Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Elämmekö vieläkin niitä aikoja kun oli suo, kuokka ja Jussi? Tuntuu että jos vähänkin ilmaisee ääneen jonkinlaista tarvitsevuutta muiden ihmisten seuran ja avun suhteen, on kuin suurin syntinen mitä olla voi. Tietenkin netissä tällaisista asioista keskusteleminen on vaikeaa, koska nettiin sulloutuu nimenomaan epäsosiaalista ja muuta luonnevikaista porukkaa joka on niin katkeroitunutta että yrittää saada muutkin uskomaan että olisi parempi kun jokainen vain nököttäisi siellä omassa pikku kopperossaan nurkassa keskenään täristen. 

Olen itse ollut pollea siitä että olen saanut ihan ilman kantajaa ja kuskia tuotua 20 kg pellettisäkkejä kotiini kissoilleni paskottavaksi. Mutta alkaa olemaan sellainen so fucking what -fiilis koko touhusta (ja onneksi nyt löysinkin liikkeen joka myy ko. kamaa järkevän kokoisissa annoksissa siedettävällä kotiinkuljetushinnalla). Kukaan ei ole minulle mitään "kärsimyksen kunniakruunua" siitä ojentanut että tuohon ääliömäiseen tempaukseen kykenin että noita säkkejä revin kotiini itseni rikki repien. Mutta oma ylpeyteni esti minua kysymästä apua esim. naapuriltani, jolla on pakettiauto ja joka olisi saattanut siinä auttaakin. 

Myöskään en halunnut alkaa seksisuhteeseen kenenkään kanssa sen takia että saisin kaikenlaisia palveluksia teetettyä. En halua vieläkään. 

Mutta mikä pointti kaikessa loputtomassa "pärjäämisessä" oikein on? Onko se tosiaan niin suuri hyve ja ansio ettei ikinä vahingossakaan pyydä keneltäkään yhtään mitään, vaan elää nätisti ja somasti sivussa muita koskaan olemassaolollaan vaivaamatta? 

Ja jos haluaisin olla tyystin näkymätön, niin en kai netissäkään kirjoittaisi!

Oli miten oli, olen niin jumalattoman kyllästynyt kaikkeen pärjäämiseen ja pätemiseen. Miksi tässä maassa on oltava tällainen? 

Kommentit (5)

deep purpose
Seuraa 
Viestejä881
Liittynyt14.12.2013

En haluaisi ainakaan apua suomen tympeiltä viranomaisilta.

When people become inviduals again, instead of being a cattle, we'd get back in busines again. <--

MooM
Seuraa 
Viestejä6951
Liittynyt29.6.2012
Rousseau

Onko se tosiaan niin suuri hyve ja ansio ettei ikinä vahingossakaan pyydä keneltäkään yhtään mitään, vaan elää nätisti ja somasti sivussa muita koskaan olemassaolollaan vaivaamatta? 

Ja jos haluaisin olla tyystin näkymätön, niin en kai netissäkään kirjoittaisi!

Eikös täälläkin aika vasta maristu siitä, miten ei saa olla introvertti ja hiljainen, vaan pitää tykätä porukoista ja sosiaalisesta kanssakäymisestä?

Apuakin ihmiset yleensä antavat ihan mielellään, kun sitä nätisti kysyy eikä hyväksikäytä koko ajan yksipuolisesti. jos oma ylpeys tai epävarmuus estää avun pyytämisen tai seuraan hakeutumisen, vika on itsessä, ei muissa (vialla en tarkoita syyllistää, tuo oli toteamukseksi tarkoitettu)

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Pimpom
Seuraa 
Viestejä34
Liittynyt15.5.2012

Tottakai. Sehän on ihan selvää. Hammasta purren vain läpi harmaan kiven.. Kärsimys kaunistaa ja ihmiset oikein ylpeilevät kärsimyksellään joka on typerää. Itse olen yrittänyt opetella siitä pois koska se ei ole aiheuttanut minulle mitään hyvää. Miksi kärsisin tieten tahtoen. En koe että olen parempi ihminen mitä enemmän kärsin. En koe järkevänä hakea jotain hyväksyntää ja armonantoa suorittamisella ihan kuin ihminen ei olisi hyvä ihan vain sellaisena kuin hän on. Kaikki tämä suorittaminen ja pärjääminen juortuu varmaan sota-ajoilta. Mutta monet eivät ymmärrä ettei se elämä enää ole sitä mitä se silloin oli.. Eikö ole hyvä että yhteiskunta on kehittynyt siinä suhteessa parempaan? Miks jälkipolvien pitää maksaa näiden sota-ajalla eläneiden kärsimykset?

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat