Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Oletko vartavasten harrastanut asioita joita et voi sietää, ja millaisia ovat kokemuksesi olleet inhokkisi parissa? Oletko pukeutunut tavalla tai väriin josta et pidä yhtään, oletko lukenut kirjallisuutta jota vihaat, tai jotain muuta tällaista? 

Onko kokemus siedettävämpi silloin kun se on vapaaehtoinen, vaikkapa uteliaisuudesta syntynyt/aloitettu? Onko sinua pakotettu asioihin joista et pidä, ja onko näkemyksesi muuttunut?

Sivut

Kommentit (27)

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Liittynyt16.3.2005

Käyn vapaaehtoisesti töissä joka päivä. Kokemuksen mukaan siitä saa rahaa. Ei paljon, mutta välillä riittävästi.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006
Liittynyt30.4.2005

En muista olisiko sellaista tullut tehtyä. Oon mä kyllä joskus hoidellu jotain virallisia asioita, mutta aina on ollut oman edun tavoittelu mielessä niin ei ole ollut vastenmielistä.

 

kytoann
Seuraa 
Viestejä1925
Liittynyt16.3.2005

Kävin vapaaehtoisesti opettamassa tiedonhakua  peruskoululaisille. Tai oikeastaan, oli kyllä pieni pakko mennä joko itse tai komentaa joku muu, eikä kukaan halunnut eikä olisi osannutkaan. 

Ei se ollut niin kamalaa kuin pelkäsin, parin kerran jälkeen suorastaan hauskaa. Jos olisi oikeasti yläpuolelta määrätty,  olisi se ollut  luultavasti kurjempaa. Nyt kun sain  ylimääräistä arvostusta kun tein sitä "omasta halustani".

 

kouluaikana  liikuntatunnit  oli kamalinta mitä tiesin, kaikki liikunta mutta  pesäpallo ja  yleisurheilu varsinkin. Mutta pakko oli. Noin 15 vuotta myöhemmin  aloin  käydä jumpassa  ihan vapaaehtoisesti ja sitä olen jatkanut. Ei se kyllä varsinaisesti hauskaa ole vieläkään, mutta menettelee kun tiedän sen olevan tehokasta. Enkä enää välitä vaikka  en pysyisi tahdissa tai ehtisi kaikkia liikkeitä tekemään. 

Pesäpalloon minua ei saa vieläkään, eikä mihinkään yleisurheilukilpailuihin.  

 

Tyhmyydelle minä olen vihainen kuin rakkikoira; mutta viisaus ei ole kaikille suotu.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Olen aloittanut juoksuharrastuksen vaikka vihaan liikuntaa ja liikkumista. Tahtoisin kasvattaa juuret tuohon sohvalle ja katsoa kun muut liikkuu. Penkkiurheilu on mulle sopiva laji.

Nyt kun juoksen tommosia 4-6 km lenkkejä vakituiseen, niin ei se niin paha enää ole, mutta jos olisi oikotie onneen niin siihen jäisi minun lenkkeilyni satavarmasti.

Hammaslääkärissä pitää joskus käydä väkisellä ja teininä vielä enempi (3 viikon välein) kun pakottivat mulle raudat suuhun. Kyllähän se vitutti vaikka nyt vanhempana on ihan jees, että ylähampaat on vähemmän kierossa. Alahampaat on edelleen ku kompassi: kun pyöräyttää niin joku sojottaa aina pohjoseen. Niitä en antanut oikoa ja hyvä niin!

Hämmentää.

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Liittynyt13.9.2013

Pakottamisesta sen verran, että ihmisen pakottaminen mihinkään on kyllä aika vaikeaa ja harvinaista. Pikkulasta voi pakottaa fyysisellä ylivoimalla, aikuiselle tarvitaan kai jo hengenlähdöllä uhkaamista, tai tosi paljon voimaa, että voidaan puhua pakottamisesta. Yleensä aina on vaihtoehto, vaikka sitten huonokin. 

Lapsena oli vähän niin kuin pakko käydä peruskoulua. En kyllä tykännyt. Nyt taas opiskelisin enemmän kuin mielelläni, mutta kun ja mutta kun.

Töissä pomo ja työnantaja voi velvoittaa tiettyihin asioihin palkkaa vastaan, mutta pakottaa eivät toki voi, kun onhan vaihtoehto. En kyllä työtäni inhoakaan, ainakaan yleensä. Tai no jaa, jotkut hommat voi ehkä mennä jopa sinne alueelle, joten ehkä se lasketaan. Mutta ajattelen, että kun pääosin tykkään työstäni eikä parempaakaan vaihtoehtoa ole näkyvissä, niin menee ne ikävämmätkin jutut.

Juoksemaan olen minäkin alkanut silleen, että en olisi uskonut sellaista tekeväni. Kunhan vaan jostain päähänpistosta kokeilin jonkun pylväänvälin juosta. Ja se olikin ihan kivaa! :) Ei musta mitään maratoonaria tullut eikä tule, mutta silti.

Matematiikkaa inhosin koko peruskoulun ajan ja kuvittelin etten sitä myöskään pysty oppimaan. En ikinä yrittänytkään. Amiksessa sitten puolivahingossa satuin heti alkuun uudelle opettajalle lupaamaan, että okei, yritän. Joten vähän pakkohan se sitten oli. Heti ekasta kokeesta sainkin vitosen (1-5) ja kaikista sen jälkeenkin. Lukiossakin kokeilin ja sama juttu. Hauskaa se oli ja helppoa. Opettajat pitivät jotenkin fiksuna ja hyvänä, mikä oli hyvin hämmentävää ja kummallista. Emmä enää mitään tietenkään osaa, kun en ole tarvinnut, mutta olihan se ihan jännä kokemus.

Reifengas
Seuraa 
Viestejä3276
Liittynyt30.5.2010

Minut on muutamia kertoja pakotettu tanssimaan, mitä inhoan. Ensimmäisen kerran koulussa noin vuonna -77.

Täysin rytmitajuttomana olen siitä aina yrittänyt kieltäytyä, mutta sosiaalisia pakkotilanteita on tullut.

Kaikki laulutaidottomat tietävät kuvion. Ensin muut hirveästi pyytävät laulamaan, ja kun erehdyt laulamaan, pyydetäänkin äkkiä hirveästi, että älä laula.

Olen myös laulutaidoton. Sitä en tosin inhoa, vaan laulan usein, kunhan kukaan ei kuule.

 

Rinnan rikkahat ajavat,
käsityksin köyhät käyvät.

Reifengas
Seuraa 
Viestejä3276
Liittynyt30.5.2010

Ai niin, ne kokemukset siitä, että olen tehnyt inhoamiani asioita.

Käsittääkseni mielipahaa, ja jopa fyysistä kipua kaikille osapuolille.

Rinnan rikkahat ajavat,
käsityksin köyhät käyvät.

slam
Seuraa 
Viestejä2127
Liittynyt11.5.2006

Päivän kaksikymmentäviisi puunnerrusta oli rankat. Hyvä että näitä pakotteita järjestetään nettihaasteen muodossa. Suoraan heräämisen jälkeen lattiaan, että pienet liikkumiset ennen suoritetta olisi voineet tehdä siitä helpomman. Mukavaan asiaankin pakottautuminen on välillä vaikeaa. Sappeella olisi lunta ja ei tarvisi sinne kävellen lähteä, niin en uskoisi olevan juurikaan vaikeuksia. Harrastat pyöräilyä tuossa ja se on hetkittäin paikasta riippuen loistavaa, mutta siihen liittyy taas paljon sitä, että mahdollisuudet tehdä asiaa nautinnollisesti on huonot. Ainakin sohvalla tuntuu, että liian pieni prosentti on mahdollisuuteen onnistua olemaan hauska päivä ulkona, niin jää mielummin sohvalle. On se useammin kuin kerran ollut mukavaa, kun sohvasta irti päässyt, mutta on siellä niitä huonojakin kokemuksia liikaa. Mikään ei sujunut, hajosi jotain, ihmisiä nurkat täynnä. 

Koulun päätösjuhlaan lähtiä kahdeksi. Edellisen koulun päätösjuhlaan en osallistunut. Aloitin työt ennen koulun päättymistä, mikä nykyään olisi varmaan lähes sula mahdottomuus kaltaiseltani epäihmiseltä. Sosiaalisuushan oli lähes huipussaan. Lepäsin silloin 2005 ilmeisesti kotona väsyneenä edellisestä 12tunnista. Todistusta en ole tarvinnut tähän päivään mennessä, mutta sieltä postitettiin onneksi.

Työvoimakoulutuksen päättyminen on kuulemma herkkähetki. Pomppakkia nostellaan laseissa. Toivottavasti siellä on ruokaa tarjolla tai viskon kahvipöntön lattialle ja raivoan, että lopettakaa tuon aineen turha juominen ja sademetsien tuhoaminen. 

Hyvin polkee.

MooM
Seuraa 
Viestejä6947
Liittynyt29.6.2012

Lasketaanko viemäreiden puhdistus? Kun talossa muilla on hiusten pituus 1-40 mm, en katso olevani oikeutettu vaatimaan muita osallistumaan ko. toimeen, vaan kaivelen ne limaiset karvakasat ihan itse ylös sieltä.

Jaa, lauloin viikko sitten karaokea ryhmäpaineen pakottamana. Kiusallista, kun taustan päälle laulaminen on niin hankalaa ja sekin vähäinen vire, jota on yksin hoilatessa karkaa jonnekin. Mutta ihan ok fiilis, kun mukana oli joku muukin ei-niin-pro. Kannatti.

Lisäksi ostin elämäni ensimmäiset legginssit, sellaiset farkun näköiset. Kun on pari paitaa, jotka ovat just vähän liian lyhyitä asialliseksi mekoksi ja tyhmän pitkiä housujen kanssa. Saappaiden kanssa ihan ok luullakseni, mutta vaatii kyllä tietynlaista asennemuutosta noiden leggareiden suhteen.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
slam

viskon kahvipöntön lattialle ja raivoan, että lopettakaa tuon aineen turha juominen ja sademetsien tuhoaminen. 

Aamun OT-fakta. Suurin kahvintuottajamaa on Brasilia. Sen jälkeen tulevat Vietnam, Intia, Kolumbia ja Indonesia.

Hämmentää.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Tähän onkin yllättävän vaikeaa vastata. Yläasteella opin vihaamaan hiihtoa, ja toissatalvena hommasin sukset noin 30 v tauon jälkeen. Mutta kun ala-asteella hiihto (huolimatta siitä että olin silloinkin aina viimeisenä perillä) oli vielä suhteellisen neutraali juttu, en tiedä voiko yläasteen helvetillis-perkeleellisen kauden vuoksi puhua varsinaisesti pakottamisesta.

Onhan siinä hiihdossa omat ongelmansa ollut (esmes viime talvena se ettei tullut talvea!), mutta siinä on hauskaa se että näkee maisemia mitä muuten ei näkisi. Metsälatu (täällä on järvilatukin) kulkee paikoissa missä en välttämättä muuten liikkuisi, kun ei ole tarpeeksi hyvä polku kesäkäyttöön alla. Sellaiseen en ole vielä pystynyt itseäni pakottamaan että äheltäisin jonkin tosi vaikean näköisen ylämäen suksilla ylös, ja häijyn näköisen alamäen laskisin alas. Jos alamäessä on nopea käännös, heittäydyn pelkuriksi ja vain yksinkertaisesti lompsin monoissa sen mäen alas, mieluummin kuin otan riskin puuta päin menosta. Ja ylämäessäkin saatan kävellä mieluummin kuin tapella ja olla pärställäni (mikä oli yksi niitä syistä että yläasteella se hiihtoviha alkoi).

Jääkylmään veteen menokaan ei kauheasti kiehdo, mutta silti uimahallissa ollessani käyn 8 asteen altaassa ihan rauhallisesti astellen. Tekeehän se gutaa saunan edellä.

Numeroiden kanssa en oikein tunne olevani omimmillani, mutta välillä laskeskelen paperin ja kynän kanssa, että en nyt ihan matematiikkavammaiseksi tule.

 

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005

Olen tehnyt erilaisia inhoamiani asioita. Yleisesti ottaen se on aina ollut rakentava kokemus pitkällä tähtäimellä ja auttanut minua pääsemään eroon ennakkoluuloista/peloista/inhosta.

Joitain mainitakseni:

- Lapsuuden trauman vuoksi inhosin pitkään mansikoita. Olen kuitenkin pakottanut itseni syömään niitä aikuisiällä ja onnistunut aika hyvin karkottamaan mansikkafobiani.

- Nuorena aloin hypätä mäkeä vaikka jossain määrin pelkäsin korkeita paikkoja. Voitin pelkoni. Korkealla minua huimaa edelleen ja koen pientä epämukavuutta, sekä näen usein painajaisia korkeista paikoista ja putoamisesta, mutta nyt pystyn kuitenkin ns. normaalisti toimimaan korkeilla paikoillakin.

- Olen kärsinyt myös kovasta piikkikammosta koko ikäni, mutta erään sairauden/vaivan vuoksi jouduin käymään verikokeessa viikoittain pitkän aikaa pari vuotta sitten ja piikkikammoni kohtuullistui sen myötä huomattavasti. Elämäni ensimmäinen verikoe oli kyllä kauhea kokemus; pahoinvointia ja melkein pyörryin kun kokematon hoitsu otti näytteen (kuten myöhemmin sain oppia) vielä erityisen kehnolla eli kivuliaalla tavalla. Pari kertaa sen jälken pelotti vielä paljon, mutta kokeneet labrahoitajat onnistuivat hyvällä työllään poistamaan verikoepelkoni vähitellen.

- Lasten saaminen, hoitaminen ja kasvattaminen ovat myös pakottaneet tekemään asioita joita aiemmin olen vierastanut; esimerkiksi kaikenlainen ihmisen ulosteiden ja eritteiden kanssa touhuaminen sekä esim. sairaan ihmisen hoitaminen ja hoivaaminen. Olen oppinut pois jätöksiin, sairauksiin yms. luontaisesti tuntemastani kammosta. Nyt minua ei juuri häiritse jos flunssainen kersa aivastaa naamalleni tai joudun omin kätösin kaapimaan paskaa ja oksennusta jostain pois.

Nykyään en oikeastaan pelkää tai inhoa mitään.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
Vatkain

Hammaslääkärissä pitää joskus käydä väkisellä ja teininä vielä enempi (3 viikon välein) kun pakottivat mulle raudat suuhun. Kyllähän se vitutti vaikka nyt vanhempana on ihan jees, että ylähampaat on vähemmän kierossa. Alahampaat on edelleen ku kompassi: kun pyöräyttää niin joku sojottaa aina pohjoseen. Niitä en antanut oikoa ja hyvä niin!

Ai niin joo, hammaslääkäriäkin olen pelännyt, mutta oikein tarkoituksella kieltäydyin puudutuksesta käydessäni muutama vuosi sitten paikkauttamassa reiän. Olihan se hermoon poraamisen kipu aikamoinen kokemus mutta uskoisin että sen myötä en niin paljoa pelkää enää hammaslääkäriä kun olen nyt kokenut sen, mitä se todennäköisesti pahimmillaan voi olla ja säilyin hengissä.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

AinaSyytäEpäillä
Seuraa 
Viestejä14
Liittynyt7.11.2014

Luin nuorena Kalle Päätalolta 4 kirjaa. Ei minusta tullut hänen faniaan, mutta ymmärsinpä jotakin juuristani ja elämän todellisesta ankeudesta.

Aloitin kävelylenkkeilyn uteliaisuudesta vuosia sitten, ja pidin siitä. Kävelen edelleen aina kun polveni ymmärtää pitää turpansa kiinni.

Inhokkeina on edelleen jalkapallon katsominen (ennemmin oksennan), ryhmäliikunta, seuramatkailu, kampaajalla käynti, ikäihmisten sairauskertomusten kuunteleminen. Vain muutamia mainitakseni.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat