Seuraa 
Viestejä451
Liittynyt18.3.2008

Eläimillä täytyy olla keskushermostossa mekanismi, joka aiheuttaa sen, että jonkin elimistön vajaatilan sattuessa eläin aloittaa etsimistoiminnan vajaatilan poistamiseksi. Kyseinen mekanismi aiheuttaa sen, että eläin lopettaa muut käyttäytymiset, ja keskittyy käyttäytymiseen, joka pyrkii poistamaan vajaatilan. Eläin keskittyy esimerkiksi veden tai ravinnon etsimiseen. Ihminen ei ole tästä poikkeus, ja jokainen kunnolla laihduttanut tietää kokemuksesta sen, miten laihduttaessa ajatukset pyrkivät karkaamaan ruokaan ja syömiseen. Ihminen voi tietenkin tietoisesti tukahduttaa ajatukset ruuasta ja syömisestä, ja ihminen voi keskittyä muihin asioihin, kuten työntekoon, pelaamiseen tai viihteeseen, ja unohtaa hetkellisesti nälän tunteen, mutta aina erilaisten pysähtyneisyyden hetkien koittaessa ajatuksiin nousee ruoka ja nälän tyydyttäminen. Laihdutus on usein rankka prosessi, sillä huomattava määrä psyykkistä energiaa joudutaan käyttämään siihen, että vastustetaan sisäisiä impulsseja, jotka johtaisivat ravinnon nauttimiseen.

Tämä sama ilmiö havaittiin selvästi myös maailman ainoassa pitkäaikaisessa nälkiinnyttämistutkimuksessa, Minnesotan nälkiinnyttämistutkimuksessa toisen maailmansodan aikana. Kun koehenkilöt elivät puoli vuotta normaalista puoleen kalorimäärältään vähennetyllä ruokavaliolla, niin heidän ajatustensa todettiin lähes pakonomaisesti kietoutuvan ruuan ja syömisen ympärille. Ruuasta tuli pakkomielle osallistujille. Yksi heistä muisteli, miten siitä vähäisen ruuan syömisestä miehet muodostivat oudon ja kiinnostavan tapahtuman: “Syömisestä tuli ritaali – jotkut liottivat ruuan veteen, jotta vaikuttaisi siltä, että sitä on enemmän. Toiset söivät vain pieni pala kerrallaan, ja maistelivat yhtä palaa pitkään suussaan, joten ruokailuun kului runsaasti aikaa. – Moni osallistujista alkoi keräillä keittokirjoja ja reseptejä. Yksi heistä kertoi omistaneensa niitä yli sata kun koe oli ohi. Harold Blickenstaff muisti sen turhauman, jonka kokoaikainen ruuan ajatteleminen aiheutti: En muista elämässäni odottaneeni mitään niin paljon, kuin tämän kokeen päättymistä. Eikä kyse ollut niinkään – fyysisestä epämiellyttävyydestä, mutta siitä, ruuasta tuli tässä kokeessa elämän tärkein asia – ruuasta tuli keskeinen ja oikeastaan ainoa asia, jolla oli mitään merkitystä elämässä. Ja jos ruoka on ainoa asia elämässä, niin elämä on aika tylsää. Tarkoitan sitä, että jos menit elokuviin, niin et ollut niinkään kiinnostunut rakkauskohtauksista, mutta kiinnitit tarkkaan huomiota siihen, että elokuvissa syötiin ja mitä syötiin.

 

Laihduttaminen kyllä onnistuu, ja painoa voi pudota kymmeniä kiloja, mutta ongelmaksi nousee se, että jos halutaan painon pysyvän alhaalla pysyvästi, niin silloin laihduttamista joutuisi jatkamaan loppuelämänsä. Yleensä emme ajattele olevamme loppuelämää rankalla laihdutuskuurilla, vaan ajatuksenamme on, että kun tavoitepaino on saavutettu, niin laihdutuskuuri ja kieltäytyminen ruuasta voidaan lopettaa. Voitaisiin taas vaihtaa vapaalle, ja syödä ruokahalun mukaan.

Valitettavasti näin ei käykään, vaan laihdutuskuurin lopettamisen jälkeen paino alkaa palaamaan entisiin lukemiin. Miksi näin käy tutkimusten mukaan? Miksi laihdutustutkimusten mukaan on käytännössä mahdotonta pitää laihdutuksella saavutettua alhaisempaa painoa?

Tämän ymmärtämiseksi täytyy kysyä, mikä on se vajaatila, joka aiheuttaa ruokahalun kasvun, nälän tunteen ja ravinnon etsimiskäyttäytymisen. Voidaan olettaa kaksi erilaista mekanismia energiatasapainon säätelyssä 1. ja 2.

1.       Elimistö mittaa kuinka paljon energiaa on tietyssä ajassa kulutettu, ja tämän perusteella säätää ruokahalun sellaiseksi, että ravintoa nautitaan korvaamaan kulutettu kalorimäärä. Jos esimerkiksi vuorokauden aikana on kulutettu enemmän kaloreita kuin tavallisesti, niin silloin ruokahalu nousisi hetkellisesti, ja laskisi jälleen, kun vuorokauden sisällä on nautittu tavallista enemmän ravintoa.

2.       Elimistöllä vertaa nykyistä painoa, eli ruumiin sisältämää rasvamäärää tiettyyn asetusarvoon, ja jos ruumiinpaino, eli rasvamäärä on liian pieni, niin ruokahalua nostetaan kunnes elimistö on saavuttanut tietyn rasvapitoisuuden määrän. Eli ruokahalun määräisi eräänlainen ”rasvatermostaatti”, joka tarkkailee elimistön rasvaprosenttia ja tulkitsee sitten sen perusteella, onko elimistö ravinnon vajaatilassa, vai ei. Tätä jälkimmäistä mallia energiatasapainon säätelystä on nimitetty asetusarvoteoriaksi (set point theory).

 

Laihdutustutkimuksien perusteella näyttää siltä, että 2. vaihtoehto, eli asetusarvoteoria kuvaisi paremmin energiatasapainon säätelyä ihmisellä. Se ei sinänsä ole ihme, sillä jos taas verrataan eläimeen luonnossa, niin jos luonnoneläin sattuisi ravinnon puutteen vuoksi laihtumaan 20 %, niin biologisen kelpoisuuden kannalta eläimen ei kannattaisi jäädä pysyvästi alipainoiseen tilaan, vaan sen kannattaisi jälleen saavuttaa optimaalinen paino, eli palauttaa menetetyt 20 % takaisin.

Näyttäisi siis siltä, että kullakin ihmisellä on oma yksilöllinen ihannepainonsa, jossa oleva rasvaprosentti on hänen asetusarvonsa ilmaus. Tässä painossa ihminen pysyy, jos hän syö vapaasti syömistään mitenkään säätelemättä. Jos hän sitten laihduttaa, niin keskushermoston energiatasapainoa säätelevä mekanismi alkaa lisätä ruokahalua ja nälän tunnetta, ja yksilö kokee voimistunutta ruokahalua aina siihen saakka, kunnes elimistö on saavuttanut jälleen asetusarvonsa.

Asetusarvon alittaminen aiheuttaa siis nälän tunteen voimistumista ja sen, että ihminen alkaa ajatella syömistä ja ruokaa. Toki ihminen voi olla välittämättä tästä paineesta. Nälkälakkolaiset voivat välttää syömistä jopa kuolemaansa saakka. Toinen esimerkki ovat anorektikot, jotka pystyvät olemaan aliravittuina pitkiäkin aikoja. Jopa vuosia. Mutta käsittääkseni anorektikot ajattelevat lähes koko ajan ruokaa, tai ruuasta kieltäytymistä, joka paljolti on kuitenkin sama asia.

Laihdutuskuurilla yksilö jaksaa olla vaihtelevan pituisen ajan. Erittäin harva kuitenkin hyväksyisi kohdallaan sen ajatuksen, että hän tahdonvoimallaan toteuttaisi laihdutuskuuriaan loppuelämänsä ajan, tai vaikka muutaman vuoden. Tällainen pysyvä, ikuinen laihdutuskuuri ilman taukoja kuitenkin näyttäisi olevan ainoa vaihtoehto, jos haluaa pudottaa painoaan pysyvästi.

Linkkejä

Set point theory http://www.fasebj.org/content/4/15/3310.long

Minnesota

http://en.wikipedia.org/wiki/Minnesota_Starvation_Experiment

http://joyproject.org/overcoming/starvation.html

Sivut

Kommentit (24)

käyttäjä-3779
Seuraa 
Viestejä1634
Liittynyt12.5.2014

http://fi.wikipedia.org/wiki/Eroon_vehn%C3%A4st%C3%A4

Kirjoittaja puolustaa keliakian pohtimisen ohella ajatusta, että vehnällä on ruoan himoa lisäävä vaikutus. Kriitikot tähdentävät, että amerikkalaisten jatkuva lihominen ja kakkostyypin diabeteksen jyrkkä lisääntyminen johtuvat enemmänkin vehnäjauhoista (leivoksista ja pullista ym.) kuin täysjyväviljasta.

Tel Avivin yliopistossa on sitovasti todettu, että olipa ruokavalio millainen hyvänsä, ne, jotka keskittävät nauttimansa kalorimäärän aamiaiselle, laihtuvat paljon enemmän kuin illalla syövät. 

http://www.timesofisrael.com/want-to-lose-weight-make-breakfast-your-big-meal-and-have-dessert-with-it/

o_turunen
Seuraa 
Viestejä14016
Liittynyt16.3.2005

Varmaan tulee nälkä kun tuommoisia vuodatuksia säveltää ja sitten pitää välillä käydä jääkaapilla.

 

Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi. Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.

o_turunen
Seuraa 
Viestejä14016
Liittynyt16.3.2005

Buchenwaldissa on sitovasti todistettu, että ihminen laihtuu, jos ei syö illalla eikä aamulla.

Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi. Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Emotion Science

Laihdutuskuurilla yksilö jaksaa olla vaihtelevan pituisen ajan. Erittäin harva kuitenkin hyväksyisi kohdallaan sen ajatuksen, että hän tahdonvoimallaan toteuttaisi laihdutuskuuriaan loppuelämänsä ajan, tai vaikka muutaman vuoden. Tällainen pysyvä, ikuinen laihdutuskuuri ilman taukoja kuitenkin näyttäisi olevan ainoa vaihtoehto, jos haluaa pudottaa painoaan pysyvästi.

Joo, paitsi että siitä ei puhuta laihdutuskuurina, vaan pysyvänä elämäntapamuutoksena. Aletaan syömään kohtuudella ja ennen kaikkea oikein niin  ihminen laihtuu. Sanotaan, että nälän tunne ei kuulu laihduttamiseen.

Hämmentää.

Jodi
Seuraa 
Viestejä2187
Liittynyt27.2.2014

Jos se rasvatohtori Keys olisi nälkiinnättänyt eri ikäisiä ihmisiä, hän olisi huomannut että ikä vaikuttaa laihtumiseen. Nuorena pienikin vaje laihduttaa mutta vanhempan edes puolittaminen.

Tuo keskitysleirikuva (ehkä feikki) ei kerro että taudit tappoivat ihmisiä koska elinolot ja siivottomat tavat levittivät niitä. Ruokaakin oli vähän. Noin laihaksi ei muuten selviä kuin hyvällä hoidolla. Aidot vankien kuvaukset kuolemista kertovat että joko ihminen vain kuoli nukkessaan tai jos oli sairaalassa niin siellä. Kukaan ei luurangoksi laihtunut ensin koska tapettiin kun työkyky meni.

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

o_turunen
Seuraa 
Viestejä14016
Liittynyt16.3.2005
Jodi

Tuo keskitysleirikuva (ehkä feikki) ei kerro että taudit tappoivat ihmisiä koska elinolot ja siivottomat tavat levittivät niitä. Ruokaakin oli vähän. Noin laihaksi ei muuten selviä kuin hyvällä hoidolla. Aidot vankien kuvaukset kuolemista kertovat että joko ihminen vain kuoli nukkessaan tai jos oli sairaalassa niin siellä. Kukaan ei luurangoksi laihtunut ensin koska tapettiin kun työkyky meni.

Siitä en tiedä, onko se aito, mutta täältä se on repäisty:
http://en.wikipedia.org/wiki/Buchenwald_concentration_camp

Tosin liika laihduttaminenkaan ei aina ole hyvästä.
http://www.youtube.com/watch?v=CyvjcBUd-Co
http://www.youtube.com/watch?v=FMEkEGaDK6g

Tosin voisihan ajatella niinkin, että laihduttajan aivoja voisi käyttää tieteellisiin kokeisiin.

Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi. Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.

homer
Seuraa 
Viestejä391
Liittynyt26.3.2014

Näläntunteen säätelystä.

http://www.potilasliitto.fi/terveysuutiset_01082006.htm

Usein lihomisen taustalla eivät ole hormonaaliset syyt, vaan sipsit, suklaa ja muut herkut, joita mässäillään oli nälkä tai ei.

Näläntunne vähenee kun ei enää ahmi mahaansa erittäin täyteen, vatsalaukku alkaa kutistumaan, pienempi määrä ruokaa riittää jatkossa.

Tähän voi auttaa tieto siitä, että aivoilla menee parikymmentä minuuttia näläntunteen säätelyyn syömisen jälkeen.

Jos haluaa laihtua pysyvästi, se ei onnistu laihduttamalla, vaan muuttamalla ruokavalio samansuuntaiseksi kuin hoikemmilla, eli vähähiilihydraattista, proteiinipitoista ruokaa.

Hiilihydraattejakin tarvitaan, sellaisia joilla pieni glykeeminen indeksi, http://fi.wikipedia.org/wiki/Glykeeminen_indeksi

Veren sokerilla on suuri osuus näläntunteen säätelyssä, siksikin se olisi hyvä pitää tasaisena.

Sokeria/nopeita hiilareita syömällä veren sokeri nousee nopeasti ja myös laskee insuliinipiikin takia, tulee nälkä jälleen.

Näläntunnetta on hyvä opetella kestämään tarvittaessa hetki, eikä heti tartu pullapitkoon, pari lasillista vettä mielummin.

homer
Seuraa 
Viestejä391
Liittynyt26.3.2014

Stressaavassa tilanteessa osa ihmisistä kurottaa kohti keksipakettia tai sipsipussia. Mikäli ahmiminen on hallitsematonta ja toistuvaa, voi kyseessä olla lihavan ahmimishäiriö (englanniksi binge eating disorder, lyhennettynä BED).

Diagnoosi on juuri lisätty uutena sairautena yhdysvaltalaiseen mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden DSM-diagnoosijärjestelmään.

- Lihavan ahmimishäiriöstä kärsivät ovat usein ylipainoisia ja heillä on kausia, jolloin ahmimista esiintyy toistuvasti, mutta ilman bulimiaan liittyvää itse aiheutettua oksentamista, kuvailee professori Christopher Fairburn Oxfordin yliopistosta.

BED on Terveyskirjaston mukaan syömishäiriöistä yleisin. Siihen liittyy usein psyykkisiä oireita, kuten alakuloa ja masentuneisuutta, ahdistuneisuutta, mielialan aaltoilua ja psyykkistä haavoittuvuutta. Ahmiminen voi kohdistua johonkin tiettyyn herkkuun ja yleensä se tapahtuu muilta salassa.

Ahmimisen jälkeen henkilön valtaa henkinen krapula.

- Silloin tuntee tehneensä vahinkoa itselleen, taas kerran. Itseään kohtaan tuntee voimakasta inhoa, kertoo 23-vuotias Hayley Bennett Daily Mailille.

Hayleyn suurimmaksi heikkoudeksi muodostui suklaa. Ongelmat ruoan kanssa alkoivat, kun hän oli vasta kahdeksanvuotias ja sai toiselta lapselta kuulla olevansa lihava. Yksitoistavuotiaana salaa ahmiminen oli jo jatkuvaa.

- Muiden kommentit satuttivat, mutta pahempaa oli ankaruus ja kriittisyys itseäni kohtaan. Vanhempani ajattelivat samoin kuin minä: että laihtuminen tekisi minusta terveemmän ja onnellisemman. Hekään eivät ymmärtäneet, että kärsin syömishäiriöstä.

Lievimmissä tapauksissa ahmimishäiriön voi saada hallintaan itsehoidolla. Ahmimiseen taipuvaisille tyypillistä on laihduttaa tiukoilla dieeteillä, joihin liittyy aterioiden väliin jättämisiä. Tästä pitäisi päästä eroon ja keskittyä sen sijaan syömisrytmin säännöllistämiseen.

Laihduttamista kannattaa harkita vasta, kun ahmiminen on saatu hallintaan. Ankaria laihdutuskuureja on myös tällöin hyvä välttää.

Vaikeammissa tapauksissa kannattaa hakeutua hoitoon. BED-tautia hoidetaan useimmiten psykoterapialla ja ravitsemusohjauksella.

http://www.iltalehti.fi/terveys/2013103017663704_tr.shtml

homer
Seuraa 
Viestejä391
Liittynyt26.3.2014
aggris aggris

Kirjoittaja puolustaa keliakian pohtimisen ohella ajatusta, että vehnällä on ruoan himoa lisäävä vaikutus. Kriitikot tähdentävät, että amerikkalaisten jatkuva lihominen ja kakkostyypin diabeteksen jyrkkä lisääntyminen johtuvat enemmänkin vehnäjauhoista (leivoksista ja pullista ym.) kuin täysjyväviljasta.

Vehnä ja muut nopeat hiilihydraatit poistavat nälän vain hetkeksi.

Amerikkalaisten lihavuus johtuu siitä, että he ovat syöneet liikaa.

glukoosi-fruktoosisiirappia syövät he keskimäärin 20 kiloa vuodessa.

Isoglukoosi eli maissisiirappi eli glukoosi-fruktoosisiirappi (high-fructose corn syrup = HFCS) on tärkkelysmakeuttaja, jota valmistetaan glukoosisiirappi (maissitärkkelys) -nimisestä tärkkelyksestä kemiallisesti. Siinä osa glukoosista on entsyymien avulla muunnettu fruktoosiksi,[1] ja näin makeusaste on nostettu sakkaroosin tasolle.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Isoglukoosi

"Ei liene yllätys, että lisäsokerin määrän kasvu ruokavaliossa pistää painon nousuun ja altistaa suuremmalle diabetesriskille. Uutta kuitenkin on kuinka lisäsokerista saadun hedelmäsokerin osuus vaikuttaa terveyteen. Tuoreen amerikkalaistutkimukseen mukaan hedelmäsokerin eli fruktoosin osuuden kasvu ruokavaliossa lisää ylipainoisuutta ja metabolisen oireyhtymän riskiä huomattavasti.

Hiirikokeiden avulla Munuais- ja Verenpainetautien Osaston johtaja Richard Johnson Coloradon lääketieteellisestä yliopistosta kansainvälisine tiimeineen huomasi erikoisia ominaisuuksia hedelmäsokerin kehoon imeytymistä avittavista entsyymeistä fruktokinaasi C:stä ja A:stä - kyseiset entsyymit näyttävät aiheuttavan vastakkaiset seuraukset toisen kerryttäessä rasvaa maksaan ja lisäten insuliinivastustusta ja toisen taas suojeltaessa näiltä vaikutuksilta.

- Vähentämällä hedelmäsokerin siirtymistä aineenvaihduntaan fruktokinaasi A:n osuus kasvaa suhteessa haitalliseen fruktokinaasi C:hen nähden, vähentäen näin riskiä sairastua esimerkiksi yhtäaikaiseen valtimonkovettumatautiin ja aikustyypin diabetekseen, Johnson kertoo ja jatkaa,

- Tutkimuksemme valottaa hedelmäsokerin roolia teollistuneita maita vaivaavassa ylipainoisuus-, ja diabetesongelmassa.

http://www.tohtori.fi/?page=4031888&id=8474064

Fruktoosi tekee tyhmäksi?

http://medicalxpress.com/news/2012-05-sugar-stupid-high-fructose-diet-sabotages.html

Fruktoosi eli hedelmäsokeri on luonnosta peräisi olevista sokereista makein. Sitä myös pidetään terveellisenä. Fruktoosi nostaa veren sokeriarvoja hitaammin kuin tavallinen sokeri.

Elintarviketeollisuus sai EU:lta hyviä uutisia kesällä 2013. Silloin päätettiin, että fruktoosia sisältäviä tuotteita voidaan markkinoida terveysväittämällä. Väittämää saa käyttää ruokapakkauksissa ja mainoksissa vuoden 2014 alusta alkaen. Ehtona on se, että osa elintarvikkeen sokerista tai glukoosista on korvattu fruktoosilla.

Fruktoosia eli hedelmäsokeria käytetään ainoana lisättynä makeuttajana muun muassa vauvojen hedelmäsoseissa.

Juomissa fruktoosin käyttö makeuttajana on hiljalleen lisääntynyt. Varsinkin kuplamehuista ja lapsille suunnatuista juomista löytyy lisättyä fruktoosia. Fruktoosilla saa makeutta vähemmillä kaloreilla. Sana hedelmäsokeri näyttää pakkauksessa terveelliseltä.

Amerikkalaisten kaloreista peräti viidesosa kertyy makeuttajista. Suomessa saamme sokereista noin kymmenesosan energiastamme.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/07/lisattya-fruktoosia-vaikea-valttaa

Scientific American julkaisi tutkimuksen USA:n vaikutusvaltaisessa terveysalan julkaisussa, jossa selvitettiin teollisuuden makeutusaineiden yhteys näläntunnetta säätelevään aivolisäkkeeseen. Tulokset paljastavat syy-yhteyden makeutusaineiden ja ihmisten vahingollisen käyttäytymisen välillä.

Näin ruokateollisuus tekee kansasta lihavan, sairaan ja nälkäisen

Ruokateollisuus tulvii fruktoosisiirapilla valmistettuja tuotteita. Uuden tutkimuksen mukaan juuri ruokateollisuus on vastuussa länsimaisen liikalihavuusongelman kasvusta, sillä edulliset teollisuuden käyttämät makeutusaineet estävät aivojamme rajoittamasta ruumiidemme ruokahalua. Yksinkertaisesti sanottuna, glukoosi täyttää näläntunteen ja fruktoosi puolestaan jättää sinut näläntunteeseen.

Virvoitusjuomista ketshuppiin, teollisesti valmistetut ruokatuotteet sisältävät yhä enemmän fruktoosia, joka puolestaan vaikuttaa niihin aivojen alueisiin, jotka säätelevät ruokahalua. Tämä selviää Scientific American -lehden suorittamasta tutkimuksesta, joka julkaistiin lääketieteellisessä julkaisussa Journal of the American Medical Association. Asiasta uutisoi RT News.

Tutkijat mittasivat hypotalamusta, aivolisäkettä, joka säätelee aivojen näläntunteeseen liittyviä signaaleja. Tutkimus suoritettiin 20 vapaaehtoiselle koehenkilölle, jotka olivat terveiksi luokiteltavia. Tavoitteena oli selvittää käytettyjen makeutusaineiden vaikutuksia aivojen toimintaan. 

Esimerkiksi juotuaan 300 kaloria sisältäneen juoman, joka oli makeutettu 75 grammalla fruktoosia, koehenkilöiden hypotalamus oli edelleen aktiivinen ja vain lisäsi näläntunnetta. Kun koehenkilöt saivat vastaavan juoman, joka oli makeutettu glukoosilla, heidän hypotalamuksensa oli vähemmän aktiivinen ja koehenkilöt kokivat vähemmän näläntunnetta. Juomalla glukoosia siis sulkeutuivat ne kriittiset osat aivoista, jotka välittävät näläntunnetta.

Asiasta kertoi Yalen yliopiston tohtori Robert Sherwin. "Mutta fruktoosilla me emme nähneet tätä muutosta tapahtuvan. Tuloksena halu syömiselle jatkui - se ei loppunut", Sherwin sanoi.

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=6329

Elintarviketeollisuus on onnistunut tekemään amerikkalaisista tyhmiä läskejä, eurooppalaiset herkkuperseet voisivat miettiä kannattaako mutustella vain epäterveellistä ruokaa, eikä ihmetellä miksi lihoaa.

RaahenTiikeri
Seuraa 
Viestejä973
Liittynyt18.2.2009

jaa jaa.mää alotin tammik.2007 siitä normaalin painon vielä sisällä olevasta noin 74 kilosta ja alimmillani kävin 57-58 kilossa 2007 loppusyksystä.

2008 kesään mennessä vakiintui tämä nykyinen kokoni joka tarkoittaa noin 59,5-60 kiloa kesäisin ja noin 62,5-63 talvisin.Eikä se siitä ole miksikään muuttunut 6 vuoteen (jos siis peilaan nyt 2008 loppusyksyyn-2014 syksy).Käytännössä koskaan en ole sanan varsinaisessa mielessä NÄLKÄINEN.

nykyään on kroppa tiukempi jos ei sanan varsinaisessa mielessä lihaksikkaampi kuin tuolloin 2007-08 ja olen "pienempi" vaatekooltani vaikka sen kilon-1,5 painavampi.

Koko ajan olen elänyt ei niin tiukan vähähiilihydraattisesti tuolta 2007 keväästä asti.Niin ja vähän rapiat 171cm mies olen.

Pienenä ja hoikkana meinaan pysyäkin.Kattavasti lihavassa suvussa kulkee kaikki mahdolliset aineenvaihduntasairaudet,verenpaineet,lihavuuskomplikaatiot ym ym...päätetapahtuminaan sydän-ja aivoinfarktit.Lienen isän puolen (heitä oli yht. 8 sisarusta+heidän lapset) lähisuvusta yksi niistä 3-4 harvasta joka on selvinnyt ilman diabetestä tai edes sen esiastetta jopa 36 vuotiaaksi.Isä itse taisi saada diagnoosin siinä 33 vuoden huitteilla,monet hänen sisaruksistaan ennen 30 ikävuotta.

optimistx
Seuraa 
Viestejä852
Liittynyt14.1.2008

Kiva lukea menestystarinoitakin tässä asiassa, hyvää jatkoa RaahenTiikerille!

Olen saanut painoindeksini pysymään noin 24:ssä vuosikausia hyvin yksinkertaisella menetelmällä.

1. Punnitsen joka aamu ja merkitsen luvun ylös 100 g tarkkuudella.

2. Jos paino on yhtään yli tavoiterajan, en syö mitään sinä päivänä, mutta juon vettä/kahvia. (siis ei tulkintaerimielisyyksiä itseni kanssa, mitä voi tehdä).

Kokemuksen mukaan yhden päivän täyspaasto poikkeuksetta on pudottanut painon selvästi alle tavoiterajan. (noin kilon tyypillisesti)

Muina päivinä voin liikkua tai olla liikkumatta, syödä mitä vaan minkä määrän tahansa.

Tällä tavoin täyspaastopäiviä tulee noin kerran vajaassa viikossa.

Täyspaasto ei varmaan kaikille sovi, tulee päänsärkyä tai muita ongelmia.

Ei tarvitse tutkia kaloritaulukoita, riehua kuntosaleilla tms, eikä jättää mielitekoja väliin: jos tekee mieli popsia suklaata levykaupalla, niin siitä vaan ...:)

Ikää nyt noin 70. Paino-ongelmat alkoivat noin 40-50 v iässä. Oli kaikenlaista kalorinlaskentaa ja liikkumisen säätöä puuskittain, jojo-ilmiö noin 2 v jaksolla seurauksena. Nyt tällä "päivä tayspaastoa jos grammankin yli"-menetelmällä ongelmat ratkaistu mukavasti.

1. Päätä, mikä (tutkimus-)tulos TUNTUISI mukavalta
2. Etsi tulosta tukevia todisteita, hylkää kaikki muut todisteet
3. Pysy kannallasi lopun elämää ja toista sitä kaikille herkeämättä.
4. Valmis!

http://www.tiede.fi/keskustelu/66231/ei_yliopistollinen_tutkimus_taikako...

RaahenTiikeri
Seuraa 
Viestejä973
Liittynyt18.2.2009

mun mielestä paasto tulee (minulle ainakin) toisinaan ikäänkuin vahingossa.Varsinaista kovaa ruokahalua ei ole juuri koskaan.

Tänään olen syönyt iltapäivällä runsasvoista ja turkkilaisella jugurtilla pehmennettyä lanttu-selleri-porkkanasosekeittoa (lihana jonkun verran käristettyä pekonia) ehkä 800-1000kcalorin edestä+piimään tehdyn smoothien omista marjoita.En uskoakseni syö ennen huomista puoltapäivää.

Vuorokauden paastokin menisi ihan tuosta vaan,mutta kun viime vuosina on sattumalta (toisessa ketjussa käsittelemäni ruokatorven häiriöt)tullut syötyä IHAN LIIAN VÄHÄN niin en sellaisia paastoja halua.

Pyrin keräämään mahd.paljon ravinteita ruokaani,ja jos tuo ei mainittujen ongelmien takia kiinteistä ruoista onnistu,niin sitten kuitenkin haalin kaloreita juomalla esimerkiksi tölkin pari kermaa+sekä aloittamalla aamut bulletproof-kahvilla (ns voikahvi)jota terästetty sulatetulla suklaalla.yleensä tavoite on päivässä saada sisään (aamu 10 ja 16-18) 2 kertaa se +1000kcall.Liikunnallisempina aikoina enemmän.Harvoin syön 3 kertaa päivässä.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14204
Liittynyt23.6.2005

Mulla kokemusta monen vuoden ajalta jojottelusta. Toisin kuin väitetään, jojottelu ei ole millään tavoin haitallista. Pikemminkin se voi olla hyvin motivoivaa ja vapauttavaa, myös käytännöllistä ja itsetutkiskelua ruokkivaa. Jatkuva dieettaaminen on hyvin rasittavaa henkisesti ja sitäpaitsi usein ihan turhaa. Energiaa kannattaa käyttää johonkin muuhun kuin ruoan ajatteluun, koska sellainen usein lisää myös syöpöttelyä kun pitää keskittyä ruoan ajatteluun ihan liian usein,

Liikunta vie minulla ruokahalua enemmän kuin lisää sitä. Ongelmana onkin vuodenajat, jolloin likkuminen ei ole järin motivoivaa. Silloin tulee läsää enemmän ja onkin tullut pyrittyä vain pitämään nousu silloin kohtuullisissa rajoissa, 5-8 kilossa. Kesäisin ja syksyisin voi sitten niistää 12-15 kiloa aika helpolla ja huoletta, joten 30+ BMI hoituu kohtuulliseen atleettikuntoon parissa kolmessa vuodessa.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

homer
Seuraa 
Viestejä391
Liittynyt26.3.2014

Vaikka laihduttaminen on todettu terveelliseksi, sillä saattaa olla epämieluisia sivuvaikutuksia. Tuoreen korealaistutkimuksen mukaan se voi nimittäin aiheuttaa ympäristömyrkkyjen pääsyn verenkiertoon, uutisoi msnbc.com.

Kehon rasva säilöö itseensä tiettyjä ympäristömyrkkyjä, kuten torjunta-aineita DDT sekä PCB. Kun ihminen laihduttaa ja huomattava määrä kehon rasvasta hajoaa nämä kemikaalit, joita kutsutaan pysyviksi orgaanisiksi ympäristömyrkyiksi nimellä pääsevät verenkiertoon ja voivat tutkimuksen mukaan aiheuttaa sairauksia.

- Painon muutoksessa piilee vahva aatteellinen näkemys siitä, että laihtuminen on aina hyväksi kun taas lihominen ei. Tämä periaate ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa, totesi päätutkija Duk-Hee Lee.

Sairaudet, kuten kohonnut verenpaine, kakkostyypin diabetes, sepelvaltimotauti ja nivelrikko ovat kaikki yhdistetty pysyviin orgaanisiin ympäristömyrkkyihin. Tutkimusta varten kerättiin tietoja kahdesta suuresta tutkimuksesta vuosilta 1999 – 2002. Tutkimusta varten valittiin seitsemän eri ympäristömyrkkyä, joita löytyi eniten verikokeissa ja keskityttiin reiluun 1000 koehenkilöön iältään 40 tai sen yli, joiden verestä löytyi näitä kemikaaleja ja jotka olivat joko lihoneet tai laihtuneet.

- Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että laihduttaminen on hyväksi, koska se laskee sokerin ja rasvan määrää veressä sekä verenpainetta. Laihduttaminen saattaa kuitenkin vaikuttaa terveyteen myös negatiivisesti, esimerkiksi sepelvaltimoiden kalkkeutumisen muodossa, Lee totesi.

Vaikka useimmat tutkituista vaarallisista kemikaaleista on kielletty teollisissa maissa vuosikymmeniä sitten, tavataan niitä Leen mukaan edelleen ympäristöstä ja ihmisistä, sillä ne hajoavat hyvin hitaasti. Hänen mukaansa laihduttamisen lopullisia vaikutuksia tulisi punnita sekä pudotetun painon hyötyjen että kyseisten veressä lisääntyneiden ympäristömyrkkyjen haittojen valossa.

- Koska tutkimus perustui itsearviointiin painon muutoksista, virheellistä tietoa antaneet koehenkilöt voivat osaltaan vääristää tutkimustulosta, tutkijat totesivat.

Lee kehottaa painon pudottajia liikkumaan ja syömään kasvipitoista ruokaa auttaakseen kehoa puhdistautumaan kyseisistä ympäristömyrkyistä laihdutuksen aikana. Hänen mukaansa ylipainon välttäminen itsessään on jo keino suojautua laihduttamisen aiheuttamilta haittavaikutuksilta.

http://www.terve.fi/ravinto-ja-painonhallinta/laihduttaminen-voi-myrkyttaa-veresi

Rasvaliukoiset myrkyt poistuvat pääasiassa suoleen, josta ne kuitenkin voivat imeytyä takaisin.

Siksikin olisi hyvä syödä kuitupitoista ruokaa kun laihduttaa, mielummin melko hitaasti esim. 1kg/kk

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat