Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Alaikäiset tottelevat vaihtelevissa määrin huoltajiensa käskyjä, ainakin mikäli ne ovat johdonmukaisia ja aina samanlaisina toistuvia. Arvelen että jos huoltajan vaatimukset tai edellytykset jälkeläiselleen vaihtelevat päivästä toiseen, tai mikäli vaatimuksia ei näennäisesti ole mutta kuitenkin rivien välistä on luettavissa jonkinlaisia aivan kohtuuttomia odotuksia, voi lapsesta kehittyä neuroottinen ja pakkomielteinen ihminen. Tai ehkäpä kaikessa ja kaikille kapinoiva, epävakaa räyhähenki?

Aikuisuutta odotellessa moni varmaankin miettii että aikuisena teen vihdoin mitä haluan. Mutta kun aikuiseksi asti on päätynyt, huomaa että käskyjä esittävien vanhempien tilalle astuu jotain epämääräisempää, nimittäin koko yhteiskunta. Jotkut reagoivat erittäin herkästi kulloinkin muodissa oleviin pyrkimyksiin (esim. terveellisen elämäntavan suhteen). Jotkut yrittävät haistattaa yhteiskunnalle pitkät. Mutta eihän sitä ilmankaan voi elää, joten jonkinlainen kinkkinen kompromissi yleensä on tehtävä (paitsi jos alkaa esim. ammattirikolliseksi). 

Mutta sitten asiaan. Olen lueskellut Olavi Moilasen kirjaa Hengen kosketus (Arkkityypit, jumalat ja henget shamanismissa, unissa, sairauksissa ja rakkaudessa). Päästyäni sairauksien käsittelyyn havaitsin että Moilanen esittää että ihmiset eivät ehkä halua tervehtyä sairauksistaan, koska kyseinen sairaus (mikä sitten kullakin lieneekän) onkin osa hänen omaa itseään. Neuvot tai vaatimukset tehdä niin ja näin kaikuvat kuuroille korville, koska ne mieltyvät potilaalle niin että hänen pitäisikin oikeastaan muuttua ihmisenä, persoonallisuutena kokonaan toiseksi. Tavallaan tappaa osa itseään (tämä on siis tässä minun tulkintaani Moilasen näkemyksistä, saatan häntä ehkä jossain vaiheessa lainatakin, jos löydän sen kohdan joka minua erityisesti mietitytti kirjaa lukiessa). Moilanen jokatapauksessa on sitä mieltä että kukaan ei edes voi olla täysin terve, elämään kuuluu se että jokainen on aina jollainlailla sairas.

Ihminen varmasti saattaa itse olla kiivaastikin sitä mieltä että kyllä hän haluaa luopua jostain pahasta tavasta ja kehittää terveempiä elämäntapoja, mutta ehkäpä se onkin alitajunta jossa muhii se idea että "nyt olen aikuinen ja teen mitä haluan". Ja vieläpä ehkä että "nyt minä olen vihdoinkin minä, enkä vanhempieni jatke". - Jälkimmäinen tietenkin on aikalailla mahdotonta, sillä väistämättä jokainen on oman sukulinjansa jatke, halusi tai ei.

Jos ego on vain eräänlainen jäävuoren huippu koko minuudesta, niin mistä sen voi tietää mitä koko kokonaisminuus summattuna tahtoo? Entä jos ihminen ei esim. halua laihtua, koska jossain "pinnan alla" hän samaistuu niin voimakkaasti ylipainoisena olemiseen että hän kokee että hänen minuuttaan ON olla nimenomaan ylipainoinen, ja jos hänen pitäisi muuttua, hänen oikeastaan pitäisi "kuolla". Ainoastaan jos ihminen alkaa yhtäkkiä samaistumaan vahvemmin hoikkuuteen, hän pyrkii kohti sitä ja saattaa siihen sitten lukkiutuakin.

Lähimmäisten jäkätys ja mäkätys asiasta on enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Olikohan se juurikin tältä foorumilta kun jostain päin luin että syyllistäminen tutkimusten mukaan aiheuttaa todennäköisemmin lihomista kuin laihtumista? Eli minuus siis haluaa vahvistaa ylipainoisen identiteettiään silloin kun sitä "uhataan" vaatimuksilla sen lopettamisesta ("älä ole lihava, emme hyväksy sinua lihavana"). Auttaisiko ihmisiä sitten se että heidät hyväksytään sellaisena kuin ovat, vaikka he eivät pääsisi ollenkaan lihavuudestaan, tai alkoholismistaan, tai mikä sitten kellekin se eräänlainen "perusongelma" lieneekään? Varsinkin addiktioista kärsivien on helppo jotenkin projisoida itsestään ulos kaikki oma tarve muutokseen sysäämällä se muihin ihmisiin niin että ne ovatkin ne muut ihmiset jotka haluavat muutosta, en minä. Tämän vuoksi tilanne on että "vaimoni ei ymmärrä minua". Sitten kun vaimo ymmärtää että Jeppe tosiaan haluaa juoda, ja vaimo ottaa hatkat, niin sitten itketään olut kourassa sitä. Jos mieluummin samaistuu alkoholistina olemiseen kuin esim. rakastavan puolison ja perheenisän rooliin, niin valinta on sitten se, eikä sitä pidä itkeä. Ihminen ei ehkä pysty olemaan kaikkea.

Sivut

Kommentit (78)

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Kiinnostavaa pohdintaa, tuo sairauden ja minuuden kytkös.

Tuosta alkoholistin vailinnasta voi kyllä kysyä, missä määrin kyse on enää aidosta valinnasta enää siinä vaiheessa kun ihminen on addiktoitunut. Käsittääkseni addiktio ajaa ihmisen oman tahdon yli: vaikka ihminen haluaisikin raitistua/lopettaa tupakoinnin/laihtua (jos ruoka on addiktio), niin addiktio on usein vahvempi.

Eilen juuri luin muuten syömishäiriöistä, mutten muista mistä. Joku gradu se oli, ja siinä mainittiin, että anoreksiassa laihuus on kaikkein eniten kytyöksissä omaan minuuteen. Käsittääkseni juuri siitä syystä aneroksia on niitä kaikkein vaikeimmin hoidettavia syömishäiriöitä.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Joo, minusta addiktiot kannattaa jättää tästä keskustelusta pois, koska yksi addiktion määritelmähän on se, että haluaa lopettaa, mutta ei pysty.

 

Rousseau

Mutta sitten asiaan. Olen lueskellut Olavi Moilasen kirjaa Hengen kosketus (Arkkityypit, jumalat ja henget shamanismissa, unissa, sairauksissa ja rakkaudessa). Päästyäni sairauksien käsittelyyn havaitsin että Moilanen esittää että ihmiset eivät ehkä halua tervehtyä sairauksistaan, koska kyseinen sairaus (mikä sitten kullakin lieneekän) onkin osa hänen omaa itseään. Neuvot tai vaatimukset tehdä niin ja näin kaikuvat kuuroille korville, koska ne mieltyvät potilaalle niin että hänen pitäisikin oikeastaan muuttua ihmisenä, persoonallisuutena kokonaan toiseksi. Tavallaan tappaa osa itseään (tämä on siis tässä minun tulkintaani Moilasen näkemyksistä, saatan häntä ehkä jossain vaiheessa lainatakin, jos löydän sen kohdan joka minua erityisesti mietitytti kirjaa lukiessa). Moilanen jokatapauksessa on sitä mieltä että kukaan ei edes voi olla täysin terve, elämään kuuluu se että jokainen on aina jollainlailla sairas.

Empä nyt puutu siihen, että mistä tämä ajatus on peräisin, vaan menen asiaan. Nimittäin Moilanen (ja Rousseau) on tässä mielestäni jäljillä siinä, että (kroonisen) sairauden hallintaan saaminen ja oireettomaksi voi tosiaan olla hyvinkin persoonaa järisyttävä tapahtuma. Puhun tässä kroonisesta sairaudesta, koska käsitän, että tässä on kyse pitkäaikaissairauksista kuten mielenterveysongelmista tai sairauksista, jotka voidaan saada kuriin elämäntapamuutoksilla, kuten diabetes. Kaikki nämä vaivat on kuitenkin vaivoja, jotka eivät koskaan parane itsestään. No ehkä joku pieni % saattaa mt-ongelmista parata, mutta jätetään nämä harvat poikkeukset tästä pois.

Kun ihminen vammautuu lapsena tai hyvin nuorena psyykisesti, niin sairaus tosiaan voi rakentua osaksi ihmisen identiteettiä. Niin pitkälle en olisi valmis menemään, että sanoisin sairauden olevan osa persoonaa (pl. pershäröt), mutta osa identiteettiä ja minuutta se kieltämättä on. Kun ihminen on koko ikänsä ollut jotain mitä hän on, niin eipä sitä hanakasti lähde muuttamaan, jos nykyiselläänkin pärjää ja tyytyy siihen mitä on. Tavallaan ei voi haaveilla paremmasta kun parempaa ei ole koskaan ollut. Ehkä siksi kuurojen vanhempien on joskus hankalaa hyväksyä sisäkorvaistutteita? Heillä on kuuron identiteetti, mutta tuskin se persoonaa kuitenkaan on?

Kun sitten lähdetään hoitamaan jotain sairautta, niin ihan ensimmäinen askel on saada potilas hyväksymään sairautensa. Kun sairaus on hyväksytty, pitää saada aikaan uskomus, että sairaus on anomalia. Se ei kuulu ihmisen elämään. Vasta tämän jälkeen voidaan lähteä miettimään, että kuinka sairautta voisi hoitaa niin, että potilaan elämänlaatu paranee. Hoidossa on myös tärkeää eritellä koko ajan potilaan tunteita ja vahvistaa potilaan identiteettiä: sinä olet tällainen, mutta sen manifestoituminen johtuu sairaudesta, sinä itse et muutu miksikään jos tämä tapa käyttäytyä muuttuu rakentavammaksi.

Sitten on tietenkin rankempiakin hoitoja, jossa potilaan persoonallisuutta tosiaankin pyritään muuttamaan ja muokkaamaan. Esimerkkinä olkoon psykoterapia. PT lähtökohtana on se, että asiakkaan minärakenteessa on vinouma, jota yritetään muuttaa. Esim. sisäinen ristiriita voi johtua siitä, että persoona on muokkautunut yhdenlaiseksi, mutta kun persoonaa oiotaan, niin sisäinen ristiriita katoaa ja asiakkaalla on parempi olla itsensä kanssa. Tiedä sitten, että kuinka tehokasta tällainen hoito on. Niinhän ne sanoo, että pershäröä ei voi parantaa. Mutta ainakin pershärön haitallisia ilmenemismuotoja voidaan jossain määrin hallita.

Hämmentää.

MooM
Seuraa 
Viestejä6942
Liittynyt29.6.2012
BCK

Kiinnostavaa pohdintaa, tuo sairauden ja minuuden kytkös.

Tuosta alkoholistin vailinnasta voi kyllä kysyä, missä määrin kyse on enää aidosta valinnasta enää siinä vaiheessa kun ihminen on addiktoitunut. Käsittääkseni addiktio ajaa ihmisen oman tahdon yli: vaikka ihminen haluaisikin raitistua/lopettaa tupakoinnin/laihtua (jos ruoka on addiktio), niin addiktio on usein vahvempi.

Eilen juuri luin muuten syömishäiriöistä, mutten muista mistä. Joku gradu se oli, ja siinä mainittiin, että anoreksiassa laihuus on kaikkein eniten kytyöksissä omaan minuuteen. Käsittääkseni juuri siitä syystä aneroksia on niitä kaikkein vaikeimmin hoidettavia syömishäiriöitä.

Ruoka on siitä erilainen addiktion kohde, että sitä ei voi välttää. En tavallaan helpompi sanoa kategorisesti ei alkoholille, tupakalle tai huumeille kuin ruoalle. Tietysti joku välttelee tiettyjä ruoka-aineita tai -ryhmiä (gluteeni, sokeri jne), mutta jotain pitää syödä silti.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009
MooM
Ruoka on siitä erilainen addiktion kohde, että sitä ei voi välttää. En tavallaan helpompi sanoa kategorisesti ei alkoholille, tupakalle tai huumeille kuin ruoalle. Tietysti joku välttelee tiettyjä ruoka-aineita tai -ryhmiä (gluteeni, sokeri jne), mutta jotain pitää syödä silti.
Addiktio ruokaa kohtaan ei kumminkaan ole haitallista, jos valitsee vähimmän haitan periaatteella ruoka-aineet itselleen joita käyttää. Ongelma addiktiosta ruokaa kohtaan syntyy siitä, että syödään niitä haitallisimpia versioita, jotka eivät varsinaisesti ruokaa enää olekkaan vaan synteettisesti tuotettua mielihyvää, joka tekee päihteiden tavoin todella pahaa jälkeä ihmisille. 

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010
Vatkain

Kun sitten lähdetään hoitamaan jotain sairautta, niin ihan ensimmäinen askel on saada potilas hyväksymään sairautensa. Kun sairaus on hyväksytty, pitää saada aikaan uskomus, että sairaus on anomalia. Se ei kuulu ihmisen elämään. Vasta tämän jälkeen voidaan lähteä miettimään, että kuinka sairautta voisi hoitaa niin, että potilaan elämänlaatu paranee. Hoidossa on myös tärkeää eritellä koko ajan potilaan tunteita ja vahvistaa potilaan identiteettiä: sinä olet tällainen, mutta sen manifestoituminen johtuu sairaudesta, sinä itse et muutu miksikään jos tämä tapa käyttäytyä muuttuu rakentavammaksi.

Eli hoidon kulmakivenä on rakentaa ihmisen minuutta, ei murentaa sitä, esimerkiksi haukkumalla lihaavaa (laiskaksi tai nautinnonhaluiseksi tai milloin miksikin), nk. jotkut vatipäät tekevät nettikeskusteluissa, työpaikoilla tai liikuntaharrastuksissa. (Vatipäiden nettovaikutus on negatiivinen, mutta vatipäät ovat liian vatipäitä tajutakseen sitä.)

 

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009
BCK
Eli hoidon kulmakivenä on rakentaa ihmisen minuutta, ei murentaa sitä, esimerkiksi haukkumalla lihaavaa (laiskaksi tai nautinnonhaluiseksi tai milloin miksikin), nk. jotkut vatipäät tekevät nettikeskusteluissa, työpaikoilla tai liikuntaharrastuksissa. (Vatipäiden nettovaikutus on negatiivinen, mutta vatipäät ovat liian vatipäitä tajutakseen sitä.)
Eli poliisit ovat ihan vatipäitä, kun silittelyn ja paijaamisen sijaan sakottavat ylinopeutta ajavia ja pistävät murhaajia häkkiin, mutta ovat vain liian vatipäitä tajutakseen tekevänsä väärin?

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

^^Lihavuus ei ole rikoslaissa määritelty rikos. Poliisin tehtävät liittyvät rikoksiin, ei terveydenhoitoon. Poliisin keinovalikoimat rikollisuuden ehkäisyssä ovat tyystin erilaiset kuin terveydenhoidon keinovalikoimat. (Yllättävää, että tämä on uutinen joillekin. Tai ei, ei oikeastaan.)

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä6283
Liittynyt8.11.2012

Liittyy myös Euroopan massiivisiin taloudellisiin ongelmiin.

 

1) Ymmärretään kaikki ja paijataan toisten rahoilla kun eiväthän ihmiset itse millekkään mitään voi.

2) Seuraa massiiviset ongelmat kaikille jotka puhutaan pois sillä että eihän vallasta seuraa vastuuta.

3) Arabikevät jatkuu ja siirtynee lähemmäs ja lähemmäs koko ajan.

MooM
Seuraa 
Viestejä6942
Liittynyt29.6.2012
BCK

^^Lihavuus ei ole rikoslaissa määritelty rikos. Poliisin tehtävät liittyvät rikoksiin, ei terveydenhoitoon. Poliisin keinovalikoimat rikollisuuden ehkäisyssä ovat tyystin erilaiset kuin terveydenhoidon keinovalikoimat. (Yllättävää, että tämä on uutinen joillekin. Tai ei, ei oikeastaan.)

Onhan meillä siirrytty rikosseuraamuksissakin aika paljon humaanimpaan suuntaan. Esimerkiksi fyysisiä tai häpeärangaistuksia ei harrasteta, pikkurikollisten nimiä ei julkaista jne. Ennen varastelusta menetti käden, nyt saa ehdonalaista.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Opettaja
Seuraa 
Viestejä1983
Liittynyt22.7.2011
MooM

Onhan meillä siirrytty rikosseuraamuksissakin aika paljon humaanimpaan suuntaan. Esimerkiksi fyysisiä tai häpeärangaistuksia ei harrasteta, pikkurikollisten nimiä ei julkaista jne.

Ei tarvitse. Nuohan hoituvat somessa monin verroin tehokkaammin.

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047
Liittynyt3.9.2009
BCK

^^Lihavuus ei ole rikoslaissa määritelty rikos. Poliisin tehtävät liittyvät rikoksiin, ei terveydenhoitoon. Poliisin keinovalikoimat rikollisuuden ehkäisyssä ovat tyystin erilaiset kuin terveydenhoidon keinovalikoimat. (Yllättävää, että tämä on uutinen joillekin. Tai ei, ei oikeastaan.)

Niin lihavuus ei ole rikos, eikä lihava ihminen ole uhri sen enempää kuin ylinopeutta ajava, tai murhaaja. Saitko pointista nyt kiinni?

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

mdmx
Seuraa 
Viestejä5262
Liittynyt23.11.2009
Vatkain

Joo, minusta addiktiot kannattaa jättää tästä keskustelusta pois, koska yksi addiktion määritelmähän on se, että haluaa lopettaa, mutta ei pysty.

Empä tiedä, ehkäpä addiktio on vain sitä, että ego haluaa kyllä lopettaa, mutta alitajunta ei ole samaa mieltä.

Tämän suuntaisiin päätelmiin olen törmännyt kun olen tehnyt empiiristä tutkimusta itselläni, addiktioiden suhteen, lähinnä tupakalla. Päähän alkaa tulemaan passiivisia ajatuksia, jotka puoltavat sitä, että poltan vielä yhden. Perustelevat, miksi vielä. Miksi ei kannata lopettaa.

Silloin voi kai sanoa, että en kokonaisvaltaisesti halua lopettaa.

Ihan samankaltaisia ajatuksia tulee, jos joku yrittää sanoa minulle mitä pitää tehdä. Eli liittyvät mielestäni hyvin vahvasti toisiinsa, samasta asiasta puhutaan.

Haluaa, osittain, mutta ei kokonaan.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat