Seuraa 
Viestejä5649
Liittynyt26.3.2005

Gnöthi seauton, tunne itsesi. Itse oikealta jumalalta saatu hengenviisaus oli aikoinaan kirjoitettu muinaisille kreikkalaisille Apollonintemppelin etupihalle Delfoissa. Itseään ja siinä sivussa sekalaista kokoelmaa inhimillistä eriskummallisuutta halusi tuntea myös aivoaineksen henkisen puolen asiantuntija, psykiatri Kääpä. Ammattimies kopeloi asiakkaidensa psyykeä menestyvän mestarin ottein. Mutta kuten sanotaan, suutarin lapsilla ei ole kenkiä, niinpä ei psykiatri Käävälläkään ollut kehuttavia valmiuksia oman puolikaljunsa syvyyksien mittailussa. Ainakaan tulosten valossa. Hänen oma pääparkansa halkesi kipsiveistoksensa tavoin. Halkesi, vaikka itse suuri Sigmund Freudkin vieraili pimppaloissa ihan suomenkielen taitoisena.

Päähenkilö on paitsi auttamaton ihmissuhdetumpelo, myös käytännön toimissaan hiuksen korkuiseen esteeseen kompastuva klomsujalka. Tämä kömpelö henkitohtori saa kuitenkin lukijan täydet sympatiapisteet kotiin. Hakkarainen keljuilee makoisan inhimillislämpimästi.

Petteri Hakkarainen on verbaalinen voimamies. Paitsi rauta, myös hengen miekka taipuu hänen tahtonsa alla mennen tullen. Hakkarainen on myös henkinen kiusantekijä, pirullinen juonija. Psykiatri Käävän naimahuolet houkuttavat poloisen, pahaa-aavistamattoman lukijan ahmaisemaan kypsän kirjallisuushedelmän yhdeltä istumalta, siemenineen kaikkineen.

Juoni on hengästyttävän moniyllätyksellinen ja äärimmäisen mukaansahoukutteleva. Tuskin lukijaparka kerkeää kaljataukoa pitää, hienommasta viskituokiosta puhumattakaan. Jännitysromaanin tavoin kirjailija ensin harhauttavasti johdattelle lukijaa muka tavanomaisille ratkaisuille tyyliin ”hovimestari oli murhaaja”, mutta Hakkarainen tarjoileekin pahaa-aavistamattoman lukijan kakisteltavaksi yhä uudelleen yllätyksellisiä juontumussattumuksia.

Kirja, vaikka onkin psykojännitysromaani, on kielellisen nerokkuutensa vuoksi oikeastaan 242 sivua pitkä kalevalaisista juurista ammentava, nykyaikaan kypsynyt  runo. Verbaalinen mietintämyssy on ollut ahkerasa käytössä. Teksti vilisee uudissanoja ja yllätäviä sanontoja. Kirja on herkullinen sanavirtuoositeos. Teksti poikkeaa yllättävän miellyttävästi tämän päivän räävittömästä alapäätyylistä.

 

Hakkarainen on kirjoittanut klassisen mestariteoksen. Toivottavasti se myös sellaiseksi noteerataan.

Kommentit (3)

penni
Seuraa 
Viestejä4913
Liittynyt15.4.2011

Voi olla hyvä kirjailija, mutta tuo lyhennelmä ei kerro muuta kuin että pelaa teatraalisesti asioilla joista ei ole kokemusta. Vaikka onhan todellisuus tarua ihmeellisempää. 

what a mess to leave behind

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat