Seuraa 
Viestejä1197

Jokaisella lienee ollut useita valaistumisia takanaan, jolloin on tullut etappivoittoja psyykkisessä taistossa eli hyviä päiviä kun on selvitellyt päänsisäisiä ongelmia. Mutta omasta kokemuksesta tiedän että suuretkin voitot ei jää pysyviksi. Voitot hämärtyy ja lakkaa toimimasta tietyn ajan siitä kun ne saavutit. Tätä psyykkistä taistoa voisi verrata windows päivitykseksi eli aina pitää päivittää ja huoltaa tietokantaa. 

Miksi ihmisen mieli tarvitsee aina uusia päivityksiä, jotta arki sujuisi mahdollisimman kitkattomasti? Oma psyykkaus tuntuu usein jäävän alakynteen kun keinot luotsata tajuntaa loppuu kesken. Vai luuletko että nykyihminen on muuttunut liian tekniseksi yksilöksi kaikkine konemaisineen rakenteellisuuksineen? 

Jos joku filosofin keksimä tietoisuusniksi jaksaisi toimia ympäri  vuoden, niin olisin valmis kuulemaan sellaisen. Haen siis monologia joka toimisi ykkösnyrkkinä ja kestosuosikkina auttamassa tietoisuuden hyötykäyttämisessä. 

Taitaa vanhenessa käydä niin ettei enää osaa tuntea tyydytystä samoista asioista. Minulla tippui 34, syyskuussa. Toisaalta, on ikääntymisessä ollut omat hyvätkin puolensa. Tämä hetken tilanne on se, että minkälainen hallintasysteemi keksiä, joka toimisi yhteen minun persoonallisuuden kanssa.

If you want to understand me, you need to be universal, if you don't understand me, you suck at it.

Sivut

Kommentit (36)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Ihmisen elämässä ei pysyvää tilaa valitettavasti ole olemassa, eikä ole syytäkään olla. Jos vaikkapa itseänikin ajattelen (ja ajattelenhan minä kuitenkin 24/7 poislukien syvän unen tila), niin elämässäni pirullisinta onkin viime vuodet ollut juurikin pysähtyneisyys. Se se vasta karmeaa on kun ei ikinä tapahdu mitään uutta. Paitsi että tapahtuu tässä kokoajan, ympäristössäni lähinnä, mutta ne ovat asioita joita en olisi järin kaivannut. Väsyttää kun pitää lähes päivittäin sopeutua johonkin niin konkreettiseen kuin maiseman totaaliseen muutokseen. Eikö tämä myllerrys (rakentaminen yms.) lopu koskaan? Mutta hyvältä tuntuvat uudet asiat, niistä en oikein osaa sanoa tapahtuuko niitä vai ei. 

Enivei, sellainen ihminen joka varsin varhaisessa vaiheessa oivaltaa ettei ole olemassa mitään oppia, ideologiaa, aatetta tms. joka olisi ikuisesti ja kaikkialla täydellinen, on oivaltanut jotain tärkeää. Osaamme ehkä viitata kintaalla uskonnoille, politiikkakaan ei kaikkia jaksa kiinnostaa. Mutta kuitenkin meille kokoajan tuputetaan milloin mitäkin "känteentekevää" uutta ideaa, oli se sitten ruokavalio tai mikä hyvänsä asia jonka pitäisi mukamas tehdä kaikki autuaiksi. Mutta ei sellaista asiaa ole jossa ONE SIZE FITS FOR ALL!

Mikähän siinä on niin vaikeaa käsittää ja uskoa että ei ole? Yhden ja saman ihmisenkin kohdalla voi käydä niin että hyvältä ja rakkaalta vaikuttanut "meriselitys koko elämälle" joudutaan vaihtamaan toiseen. Loppujen lopuksi olen itse tällä hetkellä sitä mieltä että voi olla että kaikki tiet ovat oikeita, mutta hetkestä hetkeen pitää tehdä valinta. Ei voi kulkea kaikkia polkuja yhtäaikaa, joten täytyy täysillä keskittyä yhteen tiehen niin kauan kuin se tuntuu sopivalta. Ellei tunnu, se pitää vaihtaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
deep purpose
Seuraa 
Viestejä1197

Ruesseau, hyvä että et poikennut aiheesta kauas ;-)

Aatteita tai monologeja voi vaihtaa, mutta itse ihmettelen että miksi niitä edes tarvitaan. Eikö minun perusteissa ole mitään vankkaa jota ei tarvitsisi vaihtaa kuten sukkia? 

Minunkin viime vuodet on ollut tyhjää polkemista. Viittaako se siihen että pitäisi mennä uudelleen elämänkouluun oppimaan että kuka minä olen ja mitä minä haluan?

If you want to understand me, you need to be universal, if you don't understand me, you suck at it.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

En ole saanut täysin ratkaistuksi sitä dilemmaa että mitä pitäisi tehdä jos elämä louskuttaa yhtä ja samaa kohtaa päivä toisensa jälkeen. Yksi vaihtoehto olisi tietysti olla vain itselleen armollinen ja todeta että ei väkisin. Ehkä joillekin ihmisille kuitenkin hyvät asiat tapahtuvat luonnostaan, eikä niitä kertakaikkiaan saa itse tekemällä tehtyä. Toisaalta sanotaan että "ei kukaan tule hakemaan sinua kotoasi" tai että "Jumala auttaa sitä joka auttaa itseään", mutta sanotaan myös ettei etsiminen hyödytä. Ja voi ajatella että liian pakkomielteinen yritys voi luoda tukoksia sille tielle jota olisi tarkoitus kulkea. 

Vaan siinähän tietysti olisi tuhannen taalan kysymys, että onko mitään tarkoitusta?! Se on aika jännä että skeptikotkin saattavat noudattaa jotain sellaista aatetta että on "tarkoitettu" sitä ja tätä, vaikka he eivät usko mihinkään kohtaloon tms. Ehkä ajatus tarkoituksesta on vain niin peri-inhimillinen ja lohduttava että harva siitä pääsee irti. 

Jos millään ei ole mitään tarkoitusta, ihminen on täysin vapaa tekemään miten haluaa, mutta voi tuntua kuin omalta elämältä puuttuisi eräänlainen tukiranka. Päivästä toiseen pitäisi aina keksiä kaikki uusiksi. Ehkä me tarvitsemme rakenteita joihin tukeutua? 

Itselleni perusteena toimii vaikkapa oikeudenmukaisuus, vaikka olen tuosta tuostakin törmännyt netissä "suhteellisuusteoreetikkoihin" joiden mielestä hyvä ja paha ovat niin näennäisiä asioita että se nyt on ihan sama mitä kukin kullekin tekee. Jokin perusta itselleni kuitenkin on tärkeä, ja ajattelemalla edes hieman sitä onko jokin ns. oikein pysyn siedettävämpänä ihmisenä myös lajitovereilleni. Mikäli luopuisin kokonaan hyvästä/pahasta tai ehkä paremminkin hyödyllisestä/huonosta, saattaisin tuoda maailmaan taas rahtusen verran lisää pimeyttä koska kuitenkin kasvattaisin itsekkyyttäni kun vähät välittäisin enää mistään mitään. On tämä maailma jo ihan tarpeeksi rankka paikka muutenkin. 

Mutta tämä minun perusideani (joka siis aina lopulta päättyy kimppaan karman ja muun minulle tyypillisen ideologisen matskun kanssa) ei välttämättä sovellu kaikille. Jonkun toisen perusidea voi olla vaikkapa esiintyä koko maailman vihollisena nro 1 - ilman että ko. tyyppi välttämättä ryhtyy rikolliseksi tms. 

deep purpose
Seuraa 
Viestejä1197

Ehkä ihminen vain saa vanhasta maailmankatsoamuksesta tarpeekseen jossain vaiheessa elämää.

Se mikä toimi sinulle ennen, ei toimi enään nyt.Tämä on kuitenkin sovellus-kysymys. Ehkäpä kannattaisi luoda jotai uutta & mielekästä mukaan elämään. Pitää vaan uskoa itseensä ja asettaa haasteita, joita alkaisi toteuttamaan. Esim. olen aikonut säveltää uuden albumin verran uutta musaa. Siinä on se suuri challenge, koska aion tehdä sen eestin kielellä. 

Se on jännä juttu että hakoteillä olevia on samaan aikaan monia muitakin. 

If you want to understand me, you need to be universal, if you don't understand me, you suck at it.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265

Sodankäynti oman mielen kanssa johtuu mielihyvän puutteesta. Varmaan krooninen mielihyvänpuutos, joka voi johtua eri asioista. Mutta että kemiallinen tila tai ainakin fysiologinen siinä mielessä että se on siellä, vaikka ajattelisi ja asennoituisi miten. Ei se auta. Se on kuin kuume, joka ei laske asennemuutoksella vaan lääkkeellä. Lääke voi tässä tapauksessa olla kyllä jotain muutakin kuin lääkelääke. Kroonisessa lievässä alakulossa alkaa miettiä kaikenlaista koska sitä kuvittelee että ongelma johtuu jostain henkisestä, vaikkei johdu. Kun vetää vähän nappia naamaan tai viinaa niin huomaa että ei tarvitsekaan enää miettiä, koska ei edes kiinnosta. Sitä vain onkin yhtäkkiä ihan sinut itsensä ja kaiken kanssa. Simsalabim. Mutta kun lopettaa niin kaikki on taas viturallaan. Välillä ei jaksaisi uskoa että homma voi olla niin kemiallista, siinä menee jotenkin illuusio ihmisen henkisyydestä. 

くそっ!

deep purpose
Seuraa 
Viestejä1197

Ei mikään ihmekään että moni ratkeaa juomaan tai sortuu huumeisiin, kun dopamiinia pitää jotenkin hankkia. Onko alkoholille jokin korvike, mikä tuottaisi ihmisille mielihyvää?

If you want to understand me, you need to be universal, if you don't understand me, you suck at it.

Vomies
Seuraa 
Viestejä2888
deep purpose

Ei mikään ihmekään että moni ratkeaa juomaan tai sortuu huumeisiin, kun dopamiinia pitää jotenkin hankkia. Onko alkoholille jokin korvike, mikä tuottaisi ihmisille mielihyvää?

On, runkkaaminen.

Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Vomies
deep purpose

Ei mikään ihmekään että moni ratkeaa juomaan tai sortuu huumeisiin, kun dopamiinia pitää jotenkin hankkia. Onko alkoholille jokin korvike, mikä tuottaisi ihmisille mielihyvää?

On, runkkaaminen.

Joo, mutta jos on tilanne ettei pysty runkkailemaan mielin määrin kun on muita ihmisiä ympärillä niin se ei aina ole ratkaisu. Jotkut ei edes pysty montaa kertaa päivässä.

Alkoholi on ratkaisu siihen asti kunnes kuolee.

くそっ!

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Rousseau

En ole saanut täysin ratkaistuksi sitä dilemmaa että mitä pitäisi tehdä jos elämä louskuttaa yhtä ja samaa kohtaa päivä toisensa jälkeen. Yksi vaihtoehto olisi tietysti olla vain itselleen armollinen ja todeta että ei väkisin. Ehkä joillekin ihmisille kuitenkin hyvät asiat tapahtuvat luonnostaan, eikä niitä kertakaikkiaan saa itse tekemällä tehtyä. Toisaalta sanotaan että "ei kukaan tule hakemaan sinua kotoasi" tai että "Jumala auttaa sitä joka auttaa itseään", mutta sanotaan myös ettei etsiminen hyödytä. Ja voi ajatella että liian pakkomielteinen yritys voi luoda tukoksia sille tielle jota olisi tarkoitus kulkea.

Tämä ehkä on saivartelua (tai saattaa tuntua sellaiselta vaikken tarkoita) mutta itse en usko, että joillekin ihmisille jotenkin kohtalonomaisesti tapahtuisi hyviä asioita ja toisille ei. Tämä siis koska en usko mihinkään kohtaloon tai korkeampiin voimiin. Uskon, että ihmiset omilla valinnoillaan vaikuttavat siihen, mitä heille tapahtuu. Tietenkin tiedän, että tapahtuu sellaisiakin asioita, joihin ei voi vaikuttaa, mutta noin yleisesti uskon että ihmiset vaikuttavat paljon omaan elämäänsä.

Tarkoitan, että jos joku tuleekin sieltä kotoa hakemaan, niin jotkut ihmiset sanovat, että oota vähän, pistän kengät jalkaan, jotkut sanovat, että kyllähän minä muuten, mutta pyykit on koneessa ja tiskatakin pitäisi. Ja kolmannet lyövät oven kiinni ja miettivät loppupäivän, että mitähän kamaluuksia sillä oli mielessä. 

Tietenkin tuolle ensimmäiselle ihmistyypille sattuu paljon sellaistakin, mikä saisi jäädä sattumatta, mutta ainakin itselleni on tapahtunut niin paljon hyviä ja ihania asioita sen ansioista, että olen antanut tapahtua, että pidän niitä ikäviä asioita pienenä hintana ja oikeasti kadun enemmän niitä kertoja, kun en ole lähtenyt.

faq1
Seuraa 
Viestejä415

Tässä olisi opittavaa itse kullekin. Helppo ne on tähän kirjoittaa, mutta vaikea toteuttaa.

1. Tee rauha menneisyytesi kanssa, niin se ei pilaa nykyisyyttä

2. Mitä muut ajattelevat sinusta, sillä ei ole merkitystä

3. Aika parantaa melkein kaiken, joten kiirehdi hitaasti

4. Älä vertaile elämääsi muihin, äläkä tuomitse heitä

5. Älä ajattele liikaa. Joskus vastaukset löytyy yllättäen

6. Kukaan ei ole vastuussa onnellisuudestasi, paitsi sinä itse

7. Hymyile! Et ole syyllinen kaikkiin maailman ongelmiin

deep purpose
Seuraa 
Viestejä1197
faq1

Tässä olisi opittavaa itse kullekin. Helppo ne on tähän kirjoittaa, mutta vaikea toteuttaa.

1. Tee rauha menneisyytesi kanssa, niin se ei pilaa nykyisyyttä

p2. Mitä muut ajattelevat sinusta, sillä ei ole merkitystä

3. Aika parantaa melkein kaiken, joten kiirehdi hitaasti

4. Älä vertaile elämääsi muihin, äläkä tuomitse heitä

5. Älä ajattele liikaa. Joskus vastaukset löytyy yllättäen

6. Kukaan ei ole vastuussa onnellisuudestasi, paitsi sinä itse

7. Hymyile! Et ole syyllinen kaikkiin maailman ongelmiin

 

Ihan järkevä lista.

Luulisi että tähän ikään mennessä ne olisivat jo itsestäänselvyyksiä, mutta kun ei. Blaah!

 

If you want to understand me, you need to be universal, if you don't understand me, you suck at it.

faq1
Seuraa 
Viestejä415
deep purpose

Ihan järkevä lista.

Luulisi että tähän ikään mennessä ne olisivat jo itsestäänselvyyksiä, mutta kun ei. Blaah!

Jos olisivat itsestäänselvyyksiä, niin maailma olisi paljon parempi paikka elää.

deep purpose
Seuraa 
Viestejä1197
faq1

Totta. Pitäisi vaan uskoa itseensä ja oppia soveltamaan näitä nyrkkisääntöjä. Pitäisi perustaa uusi klubi kaikelle mikä on meille tärkeätä. No niin kuka valitaan klubin presidentiksi?

If you want to understand me, you need to be universal, if you don't understand me, you suck at it.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Vaihdokas
Rousseau
En ole saanut täysin ratkaistuksi sitä dilemmaa että mitä pitäisi tehdä jos elämä louskuttaa yhtä ja samaa kohtaa päivä toisensa jälkeen. Yksi vaihtoehto olisi tietysti olla vain itselleen armollinen ja todeta että ei väkisin. Ehkä joillekin ihmisille kuitenkin hyvät asiat tapahtuvat luonnostaan, eikä niitä kertakaikkiaan saa itse tekemällä tehtyä. Toisaalta sanotaan että "ei kukaan tule hakemaan sinua kotoasi" tai että "Jumala auttaa sitä joka auttaa itseään", mutta sanotaan myös ettei etsiminen hyödytä. Ja voi ajatella että liian pakkomielteinen yritys voi luoda tukoksia sille tielle jota olisi tarkoitus kulkea.
Tämä ehkä on saivartelua (tai saattaa tuntua sellaiselta vaikken tarkoita) mutta itse en usko, että joillekin ihmisille jotenkin kohtalonomaisesti tapahtuisi hyviä asioita ja toisille ei. Tämä siis koska en usko mihinkään kohtaloon tai korkeampiin voimiin. Uskon, että ihmiset omilla valinnoillaan vaikuttavat siihen, mitä heille tapahtuu. Tietenkin tiedän, että tapahtuu sellaisiakin asioita, joihin ei voi vaikuttaa, mutta noin yleisesti uskon että ihmiset vaikuttavat paljon omaan elämäänsä.

Tarkoitan, että jos joku tuleekin sieltä kotoa hakemaan, niin jotkut ihmiset sanovat, että oota vähän, pistän kengät jalkaan, jotkut sanovat, että kyllähän minä muuten, mutta pyykit on koneessa ja tiskatakin pitäisi. Ja kolmannet lyövät oven kiinni ja miettivät loppupäivän, että mitähän kamaluuksia sillä oli mielessä. 

Tietenkin tuolle ensimmäiselle ihmistyypille sattuu paljon sellaistakin, mikä saisi jäädä sattumatta, mutta ainakin itselleni on tapahtunut niin paljon hyviä ja ihania asioita sen ansioista, että olen antanut tapahtua, että pidän niitä ikäviä asioita pienenä hintana ja oikeasti kadun enemmän niitä kertoja, kun en ole lähtenyt.

Niinpä, mutta mitäs jos lähtee ja ei tapahdu yhtään mitään? Mitä jos tekee kaikkensa jonkin asian eteen ja se ei vain etene? Sanot ettet usko kohtaloon, mutta silti oletat että ihminen jotenkin palkitaan jos hän vain avoimin mielin antautuu siihen mitä on luvassa. Vaan entäs jos ei olekaan luvassa? Mitäs sitten?(*

Jokin raja se on silläkin kuinka paljon jaksaa laittaa energiaa täydelliseen turhuuteen. Tietty voi alkaa kiusaamaan itseään sillä että jos vaikkapa kuljen joka päivä yhtä ja samaa reittiä ja oletan että siellä tapahtuisi jotain tiettyä, ja sitten jos jätänkin yhtenä päivänä kulkematta, niin onko se juuri se kerta kun olisi tapahtunut, jos vain olisin ollut siellä? 

Kyllä jotain pitää jättää ihan senkin veraan että asioita voi tapahtua tai olla tapahtumatta oli missä hyvänsä. Se sinne tänne avoimin mieli ryntäily ja jokapäiväinen lähteminen ei välttämättä hyödytä yhtään mitään, jos ei ole onni myötä. 

Itse uskon jossain määrin onneen sen takia että olen havainnut että toisinaan on kausia jolloin asiat lutviutuvat - usea asia aina kerralla. Sitten on kausia että mistään ei tule mitään. Miten kummassa kaikki voi aina yhtäaikaa sujua tai epäonnistua? Sitä en ole koskaan oppinut tajuamaan, muuta kuin ajattelemalla mystisesti että "ajan laatu on nyt tällä erää tällainen". 

Jos uskoo että positiivisuus ja jatkuva iloinen sirkuttaminen muuttaa maailmaa joksikin, niin ehkä niin voi käydä, tai ehkä voi olla käymättä ja lopulta ihmiseltä loppuu voimavarat kesken kun hän alkaa tuntemaan itsensä idiootiksi ollessaan toiveikas silloin kun toivoa ei ole. Mutta senkin uskominen että myönteisyys muuttaa maailmaa on yhtälailla ideologista "taikauskoa" jommoiseen skeptikko ei lähtisi lainkaan mukaan. 

Itselleni on hyvin tärkeää että ei tule liikaa kokemuksia joissa tunnen olevani typerys. Olen vaikka ennemmin hivenen pessimistinenkin, kuin idiootti joka toivoo toivomistaan, yrittää ja yrittää, ja sitten huomaa että kaikki energia on kulunut hukkaan. Ja toivo muuttuu kidutukseksi. Erään sanonnan mukaan siinä että Pandora avasi lippaan ja päästi kaiken pahan maailmalle pahinta olikin se että toivo jäi jäljelle. Toiveikkaat ihmiset ylläpitävät väkisin tilanteita jotka eivät johda mihinkään. 

Oikeastaan kai neutraliteetti on parasta, minun mielestäni. Ettei sitten yhtään ajattele mitään asiaa, jos ei siitä mitään tule. (Helpommin sanottu kuin tehty.)

*) En tällä nyt viittaa henkisesti laiskan ihmisen etukäteisvänkytykseen jolla hän pääsee vaivannäöstä, vaan sellaiseen aitoon tilanteeseen että on ihan tosiaan yritetty, ja turhaan. Kyllähän jo eletyistä kokemuksista tekee itsekukin väkisinkin johtopäätöksiä. 

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Rousseau

Niinpä, mutta mitäs jos lähtee ja ei tapahdu yhtään mitään? Mitä jos tekee kaikkensa jonkin asian eteen ja se ei vain etene? Sanot ettet usko kohtaloon, mutta silti oletat että ihminen jotenkin palkitaan jos hän vain avoimin mielin antautuu siihen mitä on luvassa. Vaan entäs jos ei olekaan luvassa? Mitäs sitten?(*

Tässä taitaa olla nyt niin, että sinä määrittelet "tapahtumiseksi" sen, että tapahtuu joku tietty asia, jota olet odottanut, minusta taas "tapahtumista" on kaikenlaiset asiat, joita tapahtuu. Mutta kyllä minun ymmärrykseni mukaan se on niinkin, että niitä hyviä asiota tapahtuu enemmän, jos "antaa tapahtua". Nimittäin jos ylipäätään tapahtuu enemmän asioita, niin mukaan mahtuu määrällisesti enemmän myös niitä hyviä asioita. En usko palkitsemiseen, eikä se mitään taikauskoakaan ole, vaan ihan matematiikkaa ja todennäköisyyttä (joista en väitä paljoa ymmärtäväni, joten oikaiskaa ihmeessä, jos olen jotenkin väärässä).

Rousseau

Jokin raja se on silläkin kuinka paljon jaksaa laittaa energiaa täydelliseen turhuuteen. Tietty voi alkaa kiusaamaan itseään sillä että jos vaikkapa kuljen joka päivä yhtä ja samaa reittiä ja oletan että siellä tapahtuisi jotain tiettyä, ja sitten jos jätänkin yhtenä päivänä kulkematta, niin onko se juuri se kerta kun olisi tapahtunut, jos vain olisin ollut siellä? 

Kyllä jotain pitää jättää ihan senkin veraan että asioita voi tapahtua tai olla tapahtumatta oli missä hyvänsä. Se sinne tänne avoimin mieli ryntäily ja jokapäiväinen lähteminen ei välttämättä hyödytä yhtään mitään, jos ei ole onni myötä.

Eikun itse ajattelen niin, että sitä tiettyä reittiä mennään, jos se reitti itsessään on sellainen, että sitä tahtoo kulkea, ei siksi, että sitä kulkemalla saataisiin jotain muita myönteisiä asioita. Asioita tehdään niiden itsensä takia, ei muun toivossa, ja silloin ne asiat itsessään ovat niitä hyviä tapahtumia. Tosin hyvistä asioista saattaa poikia muitakin hyviä asioita. Mutta kuitenkin. Ymmärrän, että sitten tietenkin on vaikeampaa, jos on mielessä vain se yksi hyvä asia, jonka toivoisi tapahtuvan, ja jota ei voi noin vain saada tapahtuvaksi. Siksi olenkin kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että liika yritys on usein pahasta. Kun liikaa toivoo yhtä tiettyä asiaa tapahtuvaksi, sitä ei ehkä osaa niin paljoa nauttia niistä kaikista muista hyvistä asioista, joita tapahtuu tai voisi tapahtua, jos niihin lähtisi mukaan. Masennuskin on siitä surullinen asia, että se vaikeuttaa asioista nauttimista, jolloin masentunut ihminen ehkä kokee, ettei hyviä asioita tapahdu, koska yksinkertaisesti ei osaa niistä tapahtuvista asioista nauttia tai nähdä niitä hyvinä.

Oletan, että itselläsi on tässä mielessä taustalla ajatus kumppanin löytämisen vaikeudesta, ja vaikkei olisikaan, niin koska itse luulen osaavani selittää ajatuksiani jonkun konkreettisen asian kautta paremmin kuin yleisellä tasolla lätisemällä, otan sen nyt tähän esimerkiksi.

Ja joo, ihan oikeassa olet siinä, että jos lähtee vaikka jotain miestä tapaamaan, niin se on just sitä lähtemistä ja tekemistä, mistä puhuin ja jos ei siitä tapaamisesta mitään seuraa, niin tuntuu varmaan juuri tuolta, että eihän siitä sitten mitään hyötyä ole, vaikka kuinka lähteekin. Mutta kun sekään ei ole niin yksinkertaista. Asioiden tapahtumista voi myös estää. Jos esimerkiksi odottaa ensitapaamiselta jotain järisyttävää tunnekokemusta ja sen puuttuessa jättää homan siihen, vaikka tyyppi muuten vaikuttaisi sopivalta ja kivalta, niin se on sitä estämistä. Tunteet voivat kasvaa myös hiljalleen ja se voi olla tasan yhtä hienoa kuin äkillinen tunnemyrsky, ja lisäksi hiljalleen syventyvät tunteet voivat perustua enemmän johonkin todelliseen kuin hormonien aikaansaama tunnekuohu. Tai jos ajattelee, että ei tästä kuitenkaan tulee mitään kun välimatka on pitkä tai kun sitä ja tätä, sekin on sitä, että "ei anna tapahtua". Tai se, ettei yksinkertaisesti kykene sellaisiin tunteisiin ketään kohtaan tai kykenee vain harvoja kohtaan. (Tai se on himpun eri asia ehkä, mutta lasken nyt samaan.)

Rousseau

Itse uskon jossain määrin onneen sen takia että olen havainnut että toisinaan on kausia jolloin asiat lutviutuvat - usea asia aina kerralla. Sitten on kausia että mistään ei tule mitään. Miten kummassa kaikki voi aina yhtäaikaa sujua tai epäonnistua? Sitä en ole koskaan oppinut tajuamaan, muuta kuin ajattelemalla mystisesti että "ajan laatu on nyt tällä erää tällainen".

Minun mielestäni tässä on kyse tietynlaisesta näkökulmaharhasta ja ihmisen luontaisesta taipumuksesta etsiä asioille syy-yhteyksiä. Tuo on todella tyypillistä ajattelua. Silloin, kun moni asia menee pieleen yhtäaikaa, ajatellaan, että "aina kaikki ikävä sattuu yhtä aikaa". Kuitenkin noilla tapahtumilla voi olla toisiinsa jokin looginen - ei maaginen - yhteys. Tai yhtäaikaisuus voi olla puhdasta sattumaa. Ja tuttu ilmiö on sekin, että jos useampi asia tuntuu menevän hyvin, ja sitten sattuukin jotain ikävää, niin ajatellaan että "no niin, olikin jo asiat liian hyvin, tietenkin jotain ikävää piti sattua". Tai että sattunut ikävä tapahtuma on rangaistus siitä, että ehti olla tyytyväinen. Eli toisin sanoen, tapahtui mitä vaan, ihmiset yhdistelevät asioita toisiinsa. Oletan, että tuollainen maaginen ajattelu on tavallista, koska ihminen luonnostaan yrittää ymmärtää asioita ja siksi etsii logiikkaa sieltäkin, missä sitä ei ole.

Rousseau

Jos uskoo että positiivisuus ja jatkuva iloinen sirkuttaminen muuttaa maailmaa joksikin, niin ehkä niin voi käydä, tai ehkä voi olla käymättä ja lopulta ihmiseltä loppuu voimavarat kesken kun hän alkaa tuntemaan itsensä idiootiksi ollessaan toiveikas silloin kun toivoa ei ole. Mutta senkin uskominen että myönteisyys muuttaa maailmaa on yhtälailla ideologista "taikauskoa" jommoiseen skeptikko ei lähtisi lainkaan mukaan.

Ensiksi pitää sanoa, että en minäkään nyt kierrä kaiken aikaa sirkuttamassa kaikille. Näistä kirjoituksista saattaa tulla jopa positiivisempi vaikutelma kuin arkielämässä olen.

Mutta kyllä minä sitä mieltä olen, että kaikki hyvä parantaa maailmaa ja kaikki paha ja huono huonontaa. Minusta se ei ole taikauskoa, vaan kylmää faktaa. Tosin se yksittäisen ihmisen aikaansaama muutos on usein niin äärettömän pieni, että moni pitää sitä merkityksettömänä. En minä ymmärrä, miten se voisi olla muuten. Eikö itsestäänselvästi jokainen asia, joka on paremmin, muuta maailmaa osaltaan paremmaksi? Jos hymyilen ja olen ystävällinen tuhannelle ihmiselle, ehkä heistä yksi tulee paremmalle mielelle ja kotiin mennessään ei tiuskikaan perheelleen, vaan puhuu heille ystävällisesti, ja näin maailma on vähän parempi, kuin mitä se olisi voinut olla, jos hyvän asian sijaan olisi tapahtunut jotain ikävää. Eikä se vaadi voimavaroja ja ole minulta pois.

Rousseau

Itselleni on hyvin tärkeää että ei tule liikaa kokemuksia joissa tunnen olevani typerys. Olen vaikka ennemmin hivenen pessimistinenkin, kuin idiootti joka toivoo toivomistaan, yrittää ja yrittää, ja sitten huomaa että kaikki energia on kulunut hukkaan. Ja toivo muuttuu kidutukseksi. Erään sanonnan mukaan siinä että Pandora avasi lippaan ja päästi kaiken pahan maailmalle pahinta olikin se että toivo jäi jäljelle. Toiveikkaat ihmiset ylläpitävät väkisin tilanteita jotka eivät johda mihinkään.

Kyllä minäkin tuon tunteen tiedän, kun tuntee olevansa typerä, kun on mennyt liikoja uskomaan ja toivomaan. Mutta onneksi se tunne menee aina ohi kuitenkin. Ja sitten ajattelen, että parempi näin kuitenkin, kuin tulla kyyniseksi, katkeraksi ja toivottomaksi.

Mutta toivomisesta. En minäkään jaksa ihmeitä toivoa enkä kykene elämään sillä, että toivon jotain. Merkittäväntuntuisen ihmissuhteen orastaessa en todellakaan kykene toivomaan, saati uskomaan, että tässä nyt olisi jotain ikuista ja kestävää. Että kaikki ei loppuisi pettymykseen ja kyyneliin. Se enin optimismi, mihin kykenen, on se, että tahdon ajatella, että kaikki on sen katkeran lopun arvoista kuitenkin. Kerkko Koskinen Kollektiivin uudella levyllä on biisi "Oi rakkaus", jossa lauletaan että "En kestä enää yhtään alkua, kuuletko / en kestä alkua, joka loppuansa suree jo. -- En kestä enää yhtään loppua, kuuletko / en kestä loppua, jonka asetelmat osaan jo" (sitä ei ole netissä vielä) ja todellakin kolahtaa täysillä. Vaikka kestän toki. Tosinaan pelkästä ajatuksesta tahtoisi itkeä ja huutaa, mutta en itke enkä huuda. Ajattelen, että kestän ja se on sen arvoista - en ikinä saisi mitään hyvää elämääni, jos vaatisin,  että kaiken hyvän pitää aina kestää ikuisesti. Enin hatara toivo, mitä tahtoisin pitää yllä on se, että jos jotakuta lopulta sattuu, niin se olisin sitten minä itse mieluummin.

mdmx
Seuraa 
Viestejä6415
deep purpose

Jokaisella lienee ollut useita valaistumisia takanaan, jolloin on tullut etappivoittoja psyykkisessä taistossa eli hyviä päiviä kun on selvitellyt päänsisäisiä ongelmia. Mutta omasta kokemuksesta tiedän että suuretkin voitot ei jää pysyviksi. Voitot hämärtyy ja lakkaa toimimasta tietyn ajan siitä kun ne saavutit. Tätä psyykkistä taistoa voisi verrata windows päivitykseksi eli aina pitää päivittää ja huoltaa tietokantaa. 

Jokaisella lienee ollut myös useita häviöitä, epäonnistumisia. Myös ne jäävät ajan hämärään. Hyvä niin. :) 

deep purpose

Miksi ihmisen mieli tarvitsee aina uusia päivityksiä, jotta arki sujuisi mahdollisimman kitkattomasti? Oma psyykkaus tuntuu usein jäävän alakynteen kun keinot luotsata tajuntaa loppuu kesken. Vai luuletko että nykyihminen on muuttunut liian tekniseksi yksilöksi kaikkine konemaisineen rakenteellisuuksineen? 

Jaa.. musta tuntuu, että kyse on vaan siitä, miltä tuntuu. Voitot tuntuvat hyvältä hetken aikaa, ja kun tuntuu hyvältä, tuntuu hyvältä.

Sitten tarvitaan jo uutta, että taas tuntuu hyvältä.

Mutta, noiden voittojen ja valaistumisien pohjalla oleva henkinen kasvu, psyykkinen kehitys, ei se mihinkään katoa. Se on ja pysyy. Se vain muuttuu itsestäänselvyydeksi, osaksi sinua, eikä enää tunnu niin ihmeelliseltä.

Mutta etsipä vaikka jostakin nettifoorumilta jotain useamman vuoden takaisia kirjoituksiasi. Itseäni ainakin suorastaan hävettää / ihmetyttää miten kehittymätön sitä on ollut. :)

Askel kerrallaan mennään, baby steps.

mdmx
Seuraa 
Viestejä6415
deep purpose

Ihan järkevä lista.

Luulisi että tähän ikään mennessä ne olisivat jo itsestäänselvyyksiä, mutta kun ei. Blaah!

 

3. Aika parantaa melkein kaiken, joten kiirehdi hitaasti

p2. Mitä muut ajattelevat sinusta, sillä ei ole merkitystä

5. Älä ajattele liikaa. Joskus vastaukset löytyy yllättäen

;)

Ympyrä sulkeutuu kyllä aikanaan, sitten löytyy toinen.

Tuo p2 on kyllä vähän itsepetosta. Mitä muut ajattelevat sinusta, sillä on paljonkin käytännön merkitystä, samalla planeetalla kun eletään. Mutta tähän pitää yhdistää se, ettei kaikkien kanssa ole mikään pakko tulla toimeen. Eli se mitä joku ajattelee sinusta, ei ole väliä. Jonkun toisen ajatuksilla taas on. Ja sinä valitset ketä kuuntelet.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat