Seuraa 
Viestejä16844

Alaikäiset tottelevat vaihtelevissa määrin huoltajiensa käskyjä, ainakin mikäli ne ovat johdonmukaisia ja aina samanlaisina toistuvia. Arvelen että jos huoltajan vaatimukset tai edellytykset jälkeläiselleen vaihtelevat päivästä toiseen, tai mikäli vaatimuksia ei näennäisesti ole mutta kuitenkin rivien välistä on luettavissa jonkinlaisia aivan kohtuuttomia odotuksia, voi lapsesta kehittyä neuroottinen ja pakkomielteinen ihminen. Tai ehkäpä kaikessa ja kaikille kapinoiva, epävakaa räyhähenki?

Aikuisuutta odotellessa moni varmaankin miettii että aikuisena teen vihdoin mitä haluan. Mutta kun aikuiseksi asti on päätynyt, huomaa että käskyjä esittävien vanhempien tilalle astuu jotain epämääräisempää, nimittäin koko yhteiskunta. Jotkut reagoivat erittäin herkästi kulloinkin muodissa oleviin pyrkimyksiin (esim. terveellisen elämäntavan suhteen). Jotkut yrittävät haistattaa yhteiskunnalle pitkät. Mutta eihän sitä ilmankaan voi elää, joten jonkinlainen kinkkinen kompromissi yleensä on tehtävä (paitsi jos alkaa esim. ammattirikolliseksi). 

Mutta sitten asiaan. Olen lueskellut Olavi Moilasen kirjaa Hengen kosketus (Arkkityypit, jumalat ja henget shamanismissa, unissa, sairauksissa ja rakkaudessa). Päästyäni sairauksien käsittelyyn havaitsin että Moilanen esittää että ihmiset eivät ehkä halua tervehtyä sairauksistaan, koska kyseinen sairaus (mikä sitten kullakin lieneekän) onkin osa hänen omaa itseään. Neuvot tai vaatimukset tehdä niin ja näin kaikuvat kuuroille korville, koska ne mieltyvät potilaalle niin että hänen pitäisikin oikeastaan muuttua ihmisenä, persoonallisuutena kokonaan toiseksi. Tavallaan tappaa osa itseään (tämä on siis tässä minun tulkintaani Moilasen näkemyksistä, saatan häntä ehkä jossain vaiheessa lainatakin, jos löydän sen kohdan joka minua erityisesti mietitytti kirjaa lukiessa). Moilanen jokatapauksessa on sitä mieltä että kukaan ei edes voi olla täysin terve, elämään kuuluu se että jokainen on aina jollainlailla sairas.

Ihminen varmasti saattaa itse olla kiivaastikin sitä mieltä että kyllä hän haluaa luopua jostain pahasta tavasta ja kehittää terveempiä elämäntapoja, mutta ehkäpä se onkin alitajunta jossa muhii se idea että "nyt olen aikuinen ja teen mitä haluan". Ja vieläpä ehkä että "nyt minä olen vihdoinkin minä, enkä vanhempieni jatke". - Jälkimmäinen tietenkin on aikalailla mahdotonta, sillä väistämättä jokainen on oman sukulinjansa jatke, halusi tai ei.

Jos ego on vain eräänlainen jäävuoren huippu koko minuudesta, niin mistä sen voi tietää mitä koko kokonaisminuus summattuna tahtoo? Entä jos ihminen ei esim. halua laihtua, koska jossain "pinnan alla" hän samaistuu niin voimakkaasti ylipainoisena olemiseen että hän kokee että hänen minuuttaan ON olla nimenomaan ylipainoinen, ja jos hänen pitäisi muuttua, hänen oikeastaan pitäisi "kuolla". Ainoastaan jos ihminen alkaa yhtäkkiä samaistumaan vahvemmin hoikkuuteen, hän pyrkii kohti sitä ja saattaa siihen sitten lukkiutuakin.

Lähimmäisten jäkätys ja mäkätys asiasta on enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Olikohan se juurikin tältä foorumilta kun jostain päin luin että syyllistäminen tutkimusten mukaan aiheuttaa todennäköisemmin lihomista kuin laihtumista? Eli minuus siis haluaa vahvistaa ylipainoisen identiteettiään silloin kun sitä "uhataan" vaatimuksilla sen lopettamisesta ("älä ole lihava, emme hyväksy sinua lihavana"). Auttaisiko ihmisiä sitten se että heidät hyväksytään sellaisena kuin ovat, vaikka he eivät pääsisi ollenkaan lihavuudestaan, tai alkoholismistaan, tai mikä sitten kellekin se eräänlainen "perusongelma" lieneekään? Varsinkin addiktioista kärsivien on helppo jotenkin projisoida itsestään ulos kaikki oma tarve muutokseen sysäämällä se muihin ihmisiin niin että ne ovatkin ne muut ihmiset jotka haluavat muutosta, en minä. Tämän vuoksi tilanne on että "vaimoni ei ymmärrä minua". Sitten kun vaimo ymmärtää että Jeppe tosiaan haluaa juoda, ja vaimo ottaa hatkat, niin sitten itketään olut kourassa sitä. Jos mieluummin samaistuu alkoholistina olemiseen kuin esim. rakastavan puolison ja perheenisän rooliin, niin valinta on sitten se, eikä sitä pidä itkeä. Ihminen ei ehkä pysty olemaan kaikkea.

Sivut

Kommentit (78)

BCK
Seuraa 
Viestejä6960

Kiinnostavaa pohdintaa, tuo sairauden ja minuuden kytkös.

Tuosta alkoholistin vailinnasta voi kyllä kysyä, missä määrin kyse on enää aidosta valinnasta enää siinä vaiheessa kun ihminen on addiktoitunut. Käsittääkseni addiktio ajaa ihmisen oman tahdon yli: vaikka ihminen haluaisikin raitistua/lopettaa tupakoinnin/laihtua (jos ruoka on addiktio), niin addiktio on usein vahvempi.

Eilen juuri luin muuten syömishäiriöistä, mutten muista mistä. Joku gradu se oli, ja siinä mainittiin, että anoreksiassa laihuus on kaikkein eniten kytyöksissä omaan minuuteen. Käsittääkseni juuri siitä syystä aneroksia on niitä kaikkein vaikeimmin hoidettavia syömishäiriöitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432

Joo, minusta addiktiot kannattaa jättää tästä keskustelusta pois, koska yksi addiktion määritelmähän on se, että haluaa lopettaa, mutta ei pysty.

 

Rousseau

Mutta sitten asiaan. Olen lueskellut Olavi Moilasen kirjaa Hengen kosketus (Arkkityypit, jumalat ja henget shamanismissa, unissa, sairauksissa ja rakkaudessa). Päästyäni sairauksien käsittelyyn havaitsin että Moilanen esittää että ihmiset eivät ehkä halua tervehtyä sairauksistaan, koska kyseinen sairaus (mikä sitten kullakin lieneekän) onkin osa hänen omaa itseään. Neuvot tai vaatimukset tehdä niin ja näin kaikuvat kuuroille korville, koska ne mieltyvät potilaalle niin että hänen pitäisikin oikeastaan muuttua ihmisenä, persoonallisuutena kokonaan toiseksi. Tavallaan tappaa osa itseään (tämä on siis tässä minun tulkintaani Moilasen näkemyksistä, saatan häntä ehkä jossain vaiheessa lainatakin, jos löydän sen kohdan joka minua erityisesti mietitytti kirjaa lukiessa). Moilanen jokatapauksessa on sitä mieltä että kukaan ei edes voi olla täysin terve, elämään kuuluu se että jokainen on aina jollainlailla sairas.

Empä nyt puutu siihen, että mistä tämä ajatus on peräisin, vaan menen asiaan. Nimittäin Moilanen (ja Rousseau) on tässä mielestäni jäljillä siinä, että (kroonisen) sairauden hallintaan saaminen ja oireettomaksi voi tosiaan olla hyvinkin persoonaa järisyttävä tapahtuma. Puhun tässä kroonisesta sairaudesta, koska käsitän, että tässä on kyse pitkäaikaissairauksista kuten mielenterveysongelmista tai sairauksista, jotka voidaan saada kuriin elämäntapamuutoksilla, kuten diabetes. Kaikki nämä vaivat on kuitenkin vaivoja, jotka eivät koskaan parane itsestään. No ehkä joku pieni % saattaa mt-ongelmista parata, mutta jätetään nämä harvat poikkeukset tästä pois.

Kun ihminen vammautuu lapsena tai hyvin nuorena psyykisesti, niin sairaus tosiaan voi rakentua osaksi ihmisen identiteettiä. Niin pitkälle en olisi valmis menemään, että sanoisin sairauden olevan osa persoonaa (pl. pershäröt), mutta osa identiteettiä ja minuutta se kieltämättä on. Kun ihminen on koko ikänsä ollut jotain mitä hän on, niin eipä sitä hanakasti lähde muuttamaan, jos nykyiselläänkin pärjää ja tyytyy siihen mitä on. Tavallaan ei voi haaveilla paremmasta kun parempaa ei ole koskaan ollut. Ehkä siksi kuurojen vanhempien on joskus hankalaa hyväksyä sisäkorvaistutteita? Heillä on kuuron identiteetti, mutta tuskin se persoonaa kuitenkaan on?

Kun sitten lähdetään hoitamaan jotain sairautta, niin ihan ensimmäinen askel on saada potilas hyväksymään sairautensa. Kun sairaus on hyväksytty, pitää saada aikaan uskomus, että sairaus on anomalia. Se ei kuulu ihmisen elämään. Vasta tämän jälkeen voidaan lähteä miettimään, että kuinka sairautta voisi hoitaa niin, että potilaan elämänlaatu paranee. Hoidossa on myös tärkeää eritellä koko ajan potilaan tunteita ja vahvistaa potilaan identiteettiä: sinä olet tällainen, mutta sen manifestoituminen johtuu sairaudesta, sinä itse et muutu miksikään jos tämä tapa käyttäytyä muuttuu rakentavammaksi.

Sitten on tietenkin rankempiakin hoitoja, jossa potilaan persoonallisuutta tosiaankin pyritään muuttamaan ja muokkaamaan. Esimerkkinä olkoon psykoterapia. PT lähtökohtana on se, että asiakkaan minärakenteessa on vinouma, jota yritetään muuttaa. Esim. sisäinen ristiriita voi johtua siitä, että persoona on muokkautunut yhdenlaiseksi, mutta kun persoonaa oiotaan, niin sisäinen ristiriita katoaa ja asiakkaalla on parempi olla itsensä kanssa. Tiedä sitten, että kuinka tehokasta tällainen hoito on. Niinhän ne sanoo, että pershäröä ei voi parantaa. Mutta ainakin pershärön haitallisia ilmenemismuotoja voidaan jossain määrin hallita.

Hämmentää.

MooM
Seuraa 
Viestejä10510
BCK

Kiinnostavaa pohdintaa, tuo sairauden ja minuuden kytkös.

Tuosta alkoholistin vailinnasta voi kyllä kysyä, missä määrin kyse on enää aidosta valinnasta enää siinä vaiheessa kun ihminen on addiktoitunut. Käsittääkseni addiktio ajaa ihmisen oman tahdon yli: vaikka ihminen haluaisikin raitistua/lopettaa tupakoinnin/laihtua (jos ruoka on addiktio), niin addiktio on usein vahvempi.

Eilen juuri luin muuten syömishäiriöistä, mutten muista mistä. Joku gradu se oli, ja siinä mainittiin, että anoreksiassa laihuus on kaikkein eniten kytyöksissä omaan minuuteen. Käsittääkseni juuri siitä syystä aneroksia on niitä kaikkein vaikeimmin hoidettavia syömishäiriöitä.

Ruoka on siitä erilainen addiktion kohde, että sitä ei voi välttää. En tavallaan helpompi sanoa kategorisesti ei alkoholille, tupakalle tai huumeille kuin ruoalle. Tietysti joku välttelee tiettyjä ruoka-aineita tai -ryhmiä (gluteeni, sokeri jne), mutta jotain pitää syödä silti.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
MooM
Ruoka on siitä erilainen addiktion kohde, että sitä ei voi välttää. En tavallaan helpompi sanoa kategorisesti ei alkoholille, tupakalle tai huumeille kuin ruoalle. Tietysti joku välttelee tiettyjä ruoka-aineita tai -ryhmiä (gluteeni, sokeri jne), mutta jotain pitää syödä silti.
Addiktio ruokaa kohtaan ei kumminkaan ole haitallista, jos valitsee vähimmän haitan periaatteella ruoka-aineet itselleen joita käyttää. Ongelma addiktiosta ruokaa kohtaan syntyy siitä, että syödään niitä haitallisimpia versioita, jotka eivät varsinaisesti ruokaa enää olekkaan vaan synteettisesti tuotettua mielihyvää, joka tekee päihteiden tavoin todella pahaa jälkeä ihmisille. 

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Vatkain

Kun sitten lähdetään hoitamaan jotain sairautta, niin ihan ensimmäinen askel on saada potilas hyväksymään sairautensa. Kun sairaus on hyväksytty, pitää saada aikaan uskomus, että sairaus on anomalia. Se ei kuulu ihmisen elämään. Vasta tämän jälkeen voidaan lähteä miettimään, että kuinka sairautta voisi hoitaa niin, että potilaan elämänlaatu paranee. Hoidossa on myös tärkeää eritellä koko ajan potilaan tunteita ja vahvistaa potilaan identiteettiä: sinä olet tällainen, mutta sen manifestoituminen johtuu sairaudesta, sinä itse et muutu miksikään jos tämä tapa käyttäytyä muuttuu rakentavammaksi.

Eli hoidon kulmakivenä on rakentaa ihmisen minuutta, ei murentaa sitä, esimerkiksi haukkumalla lihaavaa (laiskaksi tai nautinnonhaluiseksi tai milloin miksikin), nk. jotkut vatipäät tekevät nettikeskusteluissa, työpaikoilla tai liikuntaharrastuksissa. (Vatipäiden nettovaikutus on negatiivinen, mutta vatipäät ovat liian vatipäitä tajutakseen sitä.)

 

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
BCK
Eli hoidon kulmakivenä on rakentaa ihmisen minuutta, ei murentaa sitä, esimerkiksi haukkumalla lihaavaa (laiskaksi tai nautinnonhaluiseksi tai milloin miksikin), nk. jotkut vatipäät tekevät nettikeskusteluissa, työpaikoilla tai liikuntaharrastuksissa. (Vatipäiden nettovaikutus on negatiivinen, mutta vatipäät ovat liian vatipäitä tajutakseen sitä.)
Eli poliisit ovat ihan vatipäitä, kun silittelyn ja paijaamisen sijaan sakottavat ylinopeutta ajavia ja pistävät murhaajia häkkiin, mutta ovat vain liian vatipäitä tajutakseen tekevänsä väärin?

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

BCK
Seuraa 
Viestejä6960

^^Lihavuus ei ole rikoslaissa määritelty rikos. Poliisin tehtävät liittyvät rikoksiin, ei terveydenhoitoon. Poliisin keinovalikoimat rikollisuuden ehkäisyssä ovat tyystin erilaiset kuin terveydenhoidon keinovalikoimat. (Yllättävää, että tämä on uutinen joillekin. Tai ei, ei oikeastaan.)

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä7568

Liittyy myös Euroopan massiivisiin taloudellisiin ongelmiin.

 

1) Ymmärretään kaikki ja paijataan toisten rahoilla kun eiväthän ihmiset itse millekkään mitään voi.

2) Seuraa massiiviset ongelmat kaikille jotka puhutaan pois sillä että eihän vallasta seuraa vastuuta.

3) Arabikevät jatkuu ja siirtynee lähemmäs ja lähemmäs koko ajan.

MooM
Seuraa 
Viestejä10510
BCK

^^Lihavuus ei ole rikoslaissa määritelty rikos. Poliisin tehtävät liittyvät rikoksiin, ei terveydenhoitoon. Poliisin keinovalikoimat rikollisuuden ehkäisyssä ovat tyystin erilaiset kuin terveydenhoidon keinovalikoimat. (Yllättävää, että tämä on uutinen joillekin. Tai ei, ei oikeastaan.)

Onhan meillä siirrytty rikosseuraamuksissakin aika paljon humaanimpaan suuntaan. Esimerkiksi fyysisiä tai häpeärangaistuksia ei harrasteta, pikkurikollisten nimiä ei julkaista jne. Ennen varastelusta menetti käden, nyt saa ehdonalaista.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Opettaja
Seuraa 
Viestejä1983
MooM

Onhan meillä siirrytty rikosseuraamuksissakin aika paljon humaanimpaan suuntaan. Esimerkiksi fyysisiä tai häpeärangaistuksia ei harrasteta, pikkurikollisten nimiä ei julkaista jne.

Ei tarvitse. Nuohan hoituvat somessa monin verroin tehokkaammin.

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
BCK

^^Lihavuus ei ole rikoslaissa määritelty rikos. Poliisin tehtävät liittyvät rikoksiin, ei terveydenhoitoon. Poliisin keinovalikoimat rikollisuuden ehkäisyssä ovat tyystin erilaiset kuin terveydenhoidon keinovalikoimat. (Yllättävää, että tämä on uutinen joillekin. Tai ei, ei oikeastaan.)

Niin lihavuus ei ole rikos, eikä lihava ihminen ole uhri sen enempää kuin ylinopeutta ajava, tai murhaaja. Saitko pointista nyt kiinni?

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

mdmx
Seuraa 
Viestejä6415
Vatkain

Joo, minusta addiktiot kannattaa jättää tästä keskustelusta pois, koska yksi addiktion määritelmähän on se, että haluaa lopettaa, mutta ei pysty.

Empä tiedä, ehkäpä addiktio on vain sitä, että ego haluaa kyllä lopettaa, mutta alitajunta ei ole samaa mieltä.

Tämän suuntaisiin päätelmiin olen törmännyt kun olen tehnyt empiiristä tutkimusta itselläni, addiktioiden suhteen, lähinnä tupakalla. Päähän alkaa tulemaan passiivisia ajatuksia, jotka puoltavat sitä, että poltan vielä yhden. Perustelevat, miksi vielä. Miksi ei kannata lopettaa.

Silloin voi kai sanoa, että en kokonaisvaltaisesti halua lopettaa.

Ihan samankaltaisia ajatuksia tulee, jos joku yrittää sanoa minulle mitä pitää tehdä. Eli liittyvät mielestäni hyvin vahvasti toisiinsa, samasta asiasta puhutaan.

Haluaa, osittain, mutta ei kokonaan.

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
taucalm
BCK
Eli hoidon kulmakivenä on rakentaa ihmisen minuutta, ei murentaa sitä, esimerkiksi haukkumalla lihaavaa (laiskaksi tai nautinnonhaluiseksi tai milloin miksikin), nk. jotkut vatipäät tekevät nettikeskusteluissa, työpaikoilla tai liikuntaharrastuksissa. (Vatipäiden nettovaikutus on negatiivinen, mutta vatipäät ovat liian vatipäitä tajutakseen sitä.)
Eli poliisit ovat ihan vatipäitä, kun silittelyn ja paijaamisen sijaan sakottavat ylinopeutta ajavia ja pistävät murhaajia häkkiin, mutta ovat vain liian vatipäitä tajutakseen tekevänsä väärin?

 

taucalm
BCK

^^Lihavuus ei ole rikoslaissa määritelty rikos. Poliisin tehtävät liittyvät rikoksiin, ei terveydenhoitoon. Poliisin keinovalikoimat rikollisuuden ehkäisyssä ovat tyystin erilaiset kuin terveydenhoidon keinovalikoimat. (Yllättävää, että tämä on uutinen joillekin. Tai ei, ei oikeastaan.)

Niin lihavuus ei ole rikos, eikä lihava ihminen ole uhri sen enempää kuin ylinopeutta ajava, tai murhaaja. Saitko pointista nyt kiinni?

Mutta siitä huolimatta että lihavuus ei ole rikos, sinun mielestäsi lihavia pitää sakottaa ja heitä pitää syrjiä työelämässä (ja lisäksi väittää, että syrjintää ei edes ole, toisin kuin tutkimukset kertovat):  http://www.tiede.fi/keskustelu/4002122/ketju/liikuntaporkkana/viesti/144#144.

Sinun mielestäsi käsittääkseni terveydenhuollon keinot lihavuuden torjuntaan esimerkiksi syömishäiriöistä tai muunlaisesta lihavuudesta kärsivien kohdalla ovat väärät, eli sen sijaan, että ihmisen minuutta tuetaan, pitäisikö terveydenhuollon päinvastoin murentaa ihmisten minuutta, aivan kuten sinäkin teet, haukkuessasi lihavia? 

Ei, en todellakaan voi sanoa ymmärtäväni ajatuksenjuoksuasi.

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Rousseau

Olen lueskellut Olavi Moilasen kirjaa Hengen kosketus (Arkkityypit, jumalat ja henget shamanismissa, unissa, sairauksissa ja rakkaudessa). Päästyäni sairauksien käsittelyyn havaitsin että Moilanen esittää että ihmiset eivät ehkä halua tervehtyä sairauksistaan, koska kyseinen sairaus (mikä sitten kullakin lieneekän) onkin osa hänen omaa itseään. Neuvot tai vaatimukset tehdä niin ja näin kaikuvat kuuroille korville, koska ne mieltyvät potilaalle niin että hänen pitäisikin oikeastaan muuttua ihmisenä, persoonallisuutena kokonaan toiseksi. Tavallaan tappaa osa itseään (tämä on siis tässä minun tulkintaani Moilasen näkemyksistä, saatan häntä ehkä jossain vaiheessa lainatakin, jos löydän sen kohdan joka minua erityisesti mietitytti kirjaa lukiessa). Moilanen jokatapauksessa on sitä mieltä että kukaan ei edes voi olla täysin terve, elämään kuuluu se että jokainen on aina jollainlailla sairas.

Ihminen varmasti saattaa itse olla kiivaastikin sitä mieltä että kyllä hän haluaa luopua jostain pahasta tavasta ja kehittää terveempiä elämäntapoja, mutta ehkäpä se onkin alitajunta jossa muhii se idea että "nyt olen aikuinen ja teen mitä haluan". Ja vieläpä ehkä että "nyt minä olen vihdoinkin minä, enkä vanhempieni jatke". - Jälkimmäinen tietenkin on aikalailla mahdotonta, sillä väistämättä jokainen on oman sukulinjansa jatke, halusi tai ei.

Jos ego on vain eräänlainen jäävuoren huippu koko minuudesta, niin mistä sen voi tietää mitä koko kokonaisminuus summattuna tahtoo? Entä jos ihminen ei esim. halua laihtua, koska jossain "pinnan alla" hän samaistuu niin voimakkaasti ylipainoisena olemiseen että hän kokee että hänen minuuttaan ON olla nimenomaan ylipainoinen, ja jos hänen pitäisi muuttua, hänen oikeastaan pitäisi "kuolla". Ainoastaan jos ihminen alkaa yhtäkkiä samaistumaan vahvemmin hoikkuuteen, hän pyrkii kohti sitä ja saattaa siihen sitten lukkiutuakin.

Lähimmäisten jäkätys ja mäkätys asiasta on enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Olikohan se juurikin tältä foorumilta kun jostain päin luin että syyllistäminen tutkimusten mukaan aiheuttaa todennäköisemmin lihomista kuin laihtumista? Eli minuus siis haluaa vahvistaa ylipainoisen identiteettiään silloin kun sitä "uhataan" vaatimuksilla sen lopettamisesta ("älä ole lihava, emme hyväksy sinua lihavana"). Auttaisiko ihmisiä sitten se että heidät hyväksytään sellaisena kuin ovat, vaikka he eivät pääsisi ollenkaan lihavuudestaan, tai alkoholismistaan, tai mikä sitten kellekin se eräänlainen "perusongelma" lieneekään? Varsinkin addiktioista kärsivien on helppo jotenkin projisoida itsestään ulos kaikki oma tarve muutokseen sysäämällä se muihin ihmisiin niin että ne ovatkin ne muut ihmiset jotka haluavat muutosta, en minä. Tämän vuoksi tilanne on että "vaimoni ei ymmärrä minua". Sitten kun vaimo ymmärtää että Jeppe tosiaan haluaa juoda, ja vaimo ottaa hatkat, niin sitten itketään olut kourassa sitä. Jos mieluummin samaistuu alkoholistina olemiseen kuin esim. rakastavan puolison ja perheenisän rooliin, niin valinta on sitten se, eikä sitä pidä itkeä. Ihminen ei ehkä pysty olemaan kaikkea.

Kommentoin tuota boldaamani lähinnä. Voi siinä olla tuota minuuden aiheuttamaa inertiaakin, tai minuuden menettämisen pelkoa, jos ihmisen on vaikea laihtua. Se kyllä edellyttäisi sitä, että lihavuudesta on tosiaankin tullut osa minuutta. Siitä samasta syystä ympäristön painostus, vaatimukset laihtua, ja syrjintäkokemukset voivat tuntua minuutta uhkaavilta. Jotenkin vaan tuntuu, että tuo kyllä olisi pikemminkin poikkeus kuin sääntö, ehkä tuo sopisi vain sellaisiin tilanteisiin, joissa lihavuus on ikään kuin haalittu ympärille kuin jonkinlainen suojamuuri - ei enää tarvitse hakea sitä kumppania, työtä, elämää ja altistua torjunnalle ja pettymyksille. En tiedä kyllä kuinka osuva tämäkään selitys on tai kuinka laajasta ilmiöstä on kyse.

Enemmän tuossa kuitenkin lienee takana se, että että syrjintäkokemuksista ihminen stressaantuu, mikä nostaa stressihormonitasoja, mikä puolestaan vaikuttaa sekä uni-valverytmiin (unettomuuteen) että muistaakseni aineenvaihduntahormoneihin leptiiniin ja greliiniin, jotka mm. säätelevät kylläisyyden tunnetta. Stressin ja lihomisen välinen yhteys on käsittääkseni kohtuuhyvin osoitettu.

Yllättävän monet ihmiset muuten pitkälle aikuisuuteen rimpuilevat vanhempiensa talutusnuorassa. Jos heistä ei tule sellaisia kuin vanhemmat, heistä tulee näiden vastakohtia. Ehkä nämä liittyvät enemmän huonoon vanhemmuuteen, jonkinlaisiin kaltoinkohteluihin. Tiedän esim. erään keski-ikäisen miehen, jolla on tavattoman suuri vapaudenkaipuu, jopa niin, että hänestä ei saa huolehtia ollenkaan, ehdottaa esimerkiksi että ottaa käsineet mukaansa, jos ulkona on pakkasta. Hänen äitinsä oli aika tukahduttava tapaus, joka jyräsi poikansa tahdon yli liian usein.

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
BCK
Mutta siitä huolimatta että lihavuus ei ole rikos, sinun mielestäsi lihavia pitää sakottaa ja heitä pitää syrjiä työelämässä (ja lisäksi väittää, että syrjintää ei edes ole, toisin kuin tutkimukset kertovat):  http://www.tiede.fi/keskustelu/4002122/ketju/liikuntaporkkana/viesti/144#144.
Miksipä ei, kun muustakin itsetuhoisesta käyttäytymisestä rokotetaan, annan muutaman esimerkin: tupakointi -> vero, alkoholin käyttö -> vero, ajoneuvon käyttö -> vero... miksei myös itsetuhoisuudesta syömällä voisi verottaa Suomen talous on kuralla ja veroilla haitallista käyttäytymistä ohjataan ehkä parhaiten vähemmän haitalliseen käyttäytymiseen vai mitäpä olette itse mieltä?

BCK
Sinun mielestäsi käsittääkseni terveydenhuollon keinot lihavuuden torjuntaan esimerkiksi syömishäiriöistä tai muunlaisesta lihavuudesta kärsivien kohdalla ovat väärät, eli sen sijaan, että ihmisen minuutta tuetaan, pitäisikö terveydenhuollon päinvastoin murentaa ihmisten minuutta, aivan kuten sinäkin teet, haukkuessasi lihavia? 

Ei, en todellakaan voi sanoa ymmärtäväni ajatuksenjuoksuasi.

Anteeksi, mutta mitkä terveydenhuollon keinot? Annetaan verenpaine- ja muuta lääkitystä, etteivät ihmiset kuole ylensyöntiin?

Seitsemän kuolemansyntiä raamatun mukaan:

 

Ylpeys (turhamaisuus)
Kateus
Viha
Laiskuus
Ahneus
Ylensyönti
Himo

 

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Sivumennen sanoen aika jännää että nykypäivänä hyvinvointivaltiossa nykyään "pitää" osata ymmärtää kaikkea mahdollista kamalaa, kuten vaikkapa pedofiliaa taikka jonkin toisen kulttuurin selvästi niksahtaneita käytöntäjä. Mutta samaan aikaan ei-nyt-niin-kamalista asioista, tai asioista joiden ehkä ennenvanhaan on katsottu kuuluvan vain ihmiselle itselleen, saa jokainen huutaa tuomionsa heti kun "syyllisen" silmissään näkee. Räikeimmillään tämä asia on ylipainoisuuden kohdalla. Jotenkin se loputon ylipainoisten noitavaino tympii ja ällöttää minua, vaikka ongelma ei olekaan omakohtainen. (Ja tarvitseeko aina ollakaan? Eihän se ole terveysfanaatikkojenkaan oma ongelma, ja silti heillä on "oikeus" päällepäsmäröidä muita.) - Erityisesti nettideittailua koskevissa keskusteluissa olen eräällä taholla havainnut että valitti kuka tahansa mistä tahansa siinä touhussa, heti ensimmäiseksi pitää todistella olevansa normaalipainoinen ja nuorekas ja mitähän paskaa lie. Jos olet lihava tai olet ruma, sinulla ei ole mitään oikeuksia, etkä saa inahtaakaan. Tärise vaan keskenäsi...

***

Niin, sitä voi miettiä että mikä kaikki ON ihmisen omaa persoonaa. Jos tosiaan on mennyt henkisellä tasolla pieleen alusta asti, niin kuinka paljon ihmisen persoonasta voidaan riipiä pois niin että jotain kuitenkin jää jäljelle? Tai onko korjaamisen oltava ihan totaalista, vai voidaanko tyytyä osatulokseen? Joskushan ei esim. kasvaintakaan saada kokonaan poistettua, jolloinka tyydytään siihen että se nyt sentään on jonkinlaisessa lepotilassa eikä uhkaa henkeä.

Ne besserwisserit jotka ovat tietävinään mikä olisi toiselle ihmiselle parasta usein tekevät sen virheen että he yrittävät sälyttää oman egonsa toisen ihmisen egon tilalle. He ikäänkuin haluavat "riivata" muita ihmisiä, tyhjentää muita ja työntää oman itsensä tilalle kuin loisen. Tämä nyt oli vähän rumasti sanottu, mutta siltä se joskus pahimmillaan tuntuu kun kuuntelee vaikka jotain iänikuista "ei mulla vaan tommosta ole ollut" -litaniaa. Taikka jonkun itsekehua siitä miten hän on nyt niin erinomainen kun hän on päättänyt blaa blaa blaa. No hyvä hänelle, mutta yrittäisi ymmärtää että toinen ihminen on toinen ihminen, eikä toisten kuulu olla hänen kloonejaan.

Ihmistä pitää tosiaan auttaa tulemaan hänen omaksi itsekseen. Jos ihminen kärsii "huonona" itsensä versiona olemisesta, tai ympäristö kärsii vakavasti, silloin tietenkään ei voi vain todeta että olepa rauhassa tuollainen kuin olet. Pitäisikö ihminen sitten jotenkin mystisesti ohjata jonnekin "oman itsensä sisäiseen keskipisteeseen", josta käsin hän voi tähystää itselleen uuden suunnan? - Sitä kun on tullut kaikenlaista luettua, niin tuskin tämä on oma ajatukseni...

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
taucalm
BCK
Mutta siitä huolimatta että lihavuus ei ole rikos, sinun mielestäsi lihavia pitää sakottaa ja heitä pitää syrjiä työelämässä (ja lisäksi väittää, että syrjintää ei edes ole, toisin kuin tutkimukset kertovat):  http://www.tiede.fi/keskustelu/4002122/ketju/liikuntaporkkana/viesti/144#144.
Miksipä ei, kun muustakin itsetuhoisesta käyttäytymisestä rokotetaan, annan muutaman esimerkin: tupakointi -> vero, alkoholin käyttö -> vero, ajoneuvon käyttö -> vero... miksei myös itsetuhoisuudesta syömällä voisi verottaa Suomen talous on kuralla ja veroilla haitallista käyttäytymistä ohjataan ehkä parhaiten vähemmän haitalliseen käyttäytymiseen vai mitäpä olette itse mieltä?

No onhan meillä vero ruoalle, sen nimi on arvonlisävero. Tässä vuoden takainen uutinen, en tiedä kuinka ajankohtainen:

http://www.hs.fi/talous/a1379207845989

Verotus lisää ruuan hintaa Suomessa merkittävästi enemmän kuin monessa muussa EU-maassa.

Tilastokeskuksen tuoreet tiedot kertovat, että ruoka oli viime vuonna miltei 20 prosenttia kalliimpaa kuin EU-maissa keskimäärin. Vanhoihin EU-maihin verrattuna hinnat olivat reilut 11 prosenttia korkeammat.

15 vanhan EU-maan vertailussa Suomen hinnat olivat neljänneksi kalleimmat.

Mikäli ruuan hinnasta vähennetään arvonlisävero, on Suomen hintataso enää noin neljä prosenttia vanhoja EU-maita korkeampi. Ruuan hintaerosta yli 60 prosenttia verrattuna muihin vanhoihin EU-maihin selittyykin arvonlisäverolla.

"Jos makeis- ja virvoitusjuomaverojen tuotto kerättäisiin kaikilta elintarvikkeilta arvonlisäveron muodossa, ruuan arvonlisävero (alv) olisi meillä noin 15,3 prosenttia", kirjoittaa Tilastokeskuksen talous- ja ympäristötilastojen kehittämispäällikkö Ilkka Lehtinen.

Nyt ruuan alv on Suomessa 14 prosenttia. Kireämmin ruokaa verottaa vain Tanska, jossa ruuan arvonlisävero on 25 prosenttia.

Taidat olla ainoa ihminen, joka näkee autolla ajon merkkinä itsetuhoisuudesta. Raamattuhöpinääsi en ota kantaa, tuollaiset argumentit eivät kuulu asiakeskusteluun tiede-palstalla.

Jos haitallista käyttäytymistä halutaan verottaa, sinä olisit hyvä kohde verotukselle, koska olet selvästi haitallinen ympäristöllesi ja Suomelle tuolla silmittömällä vihallasi lihavia kohtaan.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat