just ajattelin kun luin Ronin viestiä, että minä tykkään palapeleistä. Tuhatosaisista. En vaan voi niitä nyt tehdä kun kissat ei sitä minulle suo. Pitäisi kekata joku systeemi. Esim. niin raskas ja iso levy kanneksi pöydällle tmv.

En myöskään ole todellakaan mikään käsityöihminen. Mulla palaa pinna jos joku ei mene kerralla. Lisäksi olen hienomotoriikaltani aavistuksen kömpelö eikä minussa ole luovuuden muruakaan mitä tulee tällaisiin taidepuolen hommiin.

Mutta sen sijaan tykkään arkistoida ja laittaa asioita järjestykseen. Oli ihanaa olla vakuutusyhtiössä töissä ja puuhastella vahinkokansioiden kanssa. Ne tuli olla numerojärjestyksessä ja järjestysnumero oli seitsenumeroinen yleensä. Ihanaa! ♥ Sitten kun niitä oli puolentoista metrin pino että järjestä nuo ♥ Taivas!

Muutenkin aakkostaminen on kivaa, listojen tekeminen on kivaa, organisointi ja aikatauluttaminen on kivaa. Luulen että tätä tarvetta tyydyttää palapelaaminen.

Lisää asioita joita voisin puuhastella:

- Valokuvaaminen (ei oo kameraa eikä rahaa ostaa)

- Luonnossa liikkuminen (ei ole tietoa ulkoilumaastoista eikä kuntoa. Vielä)

- Tavoitteellinen opiskelu (teen sitä nyt :) )

- Koiran kanssa touhuaminen (en ikinä ottais kerrostaloon ja ei ole kuntoa. Vielä)

- MPK:n kurssit (ei ole kuntoa. Vielä)

Hämmentää.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006
idiotus

Muistakaa hyvät ihmiset, että kokonaisuutena entropia eli kaaos kasvaa. Siinäpä kaoottinen ajatus Ronronille.   

Ää-ä. Tosin kaaoottisuus ei tarkoita ettenkö voisi ymmärtää jotain asioita kaaoottisesta systeemistä. Esim pystyn kristallin kirkkaasti hahmottamaan maailman niin että se olisi täysin deterministinen ja että ihmismieli kaikkine "vapauksineen" toteuttaisi samaa determinististä maailman hammaspyörästöä ilman mitään ristiriitoja. Ja että tästä huolimatta tarvitaan oikeusjärjestelmä ja ihmisellä on vastuu teoistaan. Hahmotan tämän. Ne eri tarkastelutasot joilla asioita voidaan puida. Tietyt asiat ovat samalla tasolla, rinnakkaisia, jolloin niistä voidaan puhua yhtaikaa mielekkäästi. Ja sen kuinka esim sää on kaaoottinen ja miksi. Että jos menisi menneisyyteen kuukauden päähän muuttamaan yhden atomin sijaintia tai liiketilaa niin Porissa olisi tänään voinut olla toisenlainen sää. Mutta en tykkää siitä kaaoksesta, jos siinä pitäisi yrittää saada aikaiseksi jotain. Esim meillä töissä on systeemi ollut aika kaaoottinen ennen, on se vieläkin hiukan. En pitänyt siitä kaaoottisuudesta. Olisi tehnyt mieli huutaa johdolle (sähköpostitse kyllä avauduinkin usein) että tää on ihan täyttä paskaa ei tätä työtä voi näin tehdä, ei ihmisen hommaa ollenkaan. No hankkihan ne lopulta tietokoneohjelman tekemään sen, ja nyt olen tyytyväinen.

Palapelit on kyllä kivoja, on niitä tullut tehtyä. Joskus kun tulee taas enempi vapaa-aikaa niin voisi aloittaa uuden. 

CE-hyväksytty

Ronronille sen verran että vielä suomessakin on teollisuudessa kokoonpanohommia mitkä on kaavamaisia ja systemaattisia.

Pelkkä kaavamaisuus ja systemaattisuus ei vielä itsessään tuo minulle mielihyvää. Siihen täytyy liittyä myös jokin tekijä X. Yleensä esim rakentaminen. Usein noissa teollisuuden kokoonpanohommissa ja vastaavissa on se ongelma että työn tulos häviää jonnekin piiloon eikä kättensä jälkeä enää näe. Mikään ei kasaannu pinoon välttämättä tai mitään kokonaisuutta ei muodostu. Mieluummin tekisin vaikka lapiolla hiekkakasaa, sekin olisi enempi mielekästä. Siinä olisi hienoa nähdä kun kasa kasvaa. Tosin kasan visuaalinen kasvu hidastuisi työn edetessä jolloin aika pian tulisi tunne ettei saa mitään aikaiseksi. Alussa se kasvaisi nopeasti ja olisi kivaa mutta kun olisi viisi metrinen kasa niin olisi jo tosi hidasta se kasvu. Lapioisit koko päivän eikä näyttäisi kasvavan mihinkään.

Onneksi nyt voi leikkiä leegoilla kun on lapsi tekosyynä. Kukaan ei katso pahasti. 

くそっ!

Nobelaner
Seuraa 
Viestejä1767
Liittynyt9.6.2011
Vatkain
- Valokuvaaminen (ei oo kameraa eikä rahaa ostaa)

Mulla taitaa vielä lojua jossain Canonin harrastelijajärkkäri, oisko ollu joku EOS300 ehkä? Ihan sellainen filmikamera, kittilinssillä. En mene takuuseen toiminnasta enkä edes siitä että vielä löydän sen, mutta jos haluat niin voin sen sulle tuoda miittiin. Löytyy myös sellainen vedenpitävä APS-pokkari, Canonilta sekin.

En tiedä miten vaikeaa nykyään on filmejä mistään ostaa, ja paljonko maksavat, ja missä niitä voi enää kehittää. Varsinkaan APSia voi olla täysin mahdotonta saada mistään. Mut jos kiinnostaa silti niin ilmottele.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

On käsitöitä tekevät naiset täällä vähissä.

Minulla oli nuorempana taipumusta aloittaa joku kutomus (neulomus) ja se sitten jäi iäksi ajaksi aina kesken. Yksi "villa"pusero jonka aloitin varmaan vuosituhannen vaihteessa olisi sitä vaille valmis että pitäisi ommella hihat torsoon ja torso saumoista. Puuvillalangasta tuhertamani kaulaliina on pahemmin kesken, mutta ei sitä kudo Erkkikään riehuvan kissan kaverina. (Saan mielipuolisen kutinan tekokuituisista kaulaliinoista, joten sen vuoksi päätin tehdä itse puuvillaisen.)

Parikymppisenä tuli kaikenlaisia vaatteita ommeltuakin, mutta ne olivat aika naurettavia tekeleitä. Ei minulla ole mitään taitoa käsitöihin. Oli ideoita, mutta ei kykyä toteuttaa, eikä paljon kärsivällisyyttäkään. Nahkapaloista aikoinaan ompelin liivin joka oli aivan karmea, tein siitä sitten olkalaukun mikä oli jo siedettävämpi, nykyään sen sisälle on tungettu vanha nukkumatyyny ja se on kokonaisuutenaan tyyny jota tulee jopa käytettyä silloin tällöin.

***

Jokin perverssi viehtymys minulla on merkkailla tv-ohjelmia jotka aion katsoa. Tämän vuoksi joudun tilaamaan (milloin mitäkin) lehteä jossa tv-ohjelmat ovat paperilla. Näytöltä niitä ohjelmia on epämiellyttävää tsekata. Lisäksi opiskelin melkeinpä ulkoa kesän bussiaikataulun, koska minulle tuottaa tyydytystä yrittää muistaa miten ne bussit kulkevat. Menevät sitä juuttaat muuttelemaan vähän välistä. (Emmä sitä muista, mutta melkein...)

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Liittynyt13.9.2013
Vatkain

Voi ihanaa! Just ajattelin kun luin Ronin viestiä, että minä tykkään palapeleistä. Tuhatosaisista. En vaan voi niitä nyt tehdä kun kissat ei sitä minulle suo. Pitäisi kekata joku systeemi. Esim. niin raskas ja iso levy kanneksi pöydällle tmv.

Joo, alkoi tehdä palapeliä mieli kun ton kirjoitin, mutta sama ongelma, ettei ole oikein vapaata pöytätilaa, sellaista mihin joku elukka ei änkeäisi. Mutta ootko ajatellut tällaista: https://www.puzzle-portal.com/jigsaw/number-of-pieces/accessories/jigsaw-roll-up-to-1-500-pieces/a-37974/ ? Itse en ole kokeillut, mutta kuulemma pitäisi toimia. (Jos muuten sivusto ei ole tuttu niin - sori mainostus mutta - kannattaa vilkaista. Siellä on aika kiva valikoima ja edullisia pelejä.)

Vatkain

Mutta sen sijaan tykkään arkistoida ja laittaa asioita järjestykseen. Oli ihanaa olla vakuutusyhtiössä töissä ja puuhastella vahinkokansioiden kanssa. Ne tuli olla numerojärjestyksessä ja järjestysnumero oli seitsenumeroinen yleensä. Ihanaa! ♥ Sitten kun niitä oli puolentoista metrin pino että järjestä nuo ♥ Taivas!

Oi! Minä sain kerran 20 vuotta sitten järjestää yhden koulun kirjaston niin, että hyllyt oli tyhjät ja kirjat pinoissa ympäriinsä. Vieläkin kaiholla muistelen! :)

slam
Seuraa 
Viestejä2127
Liittynyt11.5.2006

^Yhden lusikan ja yhden veitsen olen saanut tehtyä ihan ok. Tein niitä todella hartaasti ja pitkään. Tein myös savikulhoa helevetin pitkään ja sitten se hajosi. (Itkin pettymyksestä, se oli kanssa bueno.) Tai olihan se kannelkin vissiin peräti 9 yläasteella, huh en muista tarkkaan, mutta ope oli kaikkien kanteleista jotenkin super innoissaan. Sen muistan.

Normaalisti yritän tehdä jotain, niin epäonnistun totaalisesti, mutta miljoonien tuntien väkerryksellä "ehkä" onnistun. Välttis sittenkään, mutta ei sen väliä. 

Hyvin polkee.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Valokuvauksesta puheen ollen.. sori että tuon itseäni koko ajan esiin, toivottavasti ei häiriinnytä ketään, minulla vain tulee näistä kaikista kommenteista omakohtaisia ajatuksia mieleen niin paljon ja haluan puhua niistä. Eli valokuvauksesta tykkäisin itsekin kovasti, mutta minulla on siinä yksi filosofinen ongelma. Tätä voi olla hankala selittää.. yrittäkää ymmärtää. Eli, valokuva, varsinkin kun nykyään on näitä digikameroita lähinnä. Sitten niissä on näitä kuvanparannusominaisuuksia ja kaikkea. On myös tehosteita jne. Okei, jos haluan ottaa mahdollisimman autenttisen kuvan vaikkapa luonnon maisemasta. Jos olisi joku tehoste päällä, vaikka värisävyä muuttava tehoste, niin olisiko se ok? No ei, ei se olisi silloin aito kuva vaan laitteen muokkaama. Ei se taivas oikeasti ollut keltainen. No, sitten kun tätä alkaa ajatella pidemmälle niin tajuaa että loppujen lopuksi mikään digikamera ei ota samanlaisia kuvia vaan jokainen niistä ottaa "oman tulkintansa" näkemästään ja kaikki ne näyttää vähän eriltä joten mikään ei oikeastaan ole aito autenttinen kuva reaalimaailmasta. Niissä on kaikenmaailman mekanismeja ja ohjelmia jotka luovat sen kuvan lopulta siihen muotoon jonka ihminen sitten näkee, siinä ei ole mitään alkuperäistä oikeasti. Jos miettii vielä pidemmälle niin ei ole kyllä filmikameroiden kuvissakaan. Niissä nyt ei sentään ollut mitään digitaalisia systeemeitä muokkaamassa kuvaa mutta ei nekään silti vastaa yksi yhteen todellisuutta. Eli yhteenvetona, missä menee oikeastaan se raja, että kuvaa voidaan pitää aitona ja muokkaamattomana? Tähän on varmaan monia mielipiteitä, mutta minulla on omani. Kameran kautta ei koskaan. Filmikameran jostain syystä vielä hyväksyisin koska se olisi niin selkeä homma kuitenkin, siinä on vielä jotain "aitoa" jossain määrin. Tämä ei ole mitään hippeilyä, en ole digikameroita vastaan päinvastoin, pidän digikameroista, pidän niitä parempina kuin filmikameroita. Kyse on nyt vain filosofisesta ongelmasta. Minä en osaa itselleni määritellä sellaista järkevää rajaa että milloin kuva on tarpeeksi autenttinen että sen voisi vaikkapa lähettää johonkin lehteen ehdokkaaksi vuoden luontokuvaksi. Jos vaikka digikamera on ihan paska ja vääristää kaikkia sävyjä ja sattuu sitten ottamaan sellaisen uskomattoman hienolta näyttävän luontokuvan joka oikeasti johtuu vain siitä sen kameran vääristävästä vaikutuksesta, niin onko se sitten hienoa se? Entä jälkeenpäin muokkaus, siis ihan sellainen ihmisen tekemä, esim photoshop-jutut? Siinä vasta mennäänkin ongelmien ytimeen. 

Tiedän että ajattelen liikaa ja teen asioista liian hankalia, mutten voi sille mitään. Samanlaisia ongelmia minulla on monissa muissakin asioissa kuten vaikkapa etiikan kanssa. Kukaan ei näitä juttuja määrittele täsmällisesti että tuossa menee raja ja tuota saat tehdä ja tuota et, piste. Lakipykäläthän on, mutta ne ovat eri asia kuin etiikka, joskus eivät edes liity toisiinsa mitenkään.

くそっ!

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Vaihdokas
Vatkain
Voi ihanaa! Just ajattelin kun luin Ronin viestiä, että minä tykkään palapeleistä. Tuhatosaisista. En vaan voi niitä nyt tehdä kun kissat ei sitä minulle suo. Pitäisi kekata joku systeemi. Esim. niin raskas ja iso levy kanneksi pöydällle tmv.
Joo, alkoi tehdä palapeliä mieli kun ton kirjoitin, mutta sama ongelma, ettei ole oikein vapaata pöytätilaa, sellaista mihin joku elukka ei änkeäisi. Mutta ootko ajatellut tällaista: https://www.puzzle-portal.com/jigsaw/number-of-pieces/accessories/jigsaw-roll-up-to-1-500-pieces/a-37974/ ? Itse en ole kokeillut, mutta kuulemma pitäisi toimia. (Jos muuten sivusto ei ole tuttu niin - sori mainostus mutta - kannattaa vilkaista. Siellä on aika kiva valikoima ja edullisia pelejä.)

Joo hei muuten tuo varmaan toimiiki jos tuon semmosta tosi ohutta, nihkeetä, silikonimattoa. Melkein vois testata. Mutta toivottavasti tuo on tarpeeksi iso ja siihen pitää ekoille kiekoille olla joku holkki että palat ei väänny.

Hämmentää.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat