Seuraa 
Viestejä451
Liittynyt18.3.2008

Lääkäriasemaketju Mehiläinen irtisanoi psykologi Aku Kopakkalan, kun tämä oli MOT-ohjlemassa kritisoinut masennuslääkkeiden käyttöä. Irtisanominen oli tietenkin törkeää sananvapauden loukkaamista ja siksi ehdottomasti tuomittavaa, mutta keskustelussa on jäänyt huomioimatta se asia, että psykologeilla ei voi olla lääketietoisuutta. Psykologit eivät määrää psyykelääkkeitä, eivätkä mitään lääkkeitä, vaan lääkkeitä saavat kirjoittaa vain lääkärit ja heistä psyykelääkkeittä kirjoittavat parhaiten psykiatrit.

Nykyisin katsotaan, että ihmisen tietoisuus ja älykkyys ovat sosiaalisia ilmiöitä, ja ihmisen tiedon ja tietoisuuden kehittymiseen vaikuttaa ratkaisevasti hänen tiedontarpeensa elämässään. Enää ei ajatella, että ihmisellä olisi joku perusuteliaisuus, joka ajaisi keräämään tietoa, vaan vallalla on ajatus, että ihmisen tiedonhankinta on aina motivoitunutta. Lisäksi ajatellaan, että tietoa ei hankita, vaan ihmiset konstruoivat tiedon omassa mielessään, eli me itse rakennamme aktiivisesti meillä olevan tiedon.

Nykyajan maailmassa on valtava määrä erilaista toimintaa eri aloilla, ja näin ollen myös ihmisten tietoisuuksien sisällöt ovat eriytyneet. Usein tämä tietoisuuksien eriytyminen tapahtuu ammattialan mukaan. Esimerkiksi sähkö-alan insinöörillä on hyvin perusteelliset tiedot sähkötekniikasta, mutta tuntuisi perin omituiselta se, että joku ihminen, joka ei toimi ammatillisesti tällä alalla rakentaisi itselleen perusteellisen tietoisuuden sähkötekniikasta. Ajatuskin tuntuu absurdilta.

Tiedon riippuminen motiiveista tulee esille konkreettisesti silloin, kun itse sairastut johonkin vakavaan sairauteen. Tällöin nykyajan ihminen hyvin usein hankkii hyvinkin laajan tietoisuuden omaan sairauteen liittyen. Internet antaa tähän nykyisin myös hyvät mahdollisuudet.

Usein puhutaan myös siitä, miten korkeakouluopintojen jälkeen vasta työelämässä opiskeltuja sisältöjä alkaa käyttämään käytännön tilanteissa hyödykseen. Kestää jonkin aikaa, ennen kuin teoria ja käytäntö muodostavat uuden tiedon konstruktion, jossa korkeakoulussa opittu ja käytännön työn vaatimukset muodostavat uuden toimivan tiedon konstruktion. Uuden tiedon konstruoiminen jatkuu koko työuran ajan ja kokemuksen karttuminen ja uuden tiedon hankkiminen muodostavat asiantuntijatehtävissä olevalle ihmiselle monimutkaisen ja ainutlaatuisen tietoisuuden omasta alastaan.

Koska psykologit eivät määrää asiakkailleen lääkkeitä, niin heille ei keräänny mitään ammatillista lääketietoisuutta. Heillä ei ole motiivia rakentaa psyykelääkkeitä koskevaa tietoisuutta, eikä heillä ole asiakkaita, joiden tilaa he seuraavat punniten lääkkeiden tehoa ja hyödyllisyyttä. Psykologeilla ei ole myöskään motivaatiota seurata lääkkeitä koskevaa informaatiota ja uusia tutkimustuloksia. Psykologilla ei ole motiivia rakentaa itselleen lääkkeitä koskevaa tietoisuutta, koska lääkkeet eivät ole se väline, jolla hän hoitaa asiakkaitaan työssään.

Jos asia ilmaistaan kärjistetysti, niin kun psykologi alkaa luoda tietoisuutta psyykelääkkeistä, niin se on vähän sama asia, kuin että psykologi alkaisi rakentaa itselleen tietoisuutta sähkötekniikasta, vaikka ei koskaan aio siirtyä työskentelemään sähkötekniikan parissa. Tietenkin asiasta voi lukea, ja luoda jonkinlaista tietoisuutta, mutta tämä tieto jää väistämättä kovin teoreettiseksi, ja tiedon rakentuminen määräytyy paljolti psykologin motiivista. Ja mikä psykologin motiivi rakentaa tietoisuutta psyykelääkkeistä voi oikeastaan olla?

Tähän esittämääni malliin tiedon luonteesta motivaation kautta konstruoituna tietoisuutena sisältyy myös ajatus käsitteen ”totuus” uudesta määrittelystä. Sanaa totuus ei oikeastaan enää juuri käytetä, vaan paremminkin ajatellaan niin, että jos oman tietoisuuden avulla pystytään toimimaan niin, että saadaan toimivia tuloksia, niin silloin voidaan ajatella, että oma tietoisuus ainakin jossain määrin vastaa ulkoisen maailman toimintaa.

Sivut

Kommentit (33)

homer
Seuraa 
Viestejä391
Liittynyt26.3.2014
Emotion Science
Psykologeilla ei ole myöskään motivaatiota seurata lääkkeitä koskevaa informaatiota ja uusia tutkimustuloksia. Psykologilla ei ole motiivia rakentaa itselleen lääkkeitä koskevaa tietoisuutta, koska lääkkeet eivät ole se väline, jolla hän hoitaa asiakkaitaan työssään.

Jos asia ilmaistaan kärjistetysti, niin kun psykologi alkaa luoda tietoisuutta psyykelääkkeistä, niin se on vähän sama asia, kuin että psykologi alkaisi rakentaa itselleen tietoisuutta sähkötekniikasta, vaikka ei koskaan aio siirtyä työskentelemään sähkötekniikan parissa. Tietenkin asiasta voi lukea, ja luoda jonkinlaista tietoisuutta, mutta tämä tieto jää väistämättä kovin teoreettiseksi, ja tiedon rakentuminen määräytyy paljolti psykologin motiivista. Ja mikä psykologin motiivi rakentaa tietoisuutta psyykelääkkeistä voi oikeastaan olla?

Jonkun tutkimuksen lukemisen vertaaminen insinöörin opiskeluihin on aika omituista.

Myös väite, ettei psykologit voi tietää lääkkeistä juuri mitään, on vähintään yhtä erikoinen.

Yksittäisen lääkärin kokemuksiin perustuva tieto lääkkeiden vaikutuksista eri ihmisillä on rajallista, lääketietokeskus toimittaa tarkempaa tietoa kaikkien saataville.

Psykologi Aku Kopakkala esiintyi viime maanantaina Ylen MOT-ohjelmassa ja kyseenalaisti masennuslääkkeiden tehon. Viikon päästä terveyspalveluyritys Mehiläinen irtisanoi hänen työsuhteensa.

Kopakkala kommentoi ohjelmassa asiaa muun muassa seuraavasti:

On myös koulukunta, joka on sitä mieltä, että nimenomaan masennuslääkkeet altistavat masennuksen uusiutumiselle ja kroonistumiselle. Se on ollut jo kauan olemassa. Jos he ovat oikeassa, niin tämä tilanne on erittäin outo.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014060318366845_uu.shtml

Tässähän hän kertoo koulukunnasta, johon itsekin kuulun, eikä omista näkemyksistään.

Esimerkkinä vaikka SSRI-lääkkeet, joiden ansiosta vapaa, ylimääräinen serotoniini vähentää serotoniinireseptoreiden määrää aivoissa, mikä lääkkeiden käytön loputtua johtaa aikaisempaa vähäisempään serotoniiniaktiivisuuteen ja tietysti entistä vaikeampaan masennukseen.

Näiden lääkkeiden yleisenä sivuvaikutuksena on seksuaalinen haluttomuus, impotenssi ja muut ongelmat, mitkä jää joillakin pysyväksi, vaikka lääkkeitä ei enää käyttäisikään.

Masennuksen poistumiseen ei auta tieto siitä, että viettää impotenssin takia loppuelämän sinkkuna tai joutuu alkaa seurustelemaan nunnan kanssa.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Minusta tämä tappaus on ihan yksiselitteinen. Kommentoit jotain firman nimissä. Tai sitten et. Ottamatta kantaa väitteiden todenperäisyyteen.

Hämmentää.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
homer

Esimerkkinä vaikka SSRI-lääkkeet, joiden ansiosta vapaa, ylimääräinen serotoniini vähentää serotoniinireseptoreiden määrää aivoissa, mikä lääkkeiden käytön loputtua johtaa aikaisempaa vähäisempään serotoniiniaktiivisuuteen ja tietysti entistä vaikeampaan masennukseen.

Omakohtainen kokemus että käytin 2001/2002 reilu puoli vuotta SSRI-lääkettä Sepram (ensin 20 mg, sitten 30 mg kun ei tuntunut tehoavan). Kesällä jätin lääkkeen pois. Vuoden 2004 alussa kun minulla ei ollut minkäänlaisia äskettäin tapahtuneita konkreettisia vastoinkäymisiä (toisin kuin 2010 jolloin tulin kiusatuksi töissä ja samaan aikaan ainoa kaverini kuoli), masennuin niin että menetin täysin kyvyn tuntea mielihyvää. Lisäksi muistini alkoi reistata (unohdin asiat joita olin juuri ajatellut) ja keskittymiskyky oli korkeintaan 10 min luokkaa.

Uskon että masentua voi "ilman syytäkin", varsinkin jos ei ole koskaan oikein kunnolla toipunut vastoinkäymisten aiheuttamista masennuksista ja parisuhteessakin on jotain häikkää. Mutta oli se aika äkkinäinen romahdus, ja koskaan aiemmin elämässäni masennus ei ollut vaikuttanut niin selkeästi aivoihin että tilanne oli suorastaan invalidisoiva.

Sen koommin en sitten oikein enää kauhean terveeksi olekaan pääni kanssa päässyt. Aina on vähintäänkin lievä melankolia, miellyttävien asioiden sattuessa tuntuu jotenkin surumieliseltä ja ajatus helposti karkaa siihen että tästäkin kohta taas joutuu luopumaan. Vastenmielisten asioiden kohdalla mieli lannistuu ja lässähtää, ja sitten alkaa taas elämään hiipimään kaikenlaisia ilmiöitä kuten ärtyvyys, paha mieli ja tuo huonomuistisuus ja keskittymiskyvyttömyys. 2004 - 2010 kokeilin useita eri SSRI-lääkkeitä ja muistaakseni jotain muutakin, mutta jokainen lääkkeen aloitus johti aina melko nopeaan lopetukseen koska joko sivuoireet olivat niin pahat etten pystynyt olemaan mitenkään päin, taikka lääke ei vaan tuntunut hetken päästä enää missään ja jatkuva annostuksen nostaminen tuntui todella vastenmieliseltä vaikkapa juurikin seksuaalisuuteen vaikuttavien sivuoireiden takia. Tai sitten ei tuntunut enää mikään yhtään miltään ja päässä pyöri kuolema-ajatuksia, kuten esim. Cipralexin kohdalla kävi.

Vaikeahan se on sanoa että onko toistuva masentuminen tai masennuksen paheneminen vain yksilölle ominaista takkuamista, vai onko siihen vaikuttanut lääkkeiden käyttö.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Toivottavasti psykologeille kuitenkin jossain vaiheessa koulutusta tuodaan esille että lääkkeet saattavat vaikuttaa potilaan psyykeen joskus arvaamattomallakin tavalla. Esim. eka eksäni ärtyi voimakkaasti jostain tietystä lääkkeestä. Jos nyt tehdään jotain psykologin arvioita kun asiakas käyttäytyy persoonallisuudelleen täysin poikkeavalla tavalla, niin miten päteviä tuollaiset tutkimustulokset sitten voivat olla? Eivät kaikki "aloittelevat" mömmönsyöjät itse voi sellaista tietää että jokin outo uusi piirre omassa itsessä johtuukin lääkkeestä, eikä sairaudesta. En yhtään ihmettelisi sitäkään jos SSRI aiheuttaa aloitusoireina euforiaa, että potilas voi säikähtää että onko hän tulossa hulluksi kun yhtäkkiä tuntuu näin hyvältä. Itsekin sitä vähän ihmettelin aikoinaan että onko tämä oikein tervettä tai normaalia kun jalka vippaa ja on mukamas niin hyvä olo että (ja kohta ei sitten enää ollutkaan). Tuntuu vähän pahalta kun kohtaa juuri lääkkeet aloittaneen ihmisen joka puhkuu intoa ja kuvittelee koko elämänsä nyt hokkuspokkus muuttuvan, kun tietää että tuo saattaa olla vaan sitä parin ekan viikon viiripäisyyttä.

"Onneksi" lääkkeet aiheuttivat itselläni myös paniikkia, josta sentään oli helppo tajuta että ei tämä ole normaalia itseäni vaikken mikään viilipytty aina olekaan. Jos keskellä liikennettä alkaa säikkymään autojen varjoja että kohta tulee auto päälle, mutta ihan tällaista hysteriaa ei ole aiemmin ollut, niin kai siitä voi jotain päätellä. Kuten esim. vaikkapa sen ettei taida olla mielialalääkkeet Se Juttu. Tosin siitäkin meni vuosia ennen kuin psykiatri vasta sanoi suoraan että sinua eivät masennuslääkkeet auta koska olet (myös) ahdistunut. Olisi joku sanonut jo iät ajat sitten niin olisi jääneet monet kokeilut sikseen.

Mutta jos lääkkeisiin pitää (miksi?) suhtautua positiivisesti, niin eihän niistä tietenkään ikinä sanota mitään kielteistä. Tämä tosin sitten johtaa siihen että lääkkeistä johtuviin omituisuuksiin ei reagoida millään tavalla, taikka ne laitetaan potilaan "syyksi" ja hänestä tavallaan tehdään sairaampi kuin hän onkaan.

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009
Vatkain

Minusta tämä tappaus on ihan yksiselitteinen. Kommentoit jotain firman nimissä. Tai sitten et. Ottamatta kantaa väitteiden todenperäisyyteen.

Plot twist: Yle ei ollut kertonut, että se lisää firman nimen psykologille, joten hän ei ollut tietoinen esiintymisestään firman nimissä esiintyessään.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

jussipussi
Seuraa 
Viestejä36449
Liittynyt6.12.2009
Emotion Science

, mutta keskustelussa on jäänyt huomioimatta se asia, että psykologeilla ei voi olla lääketietoisuutta. Psykologit eivät määrää psyykelääkkeitä, eivätkä mitään lääkkeitä, vaan lääkkeitä saavat kirjoittaa vain lääkärit ja heistä psyykelääkkeittä kirjoittavat parhaiten psykiatrit.

Mistä "lääketietoisuus" rakentuu? Mistä  informaatiosta rakennetaan hoitosuositukset, lääkäri omien hoitokokemustensa ja yksittäisten potilaskokemustensa kauttako?

Mikä määrää onko joku lääke "tehokas" lääkäri vai joku muu?

jussipussi
Seuraa 
Viestejä36449
Liittynyt6.12.2009
Antidepressant drug effects and depression severity: a patient-level meta-analysis.

...CONCLUSIONS:

The magnitude of benefit of antidepressant medication compared with placebo increases with severity of depression symptoms and may be minimal or nonexistent, on average, in patients with mild or moderate symptoms. For patients with very severe depression, the benefit of medications over placebo is substantial.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20051569

unbiased
Seuraa 
Viestejä1863
Liittynyt26.12.2010
Rousseau

Omakohtainen kokemus että käytin 2001/2002 reilu puoli vuotta SSRI-lääkettä Sepram (ensin 20 mg, sitten 30 mg kun ei tuntunut tehoavan). Kesällä jätin lääkkeen pois. Vuoden 2004 alussa kun minulla ei ollut minkäänlaisia äskettäin tapahtuneita konkreettisia vastoinkäymisiä (toisin kuin 2010 jolloin tulin kiusatuksi töissä ja samaan aikaan ainoa kaverini kuoli), masennuin niin että menetin täysin kyvyn tuntea mielihyvää. Lisäksi muistini alkoi reistata (unohdin asiat joita olin juuri ajatellut) ja keskittymiskyky oli korkeintaan 10 min luokkaa.

Uskon että masentua voi "ilman syytäkin", varsinkin jos ei ole koskaan oikein kunnolla toipunut vastoinkäymisten aiheuttamista masennuksista ja parisuhteessakin on jotain häikkää. Mutta oli se aika äkkinäinen romahdus, ja koskaan aiemmin elämässäni masennus ei ollut vaikuttanut niin selkeästi aivoihin että tilanne oli suorastaan invalidisoiva.

Sen koommin en sitten oikein enää kauhean terveeksi olekaan pääni kanssa päässyt. Aina on vähintäänkin lievä melankolia, miellyttävien asioiden sattuessa tuntuu jotenkin surumieliseltä ja ajatus helposti karkaa siihen että tästäkin kohta taas joutuu luopumaan. Vastenmielisten asioiden kohdalla mieli lannistuu ja lässähtää, ja sitten alkaa taas elämään hiipimään kaikenlaisia ilmiöitä kuten ärtyvyys, paha mieli ja tuo huonomuistisuus ja keskittymiskyvyttömyys. 2004 - 2010 kokeilin useita eri SSRI-lääkkeitä ja muistaakseni jotain muutakin, mutta jokainen lääkkeen aloitus johti aina melko nopeaan lopetukseen koska joko sivuoireet olivat niin pahat etten pystynyt olemaan mitenkään päin, taikka lääke ei vaan tuntunut hetken päästä enää missään ja jatkuva annostuksen nostaminen tuntui todella vastenmieliseltä vaikkapa juurikin seksuaalisuuteen vaikuttavien sivuoireiden takia. Tai sitten ei tuntunut enää mikään yhtään miltään ja päässä pyöri kuolema-ajatuksia, kuten esim. Cipralexin kohdalla kävi.

Vaikeahan se on sanoa että onko toistuva masentuminen tai masennuksen paheneminen vain yksilölle ominaista takkuamista, vai onko siihen vaikuttanut lääkkeiden käyttö.

Oletko ajatellut, että SSRI lääkkeet ovatkin syy masennuksen kroonistumiseen. Onkohan tämä "toisin kuin 2010" vuosiluku oikein? Pitikö siinä olla 2001? Jos näin on, olit kovilla kiusattuna ja kaverin kuoleman jälkeen. Helposti hakee pillereistä apua ja lääkärillehän on helppo kirjoittaa resepti saamansa tiedon (mm. lääkefirmojen lobbaus) mukaisesti. Minusta ainoa oikea tapa on hakea ystäviä ja ponnistella itse irti masennuksesta. Pillereihin, jotka muuttelevat aivojen välittäjäaineita, ei voi luottaa. Mistä varmuudella tietää mihin suuntaan muutoksia tapahtuu?

Minun käsitykseni on, että SSRI lääkkeet jäävät pois, kun laajaan tietoisuuteen tulee, että niiden haitttavaikutukset ovat suuremmat kuin hyöty. Joillekin voi olla hyötyä, joillekin ei hyötyä ja jotkut sairastuvat entistä pahemmin. Jotkut harvat tappavat toisia tai itsensä.

Simplex
Seuraa 
Viestejä2918
Liittynyt26.1.2010

Emotion Science on tehnyt kirjoituksessaan joitakin oletuksia:

- Psyykelääkkeiden toiminta masennuksen hoidossa tunnetaan

- Psykiatreilla on ylivoimainen tietämys masennuksen lääkehoidosta

- Psyykelääkkeiden määrääminen on rakettitiedettä

- Ainoastaan lääkärit pystyvät diagnosoimaan masennuksen

- Lääkäreillä on hyvä tietämys potilaan tilasta yhden tai kahden käynnin jälkeen

Omakohtaisen kokemuspohjani ja lukemani perusteella voin ampua alas kaikki edellä esittämäni ranskalaiset viivat.

Ensinnäkin masennuslääkkeiden todellista vaikutusmekanismia ei juurikaan tunneta - on ainoastaan hypoteeseja välittäjäaineista ja niiden toiminnasta mielialan säätelyssä.

Masennuslääkkeiden tutkimukseen ja lupamenettelyyn liitty paljon kysymysmerkkejä: Miksi lääkevalmistaja saa esittää ainoastaan sille mieluisat tutkimukset, ja pimittää ne tutkimukset jotka eivät tue lääketehtaan väittämää lääkkeen paremmuudesta tai toimivuudesta. Lääketehtaat ovat myös jääneet kiinni vakavienkin sivuvaikutusten vähättelystä tai niiden olemassaolosta.

Masennusdiagnoosi tehdään potilasta haastattelemalla ja arvioimalla tämän tilaa laskemalla tiettyjä pisteitä, joista saadaan diagnoosi: Kuka tahansa laskutaitoinen psykiatri, psykologi tai yleislääkäri pystyy tähän.

Masennuslääkkeitä määrätään arpapelillä: Kokeillaan ensiksi jotakin suosittua lääkettä ja jos se ei auta, niin kokeillaan eri annostusta tai vaihdetaan lääkettä. Vai kuinka monelta potilaalta on oikeasti mitattu välittäjäaineiden määrää eri aivojen osissa, tai kuvannettu aivometaboliaa lääkärin vastaanotolla ennen kuin tälle on annettu resepti?

Psykologilla saattaa olla parempi näkyvyys sekä potilaaseen että masennuslääkkeiden vaikutukseen: Psykologihan ei määrää lääkkeitä, vaan hän ainoastaan havannoi lääkkeiden vaikutuksia asiakastyössään. Psykologin juttusilla saatetaan käydä säännöllisesti viikkojen tai kuukausien ajan, kun lääkärin juttusilla tyypillisesti silloin tällöin uusimassa reseptiä tai vaihtamassa lääkeainetta. Terapiatyötä tekevä psykiatri, joka määrää lääkkeitä saattaa olla objektiivisesti rajoittunut potilaan suhteen. Yleislääkärillä on yleensä vieläkin rajallisempi näkymä potilaaseen, sillä tyypillisesti vastaanotto kestää viisitoista - parikymmentä minuuttia jonka aikana pitäisi pystyä selvittämään potilaan tilannetta. On myös mahdollista, että potilas hakeutuu toisen lääkärin vastaanotolle, mikäli hän ei koe saaneensa apua alkuperäiseltä lääkäriltä. Tällöin alkuperäiselle lääkärille saattaa jäädä käsitys, että lääkkeet ovat auttaneet koska potilas ei ole palannut vastaanotolle.

Näin ollen mielestäni Mehiläisen tekemä irtisanominen on enemmänkin huonoa ammatillista näkemystä osoittava teko, jolla pyritään ylläpitämään sitä illuusiota että lääkärit olisivat jollakin tapaa pätevämpiä arvioimaan masennuslääkkeiden vaikutuksia kliinisessä potilastyössä ja että ammatillisesti pätevä psykologi ei pystyisi arvioimaan masennuslääkkeiden hyötyjä ja haittoja.

slam
Seuraa 
Viestejä2127
Liittynyt11.5.2006
Simplex

Ainoastaan lääkärit 

Eivät taida nykyään onneksi enää olla, niin "persepäitä" kuin aiemmin tai olen ihan älylliseen keskusteluun päässyt heidän kanssa. Ei kun Malmilla muuten oli yksi ihan tötterö "omaa jauhava". En ottasi siltä mitään uutta reseptiä.

Faija naureskeli sen aikaisia lekureita. Ennen tätä "some-sivistystä". On kait se tämä tuonut järkeä ja miksei taas omat haasteensa.

Onhan lääkkeistä vähän hyötyä, mutta järki päässä niiden kanssa paljonko käyttää ja kuinka pieneen vaivaan.

Hyvin polkee.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
taucalm
Vatkain

Minusta tämä tappaus on ihan yksiselitteinen. Kommentoit jotain firman nimissä. Tai sitten et. Ottamatta kantaa väitteiden todenperäisyyteen.

Plot twist: Yle ei ollut kertonut, että se lisää firman nimen psykologille, joten hän ei ollut tietoinen esiintymisestään firman nimissä esiintyessään.

Ihan tosi? Vähä törkeetä! Kai tuo irtisnnottu vertää sitten Ylen rosikseen? Tai saakohan se työnsä takasin? Satukko muistaan tähän juttuun linkkiä, voisin lukea lisää.

Hämmentää.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä27429
Liittynyt13.5.2005
Emotion Science

Lääkäriasemaketju Mehiläinen irtisanoi psykologi Aku Kopakkalan, kun tämä oli MOT-ohjlemassa kritisoinut masennuslääkkeiden käyttöä. Irtisanominen oli tietenkin törkeää sananvapauden loukkaamista ja siksi ehdottomasti tuomittavaa, mutta keskustelussa on jäänyt huomioimatta se asia, että psykologeilla ei voi olla lääketietoisuutta. Psykologit eivät määrää psyykelääkkeitä, eivätkä mitään lääkkeitä, vaan lääkkeitä saavat kirjoittaa vain lääkärit ja heistä psyykelääkkeittä kirjoittavat parhaiten psykiatrit...

Hyvä puheenvuoro. MOT-ohjelmalle on varsin tyypillistä päättää ensiksi, mitä mieltä he ovat ohjelman tekijöinä jostakin asiasta ja tämän jälkeen he etsivät jonkun, jonka asiantuntemus vakuuttaa maallikon, ja joka on valmis kertomaan ohjelman kannan ikään kuin asiantuntijana. Ei ole mitään väliä, vaikka asiantuntijaa esittäisi henkilö, jolla ei ole asiassa koulutusta, ammattia tai tutkimuksellista taustaa.

Ongelma vaivaa mediaa jos ei nyt yhtä räikeästi niin melkein yhtä räikesti yleisemminkin. Toimittajat yrittävät välittä objektiivisen kannan asiasta kuin asiasta ja kokevat välittävänsä sen jos vain pystyvät tarjoamaan kaksi päinvastaista näkemystä asiasta. Mutta koska yllättävän monilta toimittajilta puuttuu kompetenssi arvioida tiedon luotettavuutta, heitä harvoin lainkaan haittaa, jos vaihtoehtoista kantaa edustaa henkilö, joka ei koulutuksensa, ammattinsa tai tutkimuksellisen taustansa perusteella tiedä lainkaan mistä puhuu. 

Riittoisampi keskustelukumppani.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
unbiased

Oletko ajatellut, että SSRI lääkkeet ovatkin syy masennuksen kroonistumiseen. Onkohan tämä "toisin kuin 2010" vuosiluku oikein? Pitikö siinä olla 2001? Jos näin on, olit kovilla kiusattuna ja kaverin kuoleman jälkeen. Helposti hakee pillereistä apua ja lääkärillehän on helppo kirjoittaa resepti saamansa tiedon (mm. lääkefirmojen lobbaus) mukaisesti. Minusta ainoa oikea tapa on hakea ystäviä ja ponnistella itse irti masennuksesta. Pillereihin, jotka muuttelevat aivojen välittäjäaineita, ei voi luottaa. Mistä varmuudella tietää mihin suuntaan muutoksia tapahtuu?

Minun käsitykseni on, että SSRI lääkkeet jäävät pois, kun laajaan tietoisuuteen tulee, että niiden haitttavaikutukset ovat suuremmat kuin hyöty. Joillekin voi olla hyötyä, joillekin ei hyötyä ja jotkut sairastuvat entistä pahemmin. Jotkut harvat tappavat toisia tai itsensä.

Jep, meni nuo vuosiluvut sekaisin, mikä ei ole ihme koska sekä 2001 että 2010 ovat minulle merkityksellisiä vuosia. 

Tosiaankin 2001/2002 söin pisimmän putken Sepramia konkreettisten tapahtumien jälkeen masennuttuani. Näin jälkikäteen voi tietysti todeta että ehkäpä joku keskusteluryhmä, vertaistuki olisi ajanut saman asian. Mutta ei-kaupungissa ei mitään ryhmiä ole alvariinsa alkamassa, eikä jo alkaneisiin suljettuihin ryhmiin jälkikäteen uusia ihmisiä oteta.

Kesällä 2002 lopetin lääkkeen ja olin mielestäni ihan ok. Vuoden 2003 lopulla oli kai jo vähän apeahko olo, ja muutin toiselle paikkakunnalle saadakseni vaihtelua (ja välttääkseni törmäämästä ihmiseen joka siellä töissä oli kiusannut - asui lähellä kotiani...) Meni muutama kk ja vuoden 2004 alkupuolella sitten masennuin pahemmin kuin eläissäni, eli ei kyllä ainakaan muuttaminen millään tavalla ihmistä piristä. Vaikea sanoa ja tietää oliko se jakso siinä kesän 2002 ja alkuvuoden 2004 välissä sellainen jossa ajassa aivojen kemian olisi jo pitänyt jotenkin tasoittua lääkityksen käytön jäljiltä, vai onko sittenkin niin että jos kerran lääkkeitä useamman kk syö, niin siitä saa sitten kärsiä loppuikänsä... Mistäpä tämän tietäisin.

Vuonna 2010 kokeilin viimeisen kerran Sepramia, tällä kertaa eron aiheuttamaan tuskatilaan. Oletin että aloitusvaiheen euforia auttaisi jaksamaan pahimman kivun yli. Ei tullut euforiaa, tuli tuskatila moninkertaisena ja sillä erää mielestäni olin lähimpänä itsaria kuin mitä olen koskaan ollut. Nyt en tässä enää arvaile olisinko sen oikeasti tehnyt, koska nyt on nyt, eikä 2010.

Sen koommin en sitten ole mielialalääkkeitä syönyt, mutta mistäpä niitä olisi ehdoteltukaan kun en ole enää MTT:n asiakas. Jos vielä kohtaan jonkun tosi pahan asian, ehkäpä yritän kaivaa jostain heti ensimmäiseksi keskusteluapua, enkä kuvitella että pärjään yksinäni jonkun lääkkeen kanssa. Kuitenkin siitä 2010 tuskatilasta minut palautti elävien kirjoille käväisy hospitaalissa (vapaaehtoisesti sinne kirjautuen), tuntui heti paljon turvallisemmalta kun oli ihmisiä ympärillä. Olin nimittäin pari viikkoa ollut täysin keskenäni, jopa ilman nettiä ja ilman kissoja. Jos siinä tuskatilassa on noin kauan ilman että saa mitään kontaktia kehenkään, niin sitten se vasta helvettiä onkin.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009
Emotion Science

Lääkäriasemaketju Mehiläinen irtisanoi psykologi Aku Kopakkalan, kun tämä oli MOT-ohjlemassa kritisoinut masennuslääkkeiden käyttöä.

Kopakkalaa haastatellaan asian tiimoilta uusimmassa Voima-lehdessä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat