Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Tänäkin aamuna jouduin toteamaan, että aika uskomattoman paljon asiaa ehtii kokea vajaan tunnin aikana. Olin herännyt aamuyöstä ja koska oli sellainen tunne että kello soi kuitenkin ihan just, katsoin mitä se on, ja se oli 4:16 kun herätys olisi 5:12. Älkää edes kysykö tuota herätysaikaa, laitamme välillä tuollaisia. Mutta siis tiesin että okei, vajaa tunti vielä aikaa. Mietiskelin siinä ensin jonkin aikaa miten se tuntikin on niin eri pituinen eri tilanteissa ja kaikkea muuta vastaavaa tärkeää. Lopulta sitten nukahdin taas. Näin niin paljon erilaisia unia, joista jokaisessa vieläpä tapahtui asioita pitkän aikaa niin, että kun sen kaiken kirjoittaisi vaikka unipäiväkirjaan, tulisi kokemukselle kyllä ajallista mittaa huomattavasti enemmän kuin tunnin verran. No, tätähän ei oikein voi käytännössä tehdä, ei niitä unia muista tarpeeksi yksityiskohtaisesti aina että voisi kirjoittaa kunnolla mitään. Mutta ihmisellähän on tämmöinen joku aikakäsityskin, että vaikka istuisit virikkeettömässä huoneessa ilman kelloa vuorokauden ajan tekemättä mitään muuta kuin istumista, niin jäisi siitäkin silti tietty aikakäsitys. Se vääristyy toki jonkin verran, mutta luulenpa, ettei kukaan ajattelisi olleensa huoneessa yhtä tuntia tai viikkoa, vaan kutakuinkin suunnilleen sen yhden vuorokauden. Vaikkei mitään ylös kirjoitettavaa jäisikään muistoihin, paitsi omat ajatukset. Minusta tuntui tuon vajaan tunnin nukkumisen jälkeen kuin olisin kokenut sen aikana unielämää yhteensä ainakin vuorokauden verran, mutta mutta. Mikä tämän sitten loppujen lopuksi aiheuttaa? Mikä hämää, vai hämääkö?

Käykö aivot jotenkin unikokemusta läpi nopeammalla tahdilla kuin todellista elämää, eli onko tuo unisimulaatio paljon nopeampi, ehtiikö tosiaan tunnin aikana kokea asioita vuorokauden edestä, virtuaalisesti? Muistaakseni jossain tutkimuksessa oli tutkittu jotain selkounta näkeviä ja havaittu että ainakin siinä tapauksessa uni eteni aika hyvin oikeassa tahdissa. En muista millä ne sitä tutki, jostain silmien liikkeistä kai.

Vai sotkeeko unitila yksinkertaisesti tuon aikakäsityksen niin perusteellisesti että jää hyvin vääristynyt käsitys ajan kulumisesta? Hassua että yleensä ainakin lapsena ajateltiin että aika menee nopeammin kun nukkuu, mutta näyttäisi ainakin joskus olevan ihan päinvastoin. Tunnin saa venytettyä ihan kunnon seikkailuksi.

Vai, onko juju sittenkin siinä, että uni poukkoilee aiheesta toiseen niin kätevästi, että siinä hämää tuo erilaisten unien määrä, joskaan yhteensä niistä ei kuitenkaan kerry kokemuksellisesti edes tuntia? Täyttääkö oma mieli niitä välejä sinne jollain valemuistoilla ja sellaisella yrittäessään muodostaa jotain eheämpää kokonaismielikuvaa? Tuleeko siitä se varsinainen venymä, kuvitelmasta että jotain siinäkin välissä oli vaikkei ollutkaan? Onko se vähän sama kuin näköaisti kun se täyttää ja lisäilee kokemukseen asioita mitä se ei oikeasti aisti? Tai aivot ne kai sinne täyttää mutta kuitenkin?

 

Ei siinä, on se ihan kiva välillä niin pienessä ajassa kokea elävänsä esim viikkojen seikkailun, niinkuin joskus on käynyt. Siitä jää vähän hömelö olo heräämisen jälkeen, sellainen epätodellinen, että mitä tässä juuri tapahtui, miten tämä voi olla edes mahdollista..

 

くそっ!

Kommentit (3)

jesper
Seuraa 
Viestejä661
Liittynyt4.3.2009

Joskus olen nukahdellut auton kyydissä ollessani, ja todellisuudessa hyvin lyhyt muutaman minuutin aika on tuntunut paljon pidemmältä. Kelloa katsoessa on ollut vaikea uskoa aikaa kuluneen niin vähän.

Heed not my earthly lot, for it hath little of earth in it.
- Edgar Allan Poe

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Juu, hyvin vaikea uskoa toisinaan. Muistan myös kerrottaneen miehestä joka vissiin treenasi unennäkemistä ja selkounia ja kaikkea sellaista, ja onnistui yhtenä yönä elämään kokonaisen ihmiselämän (jotain 80 vuotta). Hatara mielikuva tuollaisesta jutusta, ja voihan se olla paskapuhettakin. Mutta pistää miettimään. Voisi herätessä olla aikamoinen olo. Voisin kuvitella että aika haikea. Eihän siitä selviäisi olankohautuksella että "olipa hassu uni" ja thats it. Jo itsekin olen nähnyt sellaisia eeppisiä ikuiselta tuntuvia uniseikkailuja joskus että herättyäni on mennyt koko seuraava päivä ihan pilvimaailmoissa, ei nyt mitään sadan vuoden unia mutta hyvin pitkän tuntuisia. Ja olen ihmetellyt miten se kaikki mahtui muutamaan tuntiin. Ensimmäinen reaktio herätessä taisi olla "kuinka monta vuorokautta olen nukkunut yhteen putkeen" ja se kun tajusi nukkuneensa muutaman tunnin, se. Improssibru.

くそっ!

---
Seuraa 
Viestejä3439
Liittynyt6.9.2006

Kyllä ainakin omista unista jää paljon sellaista ylimääräistä tauhkaa pois. Jos menen esim. kävellen johonkin, niin en siinä unessa kävellä lompsota puolta tuntia hiekka kengissä rohisten, vaan huomaankin melko pian jo olevani siellä paikassa ja siis unessa sinne meno jalan tuntui ihan luontevalta. Samaa ajan lyhenemistä käy unissa varmasti kaikissa niissä tilanteissa, joissa se ei unen tuottamisen kannalta ole oleellista.

Mutta olet varmaan joskus miettinyt etukäteen jotain tulevaa tapahtumaa ja sitä, kuinka se mielestäsi tapahtuu, tai sen tulisi ehkä tapahtua, niin vaikka kelaat kaikki siihen liittyvät asiat järjestyksessä mielessäsi läpi, niin huomaat että ei siihen silti kovin pitkään mene ja silti olet "elänyt" ne tapahtumat mielessäsi läpi melko yksityiskohtaisestikin jopa.

Sellaisenkin hauskan ilmiön olen huomannut, että jos kuuntelen jotain oikein tuttua biisiä ja poistun huoneesta hetkeksi johonkin, missä sitä en kuule, mutta koska biisi on tuttu, niin jatkan sitä siitä kohdasta mihin se jäi ja sitä mielessäni "soitan" eteenpäin, kun palaan tilanteeseen jossa se biisi sitten soi, niin olen aina reilusti edellä siinä biisissä, kun mitä se oikeasti onkaan ja joka kerta sama, että höh, miten se muka noin hitaasti on edennyt vaikka jatkoin sitä ihan varmasti samassa rytmissä.

 

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat