Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Mistä ihmisellä tulee pätemisen tarve? Tuleeko se aina huonosta itsetunnosta? Omasta riittämättömyydestä? Onko sen motiivina kateus, olispa mullakin noin? Onko se harmittelua, olisin minäkin voinut mutta kun en ja nyt tuo toinen niin..?

Kukapa meistä ei olisi joskus sortunut siihen? Toinen kertoo aikomuksestaan mennä etelänmatkalle niin itsellä pitää alkaa heti kertomaan, että joo olisin minäkin reissannut, ja itse asiassa silloin kun reissasin, niin... Tai että toinen on alkanut kuntoilemaan, niin toinen pätee heti, että joo silloin kun minä ruukasin juosta maratooneja niin... Tai harrastaa vaikka öljyvärimaalausta niin toinen kehuu että joo, minäkin silloin sitä ja tätä ja yhdessä galleriassakin oli tauluja esillä, mutta lopetin koska...

Että vaikka mitä sanoo, niin toinen on jo sen tehnyt tai ainakin jotain sinne päin.

Tai sitten pitää dissata toisen ominaisuuksia. Esim. itse kertoo vaikka että "voi vitsi vähän oli noloa kun tuli yks nainen kaupassa juttelemaan ja en yhtään muistanut että kuka se on..." Toinen siihen välittömästi että "aijaa! Mulla kait on tosi hyvä kasvomuisti!" Tai jos vaikka erehtyy ääneen voihkimaan, kuinka raskasta on lukea kirjatentteihin koko ajan, niin kaverin lause alkaa että "eihän tuo vielä mitään, silloin kun minä opiskelin amiksessa niin..."

Mustaa saatetaan myös väittää valkoiseksi ihan kirkkain silmin. Että jos itse tietää jostain asiasta, on vaikka korkeakoulutettu johonkin hommaan neljä vuotta, niin kaveri tietää kuitenkin paremmin, koska hänellä on eräs ystävä, joka sanoi niin että...

Jatkuva ja säännönmukainen paremmaksi paneminen. Miksi?

Hämmentää.

Sivut

Kommentit (95)

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Tarkennan vielä, että kyse ei ole sympatiseeraamisesta. Naisethan harrastavat paljon sitä, että jos vaikka yksi kertoo että voi jeskamandeera kun Matti-Annelilla paska lensi ja piti lähtä tiputukseen niin toinen sanoo, että joo, tiedän miltä susta tuntuu kun meidän Pekka-Annikki silloin sai flunssan ja se oli niin kamalaa että ymmärrän hyvin miten peloissasi olet ollut.

Tämmönen on eri asia.

Hämmentää.

Puuvilla SamI
Seuraa 
Viestejä851
Liittynyt25.12.2008
Vatkain

Mistä ihmisellä tulee pätemisen tarve?
Tuleeko se aina huonosta itsetunnosta?
Omasta riittämättömyydestä?
Onko sen motiivina kateus, olispa mullakin noin?
Onko se harmittelua, olisin minäkin voinut mutta kun en ja nyt tuo toinen niin..?

Veikkaan että suuri syy pätemiseen on tarve tulla huomatuksi.
Se ei aina tule huonosta itsetunnosta tai riittämättömyydestä, vaikka joskus sieltäkin.
Itseasiassa tarve tulla huomatuks näkyy palstallakin monin tavoin. Se ei välttämättä liitymihinkään noihin tai edes kateuteen vaan puhtaasti siihen että noteeratkaa mitä mä sanon.

Pätemisellä ja "pätemisellä" on eroja. Jos keskustelee tasapainosesti ja kuuntelee toisen argumentit ja antaa rehellisesti palautetta ja siinä ohessa kertoo jonkun oman tarinan niin ei välttämättä ole pätemistä. Mun mielestä pätemisen raja menee jotenkin siinä kuinka paljon antaa tilaa muille.

Vatkain
Kukapa meistä ei olisi joskus sortunut siihen? Toinen kertoo aikomuksestaan mennä etelänmatkalle niin itsellä pitää alkaa heti kertomaan, että joo olisin minäkin reissannut, ja itse asiassa silloin kun reissasin, niin... Tai että toinen on alkanut kuntoilemaan, niin toinen pätee heti, että joo silloin kun minä ruukasin juosta maratooneja niin... Tai harrastaa vaikka öljyvärimaalausta niin toinen kehuu että joo, minäkin silloin sitä ja tätä ja yhdessä galleriassakin oli tauluja esillä, mutta lopetin koska...

Että vaikka mitä sanoo, niin toinen on jo sen tehnyt tai ainakin jotain sinne päin.

Tai sitten pitää dissata toisen ominaisuuksia. Esim. itse kertoo vaikka että "voi vitsi vähän oli noloa kun tuli yks nainen kaupassa juttelemaan ja en yhtään muistanut että kuka se on..." Toinen siihen välittömästi että "aijaa! Mulla kait on tosi hyvä kasvomuisti!" Tai jos vaikka erehtyy ääneen voihkimaan, kuinka raskasta on lukea kirjatentteihin koko ajan, niin kaverin lause alkaa että "eihän tuo vielä mitään, silloin kun minä opiskelin amiksessa niin..."

Mustaa saatetaan myös väittää valkoiseksi ihan kirkkain silmin. Että jos itse tietää jostain asiasta, on vaikka korkeakoulutettu johonkin hommaan neljä vuotta, niin kaveri tietää kuitenkin paremmin, koska hänellä on eräs ystävä, joka sanoi niin että...

Jatkuva ja säännönmukainen paremmaksi paneminen. Miksi?

Paremmaksi paneminen taas mun mielestä kertoo sairaaloisesta kilpailuvietistä.
Joku voi tietämättään tomia niin että joka sanomisessa tai teossa on pakko voittaa.
Tässä saattaa usein olla kysymys tosta mitä sanoit yllä, eli heikko itsetunto jne. , mutta ei siinäkään välttämättä aina. Joku vaan voi olla niin pateettisen voitontahtonen että aina pitää osoittaa omaa alfa-asemaa. Vois olla myös narsismin yksi muuoto.

On myös ihmisiä jotka ei tätä edes tiedosta. Ne ei välttämättä tekis sitä jos ne tiedostais sen miltä se tuntuu toisesta. Saattaa siinä siis olla sitä ettei osaa asennoitua toisen housuihin. En myöskään poissulkis mahdollisuutta että joillekkin tuo on ehkä opittu keskustelun muoto. Esimerkiks kotona on aina kesksuteltu noin tai kaveripiirissä. Elämässä on ollu joku joka on jättäny vaikutteet.
Eli ei vaan osata jatkaa sitä keskustelua siitä kohtaa mihin toinen jäi, luontevasti.
Täytyy pistää paremmaks.

Huolehdi bisneksestä niin bisnes huolehtii sinusta.

asdf
Seuraa 
Viestejä11383
Liittynyt16.3.2005

Meinasin kirjoittaa, että en ole pitkään aikaan törmännyt pätijä-ihmisiin, kunnes hetken mietin. Kyllähän sellaista kummallista itsensä korostamista näkee ainakin kuukausittain, mutta jotenkin en nykyään hirveästi jaksa kiinnittää siihen huomiota enkä miettiä asiaa sen kummemmin.

Uskoisin, että useimmiten pätemisen tarve johtuu huonosta itsetunnosta; pelätään, että toiset ihmiset eivät tajua, kuinka älykäs ja suuria saavuttanut ihminen olen, ellen erikseen kerro asiasta. Voi varmasti olla joillekin myös opittu tapa. Se, että luulee tietävänsä jostain ihan oikeaa asiantuntijaa paremmin, koska kaveri sanoi lukeneensa, kertoo typeryydestä ja sivistymättömyydestä.

Itselleni pätemisellä on päinvastinen vaikutus, kuin jota pätijä luultavasti toivoo. Itse rupean aina miettimään, että mikäköhän tuolla ihmisellä on vialla, kun pitää noin päteä, vaikka muuten vaikuttaisikin asialliselta.

Tulee mieleen juttu, jonka joku radiotoimittaja kertoi. Oli ollut kotimaan lennolla ja vieressä istuva oli koneen noustua aloittanut: "Joo, mä ajattelin sitten valmistuttuani, että olis parempi hankkia toinenkin korkeakoulututkinto ja sen sainkin hoidettua ennätysajassa. Työskennellessäni siellä ja siellä opin, että..." Tyyppi oli pitänyt koko lennon mairittelevaa esitelmää itsestään ilman, että kukaan oli millään tavalla edes vihjaissut, että sellainen kiinnostaisi.

pinklin1
Seuraa 
Viestejä3346
Liittynyt7.1.2013

Minulla se on taistelua sitä vastaan, että menettäisin kyvyn oppia ja luoda uutta. Pahin pelkoni on, että menettäisin kiihtyvässä tahdissa jo opittua. Haluan vähintäänkin hidastaa fyysisen ja henkisen kunnon menetystä.

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Kaikki varmaan joskus pyrkivät pätemään. Jospa nettikeskustelussa liiaksi pätemään pyrkivät eivät saa oikeassa elämässä ollenkaan päteä, ja siksi menee joskus överiksi? Esimerkiksi joku hontelo finninaamapoika saattaa saada tyydytystä siitä, että pyrkii olemaan alfa ja väittelyiden voittaja netissä, vaikka oikeassa elämässä ei onnistu samaan naista, työtä tai "elämää". Tai jotenkin pienikokoinen mies ylipullistuneen nettiegonsa ajamana saattaa harrastaa virtuaalista penisten kalistelua. Koskaan ei voi tietää, millainen ihminen siellä toisen näppäimistön takana on (paitsi jos on miitissä tavannut ja saunassa yhdessä ollut), voi olla vaikka halvaantunut, 300-kiloinen, kotoaan poistumaton, ihmisarka, vain pitsaa mussuttava, erakoitunut sairaseläkeläinen, jonka ainoa henkireikä on nettikeskustelut. Jospa pätemäään pyrkivät ihan oikeasti tarvitsevat sitä pätevyyden tunnetta? Ihan samoin kuin digipelien pelaajat voivat tarvita tunnetta siitä, että saavat jotain aikaiseksi, jos tosielämässä eivät saa aikaiseksi juuri mitään.

Sand
Seuraa 
Viestejä1285
Liittynyt15.3.2011
Jerry Cotton
Vatkain

Mistä ihmisellä tulee pätemisen tarve?
Tuleeko se aina huonosta itsetunnosta?
Omasta riittämättömyydestä?
Onko sen motiivina kateus, olispa mullakin noin?
Onko se harmittelua, olisin minäkin voinut mutta kun en ja nyt tuo toinen niin..?

Veikkaan että suuri syy pätemiseen on tarve tulla huomatuksi.
Se ei aina tule huonosta itsetunnosta tai riittämättömyydestä, vaikka joskus sieltäkin.
Itseasiassa tarve tulla huomatuks näkyy palstallakin monin tavoin. Se ei välttämättä liitymihinkään noihin tai edes kateuteen vaan puhtaasti siihen että noteeratkaa mitä mä sanon.

Pätemisellä ja "pätemisellä" on eroja. Jos keskustelee tasapainosesti ja kuuntelee toisen argumentit ja antaa rehellisesti palautetta ja siinä ohessa kertoo jonkun oman tarinan niin ei välttämättä ole pätemistä. Mun mielestä pätemisen raja menee jotenkin siinä kuinka paljon antaa tilaa muille.

Vatkain
Kukapa meistä ei olisi joskus sortunut siihen? Toinen kertoo aikomuksestaan mennä etelänmatkalle niin itsellä pitää alkaa heti kertomaan, että joo olisin minäkin reissannut, ja itse asiassa silloin kun reissasin, niin... Tai että toinen on alkanut kuntoilemaan, niin toinen pätee heti, että joo silloin kun minä ruukasin juosta maratooneja niin... Tai harrastaa vaikka öljyvärimaalausta niin toinen kehuu että joo, minäkin silloin sitä ja tätä ja yhdessä galleriassakin oli tauluja esillä, mutta lopetin koska...

Että vaikka mitä sanoo, niin toinen on jo sen tehnyt tai ainakin jotain sinne päin.

Tai sitten pitää dissata toisen ominaisuuksia. Esim. itse kertoo vaikka että "voi vitsi vähän oli noloa kun tuli yks nainen kaupassa juttelemaan ja en yhtään muistanut että kuka se on..." Toinen siihen välittömästi että "aijaa! Mulla kait on tosi hyvä kasvomuisti!" Tai jos vaikka erehtyy ääneen voihkimaan, kuinka raskasta on lukea kirjatentteihin koko ajan, niin kaverin lause alkaa että "eihän tuo vielä mitään, silloin kun minä opiskelin amiksessa niin..."

Mustaa saatetaan myös väittää valkoiseksi ihan kirkkain silmin. Että jos itse tietää jostain asiasta, on vaikka korkeakoulutettu johonkin hommaan neljä vuotta, niin kaveri tietää kuitenkin paremmin, koska hänellä on eräs ystävä, joka sanoi niin että...

Jatkuva ja säännönmukainen paremmaksi paneminen. Miksi?

Paremmaksi paneminen taas mun mielestä kertoo sairaaloisesta kilpailuvietistä.
Joku voi tietämättään tomia niin että joka sanomisessa tai teossa on pakko voittaa.
Tässä saattaa usein olla kysymys tosta mitä sanoit yllä, eli heikko itsetunto jne. , mutta ei siinäkään välttämättä aina. Joku vaan voi olla niin pateettisen voitontahtonen että aina pitää osoittaa omaa alfa-asemaa. Vois olla myös narsismin yksi muuoto.

On myös ihmisiä jotka ei tätä edes tiedosta. Ne ei välttämättä tekis sitä jos ne tiedostais sen miltä se tuntuu toisesta. Saattaa siinä siis olla sitä ettei osaa asennoitua toisen housuihin. En myöskään poissulkis mahdollisuutta että joillekkin tuo on ehkä opittu keskustelun muoto. Esimerkiks kotona on aina kesksuteltu noin tai kaveripiirissä. Elämässä on ollu joku joka on jättäny vaikutteet.
Eli ei vaan osata jatkaa sitä keskustelua siitä kohtaa mihin toinen jäi, luontevasti.
Täytyy pistää paremmaks.

Kirjoitatko usein itsellesi keskustelupalstoilla. Tämä oli ainakin hyvin tarkkaa kuvausta käyttäytymisestäsi tällä palstalla.

I have found the missing link between the higher ape and civilized man; it is we. Konrad Lorenz.
We do not see things as they are, we see things as we are. Anais Nin

Sand
Seuraa 
Viestejä1285
Liittynyt15.3.2011

Itse pätemisestä, jokainen meistä sortuu tuohon, muistamme vaan helposti muiden pätemiset ja iloisesti unohdamme omamme. Enemmän olen huolissani näistä itsensä alentajista, se kun tuntuu olevan kansantauti. Itse kuuntelen mielummin pätijää kun alentajaa. Suomessa jostain syystä pidetään noista itsensä alentajista, kertoo poikkeuksellisen huonosta itsetunnosta.

I have found the missing link between the higher ape and civilized man; it is we. Konrad Lorenz.
We do not see things as they are, we see things as we are. Anais Nin

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006
Liittynyt30.4.2005
Sand

Itse pätemisestä, jokainen meistä sortuu tuohon, muistamme vaan helposti muiden pätemiset ja iloisesti unohdamme omamme. Enemmän olen huolissani näistä itsensä alentajista, se kun tuntuu olevan kansantauti. Itse kuuntelen mielummin pätijää kun alentajaa. Suomessa jostain syystä pidetään noista itsensä alentajista, kertoo poikkeuksellisen huonosta itsetunnosta.

Voin ottaa esimerkisi itseni. Minulla on huono itsetunto ja toisinaan koen tarvetta päteä. Se nostaa hetkellisesti omaa olotilaa miellyttävyyttä kohti, mutta muiden silmissä vaikutusta ei näy. Hyvin yksinkertaista. Toisaalta joskus tulee 'asiantuntija'-asioissa pädettyä siten, että en sano mitään. Ikäänkuin olisin asian yläpuolella. Sitten tulee joku noviisi kysymään että mitä CE on mieltä. Nno, minä kerron ja taivas aukenee... Idiotti.

Päteminen, näsäviisastelu ja mulkkumainen käytös ihmisten keskudessa voi näköjään jatkua geeniperimän kautta seuraaviin sukupolviin.

 

 

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Helpoiten miellän pyrkiväni kai jonkinlaiseen pätemiseen silloin kun toinen osapuoli alkaa tuputtamaan minulle asioita jotka jo varsin hyvin tiedän tai konsteja jotka olen jo kokeillut. En osaa pitää suutani kiinni ja antaa toiselle sitä iloa että hän saisi päteä kertomalla mitä kannattaisi tehdä tai miten asiat ovat - hyvin helposti tulee kerrottua että kylläpä tuli tuosta asiasta luettua jo vuonna nolla itse, ja kyllä jo kokeilin sitä ja sitä. Eihän se minulta mitenkään pois olisi että antaisin toisen jäädä siihen luuloon että hän on pystynyt kertomaan minulle jotain uutta. Mutta jotenkin se vain jurppii että jos olen jotain ehtinyt tehdä tai saada tietää, sitä ei muka olisi olemassakaan.

Kai se juontuu huonosta itsetunnosta, tai -varmuusko se sitten lie. Että "koska vaikutan paskalta, niin pitää kuitenkin tilaisuuden tullen tuoda esille että en minä kuitenkaan niin paska ole kuin sinä luulet".

Seudulla jossa asun sekä sukuni yms. parissa on juurikin kurjuudella "pätemistä". Itsen alentamista, halventamista, mitätöimistä. Sitä että ei muka omasta itsestä ole oikein mihinkään, jo lapsena otettiin luulot pois ja sitä rataa. Sitä kaikkea kakkaa on kauhean vaikea karistaa yltään ja jos itse kumminkin mieluummin joskus kurkottaisi sinne kuuseen ilman että pitää kuulla varoitteluja katajaan kapsahtamisesta, niin outo syyllisyydentunnehan siitä tulee. Kuin pettäisi kaikki läheiset, tärkeät, rakkaat ja vähän vähemmän rakkaat ihmiset - "oman väkensä". Kun ei halua olla masokisti.

Jotkut ehkä pitävät minua kiukkuisena ihmisenä kun alkaa ärsyttämään se kurjuudella hekumointi ja nautiskelu. Mieluummin asiat jätetään silleen paskaan tilaan kuin tehtäisiin niille mitään, koska on totuttu siihen ettei saa eikä voi vaatia yhtään mitään. En tiedä pidetäänkö sitä sitten pätemisenä että yrittää satunnaisesti edes jotain tehdä (mikä aika usein menee siihen että kokee hakkaavansa päätään seinään).

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Tuo kilpailuvietti on aika hyvä pointti. En ollut sitä hoksannut ajatella ollenkaan.

Ja se, että ehkä se itsensä korostaja pelkää, että hän on ikuinen mitättömyys. Että jos ei tuo esille sitä "been there, done that" (mukamaste) niin häviää historian hämärään. Muut eivät noteeraa.

Ja että itsekunnioitus on niin matalalla, että ne omat, oikeat saavutukset ja statukset tuntuvat vähäpätöisiltä. Periaatteessa tämä on tuttua mulla, tuppaa olemaan anankastisessa luonteessa näin. Sitä jotenkin ajattelee päässään sitä ihannetta itsessään ihmisen vahvuudesta riippuu, että kykeneekö näkemään itsensä vai haluamansa statuksen. Jos oman minäkuvan ihanne on kaukana todellisuudesta, niin sitä todellisuuden ja haavekuvan välimatkaa yritetään kuroa umpeen tällä pätemisellä.

Kun toinen tekee tai on jotain sellaista, jota itsekin haluaisi, ja kun lipsauttaa ääneen nämä hommat, että "kyllä se minäkin", niin silloin voi ainakin hetken tavallaan ajatella, että onhan se totta, olenhan sitä minäkin.

Ehkä? Onko järkee?

Hämmentää.

Puuvilla SamI
Seuraa 
Viestejä851
Liittynyt25.12.2008
Vatkain

Tuo kilpailuvietti on aika hyvä pointti. En ollut sitä hoksannut ajatella ollenkaan.

Ja se, että ehkä se itsensä korostaja pelkää, että hän on ikuinen mitättömyys. Että jos ei tuo esille sitä "been there, done that" (mukamaste) niin häviää historian hämärään. Muut eivät noteeraa.

Ja että itsekunnioitus on niin matalalla, että ne omat, oikeat saavutukset ja statukset tuntuvat vähäpätöisiltä. Periaatteessa tämä on tuttua mulla, tuppaa olemaan anankastisessa luonteessa näin. Sitä jotenkin ajattelee päässään sitä ihannetta itsessään ihmisen vahvuudesta riippuu, että kykeneekö näkemään itsensä vai haluamansa statuksen.

Jos oman minäkuvan ihanne on kaukana todellisuudesta, niin sitä todellisuuden ja haavekuvan välimatkaa yritetään kuroa umpeen tällä pätemisellä.

 

 

Oli tossa joku aika sitten yks ihmiskontakti joka päti omien häröilyjensä määrällä. Eli kaikenlaista oli elämässä "nähty". Kuitenkin se nykyinen ihminen mitä hän juuri nyt oli ei kovin kummonen ollut (eikä se häröileväkään, mutta oli saanut huomioo). Se että palataan niihin menneisiin urotekoihin ja muisteloihin on kai sen kertaamista mitä on joskus noteerattu, huomioitu tai arvostettu. Kun NYT ei ole mitään niin helposti tietyn tyyppinen ihminen sitten elää menneessä. 

Kyllä tossa oikeilla jäljillä mun mielestä oot.
Eli kun ei ole juuri NYT sitä mitä haluaisi niin täytyy sitten päteä jotenkin.

Huolehdi bisneksestä niin bisnes huolehtii sinusta.

Mouho_2
Seuraa 
Viestejä471
Liittynyt4.1.2014
BCK

Kaikki varmaan joskus pyrkivät pätemään. Jospa nettikeskustelussa liiaksi pätemään pyrkivät eivät saa oikeassa elämässä ollenkaan päteä, ja siksi menee joskus överiksi? Esimerkiksi joku hontelo finninaamapoika saattaa saada tyydytystä siitä, että pyrkii olemaan alfa ja väittelyiden voittaja netissä, vaikka oikeassa elämässä ei onnistu samaan naista, työtä tai "elämää". Tai jotenkin pienikokoinen mies ylipullistuneen nettiegonsa ajamana saattaa harrastaa virtuaalista penisten kalistelua. Koskaan ei voi tietää, millainen ihminen siellä toisen näppäimistön takana on (paitsi jos on miitissä tavannut ja saunassa yhdessä ollut), voi olla vaikka halvaantunut, 300-kiloinen, kotoaan poistumaton, ihmisarka, vain pitsaa mussuttava, erakoitunut sairaseläkeläinen, jonka ainoa henkireikä on nettikeskustelut. Jospa pätemäään pyrkivät ihan oikeasti tarvitsevat sitä pätevyyden tunnetta? Ihan samoin kuin digipelien pelaajat voivat tarvita tunnetta siitä, että saavat jotain aikaiseksi, jos tosielämässä eivät saa aikaiseksi juuri mitään.

Hmm... Jotenkin tuosta viestistäsi saa aika miesvihamielisen kuvan. Eivätkö naiset harjoita pätemistä lainkaan? Siis esimerkiksi joku hontelo finninaamatyttö saattaa saada tyydytystä siitä, että pyrkii olemaan alfa jne.

Toiseksi, miksi pitää käydä saunassa yhdessä, eikö tavallinen tapaaminen miitissä riitä. Itse olin viimevuoden miitissä ja tutustuin siellä moniin nimimerkkeihin, toisiin paremmin toisiin pintapuolisemmin (ainakaan perjantaina ei silloin ollut saunaa ja lauantaista en tiedä koska nukuin). Pitääkö siellä saunassa tsekata, että riippuuko tissit (tai käyttääkö mahdollisesti rintaliiveissä toppausta) ja onko selluliittiä tai vaihtoehtoisesti näkyykö sixpäkki ja minkäkokoinen vehje toisella on? En tajua.

Muuten voisin aika pitkälti sanoa itsestäni samaa mitä nimim. CE-hyväksytty kirjoitti itsestään.

”The first principle is that you must not fool yourself — and you are the easiest person to fool.”

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18399
Liittynyt16.3.2005

Harva häröilyillään pätee. Veikkaisin pikemminkin, että haki synninpäästöä.

Mutta joo, pätemiseen. Siinä on aina kaksi ihmistä liikenteessä, ja kannattaa olla sillee tarkkana, että kummalla se oikeasti on se "heikko itsetunto": sillä joku pätee vai sillä, joka luulee, että toinen pätee.

Voi olla kumminkin päin.

Itse harvoin tulee törmättyä ihmisiin, joilla on tarve päteä. Tai sitten se on vain oma asenne sellainen, että asioita puhutaan sen mukaan, mitä assosiaatioita toisen puhe herättää. Se perusjuttu, että kuinka lähtökohtaisesti toiseen asennoituu.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Puuvilla SamI
Seuraa 
Viestejä851
Liittynyt25.12.2008
DedMoroz

harva häröilyillään pätee. Veikkaisin pikemminkin, että haki synninpäästöä.

 

Tilanne oli että eräs nuori kerto hölmöilyistään niin tämä liki ikäiseni jannu tuppas panna "paremmaks" tyylii "kuulostaa tutulta, mullakin kerran...". Homma jatku liki koko illan sen muisteloilla. Kyllä se minun mielestä pätemiseltä vaikutti. Enkä usko että haki synninpäästöä.
Tuo jamppa on sekakayttäjä ja viihtyy parhaiten terassilla tai karaokebaarissa missä saa "loistaa". On siellä elementissään, ilman oikeita saavutuksia.

Huolehdi bisneksestä niin bisnes huolehtii sinusta.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18399
Liittynyt16.3.2005
Jerry Cotton
DedMoroz

harva häröilyillään pätee. Veikkaisin pikemminkin, että haki synninpäästöä.

Tilanne oli että eräs nuori kerto hölmöilyistään niin tämä liki ikäiseni jannu tuppas panna "paremmaks" tyylii "kuulostaa tutulta, mullakin kerran...". Homma jatku liki koko illan sen muisteloilla. Kyllä se minun mielestä pätemiseltä vaikutti. Enkä usko että haki synninpäästöä.
Tuo jamppa on sekakayttäjä ja viihtyy parhaiten terassilla tai karaokebaarissa missä saa "loistaa". On siellä elementissään, ilman oikeita saavutuksia.

Ok. Kuvittelen tunnistavani tyypin.

Kuitenkin jään miettimään sitä, että onko tuo pätemistä, vai vain sitä, että henkilö on löytänyt oman elolokeronsa, jossa tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on (noin about).

Mä lasken pätijöiksi ne tyypit, jotka kertoo omistavansa kaksi dobermannia (=ystillä on koira), jos joku omistaa sussarin, ja jos joku on soittanu jossain bändissä, niin se on soittanu viidessä, vaikka on joskus ehkä nähny kitaran livenä. Ainoa oikea asia millä ne voi päteä on se, kuinka lujaa ne vetää satasen aidat...

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat