Seuraa 
Viestejä36
Liittynyt18.5.2014

Minulla on ongelma, joka kuulostaa itsestänikin sen verran uskomattomalta, etten ole lainkaan varma kannattaako tästä edes avautua. Teen sen nyt kuitenkin, sillä asia on kuitenkin todella vakava. Eli, tästä lähtee:

Kuvittelen vanhuuden, rumuuden, erinäköisten kehitysvammojen ja epätoivottavien persoonallisten ominaisuuksien olevan tarttuvia. Eli jos vanha ihminen koskee minuun, tai minä kosken vaikkapa ovenkahvaan johon joku seniori on koskenut ensin, vanhenen ennen aikojani.

Suurin ongelma tässä on se, että vaimoni "isä" (ei biologinen) on vanha (yli 60-vuotias), ruma ja tylsä. Kaikki asioita, joiden uskon tarttuvan minuunkin. Hän tulee 2-3 kertaa vuodessa käymään ja on paikalla yön tai kaksi. Se on silkkaa helvettiä ja aiheuttaa mm. sen, että en voi käyttää sohvaa jolla hän nukkuu noin kuukauteen (muiden ihmisten täytyy ensin levittää tarpeeksi jotain, jota en tiedä itsekään, sohvalle jotta voin alkaa jälleen istumaan sillä), enkä voi kylpyhuoneessa koskea paikkoihin, joihin hänen käyttämänsä pyyhe on ollut kosketuksissa. Oma kotini on toisin sanoen saastunut, enkä voi olla siellä kuten omassa kodissa tulisi voida olla. Joudun myös desinfioimaan kaikki ovenkahvat, WC-istuimen, kaukosäätimet, jne. hänen lähdettyään.

Jos hänellä olisi edes yksi toivomistani ominaisuuksista (hyvä ulkonäkö, valovoimainen persoonallisuus, poikkeuksellinen tyylitaju), voisin kenties sietää häntä, mutta kun ei niin mitään. Jos hänellä olisi samat geenit vaimoni kanssa, sekin olisi ok, mutta kun hän on käytännössä tuntematon, ruma mies, jonka en halua tartuttavan minuun mitään. Viimeinen silaus on se, että hän ei pese käsiään käytyään vessassa, joka on minusta uskomatonta piittaamattomuutta toisista ihmisistä.

Kuten ylläolevasta voi päätellä, pidän "hyvää ulkonäköä" häiritsevänkin korkeassa arvossa. Minulla on heikko itsetunto ja tarve hallita asioita. Nämä "appiukon" vierailut häiritsevät elämääni todella paljon ja olen jopa valmis eroamaan vaimostani niiden takia, vaikka meillä on lapsia ja rakastan vaimoani hyvin paljon.

Tiedän jopa itse kuinka typerältä tämä kuulostaa, mutta en voi mitään sille miten ajattelen ja näen tämän asian. Olenko ainoa joka kärsii vastaavasta ongelmasta?

Sivut

Kommentit (79)

John Carter
Seuraa 
Viestejä9527
Liittynyt17.2.2006

Kärsit ilmeisesti jonkinlaisesta misantropiasta. Tyypillisesti misantroopit ovat valikoivia keiden kanssa he ovat tekemisissä. Tämä tuo mukanaan myös vastenmielisyyden tunteen hallitsevaksi, koska heidän perspektiivinsä näyttää syrjäyttävän halveksunnan yhteiseksi häiriöksi ja heikkoudeksi muissa, ja joissain tapauksissa myös heissä itsessään.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisviha

" Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys. " Albert Einstein

Lehtipuhallin
Seuraa 
Viestejä36
Liittynyt18.5.2014
Vatkain

Porvoosta päivää.

Trolololo lollolo lollolo lollolo lolololo loo.

Voi kun olisikin. Jo pienenä poikana (alle 10v) muistan kuinka kävimme katsomassa mummoani vanhainkodissa ja tunsin hirvittävää puistatusta siellä olevia ihmisiä kohtaan. Erityisesti eräs kerta on jäänyt mieleeni kun erittäin vanha (80-100v) mummo tuli ja otti minua kädestä. Luulin ihan oikeasti kuolevani.

Tämä on siis vaivannut minua käytännössä koko elämäni. Helpottunut se on siinä mielessä, että julkisilla paikoilla pystyn koskemaan asioihin ja esineisiin, mikäli en varmasti tiedä jonkun "epätoivotun" henkilön koskeneen siihen ensin. Ennen riitti pelkkä epäilys. Kauppajonossa joudun kylläkin vaihtamaan kassaa mikäli edessäni on ongelmaksi kokemani ihminen.

Vaikka tämä varmasti on erikoista, en millään voi uskoa että olen ainoa joka vastaavasta ongelmasta kärsii.

John Carter

Kärsit ilmeisesti jonkinlaisesta misantropiasta. Tyypillisesti misantroopit ovat valikoivia keiden kanssa he ovat tekemisissä. Tämä tuo mukanaan myös vastenmielisyyden tunteen hallitsevaksi, koska heidän perspektiivinsä näyttää syrjäyttävän halveksunnan yhteiseksi häiriöksi ja heikkoudeksi muissa, ja joissain tapauksissa myös heissä itsessään.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisviha

Mielenkiintoista, en ole ajatellut sinänsä vihaavani ihmisiä, mutta en ole toisaalta ikinä viihtynyt heidän seurassaan kuin vain silloin kuin itse haluan tai se minulle sopii. Voisin viettää hyvinkin pitkiä aikoja tapaamatta yhtään ihmistä tai puhumatta kenellekään. Valikointi sopii myös omaan toimintaani. Toisaalta kyllästyn nopeasti ihmisiin, eikä minulle tuota mitään vaikeuksia katkaista välejä kertaheitolla vain "häviämällä" toisen elämästä, myös niiden "harvojen ja valittujen" osalta.

homer
Seuraa 
Viestejä391
Liittynyt26.3.2014
Lehtipuhallin

Jo pienenä poikana (alle 10v) muistan kuinka kävimme katsomassa mummoani vanhainkodissa ja tunsin hirvittävää puistatusta siellä olevia ihmisiä kohtaan. Erityisesti eräs kerta on jäänyt mieleeni kun erittäin vanha (80-100v) mummo tuli ja otti minua kädestä. Luulin ihan oikeasti kuolevani.

Tämä on siis vaivannut minua käytännössä koko elämäni. Helpottunut se on siinä mielessä, että julkisilla paikoilla pystyn koskemaan asioihin ja esineisiin, mikäli en varmasti tiedä jonkun "epätoivotun" henkilön koskeneen siihen ensin. Ennen riitti pelkkä epäilys. Kauppajonossa joudun kylläkin vaihtamaan kassaa mikäli edessäni on ongelmaksi kokemani ihminen.

 

Lapsuudessa koettu pelko ja ajatus kuolemaa tekevistä ihmisistä on ehkä aiheuttanut trauman.

Traumanjälkeinen stressihäiriö, joka tunnetaan myös nimellä posttraumaattinen stressihäiriö (engl. post-traumatic stress disorder, PTSD), on ahdistuneisuushäiriöihin luokiteltu psykiatrinen häiriö, joka saattaa kehittyä traumaattisen tapahtuman (äkillinen, itsestä riippumaton ja tunteita (avuttomuus, pelko) herättävä) kokemisen tai todistamisen seurauksena.

Trauman jälkeen on aivan normaalia kokea erilaisia stressioireita, jotka useimmiten lievittyvät itsestään ajan kuluessa. Osalla stressireaktio kuitenkin pysyy ja saattaa vähitellen kehittyä traumanjälkeiseksi stressihäiriöksi. Termiä käytetään psykologiassa ja psykiatriassa. Yksityiskohtaiset kriteerit PTSD:lle on esitetty kansainvälisessä tautiluokituksessa ICD-10 psykiatrian osassa.

 

PTSD-oireet jaetaan kolmeen pääluokkaan. Ensimmäinen luokka sisältää oireet, jotka liittyvät trauman uudelleen kokemiseen; näitä ovat muun muassa trauman itsepintainen tunkeutuminen tietoisuuteen esimerkiksi takaumina tai painajaisina. Seuraavaan luokkaan kuuluu välttämiskäyttäytyminen: henkilö välttää traumasta muistuttavia esineitä, paikkoja ja ihmisiä, saattaa eristäytyä ja kokea emotionaalista turtumusta (vaikeus tuntea erilaisia tunteita). Kolmas luokka sisältää kohonneen vireystilan aiheuttamat oireet, kuten jatkuvan varuillaanolon, säikähtelyn ja ärtymyksen.

Traumanjälkeisten oireiden kirjoa monimutkaistaa se, että häiriöön liittyy usein myös muita psykiatrisia ongelmia, kuten masennusta, päihteiden väärinkäyttöä, muutoksia muistissa ja kognitiivisissa toiminnoissa sekä muita mielenterveydellisiä ja fyysisiä ongelmia. Kaikki tämä yhdessä johtaa siihen, että henkilön sosiaalinen toimintakyky vaarantuu. Tästä voi seurata erilaisia ongelmia muun muassa koulu-, työ- ja perhe-elämässä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Traumaper%C3%A4inen_stressih%C3%A4iri%C3%B6

Linkin kautta löytyy enemmänkin aiheesta.

Lehtipuhallin
Seuraa 
Viestejä36
Liittynyt18.5.2014
homer
 

Lapsuudessa koettu pelko ja ajatus kuolemaa tekevistä ihmisistä on ehkä aiheuttanut trauman.

Sinänsä monet asiat täsmäävät (kärsin mm. vaikeasta masennuksesta teininä ja onpa bipoläärinen mielialahäiriökin diagnosoitu ja varsinkin suvun miehillä on taipumusta epäsosiaalisuuteen), mutta toisaalta edellämainittu vanhuksen kohtaaminen on enemmänkin vain muisto muiden joukossa, ei niinkään traumaattinen kokemus. Olin varmasti sitä ennenkin ollut tekemisissä epämiellyttäviksi kokemieni henkilöiden kanssa ja vanhuksia olen kammonnut tosiaan niin kauan kuin vain muistan.

Mikäli en ole sulkenut alitajuisesti sitä täysin pois muistoistani, ei historiastani löydy mitään merkittäviä traumaattisiksi laskettavia kokemuksia. Vanhuutta ja kuolemaa kyllä pelkään (olen nyt 32-vuotias) ja varmasti omaan jonkinlaisen ruumiinkuvan häiriön, mutta kaikesta tästä huolimatta pystyn elämään suhteellisen normaalisti lukuunottamatta näitä appiukon vierailuja. Vaimoni jopa vitsailee kaikista omituisuuksistani, mutta ei häntäkään naurata suhtautumiseni "isäänsä". Päinvastoin. Tällä ongelmalla on tosiaan potentiaalia pilata koko suhteemme.

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Mikäli aloituskirjoitus ei ole trollailua, niin tässä omaa mutuiluani:

Ei sitä avioliittoasi pilaa appiukkosi vaan ihan sinä itse. Jos appiukko kuolisi, mitä luultavimmin kehittäisin jotain muuta, joka "pilaisi elämäsi" vastaavanlaisella tavalla.

Tuo, mitä kerrot kuulostaa siltä, että sinulla olisi harhaluuloisuushäiriö, OCD (obsessiivis-kompulsiivinen häiriö eli pakko-oireinen häiriö), ahdistuneisuushäiriö, neuroosi *) (yleinen selittävä termi noille edellisille), ja/tai liiallista maagista ajattelua (ei pyskiatrinen diagnoosi), tai jokin muu psykiatrinen vaiva.

Harhaluuloisuushäiriö siksi, että kuten varmaan ja toivottavasti tiedätkin, rumuus tai vanhuus eivät tartu esimerkiksi ovenkahvoista - eivät ne ole ole mikrobien aiheuttamia, varsinkaan vanhuus. Tuo käsitys esim. vanhuuden tarttumisesta on maagista, intuitiivista ajattelua, toki epätavallista nykyaikana noin vahvassa muodossa, muttei mitenkään epätavallista lievemmissä muodoissa. Ihmiselllä on kovakoodattu sellainen, että välttää sellaista, mikä oikeasti voisi tarttua, esimerkiksi välttää koskemasta rokkoja sairastavia ihmisiä. Sinulla tuo taipumus vaan on mennyt aivan liiallisuuksiin, maaginen ajattelu on korvannut rationaalisen ajattelun. Rationaalistahan olisi todeta, että vanhuus ei tartu - mikään tieteellinen evidenssi ei käsittääkseni tuo sellaista.

OCD taas on sellainen vaiva, jossa ihminen pakonomaisesti tekee järjettömiä asioita pitääkseen ahdistuksensa kurissa. Ihminen saattaa esimerkiksi käyttää tuntikausia käsien pesuun päivässä, tai hän saattaa päivittäin tehdä suursiivouksen. Aivan turhaan. Tuo sinun siivousvimmasi ja varsinkin tuo sohvan välttäminen kielii juurikin jostain OCS:n kaltaisesta.

Mikään noista ei kai ole varsinainen, tai vakava, mielisairaus, mutta niistä voi olla paljon kärsimystä ihmiselle itselleen, ja jopa ihmisen omaisille. Koska kuvaat, että asia pilaa elämäsi, suosittelen lämpimästi, että haet psykiatrista tai psykologista hoitoa vaivaasi, joka on korviesi välissä. Hoitoon hakeutuminen on vaihtoehto avioerolle ja sille, että vaiva jatkuu läpi koko elämän ja pilaa aina uusia ja uusia ihmissuhteita, ja koko elämän.

*) neuroosi on psyykkinen häiriö, jossa ratkaisemattomista ristiriitatilanteista johtuvia jatkuvia oireita, kuten ahdistuneisuus, fobiat, pakkotoiminnot ja erilaiset ruumiilliset vaivat

 

Lehtipuhallin
Seuraa 
Viestejä36
Liittynyt18.5.2014
BCK

Mikäli aloituskirjoitus ei ole trollailua, niin tässä omaa mutuiluani:

Ei sitä avioliittoasi pilaa appiukkosi vaan ihan sinä itse. Jos appiukko kuolisi, mitä luultavimmin kehittäisin jotain muuta, joka "pilaisi elämäsi" vastaavanlaisella tavalla.

Tuo, mitä kerrot kuulostaa siltä, että sinulla olisi harhaluuloisuushäiriö, OCD (obsessiivis-kompulsiivinen häiriö eli pakko-oireinen häiriö), ahdistuneisuushäiriö, neuroosi *) (yleinen selittävä termi noille edellisille), ja/tai liiallista maagista ajattelua (ei pyskiatrinen diagnoosi), tai jokin muu psykiatrinen vaiva.

Ei ole trollailua ei, vaan vakava asia josta on todella vaikea puhua, sillä kuten täälläkin on käynyt ilmi, sitä on vaikea muiden ottaa todesta. Vielä kymmenen vuotta sitten tilanne oli paljon pahempi ja minulla saattoi tuhraantua päivästä pari-kolmekin tuntia pelkkään käsienpesuun. Eräskin kuvitelma jonka muistan, oli sellainen, että näin muistaakseni jollakin lailla epämuodostuneen henkilön kävelevän kadulla ja aloin ajatella kuinka ko. tyyppi saattaisi olla töissä talouspaperia valmistavalla tehtaalla ja saastuttaa kaikki paperit joilla minäkin käteni kotona kuivaan. Aivan järjettömiä ajatuksia, tiedän, mutta en voi niille mitään.

Tiedän kyllä (vaikkakin haluaisin nähdä tutkimustuloksia, mutta niitä tuskin on edes olemassa) että kuvittelen aivan omiani ja vanhuus, rumuus, ym. eivät tartu, mutta jos lähemmäs 30 vuotta olen kuvitellut että kyllä ne vain tarttuvat, niin vaikeahan tuota käsitystä on muuttaa.

Nykyään pystyn kuitenkin sysäämään nämä ajatukset suurimmaksi osaksi taka-alalle, mutta tämän appiukko-asian näen ainoana esteenä matkallani suhteellisen normaaliin elämään. Voi olla että tilalle tulisi jotain muuta, mutta tällä hetkellä uskon vakaasti että kyse on vain tästä yhdestä asiasta. Hän tosiaan majoittuu täällä koska asuu Keski-Suomessa (itse asun/asumme PK-seudulla) ja lähtee aina pariksi-kolmeksi kuukaudeksi Thaimaahan. Silloin tällöin tulee jopa muuten vain käymään, joka on vielä ärsyttävämpää, koska todellisuudessa ei hänellä ole täällä mitään tekoa. Istuu lähinnä sohvalla ja pelaa kannettavallaan Pasianssia. En halua olla hänen läheisyydessään, joten koko olohuone on käytännössä poissa pelistä minun osaltani hänen vierailunsa ajan ja koko paikka tuntuu aivan muulta kuin kodilta.

Olen yrittänyt saada vaimoni puhumaan isälleen jotta tämä muuttaisi johonkin lähemmäksi, jolloin hänen ei tarvitsisi tulla tänne yöpymään. Minulla ei itse asiassa olisi välttämättä ongelmia sen kanssa, mikäli äijä tulisi täällä vain käymään kahvilla, jne. Yöpymiset ovat se suurin ongelma. Minua kertakaikkiaan puistattaa ajatus että petivaatteet, pyyhkeet sun muut altistuvat hänelle.

Voi tosiaan olla että tästä tulisi puhua ammattilaisen kanssa, mutta minun on vaikea nähdä että pelkkä puhuminen auttaa ja olen melko epäluuloinen (yllätys, yllätys) lääkkeitä kohtaan. Olen tosiaan nuorempana ravannut psykiatreilla ja psykologeilla yhden ihmiselämän tarpeiksi, mutta, mutta...

Kiitos kuitenkin näkemyksistäsi ja olet varmasti oikeilla jäljillä arvioissasi.

Edit.

Kaivoin tuossa vanhoja papereitani esille ja löysin tukun diagnooseja, kuten:

F.43.2 - Reaktiot vaikeaan stressiin ja sopeutumishäiriöt

F42.1 - Pakko-oireinen häiriö

F32.9 - Jonkinasteinen masennustila

F 29 ? - Ilmeisesti epäilys määrittämättömästä ei-elimellisestä psykoottisesta häiriöstä

Tuosta tosiaan puuttuu ainakin bipoläärinen mielialahäiriö (ellei lasketa joihinkin ylläoleviin). En tiedä onko tuossa kaikki, sillä muutama vuosi on muistoissani melko sumuista ja kaikki paperit eivät välttämättä ole edes enää tallella.

 

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010
Lehtipuhallin

Tiedän kyllä (vaikkakin haluaisin nähdä tutkimustuloksia, mutta niitä tuskin on edes olemassa) että kuvittelen aivan omiani ja vanhuus, rumuus, ym. eivät tartu, mutta jos lähemmäs 30 vuotta olen kuvitellut että kyllä ne vain tarttuvat, niin vaikeahan tuota käsitystä on muuttaa.

On perin vaikeaa, ellei mahdotonta todistaa, että jotain ei ole olemassa. En usko, että tuollaista tutkimustulosta löytyisi, vaikka sitä etsisikin. Ehkä logiikka auttaisi? Mene johonkin palvelutaloon, ja katsele ympärillesi: työntekijät ovat kaiken ikäisiä ja kaiken näköisiä, kauniita ja rumia. Kysele (jos kehtaat), onko läheinen työskentely vanhusten kanssa muuttanut heitä vanhemmiksi tai rumemmiksi kiivaammalla aikataululla kuin mitä olisi ihmisen normaali vanheneminen.

Lehtipuhallin

Nykyään pystyn kuitenkin sysäämään nämä ajatukset suurimmaksi osaksi taka-alalle, mutta tämän appiukko-asian näen ainoana esteenä matkallani suhteellisen normaaliin elämään. Voi olla että tilalle tulisi jotain muuta, mutta tällä hetkellä uskon vakaasti että kyse on vain tästä yhdestä asiasta. Hän tosiaan majoittuu täällä koska asuu Keski-Suomessa (itse asun/asumme PK-seudulla) ja lähtee aina pariksi-kolmeksi kuukaudeksi Thaimaahan. Silloin tällöin tulee jopa muuten vain käymään, joka on vielä ärsyttävämpää, koska todellisuudessa ei hänellä ole täällä mitään tekoa. Istuu lähinnä sohvalla ja pelaa kannettavallaan Pasianssia. En halua olla hänen läheisyydessään, joten koko olohuone on käytännössä poissa pelistä minun osaltani hänen vierailunsa ajan ja koko paikka tuntuu aivan muulta kuin kodilta.

Olen yrittänyt saada vaimoni puhumaan isälleen jotta tämä muuttaisi johonkin lähemmäksi, jolloin hänen ei tarvitsisi tulla tänne yöpymään. Minulla ei itse asiassa olisi välttämättä ongelmia sen kanssa, mikäli äijä tulisi täällä vain käymään kahvilla, jne. Yöpymiset ovat se suurin ongelma. Minua kertakaikkiaan puistattaa ajatus että petivaatteet, pyyhkeet sun muut altistuvat hänelle

Olisiko se vaihtoehto, että pyytäisit häntä yöpymään hotellissa (ja ehkä tarjoituisit maksamaan yöpymisen)? Loukkaisiko se häntä tai vaimoasi? En ole varma, kannattaako todellista syytä kertoa appiukollesi, mutta vaimollesi kyllä. Ehkä jokin valkoinen valhe olisi parempi, ettet loukkaisia appiukkoa vahingossa (vaimo voisi siitä suuttua)?

Lehtipuhallin

Voi tosiaan olla että tästä tulisi puhua ammattilaisen kanssa, mutta minun on vaikea nähdä että pelkkä puhuminen auttaa ja olen melko epäluuloinen (yllätys, yllätys) lääkkeitä kohtaan. Olen tosiaan nuorempana ravannut psykiatreilla ja psykologeilla yhden ihmiselämän tarpeiksi, mutta, mutta...

Oletan, että tuossa vaivassasi on kyseessä jonkinlaisesta bakteerikammon tai fobian tapaisesta. Olen lukenut, että nimenomaan fobioita on hoidettu erilaisilla altistamishoidoilla, ja ihmisiä on parantunut niistä. En tiedä, mikä on parantumisprosentti. Eli on olemassa muutakin hoitoa kuin puhuminen tai lääkkeet. 

Ks. varsinkin kohta Itsehoito: Määräkohteinen pelko (Fobia)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Aivot (mieli) voi jumittaa aivan siinä missä kehokin. Itseasiassa tuli nyt mieleen CP-vamma, missä ihmisen mieli toimii ihan normaalisti, mutta keho se vaan jumittelee ja on vaikea saada mitään normaali tehtyä, kun keho jäykistelee luonnottomiin asentoihin. Miksei siis mielikin voi aivan yhtälailla hyytyä "välineenä", vaikka periaatteessa tajuaisi että se jäykistyminen ei mitenkään vastaa todellisuutta, eikä ole normaalia?

Päähänpinttymät ja pakkomielteet on varmasti mahdollista sulattaa jollakin menetelmällä pois, mutta tietäisi sitten vaan millä. Paljonhan nykyään länkytetään jostain mindfullnessista ja vaikka mistä. Olen aiemminkin todennut, kuten muutama muukin ihminen, että joillekin ihmisille esim. rentoutumisharjoitukset eivät sovellu, koska itsensä pakottaminen rentoutumaan saa mielen ja/tai kehon vain kertakaikkiseen hälytystilaan. Joillekin taitaa sopia paremmin se että päinvastoin laittaa kierroksia lisää ja harrastaa jotain kaiken energian vievää asiaa, jotain urheilumuotoa tai sellaista mikä aktivoi aivot niin täysin ettei jää kertakaikkiaan mahdollisuutta vatvoa jotain älytöntä asiaa. Keho on varmaan helpompi täysaktivoida ja keskittää yhteen asiaan kuin mieli.

Pakko-oireilu taitaa liittyä aina siihen että pelkää joko itse vahingoittuvansa (kuten tässä ketjussa on kyse) tai pelkäää vahingoittavansa tahtomattaan muita. On kuin olisi saatava hallita asioita joita ei pysty hallitsemaan. Perusturvallisuuden tunne puuttuu, se halutaan luoda keinotekoisesti eliminoimalla asiat jotka kulloinkin päätyvät turvattomuuden eli vahingoittumisuhkan symboleiksi. Tämähän ei tule onnistumaan. Kärsimys ja kuolema on aina läsnä. Jos jotenkin pääsisi siihen tilaan että tajuaa ettei mahda millekään mitään, niin mielen kouristus päättyisi?

Jostain syystä tuli Buddhan elämä mieleen...

homer
Seuraa 
Viestejä391
Liittynyt26.3.2014

Käy vaimon kanssa jossain reissussa ja seuraavan kerran kun kääkkä kutsuu itsensä kylään, kerro että teille tuli matkamuistona ilmeisesti luteita, joten sen kannattaa majottautua hotelliin, ettei luteet leviä hänenkin kotiin, niistä kun on erittäin vaikea päästä eroon.

Lehtipuhallin
Seuraa 
Viestejä36
Liittynyt18.5.2014
BCK

Olisiko se vaihtoehto, että pyytäisit häntä yöpymään hotellissa (ja ehkä tarjoituisit maksamaan yöpymisen)? Loukkaisiko se häntä tai vaimoasi? En ole varma, kannattaako todellista syytä kertoa appiukollesi, mutta vaimollesi kyllä. Ehkä jokin valkoinen valhe olisi parempi, ettet loukkaisia appiukkoa vahingossa (vaimo voisi siitä suuttua)?

Vaimoni tietää asiasta ja tottakai se häntä häiritsee. Hän yrittää ymmärtää minua ja onnistuukin siinä paremmin kuin kukaan muu koskaan tuntemani ihminen, mutta aivan ymmärrettävästi rajansa on hänelläkin. Hän kokee käytökseni ja ajatukseni loukkaavina häntä itseään ja isäänsä kohtaan, enkä usko että hotelliyöpymisen ehdottaminen olisi kovinkaan viisasta. Lapsetkin toisaalta pitävät miestä pappanaan (eivät tiedä että kyseessä ei ole vaimoni biologinen isä) ja varmaan hän itsekin haluaa viettää aikaa "lastenlastensa" kanssa.

Melkoinen pattitilanne siis.

BCK

Oletan, että tuossa vaivassasi on kyseessä jonkinlaisesta bakteerikammon tai fobian tapaisesta. Olen lukenut, että nimenomaan fobioita on hoidettu erilaisilla altistamishoidoilla, ja ihmisiä on parantunut niistä. En tiedä, mikä on parantumisprosentti. Eli on olemassa muutakin hoitoa kuin puhuminen tai lääkkeet. 

Itse toisaalta uskon tuohon altistamiseen, mutta käytännössä sen toteuttaminen on pitkä prosessi. Tai sanotaan näin, että jos nyt hyppäisin petivaatteille joilla appiukko on nukkunut, en tiedä mitä tapahtuisi. Pelkään että se laukaisisi jonkinlaisen masennuksen tai lopullisen hermoromahduksen. En tiedä, enkä taida uskaltaa ottaa selvää näin kylmiltään. Asteittainen altistaminen voisi ehkä toimia, mutta se miksi asiasta nyt innostuin kirjoittamaan johtuu siitä, että appiukko on tulossa tällä viikolla ja olen jo valmiiksi erittäin kireässä ja ahdistuneessa tilassa. Jos kestän vielä tämän kerran, niin jotainhan tässä on keksittävä ennen seuraavaa visiittiä. Vahvimmilla on ajatus, että lähden itse pois siksi aikaa, mutta toisaalta en voi olla silloin paikalla vahtimassa mihin kaikkialle äijä koskee tai menee.

Rousseau

Päähänpinttymät ja pakkomielteet on varmasti mahdollista sulattaa jollakin menetelmällä pois, mutta tietäisi sitten vaan millä. Paljonhan nykyään länkytetään jostain mindfullnessista ja vaikka mistä. Olen aiemminkin todennut, kuten muutama muukin ihminen, että joillekin ihmisille esim. rentoutumisharjoitukset eivät sovellu, koska itsensä pakottaminen rentoutumaan saa mielen ja/tai kehon vain kertakaikkiseen hälytystilaan. Joillekin taitaa sopia paremmin se että päinvastoin laittaa kierroksia lisää ja harrastaa jotain kaiken energian vievää asiaa, jotain urheilumuotoa tai sellaista mikä aktivoi aivot niin täysin ettei jää kertakaikkiaan mahdollisuutta vatvoa jotain älytöntä asiaa. Keho on varmaan helpompi täysaktivoida ja keskittää yhteen asiaan kuin mieli.

Itse en tosiaan oikein kykene rentoutumaan oikein milloinkaan vaan ajatus juoksee ja risteilee hirvittävällä vauhdilla jatkuvasti. Itselleni ainoastaan tekeminen vie "turhat" ajatukset pois, mutta joskushan se on pysähdyttäväkin. Silloin taas ehtii hyvin miettä näitä järjettömyyksiä ja ollaan aloituspisteessä.

Pelkään tosiaan vahingoittuvani itse, mutta toisaalta pelollani vahingoitan muita. Olen oikeasti todella kateellinen kaikille, jotka voivat vain olla ja elää ilman vastaavia ongelmia. Tämä on henkisesti todella kuluttavaa.

Lehtipuhallin
Seuraa 
Viestejä36
Liittynyt18.5.2014
homer

Käy vaimon kanssa jossain reissussa ja seuraavan kerran kun kääkkä kutsuu itsensä kylään, kerro että teille tuli matkamuistona ilmeisesti luteita, joten sen kannattaa majottautua hotelliin, ettei luteet leviä hänenkin kotiin, niistä kun on erittäin vaikea päästä eroon.

Ihan hyvä muuten, mutta ei tuolla verukkeella pystytä välttämään kuin yksi tai kaksi visiittiä. Lisäksi vaimo ei varmastikaan ole hirveän yhteistyöhaluinen, kun kuitenkin haluaa "isänsä" kanssa viettää aikaa.

Huumori on muuten yksi parhaista hoitomuodoista kokemukseni mukaan vaivaan kuin vaivaan ja en itsekään voi välillä kuin nauraa älyttömyyksilleni. Valitettavasti sekään ei niitä kuitenkaan poista.

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Se altistusterapia tehdään tosiaankin pienin askelin kerrallaan, hyvin, hyvin lievästi ahdistusta tuottavasta asiasta aloittaen - ei siis niin, että kertarysäksellä tehtäisiin se pahin ajateltavissa oleva asia ensin. Esimerkiksi voisi aloittaa sillä, että vain katselee jotain keski-ikäistä ja vain vähän rumaa ihmistä internetistä, ja vähän aikaa kerrallaan.  (Tämä vain maallikon arvelua.)

Voisitko jotenkin yrittää kartoittaa voimavarojasi ja selviytymiskeinojasi, se voisi rauhoittaa ja antaa optimismia, jos on keinoja lievittää ahdistustaan? Milloin ahdistus on ollut pienimmillään, mitä silloin olet tehnyt tai välttänyt? (Ei tarvitse kertoa täällä, jos ei siltä tunnu.) Missä huoneessa ahdistus tuntuu helpoimmalta kestää? Mihin kellonaikaan? Levänneen/hyvin nukkuneena? Hyvän (ja hiilaripitoisen?) aterian syöneenä ? Minkälaiset vierailut ovat olleet vähiten ahdistavia ja onnistuneimpia, mitä silloin teitte, ja mitä sinä teit?

Oletko esimerkiksi rennoimmillasi rankan fyysisen treenin jälkeen? Silloin kova treeni ennen appiukon vierailua ja sen aikaisina päivinä ehkä voisi toimia? Toimisiko jokin pleikkaripeli rauhoittavasti, eli voisit laittaa kuulokkeet korville ja uppoutua siihen muutamaksi tunniksi kerrallaan? Tai luonnossa kävely, se rauhoittaa useimpia ihmisiä. Halit. Seksi. Ystävän kanssa puhelu (voisitko kutsua ystäviä kylään samanaikaisesti, vähentäisikö se tai lisäisikö se stressiä?). Joillekin toimii rentoutusharjoitukset, mietiskely/meditaatio, mindfulness (ja paradoksaalisesti joillekin ei). Itselleni kokkaus saattaa olla rentouttavaa puuhaa, voisiko se toimia sinulle, saisit jotain muuta ajateltavaa vierailun aikana? Koiran tai kissan lainaaminen kaveriltasi, ja sen rapsutus ja sen kanssa ulkoilu (tekosyyllä, että kaveri lähti reissuun ja lupauduit auttamaan). Aloita kirjan kirjoittaminen. Aloita jonkin uuden asian opiskelu tai opettelu, vaikka tietokoneohjelmointi, grafiikanteko, piirustus.

Eli melkein mikä vaan, mikä saa sinut rentoutumaan ja josta saat muuta ajateltavaa, voisi toimia. Mikä keino vaan, mikä nimenomaan sinulle itsellesi tuntuu omalta ja toimivalta.

Tietty rauhoittavat lääkkeetkin voivat olla ensiapu, mutta niihin helposti jää nalkkiin, eikä niitä ehkä suositella kuin poikkeustapauksessa. Tosin 2-3 kertaa vuodessa on poikkeustapaus, joten jos pillereiden avulla kestät vierailut, ehkä sitäkin kannattaisi harkita. Jos menet lääkäriin, ota se diagnoosilistasi mukaan, ehkä siitä on apua jos yrität saada rauhoittavia. Käynti psykiatrilla lääkkeiden takia voisi olla hyvä siitäkin syystä, että saisit jonkun hoitokontaktin, jonka avulla ehkä saisit apua altistushoidossa tai muussa hoidossa.

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010
Lehtipuhallin

Huumori on muuten yksi parhaista hoitomuodoista kokemukseni mukaan vaivaan kuin vaivaan ja en itsekään voi välillä kuin nauraa älyttömyyksilleni. Valitettavasti sekään ei niitä kuitenkaan poista.

Loistavaa, yksi selviytymiskeino siis bongattu jo. Sekin on eteenpän, että vähän lievenee se ahdistus, vaikke se kokonaan ja lopullisesti poistuisikaan.

 

Lehtipuhallin
Seuraa 
Viestejä36
Liittynyt18.5.2014
BCK

Voisitko jotenkin yrittää kartoittaa voimavarojasi ja selviytymiskeinojasi, se voisi rauhoittaa ja antaa optimismia, jos on keinoja lievittää ahdistustaan? Milloin ahdistus on ollut pienimmillään, mitä silloin olet tehnyt tai välttänyt? (Ei tarvitse kertoa täällä, jos ei siltä tunnu.) Missä huoneessa ahdistus tuntuu helpoimmalta kestää? Mihin kellonaikaan? Levänneen/hyvin nukkuneena? Hyvän (ja hiilaripitoisen?) aterian syöneenä ? Minkälaiset vierailut ovat olleet vähiten ahdistavia ja onnistuneimpia, mitä silloin teitte, ja mitä sinä teit?

Jos ihan näistä vierailuista puhutaan, niin ahdistus on kyllä jatkuvaa niin kauan kuin ne kestävät. Se alkaa ärsytyksenä ja muuttuu ikäänkuin vihaksi tätä henkilöä kohtaan. Poistuminen paikalta helpottaa, mutta toisaalta silloin ajattelen mitä kaikkea äijä tekee poissaollessani ja mihin kaikkialle koskee. Onneksi hänellä on tapana pysytellä paikoillaan ja olla koskettelematta paikkoja liiaksi.

Ainoa positiivinen juttu on se, jos tiedän hänen tulevan vain yhdeksi yöksi. Siinä ei kuitenkaan montaa tuntia joudu sietämään tilannetta ennen yötä ja sen jälkeen tietää että hän lähtee seuraavan päivän aikana. Jos taas tiedän hänen tulevan kahdeksi yöksi, minut valtaa eräänlainen epätoivon tunne ja tuntuu kuin elämä loppuisi tähän vierailuun. Vuosien aikana tämän on siis vain pahentunut ja vaikutus alkaa jo monta päivää ennen appiukon saapumista. Ainoa valonpilkahdus on se valtava helpotuksen tunne kun hän lähtee.

BCK

Oletko esimerkiksi rennoimmillasi rankan fyysisen treenin jälkeen? Silloin kova treeni ennen appiukon vierailua ja sen aikaisina päivinä ehkä voisi toimia? Toimisiko jokin pleikkaripeli rauhoittavasti, eli voisit laittaa kuulokkeet korville ja uppoutua siihen muutamaksi tunniksi kerrallaan? Tai luonnossa kävely, se rauhoittaa useimpia ihmisiä. Halit. Seksi. Ystävän kanssa puhelu (voisitko kutsua ystäviä kylään samanaikaisesti, vähentäisikö se tai lisäisikö se stressiä?). Joillekin toimii rentoutusharjoitukset, mietiskely/meditaatio, mindfulness (ja paradoksaalisesti joillekin ei). Itselleni kokkaus saattaa olla rentouttavaa puuhaa, voisiko se toimia sinulle, saisit jotain muuta ajateltavaa vierailun aikana? Koiran tai kissan lainaaminen kaveriltasi, ja sen rapsutus ja sen kanssa ulkoilu (tekosyyllä, että kaveri lähti reissuun ja lupauduit auttamaan). Aloita kirjan kirjoittaminen. Aloita jonkin uuden asian opiskelu tai opettelu, vaikka tietokoneohjelmointi, grafiikanteko, piirustus.

Pyrin pitämään itseni kiireisenä ja teen kaikkea itseäni kiinnostavaa kyllä, mutta samalla sulkeudun perheenjäsenten ulkopuolelle ja olen kuin omassa maailmassani. Vaimoni ei tätä hyvällä katso ja viime kerran jälkeen tosiaan minullekin avautui kuinka häntä ei ole ikinä loukattu niin pahoin kuin minä tein käyttäytymällä niin tökerösti isäänsä kohtaan. Tämä on kuitenkin vaimolleni erittäin tärkeä henkilö. Käytännössä olen kuin eräänlaisessa vankilassa normaalimaailman ulottumattomissa näiden vierailujen aikana ja nykyään jo hyvissä ajoin ennen niitä. Tilanne tuntuu kaikkiaan melko toivottomalta ja olen vihainen itselleni aiheuttamastani mielipahasta. Samalla olen myös vihainen itselleni siitä, että olen kehittänyt itselleni tälläisen ongelman enkä pääse siitä omin avuin eroon.

Huumori tosiaan auttaa itseäni vaikka tilanne olisi mikä, mutta jos vaikkapa vaimoni itkee käytökseni johdosta, siinä ei vitsit paljoa auta. Tämä avautumiseni helpottaa kyllä tietyllä tapaa ja arvostan vastauksiasi ja kaikkien muidenkin kommentteja asiaan liittyen.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat