Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Olenkin aina ihmetellyt, että mikä minua vaivaa. ScienceAlert julkaisi alla olevan uutisen otsikolla "Oletko aina ihmetellyt, miksi itket katsoessasi MasterChefiä?" Ja voin vastata, että kyllä todellakin olen! MasterC pitää märistä siinä kohtaa kun kilpailija onnistuu ja tuomarit kehuu.

Päivällä märisin kirjastossa kun luin Jarmo Wasaman onnettomuudesta Ilveksen historiikista. Olin siis tuon tiennyt, mutta siinä lukiessa tuli tosi paha mieli. Kirjassa oli myös Wasamalle kirjoitetut muistosanat. http://fi.wikipedia.org/wiki/Jarmo_Wasama

Sitten tuli kyyneleet silmiin kun Antti Ruuskanen onnistui keihäänheitossa. Että vihdoinkin tuli 83 ekalla! Ja sitte vielä kasivitonen.

Illalla tuli kyyneleet silmiin kun A-Studiossa oli juttu ISIS-järjestöstä ja siinä oli niistä niitten suorittamista teloituksista.

Että on ollut aika rankka päivä... En pysty katsomaan uutisiakaan melkein koskaan kun aina siellä on joku sodassa kärsinyt lapsi, tulvassa kotinsa menettänyt mies tai onnettomuudessa kuolleen ihmisen äiti. Kaikki nuo game showt tuppaa itkettämään. Liian raakoja elokuvia en voi katsoa ja kauhuelokuvat on ihan liikaa. Psyyke ei vaan kestä. Muutenkin olen todella herkkä tyyppi kaikkinaiselle ilkeilylle, epäoikeudenmukaisuudelle ja toisten tunteille.

En välttämättä osaa aina itse ajatella tekojeni seurauksia muille ihmisille, mutta tajuan heti, että miltä jostain ihmisestä saattaa tuntua joku asia. Siksi asiakaspalvelukin on käynyt minulle ammattina liian raskaaksi, kun kaikki asiakkaat jää mieleen ja "tulee kotiin". Otan jopa leivän myynnin liian raskaasti.

Että olipa helpottavaa, että tämmöstä on muillakin. Onko teillä? Entä mitä mieltä olette tämmösestä yliempaattisesta suhtautumisesta?

Some people do feel more than others, and it’s all in their genes

Gabriella Munoz   
Wednesday, 25 June 2014

 

A new study has found that some people have a greater emotional sensitivity and are programmed to better recognise and understand what others are going through.

Image: ra2studio/Shutterstock

If you can’t help but cry every time you go to a wedding, or if you think that handling so many emotions all the time is really hard work, you may belong to the 20 percent of the population that has high sensory processing sensitivity (SPS), an innate trait associated with greater empathy.

Dr Elaine Aron from Stony Brook University in the US has created the highly sensitive people (HSP) concept to describe those who are emotionally reactive, pay very close attention to little things and process information more thoroughly. Along with social psychologist Dr Arthur Aron and a team of researchers, she developed a test to see if indeed HSP have a more intense reaction to others’ emotions.

The researchers recruited 18 married persons with either high or low SPS, and scanned their brains using functional magnetic resonance imaging (fMRI) while the volunteers saw pictures of sad or smiling strangers and/or family members.

When the HSP subjects viewed these images, their brain activity increased, particularly in areas associated with awareness, action planning and processing sensory information. The mirror neuron system, which is strongly associated with empathetic response, showed increased activity as well. The brains of non-HSP didn’t show increased activity in these areas.

"We found that areas of the brain involved with awareness and emotion, particularly those areas connected with empathetic feelings, in the highly sensitive people showed substantially greater blood flow to relevant brain areas than was seen in individuals with low sensitivity during the 12-second period when they viewed the photos," said Dr Arthur Aron in a news release. "This is physical evidence within the brain that highly sensitive individuals respond especially strongly to social situations that trigger emotions, in this case of faces being happy or sad."

The study was published in the journal Brain and Behavior.

Source: ScienceDaily

Hämmentää.

Sivut

Kommentit (280)

bergepanther
Seuraa 
Viestejä4819
Liittynyt5.11.2008

Samasta asiasta puhutaan myös liiallisena hyväluontoisuutena, ja tunnustetaan että samaan on taipuvuutta, köyhemmille töitä tehdään joskus puoleen hintaan mitä rikkaammille tms, joskin itsellä löytyy ns pimeä puoli eli olen myös äärimmäisen erilainen ja kovempi kun tarvetta on, oikeudenmukaisuus on kuitenkin se pointti. Tunneherkkiä ihmisiä omassa lähipiirissä ja myös suvussa on jopa paljonkin joten Vatkainta ymmärrän oikein hyvin. Huolimatta empatiasta ihmisistä on kutakuinkin mahdotonta tehdä johtopäätöksiä ilman syvempää tuntemusta.

kytoann
Seuraa 
Viestejä1925
Liittynyt16.3.2005

En tiedä onko hyväluontoisuutta... Itken kaikissa häissä ja hautajaisissa ja ristiäisissä ja koulunpäättäjäisissä ja tosiaan usein lehteä lukiessa tulee niin liikuttavia juttuja. Joskus  tulee luettua kuolinilmoituksia , varsinkin lapsen kuolinilmoitus itkettää.

Kauhuelokuvia en minäkään kestä katsoa, mutta en oikein kestä myöskään monia ns. hupijuttuja, joissa hauskuus perustuu siihen että joku on tyhmä tai tietämätön ja sitten hänen kustannuksellaan pidetään hauskaa. En oikeastaan Nummisuutareistakaan ole koskaan tykännyt. Tulee niin sääli sitä tyhmää. Huumorintajun puutetta varmaan, sehän nyt on yksi perusvitseistä, että joku ei tajua asioita  tai ymmärtää väärin ja hullusti käy. 

Tunnistan itsessäni myös liian kiltin asiakaspalvelijan, vaikka ei minulla kyllä kotiin asti yleensä jää ne jutut vaivaamaan. Tulee joskus rikottua sääntöjä asiakkaan hyväksi..tai tuli. Tosin en tiedä onko se nyt niin tärkeää aina ihan pilkuntarkka olla, mutta liukkaallahan ollaan jos jonkun kohdalla joustetaan ja toisen ei. 

 

Tyhmyydelle minä olen vihainen kuin rakkikoira; mutta viisaus ei ole kaikille suotu.

majelis
Seuraa 
Viestejä2
Liittynyt12.6.2014

Minä olen todella herkkä. Tämä on ominaisuus joka kuormittaa, mutta myös rikastuttaa elämää. En luopuisi taipumuksestani tunteiluun. Koen olevani onnekas, kun minulla on kyky aistia asioita herkästi ja suhtautua empaattisesti erilaisiin ihmisiin - olen hyvä kuuntelija. Taidan havaita asioita helpommin ja reagoida ärsykkeisiin herkemmin kuin keskivertotallaaja. Pianon ääressä herkistellessäni koen esimerkiksi tietyt soinnut (lähinnä seiskasoinnut) fyysisenä tunteena selkäytimessäni, lähellä niskaa. Tämä tuntemus on yhtä aikaa äärimmäisen miellyttävä ja epämukava. Musiikin virrassa uidessa siitä nauttii, mutta jos samanlaisia väristyksiä kokisi jossain muussa yhteydessä, niin tuntemus olisi varmasti aika epämiellyttävä.

Eli aika kivoja juttuja, mutta joskus menee ihan rehellisesti yli. Jostain syystä säälin ja suren toisten ihmisten tilanteita tai kohtaloita aivan liikaa. Eikä sen tarvitse edes olla ihminen. Lapsena luin Aku Ankkaa ja itkin paitani märäksi. Tarinassa eräs vihainen alkuasukaskylää terrorisoiva lohikäärme juoksi Akua jahdatessaan päin puuta ja sai kipeännäköisen kolhun päähänsä. Vollotin tuon otusparan puolesta varmaan monta tuntia - voi miten kipeästi siihen varmasti sattui!

Joskus aikaisemmin kenen tahansa lihavan ihmisen näkeminen kadulla sai minut melkein itkun partaalle. Aloin heti miettiä, miten vaikeaa hänellä varmasti on kilojensa kanssa, kuinka hän häpeää itseään ja joutuu varmasti ajattelemaan mitä muut hänestä ajattelevat. Teki mieli mennä sanomaan, että älä huoli, olet varmasti yhtä arvokas ihminen kuin me muutkin... (Itse olen aina ollut hoikka ja hyväkuntoinen - en tiedä, onko tällä jotain merkitystä asiaan.)

Tosi hölmöä. Nykyään en enää reagoi noin vahvasti. Onneksi näin. On nimittäin todella rankkaa ja kuluttavaa ottaa tahtomattaan toisten ihmisten ongelmia kannettavakseen. Olen uskoakseni onnistunut kasvattamaan herkän ytimeni ympärille jonkinlaisen edes vähän vahvemman kerroksen. En ole silti muuttunut sen kovemmaksi - osaan vain suhtautua asioihin neutraalimmin ja järkevämmin. Herkkä sisin edelleen olemassa.

Minustakaan tuskin olisi asiakaspalvelijaksi. Se että pitäisi nähdä päivässä satoja kasvoja ja ottaa vastaan niiden lähettämiä miljoonia signaaleja - ei onnistu. Suuri ihmismäärä ja kovat äänet väsyttävät minua. Pidän ihmisten seurasta, mutta sosiaalisten tilanteiden jälkeen minun on ehdottomasti saatava olla yksin täydessä hiljaisuudessa. Palautuminen vie aikansa, ja moni ihmettelee haluani vetäytyä välillä täydelliseen yksinäisyyteen. Itsehän tosiaan nautin siitä ihan suunnattomasti.

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä6285
Liittynyt8.11.2012

Suuri osa (enemmistö?) maailman pahasta on lähtöisin yliempaattisten maailmojasyleilevästä mukatietävästä maailmanparantelusta.

Jos on herkkä on hyvä tunnustaa olevansa herkkä. Tämäkin jo tuntuu olevan uskomattoman vaikeaa monille.

Tämän jälkeen pitäisi tunnistaa se, että ei ihan välttämättä tiedä kaikista asioista ihan kaikkea. Eli, jos ihan välttämättä haluaa omat rahansa laittaa kankkulan kaivoon "hyvän" nimissä niin ihan ok. Kunhan ei muilta vaadi samaa.

Näin siis tässäkin asiassa, kuten ihmisten ominaisuuksissa yleensä. Voi käyttää herkkyyttään hyvään tai pahaan. Useimmat käyttävät enemmistöltään pahaan. koska se on niin paljon helpompaa kaikin tavoin itselle.

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Liittynyt13.9.2013

Ehkä myöhemmin - ja paremmin heränneenä - kirjoitan tästä henkilökohtaisemmin, mutta sitä ennen olisi kiinnostavaa kuulla HuuHaatan perusteluita väitteilleen.

On hyvin helppoa heittää väitteitä, että suurin osa siitä ja tästä sitä ja tätä. Mutta saisiko tarkemmin? Mitkä ovat mielestäsi ne asiat, joita kutsutaan nimikkeellä "maailman paha"? Mitkä asiat ovat niiden syntyyn johtaneet ja millä mekanismilla nimenomaan yliempaattisuus on niiden takana? 

Korostaisin, että empatiahan sitten ei millään muotoa ole synonyymi tyhmyydelle. Tyhmyys ja empatia ovat kaksi aivan eri asiaa. Tyhmyys ja empatiakyvyttömyys kulkevat enemmänkin käsi kädessä, mutta eivät läheskään aina nekään. (En ehdi nyt perustella paremmin.) Myöskin taitaa olla aika hatusta vetäisty väite, etteivät herkät ihmiset tunnustaisi olevansa herkkiä, ainakaan tuollainen ei ole mikään empatiakykyyn kytköksissä oleva seikka. Eikä empatia tarkoita rahojen heittämistä kankkulan kaivoon tai sen vaatimista muilta. 

HuuHaata vastaa tietenkin aloitusviestin kysymykseen, että mitä olette mieltä, mutta jotenkin minusta vastaus kuulostaa enemmän oman empatiakyvyttömyyden puolustelulta. Eikä siinä mitään, voi olla empatiakyvytön, mutta jotenkin en tykkää näistä, että itsestä poikkeavat ominaisuudet tulkitaan jotenkin negatiivisesti vaikka väen vängällä. 

Jodi
Seuraa 
Viestejä2187
Liittynyt27.2.2014

Temperamentti saadaan syntyessä ja erityisesti varhaislapsuuden kohtelu  vaikuttaa elääkö sen kanssa tasapainossa. Koulukin on pääroolissa typistää persoonallisia piirteitä. Persoonallisuutta kahlitseva kasvatus saa aikaan itsestään epävarman ihmisen joka tarkkailee liikaa itseään. Tunneherkät tietenkin enemmän. Tukahduttaminen saa oireilemaan psykosomaattisin oirein tai jopa saa mielenhäiriöön.

Tunneköyhä ja herkkä eivät ole samassa sarjassa eikä toistaan parempi vaan erillainen ja eri tavoin vahva ja heikko. Tunneköyhä elää harmaudessaan huomaamatta sitä kun tunnehrkkä saa värikylläisestä kaaoksestaan säväyksiä turtumiseen saakka ja kaipaisi rauhaa. Tavallista on elää päiväunissaan jossa voi kontrolloida kokemaansa. Hänelle ei sovi tehtävät jotka nostavat tunteita pintaan. Kokemattomuuttaan moni heistä hakeutuu hoito tai asiakaspalvelutehtäviin vaikka ne on tunneviileän työmaata. Taide ja viihdyttäminen on herkän aloja.

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Jännä että tässä on parissakin viestissä viitattu naiviiuden ja sinisilmäisyyden olevan kytköksissä yliempaattisuuteen. Tai näin ainakin tulkitsin?

Joka tapauksessa näinhän ei välttämättä ole. Naiiviksi minua on kyllä joskus sanottu ja uskon aina kaikista ihmisistä hyvää, mutta en minä sentään mikään höplästä vedettävä ole.

Lisäksi aina kun ystäväni kuvailevat minua, he käyttävät adjektiiveva kova ja vahva. Jämäkkä. Että ilmeisesti nämäkin asiat mahtuvat samaan pakettiin. Ja lisäksi olen onnistunut kätkemään itkuherkkyyteni aika hyvin kaikilta.

Mutta toisaalta ihan hyvä olla yliempaattinen kuin tunnekylmä. Välimaastohan olisi tietenkin paras, mutta jos pitää valita toinen ääripää niin ehkä kuitenkin mielummin tämä. Jotenkin on paljo enemmän kartalla siitä mitä tapahtuu.

Hämmentää.

Jodi
Seuraa 
Viestejä2187
Liittynyt27.2.2014

Hyvä on elää persoonalleen sopivaa elämää. Se ei välttämättä ole sen parempi toisentyyppiseen verraten jos lasketaan sairaat pois.

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Takuuvarma keino saada yhtäaikaa tippa linssiin ja raivo pintaan on tutustua eläinrääkkäyskeisseihin. Eikä minulle millään tavalla avaudu huumori jossa tuhotaan jotain kaunista ja hyvää. Taannoin joku laittoi FB:iin kuvaparin jossa ensimmäisessä kuvassa oikea, elävä nauta ja sika jotka rönöttävät vierekkäin kuin parhaat kaverukset. Toisessa kuvassa on hampurilainen jonka välissä on tietenkin naudanlihapihvi ja siivu pekonia. Kuvatekstinä "friends forever". Varmaan naurattaa niin helvetisti monia ihmisiä, varsinkin miehiä (kyllä, kehtaan väittää että miehillä on useimmiten vähäisemmät kyvyt empatiaan - ja jos tähän tulee joku rääpöstelemään tätä asiaa niin totean että MOT). Itseäni lähinnä paukahti vituttamaan että erinäisistä syistä en voi ryhtyä kasvissyöjäksi.

Jos tuota sitten lähtee analysoimaan että miksi juurikin eläimet ovat minun itkupisteeni, niin kaippa sitten on vaan jotenkin helpompi samaistua mykkiin luontokappaleisiin jotka normaalisti eivät halua mitään pahaa ihmisille, mutta joita sitten ihminen kohtelee kuin esineitä.

Ja siinäpä se sitten onkin se mikä saa meikäläiseltä tunteet pintaan. Että kohdellaan kuin esinettä. Samahan se alkaa riepomaan myös ihmisten kohdalla. Että jonkun ihmisyys (eläimen kohdalla kai olentous, tai miten sen sanoisi) mitätöidään täysin.

Minulla suru ja raivo liittyvät varsin hyvin yhteen. Olen toki itkenyt myös syvästä epätoivosta, mutta useimmiten jos olen surullinen, tapaan ennemmin tai myöhemmin myös raivostua. Lähinnä siinä on kai avuttomuuden tunne se mikä sen raivon aiheuttaa.

Tunteelliseksi itseään kutsuvien ihmisten kanssa minua on aina ihmetyttänyt että jos he, tai minä, kykenevät pahoittamaan mielensä syvästi esmes siitä mitä muut sanovat, niin miksi sitten he, ja minä, sanovat itsekin niin pahasti muille ihmisille? Miksi niitä omia mölyjä ei pidä mahassaan, kun kerta herkkänä ihmisenä tietää että se tekee pahaa? Joku sanoi kerran jossakin että mt-ongelmaiset ajattelevat olevansa kumminkin altavastaajina, joten he kokevat että heillä on oikeus sanoa ihan mitä tahansa mieleen juolahtaa, koska kumminkin se toinen on vahvempi ja he (nämä sanojat) ovat heikoilla. Mutta eihän sitä voi tietää onko se toinen niin vahva kuin hänen luulee olevan. Joskus kun kuulee ihmisiltä heidän elämästään oikein yllättyy että onko tuollakin ollut noin vaikeaa.

Eikä toki tarvitse mikään mt-ongelmoiva olla että tuota mielensäpahoittamista harrastaa tai kokee. En katso että herkkyys ja tunteellisuus ovat automaattisesti merkki siitä että päästä vippaa. Tosin itse kyllä tietysti yritän niitä vähän hillitä, koska muutenhan tämä elämä on yhtä helvettiä. Vanhemmiten kun kyynistyy, väistämättä kovettuu myös.

Zaibowski
Seuraa 
Viestejä1387
Liittynyt5.3.2011

Taas ketju, joka on sitä itseään...

 

HuuHaata

Suuri osa (enemmistö?) maailman pahasta on lähtöisin yliempaattisten maailmojasyleilevästä mukatietävästä maailmanparantelusta.

 

Pahuus on tietenkin lähtöisin ihmisestä itsestään olevasta pahuudesta, koska ihminen rakastaa pimeyttä enemmän kuin valoa, kuten Raamatussa kerrotaan:

 

 

Johannes 3

 

 

18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.

19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.

20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.

 

 

Johannes 1

 

4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.

5 Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.

 

 

GTA 5 was the best selling game of 2013 with 32.5 million units sold

 

GTA 5 was the best selling game of 2013 with 32.5 million units sold

 

 

 

 

 

 

 
 

 

 

 

Sand
Seuraa 
Viestejä1285
Liittynyt15.3.2011
HuuHaata

Suuri osa (enemmistö?) maailman pahasta on lähtöisin yliempaattisten maailmojasyleilevästä mukatietävästä maailmanparantelusta.

Sulla ei tosiaan ole kaikki kotona, on varmaan ollut rankka elämä ihmisellä, joka kokee tarvetta ajatella näin kieroon :(

I have found the missing link between the higher ape and civilized man; it is we. Konrad Lorenz.
We do not see things as they are, we see things as we are. Anais Nin

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä6285
Liittynyt8.11.2012

Aikuisiällä yliempaattisuus on oma valinta. Tai toki tunnereaktio voi olla vaikeasta (tehtävissä kuitenkin) hallittavissa, mutta ihmisellä on mahdollisuus valita miten reagoi aistiärsykkeisiin.

 

Mennyt jo muutamia vuosia siitä, kun kyllästyin täysin tuohon ihmistyyppiin. Minua ei saisi kirveelläkään johonkin kunnanvaltuustoon tms. jossa noin kerta kerrasta kukkahattu vie shown pelastakaa valaat ja lapset tason läpänheitollaan. Itse ratkoisin loogisesti ratkottavissa olevat asiat loogisesti, ja niiden asioiden kyseessä ollessa en jaksa täysin tarpeettomia hallitsemattomia tunteenpurkauksia, jolla pyritään manipuloimaan tapahtumia.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat